Inhimillisyyden voitto äänin 10 – 8

Inarin kirkkovaltuusto teki eilen sen mitä sen ei enää uskottu tekevän: päätti äänin 10 – 8 säilyttää toisen seurakuntapastorin, tunturipappi Anitta Anis Kuusisen viran. Samalla säilyi pitkään tyhjillään ollut kolmannen diakonin virka.

Uskottiin, että Anista seurakunnasta maanisesti savustava kirkkoherra oli nyt jo onnistunut manipuloimaan päättäjien enemmistön puolelleen edellisten epäonnistuneiden yritystensä opettamana. Mutta ei! Kirkkovaltuutettujen enemmistö piti pintansa ja myös kokouksesta poissa olleet kaksi valtuutettua ottivat omalla tavallaan kantaa Aniksen puolesta vaikuttamalla äänestystulokseen. Poissa olleen Martti Salon tilalla viran säilyttämisen puolesta äänesti varavaltuutettu Tuomo Korhonen ja Maarit Kirjarinnan tilalla kirkkoherran takana vahvimmin olleessa keskustaryhmässä ei ollut ketään varahenkilöä.

Muut toisen seurakuntapastorin ja kolmannen diakonin viran säilyttämisen puolesta äänestäneet olivat kokouksessa myös perustelupuheenvuorot käyttäneet Ulla Kemppainen ja Valtteri Huhtamella sekä Mirja Kiviniemi, Arvi Kustula, Veli-Pekka Puttonen, Kaisa Tanhua, Sirkka Hilli, Ritva Hirvelä ja Anne Tuovilan varahenkilönä ollut Satu Yliluoma.

Rovastin juntassa pysyivät uskollisina viran lakkauttajina valtuuston puheenjohtaja Laila Aikio, Jouni Ilmari Jomppanen, Ilmari Laiti, Kari Tammela, Aarre Vilponen, Maija Hakovirta sekä Aslak Pekkalan varahenkilönä ollut Matleena Haarala. Myös Pekkala on aiemmin ollut kääntyneenä viran lakkauttamisen kannalle, mutta ehkä päätynyt nyt mittelöihin omantuntonsa kanssa.  Näin tulin asiaa mielessäni pohtineeksi.

Kirkkovaltuustoa seuranneille tuntui viimeistään nyt käyvän selväksi, että kirkkoherran Kuusiseen kohdistamassa ”säästöhankkeessa” ole kyse henkilökohtaisesta ajojahdista. Kirkkoherra Jouko Lepistöä tuntien joudun valitettavasti arvioimaan jahdin tavalla tai toisella vieläkin jatkuvan.

Toivon seurakuntalaisten ja kirkkoherran itsensä puolesta vilpittömästi, että olen väärässä. Mikäli en ole, ja joka tapauksessa, toivon kirkkovaltuuston enemmistön ja seurakuntalaisten enemmistön tukevan Kuusista kaikin tavoin hänen jatkaessaan pappina.

Vaikka Aniksen tehtävät on pyritty esimiehen toimin rajaamaan Saariselälle, on hän ollut seurakunnan halutuin pappi myös erilaisiin seurakunnallisiin toimituksiin. Lisäksi hänet on haluttu vetämään hiipumassa ollutta partiotoimintaa.

Erityisen hatunnoston torstain kokouksesta osoitan Ulla Kemppaiselle, joka jaksoi sitkeästi perätä kirkkoherralta perusteluita ja kyseenalaistaa muutenkin hänen sanomisiaan. Kemppainen huomautti, että väitettäessä Aniksen toimineen milloin mitenkin sopimattomasti esimerkiksi nuorisotyössä, oltiin tosiasiassa tilanteessa sana vastaan sana. Toki Kemppaisella ja muillakin valtuutetuilla on tietoa siitä mikä nytkin kuultujen väitteiden tai paremminkin vihjausten todellinen paino- ja totuusarvo on todellisuudessa.

Kirkkoherran ohella Kuusisen toimintaan kohdistuvaan vihjailuun osallistui Jomppanen, joka muistutteli enempiä tarkentamatta miten asioista oli puhuttu edellisellä vaalikaudella kirkkoneuvoston pöydässä. Kun satuin istumaan itsekin silloin kyseisen pöydän ääressä ja osallistumaan tuohon keskusteluun, voin vain todeta Jomppasen ja kirkkoherran vihjailut perusteettomiksi. Minusta silloinkin yritettiin tehdä vain tikusta asiaa Aniksen mustamaalaamiseksi.

Jomppasen toimintaa joudun kyllä aina uudelleen ja uudelleen ihmettelemään. Kun pääsin edellisellä vaalikaudella kirkkovaltuustoon seurakuntalaisten järjestämällä äänivyöryllä, kyseinen hemmo roikkui liepeissäni ja oli niin kovasti muka panemassa kirkkoherraa ojennukseen. Nyt hän roikkuu kirkkoherran liepeissä tämän ylimpänä apurina.

No, Jounariin en ole tainnut koskaan luottaa, joten hänestä ei sen enempää.  Ohitan myös Inarin kirkonkylän ”luottokolmikon” eli Tammelan, Laitin ja Vilposen. Sen sijaan olen aidosti pettynyt esimerkiksi Laila Aikioon, josta olisin uskonut jämäkämpää kirkkovaltuutettua ja valtuuston puheenjohtajaa. Ritva Hirvelä, joka on myös kunnallispolitiikan puolella kuulunut kepulaiseen kiintiökolmikkoon Aikion ja Hakovirran kanssa, on joskus aiemminkin osoittanut omaa ajattelua ja teki nyt naisen työn poikkeamalla juntan kannasta.

Toisen erityisen kiitosmaininnan eiliseen liittyen ansaitsee itse Anitta Kuusinen. Kun hän kirjoitti kirkkovaltuustolle sen pyynnöstä näkemyksensä tilanteesta, hän kaikessa ahdingossaan jätti silti lyömättä kirkkoherraa sillä todellisella syyllä, josta tämä koko käsittämätön ajojahti aikanaan alkoi.

Torstaina kävi ilmi, että Oulun piispa Samuel Salmi oli toivonut Inarin seurakunnan hakevan kirkkohallitukselta jonkinlaista siirtymäkauden lisärahoitusta esiin nostettujen talousvaikeuksiensa helpottamiseksi. Näin olisi piispan mukaan voitu välttää tai ainakin siirtää yksioikoinen hanke Kuusisen viran lakkauttamiseksi.

Kirkkoherra oli kuitenkin käytännössä lytännyt piispan toivomuksen lähettämällä kirkkohallitukseen vain sähköpostia. Kun siihen ei tullut nopeasti vastausta, oli kirkkoherra päätynyt toteamaan, ettei kirkkohallituksesta tulisi apua. Tietenkin Jomppanenkin ilmoitti soitelleensa kirkkohallitukseen, josta ei apua luvattu. Myös Kemppainen sanoi olleensa yhteyksissä kirkkohallitukseen ja oli Jomppasen kanssa eri mieltä saadusta palautteesta. Oli vain niin, ettei kirkon keskusrahaston kirstulla oltu aiemmin ja ajoissa tietoisia Inarin seurakunnan taloustilanteesta.

Ja eihän siitä tiedetty seurakunnassakaan ennen viime vuoden syksyä. Eivät edes seurakunnan tilintarkastajat tienneet.

Ulla Kemppainen toivoi, että seurakunta lähtee hakemaan taloutensa tasapainoa aktiivisesti uusin keinoin ja askelin. Samaa sopii toivoa, ja kun seurakunnassa on tunnetusti sotilaallinen kirkkoherra, sopinee häneltä perätä tässä vaiheessa alan termiä käyttäen tilannejohtajuutta.

Veikko

Jk.  Epäilin aiemmin seurakunnan työyhteisön sisäistä solidaarisuutta syrjään työnnettyä jäsentään kohtaan. Sain kirkkovaltuuston kokouksessa havaita, että solidaarisuutta löytyy ja toivon, että se löytää vielä useampaankin sydämeen.