Arkistoni uumenista osui käteeni ”Planeetan paikallislehti”
Vihreä lanka 3/1992 (16.1.1992), jossa oli peräti kaksi saamelaislakiin
liittyvää kirjoitusta. Muuta pohjoisen uutisantia oli erämaaliikkeen
järjestäytyminen.
”Lapin apartheid?” otsikolla Vihreä lanka kertoo:
”Vuosisadan maanomistuskeikaus kuumentaa lappilaisia.
Saamelaislaista annetuissa lausunnoissa on tiukkaa vastustusta sille, että
Ylä-Lapin maat - noin kolme kertaa Uudenmaan läänin kokoinen alue -
annettaisiin valtiolta saamelaisille.
Lakiehdotusta perustellaan saamelaisten historiallisilla omistusoikeuksilla.
Maiden nykyinen isäntä metsähallitus kiistää nekin.
Muut kielteiset lausunnonantajat vetoavat paljon siihen,
että laki toisi riitoja paikallisten asukkaiden kesken. Lakia eivät kannata
kaikki saamelaisetkaan.
Suonttajärven maakylä sanoo lain muistuttavan apartheidia
jättäessään perusväestön muukalaisiksi omalla koti- ja synnyinseudullaan.
Lausunnoissa myös katsotaan saamelaisten olevan saamassa
kummallisen paljon ylimääräistä etua siihen nähden, että Suomen ´saamelaiset´
ovat suomalaisia kaikkine Suomen kansalaisten etuineen, kuten Enontekiön kunta
asian ilmaisee.
Suomen Luonnonsuojeluliitto vastustaa lakia peläten luonnon
kärsivän. Luonnonsuojeluliitto uskoo, että lakisääteisten suojelumaiden
siirtäminen yksityisomistukseen on mahdotonta.
Muutamissa lausunnoissa lain oikeushistoriallisia
perusteluja sanotaan oikeusideologismiksi, jolla ei ole järkevää yhteyttä
todellisuuteen.
Muun muassa Lapin seutukaavaliitto katsoo, että YK:n
kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimus vähemmistöjen oikeuksista ei edellytä
esitetyn kaltaista saamelaislakia.
Ruotsissa ja Norjassakaan ei ole näin pitkälle meneviä
esityksiä, sanoo metsähallitus.”
”Luonnonkansaa – pyh” -väliotsikon jälkeen Vihreä lanka
jatkaa:
”Saamelaislaista keskusteltiin viime viikon keskiviikkona
Inarin opistolla. Lakia valmistelemassa ollut saamelaisaktivisti ja
oikeustieteen ylioppilas Esko Aikio
vakuutteli, että luonnonsuojelualueet sekä metsästäjien ja retkeilijöiden
oikeudet voidaan aivan varmasti turvata, vaikka maiden omistus saamelaisille
palautettaisiin.
Saamelaisaktivisti - ja kuten itse sanoo: lain edunsaaja - Oula Näkkäläjärvi sanoi kaikkien
saamelaisomistuksen mielekkyyttä epäilevien mielipiteiden olevan rasismia.
Salin takariviltä mutistut totuudet olivat:
-Näkkäläjärvet ovat bisnessukua.
-Poromiehet vihaavat petoja. Ajavat kännissä kelkalla
ilveksen yli ja hakkaavat kepillä kuoliaaksi.
-Saamelainen luonnonihminen: juo kaljaa ja ajaa kelkalla.”
”Metsät murheitta markoiksi?” -väliotsikon jälkeen artikkeli
jatkuu:
”Saamelaisomistus järjestettäisiin lapinkyliin. Lapinkylien
rajat noudattaisivat paliskuntien rajoja. Lapinkylien osakkaiksi pääsisivät
saamelaisina itseään pitävät, luontaiselinkeinojen harjoittajat ja muut
lapinkylien osakkaiksi hyväksymät alueen asukkaat.
Saamelaisvaltuuskunnassa on halua helpottaa omistajan
mahdollisuutta asua lapinkylän ulkopuolella.
Lapinkylät saisivat alueen tulot ja vastaisivat menoista
niin kuin kuka tahansa omistaja.
Nyt metsähallituksen pumaskoista näkyy, että menot ja tulot
menevät suurin piirtein tasan. Metsänhoidosta tulee nettoa noin 9 miljoonaa
markkaa vuodessa, maanvuokratuloja saadaan noin miljoona ja metsästys- ja
kalastusluvista 1,7 miljoonaa. Yhteensä noin 12 miljoonaa markkaa. Saman verran
menee alueen hoitoon, virkistyspalvelujen huoltoon ja vartiointiin.
Saamelaisten pelätään laiminlyövän hoidon ja hakkaavan
metsästä rajusti rahaa yksityismetsätalouden kovilla menetelmillä.”
Siinäpä sitä uutisjuttua esivihreältä ajalta. Jutun kirjoittajaa ei ole painettu, mutta
samassa numerossa kakkospääkirjoituksessa käsitellään samaa asiaa kertoen muun
muassa Oula Näkkäläjärven rasismisyytöksistä. Kirjoituksen on signeerannut Esko Naskali.
Pääkirjoitus pohtii saamelaislain ydintä ja päätyy toteamaan
sen kantaviksi teemoiksi ”rodun ja yksityisen oikeuden maahan”.
Veikko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti