Poroko pelastajaksi ilmastomuutoksessa?

Yle Lappi uutisoi joitain päiviä sitten kuinka arktisen tundran risukot ovat kasvaneet merkittävästi muutaman vuosikymmenen aikana ja että muutokset ovat merkki pohjoisen alueen ilmaston lämpenemisestä.

Havaintoja risukoista ovat tehneet Lapin yliopiston arktisen keskuksen sekä Itä-Suomen ja Oxfordin yliopistojen tutkijat. Ryhmä on toiminut noin sadantuhannen neliökilometrin laajuisella alueella Euraasian luoteistundralla ja nyt tutkimuksia laajennetaan Suomen ja Ruotsin Lappiin sekä Pohjois-Norjaan.

Aiemmin ilmastomuutoksen vaikutusta on seurattu pohjoisella havumetsävyöhykkeellä ja tutkimuksissa on ennustettu havupuiden leviävän pohjoisemmaksi. Toistaiseksi puurajan nousua ei ole todettu, mutta nyt tundrarisukoissa eli rutomaissa ollaan havaitsevinaan näkyvä muutos.

Suomalais-brittiläistä tutkimusryhmää johtanut Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tutkimusprofessori Bruce Forbes on kertonut, että arktisen tundran kasvuston muutoksen laajuus ja nopeus ovat olleet paljon oletettua suurempia.

Myös Lapissa ja erityisesti Näkkälän paliskunnassa maakasvillisuutta seurannut Forbes kertoo porojen laidunnuksen ehkäisevän risukoiden nousua. Forbesin mukaan Suomessa porojen määrä vaikuttaisi pitävän kasviston matalana, kun taas Siperian tundralla pajukko on jo kasvanut osittain porojen ulottumattomiin.

Forbesin mukaan porojen laidunnus Suomen puolella näkyy satelliittikuvissa selkeästi Suomen ja Norjan rajalla. Näkkälän paliskunnan poromies Juha Magga on informoinut tutkijoita kertomalla, että porot laiduntavat Suomen puolella valtakunnanrajaa vasten kesällä ja Norjan puolella talvella, josta risukoiden hupeneminen Suomen puolella siis johtuu.

Bruce Forbesin mukaan on tärkeää ymmärtää, millainen vaikutus porojen laiduntamisella on kasvien kasvuun ja sitä myöten ilmaston lämpenemiseen. Arktisen keskuksen tutkimusprofessori pitääkin tärkeänä poronhoitajilta saatuja tietoja porojen määrien muutoksesta vuosikymmenten aikana.

Tutkimusta rahoittavat Nordic Research ja Suomen Akatemia haluavat Forbesin mukaan tulevaisuudessa toimintaehdotuksia ja linjavetoja esimerkiksi sopivista poromääristä eri alueilla.

En pitäisi ihmeenä, kun kysymys on Arktisesta keskuksesta, että pian näemme tutkimuspäätelmän, jonka mukaan porojen määrää Suomen Lapissa ja koko Pohjolassa on lisättävä ilmastomuutoksen negatiivisten vaikutusten torjumiseksi.

Oliko se viime vai toissakesänä kun huokailtiin hallamittarin tuhoja Utsjoen Kaldoaivin tunturikoivikoissa. Silloin sikäläinen poromies totesi julkisuuteen kuinka tunturikoivikoita ei itse asiassa tarvita varjostamaan eli haittaamaan poroille kesällä tärkeämpien ruohokasvien kasvua ja leviämistä.

Pajukoiden ohella koivikot ja yksittäiset koivut ovat nuorina ”risuja”, jotka maittavat poroille. Vain pari päivää sitten katselimme erään biologin kanssa Inarissa mäntyvaltaista vanhaa metsää, jossa siellä täällä näkyi varttuneita koivuja. Lupasin hänelle palkkion, jos hän löytäisi alueelta yhdenkin erillisen alle 1,5-metrisen koivuvesan.

Sellaisia ei Inarin metsissä enää tahdo löytyä eli ilmastomuutoksen vaikutusten torjunta on risujen ja risukoiden kohdalla täällä ja koko pohjoisimmalla poronhoitoalueella hanskassa.

Eri asia sitten lienee se, mitä tunturikoivikoiden ja metsävyöhykkeen koivujen katoaminen muutoin pohjoisen ekosysteemissä aiheuttaa.

Sektoritutkimusta voisi verrata putkinäköön.

Veikko