Uutisen mukaan kiista
kärjistyi huhtikuun lopulla kun Norjan poliisi esti rajalla ruotsalaisen Saarivuoman
saamelaiskylän porojen matkan kevät- ja kesälaitumille Tromssan lähelle.
Ruotsin saamelaisten mukaan kyse on saamelaisten ikiaikaisesta käytännöstä
paljon ennen valtioiden muodostumista Pohjolassa. He vetoavat vuodelta 1751
peräisin olevaan säädökseen, jonka mukaan porot saavat kesäisin ylittää
valtioiden rajan. Norjalaiset puolestaan vetoavat vuoden 1972 lakiin, joka
kieltää ruotsalaisia saamelaisia päästämästä porojaan rajan yli Norjan
puolelle.
Norjalaisen VG-lehden
mukaan erityisen näreissään porojen
laiduntamisesta ovat tällä kertaa norjalaiset lammasfarmarit. Jos ruotsalaisten
porokuljetus pääsee rajan yli, aikovat Lenvikhalvøyan lampurit pysäyttää
ruotsalaiset vaikka itse.
”Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö porosaamelaiset olleet täällä vuonna 1923, mutta siitä on jo aikaa”, lausuu paikallisen lammasyhdistyksen puhemies Ole-Birger Killie lehdessä.
Saarivuomalaisten mukaan Norjan politiikka on paluuta viime vuosituhannen alun sortokäytäntöihin, joilla yritettiin päästä eroon kaikesta saamelaisuudesta.
”Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö porosaamelaiset olleet täällä vuonna 1923, mutta siitä on jo aikaa”, lausuu paikallisen lammasyhdistyksen puhemies Ole-Birger Killie lehdessä.
Saarivuomalaisten mukaan Norjan politiikka on paluuta viime vuosituhannen alun sortokäytäntöihin, joilla yritettiin päästä eroon kaikesta saamelaisuudesta.
Sorroksihan se
tietenkin taas menee jos toisen maan toisen elinkeinon harjoittajat haluavat
oman maansa lakeihin nojaten suojella omaa reviiriään. Siis silloin kun
vastapuolena on saamelaisuus ja poronhoito.
Uutisen mukaan kiista
kärjistyi erityisen pahaksi vuonna 2007, jolloin ruotsalaisten poroja
työnnettiin Norjan puolelle ja jolloin norjalaiset uhkasivat ajaa porot pois
mailtaan. Niinpä ruotsalaisetkin vuokrasivat oman kopterin häätämään pois
norjalaisen koneen.
Ihanko lienee ollut
ilmataistelun makua Ruotsin ja Norjan rajatuntureilla?
Kun kysymys on
saamelaisten oikeuksista, ainakin poronhoidon kohdalla, näyttävät vanhatkin
lait pätevän. Tämä tulee mieleen kun lukee ruotsalaisten vetoavan
poronlaidunnusoikeudestaan jollain vuoden 1751 lailla. Samaan aikaan Suomessa
on vaadittu saamelaisuuden määrittelyn takarajan pitämistä vuosiluvussa 1875.
No eipä tietenkään
noilla kahdella vuosiluvulla ole suoraa yhteyttä keskenään, mutta aina joutuu
herkistymään kun näkee käytettävän erilaisia vuosilukuja erilaisissa
etnisyyteen, alkuperäisyyteen ja oikeuksiin liittyvissä mittelöissä.
Porojen raijaaminen
toisen valtion alueella ei ole kovin vanha asia Suomessakaan. Muistan joskus
tehneeni juttua norjalaisten poronhoitajien jutaamisesta Suomen Käsivarren
poikki johonkin vanhaan perinteeseen liittyen.
Jos pohjoismainen
saamelaissopimus toteutuu vuonna 2005 luonnostellussa muodossa, voisivat
”saamelaisten ikiaikaiset käytännöt” palata yleisemminkin Pohjoismaihin.
Sopimusluonnoksen mukaanhan poroja voitaisiin laiduntaa myös toisen valtion
alueella kun siitä sovittaisiin siidojen eli poronhoitokylien kesken.
Valtioiden rajat ja
valtioiden määräysvalta rajoistaan siirtyisi näin tuon yhden elinkeinon osalta
historiaan, elinkeinon sisäisesti sovittavaksi.
On karu tosiasia, että
poronhoidossa on Skandinaviassa ajauduttu yhä syvenevään laidun- ja
kustannuskriisiin. Pohjoismaisesti kyse on niin sanotusta saamelaisesta
poronhoidosta, koska Ruotsissa ja Norjassa poronhoito on rajattu saamelaisten
oikeudeksi, Suomessa siihen ollaan vasta pyrkimässä.
Laidunten ehtyessä
suurten porokarjojen jaloissa ja ilmastonmuutoksen tuodessa omat negatiiviset
lisänsä mahdollisuuksiin hyödyntää jäljellä olevia laitumia, ja kun
poronhoidolle vaaditaan koko ajan lisää valtaa muun muassa säädellä toimiaan ja
toimia muiden elinkeinojen ja maankäyttäjien yläpuolella, on karu tosiasia
sekin, että ongelmat tulevat edelleen vain pahenemaan.
Porosotia, sekä
sisällis- että valtakuntien rajat ylittäviä, tulee siis edelleen riittämään.
Olen pannut merkille,
että kotoisessa Lapissamme suhtautuminen poronhoitoon eli porotalouteen on
viime vuosikymmeninä pikkuhiljaa koventunut.
Toki poliitikot ja esimerkiksi
Lapin Kansan pääkirjoittajat sekä media yleisemminkin tukevat poromiehiä lähes
kritiikittä ja aiheuttavat ehkä siksi viime aikoina lehdissä ja verkossa
nähtyjä vastapurkauksia.
Minusta porotalouden
ei kannattaisi luottaa yhettömiin hattuaan sille nostaviin toimittajiin ja
ääniä kalasteleviin poliitikkoihin. Kun
kyse on - ainakin periaatteessa - luontoa kestävästi käyttävästä elinkeinosta, tulisi
sen omissa toimissaan kiinnittää voimakkaammin huomiota niin sanottuun
kestävään kehitykseen.
Siihenhän kuuluvat
ekologian, talouden ja myös sosiaalisen kestävyyden elementit.
Kaikilla näillä
alueilla porotaloudella on paljon tekemistä, mutta jotenkin tuntuu siltä, että
huomio on kiinnitetty joskus pelkästään taloudelliseen puoleen. Ja silloin
usein ekologian ja yhteiskuntasuhteiden sekä -vastuunkin kustannuksella.
Näin ei voi
loputtomiin jatkua, luulisi sen olevan selvää.
”Kyllähän tilanne on
kestämätön, mutta antaisitte kulua vielä näin kymmenen vuotta, että saadaan
suuri ikäluokka pois mettästä”, vetosi noin viitisen vuotta sitten eräs
poromies laitumista ja poronhoidon vaikeuksista keskustellessamme.
Epäilin, tokko tilanne
miesten metsässä harvetessa siitänsä helpottuu, ellei porojen määrään ja
laidunten elvyttämiseen sekä laiduntamisen tapoihin kiinnitetä sittenkään
huomiota.
Ja niihin asioihin ei saamelaiskäräjien
ajama politiikka halua antaa Suomen viranomaisten ja lainsäätäjien tulla
rajoittaen puuttumaan.
Veikko
Niin, kun maa ei päällään kanna nykyistä poromäärää, tulee sitä joko pienentää taikka ruokkia. Ruokkiminen on kallista, siispä pienentäkäämme poromäärää.
VastaaPoistaKeneltä sitten pienennetään?
Suomalaisten poronhoidon kieltäminen totaalisesti on kieltämättä houkutteleva ajatus, mutta tasavertainen se ei ole.
Ainoa tasavertainen ratkaisu on lunastaa kaikki porot valtion omistukseen! Eipä tarvitsisi maksaa petokorvauksia.
Nykyisille poroelinkeinonharjoittajille maksettaisiin korvaus menetetystä elinkeinosta.
Kolmeneljäsosaa (3/4) poroista teurastettaisiin ja jäljelle jäänyt osa kannasta pidettäisiin kurissa metsästyksen ja petojen avulla. Metsästyksen josta nykyiset poroelinkeinonharjoittajat voisivat saada uuden ammatin.
Maksaville asiakkaille safareita suuren maailman tyyliin. Tukikohta kämpätkin ovat jo pääsääntöisesti valmiina.
Siitähän saataisiin vielä tosiTV jaksojakin helposti ja edullisesti. 170 kilonen Helmut kirmaa nahkahousuissaan mettäsuksilla susilauman seassa poroparttion perässä ja entinen poromies valvoo toimintaa 250 heppasen vuoristokelkan satulasta rauhallisesti kiikaroiden...
Perhana, tästähän pitää tehdä aloite kriinpiissivihreille.
Itse asiassa vastaavaa "karjan ostamista" on harjoitettu luonnonsuojelun nimissä: Tietääkseni grönlantilaisia kalastajia on maksettu pysymään maissa tappamasta uhanalaista Pohjois-Atlantin lohta - jota sitten kalastetaan pois kuleksimasta mm. Tenovuonolla ja Tenolla.
VastaaPoistaOngelmana on tietysti ollut, että kalastajat maissa äityvät aikansa kuluksi juopottelemaan, josta aiheutuu uhka toiselle uhanalaiselle lajille, grönlantilaisille.
Perimmältään Suomen saamelaiskiistassakin on kyse poronhoidosta. Se halutaan harvojen yksinoikeudeksi. Eli kyse on resurssikiistasta, joka naamioidaan etniseksi kiistaksi. Hätä keinot keksii.
VastaaPoistaPelkkä äärioikeisto ei riitä enää nimittämään konservatiivisia, kansallismielisiä, tietyn rodun tai uskonnon mukaan jakolinjoja tekeviä ryhmiä. Yhteistä on se, että halutaan eroon ei-toivotuista kansanosista tai niiden muodostamasta uhasta.
VastaaPoista"We have internalized the messages of the oppressor when we believe the following about ourselves and others; That we are not "real Indians" if we don't speak the tribal language, practice our tribal religion, don't have extended family, are too light, too dark, don't have family elders who are "traditional healers", don't live on the rez, aren't militant, aren't spriritual, aren't educated, are educated, don't work in the community, tribe or nation, don't "look Indian", etc. Every time we limit each other's nativeness, we have internalized the oppression and make each other more invisible."
VastaaPoistaAnishinaabe Grandmother, Writer, Healer and Community Activist
anishaabe isoäidin viesti selvä: etnonationalististen rajojen asettaminen on alkuperäiskansan syömistä sisältä käsin.
VastaaPoista