perjantai 27. huhtikuuta 2012

Inarilaisen tahdon timpuri

Lukaisin Inarin kuntablogia, jota julkaisee Inarin kunta ja kirjoittaa näköjään toistaiseksi vain kunnanjohtaja Reijo Timperi.
Otsikon ”Työllisyyden parantaminen vaatii investoinneilta vaikuttavuutta” alla (19.4.2012) hän selvittää pitkään ja hartaasti kuinka kunnan on ryhdyttävä luomaan edellytyksiä kaivattuja työpaikkoja tuovalle yritystoiminnalle. Siinä hän peräänkuuluttaa heti kärkeen kuntalaisten yhteistä tahtoa.
”Inarin kunnan väestön työllisyys ei ole kehittynyt toivotulla tavalla. Työpaikkoja ei ole syntynyt työllisyyttä parantavin vaikutuksin ja siitä seuraten väestöä on muuttanut kunnasta ja osa väestöstä on jäänyt vaille työtä”, Timperi kirjoittaa.
Siinäpä hän kirjaa saavutuksiaan jo varsin pitkältä kunnanjohtajakaudeltaan, jona aikana kunta on huusannut jos minkinlaisissa investointi-, kaavoitus-, teollistamissopimus- ja yhtiöittämishankkeissa ja aina perusteina uudet, luvassa olevat työpaikat sekä vanhojen työpaikkojen turvaaminen. On ostettu kalanviljelylaitosta ja kaikkea muuta mistä joku toinen taho on halunnut päästä eroon, rakennettu halleja, kuuluisa Siula, riidelty tonteista ja liittymämaksuista yrittäjien kanssa, ajettu muutama koulu kuluja tuottamasta nurin, yritetty kaavoittaa loma- ja matkailurakentamista suojelualueille vaikka kunnassa olisi toisaallakin tuhansia hehtaareita ja neliökilometrejä tilaa. Eli on touhuttu kuin norsu porsliinikaupassa kuntalaisten mielipidettä paljoakaan kuulematta. Tai ainakaan siitä välittäen.
Olen muutamia kertoja kysellyt julkisesti paljonko kunnan investoinnit, kaupat ja kunnan elinkeinoyhtiöön sen pääomaksi pumpatut miljoonat ovat oikeita työpaikkoja tuottaneet ja mikä on näin ollen ollut työpaikan hinta.
Ei vain ole sitä selvitystä kuulunut eikä näkynyt.
Esimerkiksi Mellanaavalle tehtyjen sijoitusten on ylimalkaan kerrottu näkyneen Ivalon ja Saariselän hotellien ja ravintoloiden myynneissä kun paikkakunnalle saadut auto- ja rengastestaajat ovat tarvinneet majoitusta, ruokaa ja juomaa. Näin varmaan, mutta kuinka paljon? Ja mikä näissä myynneissä on ollut niiden alueella toimivien testiyritysten osuus, jotka ovat kyenneet toimimaan ilman kunnan subventioita?
Niitäkin kun on.
Jos matkan varrella lupaillut työpaikat olisivat toteutuneet, Inarissa alkaisi olla työvoimapula. Toki esimerkiksi Inarijärven matkailukaavoituksessa tapahtuneet viiveet ovat toistaiseksi estäneet niiden - oliko se peräti - 700:n uuden työpaikan tuloa, jotka konsultin mukaan kaavalla syntyisivät.
Ken elää, se näkee. Ja toivottavasti myös muistaa.
Kaikella tällä koheltamisella ja samalla peruspalvelujen jatkuvilla säästökuureilla eli ”tehostamistoimilla” on luotu Inarille negatiivista imagoa. Sitä ovat kuvailleet jopa jotkut alueelta Leville tai muualle Lappiin suosiolla väistyneet potentiaaliset sijoittajat.
Syy huonosta imagosta on vieritetty kuitenkin medialle ja muille kaiken maailman ”uusortodokseille”. Jälkimmäiset kulkevat asiakirjoissa kylläkin kuntalaisina ja sen veronmaksajina. Osa jopa ihan mitä melkoisina.
Nyt kunnanjohtaja Timperi peräänkuuluttaa kuntalaisten yhteistä tahtoa kaavoittaa Inarin kirkonkylän lakkautetun koulun tontista hotelli- ja lomaosakealue. Kun yhteistä tahtoa ei löytynyt hankkeen etenemiselle riittävästi teknisestä lautakunnasta, joka on kuunnellut matkailurysän tuomista kylän keskustaan kyseenalaistavia kuntalaisia ja kyläyhdistystä, hän käytti kunnanjohtajan otto-oikeutta ja alisti lautakunnan päätöksen kunnanhallitukselle.
Kun lautakunta oli karsinut koulu- ja satama-alueen suunnitelmasta kylän ilmettä hallitsevan lomaosakeslummin, palautti yhteinen tahto eli kunnanjohtaja sen tätä kautta takaisin suunnitelmiin.
Satuin kuulemaan sivusta muutamien luottamushenkilöiden keskustelun teknisen lautakunnan kokouksen jälkeen. Kertoivat toisilleen, kuinka kunnanjohtaja oli karjunut heille ja osasivat odottaa päätöksen vaihtuvan kunnanhallituksessa.
Siellä sanelee se yhteinen tahto?
”Inarin kirkonkylän asemakaava asetetaan kaikkien nähtäville ja sen sisällöstä päätetään aikanaan valtuustossa erikseen, joten eri vaihtoehtoja voidaan paremmin punnita kunnanhallituksen uuden päätöksen perusteella”, selittää Timperi. Toisin sanoen, hanke viedään kalkkiviivoille ja sitten se on jälleen melkeinpä pakko siunata, ettei tule leimatuksi ”uusortodoksiksi”.
Timperi runoilee tarpeesta lisätä Inarin kirkonkylän vetovoimaa kulttuurikeskus Sajoksen ja saamelaismuseo Siidan imussa sijoittajia ja yrityksiä kiinnostavaksi.
Samaan aikaan kirkonkylässä ei tahdo olla asuntoja, eikä olekaan, nykyisillekään työntekijöille. Päiväkodissa, jossa samanaikaisesti pyörii parhaimmillaan tai pahimmillaan 25 lasta on vain 12 sänkyä, mutta kaipa sentään enemmän patjoja.
”Rakentakaa itsellenne omakotitalo!” kehottavat kunnan niin sanotut luottamushenkilöt. Eivätkä sijoittajat nuku siskonpetillä.
Ehkä kunta rakentaa kirkonkylän kolmannen hotellin jos vaikka kukaan yrittäjä ei rohkenisi investoida vielä Oy Loma- ja kongressikeskus Inariin.

Veikko

Jk. Inarin kuntablogissa on palautepalsta. Laitoin sinne lyhyesti näkemystäni inarilaisten yhteisen tahdon jalostumisesta yhdeksi tahdoksi.
”Kommenttisi on otettu vastaan. Kommentti julkaistaan kun ylläpitäjä on hyväksynyt sen”, ilmoitti palautepalsta.  Eipä ole palautettani näkynyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti