Oikeuksien perustelemista, riitaa, väkivaltaa - vai sotaa?

Olen aikaisemmin kertonut saamelaiskäräjien entisen lakimiessihteerin Heikki J. Hyvärisen julkisissa yhteyksissä esittämistä näkemyksistä, joilla hän on kuvannut mielestään kuvitteellisten lappalaisten toimintaa heidän puolustaessaan omia näkemyksiään alkuperäiskansasta ja alkuperäiskansan maa- ja vesioikeuksista.

Hyvärinen on kertonut saamelaisia uhatun väkivallalla ja sodalla. On valehdeltu ja väärennetty ja niin edelleen.

Kovaa puhetta lakia lukeneelta henkilöltä.  Hän on myös julistanut nimeltä joitain ”saamelaisten julkisiksi vihollisiksi”. Jos joku toinen näin tekisi, hän olisi oikopäätä syyttäjän hampaissa ja käräjillä.

Hyvärisen suruton sanankäyttö tuli mieleeni jälleen eilen kun silmäilin Pirita Näkkäläjärven kirjoittamaa kauhumaalailua, jossa käytettiin Hyvärisen viljelemiä argumentteja. Oli uhka sulauttaa 10 000 nykyistä saamelaista 100 000:een suomalaiseen ja niin edelleen.

Teit isäin astutaan?

Eilen tuli uutisiin myös saamelaisten yrittäjien ILO-kannanotto. Siinä todettiin, että heimokansojen tueksi aikanaan laaditun sopimuksen ratifiointi johtaisi saamelaisten keskinäiseen riitelyyn sekä riitoihin myös saamelaisten ja alueen muiden asukkaiden kesken.

Jos tämän sanoisivat lappalaisliikkeen inarinsaamelaiset edusmiehet, Yrjö Mattila ja Kari Kyrö, heitä varmasti syytettäisiin väkivallalla tai sodalla uhkaamisesta. Koska yhteiskuntarauhan järkkymisen todennäköisyys otettiin esille saamelaisten yrittäjien yhdistyksen taholta, rohjennen minäkin asiasta kirjoittaa joutumatta Hyvärisen tutkinnan, syytteen lukemisen ja tuomitsemisen kohteeksi.

Tai tuskin niiltä sittenkään vältyn.

Savukoskelainen Raimo Maaninka kirjoitti Lapin Kansassa (LK 15.4.2012) aiheesta otsikolla ”ILO uhkaa kansalaisrauhaa”.

”On saatu maahan selväsanainen ja rohkea presidentti, joka sanoi suomeksi sen, mikä on ILO-sopimus.

Se on tarkoitettu palauttamaan entisissä siirtomaavalloissa alkuperäisasukkaiden oikeuksia. Ja jos jollekin kansanosalle annettaisiin erioikeuksia, ei ne voi olla keneltäkään muulta pois. Suurin osa lappilaisista on asiasta samaa mieltä.

Vielä elää pieni toive siitä, että kansalaisrauha säilyy Lapissa, vaikka osa ministereistä ei selvästikään ymmärrä yhteistä parasta, vaan ajaa asiaa eteenpäin. Se on oikeustajun puutetta.

Maaoikeuspyrkimykset eivät sovi nyky-yhteiskuntaan. Jos ILO ratifioitaisiin Suomessa, syyllistyttäisiin syrjintään niitä kohtaan, jotka asuvat saamelaisalueella, mutteivät täytä saamelaisuuden kriteereitä.

Olen jo odotellut valtiovallan taholta kannanottoa, jossa tuodaan esille hankkeen epäoikeudenmukaisuus. Toivoisin myös lappilaisten ottavan asiaan kantaa, puolustavan oikeuksiaan. Saamelaismääritelmästä on käyty väittelyitä, mutta se ei riitä, vaikka onkin hyödyksi.

Saamelaismääritelmän ulkopuolelle jäävästä suuresta enemmistöstä voi tulla helposti kakkosluokan kansalaisia Lapissa.

Se fanaattisuus, jolla ILOa on viety eteenpäin, on saanut jo uskonnollisia piirteitä. Jopa kuntarajoja pitäisi siirrellä saamelaisaluerajoihin vedoten. Taustalla ovat maa-oikeudet.

Enää ei ole kysymys vain kulttuurin tai elinkeinojen tukemisesta. On kiire saada sopimus myös siksi, että nykyiselle saamelaisalueelle se voisi vielä onnistuakin, muttei samojen kriteerien alueelle, jos se tunnustettaisiin. Siihen kuului ns. Kemin Lappi, jonka kyliä olivat Maanselkä Kuusamossa, Kitka Posiolla, Sompio Sodankylässä ja niin edelleen.

Todellinen metsäsaamelaisten asuttama alue oli huomattavasti suurempi vielä 1700-luvulla kuin nykyisin tunnustettu saamelaisalue. Oli olemassa selvä ja tunnustettu Lapinraja.

Suurella osalla lappilaissyntyperäisistä virtaa suonissaan samaa lappalaisverta. Savolaisten muutto alueelle sulautti lappalaiset suomalaisiin. Oma lappalaisveripisarani periytyy yhdeksän sukupolven takaa Kemin Lapin Kitkajärven lapinkylässä asuneelta Anders Oulanpojalta (1703-1794).

Tunnen hengenheimolaisuutta saamelaisia kohtaan. Kannatan lämpimästi heidän kielensä, kulttuurinsa ja elinkeinojensa tukemista jatkossakin. Sanon silti ei ILOlle.”

Näin kirjoitti Raimo Maaninka. Väkivaltaa ja sotaa julistamatta. Vailla fanaattisuutta.

Eikä propagoiden, joksi Pirita Näkkäläjärvi leimasi kirjoituksessaan ILO-sopimuksesta käydyn keskustelun jos se ei yhdy saamelaiskäräjien johdon määrittelemään yhteen ja ainoaan totuuteen.

Siihen tuskin on enää nykyisillä tiedoilla ja ihmisten identiteetin vahvistuttua paluuta.

Veikko