Seurakuntapastorin kohdalla on kyse viime ajat muun muassa tunturipapin
tehtäviä hoitaneen Anitta ”Anis” Kuusisen työstä ja työpaikasta. Toinen
lakkautus koskisi kolmatta diakonin virkaa, jossa virassa ei ole ollut toviin
ketään viranhoitajaa eli kyse on käytännössä tyhjästä työpaikasta.
Olen elellyt viime päivät Inarijärven saarimaailmassa ja
jäänyt hieman paitsioon niin sanotuista kenttäkeskusteluista. Olen saanut
kuulla esimerkiksi netissä käydyn keskustelun olleen osittain jokseenkin
aggressiivista. Sekä seurakuntapastorin viran säilyttämisen puolesta että
säilyttämistä vastaan. Itsekin olen kuulemma saanut osani siitä, että olen
Anista puolustanut. Sellaiset ihmiset ovat näiden kirkkoherran puolesta
kiivailevien mukaan riidankylväjiä ja ties mitä. Oveakin seurakunnasta on
osoitettu niille, joille kirkkoherran ja hänen joukkonsa meno ei kelpaa.
On selvää, ettei seurakuntapastorijupakassa saada enää
kaikkia tyydyttävää ratkaisua. Olen kuitenkin varma, että ylivoimaisesti
suurinta joukkoa seurakuntalaisia tyydyttäisi kirkkovaltuuston päätös säilyttää
virka vielä tovin aikaa.
Jos tuollainen päätös syntyy, se harmittaa varmasti
jonkinlaista joukkoa kirkkoherraan sitoutuneita luottamushenkilöitä ja
seurakuntalaisiakin, mutta sen enempää arpia se tuskin löisi itse
seurakuntaan. Itselleen kirkkoherralle
päätös avaisi tilaisuuden tehdä pätevää virkamiestyötä ja löytää tarvittava 100 000
euron säästö muutoin kuin lopettamalla Aniksen työpaikka. Ja eihän tuo
satatonninen edes kerry kahdesta virasta, joista toinen ei tuota kuluja ja joka
kyllä voidaan lakkauttaa jos niin ennakoiden halutaan.
Kyse on siis vaivaisesta sadastatuhannesta eurosta,
kirkkovaltuusto!
On myös selvää, ettei mahdollista päätöstä lakkauttaa toisen
seurakuntapastorin virka pidä edes yrittää perustella säästöillä. Enemmistö
seurakuntalaisia on menettänyt tässä asiassa luottamuksensa lakkautuspäätöksen
vilpittömyyteen ja sitä asiaa ei enää selittelyillä pelasteta.
Eli mikäli lakkautuspäätös tulee, on sen seuraukset
seurakuntayhteisön henkisellä ja taloudellisella tasolla syytä tunnustaa.
Taloudellisella puolella seurakunta on menettämässä varmasti sen mitä se
Aniksen työstään potkimalla luulee säästävänsä eli tulos on plus miinus nolla,
jäljelle jää vain henkisellä puolella puolin ja toisin paha maku.
Vielä omasta roolistani tässä keskustelussa:
Minua on tässäkin asiassa tarjoiltu jonkinlaiseksi riidan
pyörittäjäksi, joksi laillani julkisuteen kirjoittava henkilö helposti asiassa jos
toisessa leimataan. Kirkkoherran kohdalla muistetaan, että olen käräjöinyt
hänen kanssaan, tai hän paremminkin kanssani. Minulla siis lienee jotain
hampaan kolossa ja siksi osallistun tähän kahinaan?
Mitä tuohon käräjöintiin tulee, olen kuvannut sitä
kertomalla, että käräjäoikeus minut vapautti, hovioikeudesta sain pienen sakon
ja kenttäoikeus tuomitsi sen jälkeen vastapuoleni. Ammattiliitto olisi vienyt asiani
alan juristeja kuultuaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, mutta halusin
jättää sen ainakin lepäämään, koska katsoin, ettei minulla ollut tarvetta eikä
halua saada asiassa kenellekään täydellistä lyttäystä. Ainoa kerta kun asiaa
enää julkisesti käsittelen, on tulevassa muistelmakirjassani, jossa tapaus on
kerrottava, liittyyhän siihen ainoa ”langettava” tuomio tai huomautus, jonka
olen henkilökohtaisesti lehtimiesurallani saanut. Hyvistä yrityksistäni ja
yrittäjistä huolimatta.
Oma asemani tässä kirkkoherraa koskevassa riidankylvössä on
siis tämä. Eli kyse on ihan siitä, että satun tietämään Anikseen kohdistuvan
ajojahdin taustat ja en hyväksy niitä syyksi käydä hänen työpaikkansa kimppuun.
Muistutan käräjöinneistä ja konflikteista vielä sen verran,
että oma tapaukseni on vain yksi niistä, joihin kirkkoherra on virkavuosiensa
aikana törmäilyillään ja aggressiivisuudellaan päätynyt. En ala luettelemaan,
mutta inhimillisemmällä asenteella varmaan jokainen kahina olisi voitu välttää.
Itse ajauduin aikanani erilleen kirkkoherran
lähituttavuudesta sen jälkeen kun olin esittänyt ammattini näkökulmasta hänelle
useamman kerran, että hän voisi omaksua kunnallispolitiikassa paremmin
kirkonmiehen asemaansa sopivan, inhimillisiä arvoja korostavan roolin.
Siitä alkoi minun epäsuosioni.
Veikko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti