Metsurit kivikkoon – Peuravuono kiinni

Olen istunut viime päivinä pitkät tovit kännykkä korvalla. Soittajat lähestyvät minua vanhana toimittajana ja uutena kuntapäättäjänä. Aiheina ovat olleet joitain mainiten odotettavissa oleva, inarilaista pienteollisuutta koskeva uutinen, keskustelu erään saamelaiskäräjäedustajan kanssa siitä ovatko inarinsaamelaiset sittenkin edustettuina käräjien johdossa sekä pitkä keskustelu Metsähallituksen pyrkimyksestä korvata metsurit monitoimikoneilla Inarin valtionmetsien hakkuissa.
Jälkimmäisen aiheen soittaja oli metsuri ja keskustelu käytiin asiaa hänen näkökulmastaan tarkastellen.
Se, että Inarin valtionmetsiä on voitu näihin päiviin yleensä hakata, on ollut hyvin pitkälti metsurien ansiota. Metsähallitus kunta tukenaan on voinut perustella hakkuita niiden paikkakunnalle tärkeillä työpaikoilla ja metsätalouden ja sen väen aluetalouteen tuomilla tuloilla.  Perusteluita on tarvittu metsien suojeluvaatimuksia vastaan.
Nyt kun joltinenkin metsärauha on saavutettu, voidaan Metsähallituksessa myös rauhassa katsoa sinne sen kuuluisan viivan alle ja pohtia josko hommiin saataisiin lisää katetta.  Näin näkevät metsurit, jotka kyllä kelpasivat miinanpolkijoiksi kun taisteltiin Greenpeacea ja sen tukijoita vastaan..
Metsurin mukaan nyt ei ole kyse pelkästään puunkorjuun tekniikasta, vaan myös Metsähallituksen sisäisestä työntekijäryhmien selviytymiskamppailusta. Kun organisaatiosta haetaan säästöjä samalla kun omistaja eli valtio vaatii lisää tuottoja, katoaa eri henkilöstöryhmien keskinäinen solidaarisuus kun kukin ryhmä pyrkii turvaamaan ensin omat työpaikkansa.
Tilanne on tuttu monilta aloilta ja monista organisaatioista näinä yt-neuvottelujen luvattuina aikoina.
Metsähallituksen metsurien mielestä Inarissa motohakkuilla pelastettaisiin metsätalouden toimihenkilöiden työpaikkoja, tai ainakin yritettäisiin pelastaa.
Onko Metsähallitus siis aikeissa irtisanoa metsurinsa ja korvata heidät monitoimikoneilla? Näin ei olla ainakaan vielä tekemässä.
Metsurin mukaan heidän työpaikkansa ollaan lopettamassa käytännöllä, jossa miehet pannaan hakkaamaan pahimpiin rovelikkoihin ja rinteisiin, siis työn tuloksen kannalta heikoimpiin paikkoihin, joihin monitoimikone ei pääse tai jossa sillä ei kannata tyhjää ajella.
”Kun samaan aikaan meitä ajetaan kuukausipalkoille, joilla myös tulot putoavat ja reilustikin, ei ukkoja tarvitse kohta näihin hommiin kysellä”, kertoo soittaja.
Jotta ongelma olisi kyllin vaikea, eivät metsuritkaan seiso asiassaan välttämättä yhtenä miehenä. Joillekin kuukausipalkka saattaa sopia tilanteessa, jossa terveys ei ole enää parhaimmillaan tai taloudellinen tilanne kestää ansioiden pudotuksen. Metsähallituksen palkkalistoilla on ollut Inarissa noin 40 metsuria, mutta tällä hetkellä vahvuus on noin 30 miestä. Eläkkeelle siirtymiset ja sairauslomat ovat heilutelleet vahvuuksia ja metsurit epäilevät, ettei työnantaja ole ollut kovinkaan halukas palkkaamaan uutta väkeä poistuvan tilalle.
Lausunnoilla olleessa uudessa Ylä-Lapin luonnonvarasuunnitelmassa Inarin valtionmetsien hakkuusuunnite on esitetty suunnittelutyöryhmän äänestettyä 115 000 kiintokuutiota vuodessa. Hakkuiden tavoitteena on suunnitelman mukaan turvata metsurien työllisyys ja paikallisen puunjalostustoiminnan raaka-aineet.
Edelleen linjataan, että Metsähallituksen liiketoiminnan alana ovat Ylä-Lapissakin metsätalous ja ”muu luonnonvarojen käyttö sekä niihin liittyvät tuotteet ja palvelut”. Suunnitelman mukaan liiketoimintojen on oltava myös kannattavia ja tuotettava niihin sijoitetulle pääomalle kohtuullinen viiden prosentin vuotuinen tuotto (vuoteen 2015) mennessä. Suunnitelmassa mainitaan vielä erikseen Metsähallituksen laissa määritellyt yhteiskunnalliset velvoitteet, mukana työllisyyden edistäminen.
Työllistäminen ja samaan aikaan tuottojen kartuttaminen omistajan vaatimalla tavalla vaatii Metsähallitukselta varmasti paljon eivätkä monitoimikoneelle kivikoissaan toiseksi jäävät metsurit ole tuossa tuloksen teon kuviossa järin vahvoilla.
Omat kannattavuusongelmansa tuonevat myös puumarkkinat, joille inarilaisen tukin ja pölkyn matka tuntuu aina vain jatkuvan. Paikallisen puunjalostustoiminnan raaka-aineen turvaaminen näyttää - kiitos kunnan ja Morvenin ”yhteistyön” - olevan toistaiseksi melko helppoa.
Peuravuonon saha seisoo ja samaan kuvioon liittyen pääsi paikallinen metsänhoitoyhdistyskin sahastaan.
Ei siis silläkään puolella hyvältä näytä!

Veikko

Jk. Jatkona edellä lopussa olevaan mainintaan Inarin sahojen tilanteesta: Ainakin yksi paikallinen sahausyritys toimii parhaillaankin. Se on Inarin Sikovuonossa oleva Ninjapuu, joka myös höylää puutavaraa ja tarjoaa erilaisia rakennuspalveluja.