Scheininin tokka hupenee – merkki kohta omassa korvassa?

Kun seurasi käydyn saamelaiskäräjävaalin tuoksinaa kaikkine vaaliluettelokupruineen, jäi tuntuma, että yksi sen aktiivisin ja samalla hätääntynein propagoija oli firenzeläinen professori. Hän yritti kaikkensa erotellakseen tokastaan vieromerkit, mutta jo ikääntyneeltä ja huonojalkaiseksi käyneeltä paimenelta tuo ei onnistunut. Päinvastoin, osa tokastaan mastautui noiden vieraiden mukaan ja suurin osa, yli puolet, minne lienee hajonnut tai kuruihinsa lumettunut.

Vaikka Martin Scheinin piiskasi raitionsa saamelaiskäräjien vaalilautakunnassa ja hallituksessa nousemaan jopa Suomen korkeinta hallinto-oikeutta (KHO) vastaan, ja vaikka hän itse väänsi ja tulkitsi mediassa kansainvälisiä alkuperäiskansamääritelmiä omaan muottiin, kuluttaen siinä omaa ihmisoikeusjuristin auktoriteettiaan, ei se auttanut. Inarin kalastajasaamelainen Kari Kyrö nousi omalla sataluvullaan vaalien ääniharavaksi ja perässä kakkoseksi tuli niin ikään selkeästi toinen Scheininin raitioiden inhoama inarinsaamelainen Anu Avaskari. Kaikkineen saamelaiskäräjien ”oppositio” vahvistui muutenkin ja oli yhteisen äänimääränsä osalta vaalin voittaja.

Scheinin vähätteli mediassa kansainvälisissä alkuperäiskansamääritelmissä olevaa polveutumista koettaen osoittaa sen tarkoittavan ”ei verenperimää” tai ”geenejä”, vaan enemmän ”kulttuurista jatkuvuutta”. Hänestä ratkaisevaan asemaan jäi henkilön alkuperäiskansalta saama ”ryhmähyväksyntä”. Toisin sanoen, hyväksyisikö Suomen tilanteessa kapea saamelaisjohto Kari Kyrön tai muita inarinsaamelaisia koltta- ja pohjoissaamelaista kulttuurijatkumoa – enemmän tai vähemmän – edustavaan ryhmäänsä .

Nyt vaalin jälkeen voisi arvioida Scheininilläkin olevan vaikeaa, mikäli hän pyrkii edelleen väittämään, ettei Kari Kyröllä ole saamelaisten antamaa vahvaa ryhmähyväksyntää. Ehkä tulemme jonkin kiemuran silti vielä kuulemaan, onhan professorilta kuultu vuosikymmenten varrella mitä kummallisempia ”lainopillisia” kommentteja, muun muassa eri elinkeinoissa elävien saamelaisten eriarvoisista ihmisoikeuksista.

Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota siihen kuinka Scheinin ja myös hänen oppilaansa saamelaisista sekä oppeihinsa sitoutuneista tutkijoista muistavat edelleen puhua yleistäen saamelaisista. Saamelaiset sitä ja saamelaiset tätä, aivan kuin saamelaiset olisivat jopa ajatteluun asti ulottuva, yksiääninen homogeeninen joukko. Näin ei ole koskaan ollut eikä esimerkiksi ja etenkään nyt käydyn käräjävaalin perusteella. Kun katsotaan Kyrön ja muiden saamelaisuutta avarammin näkevien saamelaisten yhteistä vaalitulosta sekä vielä yleensä saamelaiskäräjävaalin jälleen kerran heikkoa äänestysaktiivisuutta, ei yksien esiintymiselle kaikkien saamelaisten nimissä löydy järin kummoista legimiteettiä.

Minusta saamelaiskäräjäjillä vahvan valtuutuksen turvin jatkavat jäsenet Anu Avaskari, Pigga Keskitalo ja Kari Kyrö kirjoittavat aivan oikein 9.10.2019 Inarilaisessa, että Suomen ”valtionhallinto ja ulkoministeriö voivat halutessaan käyttää vaalitulosta vuoropuhelussaan ja vastineessaan YK:n ihmisoikeuskomitealle” – siis juuri Scheininin laatimiin ja masioimiin kanteluihin.

Täytyy myös toivoa, että kirjoittajien peräänkuuluttama kaikkien saamelaisten ja saamelaiselinkeinojen yhdenvertaisuuden ja oikeuksien puolustaminen - sekä historiaan että nykyaikaan sopeutuen - saisi jalansijaa tulevilla saamelaiskäräjillä. Tähän mennessä saamelaispolitiikkaa ovat ohjailleet liikaa yhä 1960- ja1970-lukujen kolhoosiunelmissaan elävät agitaattorit pioneerikasvatteineen.