lauantai 19. syyskuuta 2015

Valloittajien vaali

Käynnissä on saamelaiskäräjävaalin kampanjointi.
Se on näkynyt jo pitemmän ajan Yle Sápmin uutis-, ja haastatteluvalionnoissa sekä toimittajien kommenteissa. Yle ei ole tuolla kanavallaan mikään objektiivinen tiedonvälittäjä, vaan se pyrkii joskus vähän kömpelöinkin sanavalinnoin vaikuttamaan vaaliehdokkaiden menestykseen - ja siis vaalin tulokseen.
No, demokratioissa tällaisen ei pitäisi olla median tavanomaista käytäntöä, mutta kysehän onkin oikeusvaltio Suomen ylläpitämän median tuesta maan alkuperäiskansan epädemokraattiselle ”kulttuuri-itsehallinnolle”?
Kun Suomessa ja yleensä läntisissä yhteiskunnissa puhutaan vaaleista, niihin liittyy käsite demokratiasta. Tällainen normaaliuden lapsellinen käsitys voi vallita laajasti myös kun uutisoidaan ja puhutaan joka neljäs vuosi pidettävästä saamelaiskäräjävaalista. Siinä ehdokkaan äänimäärä tai siitä eri ryhmien kesken laskettava suhteellisuus eivät toimi.
Saamelaiskäräjälaissa on säädetty, että käräjien 21:stä jäsenestä jokaisesta saamelaisalueen kunnasta tulee olla vähintään kolme jäsentä. Tuo kiintiöiminen saattaa tuntua äkkiseltään hyvinkin demokraattiselta, mutta tosiasiassa syntyy kuntien saamelaisväestön määriin ja kulttuurisiin ryhmiin nähden vääristymä.
Tulevissa vaaleissa tämä vääristymä selkeästi vielä korostuu, kun Sodankylän noin 300 äänioikeutettua saavat käräjille suoraan asettamansa kolme ehdokasta ja voivat äänillään tukea rauhassa muiden kuntien alueella tai muualla Suomessa olevia sukulaisehdokkaitaan. Sodankyläläisten äänillä voidaan muun muassa vaikuttaa - ja vaikutetaan - ettei Inarin alueen yli 2000:n saamelaisen suhteellinen osuus toteudu edes äänimäärien turvin ja että etenkin  inarinsaamelaisten ja kolttien mahdollisuudet saada edustajiaan saamelaiskäräjille heikkenevät entisestään.
Kuntakiintiöihin perustuva vaalitapa sortaa siis erityisesti pienimpiä saamelaisryhmiä, kolttia ja inarinsaamelaisia, joita molempia on suunnilleen saman verran kuin Sodankylän kolme edustajaa automaattisesti saavia pohjoissaamelaisia.  Kun vielä muistetaan Suomen saamelaisryhmien historiallinen tausta, jossa pohjoissaamelaiset ovat paljolti jopa varhaisia suomalaisia asuttajia uudempia tulokkaita, ei ihme, että kuulee puhuttavan ”valloittajien vaaleista”.
Todellisuudessa harjoitettu saamelaispolitiikka lienee kohdellut kaltoin myös suurta joukkoa väärään yhteisötaustaan tai elinkeinoon kuuluvia tavallisia pohjoissaamelaisia.
Tässä sirkuksessa on syytä nostaa esille myös vaalin äänioikeusluettelo. Sen salaisena pitäminen sekä äänestäjiksi pyrkivien hakemusten mielivaltaiselta näyttävä käsittely luovat irvokasta kuvaa vallasta ja sen tuomasta taloudellisesta hyödystä kynsin hampain kiinni pitävästä eliitistä. Siitä ”sukuyhteisöstä”, joksi saamelaisia on haluttu heidän johtajiensa taholta määritellä.
Nyt tuota ”sukuyhteisön” valtaa uhkaamaan ovat nousseet äänioikeutta hakeneet inarinsaamelaiset ja metsäsaamelaiset, joilla se sukutausta näyttäisi olevan kirjaimellisesti tulkiten kunnossa jos keillä.
No, demokratiaahan tämä ei ole, vaan kyse on oikeusvaltio Suomen alkuperäiskansan syrjintään ja ihmisoikeusloukkauksiin nojaavasta ”kulttuuri-itsehallinnosta”?
Jos vielä vaalin äänestysprosentti olisi sata tai vähän ylitse, löytyisi vaalille tietynlaisia kansainvälisiä verrokkeja. Viime saamelaiskäräjävaaleissa noin puolet ja jopa reilu puolet äänioikeutetuista on jättänyt vaalin kokonaan väliin. Se kuvannee miten irrallaan harjoitettu konfliktihakuinen saamelaispolitiikka on elänyt tavallisten nykypäivän saamelaisten elämästä. Tuon politiikan ovat monet saamelaiset, kulttuuritaustastaan riippumatta, kokeneet suoranaisena uhkana omalle elämälleen ja toimeentulolleen. Sen on saanut konkreettisella tavalla huomata seuratessaan tai saadessaan palautetta kulloinkin tekeillä olevista laki- tai sopimushankkeista.
Onko sitten ollut viisasta jättää äänestämättä ja siten saamelaiskäräjien kokoonpano ja toiminta pienen eliitin valtaan? Tätä olen muutamatkin kerrat pohtinut, sillä normaalissa demokratiassa protesti nostaa tavallisesti äänestysaktiivisuutta.
Saamelaiskäräjävaalin äänestysmenettely ei ole järin helppo ja takavuosina tahtoivat ääniuurnatkin seikkailla milloin missäkin; ainakin niiden matkoista kovasti saamelaiskäräjillä sanailtiin. 
Ehkä kuitenkin hyvä yritys vaikuttaa vaalin tulokseen kannattaisi?

54 kommenttia:

  1. Kiitos Veikolle selkeästä ja osuvasta kirjoituksesta.

    Ei kun joukolla äänioikeutta käyttämään!

    Jos riittää saamelaiskäräjien mielivalta ja epädemokraattisuus!

    Ei anneta saamelaiskäräjien enää polkea ihmisoikeuksia!

    VastaaPoista
  2. Niin, aika merkillistä, että vähemmistön "edustuslaitos polkee ihmisoikeuksia...kin". Kaikki ne oikeudet, jotka ovat suomalaisilla, ovat myös saamelaisilla. Puheet sortamisesta yms. ovat nykyaikana kaukana arkielämästä. Sanoisin että saamelaisilla on jopa " paremmat oikeudet" maahan ja veteen kuin suomalaisilla. Esim vaikka maastoliikenne, porojen vapaa laidunnus, kolttien puunotto-oikeus jne.jne. Olemme kaikki SUOMALAISIA!!!!!!!!!!!

    VastaaPoista
  3. Ylen tekssti tv:n uutisten mukaan metsälakiuudistus etenee!
    Mitä hallitusohjelmassa sanotaan asiasta?

    VastaaPoista

  4. Yle Sapmi 23.9.
    "Korkein hallinto-oikeus antaa maanantaina 28.9.2015 tiedotteen saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kohdistuvista valituksista. Käsittely on käynnissä, eikä mitään muuta kerrota julkisuuteen ennen maanantaita
    Korkeimman hallinto-oikeuden tiedottaja Päivi Musakka kertoo vain, että käsittely on käynnissä ja tarkkaa työtä tehdään. Musakan mukaan tiedote julkaistaan kello 09.00."


    Taas Yle Sápmslta huonosti laadittu uutinen.

    1. KHO tiedottaa ilmeisesti valituksista , jotka koskevat saamelaiskäräjien hallituksen tekemiä kielteisiä päätöksiä vaaliluetteloon ottamisesta.

    EI "saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kohdistuvista valituksista"

    2. "Saamelaiskäräjien hallitus vastaanotti 201 oikaisuvaatimusta koskien saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloa. Korkein hallinto-oikeus ei kerro kuinka monta valitusta he ovat vastaanottaneet. Korkein hallinto-oikeus ei myöskään kommentoi ehtivätkö he käsittelemään kaikki aiheesta tehdyt valitukset."

    Korjattu 23.9. klo 11.56: Saamelaiskäräjien hallitus vastaanotti 201 oikaisuvaatimusta, ei korkein hallinto-oikeus."

    2. Ensimmäisessä uutisessa kerrottiin, että KHO olisi saanut 201 valitusta. Tuli kiire korjata, koska KHO ei ollut ilmoittanut eikä i ilmoitakaan ennen maanantaita, kuinka monta muutoksenhakua sille on saapunut.

    Näyttää siltä, että KHO:n taholta on pyydetty oikaisemaan tieto valitusten määrästä.

    Vaikuttaa taas panikoinnilta.




    VastaaPoista
  5. Ei kho uskalla mennä lain mukaan ja hyväksyä ketään saamelaiseksi. Joka puolelta painostetaan ja huudetaan saamelaisten itsemääräämisoikeutta.

    VastaaPoista
  6. Yle Sàpmin uutisissa 23.9. klol 23.54 : http://yle.fi/uutiset/kho_saanut_yli_180_valitusta_saamelaiskarajien_vaaliluetteloon_ottamisesta/8325365

    löydät uusimman version Korkeinta Hallinto-oikeutta koskevasta uutisesta. Ei mikään kukkanen tämäkään neljäs yritys.

    Uutisen informaatio mahtuu pariin virkkeeseen esim.
    Korkein hallinto-oikeus antaa maanantaina 28.9.2015 klo 9.00 tiedotteen. Kyse on KHO:lle tehdyistä valituksista, jotka koskevat saamelaiskäräjien hallituksen/vaalilautakunnan päätöksiä samelaiskäräjien vaaliluetteloon ottamisesta.

    VastaaPoista
  7. http://www.kho.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2015/09/khonsaamelaiskarajienvaaliluetteloakoskevatpaatoksettulossa30.9..html

    VastaaPoista
  8. Pian nähdään noudattaako korkein hallinto-oikeus Suomen lakia vai onko Saamelaiskäräjien talutusnuorassa.

    21 § (30.12.2002/1279)

    Äänioikeus

    Saamelaiskäräjien vaaleissa on asuinpaikkaan katsomatta äänioikeutettu jokainen viimeistään vaalitoimituksen viimeisenä päivänä 18 vuotta täyttävä saamelainen, joka on Suomen kansalainen tai jolla ulkomaan kansalaisena on ollut kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta Suomessa silloin, kun pyyntö vaaliluetteloon ottamisesta on viimeistään tehtävä.

    VastaaPoista
  9. Veikko se kirjoittaa täällä taas paskaa! Ilman muuta Sodankylän kaksi ehdokasta tarvitsee ääniä, jos mielivät hallitukseen mukaan. Yhdellä äänellä tuskin aukeaa hallituspaikkaa? Tarkkuutta nuihin sinun omassa päässä pohtimiin ajatuksiin. Vielä voisit tarkentaa miten Yle Sapmi mielestäsi ohjaa vaaleja? Osaatko muka saamenkieltä sen verran, että voit todistaa jotain puoluellisuutta? Taas omia pohdintojasi selvästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensäkin blogikirjoituksissa on kirjoittajan "omia pohdintoja" seuraamistaan asioista.

      Poista
    2. Anonyymi taas kirjoittaa omia pohdintojaan.
      Hallituspaikkahan irtoaa (jos nykymeno jatkuu) vaikka yhdellä äänellä sen perusteella, että Magga-Vars ja Hetta edustavat vuotsolaisia "alkuperäisiä" porosaamelaisia ja ovat "oikeita " saamelaisia ainakin sukukytkennät ovat edullisia.
      Ei tarvitse saamea edes osata, että voi "todistaa" Yle Sápmin jo vuoden verran ja nyt ehdokaiden julkaisemisen jälkeen työntäneen tiettyjä "kärkiehdokkaita" julkisuuteen (lausuntoja milloin mistäkin asiasta, jossa henkilöllä ei ole mitään erityispätevyyttä asiassa) ja taas tosia vähätellyt tai suorastaan esitellyt haluamassaan valossa.
      Informaatiotutkijat (puolueettomat) päätyisivät todennäköisesti samaan lopputulokseen kuin Veikko Väänänen.



      Poista
  10. Veikon kirjoituksetko sitten ovat täysyin puolueettomia? Minulle tämä suuri "sotatila ja ihmisoikeusrikkomukset" jotka Veikon mukaan täällä vallitsee, eivät näyttäydy mitenkään.
    Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että Veikko pyrkii vaikuttamaan vaalitulokseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tietenkään ole puolueeton. Sen olen sanonut monessa haastattelussakin ja sen ovat myöntäneet työelämässä myös esimieheni. Olen ollut aina syrjittyjen tai muuten vääryyttä kokoneiden tavallisten ihmisten puolella. Ja ihan kaikessa politiikankin arvioinnissa, saamelaispolitiikkaa siitä ylentämättä.

      Poista
  11. Suomen saamelaiskäräjien väittämästä Suomessa harjoitetusta saamelaisten syrjinnästä ja ihmisoikeusloukkauksista on poikkeaviakin näkemyksiä.
    Tohtori Pasi Saukkonen HS /Tiedesivuilla 25.9. 2015:
    "Suomi on vähemmistöjen huomioimisessa koko Euroopan ykkönen, toteaa kanadalaisen yliopiston vertailu."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi on ymmärtänyt kirjoitetun väärin:
      Artikkelissa sanotaan näin:
      "Multikulturalismi on politiikkaa, jossa julkisin varoin tuetaan vähemmistökulttuurien säilymistä.Päinvastainen toimintatapa on sulauttaminen, jossa vähemmistöt yritetään suomalaistaa mahdollisimman tehokkaasti.
      Suomi on vähemmistöjen huomioimisessa koko Euroopan ykkönen, toteaa kanadalaisen yliopiston vertailu.
      Maamme kun on kokonaan kaksikielinen, saamelaisilla on itsehallinto, ja evankelisluterilainen ja ortodoksinen kirkko ovat melko tasaveroisessa asemassa. Perustuslaki turvaa saamelaisille, romaneille ja kaikille muillekin oikeuden oman kielen ja kulttuurin säilyttämiseen."
      Tohtori Pasi Saukkonen tarkoittaa "lantalaisten" harjoittamaa politiikkaa.

      Poista
    2. Anonyymi 28.9. klo 14.18 kommentoi omiaan. Pasi Saukkonen ei maininnut sanaa "lantalainen".
      Anonyymi on nyt laajentanut sanan lantalainen koskemaan Suomen valtiota ja sen elimiä. Suomen valtio on säätänyt esim. Saamelaiskäräjälain ja lähes kaksisataa muuta lakia, joissa turvataan erityisiä oikeuksia saamelaisille ja mainitaan saamelaiset erikseen. Valtio myös rahoittaa saamelaiskäräjien toiminnan ja tukee monin eri tavoin rahallisesti
      saamelaiskulttuuria.
      Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi totesi viime keväänä, että saamelaisilla menee hyvin aineellisessa mielessä, mutta henkisellä puolella menee heikommin .

      Pasi Saukkonen ei väittänyt Suomen harjoittavan multikulturialismia. Hän vain toivoi, että poliitikot keskustelisivat siitä miten erilaisten ihmisten yhteiselo käytännössä toteutetaan.
      Suomi tukee julkisin varoin vähemmistökulttuurien, siis myös saamelaiskulttuurin säilymstä. Suomi ei harjoita sulauttamispolitiikkaa.

      On totta, että käytännön toteutuksessa on puutteita. Suurin niistä on saamen kieltä puhuvien jatkuva väheneminen. Toinen on saamelaiskäräjien ryntäily hallinnollisissa labyrinteissä.

      Saamelaiskäräjät on käyttänyt 20 vuotta torjuakseen "lantalaisuhkaa" ja saadakseen saamelaisalueen maat omistukseensa tai täyteen hallintaan. Kieliasiat ovat olleet sivuseikka. Korkeintaan on kurkku suorana huudettu, että valtion on hoidettava elvytys , koulutus ja kulttuurinsiirto. Absurdia.

      Analysoidessaan viime kevään totaalisia epäonnistumisia, on ainakin Yle Sápmissa esitetty syyksi tiedottajan viran puute. Nyt lhuudetaan tiedottajaa pelastamaan saamelaiskäräjät suosta.
      Ei ihme, että saamelaiskäräjt ei ole saanut aikaiseksi mitään, kuten olemme monien saamelaiskäräjien jäsenten suusta kuulleet.


      Olisi jo aika Saamelaiskäräien ja saamelaisyhteisön ymmärtää, että ne ovat ensnsijaisia tekijöitä kulttuuri- ja kieliasioissa, joita sille säädetty itsehallinto koskee.
      Kukaan muu ei voi pitää saamelaiskulttuuria elävänä kuin saamelaiset itse. Toimikaan älkääkä tuhlatko paukkuja lantalaisten jahtaamiseen.
      Ennen kaikkea toivon, että saamelaiskäräjät lähtisi avoimeen keskusteluun siitä , "miten erilaisten ihmisen yheiselo käytännössä toteutetaan" Sehän on väistellyt tätä sanomalla, että saamelaisasioita keskustellaan vain "Valtion" (mikä se lienee?) kanssa ei "muiden" suomalaisten? lantalaisten? kanssa.
      Pitkä tie kuljettavana, ennen kuin polun päähänkään päästään. Tässä ei tiedottajan virka auta.

      Poista
  12. Veikon viimeisin blogikirjoitus avaa poliittista vääntöä joka liittyy siihen kuka kuuluu alkuperäisväestöön. Tähän KHO:n ratkaisuun liittyy selkeästi Veli-Pekka Lehtolan kirjoitus hiljattain Uuden Suomen palstoilla, jossa hän puolustelee saamelaismääritelmän kaventamista. Tähän en voi muuta kuin todeta, että Historia on aina antanut suurimman tunnustuksen niille poliittisille johtajille jotka ovat osanneet käyttää kaukonäköisesti ja viisaasti valtaansa ja onnistuneet aikaansaamaan ihmisten onneksi kestävän olotilan, jonka perustana on kaikkien tunnustama oikeudenmukaisuus. Sanelupolitiikkaa sitä vastoin johtaa aina vain jatkuvaan epävarmuuteen. häiriöihin ja onnettomuuksiin. Siihen näyttää tutkijana esiintyvä Lehtola kirjoituksessaan pahemman kerran syyllistyvän. Hän on puolensa valinnut, jota ihmettelen!

    Saamelaiskäräjiltä statuksettomat saamelaiset ovat vain vaatineet yhteisen historian tunnustamista. Saamelaiskäräjien nykyinen johto ei ole ymmärtänyt sitä, että virallisesti tunnustetuilla saamelaisilla ja heidän statuksettomilla verisukulaisillaan on yhteinen päämäärä ja että statuksettomat haluavat siihen kaikin tavoin pyrkiä. Saamelaisten etujen ja hyödyn mukaista on, että molempiin ryhmiin kuuluvat voisivat olla tyytyväisiä oloonsa. Sen sijaan saamelaiskäräjien poliittisen johdon puolelta esitetyt syytökset statuksettomia saamelaisia kohtaan ovat epäoikeudenmukaiset ja ovat tähän mennessä jättäneet ihmisten elämään syvän haavan, koska ne mitä suurimmassa määrin lisäisivät eriarvoisuutta.

    Todellisuudessa saamelaisrekisterissä olevat saamelaiset eivät ole sen alkuperäisempää kansaa kuin statuksettomat saamelaisetkaan. Tällaisen mielivaltaan perustuvan alkuperäiskansapolitiikan perusta on itsekkyys. Harjoitetussa alkuperäiskansapolitiikassa ei ole pyritty kohoamaan korkeammalle tasolle, jossa ylevimpien aatteiden noudattaminen edistäisi myös kaikkien alkuperäiskansaan kuuluvien etuja. Miksi saamelaiskäräjien oma oikein käsitetty etu, yhdessä eettisten motiivien kanssa, ei voisi saattaa saamelaiskäräjien johtoa noudattamaan oikeutta ja moraalia myös statuksettomia saamelaisia kohtaan?

    Tulokset tähänastisesta suden politiikasta ovat silmiemme edessä. Tällainen on koko virallisten ja statuksettomien saamelaisten yhteisen asian kieltämistä. Saamelaiskäräjien johdon taistelu statuksettomia saamelaisia vastaan on ollut masentavaa katseltavaa.

    Tähän mennessä kukaan tutkija ei ole yrittänyt vastata sellaiseen perustavaa luonteiseen kysymykseen kuin mikä ero on saamelais- ja lappalaiskäsitteillä. Siihen ei Lehtolakaan anna kirjoituksissaan vastausta.

    Nykyään etninen saamelaiskäsite määräytyy saamenkielisyyden mukaan ja on tarkoin erotettavissa lappalaiskäsitteestä. Kun taas puhutaan lappalaisista, on siis huomattava, että he eivät ole yksinomaan olleet saamelaisia, vaan mukana on runsaasti niitä alkuperäisiä Lapin asukkaita jotka valtiovallan kielipolitiikan vuoksi ovat aikaisempina aikoina assimiloitu suomenkielisiksi. Luonnonsuojelulaissa (71/23) esiintyy ilmaisu ”paimentolaislappalainen” mutta muutoin Suomen lainsäädännössä ei tätä nimitystä esiinny. Toisaalta on taas huomattava, että vuonna 1923, jolloin laki annettiin, oli jokainen lappalainen saatavissa selville nimeltään mainittuna maakirjasta, henkikirjasta tai veronkantoluettelosta vuodesta 1695 aina vuoteen 1923 saakka, jolloin vero lakkautettiin ja samoin lappalaisista pidetyt rekisterit. Lappalaisina pidettiin kaikkia niitä henkilöitä, jotka harrastivat ns. lappalaiselinkeinoja, joita olivat poronhoito, kalastus ja metsästys. Siis myös kaikki suomenkieliseksi assimiloituneet lappalaiset, jotka asuivat näissä kylissä, olivat lappalaisia, jos he harjoittivat näitä elinkeinoja. Tämän keskeinen näkökohta on Lehtolalta jäänyt esiintuomatta.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  13. Lapinradio 28.9.2015: "Saamelaiskäräjien vaalilautakunta ja hallitus julkistavat ensimmäistä kertaa perustelunsa vaaliluettelosta hylkäämisille. Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon on voinut hakea vuoden 2014 loppuun mennessä ja saamelaiskäräjien elimet ovat käsitelleet hakemuksia tämän vuoden aikana."
    Saamelaiskäräjät eivät ole perillä hallintolaista. Hakijoille tulee kertoa, että millä perusteilla hakemus tullaan hyväksymään, eikä näin että jälkikäteen kerrotaan millä perusteilla hylättiin. Saamelaiskäräjälaki sisältää ne kohdat, joita Saamelaiskäräjien tulee noudattaa. Nyt hakemusten käsittely on täysin mielivaltaista ja käräjät ovat lisänneet kaikenlaisia omia "sääntöjään".

    VastaaPoista
  14. YLE Sápmi kertoo julkaisevansa saamelaiskäräjien ensi kertaa julkistamat perustelut vaaliluettelosta hylkäämiselle. Sitä minä vain että jos kyse on hallintotoimessa käytetyistä perusteluista niin mitenkähän ne on johdettu laista? Maanantaina YLE julkaisi 12 kohtaa, joista varsinkin seuraavat jäävät oudoiksi:
    7. Ihmisoikeusmyönteinen laintulkinta ja ryhmä kollektiivisena oikeudenhaltijana
    9. Pohjoismaisen saamelaisneuvoston tutkimuksen luotettavuuden pro-argumentit
    10. Kolmannen kohdana tulkinta Ruotsissa
    12. Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon on voinut hakeutua jo 40 vuotta
    Onneksi toimitus kertoo julkaisevansa uutisen kahdessa osassa, joten tiistaina ehkä seuraa "Mitä se on?" -osio. Pitäisiköhän jatkossa muuten mahdollistaa hakijan suullinen kuuleminen. Siinähän selviäisi saamenkieli, ja ennen kaikkea olisi mahdollista punnita kohdan 2 vaatimusten täyttyminen: "2. Samaistumisen aitous".

    VastaaPoista
  15. Niinhän se sanotaan että aamu on iltaa viisaampi. Tänään tiistaina YLE Sápmi on julkistanut myös "Mitä se on" -selitysosion, joskin toistaiseksi vain saameksi. Vaalilautakunnan teesejäkin on julkaistu lisää, jos osasin oikein laskea niin 22 teesiä selityksineen. Suomeksi julkaistiin eilen maanantaina vain 12 ”yleisperustelua”. 22 teesiä ylittää reippaasti Lutherin vähän katekismuksen ainakin laajuudessaan, Herralle kun riitti kymmenen käskyä. Olisiko näitä teesejä tulossa lisää päivän mittaan?

    Vielä kun saamme nämä kaikki suomeksikin, niin hyvä. Merkitsevä osa aitosaamelaisista ei puhu saamea, mikä sinänsä on mielenkiintoista koska teesien mukaan saamen kieli on saamelaisuuden peruskivi. Ja suomea tarvitsevat myös lähes kaikki hylätyt statuksettomat, että ymmärtäisivät miksi eivät kelpaa saamelaisiksi vaalilautakunnan erotuksessa.

    Olisi ihan kiva saada tietää missä pajassa tämä etnistä juridiikkaa edustava työ on synnytetty - ehkäpä RKP:n ajatushautomossa Magmassa, Åbo Akademin kyljessä toimivassa ihmisoikeusinstituutissa, jota Martin Scheinin aikoinaan johti ja jota tällä hetkellä johtaa RKP:n entisen puheenjohtajan Stefan Wallinin puoliso Elina Pirjatanniemi, vaiko Tromssan yliopiston kylkiäisenä toimivasta saamelaisneuvoston ihmisoikeusjaostossa, jota johtaa Mattias Åhrén. Olisiko kauhan varressa ollut muitakin vanhoja tuttujamme, kuten joku katkeroitunut akateemikko joka on viime aikoina antanut julkaista itseään foorumilla jonka tekstit eivät suoranaisesti ole käyneet läpi akateemista seulontaa, nimittäin saamelaisnuorten verkkosivustossa. Ehdokkaita on toki lisää, eikä oikeusministeriön asiantuntijoitakaan auta sulkea pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saamelaiskäräjien ongelmahan on viime vuosien aikana ollut se, ettei sk:n johto ymmärrä neuvoja eikä osa opastajista ymmärrä saamelaiskulttuuria. Lisäksi käräjien sisäpiirin neuvojat ,Lapin yliopiston "saamelaislakityöryhmä" on varsin erikoisia tulkintoja lakiasioissa,
      Åhren taitaa olla tämän poppoon guru. Sen näkee siitä, että vaaleissa ehdokkaana oleva Anne Nuorgam kertoi kansalle ILO-sopimuksen olevan vanhanaikainen ja että pohjoismainen saamelaissopimus (johon k. Näkkäläjärvi ei halunnut edes osallistua) johdattaa saamelaiset onnelaan eli valtion maiden
      omistajiksi. Tämähän on Åhrenin viimeisin hitti.

      Tuskin arvossapidetyt lainoppineet tai alkuperäiskansa-asiantuntijat tunnustavat olleensa moisen arviointilistan arkkitehtejä.

      Selvästi se on sk:n sisäpiirin ajatushautomossa syntynyt onneton saamelaisuuden arviointimittari, jolla ei ole mitään tekemistä lakiasioiden kanssa.
      Tunarit.

      Poista
  16. Taisi KHO tehdä kompromissipäätöksen, että möly olisi mahdollisimman pieni eikä voittaja olisi niin selvä. Yhtä farssia ja komediaa koko touhu.

    VastaaPoista
  17. Paljon hyvää, mutta kyllä myös epäjohdonmukaisuutta sisältyi KHO:n päätöksiin. Niistä on kuitenkin hyvä jatkaa vaikka aikaa taas kuluu. Turhan moni taisi luovuttaa ennen aikojaan kun ei valittanut KHO:lle. Nyt hyvällä keskittämisellä "omat" ehdokkaat sisään käräjille!

    VastaaPoista
  18. Selvä tappio saamelaiskäräjien hallitusjäsenille, koska kukaan KHO:den hyväksymistä uusista äänestäjistä ei tule koskaan äänestämään heitä. Sitä saa mitä tilaa...

    VastaaPoista
  19. Terveiset Klemetti Näkkäläjärvelle:
    Pyyntö vaaliluetteloon ottamiseksi tai siitä poistamiseksi tulee tehdä vaalilautakunnan tätä tarkoitusta varten laatimalla hakemuslomakkeella, joka tulee palauttaa vaalilautakunnalle postitse siten, että se on perillä viimeistään vaalivuotta edeltävän joulukuun 31 päivänä klo 16.00.

    VastaaPoista
  20. Korkeimman Hallinto-oikeuden viimeisin ratkaisu on mielenkiintoinen monessakin suhteessa; se noudattelee pitkälti vuoden 2011 perusteita. Tähän on kuitenkin lisättävä se, että valitettavasti saamelaisideologia on alkuperäisyyttä määrittävä tekijänä liian keskeinen, joka ei ota huomioon historiallisia tosiasioita eikä itseidentifikaatiota ja siksi statuksettomia lappalaisia vaaditaan edelleenkin vastoin kansainvälisiä sopimuksia kieltämään oma alkuperäisyytensä.
    Saamelaiskäräjien johto kutsuu heitä mielivaltaisesti suomalaisiksi, ja heidän kohtalonaan on jääminen omilla historiallisilla asuinalueilla toisen luokan kansalaisiksi. Tälle eräät pienpuolueet ovat antaneet rasistisesti tukensa. Tällaisilla etnopoliittisilla rajauksilla ulkomailta Suomeen vuoden 1830 jälkeen muuttaneiden porosaamelaisten jälkeläisistä pyritään muodostamaan alkuperäisväestö Inarin statuksettomien lappalaisten historialisille alueille.
    Määrittelemällä ulkomailta Suomen muuttaneet porosaamelaiset alkuperäisväestöksi on yritetty selkiinnyttää Ylä-Lapin sotkuista tilannetta ja saada järjestys, joka vastaisi kansainvälistä ihannetta. Sen mukaan Suomi olisi alkuperäiskansojen oikeuksia kunnioittava valtio, joka osoittaisi kansainväliselle yhteisölle miten se turvaa esimerkillisellä tavalla alkuperäiskansan oikeudet.
    Sen sijaan valtion sitoutuminen saamelaiskäräjien politiikkaan antaisi kansainväliselle yhteisölle huonon esimerkin siitä, miten samainen valtio pakottaa omilla historiallisilla alueillaan asuvat alkuperäiskansastatusta vaille jääneet alkuperäiset lappalaiset sulautumaan valtaväestöön epäonnistuneiden poliittisten määritelmien perusteella. Eikö se ole puhdasta valtiorasismia tai itsevaltiaiden soveltamaa ikiaikaista perimmäistä diskriminaatiota? Vaikka KHO tunnusti suuren valittajista täyttävän nykyisen saamelaismääritelmän kriteerin, väitän, että nykyinen liian ahdas määritelmä muodostaa edelleen liian korkean kynnyksen samaan väestöön kuuluvien ihmisten identifioitumisen alkuperäisväestöön. Sellainen rajaa suuren joukon sukulaisista alkuperäisyyden ulkopuolelle ja olisi siten perin syrjivä.
    1970-luku on jättänyt syvän jäljen alkuperäiskansakiistaan. ILOn alkuperäiskansakiista on aiheuttanut runsaasti polemiikkia ja jännitteitä. On esitetty ideologisia perusteita sopimuksen ratifioimiselle, on kirjoitettu julistuksia ja luotu ihannekuvia. Monien mielestä näin syntyneet mielikuvat ovat vääristäneet todellisuutta. Vieläkään suurin osa keskustelijoista ei täysin tiedosta sitä, onko mitään ratifiointiedellytyksiä olemassakaan.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  21. Tähänastisten sukututkimusten tulosten perusteella vailla tippaakaan saamelaisverta otin kuitenkin vapauden pohtia missä mennään:
    http://hirvasrumpu.blogspot.fi/2015/10/ulkopuolisen-nakokohtia.html

    VastaaPoista
  22. Mikko Kärnältä tänään myös aivan erinomainen kirjoitus verkossa: http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203885-saamelaiskarajien-itkupotkuraivari

    VastaaPoista
  23. Kysyä voidaan onko saamelaiskäräjien vaalilautakunnalla tai edes saamelaiskäräjillä laillista oikeutta keskeytää käynnissä olevia vaaleja. Jos tämä kuitenkin tapahtuisi, teko olisi ainakin dramaattinen. Yksityisoikeuden puolella lähin vertauskohta olisi vararikkoon ajautuneen yrityksen konkurssi-ilmoitus. Poliittisesta pankrotistahan tässä on kyse, romahduksesta jonka ensimmäinen sortuma oli entisen puheenjohtajan eroilmoitus. Silti vaalien peruuttaminen voisi olla avaus uuteen, nimittäin siihen että pohjoissaamelaiset keskittyisivät itsensä edustamiseen ja oman pesän saneeramiseen ja antaisivat muiden ajaa omia alkuperäiskansa-asioitaan ilman pohjoissaamelaisten vastaanpanemista ja sekaantumista. Nähtäväksi jää joka tapauksessa, riittääkö mulla ryhmillä puhtia nostaa oma järjestymisensa nykyiseltä kerhoiluasteelta. Sillä on toki ollut arvokas tehtävänsä, mutta aikansa kutakin. Koltat ovat muuten myönteinen esimerkk muille, mutta taipumus heittäytyä klienttiasemaan on vahva perinne: ensin nojattiin Suomen valtion kylkeen, sitten heittäydyttiin saamelaiskäräjien pohjoissaamelaisen enemmistön kainaloon. Poliittista aikuistumista tarvittaisiin vähän siellä sun täällä.

    VastaaPoista
  24. 1960-luvulla Suomen saamelaisista 2/3 osaa oli inarinsaamelaisia. Toivottavasti valtasuhteet saadaan nykyisen saamelaiskäräjien johdon kauhuksi muutettua tulevaisuudessa vastaamaan alkuperäisiä lukuja myös äänestysoikeutettujan keskuuteen. Pohjoissaamelaisten ajama radikalistinen politiikka on nyt tullut tiensä päähän (sen Klemettikin huomasi ja poistui takavasemmalle) ja käräjien hallitus tulisi saada vaihdettua, jotta käräjät voisi nopeasti aloittaa homman ns. puhtaalta pöydältä. Kaikki vain joukolla äänestämään sunnuntaina inarinsaamelaisia ehdokkaita!

    VastaaPoista
  25. KHO:n päätös 30.9.2015, joka koskee 93 statuksettoman saamelaisen merkitsemisestä saamelaisrekisteriin on osoitus, että lappalaisliikkeellä on niiden ajatusten voimasta, jotka tähdentävät ihmisoikeuksien kunnioittamista, demokratian sekä taloudellista ja sosiaalista kehitystä, merkitystä yhteiskuntarauhan säilymisestä Ylä-Lapissa. Samalla se on osoitus siitä, että lappalaisliikkeellä on pätevä vakaumus: toiminta ei rajoitu vain saamelaiskäräjien mielivaltaisen politiikan vastustamiseen, vaan ihmis- ja perusoikeuksien puolustamiseen.

    Sanoisin, että että voittajia ovat KHO:n päätöksen perusteella saamelaiset, lappalaiset, suomalaiset ja totuus. Lyhyesti sanottuna demokratia voitti. Nykyisessä yhteiskunnassa yleensä se, joka ryhtyy puolustustaisteluun, häviää sen. Tässä taistelussa vain politiikka - joku sanoisi saamelaiskäräjien väärä politiikka - menetti. Lappalaisten historialle tunnustetaan nyt ensi kertaa kansallinen oikeutus valtion puolesta. Siitä jos mistä itse iloitsen kovasti.

    KHO:n päätöksen johdosta sanoisin vielä, että saamelaiskäräjien on muotoiltava politiikkaansa ja lähtökohtiaan uudella tavalla päätöksen jälkeen. Se avaa samalla uuden mahdollisuuden lappalaisten ja saamelaisten yhteistyöhön. Se johtanee samalla vanhan kaartin vaihtumiseen käräjien johdosta. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on mielestäni ikävää luettavaa saamelaiskäräjien poliittiselle johdolle.

    Käytännössä vaalirekisteriin otetaan tulevina aikoina uusia jäseniä sen mukaan kuin hakijat ovat voineet selvittää taustojaan. Merkittävää tulee olemaan, että esimerkiksi Sodankylän ja Kittilän metsälappalaiset voivat nyt hakeutua rekisteriin, jonka edellytys ei ole enää saamelaisalueella asuminen. Metsälappalaisten identifikaatio on vahva. Hyvin usein heidän esi-isänsä ovat nimenomaan puhuneet lapin kieltä eli saamea. He ovat asuneet alueellaan jo vuosisatoja, eli pitempään kuin minun sukuni, joka muutti Norjasta Inariin ja Utsjoelle parempien laidunmaiden vuoksi.

    Saamelaiskäräjien on muutettava linjauksiaan ja politiikkaansa sovinnolliseksi aivan pian. Tapausta viitoittavat aiempaa tuntuvammin saamelaisten ja lappalaisten yhteinen historia ja elinolot, jotka sinänsä jo tunnetaan. Nämä muutokset alkavat jo siitä, että lappalaisia pääsee ja siirtyy rekisterin jäseniksi, vaikka vaalit nyt ehditään jo käymään pitkälti uusin ehdokkain mutta vielä vanhalta äänestäjäpohjalta.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  26. Kun olen seurannut KHOn viimeisimmästä ratkaisusta syntyneitä julkisia reaktioita, ei voi muuta kuin hämmästellä saamelaiskäräjien ja saamelaisradion yksipuolisia kannanottoja; nyt ollaan viemässä saamelaisilta tuhkatkin uunista kun KHO hyväksyi 93 vaalilautakunnan hylkäämän hakijan merkitsemisen saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Tähän kuoroon on liittynyt myös professori Veli-Pekka Lehtola, joka Turun kirjamessuilla julkistetussa kirjassaan säestää näitä käräjien kliseitä.
    Arvostelijoiden pitäisi pikemminkin olla tyytyväisiä siitä, että KHO teki tällaisen ratkaisun. Kuka tahansa tämän jälkeen ei enää pääse saamelaiseksi, kuten virheellisesti väitetään. KHOn ratkaisu tarkoittaa sitä, että tämän jälkeen tarvitaan riittävä näyttö saamelaisuudesta, joten riittävän näytön kynnys on KHO:n antaman ratkaisun jälkeen entistä korkeampi. Tästä käräjien pitäisi olla pikemminkin tyytyväinen, eikä lähteä syyttämään tuomioistuinlaitosta. Laithan on laadittu sitä varten, että niitä noudatetaan. Tähän on myös saamelaiskäräjienkin tyydyttävä.
    Saamelaisasioiden valmistelussa aikaisemmin on paljon puhuttu virheistä ja kokemattomuudesta. Historiallinen toimija ei kuitenkaan varsinaisesti tee virheitä. Hän tekee ratkaisuja, joihin on hänen katsannossaan hyväksyttävä peruste ja jotka tähtäävät tiettyyn, hänen näkökulmastaan hyväksyttävään päämäärään. Saamelaispolitiikan päättäjät rakensivat epäilemättä linjauksensa saamelaiskäräjälain valmistelussa uskossa, että ne koituisivat saamelaisille eduksi. Se, että niin ei ole vielä tapahtunut, johtui tekijöistä, joita he eivät osanneet ottaa huomioon. Yksi keskeinen tekijä oli, että he lähtivät historiasta irrallisen saamelaismääritelmän nojalla muodostamaan ulkomailta Suomeen 1850-luvun jälkeen muuttaneiden porolappalaisten jälkeläisistä alkuperäisväestöä. Saamelaisten historia muuttui lyhyeksi, kun näkökulmaksi valittiin kolmen sukupolven taakse ulottuva saamelaismääritelmä. Suomen lappalaisistta muodostetun saamelaisväestön historiassa tämä osoittautuu mielenkiintoiseksi erottelijaksi, aivan kuin jokainen siinä oleva sukupolvi olisi aloittanut uuden aikakauden vaikka näin ei olekaan.
    Se miksi, että näin ei tapahtunut, johtui tekijöistä joita he eivät osanneet ottaa huomioon. Aika on kuitenkin muuttanut heidän asemaansa. Jälkeenpäin he itsekin muodostavat kaikki tietävää jälkimaailmaa; ovat nähneet ratkaisujensa seuraukset, ovat saattaneet todeta, missä tuli tehdyksi virhe, missä taas oikea valinta. Mutta mitä sekään loppujen lopuksi enää merkitsee - ei mitään.
    Historian valossa on jokseenkin hyödytöntä lähteä vaatimaan silloisia päättäjiä myöntämään vastuunsa. Se on yhtä hyödytöntä kuin odottaa historian tutkijoiden muuttavan omia aikaisempia tulkintoja Lapin maiden asuttamisesta edes uusien lähteiden osoittaessa ne kestämättömiksi.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  27. ...jatkoa:

    Tosiasioiden tunnustamista ei ole siis tapahtunut edes KHOn viimeisimpien ratkaisujen jälkeen, vaikka niin olisi pitänyt tapahtua. Miksi? Saamelaiskäräjien mukaan käräjät käy puolustus taistelua suomalaistamista vastaan, jonka nykyinen saamelaiskäräjälaki mahdollistaa. Sellainen peruste on kuitenkin täysin tuulesta temmattu. Tuo väite voidaan milloin tahansa kumota. Etniset saamelaiset ja suomalaiset eivät ole etnisten saamelaisten uhka, vaan uhka on saamelaiskäräjien poliittisen johdon näköalattomuus ja tietämättömyys ympäröivästä yhteiskunnasta ja maailmasta. Käräjät pyrkii yksisilmäisellä politiikallaan torjumaan etnisten saamelaisten sukulaiset -statuksettomat inarinsaamelaiset, kääntämään heille lopullisesti selkänsä. Heidät selitetään syypäiksi saamelaisten nykyisiin ongelmiin. Menettelylle voi hakea kelvollisen vertailukohdan kuvitelmasta, että statuksettomat saamelaiset olisi julistettu syylliseksi saamelaiskäräjien ongelmiin ja jätetty sen vuoksi oman onnensa nojaan. Tuo kolea ja karu kuvitelma on valitettavasti monen statuksettoman saamelaisen osalta totisinta totta KHOn viimeisimmästä ratkaisusta huolimatta.
    Vieläkään ei ole liian myöhäistä korjata tätä saamelaiskäräjille ja Suomelle vähemmän kunniakasta asian tilaa. Tähän tarvitaan totuuskomissiota. Sellainen elin tulisi muodostaa poliittisista toimijoista riippumattomista aisantuntijoista. Tällainen asiantuntijaelin selvittäisi hakemuksesta ja esittäisi kenelle hylätylle saamelaisstatusta vaille jääneelle olisi kohtuullista maksaa korvauksia henkisistä kärsimyksistään, taloudellisista menetyksistään ja kenelle ei.
    Suomi tulkitsi aikoinaan inkeriläiset paluumuuttajiksi ja maksoi sillä tavoin sen kunniavelan, jonka Suomen menettely tuotti piskuiselle kansanosalle toisen maailmansodan myllerryksissä. Nyt olisi tilaisuus maksaa samaan alkuperäisväestöön kuuluville statuksettomille saamelaisille vissi kunniavelka ja samalla lopettaa heidän syrjiminen. Se jos mikä osoittaisi ihmisoikeuksien kunnioittamista. Ihmisoikeuksien kunnioittamiseen vedotaan myös maahanmuuttajien kohdalla. Miksi ei sitten sama peruste käy statuksettomien saamelaisten kohdalla, sopii kysyä?

    Jouni Kitti
    Saamelaisparlamentaarikko vv. 1976-1999
    Saaamenkielisen Sapmelas-lehden päätoimittaja 1980-1999

    VastaaPoista
  28. HIENO KIRJOITUS JOUNI KITILTÄ!

    VastaaPoista
  29. Lapin Yliopiston tutkija Piia Nuorgam esittää YLE Sápmissa yhtenä mahdollisuutena että saamelaisuuden määrittelyn voisi viimeisenä oikeusasteena ratkaista sitä varten luotava erikoistuomioistuin, jolla olisi viimeinen päätösvalta Korkeimman hallinto-oikeuden sijaan. Jäseninä olisi korkeimman hallinto-oikeuden jäseniä ja saamelaiskäräjien nimeämiä jäseniä.

    Vaikka tukija mainitsee esimerkkinä mm vakuutusoikeuden, Suomen oikeusjärjestelmässä kuitenkin kaihdetaan erikoistuomioistuimia mm oikeusvarmuuden turvaamiseksi.

    Nuorgam miettii, että saamelaisilla tulisi olla tuomioistuimessa enemmistö. Tällöin oltaisiin kuitenkin taas hypätty ojan kautta koukaten takaisin allikkoon. Normaalitilanteessa ratkaisu saattaisi toimia, nyt ei.

    Alkuperäiskansaoikeuden periaatteiden mukaan kullakin alkuperäiskansalla tai alkuperäiskansayhteisöllä on oikeus hyväksyä jäsenensä perinteittensä mukaisesti. Tuollainen erikoistuomioistuin ei edusta perinteistä hyväksymismenetelmää tai -tasoa. Jos ja kun jokaisella saamelais- ja lappalaisyhteisöllä Suomessa on oma julkisokeudellinen elimensä, vaikkapa saamelaiskylien, lapinkylien ja kolttakylän kyläkokousten muodossa, kylä olisi oikea ja perinteinen taso hoitaa tällaisia asioita. Kimuranteissa tapauksissa kylien tai yhteisöjen yhteinen elin voisi antaa suosituksensa, minkä jälkeen asia palautuisi kylän päätettäväksi. Yhteisen elimen kokoonpanoon voisi kuulua niin oikeudellisia kuin muita edustajia, eikä sen päätöksen tarvitse olla yksimielinen eikä yksiääninen, riittää kunhan asiaa on pohdittu laajemmassa ryhmässä. Päätösvalta säilyisi ruohonjuuritasolla, jonne se kuuluu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Saamelaistutkijat" ja monet saamelasiskäräjien kellokkaat sekoittavt toiveeet ja todellisuuden. Pia Nuorgam illa on tietääkseni julkisoikeus erikoisalana.
      Lausunto on linjassa Lapin yliopiston "saamelaisyksikön " ajatushautomon tuottamien pilviosastolle kuuluvien tuotosten kanssa.
      Taannoin entinen puheenjohtaja vaati, että niissä työryhmisssä, jotka mitenkään koskevat saamelaisia olisi oltava saamelaiskäräjien asettama enemmistö, tai ½ ja puheenjohtaja saamelainen.

      Poista
  30. KHO:n 30.9.2015 antaman ratkaisun jälkeen saamelaiskäräjien hallituksessa ja saamelaisradion toimituksessa ei poksahdelleet samppanjapullojen korkit, vaikka aihetta juhlimisen olisi kovastikin ollut. Taas kerran haluttiin ymmärtää asiat väärin; väitettiin ties monennenko kerran valtion sortavan ja syrjivän saamelaisia. KHO:n ratkaisu on saamelaisradion tiedotuksessa saatu näyttämään valtion saamelaisiin kohdistamalta hyökkäykseltä, joka on hinnalla millä hyvänsä pysäytettävä. Siksi vaadittiin YK:n ihmisoikeuskomiteaa puuttumaan asiaan ja pysäyttämään saamelaisten sortaminen.

    Yleisesti tällaista voimakasta reaktiota ihmeteltiin ja kummasteltiin. Käräjien kannanottoa ja saamelaisradion uutisointia pidettiin käsittämättömänä ja suorastaan järjettömänä. Miksi käräjät on päättänyt tuhota koko ILOn sopimusjärjestelmän oikeudelliset perusteet, kun se haluaa heitellä tällaisia vaatimuksia noin vain kansainväliselle yhteisölle? Miksi käräjät viis veisasi voimassa olevasta lainsäädännöstä ja kansainvälisistä sopimuksista, joiden pitäisi turvata ihmisten tasa-arvo, perusoikeudet ja tuomioistuinjärjestelmän riippumattomuus.

    Saamelaiskäräjien päättäjillä on kuitenkin toisenlainen maailmankuva kuin mihin meillä on Suomessa ja Pohjoismaissa totuttu, ja heillä on siksi myös toisenlainen käsitys saamelaisten ja alueensa edusta. Tärkeintä ei ole hyvät suhteet naapureihin, hyvinvointi ja tasa-arvo, tärkeintä on saamelaiskäräjien valta-aseman vahvistaminen ja sen turvaaminen. Todellisuudessa nyt pelataan nollasummapeliä, jossa saamelaiskäräjien poliittisen johdon on saamelaisradion tuella puolustettava asemaansa.

    Käräjien kummastusta herättävälle toiminnalle on toinen kyynisempi selitys; rahat ovat loppumassa. Suomen vakavat talousongelmat heijastuvat myös käräjien toimintaan; rahaa ei tule valtion talousarvion kautta samalla lailla kuin aikaisemmin. Tällaisessa tilanteessa pieni voitokas kiista voisi piristää ja viedä huomiota saamelaiskäräjien ongelmista toisaalle. Ja tietysti kovat otteet statuksettomia saamelaisia kohtaan ovat selkeä tapa viestiä, että ainakaan saamelaiskäräjissä ei enää hyväksytä KHO:n tapaisia ratkaisuja. Nämä selitykset eivät välttämättä ole ristiriidassa keskenään.

    Saamelaiskäräjien poliittinen elämä on suurelta osin ollut näytelmä, jossa eräät taustavaikuttajat ovat kulisseista tai suoraan käräjien hallituksesta ohjanneet asioiden kulkua. Mutta koska ihmisillä on omat etunsa, kukaan ei kuitenkaan ole voinut täysin monopolisoida politiikasta tiedottamista. Suurin kiitos tästä lankeaa internetille ja sen puitteissa toimivalle sosiaaliselle medialle.. Pahimpina aikoina on monia kriittisiä ääniä pyritty hiljentämään. Kummallista on, että monet uskovat yhä saamelaisradion satuihin, vaikka monen kuuntelijan ja katsojan luulisi omasta kokemuksesta tietävän, että asiat eivät ole niin kuin heille satuillaan. Todellisuudessa veronmaksajien varoilla toimiva YLE-Sapmi kertoo ja uutisoi varsin valikoiden ajankohtaisista asioista. Jos YLE Sápmia arvioitaisiin Julkisen sanan neuvoston vartioimien yleisten journalististen normien mukaan, nämä YLE:n kanavat eivät muuta tehdäkään kuin julkaista JSN:n langettavia päätöksiä. Saamelaistoimitusten onni on, että ne voivat puolustautua sillä että ne ovat saamelaisuuden ääni ja siksi erityisasemassa. YLE:n johto näkyisi nielevän tämän selityksen ja piiloutuvan sen taakse. Toimiessaan saamelaiskäräjien johdon äänitorvena eikä sen vartijana saamelainen poliittinen journalismi uhkaa rappeutua kritiikittömäksi heimopropagandaksi.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  31. ...jatkoa:


    Saamelaiskäräjien johdolle ja saamelaisradiolle demokratia on sana, jonka voi tulkita miten haluaa. Jos joku pistää vastaan, se ei ole demokratiaa vaan saamelaisvastaisuutta. Statuksettomia saamelaisia tällainen loukkaa. Ne jotka asuvat alueella tuntevat katkeamattomalla yhteydellä yhteyden alueen alkuperäisväestön historiaan. Siksi historia on tärkeä alueen kaikille alkuperäisille asukkaille riippumatta siitä kuuluuko ihminen saamelaiskäräjien vaaliluetteloon vai ei. Miksi tästä faktasta tietoisesti vaietaan? Onko se poliittisesti liian arka kysymys?

    Mutta huolimatta alueen pitkästä historiasta ja huolimatta siitä, että kaikki etniset ja statuksettomat saamelaiset pitävät itseään alkuperäisväestöön kuuluvina, ei oikeastaan kukaan aiemmin ole uskonut siihen, että statuksettomien maiden hallinta siirrettäisiin saamelaiskäräjille poliittisella päätöksellä. Käräjät ei ota huomioon sitä, että todellisuudessa kaikki alueen asukkaat ovat ‒ saamelaiskäräjien poliittista johtoa lukuun ottamatta ‒ nykyisin vallitsevaan tilanteeseen vähintäänkin kohtuullisen tyytyväisiä.

    Saamelaiskäräjien toimintaa analysoitaessa nousee mieleen konkurssi. Käräjien toiminta on ollut vilpitöntä ja tulos on ollut sen mukainen. Eräät myöntävät, että suuria virheitä on tehty ja suurin niistä näyttää olleen tekeminen sinänsä, esitysten läiskiminen tuonne ja tänne. Jos ei olisi tehty mitään, saamelaiskäräjät olisi saavuttanut saman verran kuin nyt. Siinä jos missä käräjät on onnistunut.

    Kun nyt vaaleilla valittu saamelaiskäräjät aloittaa ensi vuonna työnsä, prosessi jatkuu eri muodoissa niin kauan kuin saamelaiskäräjät on olemassa. Se saattaa osoittautua hyvinkin kestäväksi tai hyvin masentavaksi. Paluu todellisuuteen muodostuu kuitenkin ennen pitkää hyvin tuskalliseksi.

    Etniset ja statuksettomat saamelaiset kuuluvat samaan saamen kansaan. Heidät on vain keinotekoisesti jaettu, koko homma on keksitty. Jokunenhan siitä jää voitolle, etteivät ihmiset rakasta toisiaan vaan välittävät vain rahasta ja vallasta. Nyt valitulla saamelaiskäräjillä on näytön paikka siitä, että jatketaanko tällaista eriarvoistavaa politiikkaa vai ei? Vastavalituilla saamelaiskäräjäedustajilla ja käräjillä kokonaisuudessaan on nyt sama valintatilanne kuin Klemetti Näkkäläjärvellä oli aloittaessaan toisen kautensa käräjien puheenjohtajana: Joko lopettaa lappalaisten ja statuksettomien syrjintä ja kirjoittaa nimensä saamelaiseen historiaan uuden, yhteisen tulevaisuuden rakentajana. Tai valita helppo, tuhoisa tie, jatkaa vanhoilla linjoilla, laulaen vanhoja, kuluneita valitusvirsiä ja jättää itsestään tuleville saamelaispolville muiston, jossa päällimmäisenä on häpeä.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  32. Tässä linkki Juha Joonan blogikirjoitukseen, jossa hän vastaa Kaisa Korpijaakko-Labban saamelaiskäräjävaalien edellä julkaisemaa kirjoitusta.

    http://vastinekaisalle.blogspot.fi/

    Yle Sápmi käsittelee asiaa jutussaan, joka on linkissä

    http://yle.fi/uutiset/oikeustieteilijoiden_sanailu_saamelaisasioista_jatkuu__joona_vastaa_korpijaakko-labballe/8363713

    VastaaPoista
  33. Kun olen lukenut Juha Joonan kirjoituksen nyt huolella, voin vain sanoa sen olevan tyhjentävän erinomainen. Olen viime aikoinakin muistutellut saamelaismääritelmän tarkoitushakuisesta ”elastisuudesta” vuosikymmenien aikana ja myös Joonan kirjoituksessa tämä todistuu: hän mielestäni arvioi Kaisa Korpijaakon osuuden lappalaisnimikkeen sisällyttämisestä saamelaiskäräjälakiehdotukseen ja sittemmin -lakiin oikein. Kukaan muu kuin hän ei ole voinut olla lappalaisuuden mukaan ottamisen arkkitehti – tuolloinhan lappalaisoikeudet olivat hyvinkin käypiä ja nyt niitä siis on samoilta tahoilta kiistetty.
    Siis kuten Juha Joona kirjoittaa:
    ”Tässä yhteydessä voidaan ottaa etäisyyttä Kaisan tekstiin ja kysyä minkä vuoksi hänen jyrkästi tuomitsema lappalaismääritelmä tuli alkujaan saamelaiskäräjälakiin.
    Tällainen määritelmä tuli julkisuuteen ensimmäisen kerran Saamelaisasioiden neuvottelukulunnan laatimassa vuoden 1990 ehdotuksessa saamelaislaiksi:
    ´3 § Saamelainen. Saamelaisella tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, joka on:
    1) lappalainen eli maa- tai henkikirjassa lapinveroa maksaneeksi merkityn kalastaja, metsästäjä- tai tunturilappalaisen jälkeläinen” (KM 1990:32 s. 84)´
    Kaisa oli nimetty neuvottelukunnan sihteeriksi samana vuonna. Kuten tällaisissa työryhmässä yleensä, tekstin kirjoittamisesta vastaa sihteeri ja asia oli ilmeisesti näin myös tässä tapauksessa. Tähän viittaisi myös se, että mietinnön teksti painottuu samoihin asioihin, jotka sisältyvät Kaisan edellisenä vuonna valmistuneeseen väitöskirjaan. Neuvottelukunnan kokoonpano ei myöskään tue käsitystä, että tällainen esitys olisi tullut sen jäseniltä.
    Tämä lappalaismääritelmä sisällytettiin saamelaismääritelmään vuoden 1994 hallituksen esityksessä laiksi saamelaiskäräjistä. Aloite tuli nimenomaan saamelaiskäräjien suunnasta. Perustelut olivat samat kuin edellä mainitussa komiteanmietinnössä.
    Tätä taustaa vasten voidaan siis todeta, että Kaisan pitäisi olla viimeinen ihminen kritisoimaan lappalaismääritelmää, koska ilmeisesti juuri hän on se henkilö, jonka aloitteesta tämä määritelmä tuli käräjälakiin. Ajatus oli ilmeisesti alkujaan se, että väärien henkilöiden merkitseminen saamelaiskäräjien vaaliluetteloon olisi estetty asettamalla viimeinen ajankohta vuoteen 1875. Tästä esitettiin määrättävän asetuksella. Perustuslakivaliokunta kuitenkin poisti tällaisen mahdollisuuden ja on tietenkin täysin selvää, että asetuksella ei voi päättää siitä, kuka kuuluu vähemmistöön ja sitä kautta kansainvälisten ihmisoikeussopimusten piiriin. Tämän tietää jo jokainen oikeustieteellisen pääsykoekirjat lukenut. Kaisa ei tätä näköjään tiennyt.
    Sinänsä selvää on, että ilman Kaisan aloitteellisuutta asia ei olisi toteutunut. Poliittisesti olisi ollut mahdotonta, että silloinen lappalaiskulttuuri- ja perinneyhdistys olisi kyennyt saamaan tällaisen määritelmän saamelaiskäräjälakiin. Kyllä Kaisa teki sen ihan itse. Nyt kun poliittinen tilanne on muuttunut, Kaisa katsoo, että mitään metsäsaamelaisia ei ole koskaan ollutkaan.”

    VastaaPoista
  34. Varsin vakuutava kirjoitus Joonalta. Lähtökohtaisesti panisin lanttini enneminkin Juha Joonan kuin Kaisa Korpijaako-Labban puolesta tässä ottelussa. Juha on rauhallisesti torjunut Kaisan raivokkaat hyökkäykset ja saanut perille useita iskuja, jopa Kaisan Magnum Opukseen, väitöskirjaan, joka hyväksyttiin jo 1989. Aika paha osuma oli havainto, että Isak Fellman toi jo 1912 esille Kaisan väitöskirjan keskeisimmän väitteen, jota Kaisa mainosti laveasti omana tieteellisenä läpimurtonaan.

    Väitöskirjan jälkeen Kaisan julkaisemiset ovatkin jääneet vähemmälle, jos lasketaan vertaisarvioinnin läpikäynneet artikkelit. Esimerkiksi saamerlaisnuorten nettisivusto, johon Kaisa turvautui, ei tunnetusti ole tunnustettu tieteellinen julkaisukanava. Kaisan olisi ehkä kannattanut miettiä sitä ennen kuin kävi asettamaan kyseenalaiseksi Lakimies-aikakauskirjan toimituskunnan harkintakyvyn tuolla nuorisofoorumilla.

    YLE Sápmin uutisen mukaan Joona väittäisi kirjoituksessaan, että missään päin maailmaa ei ole käytössä Suomen saamelaiskäräjien vaalilautakunnan tapaista ryhmähyväksynnän mallia. "Lähtökohta on se, että henkilön kuulumiselle vähemmistöön on kriteerit ja ainakin länsimaissa tällaisista asiasta päättää viimekädessä tuomioistuin. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset edellyttävät, että Suomikaan ei voi tästä poiketa", ilmoittaa YLE Sápmi Joonan kirjoittavan. Ja kyllä sitaatti on aivan oikea. Joona voi olla aivan oikeilla jäljillä, mutta asia kaipaa ehkä pientä täsmennystä.

    Erilaiset muodollistetun ryhmähyväksynnän järjestelyt ovat toki yleisiä, mm. USA:ssa, joka kai on länsimaa jos mikä. Asiasta kiinnostuneen kannattaisi laittaa Googleen hakutermiksi "tribal enrollment" ja katsoa mitä löytyy. Pari esimerkkiä:

    https://www.doi.gov/tribes/enrollment

    ja

    http://www.native-american-online.org/tribal-enrollment.htm

    Kun vertaillaan niiden amerikkalaisten lukumäärää jotka väestölaskennasta ovat ilmoittaneet etnisyydekseen Amerikan tai USA:n alkuperäisväestö liittovaltion tunnustamien heimojen jäsenmäärään, ilmenee että karkeasti 40 % on statuksettomia.

    On kuitenkin huomattava, että Pohjoismaat eivät ole USA. Jälkimmäisessä alkuperäiskansaheimojen ja liittovaltion suhde perustuu rauhansopimuksiin ja heimoille on tunnustettu rajoitettu itsemääräämisoikeus. Tähän kuuluu oikeus itse päättää ketä heimoon hyväksytään ja kenet siitä erotetaan, perinteiden ja heimolakien mukaan. En ole paneutunut siihen olisiko sikäläinen liittovaltion Korkein oikeus puuttunut tällaiiin tapauksiin, mutta oletan ettei ole. Se ei tarkoita etteikö Suomessa tällaista varmistamismekanismia voisi olla, laillisuuden ja Suomen solmimien ihmisoikeuksien toteutumisen valvomiseksi. Tätä Joona tarkoittanee.

    Alkuperäiskansan tai alkuperäiskansayhteisön jäsenten ryhmähyväksyntäoikeus on tarpeen, se kuuluu kansalle tai yhteisölle itselleen, ja sitä tulee harjoittaa perinteitä noudattaen ja ilman syrjintää. Sensijaan yhteisöllä ei ole oikeutta päättää kuka saa kuulua toiseen yhteisöön. Tältä pohjalta Suomessa olisi sijaa kehitystyölle.

    VastaaPoista
  35. Lapinradion kirjoittelut ovat kyllä hupaista luettavaa. 7.10. Yle sapmin vaaliasiantuntijalla on erikoinen käsitys vaalien lopputulemasta, hänen mielestään suurin sankari oli U-M Magga, vaikka hän sai nippanappa puolet inarinsaamelaisten Anu Avaskarin, Kari Kyrön ja kolttasaamelaisen Tiina Sanila-Aikion äänistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tuo ole ihme lainkaan. Yle Sapmin uutisointi on juuri niin yksipuolinen kuin olla ja voi. Presidentti Niinistön haastattelu on taas muotoiltu ja leikattu niin, että siinä annetaan ymmrtää, että Niinistö olisi halunnut kommentoida KHO:n päätöksiä koskien 93 vaaliluetteloon hyvksytyn osalta, mutta...

      Niinistö muistutti, että Suomen lain mukaan KHO:lla on viimeinen sana. Hän lisäsi ettei tunne asiaa tarpeeksi.
      Niinistö pitää tarkasti huolen vallan kolmijaosta eikä rupea kommentoimaan KHO:n yksittäisiä päätöksiä. Toiseksi hän ei ole henkilö, joka huolimattomasti heittelee mielipiteitä, eikä ainakaan mielisteltynä eikä vaikka kuinka kärtettäiin.

      Mikähän lienee presidentti Niinistön kanta Suohpanterrorin järjestämästä mielenosoituksesta Mannerheimin ratsastajapatsaalla?

      Poista
    2. Yle Sapmi ja saamelaiset järjestäjä tekivät Turun kirjamessuista saamelaispoliittisen propagandatapahtuman. Siitä on osoituksena pyrkimys saada presdentti Niinistöltä "oikeansuuntainen" lausunto.

      Ylen saamenkielisten uutisten lopussa Niinistö vaikutti ärsyyntyneeltä kun häneltä yhä tivattiin mielipidettä, vaikka hän selvästi sanoi, ettei hän ota kantaa.

      Poista
  36. Lasten ja nuorten seuraleikki "rikkinäinen puhelin" on ruotsiksi nimeltään "ryska posten", Venäjän posti. Olisiko kyseinen laitos aikoinaan toiminut samalla täsmällisyysasteella kuin Italian rautatielaitos ennen Mussoliinin valtakautta. Ettei kukaan luulisi minua Il Ducen ihailijaksi lisättäköön, että tämän monumentaalisen mulipään ainoa varsinaisen myönteisen saavutuksen kerrotaan olleen juuri tuo, että hän sai junat kulkemaan aikataulussa. Boheemi suhtautuminen asiaan lienee sittemmin palannut ja levinnyt tänne kylmään Pohjolaan asti.

    No, tämä oli vain johdatusta siihen että seuraleikin nimitys saamelaiskulttuurin viitekehyksissä voisi olla "saamelaisuutiset". Tiedättehän miten se menee: "uutinen" pannaan kiertämään ringissä kuiskaamalla, ja sitten katsotaan miten paljon uutinen on muuntunut perille tultuaan. Yleensä tuloksena on hupaisaa juttua.

    VastaaPoista
  37. Kylläpä saamelaiset sai taas kylvettyävihaa pystyttämällä saamenlipun Mannerheimin patsaalle!Aika tyhmää sakkia joita pitäisi sitte ymmärtää.

    VastaaPoista
  38. Ilman pienintäkään itsekritiikkiä aletaan kutsua itseä ja kavereita taiteilijoiksi. Sitten tämän "taiteen" nimissä aletaan harjoittaa terrorismia. Näinhän se on mennyt. Ovat äidit ja isät varmaan ylpeitä jälkikasvustaan.

    VastaaPoista
  39. Mannerheimin patsaan jalustan kulmalle oli mielenosoituksen hetkellä "sattunut" myös punatukkainen hahmo jonka terävä nenä vaikutti jotenkin tutulta. Ettei vain olisi pistämässä sitä taas Lapin asioihin.

    VastaaPoista
  40. Asiallista tiedotusta saamelaisista on parannettava

    Viime aikoina on nähty ja kuultu saamelaisista paljon, milloin Turun kirjamessuilla tai mielenosoituksesta Mannerheimin patsaalla. Tällaiset yksipuoliset pinnalliset tietoiskut ovat antaneet saamelaisista varsin ristiriitaisen kuvan. Tämä ei edusta historiallista todellisuutta Suomen saamelaisista tai lappalaisista.

    Viimeaikainen keskustelu on kuitenkin paljastanut, että muutokset voivat olla syviä ja perusteellisia. Ajatelkaamme vain sitä, miten ovat muuttuneet viimeisten vuosien aikana käsitykset saamelaisten kollektiivisesta maanomistuksesta tai poronhoidon alkuperästä.

    1960-luvulta lähtien on yritetty ja yritetään edelleenkin kirjoittaa universaalia saamelaista historiaa, joka valitettavasti on jäänyt vaikeasti ymmärrettäväksi, sekavaksi ja latteaksi. Toinen mahdollisuus olisi esittää lappalaisten menneisyydelle kapea-alaisempia kysymyksiä ja pyrkiä vastaamaan niihin syvällisemmin. Näkisinkin, että tällöin voitaisiin laajempia yhteyksiä jäsentää suppeamman näkökulman kautta. Tuskin koskaan kuitenkaan lienee mahdollista suhteuttaa asioita toisiinsa tavalla, joka olisi kiistaton ja kaikkien osapuolten hyväksyttävissä.

    Lappalaisten historiaa ei ole vielä tutkittu läpikotoisin. Erilaisia julkaisuja on runsaasti ja sen lisäksi hajallaan olevaa tietoa arkistoissa. Koko tämä lappalaisiin liittyvien tutkimusten ja aineistojen massa edellyttää uutta tulkintaa, synteesiä siitä problematiikasta, jonka kanssa poliittiset päättäjät joutuvat tänään tekemisiin. On aika asettaa vastakkain kaksi saamelaiskuvaa: se, joka perustuu arkeologisiin ja kirjallisiin lähteisiin, ja se mitä populaarikulttuuri on tuottanut. Prof. Veli-Pekka Lehtolan viimeisin kirja tältä osin ei selvennä tilannetta vaan sekoittaa kuvaa entistä enemmän.

    Viime vuosien aikana käyty ja edelleenkin jatkuva keskustelu, jossa on varsin kiivastikin otettu kantaa siihen kuka on oikea saamelainen ja kuka ei, onkin pantava pääosin populaarikulttuurin tilille. Toisaalta lappalaiset ovat selvästi ilmaisseet, että he eivät suostu luopumaan tavoistaan ja kulttuuristaan omaksuakseen jonkin toisen heille vieraan identiteetin ja sen etnonationalistisen ideologian. Mielestäni näitä kysymyksiä on tutkittava ja selviteltävä rehellisesti ja perusteellisesti kaikilla tasoilla, alkaen ankaran tieteellisestä käsittelystä aina aiheen totuudelliseen käsittelyyn sanomalehdissä, radiossa, televisiossa, koulussa ja työpaikoilla.

    Eri ryhmien keskinäisten jännitystilojen lieventämiseksi on ennen kaikkea tehtävä jotakin lappalaisten omaan menneisyyteensä, nykyisyyteensä ja tulevaisuuteensa kohdistuvan, horjutetun luottamuksen palauttamiseksi ja sen takaamiseksi, että Lapin vanhimmalle väestöryhmälle jäisi ratkaiseva sananvalta oman maansa ja kansansa tulevaisuudesta päätettäessä. Nyt tätä lappalaisten perusoikeutta vastaan on hyökätty, väittämällä että saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hyväksymättä jätetyt eivät olisi lainkaan saamelaisia, vaan lappalaisina puhtaasti suomalaisperäisten uudistilallisten jälkeläisiä, eivätkä siten kelpaisi päättämään omista historiallisista alueistaan. Silloin kun linjaukset ovat tämänkaltaisia, kysymys lappalaisten tulevaisuudesta ei saa jäädä yksinomaan saamelaiskäräjien ja sen äänitorven saamelaisradion päätettäviksi.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  41. ...jatkoa:

    Asiallinen, totuudellinen tiedotus Suomen saamelaisten ja lappalaisten alkuperästä ja keskinäisistä suhteista olisi nyt todella tarpeen. Se tuottaminen kuuluisi ensisijaisesti YLE Sápmille, mutta sen nykyiselle toimitukselliselle linjalle, jossa etninen propaganda pitkälti korvaa sen lakisääteiset tehtävät, ei näytä tulevan muutosta. Yleisradiolaki (22.12.1993/1380) koskee yhtä lailla YLE:n saamelaistoimitusta. Lainataanpa toimituksen ylösrakennukseksi mitä laki sanoo julkisesta palvelusta:
    Yhtiön tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluja voidaan tarjota yleisissä viestintäverkoissa valtakunnallisesti ja alueellisesti.
    Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti:
    1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia;
    2) tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä;
    3) ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille ja nuorille suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjelmia;
    4) kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä;
    5) tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille;
    6) edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa;
    7) välittää asetuksella tarkemmin säädettäviä viranomaistiedotuksia ja varautua televisio- ja radiotoiminnan hoitamiseen poikkeusoloissa.

    YLE Sápmin tehtävä on siis tuottaa ohjelmia saamenkielillä. Vaikka sitä ei laissa erikseen mainita, tehtäväkuvaan sisältyy luonnollisesti ohjelmien tuottaminen erityisesti saamelaisten elämänpiiristä ja saamelaiskulttuurista sanan laajassa merkityksessä, erityisesti saamelaisia koskettavista ja kiinnostavista asioista ja saamelaispolitiikasta. Kohderyhminä ovat ensisijaisesti eri saamelaisyleisöt, mutta tehtäväkuvaan kuuluu myös totuudellisen kuvan välittäminen saamelaisista muille yleisöille. Näitä toteuttaessaan YLE Sápmi ei voi irrottautua edellä luetelluista julkisen yleisradiotoiminnan perusperiaatteista, ja sen on noudatettava kautta linjan hyvää journalistista tapaa ja pysyteltävä kriittisen median roolissa. Niinpä ohjelmiston tulee tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta ja ohjelmatarjontaa tulee olla myös vähemmistö- ja erityisryhmille. Ohjelmien tulee tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia niin valtakunnallisella kuin kunnallisella tasolla, ja aivan erityisesti saamelaisen kulttuuri-itsehallinnon tasolla tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia. Toimitus voi hyvinkin välittää saamelaiskäräjien linjauksia, mutta tuomalla ilmi että kyse on käräjien tai sen johdon linjauksista, johon toimituksen ei tule samaistua vaan suhtautua ammattitoimittajien kriittisyydellä.
    Vaikka eroja on paljon, voisi sanoa että Saamelaisradio elää parhaillaan omaa reporadioaikaansa. Se ei välttämättä tarvitse omaa Mykkästä ja Pakkasta, mutta jonkinasteinen normalisointi olisi tarpeen. YLE Sápmi on kaikille saamelaisyhteisöille liian arvokas pysyäkseen heimopropagandistien hiekkalaatikkona.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  42. Suonikylän kolttakylän arkisto on otettu YK:n sivistysjärjestön UNESCO:n Maailman muisti -luetteloon- Arkisto on upea, sen historia huikea ja sen ottaminen luetteloon suurenmoista. Saamelaiskäräjien istuva puheenjohtaja, kolttasaamelainen Tiina Sanila-Aikio kiirehti kuitenkin tapansa mukaan asioiden edelle todetessaan YLE Sápmin uutisissa että UNESCO olisi nyt" tavallan tunnustanut koltasaamelaisten oikeudet".

    Inkkarikirjojen kieltä käyttäen asiakirjat ovat hengeltään "strong medicine", väkeviä papereita, jotka panevat väreet kulkemaan selkäytimessä jo pelkästään historiallisten ulottuvuuksiensa vuoksi. Tsaarit Iivan Julmasta alkaen puhuvat näissä teksteissä, taaten pienen pohjoisen kansan oikeudet ja tehden selväksi muille alamaisilleen ettei kolttia auta sortaa. Mutta paitsi että tsaarit ovat näitä konkreettisia oikeuksia tunnustaneet, he ovat myös kumonneet, vahvistaneet ja taas kumonneet. Se on historiaa, josta ehkäpä hyvinkin voidaan johdatella jotain oikeuksia tähän päivään. UNESCO:n päätös ei kuitenkaan tarkoita oikeuksien tunnustamista, vaan tunnustusta asiakirjojen merkittävyydelle historiallisian asiakirjoina, täysin riippumatta siitä ovatko ne voimassa vai eivät. Oikeuksien johdattelu niistä nykyaikaan on oma kysymyksensä johon UNESCO:lla ei ole kompetenssia. Jäitä huivin alle, Tiina.

    VastaaPoista
  43. Aika lujaa tosiaan mennään, jos tsaarinaikaisilla vanhoilla asiakirjoilla jotakin aitoa todistusvoimaa on nykypäivän Suomessa. Toki asiakirjat kertovat siitä, että koltat ovat puolustaneet oikeuksiaan. Jo Matti Sverloff sen aikoinaan totesi, että koltat menivät tarvittaessa Pietariin virkamiesten ja tsaarin puheille oikeuksiaan puolustamaan. Ja on todettava, että se oli hienoa ja rohkeaa, että näin tekivät. Mutta suhteellisuudentaju pitää nyt säilyttää näiden vanhojen asiakirjojen kanssa. On aika myös todeta, että tämä koltta-arkisto ei ole koskaan ollut kadoksissa, eikä se näin ollen ole nyt "löytynyt". On aina tiedetty, että se päätyi sotavuosina talteen ja lopulta valtionarkistoon. Ei siinä ole mitään salaperäistä, saatikka mystistä, vaikka tämmöistäkin nyt vihjaillaan.

    VastaaPoista
  44. Mitkä maat ja oikeudet sisältyvät Iivana Julman aikaisiin tsaarillisiin asia-

    kirjoihin? Monet mullistukset ovat olleet sen jälkeen...

    VastaaPoista
  45. Tiina varmaan jyrähtää nyt Putinille?

    VastaaPoista