Nappaskenkäsaamelaiset ulkona maankäyttöoikeuksista

Mediassa on näkynyt uutinen siitä, että Paliskuntain yhdistyksessä äänestettiin sen ILO-lausunnosta. Myös se taidettiin kertoa, että lausunto meni maa- ja metsätalousministeriöön ennen kuin yhdistyksen hallitus oli sen käsitellyt.

Siinä tyypillinen uutinen tästä aiheesta. Vihjataan, että jotain outoa ehkä tapahtui ja että annettu lausunto ei ehkä vastannut paliskuntien todellista kantaa.

Eli lausunnon täytyi siis vastustaa ILO-ratifiointia tai olla ainakin varautunut sen suhteen.

Itse lausunto jäi sivuseikaksi ja esittelemättä. Siispä minäkin jouduin hankkimaan sen erikseen nähdäkseni mitä Paliskuntain yhdistys lausuikaan. Sisältöhän ei yhdistyksen hallituksessa miksikään enää muuttunut.

Paliskuntain yhdistyksen mukaan poronhoidon harjoittamisen edellytysten turvaaminen on poronhoitoalueella teollisen maankäytön vuoksi aiempaa suurempi haaste. ILO-sopimuksen ratifiointi edellyttäisi yhdistyksen mukaan poronhoidon maankäytöllisen aseman vahvistamista, mikä sen mielestä olisikin nykyisten kehityssuuntien valossa erittäin tarpeellista.

Näin Paliskuntain yhdistys:

”ILO-sopimuksen ratifioinnissa käytävässä keskustelussa ei kuitenkaan tule lähteä siitä oletuksesta, että sopimus koskee ainoastaan saamelaisten kotiseutualuetta ja saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hyväksyttyjä ja sitä kautta saamelaisiksi nimettyjä henkilöitä. Sopimuksen ratifiointi ei myöskään saa asettaa minkään alueen poronhoitajia keskinäisesti eriarvoiseen asemaan poronhoito-oikeuden suhteen.”

”Tanja Joona tarkastelee tuoreessa väitöstutkimuksessaan (2012) ILO-sopimuksen maaoikeusartikloita ja niiden merkitystä poronhoidolle. Paliskuntain yhdistys toteaa, että ILO-sopimuksen ratifioinnin edellytyksiä ja lähtökohtia pohdittaessa tulee huomioida Joonan tutkimuksessa esiin nostetut, poronhoidon näkökulmasta erityisen keskeiset seikat:”

Toiminnanjohtaja Anne Ollilan allekirjoittamassa lausunnossa noiksi erityisen keskeisiksi seikoiksi todetaan se, mitä aluetta ILO-sopimus koskisi ja ketkä lopulta olisivat sopimuksen tarkoittamaa alkuperäiskansaa.

”Suomessa maakysymysten on ajateltu koskevan pelkästään saamelaisten kotiseutualuetta eli valtion maita Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa sekä Lapin paliskunnassa. Joonan mukaan tämä ajattelutapa on ILO-sopimuksen näkökulmasta ongelmallinen. ILO-sopimuksen mukaan valtioiden on määriteltävä alueet, joilla alkuperäiskansaa asuu yksin tai yhdessä muun väestön kanssa. Suomessa aluemääritys on tekemättä ja alue on ajateltua suurempi. Ruotsissa ILO-sopimusta koskeva alue on koko poronhoitoalue, joka on noin kolmasosa maan pinta-alasta. Suomessa pitäisi tarkastella asiaa enemmän suhteessa Ruotsiin, pitkästä yhteisestä lainsäädäntöhistoriasta johtuen. Ruotsissa ja Norjassa ILO-sopimuksen ratifioinnin lähtökohtana on ollut poronhoito-oikeuden vahvistaminen, Suomessa poronhoitoon liittyvät kysymykset eivät ole saaneet samanlaista huomiota.”

Sen verran väliin tarkennusta, ettei kai Ruotsi ole ILO-sopimusta ratifioinut eikä viimeisten tietojen mukaan ole aikeissakaan niin tehdä.

Paliskuntain yhdistys jatkaa ILO-kansalaisista:

”Joona toteaa tutkimuksessaan ongelmalliseksi sen, että Suomessa ILO-sopimuksen on ajateltu koskevan vain saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkittyjä noin 9000 saamelaista. Kuitenkin ihmisillä on erilaisia syitä kuulua tai olla kuulumatta vaaliluetteloon. Norjassa on 75 000 – 100 000 saamelaista ja vain 13 000 heistä kuuluu saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Henkilön oikeudet suhteessa ILO-sopimukseen eivät voi olla kiinni siitä, onko hänet merkitty vaaliluetteloon vai ei. Näin asiaa on tarkasteltu erityisesti Ruotsissa, mutta myös useissa muissa maissa.”

Ja edelleen:

”ILO-sopimuksen mukaan alkuperäiskansaan kuuluu ihminen, joka polveutuu alueen alkuperäisestä väestöstä, käyttää maata perinteisellä tavalla ja on säilyttänyt kulttuurisia erityispiirteitään. Lisäksi hän mieltää itsensä alkuperäiskansaan kuuluvaksi. Alkuperäiskansan määrittelyssä perinteisten elinkeinojen, kuten poronhoidon, harjoittaminen tulee siis nostaa määrittelyn lähtökohdaksi: sopimuksen maaoikeudet edellyttävät, että henkilön tulee käyttää maata edelleen, jatkumona sukupolvelta toiselle.”

”Perinteisistä elinkeinoista luopuneiden, saamelaiskäräjien vaaliluetteloonkin kuuluvien, saamelaisten yhteys maahan ja perinteiseen elinkeinoon on saattanut katketa jo useita sukupolvia sitten. Joonan mukaan he ovat toki ILO-sopimuksen muiden oikeuksien suojelun piirissä, mutta on vaikea nähdä, että heillä olisi oikeuksia Lapin maihin ja vesiin. Kuten Joonakin väitöskirjassaan toteaa, valtiolle on iso haaste ratkaista kysymys ihmisoikeuksia kunnioittaen.”

Niinpä. Alkaisi varmaan olla jo aika sille, että Suomen varmaotteiseksi havaittu pääministeri Jyrki Katainen (kok.)astuisi esiin ja ilmoittaisi ILO-ratifioinnin edellyttävän uusimpien tutkimusten valossa niin paljon lisäselvityksiä ja kansallisen yhteisymmärryksen hierontaa, että Stefan Wallinin (r.)johdolla hallitusohjelmaan ujutettu ratifiointitavoite joudutaan siirtämään.

Tai saisihan siinä media taas spekuloida, kuten Sajos-kulttuurikeskuksen avajaisten jälkeen muutama uskollinen jo kirjoittikin, että ILO-sopimuksen ratifioinnista voi syntyä presidentin ja pääministerin välille ensimmäinen ”suuri konflikti”.

Veikkaan, ettei edes pientä.

Veikko