Matkailua ja kesämökkejä vain saamelaiskäräjien luvalla

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö edellytti Inarissa pitämässään puheessa, että ennen ILO-alkuperäiskansasopimuksen ratifioinnin harkitsemista Suomessa on löydettävä yksimielisyys alkuperäiskansa- ja maaoikeuskysymykseen sekä katsottava myös syntyykö jokin pohjoismainen saamelaissopimus.

Oikeusministeriössä hiotaan joka tapauksessa parhaillaan esitystä ILO-sopimuksen ratifioinnista ja samoin on käynnissä työ pohjoismaisen saamelaissopimuksen laatimiseksi. Koska ministeriöstä ei ole tihkunut sopimusten kohdealueelle asioista tuoreita tietoja, on nojattava viimeisimpiin olemassa oleviin tiedon murusiin.

Tänään jotain saamelaissopimuksesta:

Suomalais-norjalais-ruotsalais-saamelainen työryhmä luovutti viimeisimmän sopimusversionsa 27.10.2005. Työryhmään kuuluivat Suomesta saamelaiskäräjien asiantuntijoina Martin Scheinin ja Heikki J. Hyvärinen sekä lisäksi Lapin yliopiston professori Matti Niemivuo.

Sopimusluonnokseen sisältyy 51 artiklaa, joista työryhmä oli yksimielinen.

12.11.2008 Pohjoismaiden saamelaisasioista vastaavat ministerit ja saamelaiskäräjien puheenjohtajat päättivät yksimielisesti jatkaa sopimuksen valmistelua luonnoksen pohjalta. Suomesta asiasta päätti oikeusministeri Tuija Brax.

Valmistelutyöryhmän tarkka kokoonpano ei ole ainakaan minulla tiedossa, mutta veikkaisin entisiä asiantuntijoita. Jatkotyö on alkanut viime vuonna ja sopimusesityksen on määrä olla valmiina siitä viiden vuoden kuluessa.

Odotetusti maa- ja elinkeino-oikeudet nousevat sopimusluonnoksessa keskeisiksi, samoin niiden vaatimista tukeva ILO-sopimus.

Saamelaissopimuksen 34. artiklassa määritellään saamelaisten omistustasoinen oikeus ”perinteisiin maa- ja vesialueisiin”. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota poronhoitoa harjoittavien saamelaisten oikeuksiin.

Seuraavan artiklan mukaan valtioiden on laadittava oikeuskäytäntö, jonka avulla saamelaiset saavat valtion tuella mahdolliset käytön kiistat oikeuskäsittelyyn.

Seuraavassa artiklassa määrätään, että ”lupaa luonnonvarojen tutkimiseen tai hankkimiseen ei saa saamelaisten mailla myöntää, jos toiminta tekisi mahdottomaksi tai vakavasti vaikeuttaisi saamelaisten jatkuvaa kyseessä olevien alueiden hyödyntämistä ja tämä hyödyntäminen on olennaista saamelaiselle kulttuurille, elleivät saamelaiskäräjät ja saamelaiset, joita asia koskettaa, suostu tähän”.

Artiklan määräysten todetaan lisäksi koskevan muita ”luontoon kajoamisen tai luonnon käyttämisen muotoja”. Esimerkeiksi on kirjattu muun muassa metsänhakkuut, vesi- ja tuulivoimalaitokset, teiden ja vapaa-ajan asuntojen rakentaminen sekä sotilaalliset harjoitukset ja harjoitusalueet.

Sopimuksella siis halutaan muodostaa saamelaisalueesta jopa ihan demilitarisoitu vyöhyke?

Edelleen sopimusluonnoksessa esitetään, että saamelaisilla, joita edellä mainitut asiat koskettavat, tulee olla oikeus saada korvausta kaikesta toiminnan aiheuttamasta vahingosta.

Jos kansallisessa lainsäädännössä on säännöksiä, joilla luonnonvarojen hyödyntämisestä on maksettava korvauksia maanomistajille, tulee sopimuksen mukaan säätää samanlainen korvausvelvoite aluetta perinteisesti käyttäneille ja edelleen käyttäville saamelaisille. Siis vaikka he eivät olisikaan varsinaisia maanomistajia.

Poronhoidossa saamelaissopimus edellyttää poronhoidon ulottamista tarvittaessa yli valtakunnanrajojen. Kyseessä on sopimuksen valmistelijoiden mukaan perinnäistapa, josta voidaan sopia rajoista piittaamatta saamelaiskylien, siidojen tai paliskuntien kesken. Poronhoito-oikeutta toisen valtion alueella voisi myös vaatia kanteilla kyseisessä maassa. Sopimusluonnoksessa ei ole ainakaan selvää mainintaa, voisiko niin sanottu saamelainen poronhoito vaatia myös valtion sisällä laajentumista perinteisiksi katsotuille alueille.

Saamelaisen poronhoidon itsehallintoa sopimus joka tapauksessa kaikilta osin vahvistaisi ja todennäköisesti esimerkiksi mahdollisuus ulkopuoliseen puuttumiseen ylisuuriin poromääriin käytännössä poistuisi.

Kun viime aikojen ILO-keskusteluissa on pidetty sopimuksen vaikutuksiin liittyviä pelkoja huuhaana väittäen, ettei moisia maankäytön ja muiden oikeuksien eriarvoisuuksia voida Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa säätää, on esimerkiksi Metsähallitus suhtautunut vuoden 2005 saamelaissopimusluonnokseen ihan vakavissaan.

Toimitusjohtaja Jan Heinon allekirjoittamassa lausunnossa katsotaan, ettei esitettyä sopimusta voida hyväksyä. Metsähallituksen lausunnon mukaan sopimus edellyttäisi saamelaiskäräjien tai saamelaisten suostumuksia jopa esimerkiksi matkailun rinnekeskusten rakentamiseen ja yleensäkin luontoon tukeutuvan turismin harjoittamiseen.

Vuodelta 2006 olevassa lausunnossaan Metsähallitus katsoo, että saamelaisten oikeudet alkuperäiskansana on jo nyt otettu huomioon lainsäädännössä.

Metsähallituslakiakin ollaan kuitenkin kai uudistamassa ja on mielenkiintoista nähdä vahvistetaanko siinä edelleen noita Heinon mainitsemia oikeuksia.

Veikko

 Jk.

Oikeusministeriössä on tehty Eero J. Aarnion johdolla työryhmäarvio saamelaissopimusluonnoksen suhteesta Suomen perustuslakiin ja muuhun kansalliseen lainsäädäntöön sekä Suomea sitoviin kansainvälisiin sopimuksiin.

Työryhmä asetettiin 8.1.2009 ja se antoi arvionsa  30.11.2009. Työryhmä näkee sopimusluonnoksen jatkovalmistelun Suomen kannalta suurelta osin ongelmattomaksi.