”Saamelaiset olleet aina paimentolaiskansa”

Ulkoministeriöstä saamani Saamelaisneuvoston kirje YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevälle komitealle (CERD) sisältää muun muassa otsikossa tiivistetyn kuvauksen komitealle annetusta, saamelaisten asemaa Suomessa koskevasta informaatiosta.
Siihen sisältyy maininta nomadisen saamelaisen elämänmuodon ohessa harjoitetusta kalastuksesta, metsästyksestä ja keräilystä, mutta mistään kalastajasaamelaisesta, jokisaamelaisesta tai metsäsaamelaisesta alkukulttuurista ei mainita.
Edelleen kerrotaan, että myöhemmin useat saamelaisyhteisöt aloittivat puolipaimentolaisen poronhoidon, kun taas muut täydensivät elinkeinojaan maanviljelyllä ja kalastuksella.  Ja että tänä päivänäkin poronhoito on tärkein saamelaisista perinteisistä elinkeinoista ja samalla saamelaiskulttuurin tärkein nimittäjä.
Vaikea sanoa miten kirjeen laatijat ovat arvioineet CERD:in tietämyksen saamelaisista ja heidän tilanteestaan, mutta kovin korkea sen tuskin on oletettu olevan.
Saamelaisneuvoston kirje siis kertoo saamelaisen alkukulttuurin olevan lähtöisin poropaimentolaisuudesta.  Ja antaa tarkentamatta ymmärtää, että tuo paimentolaisuus tai puolipaimentolaisuus jatkuu edelleen saamelaisten tärkeimpänä perinteisenä elinkeinona.
Sitä ei mainita, että tuota tärkeintäkin perinne-elinkeinoa harjoittaa enää muutama prosentti Suomen saamelaisista, joista jo yli 60 prosenttia asuu saamelaisalueen ulkopuolella; Helsinki on Suomen suurin saamelaiskylä.
Saamelaiskäräjien taholta on perusteltu saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hakeneiden hylkäämisiä muun muassa sillä, että hylätyt hakijat ovat luopuneet saamelaisesta identiteetistään tilallisiksi ryhtyessään.
Sekin peruste tuntuu absurdilta jos peilaa asioita todellisuuteen. Itse asiassa nykyisistä saamelaisiksi hyväksytyistä kaikki olisivat luopujia, ovathan he tilallisia tai ovat muuten erillään saamelaisesta nomadikulttuurista, kuka asuen Helsingissä, kuka vaikkapa yrittäjänä saamelaisalueella.
Ei-toivotun polveutumisperusteen rajaamiseksi sorvattiin saamelaispolitiikan nikkareiden toimesta saamelaiskäräjälakiin takarajavuosiluku 1875. Heikki J. Hyvärinen, Pekka Aikio ja muut kumppanukset olettivat, että tuohon takarajaan mennessä valtaosa tiloja oli perustettu ja riittävä määrä lappalaisia olisi näin lain ulkopuolella. Takaraja onkin käytännössä pitänyt viime vuoteen asti, vaikka eduskunta poisti sen lakia säätäessään.
Viime vuonna korkein hallinto-oikeus (KHO) meni siirtämään tuon haamurajan viitisenkymmentä vuotta taaksepäin kumotessaan saamelaiskäräjien vaalilautakunnan ja -hallituksen päätökset hylätä neljän inarinsaamelaisen äänoikeushakemukset. Siitä seurasivat sekä Saamelaisneuvoston CERD-vetoomus että saamelaiskäräjien hallituksen hieman erimielinen vaatimus KHO:n 26.9.2011 tekemän päätöksen purkamisesta.
Olisi mielenkiintoista tietää miten moinen vuosikirjapäätös lopulta purettaisiin, siis perusteltaisiin.
Saamelaiskäräjien neljään inarinsaamelaiseen kohdistuvaa vaatimusta on ehditty pitää ihmisoikeusloukkauksena ja suvaitsemattomuuden ilmauksena. Suomen Ihmisoikeusliitto ja sen hallintoon kuulunut YK:n ihmisoikeusraportoija Martin Scheinin eivät ole kuitenkaan rientäneet näitä ihmisiä puolustamaan. Ennakkotapauksia yksittäisten ihmisten asianajosta olisi taannoisista Mirhaminmaan metsäkäräjöinneistä tuoreempiin Nellimin metsä- ja porokiistoihin asti. Tuntuu jopa siltä, että ihmisten identiteetin loukkaus olisi porojakin tärkeämpi asia - noin ikään vaikka YK:n näkökulmasta. 
KHO:n 26.9.2011 päätöksessään saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hyväksymien inarinsaamelaisten esi-isä on kirjattu Inarin Muddusjärvellä tunturilappalaiseksi 1825 ja perustanut sen jälkeen tilan Inarin Akujärvelle.
Tämä 50 vuoden jakso vuosien 1825 ja 1875 välillä on siis saamelaiskäräjien mielestä liikaa.

”Esimerkkinä saamelaisesta identiteetistä, sen säilymisestä ja sen kantamisesta suvuissa on isoäitini Elmiina Seurujärvi Partakon Jalolan talosta. Hän seisoo hallussani olevassa valokuvassa keski-ikäisenä talollisen vaimona, ylpeänä ja tanakasti Inarin mallin saamenpuku päällään, huolellisesti laitettuna, saamelaisuuttaan korostaen. Kuvasta ei kukaan voi muodostaa muuta mielikuvaa kuin sen, että inarinsaamelainen nainenhan siinä poseeraa."

Näin pohtii inarilainen Kari Kyrö oman sukunsa näkökulmasta tilannetta, jota saamelaiskäräjien hallituksesta täydellisesti syrjäytetyt inarinsaamelaiset eivät voi ymmärtää. Inarinsaamelaiset käräjäedustajat ja inarinsaamelaisten asioita ajamaan perustettu yhdistys ovat yrittäneet ja yrittävät saada ääntään kuulumaan 2000-luvun laidunvaltauksen myllerryksestä.

Veikko