Olisiko jo YK-kantelujen aika?

Korkein hallinto-oikeus (KHO) torjui saamelaiskäräjien hallituksen vaatimukset peruuttaa joukolta käräjien äänioikeutettuja heidän äänioikeutensa eli viedä heiltä käytännössä saamelaisen kulttuuri-itsehallinnon osallisuuden identiteetti. Näin siitä huolimatta, että nuo ”väärät saamelaiset” täyttivät Suomen saamelaiskäräjälain saamelaisuuden määritelmät, mutta eivät nauttineet kapea-alaisen saamelaisjohdon ”ryhmähyväksyntää”. Oman kulttuurisen saamelaisryhmän hyväksyntä ei näille kieltäjille riittänyt, eikä varmaan edelleenkään riitä.

On mielenkiintoista havaita kuinka saamelaiskäräjien hallituksen ja sen tueksi jälkikäteen haalitun yleiskokouksen enemmistön toiminta on alettu tunnistaa härskiksi syrjinnäksi jo niin sanotun suuren yleisönkin piirissä. Aiemmin kun saamelaisjohto on voinut luottaa suomalaisten tietämättömyyteen saamelaisista ja tuohon joukkoon on voitu liittää myös maan päättäjien enemmistö. Tilanne on siis vihdoin muuttumassa – siitä huolimatta, että saamelaiskäräjien valtaryhmällä on käytössään valtion tukema vaikuttamisorganisaatio venyvine määrärahoineen.

Se on sanottava, että tokihan virheellistä mielikuvaa ja tietoa saamelaisista edelleenkin on paljon. Yhtenä, yksimielisenä mutta niin sorrettuna poronhoitajakansana, joka tarvitsee valtaväestön intellektuellien alentuvaa ymmärtämistä ja avustamista?

Myös saamelaisten sisäisen sorron arvostelijoiden parissa esiintyy erilaisia väärinymmärryksiä. Luin muutama päivä sitten (5.7.) vantaalaisen Ion Mittlerin Uuden Suomen kolumnin, jossa hän katsoi KHO:n torjuneen ”saamelaiskäräjien vaatimukset rotuerottelun tyyppisten kriteerien tiukentamisesta saamelaisen kansan ja äänioikeuden määrittelyssä”.

Mittlerin mukaan ”saamelaiskäräjien agenda on ollut jo pitemmän aikaa tiukentaa rotuopillista puhtautta saamelaisen kansan määrittelemisessä”. Hänestä ”Suomen valtio on edustanut asiassa maalaisjärkeä, ja jossain määrin ehkä yhtenäistä linjaa verrattuna siihen miten esim. suomalaisuus määritellään”.

Mittler kirjoittaa kuinka ”Suomen valtio aikoinaan määräsi, vastoin saamelaiskäräjien enemmistön tahtoa, että vaaliluetteloihin pitää hyväksyä muutamia kymmeniä sinne hakeutuneita, jotka osaavat saamen kieltä tai joiden isovanhemmat ovat etnisiä saamelaisia, mutta joiden isä ja/tai äiti ovat suomalaista kantaväestöä”.

Se että YK:n ihmisoikeuskomitea asettui tukemaan saamelaiskäräjien vaatimuksia ja katsoi Suomen valtion rikkoneen saamelaisten ihmisoikeuksia, oli Mittlerin mukaan linjauksena absurdi: ”…että rotuerottelu on rikos ihmisoikeuksia kohtaan, mutta alkuperäiskansoilla on oikeus määritellä itse keitä he ovat, tarvittaessa myös rotuerottelun keinoin.”

Minusta rotupuhtauden osalta hakoteillä oleva Mittler heitti kuitenkin kolumninsa lopuksi mainion kysymyksen: ”Kumpi oli ensin, muna vai kana? Jos saamelaisilla on oikeus itse päättää keitä he ovat, niin kuka sitä ennen päätti keitä he ovat, joille annetaan tämä oikeus päättää keitä he ovat?”

Jos Suomen saamelaismääritelmä lähtisi kansainvälisestä, polveutumista painottavasta alkuperäiskansamääritelmästä - eikä kielestä -, ja jos saamelaiskäräjien johdon ajamassa ihmisten identiteetin kieltämisessä olisi kyse jostain ”rotupuhtaudesta”, ei käräjien äänestäjäluettelo olisi laisinkaan pitkä. Siitä tippuisivat ensimmäisenä useimmat sen johtajat.  Niinpä kyse onkin vain nykyisen valtaa pitävän ryhmän etujen turvaamisesta taannoisen saamelaisvaltuuskunnassa kuullun palopuheen mukaisesti: ”Meille on tulossa kohta laki, joka antaa meille paljon hyvää. Ei siis ole mitään järkeä ruveta kasvattamaan joukkoamme.”

Huhtikuussa 2014 uutisoitiin kuinka Kanadan korkein oikeus päätti yksimielisesti, että Kanadan statuksettomat intiaanit ja métis-kansaan kuuluvat ihmiset pitää lukea intiaaneiksi, kun määritellään minkä tason perusteella hallituksen tulee järjestää heidän julkiset palvelunsa. Suomalaistaustainen saamelaisprofessori Rauna Kuokkanen Toronton yliopistosta ehätti kertomaan, ettei Kanadan päätöksellä ollut mitään heijastavaa merkitystä Suomen saamelaismääritelmälle.

Kanadassa statukseton intiaani on juridinen termi, jolla tarkoitetaan sellaisia henkilöitä, joita ei pidetä intiaanilain (Indian Act) mukaisina intiaaneina.

”Termi statukseton intiaani koskee vain Kanadaa. Se on valtion intiaanilain kolonialistinen sivutuote. Intiaanilaki loi statusintiaanin juridisen kategorian. Tavoitteena oli tehokkaasti rajata valtion velvollisuuksia ja rahoitusta alkuperäiskansojen terveydenhoidon ja koulutuksen suhteen”, Kuokkanen selosti Ylen uutisessa.

Métis-nimityksellä tarkoitetaan tavallisesti ihmisiä, jotka ovat alkuperäiskansoihin kuuluvien naisten ja ranskalaisten tai englantilaisten miesten jälkeläisiä. Uutisessa tuomari Rosalie Abella perusteli Kanadan korkeimman oikeuden linjausta alkuperäiskansaan kuulumisella: ”He ovat kaikki intiaaneja, koska he kaikki kuuluvat alkuperäiskansaan.”

Suomessa on tunnettu jo pitkään tohtori Erika Sarivaaran esille nostama käsite statuksettomat saamelaiset. Heillä tarkoitetaan käytännössä Suomen vanhimmista saamelais – tai lappalaisryhmistä – polveutuvia ja ikiaikaisilla asuinsijoillaan eläviä inarin- ja metsäsaamelaisia. Inarinsaamelaisista osa on saanut saamelaisstatuksen ja on näin hyväksytty saamelaiskäräjien äänioikeutetuiksi.

Olisiko – vaikkapa osittain Kanadan esimerkkiinkin viitaten – aika näiden kiistatta Suomen alueen alkuperäiskansaan kuuluvien saamelaisten kannella YK:n rotusyrjintää vastustavalle komitealle (CERD) tai ihmisoikeuskomitealle kokemastaan ja vuosikymmeniä jatkuneesta sisäisestä syrjinnästä ja Suomen valtion passiivisuudesta lopettaa tuo syrjintä. Eli onko saamelaiskäräjälaki valtion kolonialistinen sivutuote, jonka tavoitteena on ollut tehokkaasti rajata valtion velvollisuuksia ja rahoitusta?

Henkilökohtaisesti en luota lainkaan siihen joidenkin kansanedustajien suusta kuultuun ilosanomaan, jonka mukaan maan uuden hallituksen ohjelmassa on päätetty edistää kaikkien saamelaisryhmien asemaa ja oikeuksia. Sikäli kun tuo hallitus pysyy yleensäkään pitkään koossa, tulokset alkuperäiskansa-asiassa saattavat muodostua peräti negatiivisiksi.

Odottamalla, luottamalla tai luovuttamalla ei alkuperäisten asia edisty.