Daavidin tähti

Juutalaiset joutuivat natsien julman holokaustin aikana kantamaan vaatteissaan merkkinään keltaista Daavidin tähteä. Voi vain kuvitella mitä seurasi, jos yritti hämätä eikä käyttänyt merkkiä ja sitten paljastuikin.

Viime päivinä Daavidin tähti on vilahdellut julkisessa keskustelussa kun on paheksuttu erään eduskunta-avustajan blogissaan heittämää huumoria jonkun Suomessa esiintyvän kansanryhmän tunnistamiseksi.

Daavidin tähti tuli esille myös eräässä pohdiskelussa miten ILO-sopimuksen ja pohjoismaisen saamelaissopimuksen ratifiointien jälkeen erotettaisiin ketkä olivat Ylä-Lapin erämaissa erityisten alkuperäiskansaoikeuksien ja ketkä tavallisten tai kavennettujen kansalaisoikeuksien käyttäjiä.

Eroa täytyisi olla, koska noita erityisiä oikeuksia on jo 30 vuotta vaadittu ja niissä yhteyksissä oikeuksien on todettu toteutuvan ”positiivisen syrjinnän” kautta.

Sitä lajiahan on toki jo pitkään harjoitettukin.

On selvää, että olisi rasistista ja täysin tuomittavaa, jos saamelaiskäräjien vaaliluettelossa oleva alkuperäiskansa säädettäisiin kantamaan jotain tunnusta erävalvojien, kalastuksenvalvojien, kelkkapoliisien, rajavartijoiden ja ties keiden poroviranomaisten työn helpottamiseksi. Näin siksi, että etnisyyden paljastava luettelo ei ole julkinen, eikä ihmistä voida vastoin hänen tahtoaan vaatia todistamaan etnistä taustaansa tai osoittamaan sen kantamalla esimerkiksi lapinpukua.

Eikä vaatetus, lapinpuku tai karvalakkikaan, välttämättä kertoisi varmuudella, että kyseessä on ILO-sopimuksen suojaama, kulttuuriaan harjoittava alkuperäiskansalainen. Kyseessähän voisi olla vaikka identiteettinsä hukannut samofiili tai ihan vain läpikelmi lantalainen salapilkkijä, joka yrittäisi näin vältellä kelkkailuluvan lunastamista ja kypäräpakkoa.

Tuo käytännön tunnistamisongelmia pohtinut keskustelu oli ehken turha, sillä varmasti oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas.) ovat tämänkin ongelman jo tykönään ratkaisseet. Onhan kumpikin käynyt täällä perukoilla kertomassa, ettei  ILO-sopimuksen ratifiointiin liity enää mitään selvitystarpeita, vaan sopimukseen sutaistaan nimet alle vielä tällä hallituskaudella. Eli siis ihan vuoden, parin, korkeintaan kolmen sisällä.

Vähän kyllä ihmetyttää se, että ILO-sopimusta ja siihen liittyvää pohjoismaista saamelaissopimusta valmistellaan vuosien takaisten esitysten pohjalle, vaikka esimerkiksi vuonna 2005 luonnostellun saamelaissopimuksenkin jälkeen on tullut lukuisia uusia tutkimuksia, joiden perusteella sopimusten alueellisen soveltamisen sekä niiden piiriin kuuluvan väestön selvittämiseen olisi mitä suurin tarve.

Ajatellaanko oikeusministeriössä niin, että pannaan nyt vain tuli nurkan alle ja katsotaan palaako talo.

Koska enemmistöä kohtaan ei voida koskaan syyllistyä rasismiin, niin on saamelaiskäräjiltä opetettu, voitaisiin ILO-suoja-alueella liikkuva ulkopuolinen väestö sen puolesta säätää kantamaan jotain tunnistetta. Siihen voitaisiin liittää saman tien viivakoodi kertomaan valvonnassa ja mahdollisessa sakottamisessa tarvittavat henkilö- ja verotiedot.

Homma ei kuitenkaan edelleenkään pelaisi, sillä se johtaisi nyt jonkinlaiseen käänteiseen rasismiin. Tunnuksettomat ihmiset voitaisiin tunnistaa ILO-kansalaisiksi eli he tulisivat siten leimatuiksi.

Koska ILO-kansalaiset voisivat harjoittaa kulttuuriaan myös naapurivaltioiden alueella, ainakin poronhoidossa, tarvittaisiin pohjoismaisen saamelaissopimuksen lisäksi toinen pohjoismainen sopimus yhtenäistämään ulkopuolisen väestön tunnistamista. Noihin ulkopuolisiin kuuluisivat luonnollisesti myös matkailijat, jotka pitäisi voida tunnistaa ainakin mikäli he ovat liikkeellä muutoin kuin ILOisen oppaan vetäminä.

Siinä saksalainen Joachim tai itävaltalainen Gerhard olisivat ihmeissään liimatessaan kelkkailukypäräänsä tunnistetta.

Ei tämä näin tule onnistumaan. Ei edes Anna-Majalta ja Paavolta.

Ainoa käyttökelpoinen ja kairassa varmaan vahvaa kannatustakin saava ratkaisu lienee ILO-kansan oma etnopoliisi. Se tuntisi tunturissa jo kelkan äänestä kuka on omaa ja kuka vierasta väkeä. Tuntevathan porotkin kenen kelkalla tuodaan tuorerehua ja kenen kelkka säikyttää luomaan vasat.

Olen vuosikymmenten aikana käytännössä huomannut, että monissa poromiehissä on poliisiainesta kyselemään milloin mitäkin hillanpoimintalupaa tai ajamaan tankillinen bensaa kuoratessaan mitä joku toinen on kairassa puuhannut.

Ei muuta kuin erävalvojat tekemään takkapuita tunturimajoille ja rajakurvarit istumaan Helsingin satamien passintarkastukseen. Ja sijaan poroaitavahdeille kiinniotto- ja sakotusoikeus. Etnopoliisit voisivat samalla hoitaa myös luonnon tasapainon seurantaa ja tehdä siihen liittyen erilaisia säätötoimenpiteitä.

Käsittääkseni Ruotsissa tällaista seurantaa, raportointia ja samalla tapahtuvaa säätämistä on jo sovellettu.

Luulen, että emerituslainsäädäntöneuvos Eero J. Aarniolla, asiantuntija OTK Heikki J. Hyvärisellä ja asiantuntija YK-raportoija Martin Scheininillä on jo tällainen asetus valmiina lähtemään oikeusministerin pöydälle.

Veikko