”Ehkä ovat ruksanneet meikäläisetkin pois vaaliluettelosta –
ne kaikki saamelaiset tuntevat siellä lautakunnassa?” hän pohdiskeli.
No, joka tapauksessa saamelaiskäräjävaalit on ilmoitettu toimitettavaksi
2.9.–30.9.2019. Jos viittaisi aiempiin kokemuksiin noista vaaleista, kaikkine
saunakamariin unohtuneine Enontekiön vaaliuurnineen ja viime aikojen
ennakkosekoiluineen, voisi lyödä melkoisen veikan jälkipelejä ja ehkä ihan
virallisia kantelujakin jälkikäteen nähtävän.
Ja mistä saamelaiskäräjävaaleissa äänestetään tai millaisia
linjauksia ehdokkailta odotetaan, sitä kaiketi osaltaan kuvastaa Yle Sápmin
julkaisema vaalikone? Kiinnitin monen muun ohella huomiota kysymykseen ”Saamelaisalueelle tulee perustaa yksi
saamelaisvaltio, joka vahvistaa neljän maan saamelaisten kieltä ja kulttuuria”.
Kuulin, että moinen kysymys on selitetty vaalikonetta laatineen konsultin
aivoitukseksi. Niinköhän joku konsultti meni moisen kysymyksen ihan itse
keksimään?
No, joka tapauksessa moinen kysymys ehdokkaiden
pohdittavaksi osoittaa ainakin sen, että 1970-luvun vasemmistohuuruissa syntynyt
hallusinaatio kollektiivisesta saamelaisvaltiosta häilyy vieläkin joidenkin
nykyistenkin etnonationalistien kalloissa. Se osoittaa siis millaiselle
tavallisten saamealaisten elämästä etääntyneelle epärealismille
saamelaispolitiikkaa rakennellaan.
Tarkkaan kysymystä lukiessa kiinnittyy huomiota haaveillun
valtion tehtävään eli kielen ja kulttuurin vahvistamiseen. Siitäkö se valtio
syntyisi? Mistä se rakentuisi materiaalisesti, siis millä se vaikkapa rahoittaisi
pönäkän hallintonsa ja joka torpasta löytyvät taitelijansa, tavallisten
kansalaisten perus- ja hyvinvointipalveluista puhumattakaan? Ja mitä sanoisivat
ne nykyiset kansallisvaltiot, joista tuo ”neljän maan saamelaisten” eldorado
muodostettaisiin? Erityisesti olisi mielenkiintoista katsoa kärpäsenä katosta
mitä Vladimir sanoo kun
saamelaisvaltion itsenäisyysjulistus tipahtaa hänen pöydälleen. Se nyt ei niin arvuuteltavaa
olekaan kuinka Anna Maja Henriksson
ja Martin Scheinin pyörähtelisivät hilpeinä
tuon julistuksen tultua ”Morsgrisar”-laululeikkiään.
No joo, tottahan tuollaisia voin ilkamoida, mutta eivätköhän
nämä saamelaisvaltion jo harmaantuneet radikaalit olleet haaveissaan ihan
tosissaan ja ehkäpä sitä on tämä heidän historiaa tuntematon jälkikasvunsakin.
Kiinnostuin tuosta haaveilusta nuorena toimittajana 1970-luvun jälkipuoliskolla
Hetan hotellin saunassa, jossa satuin meneillään olleen porotilojen
perustamiskierroksen aikana lauteille yhtä aikaa siellä kovasti huuruissa
olleen saamelaiskolmikon kanssa. Kolmikkoon kuuluivat pitkään
saamelaismediassa vaikuttanut toimittaja sekä sittemmin
saamelaisvaltuuskunnassa ja –käräjillä keskeisesti vaikuttaneet – silloin nousevat
– poliitikot. He valistivat minua, ettei Suomen valtion yritys asuttaa
maattomia saamelaisia porotiloille tulisi riittämään. Kohta kun oli tulossa
sellainen laki, että pohjoisen maat julistettaisiin saamelaisten
kollektiiviseksi omaisuudeksi, ja kun vielä perään syntyisi oma
saamelaisvaltio, pantaisiin lantalaisille kepit hihoihin ja laitettaisiin
heidät kävelemään kohti etelää.
Olikohan Pekka Aikio
vai ken se johtava saamelaispoliitikko, joka vuosia myöhemmin kertoi jossain
haastattelussa, etteivät saamelaiset olleet oikeasti haluamassa omaa valtiota.
Jo siitäkään yksinkertaisesta syystä, että siinä menisi saman tien kaikin
puolin antoisa vähemmistö- ja alkuperäiskansa-asema. Sen sijaan Pekkakin taisi
olla ideoimassa ja ainakin kannattamassa myöhempää ajatusta Saamenmaan tietullista Vuotsoon. Sitä kaivattiin lähinnä
matkailun Saamenmaalle aiheuttamien haittojen lievikkeeksi. Hupailin silloin
ilkeästi ajatuksella kuinka Pekka istuisi puomivahtina Vuotson hirsisen portin
kupeessa, peltinen kassalipas vieressään.
No taas mennään, Väänänen! Oikeasti kyllä arvostan Aikion
Pekkaa saamelaispoliitikkona, vaikkakin hänen toimintansa on pääosin
keskittynyt – nykyisen hallitsevan saamelaisjohdon tavoin – yhden
saamelaisryhmän ja -elinkeinon etujen ajamiseen.
Saamelaiskäräjävaaleista vielä se, että taisin jo hyvissä
ajoin ennen kuultuja ehdokkuusratkaisuja ennustaa kuinka seuraavien
saamelaiskäräjien johdossa ei nähtäisi enää kolttaa. Nykyinen puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio oli omiaan ja
hyödyllinenkin rypemään Klemetti
Näkkäläjärven eksoduksen jälkeisen mutapainin, mutta sitten hän saisikin jo
mennä. Ja niin hän päätti ihan itse myös tehdä. Veikkasin tuolloin samalla,
että saamelaiskäräjien johtoon tarvittiin jälleen joku Näkkäläjärvi ja taisinpa
mainita nimenkin – Piritan.
Hänen kuningatartietään petailemaan näyttivät äskettäin lähtevän
ihan julkisen sanan neuvosto JSN ja Lapin Kansa, jotka kutsuivat Faktalaavu-blogin
perustajiin ja ylläpitäjiin kuuluvan ”A resilient advocate of Sámi rights” –
aktiivin asiantuntijaksi saamelaisia vaientavaa vihakirjoittelua pohtivaan
paneeliinsa. Ja olihan siinä asiantuntijoina pari muutakin ”objektiivista” tutkijaa.
En seurannut keskustelua, mutta varmaan jo pelkästään Piritan kapoiseen tutkimukseen
nojaten tuota hiljentävää vihakirjoittelua todettiin esiintyvän.
Ehkä JSN:n ja Lapin Kansan olisi kannattanut nostaa
paneelinsa pöydälle tuon mainitsemani Faktalaavun, jossa viimeksi näin Piritan
lämmitelleen jonkin 1990-luvun – nykyisin jo edesmenneen henkilön –
kirjoituksen. Tuossa kirjoituksessa ei paljon faktoilla tai lähteillä pelattu,
mutta vihaa siihen kyllä sisältyi senkin edestä.
Moinen kirjoitus sai erään saamelaisen tuttavani toteamaan,
että juuri suomalaiset ”kaiken maailman samofiilit” ovat olleet kiivaimpia ruokkimaan
syyllistämisellä ja uhriutumisella ratsastavaa saamelaispolitiikkaa.
”Mitä riukumpi, sen kiukumpi”, kiteytyi hänen analyysinsa.
Luettuani Veikon viimeisimmän blogikirjoituksen jäi mieltäni vaivaamaan: mitä saamelaispoliitikon on osattava?
VastaaPoistaAluksi on todettava, että koko olemassa olonsa ajan saamelaiset ja lappalaiset ovat olleet taipuvaisia ottamaan vastaan vieraiden kulttuurien edustajien kuten Leastadiuksen, ”Lisman ministerin" ja viime vuosina joidenkin tutkijoiden pelastavaa sanomaa olojen parantamisesta.
Historian valossa voi todeta, että tällaisen pelastavan sanoman julistaminen on hyvin uponnut tietämättömään väestöön. Tällainen kehitys näyttää olevan edelleenkin arkipäivää saamelaispoliitikkojen keskuudessa. Harva näyttää muistavan tässä tilanteessa edesmenneen Andaras Hansin neuvoja nuoremmille; "ei kannata uskoa kaikkea mitä sinulle ihmiset yrittävät syöttää". Mikäli hän itse olisi uskonut kaiken mitä hänelle toiset yrittivät syöttää, olisi hän tuota pikaa ollut entinen poromies. Sama logiikka toimii myös saamelaispolitiikassa.
Saamelaispolitiikka on mielikuvien kanssa elämöimistä. Meillä kaikilla on joku käsitys tuosta ja tästä asiasta, joka useinkaan ei perustu tutkittuun tietoon. Vuonna 1976 aloittaessani saamelaisparlamentaarikkona, jouduin ymmälle; mitä oikeastaan tiesin niistä asioista, joista ennen vaaleja olin äänestäjilleni puhunut ja luvannut? Yksi asia oli se, että olin luvannut palauttaa valtion heiltä aikoinaan pois ottamat maa- ja vesioikeudet saamelaisille. Mutta tiesinkö silloin asiasta riittävästi? Ensimmäiseksi joudun kysymään, mitä politiikoilta vaaditaan ja mitä hänen on oikeasti osattava? Vaikka tehtävä on kenelle tahansa normaali ihmiselle mahdoton, silti pyrkijöitä huipulle riittää. Tähän mennessä käräjien toiminnan saldo on 0. Realistisemmalla politiikalla saldo alkaisi plus merkillä.
Tähän voisi vastata siten, että ennen kuin lääkäri käytännössä pääsee parantamaan ihmistä, hänen on tarkoin kyettävä osoittamaan, että hänellä on siihen vaadittavat teoreettiset tiedot ja käytännön tuntemus. Sen sijaan saamelaispoliitikolta ei vaadita vastaavaa laillistettua osaamista, vaikka hän ryhtyykin päättämään tuhansien ihmisten asioista eikä vain satojen, kuten syrjäseutujen lääkäri.
Jokaisen käytännön tehtäviä hoitavan ihmisen tulee ammatista riippumatta, ja siitä riippumatta, polveutuuko hän köyhien vai varakkaiden piiristä, ensin hankkia ammattitaito, toisin sanoen asianmukainen koulutus. Itse tulin kantapään kautta huomaamaan, etteivät minua ole äänestäjät valinneet siihen mitä tein.
Jokaisen poromiehen, kalastajana, suutarin, puusepän, sorvaajan, mekaanikon, sähkömiehen, muurarin tai muun työmiehen on ammatintaidoltaan täytettävä ankarat edellytykset. Kuten olen omakohtaisesti saanut havaita, saamelaispoliitikon ei tarvitse niistä kantaa huolta. Jos hänellä on aimo annos oveluutta, neuroottista pätemisen tarvetta ja vallanhimoa ynnä niiden tueksi raakaa häikäilemättömyyttä, se riittää nostamaan hänet yhteiskunnan korkeimmalle huipulle asti. Siitä huolimatta näillä sinne näyttää olevan tunkua.
Jouni Kitti
” Polveutumisen sijaan huomio tulisi kiinnittää alkuperäiskansan omiin tapoihin ja poliittisiin suhteisiin
VastaaPoistaHuomioidessaan polveutumisen ja samaistumisen kokemukset KHO ohittaa sen, että saamelaisuus ei ole ”vain” etninen identiteetti, vaan se on poliittinen yhteisö. ”
Kirjoittaja on oikeassa, ns. yleissaamelaisuus on se muut poissulkevan poliittisen yhteisön (klaanin) ideologia, joka pitää valtaa saamelaiskäräjillä. Vaalilautakunta on tämän poliittisen yhteisön poliittinen tuomioistuin. Vallan kolmijako on tuntematon käsite, kun vallitsee poliittisiin suhteisiin perustuva enemmistön tyrannia.
https://politiikasta.fi/korkein-hallinto-oikeus-saamelaisuuden-maarittelijana/
Jan Saijets : Tulkitse miten vain, mutta demokratiassa on aina niin, että tyhmätkin saavat äänestää. Puolet porukasta on tilastollisesti keskimääräisesti tyhmempää. �� Ja toki olen sitä mieltä, ettei äänestäjien pätevyys riitä kaikkiin asioihin - eli sama syy, miksi harjoitetaan edustuksellista demokratiaa ja vältetään kansanäänestyksiä kuten Suomessa tehdään.
VastaaPoistaNäin insinööri kansalaiskanavalla, entä miten on niiden laita, jotka eivät saa äänioikeutta?
Tämän saman muuten kuulin kymmeniä vuosia sitten henkilöltä, joka syvästi halveksi yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Eipä olisi uskonut, että saman kuulee uudestaan ja muka vähemmistön edustajalta.
Hans Vuomajoki Ei se etnisyys taia olla lakituvassa päätettävä asia. Täytyy ihmetellä ettei lukeneet ihmiset kykene sitä ymmärtämään
Jan taitaa olla niitä lukeneita ihmisiä? Lakituvassa kuitenkin päätetään viime kädessä, kuka saa äänestää, ainakin demokratiassa.
Urpo Hirvasvuopio 200 tyyppiä pystyy kumminkin päättämään Suomen asioista, kumma juttu!
Vertailee vaalilautakuntaa, voi hyvä tavaton.
Saamelaiskäräjien vaalit ovat parhaillaan käynnissä. Monet saamelaiset joiden kanssa olen keskustellut valittavat saamelaiskäräjien suunnasta, ovat ilmaisseet huolensa siitä, jatketaanko saamen ja suomenkielisen väestön vastakkainasetteluun perustuvaa politiikkaa vai tunnustetaanko vihdoinkin tosiasiat, eli ovatko suomen ja saamenkieliset saamelaiset sukulaisia toisilleen.
VastaaPoistaVain harva vaaleissa oleva ehdokas näyttää tunnustavan sen, että me saamen ja suomenkieliset saamelaiset olemme kaikki tasa-arvoisia suomalaisten kanssa ja että meillä on täydet mahdollisuudet nauttia kulttuuriamme suojaavista ihmisoikeuksista. Viimeisen 30 vuoden aikana tätä samaan väestöön kuuluvien saamelaisten ja lappalaisten yhdenvertaisuutta on yritetty murtaa perustein, jotka ovat rasistisia. Joten samaan saamenkansaan kuuluvien -suomen ja saamenkielisten saamelaisten- elämänehtojen rajoittamista on mahdotonta ymmärtää. Tätä taustaa vasten minun on mahdotonta ymmärtää nyös hiljattain Lapin Kansassa esiintyneen Martin Scheininin yksipuolisia käsityksiä, jotka koskevat saamelaiskäräjien ja sen vaalilautakunnan toimintaa.
Mutta jos uskoo, että pakottaminen on paras lääke sosiaalista epätasa-arvoa vastaan niin se on samaa kuin uskoa, että saamelaisten omat autot, moottorikelkat ja mönkijät pystyvät estämään ilmastonmuutoksen. Emme voi jatkaa näin, että ummistamme silmämme näkemästä tosiasiat. Jos aiomme luoda uuden Saamenmaan meidän on löydettävä uusi tapa puhua ja tehdä politiikkaa. Ehkä vapaus ja solidaarisuus, jotka kuvailevat huomista maailmaa ovat niitä oikeita asioita joihin meidän saamelaistenkin kannattaisi panostaa. Ahtaasti ajattelevat eivät näy ymmärtävän sitä, että meidän on edettävä demokraattisin keinoin kohti päämäärä. Meidän täytyy hyväksyä se, että me saamelaisetkin kunnioitamme demokraattisia arvoja. Ääni historiaa ymmärtäville maltillisille voimille on ääni uuden Saamenmaan puolesta.
Joskus olen joutunut epäilemään olemmeko kansa muiden kansojen joukossa, kansa joka osaa saamenkansan kansallislaulun saameksi ulkoa. Me saamelaiset olemme viimeisen 70 vuoden aikana nousseet siitä alennustilasta, johon meitä ympäröivät kansat ovat meidät pitkän historian aikana painaneet. Mutta mikä pitää meidät koossa? Ehkä se, että olemme muuttuneet paljon kolmessakymmenessä vuodessa. Meistä on tullut pääväestön kannustamina omatoimisempia ja rikkaampia. Olemme tottuneet hyvinvointiin mutta samalla olemme alkaneet pelätä enemmän. Toisiammekin pelkäämme, koska nykyinen valtaeliitti ei halua kaikille saamenkansaan kuuluville antaa saamelaisstatusta. Korulauseita ei kannata uskoa ellei niille ole olemassa konkretiaa.
Vuosikaudet olemme tottuneet siihen, että voimme saada kaiken. Ja nyt kun meidän saamelaisten pitäisi tottua siihen, ettemme olekaan rikkaita ja olemme alkaneet huolestua asioista, jotka aikaisemmin eivät ole liikuttaneet meitä. Sellaisia asioita on mm. ilmastonmuutos ja hupenevat luonnonvarat. Myös ne saamelaiskäräjien jäsenet. jotka ovat istuneet saamelaiskäräjillä, ovat tottuneet hyvään.
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaTavoitellessamme poliittista menestystä ja valtaa me saamelaiset olemme olleet kärsimättömiä. Itsehallinto, jota olemme yrittäneet tavoitella on käräjien johdon sekoilun vuoksi karannut yhä kauemmaksi. Äänestäjien toiveet paremmasta tulevaisuudesta kohdistuvat tähän valittavaan 21 käräjien jäsenen joukkoon. Itse toivon lujemmin kuin koskaan, että on osoitettava vastuullisuutta ohi lyhytnäköisen blokkipolitiikan ja loan heiton. Me saamelaiset tarvitsemme toisiamme mutta myös muita ihmisiä. Uskon, että yhdistäviä asioita on enemmän kuin erottavia. Sisimmässäni uskon, että meillä on samat arvot kuin kaukaisilla esi-isillämme, jota kauan sitten asettuivat näille palkisille.
Tällä hetkellä kaikilla mittareilla mitattuna saamelaiset ovat yhdenvertaisia suomalaisten kanssa. Saamelaiskäräjät on vaatinut, että samalla kun saamelaisten yhteiskunnallista asemaa parannetaan, tulee poiketa yhdenvertaisuudesta saamelaisten hyväksi muun väestön oikeuksien vähentämisen kustannuksella. Harva vaaleissa äänensä antanut on ymmärtänyt, mitä tällainen merkitsee. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on katsonut, ettei saamelaisten yhdenvertaisuutta voida lisätä siten, että muiden etuja ja laillisia oikeuksia tarkoituksellisesti vähennetään. Tätä saamelaiskäräjien poliittinen johto ei ole ymmärtänyt kun se on pyrkinyt huonosti valmistelluilla esityksillään rajoittamaan perustuslainsuojaa nauttivia oikeuksia muilta kuin saamelaisilta. Parannettaessa saamelaisten asemaa on jouduttu arvioimaan miten saamelaisten kotiseutualueella asuvien muiden oikeuksien käy. Tähän asti huonosti valmistelluissa lakiesityksissä ei näitä oikeustilaa muuttavia ongelmia ole poliittisista syistä johtuen haluttu avata. Esitykset olisivat arvioitua enemmän vähentäneet muiden oikeuksia ja vastaavasti lisänneet saamelaisten oikeuksia ns. positiivisen syrjinnän kautta. Tämä on ollut suurin syy siihen, miksi saamelaisten itsehallinnon saldo on se mikä on eli liikutaan miinuksen puolella. Eikä valoa tunnelin päässä näy tämän maakysymyksen osalta.
Saamelaiskäräjien puheenjohtajat ovat toimineet johtajina tilanteissa, jotka ovat liittyneet ILOn sopimuksen ratifiointiin. He ovat tehtäväänsä tulkinneet ottamalla vallan itsellään tiukasti pitäen. Opposition kanssa ei ole neuvoteltu. Kukaan puheenjohtajista ei ole toiminut tasapainottajana. Kukaan puheenjohtajista ei välittänyt realiteeteista eikä perehtynyt hallitsemisen salaisuuksiin. Tämä on johtanut siihen, että ei ole osattu erottaa pienet ja suuret asiat toisistaan. Puheenjohtajat ovat johtaneet saamelaiskäräjiä parhaaksi katsomallaan tavalla. Loppuarvioni on, että puheenjohtajat eivät ole onnistuneet tavoitteissaan, joka johtuu pitkälti tavoitteiden epärealistisuudesta. Viime kädessä puheenjohtaja on vastuussa tekemisistään.
Saamelaiskäräjien esityksissä on puuttunut arvio miten erilaiset oikeudet yhteensovitetaan. Kehittyneessä monimutkaisesti säännellyssä yhteiskunnassa on poliittisesti ja lainsäädännöllä yhä vaikeampi puuttua vallitseviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Politiikoille yhteiskunnallisen vääryyden tai ongelman poistaminen on helpointa maksamalla siitä rahalla. Tässä siis suuntaa ajatuksia uusille ja vanhoille käräjien jäsenille. Tässä siis muutamia vinkkejä äänestäjille.
Jouni Kitti
Nyt toivoisi, että sk-vaaleissa äänestäjät osaisivat olla kauaskatseisia äänestäessään. Ilmastomuutos ja luonnonsuojelu ovat avainasemassa Lapin tulevaisuudelle. Jos sk ja varsinkin uusi puheenjohtaja ajavat porojen ylilaidunnusta ja Nanguniemen kaltaisia rakennussuunnitelmia ei voi mitenkään ymmärtää tällaista asennetta minkään kulttuurin suojelemisena.
VastaaPoistaSaamelaiskäräjälain valuviat on korjattava
VastaaPoistaViitaten Martin Scheininin viimeisimpään mielipidekirjoitukseen Lapin Kansassa 27.9.2019 saamelaisten ja lappalaisten alkuperästä totean tarkennuksena, että nykymuotoinen saamelaisten kulttuuri-itsehallinto on suoraa jatkumoa Saamelaisvaltuuskunnan toiminnalle. Jo saamelaiskäräjälain valmistelun yhteydessä saamelaispoliitikot pyrkivät siirtämään lappalaisväestön oikeuksia saamelaisille. Tämän tapahtui mm. siten että saamelaismääritelmään sisällytettiin ns. lappalaisperuste, jonka mukaan saamelaiseksi luetaan myös vanhoissa maa- tai henkikirjoissa lapinveroa maksaneeksi merkityn kalastaja-, metsästäjä- tai tunturilappalaisen jälkeläinen.
Alun perin tarkoitus oli rajata tätä kriteeriä siten, että alueen vanhin lappalaisperäinen väestö voitaisiin sulkea saamelaismäärittelyn ulkopuolelle. Eduskunta kuitenkin poisti lakitekstistä vuosilukurajaukset, jolloin lappalaisperusteesta tuli yllättäen saamelaisten etnonationalistien painajainen. Kuten KHO:n viimeisimmät ratkaisut osoittavat ovat lappalaisperusteen ansiosta lukuisat lappalaiset oikeutettuja saamelaisstatukseen, eli äänioikeuteen saamelaiskäräjävaaleissa. Lappalaisväestön pitämiseksi Saamelaiskäräjien toiminnan ulkopuolella Saamelaiskäräjät ja sen vaalilautakunta ovat kuitenkin tulkinneet lappalaisperustetta mahdollisimman suppeasti tai eivät ole noudattaneet sitä lainkaan, minkä vuoksi KHO on joutunut puuttumaan asiaan.
Saamelaiskäräjät on säilynyt ennen kaikkea pohjoissaamelaisten edustuselimenä. Käytännössä tämän ryhmän ylivalta Saamelaiskäräjien päätöksenteossa on sinetöity kuntakohtaisiin kiintiöihin perustuvalla vaalitavalla. Suhteellisen vaalitavan puute on siten eräs suurimpia valuvikoja saamelaisessa parlamentarismissa. Tästä johtuu, että erityisesti inarinsaamelaisten edustus Saamelaiskäräjillä on jäänyt huomattavasti heidän väestöosuuttaan pienemmäksi ja monet inarinsaamelaiset on jätetty kokonaan ilman äänioikeutta saamelaiskäräjävaaleissa, eli heidän on sysätty statuksettomiksi saamelaisiksi. Siksi onkin ymmärrettävää, että kiistasta on muodostunut ennen kaikkea Saamelaiskäräjien johdon sekä inarinsaamelaisten välinen. Onneksi meillä on kuitenkin KHO, johon itse ainakin luotan. Siellä päätöksentekoa ei onneksi ohjaa saamelaiskäräjät ja sen vaalilautakunta.
Jouni Kitti
Eli pohjois/porosaamelaiset astuivat yksinkertaisesti omaan miinaansa laajentaessaan saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmää lappalaisperusteella siinä uskossa että pääsisivät sen ja vuosiluvun 1875 yhdistelmän kautta vanhojen lapinkylien oikeudenomistajiksi ja lapinkylien muka laillisina perillisinä Lapissa olevien valtionmaiden omistajiksi?
PoistaOhessa linkki KHO:n tuoreeseen vuosikirjapäätökseen koskien saamelaiskäräjien äänioikeutta. Kysymys kuuluu paljonko äänioikeuden hylkäämistä koskevia valituksia jää käsittelemättä ennen kuin käynnissä oleva vaali päättyy? Ja mitä sen jälkeen?
VastaaPoistahttps://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1569405477046.html
http://veikkovaananen.blogspot.com/2017/12/hyvarinen-tallusteli-omaan_4.html
VastaaPoistaEdellä viitattiin KHO:n uusimpiin ratkaisuihin, joissa se on kumonnut saamelaiskäräjien vaalilautakunnan hylkäämiä päätöksiä ja vaatinut hakijoiden merkitsemistä käräjien vaaliluetteloon. Olen tutustunut KHO:n uusimpiin ratkaisuihin ja luotan entistä enemmän sen kykyyn nähdä ettei poliittisia suuntauksia edustavasta saamelaiskäräjien vaalilautakunnasta ole inarinsaamelaisille apua silloin kun he yrittävät päästä saamelaiskäräjien äänestysluetteloon, eli saada saamelaisstatus.
VastaaPoistaJoka tapauksessa saamelaiskäräjille KHO:n päätökset vaikuttavat siinä, että pakottavat muuttamaan yleistä äänioikeuskelpoisuuden tulkinnassa noudatettua linjaa. Tehtyjen päätösten mukaisesti äänioikeuskelpoisuuden tulkinnan tavoitteena on ollut selvittää, miten henkilö voi rekisteriin päästä, onhan hän jo hakemuksellaan ilmaissut sellaisen samaistumistarkoituksen. Kysymys on siis hakijan halusta identifioitua saamelaiseksi. Koko tulkinnan tarkoitus on KHO:n päätöksissä muotoiltu uudelleen. Hakemuksella pyritään rekisteriin eikä käsittelyn tarkoitus ole ollut muuta kuin tutkia sen edellytykset. Itse samaistumisen edellytyksiä käräjät eivät voi enää asettaa uusiksi tai yleensä kyseenalaistaa.
KHO:n ratkaisut vuosina 2011, 2015 ja 2019 ovat kova isku sovelletulle saamelaisideologian mukaiselle linjaukselle. Ei siis ihme, että käräjät haluaisi päästä noista KHO:n uusista linjauksista eroon ja säilyttää oma käsitys tuomiovallasta, tai pikemminkin säilyttää tuomiovalta omissa käsissään. Nyt taisi mielivallalle tulla raja vastaan! Tieto tästä on saatettava niin pian kuin mahdollista perustuslakivaliokunnan tietoon.
Pitää kuitenkin hyväksyä se, että kyse on julkisesta autonomisesta järjestelmästä, jonka pitää olla tasapuolinen ja avoin. Saamelaiskäräjät on kaikella toivottavalla selkeydellä tullut todistaneeksi, ettei se kykene tasapuolisuuteen ja avoimuuteen. Ja ideologiakin on kärsinyt vain, jos oletetaan sen tavoittelevan uutta valtajärjestystä ja uusia oikeuksia.
Korkein hallintotuomioistuin on tosiasiassa laittanut päätöksensä pohjaksi saamelaisten ja lappalaisten samankaltaisen ja -aikaisen asutus- ja elintapahistorian. Se on juuri sitä mitä tarvitaan eli kokonaisharkintaa. Se on ratkaisuissaan epäsuorasti tunnustanut kokonaisharkinnan perusteella kummatkin ryhmät. Sen pohjalta se on kansainvälisiin asiakirjoihin viitaten hyväksynyt samaistumisen perustana saamelaisuudelle. Sama peruste on myös alkuperäiskansan määritelmän yleisenä edellytyksenä ILOn yleissopimuksen mukaan. Myös YK:n ihmisoikeuskomitealta tilattu kannanotto saa huutia. KHO osoittaa selkokielellä mikä tällaisten tilattujen kannanottojen juridinen merkitys on, eli yhtä tyhjän kanssa. Tietämättömiä ihmisiä on ollut helppo manipuloida.
Olemme siten tilanteessa, jossa valtion ylintä lainkäyttövaltaa hallintoasioissa käyttävä tuomioistuin on laajennetussa kokoonpanossa voimassa olevan perustuslain ja muun lainsäädännön sekä Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten valossa harkinnut valituksen alaisia saamelaiskäräjien päätöksiä ja niiden perusteluja, ja niitä koskevia valituksia perusteluineen. Esille tulleita seikkoja arvioiden, ja punniten osin keskenään eri suuntiinkin vetäviä oikeudellisia etuja ja tavoitteita, KHO on päätynyt kussakin tapauksessa ratkaisuun "jota kaikki asianomaiset noudattakoot".
Jouni Kitti
Kari Kyrö 220 ääntä. )))
VastaaPoistaLapin Kansan mainostama P.Näkkäläjärvi jäi äänillään kärkiehdokkaiden hännille. Olisipa outoa jos keplotellaan puheenjohtajaksi.
VastaaPoistaKäräjien edustavuus ontuu jälleen heikon äänestysprosentin takia ja tämän vaalin laillisuus on jo oma lukunsa.
Hylättyjä ääniä on 290, yli 10% annetuista äänistä. Mielenkiintoista oli tietää, minkä perusteella hylätty.
VastaaPoistaSaamelaiskäräjien vaalit tulivat ja menivät. Vahva kahtiajako saamenkielisten ja suomenkielisten saamelaisten voimien välillä näyttää vaalituloksen perusteella nousevan keskeiseksi jakolinjaksi uuden saamelaiskäräjien kokoonpanossa.
VastaaPoistaNäyttää myös siltä, että suomenkielisten ja saamenkielisten vastavoimat ruokkivat käräjien vaaleissa toisiaan ja aktivoivat äänestäjiä. Voittajiksi selviytyivät sellaiset Kari Kyrön kaltaiset ehdokkaat, jotka tarjosivat selkeitä näkemyksiä saamenkielisten ja suomenkielisten saamelaisten asemaan, yhdenvertaisuuteen ja alkuperäiskansasopimuksen ILO 169 ratifiointiin.
Samalla aikaisemmat vallankäyttäjät ikään kuin jauhautuivat kahden vastavoiman välissä. Nyt näyttää myös siltä, että entistä ryhmää edustavan jäsenet eivät kykene muodostamaan toimivaa enemmistöä ilman muiden jäsenten tukea. Perinteiset vallankäyttäjät heikkenivät tässä kamppailussa, jota nyt tullaan käymään selkeämpien vaihtoehtojen välillä.
Kansallisiin vaaleihin verrattuna äänestysaktiivisuus on edelleen alhainen, mutta käräjien olemassolon kannalta se on silti iso voitto. Edellisissä vaaleissa äänestysaktiivisuus on jäänyt selvästi alle 50 prosenttiin.
Rauhanomainen ratkaisu löytyy siitä, että pohjoissaamelaiset luopuvat vaatimasta sellaista, johon ei ole oikeushistoriallista perustetta eli luopuvat vaatimasta suomenkielisten saamelaisten maita ja vesiä yksinomaan itselleen ja samalla tunnustavat vallitsevan tilanteen status quon periaatteen pohjalta. Kun näin kävisi päähän potkitut inarinsaamelaiset saisivat huokaista helpotuksesta ja tilanteen aiheuttama jännitys laukeaisi.
Tilannetta on kärjistänyt turhaan vielä se, että pohjoissaamelaisten ja kolttien muodostama koalitio on vedonnut YK:n ihmisoikeuskomiteaan saadakseen haluamansa ratkaisun Ylä-Lapin maaoikeuskiistaan. Äänestystulos osoittaa, että kaikki saamelaiset eivät kuitenkaan halua siirtää saamelaisten asioita YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaistavaksi, koska YK:lla ei ole sellaista tietoa mitä ei täällä tiedettäisi.
Onkin kysyttävä, että pitääkö todellisen alkuperäisväestön todentamiseksi suorittaa tilanne ja olosuhdekartoitus, väestölaskenta ja sen jälkeen kansanäänestys. Näyttää siltä, että tällä menolla tämäkään ehdotus ei ole poissuljettu. Rauhan palauttaminen voi ääritapauksena tapauksessa vaatia kaikkia mahdollisia selvityksiä. Uudella saamelaiskäräjillä on tässä vielä paljon sanottavaa.
Jotta saamelaisten asiassa päästään eteenpäin suosittelen rauhanomaista lähestymistapaa. Siksi uskallan ehdottaa, että molemmat osapuolet perustavat yhteisen työryhmän, jonkinlaisen totuuskomission, joka ottasi esille historiallisen näkökulman tarkastelun, jotka liittyvät saamenkansan tilanteen tarkasteluun. Rakentavan ratkaisun ainekset ovat nyt ensimmäistä kertaa selkeästi olemassa.
Jouni Kitti
Turha toive! Meno vaan jatkuu entistä hullunpana.
Poistahttps://www.vihrealanka.fi/juttu/alkavatko-saamelaispolitiikassa-nyt-hullut-vuodet-näin-arvioi-kaksi-käräjävaaliehdokasta
Kovin pienelläpä mandaatilla siellä Pirita valtakunnan mediassa suutaan aukoo. Ja toinen, joka ei ole saanut edes sitä pientäkään.
PoistaHullut vuodet ovat jatkuneet saamelaiskäräjillä ja niiden ympärillä jo niin kauan, että pitää puhua hulluista vuosikymmenistä. Viime vuodet ovat hurlumheitä ja synkkä ennustukseni on että meno menee vieläkin hullummaksi. Kuika suuri on hylättyjen äännten prosenttiosuus ja mikä selitää asian? Onko ohjeistus ollut puutteellinen tai harhaanjohtava? Mihin suuntaan hylkäyssuma lienee muuttanut tuloksia?
PoistaSaamelaiskäräjien vaaleista: palautuuko luottamus?
VastaaPoistaOlen saamelaisten valitsemana luottamusmiehenä ollut mukana saamelaispolitiikassa yli 24 vuotta ja jäätyäni pois käräjien toiminnasta olen edelleen aktiivisesti seurannut erityisesti saamelaiskäräjälain valmistelua samoin kuin erilaisia kannanottoja, jotka koskevat saamelaisten itsehallinnon kehittämistä kaikkia saamelaisia koskevaksi. Kaksi asiaa on ylitse muiden noussut esille ja ne ovat; tietämättömyys ja poliitikkojen kokemattomuus ja siihen perustuva luottamuspula.
Minun kaltaisen saamelaisen on kaiken viime aikoina tapahtuneen sekoilun ja sotkun jälkeen yhä vaikeampi uskoa saamelaiskäräjien kykyyn valmistella sellaisia esityksiä, että ne tulisivat turvaamaan saamenkielen ja saamelaisten oikeudet myös täällä saamelaisalueen ulkopuolella. Tulevaisuus ei meidän kannalta siis näytä hyvältä.
Toimiminen äänestäjien selän takana on johtanut luottamuspulaan, mikä on viime vuosina noussut politiikan avainkysymykseksi. Saamelaisten äänestäjien luottamus tietämättömiin poliitikkoihin horjuu tällä hetkellä vahvasti. Katteettomat lupaukset ja selitykset kukoistavat, eliitin jäsenistä ei kuitenkaan kukaan ole ilmoittautunut vastuun kantajaksi. Se sijaan rahaa on palanut rutkasti ja saamelaiseliitin hiilijalanjälki on poikkeuksellisen suuri, joka johtuu niistä lukuisista matkoista YK:ssa New Yorkissa ja Helsingissä pidettyihin kokouksiin, jossa Suomen valtio on saanut kuulla kunniansa saamelaisten syrjimisestä. Tällainen ei ole kunniallinen tapa hoitaa meidän asioitamme. Tällaisiin tilainteisiin valmistautuminen pitää hoitaa laajalla kansalaisten kuulemisella, eikä pelkästään konsultoimalla Martin Scheininiä.
YK:n ihmisoikeuskomitean päätöksestä seurannut julkinen keskustelu osoittaa selkeästi miten saamelaisten luottamus myös kansainväliseen järjestykseen horjuu. Lähtiessään seikkailupolitiikan tielle käräjien poliittinen johto on osoittanut todellisuuden tajun puutetta. Pakkovallan puuttuessa koko meidän poliittinen järjestys nojaa viime kädessä keskinäiseen luottamukseen. Käräjien poliittinen johto ei ole ymmärtänyt sitä, että poliittisen järjestelmän olemassaolon perusta on luottamus siihen, että yhteisenä intressinä on suojeltava sääntöpohjaisen järjestelmän olemassaoloa noudattamalla sen pelisääntöjä ilman pakkovaltaa ja rangaistusmekanismeja.
Saamelaiskäräjille ei ole tässä järjestyksessä annettu ylimääräistä vapautta eikä valtuuksia syrjiä inarinsaamelaisia. Ymmärrän hyvin sen, että inarinsaamelaiset suhtautuvat kielteisesti oman suvereniteettinsa rajoittamiseen, vaikka muutoin pyrkivätkin sitouttamaan saamelaiskäräjiä yhteisiin sääntöihin.
Nykyisen saamelaisen itsehallinnon murros ja kamppailu johtoasemasta ovat valitettavasti rapauttaneet eri saamelaisryhmien keskinäistä luottamusta. Nykyinen kehityskulku osoittaa vääjäämättömästi, että eri saamelaisryhmien välisten kiistojen todennäköisyys kasvaa ja konfliktien luonne arvovaltaristiriitoina tulee korostumaan. Tästä on todisteena ratkaisematon maaoikeuskiista. Tällaisessa kiistassa ylpeys painaa materiaalisia intressejä enemmän. Toivottavasti ensi vuoden puolella työnsä aloittavan saamelaiskäräjien jäsenten keskuudessa tämä ongelma tiedostetaan ja aloitetaan työskentely murentuneen luottamuksen palauttamiseksi.
Vaaleissa nähtiin miten saamelaisten äänestäjien epäluottamus luetaan myös saamelaiskäräjien keskeisiin ongelmiin. Sen syynä pidetään demokratiaongelmia ja byrokraattisuutta. Toisaalta saamelaisten osallistumisaktiivisuuden puute vaaleissa kertoo uskon horjumisesta tätä keskeistä vaikutuskanavaa kohtaan.
Puheenjohtajien olisi aika katsoa peilistä mitä on tullut tehdyksi ja mitä ei olisi tarvinnut tehdä. Ikävä on julkisesti sanoa, että saamelaisista eliittipoliitikoista ei ole tähän mennessä kenestäkään ollut vastuun kantajaksi. Puheiden ja tekojen ristiriita on näkyvä piirre, mikä on tehnyt toiminnasta epäuskottavan. Syytä tähän voi etsiä paikalliselta tasolta, sillä vaalien poliittisen merkityksen ratkaisivat ehdokkaiksi alkaneet äänestäjät ja media, joiden varassa on ollut vaalien näkyvyys.
Jouni Kitti
Professori Martin Scheinin, joka toimi saamelaiskäräjien hallituksen valtuuttaman käräjäpuheenjohtaja Tiina Sanila-Aikion asiamiehenä tämän YK:n ihmisoikeuskomitealle tekemässä valitusasiassa, vastasi 5.10.2019 Lapin Kansassa lehden 3.10. julkaisemaan Anu Avaskarin, Pigga Keskitalon ja Kari Kyrön kirjoitukseen.
VastaaPoistaLiekö professori Scheininilla perusteita väittämälleen jonka mukaan rotusyrjinnän vastainen komitea "kylläkin" korostaa yksilön subjektiivista itseidentifikaatiota olennaisena (alkuperäiskansanaan kuulumisen) ehtona, "mutta ensi sijassa (?) sen torjumiseksi, että valtio vastoin yksilön tahtoa määritelisi hänet johonkin ryhmään kuuluvaksi"?
Toisekseen professori on heittäytynyt umpisokeaksi YK:n ihmisoikeuskomitean kuulemisrajoitteisuudelle kirjoittaessaan että periaate toteutuu kun "Komitea kuulee tasapuolisesti molempia osapuolia, valittajaa ja sopimusvaltiota. Sopimusvaltion asiana on halutessaan puolustaa esimerkikis kansallisen tuomioistuimen tekemää arviota ja osoittaa se ihmisoikeuksia kunnioittavaksi". Scheinin on oikeassa siinä, että komitean prosessissa ainoita muodollisia osapuolia ovat valittaja ja valtio johon hän on valituksensa kohdistanut. Voidaan myös katsoa, että Suomen valtion vastine oli osin laimea eikä siinä osattu prosessin vaatimalla tavalla tuoda esille kaikkia oikeudenmukaisen ja ihmisoikeusoikeuden mukaisen loppuratkaisun saavuttamisen kannalta tarpeellisia näkökohtia. Menettelytapasääntöjensä mukaan komitea tekee päätöksensä vain sille esitettyjen väitteiden ja vaateiden ja vastaväitteiden ja -vaateiden ja näitä koskevan näytön perusteella. Jos komitealle ei ole jotain kantelijan tai vastaajavaltion taholta esitetty, kyseistä seikkaa ei prosessin kannalta ole olemassa.
Pohjoimaisen oikeusperinteen mukaan asiaa arvioiden on kuitenkin avoimesti nähtävissä, että prosessin lopputulema eli komitean Suomelle langettava päätös sisältää uuden ihmisoikeusrikkomuksen, jonka kohteena ovat ne saamelaiset, jotka KHO on Suomen lainsäädännön mukaisesti määrännyt merkittäviksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Yksi näistä henkilöistä, jota ei valituksessa tai komitean päätöksessä tosin ole mainittu nimeltä, on helposti tunnistettavissa ei vain lähipiirissään tai asuinpaikkakunnallaan, vaan lisäksi koko Suomessa niiden henkilöiden keskuudessa jotka ovat edes jonkin verran seuranneet YK-valitukseen johtanutta kiistaa.
Muistamme, että saamelaiskäräjien hallitus (tosin asia olisi sen laajakantoisuuden vuoksi kuulunut yleiskokouksen päätettäväksi) valtuutti puheenjohtaja Sanila-Aikion tekemään valituksen YK-komitealle. Saatuaan komitealta Suomelle langettavan päätöksen saamelaiskäräjät tarttui hanakasti päätökseen saadakseen sen avulla toteutumaan ajamansa saamelaiskäräjien etnisen puhdistuksen niistä saamelaisista joihin se on jo aivan liian kauan kohdistanut syrjintää Suomen valtion pysyessä KHO:ta lukuun ottamatta täysin passiivisena. Esimerkiksi vähemmistövaltuutettu edeltäjineen ei ole virkansa puolesta puuttunut tähän syrjintään millään tavoin, vaan päin vastoin ollut sitä aktiivisesti tukemassa. Tästä enemmän täällä:
https://www.blogger.com/blogger.g?blogID=4477239378138341240#editor/target=post;postID=3278116224154295747;onPublishedMenu=template;onClosedMenu=template;postNum=50;src=postname
Saamelainen utopia kummittelee Euroopassa ja YK:n komiteassa
VastaaPoistaMartin Scheinin kirjoitus Lapin Kansassa 5.10.2019 ansaitsee muutaman kommentin. YK:n ihmisoikeuskomitean langettava päätös saamelaisten syrjinnästä liittyy saumattomasti saamelaiskäräjien vaatimuksiin joiden mukaan Suomen valtion pitää palauttaa saamelaisalueella olevat, valtion itselleen omimat maat takaisin saamelaisille, tarkemmin ottaen saamelaiskäräjien määräysvaltaan. Kyseessä on uusi luku jo vuosikymmeniä jatkuneesta pyrkimyksestä ja hankkeesta, jonka tavoitteena on saamelaisaktivistien ja heidän tukijoidensa ajama kollektiivinen maanomistus.
Kollektiivinen maanomistus ei ole saamelainen perinne eikä vanha saamelainen
instituutio, vaan myöhäissyntyinen ajatusrakennelma, joka on syntynyt niinkin
myöhään kuin 1960-luvun loppupuolella silloin radikalisoituneiden
saamelaisaktivistien keskuudessa. Se syntyi heijastamalla marxilaiseen
historiakäsitteistöön sisältyvä oletus alkuyhteiskunnan kollektiivisesta
maanomistuksesta mekaanisella tavalla saamelaiseen alkuyhteiskuntaan.
Sen enempää ajatus saamelaisesta alkuyhteiskunnasta kuin sen maanomistuksen
kollektiivisesta luonteesta eivät millään tavalla perustuneet todellisuuteen, vaan
kyseessä oli puhtaasti todellisuuteen perustumaton aatteellinen ajatusrakennelma.
Nuoret vasemmalle vahvasti kallistuneet saamelaiset aktivistit loivat itselleen romantisoivan ihannekuvan menneestä saamelaisesta kulta-ajasta ja rakensivat sen pohjalta ja avulla mielikuvan tulevaisuuden saamelaisesta ihanneyhteiskunnasta, jossa vallitsisi kollektiivinen maanomistus. Lyhyesti sanoen he loivat saamelaisen utopian.
Nyt tuon ajan aktivistit, sikäli kuin vielä ovat keskuudessamme, ovat jo vanhoja, mutta heidän luomansa idea elää uusien aktivistipolvien ja heitä myötäilevien tutkijoiden kantamana. Saamelaisen utopian aate kummittele Euroopassa – Ylä-Lapissa, Helsingissä Brysselissä ja Strasbourgissa. Yhdyttyään Euroopassa liihottelevaan nationalismin aatteeseen ja verhouduttuaan kunniallisen ihmisoikeustaistelun kaapuun se onn lehahtanut Atlantin yli ja lumonnut YK:n ihmisoikeuskomitean tuomitsemaan Suomen valtion ja vaatimaan KHO:lta että tämä purkaisi tuomionsa joilla saamelaiskäräjät määrättiin merkitsemään vaaliluetteloonsa siitä syrjittyjä henkilöitä. Kuten KHO:n ratkaisut osoittavat Scheinin perustelut eivät ole johtaneet saamelaiskäräjien toivomaan tulokseen.
Jouni Kitti