Valloittajien vaali

Käynnissä on saamelaiskäräjävaalin kampanjointi.

Se on näkynyt jo pitemmän ajan Yle Sápmin uutis-, ja haastatteluvalionnoissa sekä toimittajien kommenteissa. Yle ei ole tuolla kanavallaan mikään objektiivinen tiedonvälittäjä, vaan se pyrkii joskus vähän kömpelöinkin sanavalinnoin vaikuttamaan vaaliehdokkaiden menestykseen - ja siis vaalin tulokseen.

No, demokratioissa tällaisen ei pitäisi olla median tavanomaista käytäntöä, mutta kysehän onkin oikeusvaltio Suomen ylläpitämän median tuesta maan alkuperäiskansan epädemokraattiselle ”kulttuuri-itsehallinnolle”?

Kun Suomessa ja yleensä läntisissä yhteiskunnissa puhutaan vaaleista, niihin liittyy käsite demokratiasta. Tällainen normaaliuden lapsellinen käsitys voi vallita laajasti myös kun uutisoidaan ja puhutaan joka neljäs vuosi pidettävästä saamelaiskäräjävaalista. Siinä ehdokkaan äänimäärä tai siitä eri ryhmien kesken laskettava suhteellisuus eivät toimi.

Saamelaiskäräjälaissa on säädetty, että käräjien 21:stä jäsenestä jokaisesta saamelaisalueen kunnasta tulee olla vähintään kolme jäsentä. Tuo kiintiöiminen saattaa tuntua äkkiseltään hyvinkin demokraattiselta, mutta tosiasiassa syntyy kuntien saamelaisväestön määriin ja kulttuurisiin ryhmiin nähden vääristymä.

Tulevissa vaaleissa tämä vääristymä selkeästi vielä korostuu, kun Sodankylän noin 300 äänioikeutettua saavat käräjille suoraan asettamansa kolme ehdokasta ja voivat äänillään tukea rauhassa muiden kuntien alueella tai muualla Suomessa olevia sukulaisehdokkaitaan. Sodankyläläisten äänillä voidaan muun muassa vaikuttaa - ja vaikutetaan - ettei Inarin alueen yli 2000:n saamelaisen suhteellinen osuus toteudu edes äänimäärien turvin ja että etenkin  inarinsaamelaisten ja kolttien mahdollisuudet saada edustajiaan saamelaiskäräjille heikkenevät entisestään.

Kuntakiintiöihin perustuva vaalitapa sortaa siis erityisesti pienimpiä saamelaisryhmiä, kolttia ja inarinsaamelaisia, joita molempia on suunnilleen saman verran kuin Sodankylän kolme edustajaa automaattisesti saavia pohjoissaamelaisia.  Kun vielä muistetaan Suomen saamelaisryhmien historiallinen tausta, jossa pohjoissaamelaiset ovat paljolti jopa varhaisia suomalaisia asuttajia uudempia tulokkaita, ei ihme, että kuulee puhuttavan ”valloittajien vaaleista”.
Todellisuudessa harjoitettu saamelaispolitiikka lienee kohdellut kaltoin myös suurta joukkoa väärään yhteisötaustaan tai elinkeinoon kuuluvia tavallisia pohjoissaamelaisia.

Tässä sirkuksessa on syytä nostaa esille myös vaalin äänioikeusluettelo. Sen salaisena pitäminen sekä äänestäjiksi pyrkivien hakemusten mielivaltaiselta näyttävä käsittely luovat irvokasta kuvaa vallasta ja sen tuomasta taloudellisesta hyödystä kynsin hampain kiinni pitävästä eliitistä. Siitä ”sukuyhteisöstä”, joksi saamelaisia on haluttu heidän johtajiensa taholta määritellä.

Nyt tuota ”sukuyhteisön” valtaa uhkaamaan ovat nousseet äänioikeutta hakeneet inarinsaamelaiset ja metsäsaamelaiset, joilla se sukutausta näyttäisi olevan kirjaimellisesti tulkiten kunnossa jos keillä.

No, demokratiaahan tämä ei ole, vaan kyse on oikeusvaltio Suomen alkuperäiskansan syrjintään ja ihmisoikeusloukkauksiin nojaavasta ”kulttuuri-itsehallinnosta”?

Jos vielä vaalin äänestysprosentti olisi sata tai vähän ylitse, löytyisi vaalille tietynlaisia kansainvälisiä verrokkeja. Viime saamelaiskäräjävaaleissa noin puolet ja jopa reilu puolet äänioikeutetuista on jättänyt vaalin kokonaan väliin. Se kuvannee miten irrallaan harjoitettu konfliktihakuinen saamelaispolitiikka on elänyt tavallisten nykypäivän saamelaisten elämästä. Tuon politiikan ovat monet saamelaiset, kulttuuritaustastaan riippumatta, kokeneet suoranaisena uhkana omalle elämälleen ja toimeentulolleen. Sen on saanut konkreettisella tavalla huomata seuratessaan tai saadessaan palautetta kulloinkin tekeillä olevista laki- tai sopimushankkeista.

Onko sitten ollut viisasta jättää äänestämättä ja siten saamelaiskäräjien kokoonpano ja toiminta pienen eliitin valtaan? Tätä olen muutamatkin kerrat pohtinut, sillä normaalissa demokratiassa protesti nostaa tavallisesti äänestysaktiivisuutta.

Saamelaiskäräjävaalin äänestysmenettely ei ole järin helppo ja takavuosina tahtoivat ääniuurnatkin seikkailla milloin missäkin; ainakin niiden matkoista kovasti saamelaiskäräjillä sanailtiin. 

Ehkä kuitenkin hyvä yritys vaikuttaa vaalin tulokseen kannattaisi?