Vaikka Martin
Scheinin piiskasi raitionsa saamelaiskäräjien vaalilautakunnassa ja
hallituksessa nousemaan jopa Suomen korkeinta hallinto-oikeutta (KHO) vastaan,
ja vaikka hän itse väänsi ja tulkitsi mediassa kansainvälisiä alkuperäiskansamääritelmiä
omaan muottiin, kuluttaen siinä omaa ihmisoikeusjuristin auktoriteettiaan, ei
se auttanut. Inarin kalastajasaamelainen Kari
Kyrö nousi omalla sataluvullaan vaalien ääniharavaksi ja perässä kakkoseksi
tuli niin ikään selkeästi toinen Scheininin raitioiden inhoama
inarinsaamelainen Anu Avaskari.
Kaikkineen saamelaiskäräjien ”oppositio” vahvistui muutenkin ja oli yhteisen
äänimääränsä osalta vaalin voittaja.
Scheinin vähätteli mediassa kansainvälisissä
alkuperäiskansamääritelmissä olevaa polveutumista koettaen osoittaa sen
tarkoittavan ”ei verenperimää” tai ”geenejä”, vaan enemmän ”kulttuurista
jatkuvuutta”. Hänestä ratkaisevaan asemaan jäi henkilön alkuperäiskansalta
saama ”ryhmähyväksyntä”. Toisin sanoen, hyväksyisikö Suomen tilanteessa kapea saamelaisjohto
Kari Kyrön tai muita inarinsaamelaisia koltta- ja pohjoissaamelaista kulttuurijatkumoa
– enemmän tai vähemmän – edustavaan ryhmäänsä .
Nyt vaalin jälkeen voisi arvioida Scheininilläkin olevan vaikeaa,
mikäli hän pyrkii edelleen väittämään, ettei Kari Kyröllä ole saamelaisten antamaa
vahvaa ryhmähyväksyntää. Ehkä tulemme jonkin kiemuran silti vielä kuulemaan,
onhan professorilta kuultu vuosikymmenten varrella mitä kummallisempia
”lainopillisia” kommentteja, muun muassa eri elinkeinoissa elävien saamelaisten
eriarvoisista ihmisoikeuksista.
Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota siihen kuinka Scheinin
ja myös hänen oppilaansa saamelaisista sekä oppeihinsa sitoutuneista
tutkijoista muistavat edelleen puhua yleistäen saamelaisista. Saamelaiset sitä ja saamelaiset tätä, aivan kuin
saamelaiset olisivat jopa ajatteluun asti ulottuva, yksiääninen homogeeninen
joukko. Näin ei ole koskaan ollut eikä esimerkiksi ja etenkään nyt käydyn
käräjävaalin perusteella. Kun katsotaan Kyrön ja muiden saamelaisuutta
avarammin näkevien saamelaisten yhteistä vaalitulosta sekä vielä yleensä
saamelaiskäräjävaalin jälleen kerran heikkoa äänestysaktiivisuutta, ei yksien esiintymiselle
kaikkien saamelaisten nimissä löydy järin kummoista legimiteettiä.
Minusta saamelaiskäräjäjillä vahvan valtuutuksen turvin
jatkavat jäsenet Anu Avaskari, Pigga
Keskitalo ja Kari Kyrö kirjoittavat aivan oikein 9.10.2019 Inarilaisessa,
että Suomen ”valtionhallinto ja ulkoministeriö voivat halutessaan käyttää
vaalitulosta vuoropuhelussaan ja vastineessaan YK:n ihmisoikeuskomitealle” –
siis juuri Scheininin laatimiin ja masioimiin kanteluihin.
Täytyy myös toivoa, että kirjoittajien peräänkuuluttama
kaikkien saamelaisten ja saamelaiselinkeinojen yhdenvertaisuuden ja oikeuksien puolustaminen
- sekä historiaan että nykyaikaan sopeutuen - saisi jalansijaa tulevilla
saamelaiskäräjillä. Tähän mennessä saamelaispolitiikkaa ovat ohjailleet liikaa yhä
1960- ja1970-lukujen kolhoosiunelmissaan elävät agitaattorit
pioneerikasvatteineen.
Vuosia Veikon sivua seurannu ja huomioinu että vasemmisto utopistit hänen mielestään on nyky aktivistien oppi isiä. Kitti Jouni on ihminen jonka takki on kääntynyt niin monta kertaa ettei päällä pysy. Jouni ei ilmeisesti muista että Kyrön Karin kanssa olivat Suomen Kommunistisen Puolueen jäseniä silloin kun puolue vielä oli.
VastaaPoistaEihän tuo Scheinin ole edes ainoa kommunistiproffa joka tuota unelmaansa saamelaisilla toteuttaa. Ja s-käräjien keskittynyt johto ja sen retoriikka kyllä osaltaan todistaa miten opit on ajettu sisään. Ainahan noissa ihanneyhteiskunnissa johto lihoo ja kolhoosikansa saa nauttia runsaasta propagandasta. Suomi on saamastaan scheininiläistä myyräntyöstä huolimatta järjestänyt hyvin saamelaisten asiat kunhan vielä antaa poliittisenkin tunnustuksen kaikkien saamelaisryhmien oikeuksille. Nyt niitä koettaa turvata painostettuna vain oikeuslaitos.
PoistaKun seuraa tuon Scheininin paneutumista "saamelaisten puolustamiseen" twitterissä ei voi kuin hämmästellä miehen kiihkoa. Toisaalta onhan siellä hänen kaverinaan kaikkien saamelaisten nimissä joku kolttakin jne. Inarinsaamelaiset Scheinin näköjään haluaisi sulauttaa valtasaamelaisuuteen kun pitää disinformaationa puhumista vähemmistön vähemmistöstä. Koltat on kai jo sulautettu?
PoistaKovaksi ovat käyneet "ihmisoikeusjuristin" jutut!
Saamelaiskäräjien vaalin tulokset herättivät minussa kysymyksen mikä on inarinsaamelaisten vastarinnan voiman salaisuus? Siksi yllättävänä pidän vaalien tulosta. Ensimmäistä kertaa inarinsaamelaiset nousivat näkyvästi esille ääniharavien Kari Kyrön ja Anu Avaskarin johdolla siitä alennustilasta, johon heidät ovat yrittäneet painaa siirtolaisina alueelle muuttaneiden pohjoissaamelaisten jälkeläiset ja koltat. Vaalit osoittivat selkeästi, että inarinsaamelaisten sitkeä vastarinta nostaa heidät vihdoinkin siihen asemaan, joka heille demokratian perussääntöjen mukaan pitääkin vähintään kuulua. Monet pohjoissaamelaiset hämmästelevät inarinsaamelaisten vastarinnan voiman salaisuutta. Jokaisella on mielipiteensä asiasta. Monia nasevia selityksiäkin on kuultu. Joku selittää, että inarinsaamelaiset eivät välitä saamelaiskulttuurista tai että he ovat suomalaisia, joku taas sanoo ettei inarinsaamelaisia yksinkertaisesti ole. Joku selittää inarinsaamelaisten vastarinnan johtuvan inarinsaamelaisten tietämättömyydestä ja takapajuisuudesta.
VastaaPoistaSallittakoon hymyillä kaikille noille selittelijöille. Mikään niistä ei ole totta. Inarinsaamelaisiin vihamielisesti suhtautuvat eivät ymmärrä sitä, että inarinsaamelaiset ovat syvästi kiintyneet elämään ikivanhoilla asuinsijoillaan. Jos he pelkäämättä nousevat puolustamaan oikeuksiaan, tapahtuu se siksi, että he tahtovat elämän olevan elämisen arvoista. Pohjoissaamelaiset eivät ymmärrä sitä, että inarinsaamelainen rakastaa elämää niin voimakkaasti, että jaksaa taistella mielivaltaa ja syrjintää vastaan. Jokaisella inarinsaamelaisella on omat kasvonsa, takanaan oma elämänsä Inarin laajoissa erämaissa, kotinsa ja se toiminta joka hänelle on rakasta. Inarinsaamelaisten vastustajat -pohjoissaamelaiset ja koltat - eivät tätä ymmärrä vaan toimivat epäempaattisesti inarinsaamelaisia kohtaan.
Tosiasiassa pohjoissaamelaiset saamelaisradikaalit lukevat myös alueen tosiasiallisen alkuperäisväestön -inarinsaamelaiset- suomalaisiksi ja toimivat sen mukaisesti. Omassa poliittisessa pelissään käräjien poliittiset johtajat seuraavat asiantuntijoittensa neuvoja, joiden mukaan inarinsaamelaisille kuuluvan alueen haltuunotto on legitiimi tapa vahvistaa saamelaiskäräjien valta-asemaa. Pohjoissaamelaiset väittävät, että kaikki maat alueella ovat ikiajoista asti kuuluneet saamenkielisille saamelaisille ja että heillä on niihin edelleen laillinen ja moraalinen omistusoikeus.
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaSaamelaisten poliittisten johtajien mielestä inarinsaamelaisia ei ole tarvinnut kohdella alkuperäisasukkaina, sillä he ovat saamelaisalueella olevaa saamelaisille vierasta ja heille vihamielistä suomalaisainesta. On myös syytä muistaa se, että inarinsaamelaisten historialliset alueet pyrittiin saamaan saamenkielisten saamelaisten hallintaan poliittisen saamelaismääritelmän nojalla, ensinnäkin tekemällä siitä pohjimmiltaan kieliperusteinen ja toiseksi rajaamalla n.s. lappalaisperustetta määrätyllä tarkoin valitulla vuosiluvulla. Näin jälkeenpäin voimme todeta että myös saamelaiskäräjälakiin sisällytetty ilmaisut lappalaisista voidaan katsoa osin epäonnistuneiksi.
Laajassa tarkastelussa olennaista ei ole täyttääkö statukseton eli saamelaisrekisterin ulkopuolelle jätetty inarinsaamelainen sen tai tämän ”lappalaisperusteen”, vaan se, että koko saamelaismäärittelyssä on ollut kyse syrjivästä hankkeesta, jolla Suomen alueen alkuperäiset saamelaiset, inarinsaamelaiset on ollutkin tarkoitus rajata saamelaisuuden ulkopuolelle. Tämä taas on ollut radikaalisaamelaisten johtajien näkökulmasta välttämätöntä siksi, että inarin lappalaisilla on sekä suomalaisen maaoikeusjärjestelmän että alkuperäiskansaoikeuksiensa perusteella myöhään maahan tulleisiin pohjoissaamelaisiin nähden parempi oikeus suureen osaan niistä maista, joita saamelaiskäräjät vaativat omistukseensa tai omistusta vastaavaan hallintaansa. Inarinsaamelaiset eivät torju etnisten saamelaisten oikeutettuja vaatimuksia, mutta kylläkin kaikki epäoikeutetut ja kohtuuttomat vaatimukset. Luonnollisesti inarinsaamelaiset torjuvat myös kaikki sellaiset hankkeet jotka merkitsevät heidän syrjinnän jatkamista tai laajentamista.
Inarinsaamelaiset loivat alueelle kestävän elämäntavan. Silmäys inarinsaamelaisen asutuksen sijaintiin osoittaa miten mielikuva leviää pelkästään Inarinjärven nimen johdosta tuon järven ylle. Kun Inarinjärvi myrskyää, se on pelottava, sen myrskyt ovat ankaria ja vaahtopäät korkeita. Mikä voimakas kontrasti sisältyykään Inarinjärveen, jossa talvi ulvoo jäälakeuden yllä niin armottomana tuiskuineen ja tuulineen ja jossa ero suven lämmön ja talven murhaavan pakkasen välillä on niin ankara. Täällä näkyvät edelleen tuhat vuotta vanhat inarinsaamelaisten uhripaikat, peuranpyyntikuoppien rivistöt jotka seurailevat jokien ja järvien rantojen harjuja.
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaVieraat maahaantunkeutuneiden porosaamelaisten jälkeläiset katselevat näitä kulttuuurimuistomerkkejä hämmentyneinä. Mitä he ovat tehneet suojellakseen nämä maat joita he pitävät ominaan? Inarinsaamelaismuseon näyttelyt eivät kerro mitään inarinsaamelaisten elämänpiirin ja vuotuiskierron muodostamasta kokonaisuudesta, koska ne osoittaisivat, että Inarissa ole koskaan ollut sellaista maata, jota pohjoisaamelaiset olisivat ennen tänne muuttamista omistaneet ja käyttäneet. Mutta miksi he eivät kysy missä ovat meidän porosaamelaisten kulttuurimuistomerkit? Vastaus: siksi koska niitä ei yksinkertaisesti ole. Tämä on yksi niistä syistä, joka on herättänyt inarinsaamelaiset puolustamaan oikeuksiaan. Sen on ottanut huomioon myös KHO oikoessaan käräjien hallituksen ja vaalilautakunnan päätöksiä
Inarinsaamelaiset ovat todellista alkuperäisväestöä, ennen kuin pohjoissaamelaiset alkoivat esiintyä alkuperäisväestönä inarinsaamelaisten maiden omistajina. Inarinsaamelaiset tunnustavat ihmisarvon. Joka on joskus ollut Inarijärvellä tietää mitä on taistelu luonnonvoimia vastaan. Kalastajina inarinsaamelaiset ovat kasvaneet myrskyn ja jään keskellä, Inarinjärven myrskyt ovat lapsena tuutineet heidät uneen, tuulet ovat rohkaisseet heitä ja rakastetuilleen he ovat antaneet juhlallisia lupauksia ennen kuin ovat soutaneet kalastajaveneillään yön pimeyteen kokemaan pyydyksiään.
Niinpä taistelu kovaa ja ankaraa luontoa vastaan on tehnyt inarinsaamelaisista rohkeita ja peräänantamattomia. Ihmiset ovat Inarijärven rannoilla ja saarilla eläneet kaukana toisistaan. Juuri sen tähden he ovat tottuneet kunnioittamaan ihmistä ja pitämään ystävyyttä suuressa arvossa. Alueelle muuttaneet pohjoissaamelaiset poromiehet eivät ole löytäneet täältä Inarista nöyrää ja palvelushaluista kansaa, joka olisi ollut kevyen elämän turmelemaa ja valmis kaikkeen yhteistyöhön.
Pohjoissaamelainen enemmistöä edustava saamelaiskäräjät on pyrkinyt aktiivisesti vaikuttamaan niin kotimaan politiikassa kuin myös YK:n kautta pyrkiessään ajamaan ns. saamelaista kollektiivista maaoikeusmallia. Saamelaiskäräjien faktojen hallintaan on pyritty liittämään puhutteleva retoriikka siitä miten valtio ei tunnusta käräjien vaatimusten perusteita. On käynyt ilmi, että inarinsaamelaisista esitetyt argumentit kansainväliselle yhteisölle eivät kestä päivänvaloa. Ne ovat jättäneet yleisönsä kylmäksi ja epätietoiseksi. Kun ajatusten taakse ei olle saatu inarinsaamelaisia ja valtakunnan poliitikkoja eikä meidän tuomioistuinlaitosta asiat eivät ole edenneet käräjien haluamalla tavalla. Vai etenevätkö ne tällaisella inarinsaamelaisten selän takana tapahtuvalla toiminnalla?
Eikö maailmanhistoria ole täynnä tapahtumia, joiden käyttövoimana toimi muunnettu totuus. Hämmennystä on herättänyt Saamelaiskäräjien toiminta inarinsaamelaisten selän takana antamatta tosiasioiden sitoa käsiään. Kuten olemme nähneet tosiasioilla on merkitystä, mutta ne menettävät osan tehostaan, jos ne esitetään sillä tavalla, että ne eivät vakuuta todellisia poliittisia päättäjiä ja suurta yleisöä. Onneksi tämän vedätyksen huomasivat inarinsaamlaiset ajoissa ja tekivät asiaan kuuluvat johtopäätökset. Siitä on konkreettinen esimerkki hiljattain pidetyt saamelaiskäräjien vaalit ja KHO:n ratkaisut.
Lopuksi totean anonyymille joka kertoo Veikon blogissa minun poliittisesta vakaumuksesta. Suosittelen, että hän perehtyisi siihen mitä olen kirjoittanut 1960-luvun kokemuksista Neuvostoliitosta. Kohtelias tapa on silloin, kun esittää toista ihmistä vastaan koskevia syytöksiä, että henkilö kirjoittaa avoimesti omalla nimellään.
Jouni Kitti
” Vihapuhe ja sen uhka ovat vaientaneet minut ja johtaneet itsesensuuriin viime ja tällä viikolla. Suomalaislehtien palstoilla levitetään täysillä disinformaatiota saamelaisista. Sitä pitäisi oikoa, mutta ei ole voimavaroja kohdata henkilöön menevää törkyä, josta pääsin osalliseksi jo vaalien aikana.
VastaaPoistaEn lannistu, mutta… ”
Koville ottaa näköjään vaalitulos, minkäänlaista vihapuhetta ei kuitenkaan löydy Inarilaisesta tai Lapin Kansasta, Piritaa ei edes mainita nimeltä kertaakaan. Ennen vaaleja saatiin kyllä palstatilaa parin yo-kirjoituksen verran ja haaveilujuttu rajat ylittävästä saamelaiskäräjistä. On otettu käyttöön uhriutuminen, vihapuheen uhka, disinformaatio, kai se joihinkin uppoaa, mutta vain sadan äänen verran.
Scheinin sen sijaan jaksaa tulkita ILOa uusilla disinformaation kukkasilla, polveutuminen ei olisikaan biologinen käsite. Selvää on, ettei Suomen pidä astua ILOn miinaan, joka johtaisi loputtomiin samantapaisiin saivarteluihin jonkun sanan käännöksestä tai tulkinnasta.
Mielenkiintoistahan tässä Scheininin 'kulttuurisessa polveutumisessa' on, että inarinsaamelaiset läpäisevät senkin kriteerin kirkkaasti. 'Elämänmuodon, elinkeinojen, maankäytön ja aineettomien kulttuurimuotojen siirtyminen sukupolvelta toiselle'. Eihän suomea puhuvan inarilaisen ja hänen edelleen inarinsaamea puhuvan sukulaisensa elämänmuodossa ole mitään olennaista eroa. Samalla tavalla heillä molemmilla on maankäyttö ja maanomistus on periytynyt ja pysynyt suvussa. Sukunimet ovat välillä vaihtuneet joskus vävyn nimeksi, joskus on kirkonkirjoihin merkitty tilannimi. Porosaamelaiset ovat pitäneet paljon esillä heille ominaista tapaa kutsua ihmisiä heidän isännimillään, mutta niinhän ne tunnettiin vanhat inarilaisetkin aivan samalla tavalla. Ja nimenomaan tämä isännimien käyttö myös Inarissa edesauttoi sukunimien muuttumiseen, koska ihmisille olennaisempaa oli (isännimiset) kutsumanimet, kuin kirkonkirjoissa olevat sukunimet.
VastaaPoistaValitettavasti Scheininille ei inarilainen alkuperäiskulttuuri ja sen polveutuminen kelpaa.
Kuinka selitetään kolmannen polven citysaamelainen? Ymmärtääkseni kulttuurinen polveutuminen on varmasti katkennut. Kelpaako siinä tapauksessa biologinen polveutuminen?
VastaaPoistaSaamelaisena äänestäjänä ilmoitan, etten ole antanut valtakirjaa Scheininille edustaa minua missään yhteydessä silloin kun valmistellaan saamelaisia koskevian ratkaisuja. Tämä johtuu siitä, että olen seurannut saamelaisten maaoikeuskeskustelua yli 40 vuotta. Siinä on koko ajan tullut esille miten saamelaisia edustava osapuoli saamelaiskäräjät ja sen asiantuntijat ovat yrittäneet käsitellä informaatiosodankäynnille keskeistä ilmiötä muunnettua totuutta Ylä-Lapin maakiistassa. Minusta on tärkeää kirjoittaa tästä paikallisia asukkaita jäytävästä kiistasta, sillä se on vaikuttanut myös minun maailmaani. Kuten KHO:n viimeisimmät päätökset osoittavat kiista on edelleen ja ajankohtainen ja siksi siitä pitää kirjoittaa, kiitos tästä kuuluu erityisesti Veikolle. Hän on ansiokkaasti kertonut kiistan eri vaiheista.
VastaaPoistaPohjoissaamelaisten käynnistämä kiista näyttäytyy heidän syrjimille inarinsaamelaisille aivan toisenlaisena kuin aikaisemmin johtuen KHO:n tekemistä tulkinnoista. Tältä kannalta katsottuna informaatiosota ei ole tähän mennessä palvellut muita kuin pohjoissaamelaisia. Muutamia huomiota jotka koskevat suomen ja saamenkielisten välistä tiedotussotaa:
-muunnetusta totuudesta kiinni pitämisestä ei ole väliä, koska valehtelun voi aina kiistää (vrt. Scheinin)
-tekojen ja puheiden ei tarvitse kohdata (Scheinin)
-totuuksia voi olla monta, eikä niiden ristiriidoista tarvitse välittää (käräjien lakimiehet)
-kuka uskoo hallitsevansa mediaa nykyisellä some-kaudella
Saamelaisten suuri unelma on ollut puhutella koko maailmaa, saada se saamelaiskäräjien ajaman politiikan takaajaksi. Kukapa vastustaisi alkuperäiskansojen asiaa, vapautta, edistystä ja ihmisoikeuksia, joiden takaajaksi saamelaiskäräjät on saanut ihmisoikeusjuristin nimeltään Martin Scheinin. Mutta kiistasta on tullut todellisuutta ja kaunis kertomus saamelaisista luonnonvarassa elävästä alkuperäiskansasta on kaatunut siinä vaiheessa kun satelliittikuvat vuotivat julkisuuteen kertoen loppuun kuluneista porolaitumista. Mainekriisi oli valmis. Valhe saamelaisten kestävästä elämäntavasta oli suurempi kuin yksikään oli kuvitellut. Mutta miksi saamelaiskäräjät ei ole tähän reagoinut, ruoskinut itseään ja tehnyt selvityksiä ja esittänyt anteeksipyyntöjä? Eikö saamelaisista todellakaan löydy vastuunkantajaa silloin kun on kysymys luonnon monimuotoisuuden turmelemisesta ja tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksien tuhoamisesta?
Mutta jotenkin tosiasioiden esille tulot eivät tunnu haittaavan saamelaiskäräjien käsikirjoittajien puuhia. Tosiasioiden paljastuminen ja muutkaan lipsahdukset eivät ole saaneet myöntämään että näytelmä on muuttunut pelleilyksi. Suomessa suuri yleisö ihmettelee kuinka käräjät kehtaa kiistää kaikkien tiedossa olevia tosiasioita mm. porojen ylilaidunnuksesta, suomen ja saamenkielisten yhdenvertaisuudesta jne. Saamelaiskäräjien mielestä suomenkieliset saamelaiset ovat suomalaisia. Siis estotta valehdellaan, vaikka kaikki sen tietävät. Selitys löytyy siitä, että kenties ei ymmärretä sitä että eletään eri todellisuuksissa. Toiset elävät kuplassa ja toiset reaalimaailmassa. Siinä missä suurella yleisöllä on tarve pysyä kiistan ulkopuolella käy saamelaiskäräjien johto yhdessä sen asiantuntijoiden kanssa informaatiosotaa suomenkielisiä saamelaisia vastaan. Tällöin pätevät kiistaan kuuluvat lainalaisuudet: harhautus, vääristely ja niiden ylläpitäminen. Totuudesta puhuminen ja kiistan ylläpitäminen eivät sovi saamelaiskäräjien ajatusmaailmassa yhteen.
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaKuten olemme nähneet, jos totuus ei miellytä, sen voi kieltää. Se tie käräjien kohdalla on kuitenkin ollut lyhyt kuten KHO:n ratkaisut osoittavat.
Käräjät tietää, että sen käynnistämää tiedotussotaa ei voiteta faktoilla, vaan mielikuvilla. Silloin ei ole tärkeä se miten asiat oikeasti ovat, vaan se miltä näyttävät. Suurimpana kärsijöinä tällaisesta huuhaasta ovat saamelaiset itse. Kiistan pitkittyminen osoittaa, että silloin kun saamelaiskäräjien vakuuttamiset eivät muutoin onnistu kuin valheilla vääristelemällä käräjien maanvalloitushankkeet tuskin toteutuvat. Käräjien käynnistämästä kiista on mielivaltaa joka kohdistuu ajatteluumme ja kykyyn selviytyä henkisesti.
Minulle Ylä-Lapin kiistasta on tullut henkilökohtaisempaa: olen tullut kuusi eri kertaa pidetyissä vaaleissa valituksi saamelaisten omaan parlamenttiin, joten tiedän mistä puhun. Kiista ei ole suomalaisille kaukainen, vaan suomalaisista on tullut osa sitä. Saamelaiskäräjien poliittisen johdon vaatimukset saamelaisen maakollektiivin luomisesta ovat saaneet kaikkien kiinteistön omistajien silmät näkemään mistä on kyse. Kaikkien tilanomistajien maista oli tarkoitus muodostaa saamelaiskäräjien hallitsema kollektiivinen maakiinteistö. Näin kaikilta tilanomistajien lailliselta saannolta pudotetaan pohja.
YK:n ihmeoikeuskomitean päätöksen jälkeen monet suomenkieliset saamelaiset pyörittelivät aluksi päätään ihmetellen samalla miten tässä nyt näin pääsi käymään, että kysymättä heiltä mitään YK lähtee heitä vastaan sotimaan. Ihmeteltiin myös miten rauhaa turvaavalla YK:lla on otsaa lähteä paikallisia saamelaisia vastaan sotimaan. Mediahuomio oli ollut jo odottamassa useita päiviä komitean tuomitsevaa päätöstä. Ajatus oli ollut, että mikäli suomenkieliset saamelaiset eivät provosoituisi, voitaisiin koko tiedossa oleva konflikti välttää. Komitean kantaa myötäilevälle saamelaisradiolle suomenkielisten saamelaisten jyrkkä EI tuli yllätyksenä sekä Suomen valtiolle, YK:lle ja saamelaiskäräjien johdolle. Syynä oli se, että koko asianvalmistelu oli tehty suomenkielisten saamelaisten selän takana heitä kuulematta. Tällaista prosessiin liittyvää toimintatapaa on arvoteltu rajusti. Kuulun itsekin arvostelijoihin.
Jouni Kitti
Tämä kannattaa lukea tarkkaan. Tekisi mieli lisätä: "Sanoinko mä mitä?":
VastaaPoistahttps://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/muitapaatoksia/muupaatos/1571740002224.html
KHO:n linja pitää!
VastaaPoistaKHO:n viimeisin ratkaisu samoin kuin aikaisemmat ratkaisut ovat vakava signaali lainsäätäjälle. Kaiken kaikkiaan KHO:n ratkaisut ovat kova isku sovelletun saamelaisideologian noudattamiselle. Samalla korkein hallinto-oikeus on viitoittanut tietä sille, mitä näyttöä vaaditaan. KHO:n viittaukset kokonaisvaltaiseen tarkasteluun osoittavat, että tuomioistuin on ymmärtänyt millaista ihmisoikeuspolitiikkaa käräjien vaalilautakunta, käräjien hallitus ja itse käräjät harjoittaa. Kysymys on suomenkielisten saamelaisten tietoisesta syrjinnästä.
Saamelaiskäräjien on muotoiltava politiikkaansa ja lähtökohtiaan uudella tavalla KHO:n päätösten jälkeen. Ne avaavat samalla uuden mahdollisuuden lappalaisten ja saamelaisten yhteistyöhön. Se johtaa samalla vanhan kaartin vaihtumiseen käräjien johdosta. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on karmeaa luettavaa saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikiolle samoin käräjien varapuheenjohtajille.
Käytännössä vaalirekisteriin otetaan tulevina aikoina ehkä enintään joitakin satoja uusia jäseniä sen mukaan kuin hakijat ovat voineet selvittää taustojaan. Merkittävää tulee olemaan, että esimerkiksi Sodankylän metsälappalaiset voivat hakeutua rekisteriin, jonka edellytys ei ole juuri saamelaisalueella asuminen. Metsälappalaisten identifikaatio on vahva enkä voi ymmärtää tarvetta sen kieltämiseen. Hyvin usein heidän esi-isänsä ovat nimenomaan puhuneet pohjois tai -metsäsaamea. Se on selvittämällä usein selvää, että ovat asuneet alueellaan jo vuosisatoja ja useimmat statuksettomat saamelaiset ovat sitä paitsi sukulaisia saamenkielisten saamelaisten kanssa.
Saamelaiskäräjien on muutettava linjauksiaan ja politiikkaansa sovinnolliseksi aivan pian. Tapausta viitoittavat aiempaa tuntuvammin saamelaisten ja lappalaisten yhteinen historia ja elinolot, jotka sinänsä jo tunnetaan. Nämä muutokset alkavat jo siitä, että lappalaisia pääsee ja siirtyy rekisterin jäseniksi, vaikka vaalit nyt ehdittiinkin jo käymään pitkälti uusin ehdokkain mutta vielä vanhalta äänestäjäpohjalta.
Muutoin lainsäätäjä ei ole tähän mennessä sen rahoittaman maaoikeustutkimuksen tuloksia oikeastaan analysoinut. Valtion puolesta nämäkin tutkimukset huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus näyttää niihinkin perehtyneen. Yleisesti voidaan todeta, että perustuslakivaliokunta on ollut ministeriötä paremmin perillä asiain tilasta, Lapin asutushistoriasta ja etenkin lappalaisten oikeusasemasta. Se on myös perehtynyt asiaan tutustumismatkoilla ja seminaareilla väestön kanssa suoraan. Historia sai merkitystään nyt oikeudellisen tiedon ja lain sisällön kautta, kun lainsäätäjä ei ollut sitä tehnyt, vaikka se luonnollisena toiminut olisi kuulunut sille.
Korkeimman hallinto-oikeuden antamien lukuisten päätösten jälkeen tilanne on muuttumassa valtion kannalta. Itse asian osalta voidaan todeta seuraavaa. Jos poliittisesti aiotaan viedä asiaa eteenpäin, on ehdoton edellytys sille, että asiaa valmistelee aidosti kaikista ryhmistä siis sekä lappalaisista että saamelaisista koostuva asiantuntijaryhmä, ja kaikkien edustus on oltava mukana. Kuulemiseen ja osallistumiseen ei kelpaa muu vaihtoehto. Selvitys tulee perustaa eri väestöryhmien nykyisiin ja puuttuviin oikeuksiin ja oikeusaseman analyysiin. Pohjana on samanlainen historia, asutus ja elinolot sekä saamelaisalueella että sen ulkopuolella, mikä kuuluu myös tarkasteluun.
KHO:n ratkaisut ovat vähintään välillisesti valtion puolelta tunnustus suomenkielisten saamelaisten alkuperäisyydestä, vaikka niissä ei ratkottukaan yksittäisiä oikeuksia, mutta se koskee olennaisella tavalla itseidentifikaatiota.
Jouni Kitti
Päinvastoin kuin eräs määrätty pikalukija en ole vielä lukenut tuoretta "Vastatuuleen"-kirjaa, mutta tämä pieni puute ei ole estänyt minua julkaisemasta muutamia ajatuksia kirjan saaman innostuneen vastaanoton tiimoilta:
VastaaPoistahttp://hirvasrumpu.blogspot.com/2019/10/tuoretta-vastatuuleen-kirjaa-hypetetaan.html
Eräitä huomioita Iltasanomissa 22.10.2019 ja Helsingin Sanomissa 27.10.2019 julkaisemiin Kukka Rannan ja Jaana Kannisen haastatteluihin kirjasta "vastatuuleen saamenkansan pakkosulauttamisesta".
VastaaPoistaMuutamina huomioita voin todeta yleisinä periaatteina seuraavaa. Se, jonka väitetään syrjivän, on velvollinen näyttämään, ettei siitä ole kyse eikä sellainen voi olla kysymyksessä millään tavoin. Pohjoismaissa on täysin selvää, ettei syrjintä voi perustua pelkästään kieleen eikä kansalaisuuteen. Sen kieltävät YK:n ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukset. Sellainen on kerta kaikkiaan soveltumatonta kaikkeen pohjoismaiseen toimintaan ja tutkimukseen.
Kirjailijan mielipiteen vapaus on suuri niin kuin poliitikonkin. Ehkä erona on se, että kirjailija voi kohdistaa kritiikkinsä myös vallan käyttäjään, poliitikkoon. Sanan vapauden kulmakiviä on kirjailijan harjoittama kriittisyys. Mitä yhteiskunta tekee nöyristelevillä, pelkäävillä tai manipuloitavilla kirjailojoilla ja tutkijoilla. Ei yhtään mitään.
Kiinnitän huomiota siihen, että Helsingin sanomien rajustikin kantaa ottavassa kirjoituksessa ei mainittu tohtori Erika Sarivaaran uraa uurtavasta tutkimustyöstä, joka on merkittävä sen vuoksi, että hän on osoittanut, miten useat saamelaiset suvut ovat menettäneet kielensä kirkon ja valtion toimesta toteutetun suomalaistamisen seurauksena. Erika Sarivaara on itse elävä esimerkki alkuperäisyyden identiteetin löytämisestä. Hän on kuitenkin metsäsaamelainen maassa, jossa virallisen saamelaisuuden avaimet ovat täysin porosaamelaisten taskussa. Mielivalta ja vaino rehottavat. Oikeusvaltiossa tällaiseen ei tule alistua! Miksi tällainen tärkeä asia on sivuutettu?
Tohtori Erika Sarivaara on määrittänyt palkitussa väitöskirjassaan Statuksettomat saamelaiset saamelaisiksi, joilla ei ole virallista saamelaisstatusta. Saamelaisstatus on henkilöillä, jotka on merkitty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Henkilön saamelaisuudesta päättää saamelaiskäräjien vaalilautakunta, joka koostuu viidestä pohjoissaamelaisesta henkilöstä. Lautakunta ei tunnusta metsäsaamelaisten ja osan inarinsaamelaisista oikeutta saamelaiseen identiteettiin: he ovat ottaneet laista välittämättä jumalaseman pakanuudessaan.
Helsingin sanomien kirjoituksesta jätettiin kertomatta kaikista tärkein asia, joka on, että mikään virallinen taho ei aja statuksettomien saamelaisten asiaa. Saamelaiskäräjät ei ole heitä ainoastaan hylännyt, vaan on julistanut heidät saamelaisten vihollisiksi. Suomessa saamelaisasioista vastaava oikeusministeriö ei heitä tunne, ja syrjintäasiamies on kääntänyt heille selkänsä. Näin toimii valtion diskriminaatio. Miksi Helsingin sanomien haastattelemat kirjoittajat vaikenevat tästä kaikkein ajankohtaisimmasta kysymyksestä?
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaLapin alkuperäisväestöstä, lappalaisista, saamelaismääritelmän nojalla erotettujen saamelaisten historia on osa Suomen historiaa. Lappalaisten menneisyyden kirjoittaminen tarjoaisi mielenkiintoisen näkökulman maamme historian avaintapahtumiin, Ruotsin vallan päättymiseen, 1800-luvun nälkävuosiin, sotien evakkotaipaleisiin sekä sotien jälkeiseen rakennemuutokseen, muuttoliikkeeseen Ruotsiin ja muualle. Silloin kun pääväestölle halutaan tietoa jakaa kannattaisi näistäkin asioista kertoa.
Suomenkieliset saamelaiset ovat osallistuneet tämän valtion rakentamiseen ja puolustamiseen, ja osaavat antaa arvoa sen tarjoamalle oikeusvarmuudelle, silloinkin kun se ei aina tuota toivottua tulosta. Tämä on aina parempi vaihtoehto kuin vahvemman harjoittama nyrkkivalta. Alkuperäiskansakeskustelussa saamelaisten/lappalaisten yhteistä historiaa on jatkuvasti käytetty väärin, mutta joskus myös myönteisesti. Se tuottaa edelleen joitakin tulevaisuuden rakennustarpeita, sekä virheettömiä että puutteellisia. Tosiasiallinen historia on kuitenkin se perusta jolla saamelaisten/lappalaisten elämä lepää. Vastaisuudessa toivoisin Helsingin Sanomien perehtyvän Oikeusministeriön Oulun yliostolta tilattuun laajan historialliseen selvitykseen, joka osoittaa konkreettisesti millaista on ollut historiallisessa katsannossa valtion politiikka eri aikoina. Siinä ei ole välttämättä samoja piirteitä kuin Helsingin Sanomissa julkaistussa kirjailijoiden haastattelussa.
Jouni Kitti
Joku päivä sitten EU vaati Suomea tekemään saamelaiskäräjien vaatimat muutokset saamelaiskäräjälakiin, mikä tarkoittaa mm. saamelaiskäräjälaissa olevan lappalaisperusteen poistamista. Yritän selkokielellä vastata, että tuoko tämä vaatimus ratkaisun kiistaan, jonka saamelaiseksi itsensä julistanut osapuoli on käynnistänyt. Tällaisten yksipuolisten vaatimusten aika on ohi: ei niillä ole sijaa asian ratkaisemisessa. Lisäksi ihmisten määrittely mielivaltaisin perusteluin on osoittautunut kestämättömäksi eikä se vastaa tosiasioita, jotka tunnetaan kiistatta.
VastaaPoistaTällaiset vaatimukset ovat kaukana todellisuudesta tai jopa sen käsittämisestä. Asiaa ei voida siis ratkaista tällaisten poliittisten vaatimusten pohjalta lainkaan. Se ei ratkea myöskään kansainväliseltä tai pohjoismaiselta pohjalta samoista syistä. Pakottamisesta ei tule muuta kuin syrjintää, oikeudettomuutta ja kansallisen turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden heikkenemistä. Lailla ei voi kaikkea pakottaa, on vanha viisaus.
Tilanne on siis jälleen kerran ajautumassa vaaralliseen ja ikävään vastakkainasetteluun. Erityisesti tämä pätee saamelaiskäräjiin, jolla ei ole uskottavaa poliittista ohjelmaa; käräjät eivät ole uudistunut toiminnallisesti. Strategian puuttuessa politiikka tiivistyy tällä hetkellä yhteen kysymykseen, miten turvata tasapaino ja vakaus?
Vastaus tähän voisi löytyä apua ratkaisusta, joka pohjautuu neuvotteluihin, joissa luodaan sääntelymekanismeja selvittämään erimielisyydet. Sovintoon pyrkiviä prosesseja tarvitaan eittämättä. Kaikki hallinnolliset koneistot ovat samalla uhka koko asian ratkaisemiselle. On selvää, että tarvitaan edelleen täydentävää oikeushistoriallista ja vähän muutakin tutkimusta. Lailla ei voi siihen pakottaa. Tässä tilanteessa pitää pohtia, mitkä seikat ajan kulumisen lisäksi edistävät asiaa.
Perinteinen keino on kahtaalla: edetään pienissä asioissa tai edetään yleistä kehitystä luoden mutta diskriminoimatta. Ratkaisua ei löydy jakamalla valtaa, josta on oikeastaan ollut kyse tähän asti: sen siirtäminen saamelaiskäräjille ei auta mitään, kun kyse on samasta asiasta koko ajan.
EU:n vaatimus kaventaa saamelaismääritelmää on virheellisten ja puutteellisten edellytysten ja lähtökohtien vuoksi kelvoton yritys asian ratkaisemiksi. Saamelaismääritelmää ei tule kaventaa poistamalla laista lappalaisperuste.. Esitys saamelaismääritelmän muuttamiseksi ei soveltune edes jatkotoimien kohteeksi. Olisi jo aika ymmärtää, ettei maaoikeuksia selvittämättä ja asiakirjoihin turvautumatta voida edetä oikeusvaltiossa.
Kaiken valmistelun pohjaksi on tehtävä olosuhdeanalyysi, joten EU:n esitys nojaa tyhjään ja virheellisiin oletuksiin. Esitys jättää valtavia perusoikeusaukkoja jättämällä osan alkuperäiskansasta paitsioon, ilman statusta. Valtio ei voi menetellä tällä tavalla nyt eikä myöhemmin. Valtion on tunnustettava kaikki alkuperäiskansaryhmät ja niiden oikeudet eikä vain pohjoissaamelainen ja kolttasaamelainen ryhmät. Näyttö inarinsaamelaisten alkuperäisyydestä on kiistaton, joita nykyinen saamelaiskäräjät ei pidä alkuperäisväestönä. Tämän inarinsaamelaisia koskevan oikeusvajeen on onneksi Korkein Hallinto-oikeus huomannut oikoessaan vaalilautakunnan päätöksiä.
Näyttää siltä, että EU ei ole tiennyt sitä, että Suomessa lähtökohtaisesti kenenkään oikeuksia ei voida poistaa, kumota tai rajoittaa edes positiivisesti. Niihin voidaan asettaa vain normaalin lainsäädännön tavoin kohtuullisia ja yhteiskuntakehityksen mukaisia rajoituksia. Sitä ei voida tehdä nojaamalla ILOn yleissopimukseen tai pohjoismaiseen saamelaissopimukseenkaan. Se ei muuta eikä vähennä kenenkään oikeuksia. Valtiolla on siis lainsäädännöllistä valtaa perustuslain rajoissa ja asettamien periaatteiden kautta saamelaisten oikeuksien määrittämiseen kansallisesti tai kansainvälisesti. Sama koskee saamelaismääritelmää. Määritelmän muuttaminen eristäisi sukulaiset toisistaan. Kehittämisen ydin pitää olla valtion toimissa. Valtion on tunnustettava ja kaikille saamelaisille alkuperäisyys: asiakirjat ja näyttö ovat ratkaisevia identiteetin rinnalla.
Jouni Kitti
Nappiin, Jouni!
VastaaPoista