Vanha pakina

Saamelaisuudesta ja lappalaisuudesta, maaoikeuksista ja ILO-sopimuksesta väännetään parhaillaan kättä.

Ovatko lappalaisten maaoikeudet olemassa? Ja jos ovat, kuuluvatko ne suomenkielisiksi pakotetuille lappalaisten jälkeläisille, vai 1970-luvulla saamelaisvaltuuskunnan vaaliluetteloon kieli- ja kulttuuriperustein kirjatuille saamelaisille ja heidän jälkeläisilleen?  Voiko vaaliluettelo olla samalla kiinteistöoikeudellinen asiakirja?  Ja niin edelleen…

Lappalaiset ja lappalaisoikeudet ovat olleet olemassa tai olematta vähän tilanteen mukaan. Viime aikoina on saamelaiskäräjien suunnasta katsottu, että lappalaiset ovat lakanneet olemasta, mutta heidän oikeutensa ovat olemassa ja kuuluvat käräjien vaaliluettelossa oleville saamelaisille.

Seuraavassa vanha 18.11.1999 Lapin Kansassa julkaistu pakinani ”Lauseita ja lausuntoja lappalaisista”:  

Viikonpäivät sitten tohtori Kaisa Korpijaakko-Labba kertoi oululaisessa Kalevassa: ”Etnistä kansaa nimeltä lappalaiset ei ole koskaan ollut eikä lappalaiset-käsitteellä ole mitään tekemistä etnisyyden kanssa. Oikeushistoriassa se liittyy ainoastaan elinkeinoihin ja maaveroon ja yleisessä kielenkäytössä milloin mihinkin.” Lapinkylien hän totesi  kadonneen maarekisteriyksikköinä 1900-luvun isojaossa ja lapinveron lakkautuessa vuonna 1924.

8.4.1982 oikeustieteiden kandidaatit Korpijaakko ja Heikki J. Hyvärinen julkaisivat Kaltio-lehdessä laajahkon saamelaisalueen maanjakoja ja omistuksia käsitelleen artikkelin. Näin he silloin: ”Perintömaihin kohdistuvien oikeuksien omistaja on edelleen täsmennettävissä. Sellaista henkilöä, jonka omistusoikeus kohdistuu perintömaahan ja joka siitä maksaa lapinveroa ja lapinkylän kyläkunnan jäsenenä tarvittaessa osallistuu kylän muun perintömaan maaveron maksamiseen, nimitetään maa- ja vesioikeudellisessa lainsäädännössä lappalaiseksi. Lappalaisten muodostama kyläkunta määräsi kylän yhteisistä alueista.”

Ja näin Korpijaakko ja Hyvärinen lapinkylistä ja perintömaista: ”Saamelaisten kotiseutualueella näyttää olevan kaksi erillistä valtiovallan vahvistamaa kiinteistöjärjestelmää. Vanhemman eli lappalaiselinkeinojen harjoittamiseen perustuvan lapinkylä- ja perintömaajaon päälle on isojaossa vahvistettu maanviljelyyn perustuva tilajärjestelmä ottamatta vanhempaa jakoa lainkaan huomioon.”  Ja edelleen: ”Kiinteistö ei lakkaa olemasta pelkästään sillä perusteella, että sitä koskeva merkintä jää pois viranomaisrekisteristä. Kun maaveron lakkauttaminen ei ole lopettanut muita kiinteistöjä Suomessa, ei se ole lopettanut niitäkään, joista maksettiin lapinvero-nimistä maaveroa. Maahan ja veteen kohdistuvista oikeuksista on taas yleisenä periaatteena todettava, etteivät oikeudet siirry omistajalta toiselle ilman laillista saantoa.”  Ja edelleen: "Oikeudet eivät myöskään menetä merkitystään tai lakkaa pelkästään sillä perusteella, että on kulunut paljon aikaa tai että yleisesti on lähdetty siitä, ettei niitä ole.”

28.3.1982 oikeustieteiden kandidaatti Oula Näkkäläjärvi laati korkeimmalle oikeudelle (KKO) lapinkylien silloisten perillisten asianajajana vaateita pohjoisten kuntien käynnissä olleeseen vesipiirirajankäyntiin. Asiantuntijoihin (Korpijaakko ja Hyvärinen) vedoten hän esitti KKO:lle muun muassa: "Tutkimuksesta selviää, että lappalaisten vanhastaan maksama vero on ollut luonteeltaan maavero. Sitä on maksettu lapinveromaista (myös lapinmaa, veromaa, perintömaa) eli yksittäisten perheiden lappalaiselinkeinojen harjoittamista varten hallitsemista perinnöllisistä maa- ja vesialueista. Lapinverojaotus on vastannut muualla valtakunnassa vallinnutta talojaotusta."

Ja edelleen: "Verolappalaiset olisi tullut ottaa isojakolainsäädännössä asianmukaisesti huomioon, sikäli kuin isojakoa ylipäätänsäkään olisi vallinnut oikeustila huomioon ottaen tullut suorittaa.”

Korpijaakko-Labban viikon takaisen linjauksen ja vuoden 1982 lausumien välille mahtuu mappikaupalla erilaisia lauseita ja lausuntoja lappalaisista ja saamelaisista. Mielenkiintoisimpia tutkittavia ovat ne, joissa kollektiivinen saamelaisuus ja perimykseen nojaava lappalaisuus ruvetaan kytkemään yhteen maaoikeuksista puhuttaessa. Tällöin mukaan astuu muun muassa tuo viime vuosina kovasti pinnalla ollut maaginen vuosiluku 1875.

Korpijaakko-Labba ei ole ainoa tohtori- ja professoritason kynäilijä, joiden määritykset esimerkiksi saamelaisuudesta ovat vaihtuneet – joidenkin moneenkin kertaan. Viikko sitten Korpijaakko-Labba toteaa, "ettei etnisyys ole ikuinen ilmiö vaan prosessi, sukuja on sekä suomalaistunut että saamelaistunut". Linjaus on ehkä nykytilanteessa viisas ja käyttökelpoinen, antaahan se lappalaisille toivoa saamelaistua etnisellä puolella ja saamelaisille toivoa lappalaistua maaoikeuksista puhuttaessa.

Tohtori Marjut Aikio kirjoitti 3.3.1996 Kalevassa tästä etnisyydestä muuten seuraavasti: "Suomessa saamenkansa on nykypäivän ihmisille kuitenkin lähes tuntematon. Ei tiedetä, että saamelaiset ovat oma etninen ryhmä. Ei tiedetä, että saamelaiset ovat sama asia kuin lappalaiset, samoin kuin romanit ovat mustalaisia, eestiläiset virolaisia ja inuitit eskimoita."

Korkein hallinto-oikeus siirsi viime saamelaiskäräjävaaleihin liittyen vuoden 1875 takarajaa hieman tuonnemmaksi lappalaisista polveutuvien saamelaiseksi hakeutuneiden henkilöiden hyväksi. Asiassa lienee auttanut Suomea liian suppeasta saamelaismääritelmästä huomautellut YK.

Vireillä ovat kuitenkin saamelaiskäräjien ja saamelaisnuorten järjestön vaatimukset, joilla KHO palautettaisiin saamelaismääritelmän osalta järjestykseen.