Saamelaiskäräjien yhteiskuntavastuu

Muutamien kiireisten päivien jälkeen ehtii lukemaan vanhat ja vähemmän vanhat lehdet.

Inarilaisen Sana on vapaa -sivun luettuani jäin miettimään miltä niin sanotusta tavallisesta saamelaisesta yrittäjästä, toimihenkilöstä, duunarista tai eläkeläisestä mahtaa tuntua lukiessaan edustuselintään saamelaiskäräjiä koskevaa keskustelua. Itse asiassahan kyse on enimmäkseen saamelaiskäräjien johdon toimiin ja politiikkaan liittyvästä keskustelusta.

Ehkä saamelaiskäräjien tekosilla vaivataan päätä yhtä vähän kuin mitä siitä perustavat useimmat veroillaan organisaation toiminnan rahoitukseen osallistuvat ns. suomalaisetkin. Ei kosketa minua, ajatellaan.

Inarilaisessa Lapin Kullankaivajain Liiton puheenjohtaja Jouko Korhonen osoittaa, että silloin kun saamelaiskäräjien toiminta koskee konkreettisesti jotain, se voi panna ajattelemaan ja kirjoittamaan.

Korhonen kirjoittaa:

”Saamelaiskäräjät on jarruttanut Pohjois-Lapissa kullanhuuhdontalupien käsittelyä sillä verukkeella, ettei ole ollut resursseja laatia kaivosviranomaisen heiltä pyytämiä lausuntoja.

Puheenjohtajansa Klemetti Näkkäläjärven mukaan kaikki kullanhuuhdontaan ja malmitutkimukseen liittyvien lupien käsittely tulisi keskeyttää siksi aikaa, kun valtio osoittaa heille lisää varoja asiantuntemuksen hankkimiseen.

Saamelaiskäräjät vaati vuosikausia kestäneen kaivoslain laatimisprosessin aikana oikeutta tulla kuulluksi kullanhuuhdontaan ja malmitutkimukseen liittyvässä päätöksenteossa. Tämän oikeuden he myös saivat ja nyt niitä lausuntopyyntöjä sitten tulee. Tämän ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä.

Lapin Kullankaivajain Liitto ry pitää hyvänä, että lausuntokäytäntö on laajaa ja asioiden valmistelu on avointa. Sen sijaan se, että kuulemisoikeutta käytetään hallinnollisten prosessien hidastamiseen, on kullankaivajien mielestä törkeää.

Saamelaiskäräjät on jatkuvasti pyytänyt lisäaikaa lausunnoilleen, eikä lopulta ole kyennyt antamaan kuukausien vatvomisen jälkeen kuin yhden lausunnon. Tällä vauhdilla jonossa olevien noin 80 hakemuksen käsittely kestää parikymmentä vuotta.

Lapin Kullankaivajain Liitto tarjoaa tarvittaessa talkooapua ja yhteistyötä lausuntojen valmisteluun – yhteiskunnan lisärahoitusta odotellessa.”

Jouko Korhosen alapuolella sivulla kirjoittaa Pirjo Wäisänen otsikolla ”ILO-sopimus vie yhdenvertaisuuden”:

”Mitä käytännössä tarkoittaisi ILO-sopimuksen antama maa- ja vesialueiden hallintaoikeus, kun se annattaisiin tietyn vähemmistöryhmän käsiin? Tulisiko tämä kyseinen saamelaiskäräjiin kuuluva ryhmä olemaan hallitsijaeliitti ja muut eli valtaväestöön kuuluvat ihmiset olisivat alamaisia, joiden tulisi anoa saamelaiskäräjiltä lupia toimiakseen alueillaan, useimmat syntymäalueillaan jo useissa polvissa?

Tässä on meneillään kaikkien aikojen valloitusyritys, joka tarkoittaa sitä, että ulkopuolisten tahojen avulla yritetään saada hallintaan Lapin alueita saamelaisuutta ja siihen liittyviä kulttuurisia vetovoimatekijöitä hyväksi käyttäen.

Tässä tullaan kuitenkin lyömään kirvestä kiveen ja lujasti, sillä mikäli sopimus ratifioidaan sellaisenaan, se tietää suuria vaikeuksia pohjoisille palkisille: ihmisten välisiin suhteisiin ja arkielämään. Se tulisi synnyttämään katkeruutta, pahenevia erimielisyyksiä ja pahimmassa tapauksessa yhteenottoja. Näitäkö tässä tarvitaan ennen kuin järki palautuu päätöksentekoon?”

Wäisänen vielä jatkaa, ettei kannata puhua siitä, kuinka ILO-sopimuksella nostetaan vain saamelaiset kansana suomalaisten rinnalle.

”Saamelaiset eivät ole kansana huonommassa asemassa, ja siksipä näyttää siltä, että tarkoitus on nostaa saamelaiset suomalaisten yläpuolelle, määräävään asemaan.

Tälläkin hetkellä esimerkiksi poronhoito on määräävässä asemassa moniin muihin elinkeinoihin nähden. Muun muassa kullankaivu, metsätalous ja matkailu joutuvat myötäilemään poronhoitoa. Näyttää siltä, että poronhoito on aina etusijalla, olipa kyse elinkeinoista, liikenteestä ja ihmisten asumisesta. Totuus on kuitenkin se, että porosaamelaiset poroineen eivät olleet täällä ensin vaan tulivat tänne 1840-1910, jolloin alueilla on ollut jo asutusta.”

Saamelaiskäräjillä on olemassa erilaisia poliittisia ohjelmia kestävän kehityksen ohjelmaa myöten. Kun suomalaisen yhteiskunnan taloudellisella ja poliittisella tuella toimiva käräjät on päässyt lailla säädetystä lausunnonantajasta käytännössä asioista päättäväksi ja ainakin niitä voimakkaasti ohjaavaksi organisaatioksi, kiitos muun muassa Metsähallituksen, olisi mielenkiintoista nähdä millainen käräjien yhteiskuntavastuuta linjaava ohjelma olisi.

Veikko


Jk.

Lapin Kansan uutinen juhannusaatolta 22.6.2012:

Lapiolla kultaa kaivavat kelpaavat saamelaisille

Olli Miettunen 

Saamelaiset voivat hyväksyä nykyiset vanhoilla valtauksilla toimivat kultakaivokset, ellei lapiokaivajilla ole tarkoitus laajentaa toimintaa merkittävästi.
Saamelaiskäräjät hakee nyt valmistelijaa, jolle varataan reilut kaksi kuukautta aikaa valmistella erityisesti kaivoslupahakemuksiin liittyviä lausuntoja.
–  Meillä on hallituksessa yleislinjaus, että periaatteessa hyväksymme vanhat valtaukset, jotka on muutettu uuden kaivoslain mukaisiksi, käräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi sanoo. Uusille alueille haetuista valtauksista täytyy Näkkäläjärven mukaan kuitenkin tehdä lain mukaiset arviot ja tutkia niiden vaikutus saamelaiseen kulttuuriin ja elinkeinoihin.

Suurin kysymys on koneellinen kullankaivuu, johon aiotaan kiinnittää erityistä huomiota – Myös nykyisillä konekaivoksilla.
– On selvitettävä vaikutukset, joita ne tuovat saamelaiskulttuurille.
Laissa sanotaan, ettei se saa haitata saamelaisten olennaisia edellytyksiä nauttia kulttuuristaan.