lauantai 28. huhtikuuta 2012

ILO-tarinoita esivihreältä ajalta

Mainitsin aiemmin Mika Flöjtin kirjoitusta kommentoidessani vuoden 1990 saamelaislakiluonnoksesta ja kuinka silloiset vihreät asettuivat valtakunnallisesti vastustamaan pohjoisen valtionmaiden yksityistämistä paliskunnittain muodostettavien lapinkylien yhteismaiksi.
Arkistoni uumenista osui käteeni ”Planeetan paikallislehti” Vihreä lanka 3/1992 (16.1.1992), jossa oli peräti kaksi saamelaislakiin liittyvää kirjoitusta. Muuta pohjoisen uutisantia oli erämaaliikkeen järjestäytyminen.
”Lapin apartheid?” otsikolla Vihreä lanka kertoo:
”Vuosisadan maanomistuskeikaus kuumentaa lappilaisia. Saamelaislaista annetuissa lausunnoissa on tiukkaa vastustusta sille, että Ylä-Lapin maat - noin kolme kertaa Uudenmaan läänin kokoinen alue - annettaisiin valtiolta saamelaisille.
Lakiehdotusta perustellaan saamelaisten historiallisilla omistusoikeuksilla. Maiden nykyinen isäntä metsähallitus kiistää nekin.
Muut kielteiset lausunnonantajat vetoavat paljon siihen, että laki toisi riitoja paikallisten asukkaiden kesken. Lakia eivät kannata kaikki saamelaisetkaan.
Suonttajärven maakylä sanoo lain muistuttavan apartheidia jättäessään perusväestön muukalaisiksi omalla koti- ja synnyinseudullaan.
Lausunnoissa myös katsotaan saamelaisten olevan saamassa kummallisen paljon ylimääräistä etua siihen nähden, että Suomen ´saamelaiset´ ovat suomalaisia kaikkine Suomen kansalaisten etuineen, kuten Enontekiön kunta asian ilmaisee.
Suomen Luonnonsuojeluliitto vastustaa lakia peläten luonnon kärsivän. Luonnonsuojeluliitto uskoo, että lakisääteisten suojelumaiden siirtäminen yksityisomistukseen on mahdotonta.
Muutamissa lausunnoissa lain oikeushistoriallisia perusteluja sanotaan oikeusideologismiksi, jolla ei ole järkevää yhteyttä todellisuuteen.
Muun muassa Lapin seutukaavaliitto katsoo, että YK:n kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimus vähemmistöjen oikeuksista ei edellytä esitetyn kaltaista saamelaislakia.
Ruotsissa ja Norjassakaan ei ole näin pitkälle meneviä esityksiä, sanoo metsähallitus.”
”Luonnonkansaa – pyh” -väliotsikon jälkeen Vihreä lanka jatkaa:
”Saamelaislaista keskusteltiin viime viikon keskiviikkona Inarin opistolla. Lakia valmistelemassa ollut saamelaisaktivisti ja oikeustieteen ylioppilas Esko Aikio vakuutteli, että luonnonsuojelualueet sekä metsästäjien ja retkeilijöiden oikeudet voidaan aivan varmasti turvata, vaikka maiden omistus saamelaisille palautettaisiin.
Saamelaisaktivisti - ja kuten itse sanoo: lain edunsaaja - Oula Näkkäläjärvi sanoi kaikkien saamelaisomistuksen mielekkyyttä epäilevien mielipiteiden olevan rasismia.
Salin takariviltä mutistut totuudet olivat:
-Näkkäläjärvet ovat bisnessukua.
-Poromiehet vihaavat petoja. Ajavat kännissä kelkalla ilveksen yli ja hakkaavat kepillä kuoliaaksi.
-Saamelainen luonnonihminen: juo kaljaa ja ajaa kelkalla.”
”Metsät murheitta markoiksi?” -väliotsikon jälkeen artikkeli jatkuu:
”Saamelaisomistus järjestettäisiin lapinkyliin. Lapinkylien rajat noudattaisivat paliskuntien rajoja. Lapinkylien osakkaiksi pääsisivät saamelaisina itseään pitävät, luontaiselinkeinojen harjoittajat ja muut lapinkylien osakkaiksi hyväksymät alueen asukkaat.
Saamelaisvaltuuskunnassa on halua helpottaa omistajan mahdollisuutta asua lapinkylän ulkopuolella.
Lapinkylät saisivat alueen tulot ja vastaisivat menoista niin kuin kuka tahansa omistaja.
Nyt metsähallituksen pumaskoista näkyy, että menot ja tulot menevät suurin piirtein tasan. Metsänhoidosta tulee nettoa noin 9 miljoonaa markkaa vuodessa, maanvuokratuloja saadaan noin miljoona ja metsästys- ja kalastusluvista 1,7 miljoonaa. Yhteensä noin 12 miljoonaa markkaa. Saman verran menee alueen hoitoon, virkistyspalvelujen huoltoon ja vartiointiin.
Saamelaisten pelätään laiminlyövän hoidon ja hakkaavan metsästä rajusti rahaa yksityismetsätalouden kovilla menetelmillä.”
Siinäpä sitä uutisjuttua esivihreältä ajalta.  Jutun kirjoittajaa ei ole painettu, mutta samassa numerossa kakkospääkirjoituksessa käsitellään samaa asiaa kertoen muun muassa Oula Näkkäläjärven rasismisyytöksistä. Kirjoituksen on signeerannut Esko Naskali.
Pääkirjoitus pohtii saamelaislain ydintä ja päätyy toteamaan sen kantaviksi teemoiksi ”rodun ja yksityisen oikeuden maahan”.

Veikko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti