”Kirjoita jotain näistä tunturien huiputtajista, näistä muka
aikuisista paikkakuntalaisista kavereista, jotka jylläävät vuoristokelkoillaan
huvikseen jyrkimmissä rinteissä ja huudattavat koneitaan pitkin kairoja
keväisen luonnon kauhuna”, hän viestitti.
Kyseessä olivat olleet Venäjän rajan pinnassa olevan
Akalauttapään rinteet. Kelkoilla oli tosiaan ajeltu ylös ja alas pitkin
tunturia ja välillä jouduttu lapio- ja raivaustöihinkin.
Vastaavan tosimiesten leikkipaikan samainen työkseen
kelkkaileva oli tavannut Muotkatunturin erämaassa. Siellä kelkkahemmot olivat
tykittäneet Kuarvikodsin jyrkintä kylkeä. Jälki oli ollut kavereista varmaan
silmiä hivelevää, mutta tavallisen luonnossa liikkuvan silmin järkyttävää.
”Eivät kaverit ymmärrä, ettei paikkakuntalaisille
myönnettävä ilmainen ja alueellinen kelkkailulupa tarkoita tällaista
käyttäytymistä”, sanoi soittaja. Hänen mielestään ei pidä valittaa ja vaahdota
sitten jos lupakäytäntöä ja maastoliikenteen lainsäädäntöä kiristetään.
Soittajasta paikkakuntalaisten ilmainen ja alueellinen
kelkkailupa on arvokas asia. Se on kuitenkin tarkoitettu ihmisten
tarvekelkkailuun, johon toki voidaan lukea myös asiallinen virkistäytyminen
luontoa ja toisia liikkujia kunnioittaen.
Soittajan mukaan Inarissa on merkittyjä kelkkailu-uria ja -reittejä
sekä tarve- että vapaa-ajan ajeluun. Lisäksi on paikallisia, perinteisiä
kulku-uria, joita pääsee paikoista toisiin ilman että tarvitsee mennä möyhimään
sekapäisesti omia polkujaan.
Jos kelkkailu ei ole ihmiselle muuta kuin hillitöntä rälläämistä
sekä kaluston ja omien luiden kestävyyden koettelua, on Ivalossa olemassa
tarkoitukseen sopiva moottorirata. Varmaan kylän nuorten miesten kokoontumisia varten
voitaisiin varata myös jokin soramonttukin hyppyytyspaikaksi.
Omituinen leikkiminen on ollut muodissa siitä asti kun niin
sanotut vuoristokelkat tulivat markkinoille. Harrastukseen on liittynyt myös
luvaton kruisailu luonnonsuojelualueiden halki – ennen kuin alueen valvojat
ehtivät reagoida mitenkään.
Taisi sentään Kevon luonnonpuistossa joku porukka taannoin
kärähtää.
On se niin väärin! Kevon kanjoni jos mikä sopisi tosimiesten
peuhapaikaksi jyrkkine rinteineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti