ILO-kannanottoja vielä kevein eväin

Kesällä lehtien seuraaminen tahtoo näköjään jäädä erinäisten kiireiden seurauksena ja ajoittuu yöttömän yön vuorokausirytmeissä useimmiten iltoihin sekä päivähetkiin, jolloin sade suo hyvän syyn pysytellä katon alla mitään riekkumatta.

Viime Inarilaisessa (11.7.2012) oli siteerattu oululaisen Kaleva-lehden politiikka- ja pääkirjoitustoimittaja Mirja Niemitalon kolumnia, jossa hän otti kantaa ILO-sopimuksen ratifiointiin. Kun kolumnin asiapohjaa vertaa lehdistössä ja sähköisessä mediassa viime aikoina julkistettuihin ansiokkaisiin juttuihin, täytyy vain ihmetellä Kalevan keveitä eväitä.

Kalevan pääkirjoitustoimittaja toistaa Inarilaisen mukaan edelleen samoja Tarja Halosen ajalla esitettyjä fraaseja siitä, kuinka Suomen tulisi ratifioida ILO-sopimus päästäkseen YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi vuosille 2013 – 2014.

Ratifioimalla ILO-sopimus nyt kiiruusti erimielisen saamelaiskäräjien esittämällä tavalla, oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin kritiikittömästi tukiessa, Suomi siivoaisi Niemitalon mielestä alkuperäiskansa-asioissa nurkkansa kuntoon ja tulisi siten paremmin YK-kelpoiseksi. Todelliseksi mallimaaksi.

Näinköhän, Mirja Niemitalo, todella tapahtuisi? Onnistuisiko se noin vain lakaista Lapin historia ja siihen nojaavat lappalaiset ja uutena käsitteenä alkuperäiskansakartalle nousseet statuksettomat saamelaiset jonnekin maton alle? Entä heitettäisiinkö samassa suursiivouksessa oikeusministeriön, saamelaiskäräjien tai vaikka Kalevan paperisilppuriin tuhansia sivuja uusia tutkimuksia, jotka kyseenalaistavat Suomessa nimenomaan Halosen ja suomenruotsalaisten vaikuttajien suojeluksessa harjoitetun alkuperäiskansapolitiikan? Sen, että Suomen ainoa alkuperäiskansa ovat saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kirjatut, sinne käräjien vaalilautakunnassa ja hallituksessa valitut henkilöt?

Omilta aktiivivuosiltani kyllä muistan, että Kalevalla on ollut kautta aikain saamelaiskysymyksissä hyvin saamelaisvaltuuskunnalle ja saamelaiskäräjille lojaali, niiden johdon näkemyksiä monistava linja.  Sitä varjeli aikanaan ansiokkaasti pääkirjoitustoimittajana Markku Heikkilä, samoin kuin aiemmin Helsingin Sanomissa sen totuudentorvena Rovaniemellä häärännyt Ritva Liikkanen. Hänen jälkeensä tuli kuitenkin pohjoisen aluetoimittajaksi kriittisempi ja asioita molemmilla silmillä seurannut Jaakko Tahkolahti, jonka jälkeen Hesari on muutenkin ottanut saamelaiskysymyksiin journalistisen linjan. Esimerkkinä noin viikon takainen erinomainen reportaasi siitä kuka on saamelainen.

Uskon, että Hesarin reportaasi avasi ihmisten silmiä muuallakin kuin Lapissa.

Pohjoisimmista lehdistä tunnen sekä Lapin Kansaa että varhaisempaa työnantajaani Pohjolan Sanomia sisältä päin ja tiedän millaista hapuilua ja kyyristelyä lehtien linjanveto tässä alkuperäiskansa-asiassa on ollut. Koska olen ollut jollain tavalla osallinen siihen mitä etenkin Lapin Kansa on kirjoittanut, en ryhdy tällä foorumilla esittämään mitään sen kummempia analyyseja menneistä. Ehkä Pohjolan Sanomista voin sanoa sen palvoneen tabuja enemmän kuin journalistisempi naapurinsa Lapin Kansa.

Mitä nykyisyyteen ja ehkä tulevaisuuteenkin tulee, näyttävät pohjoisenkin lehdet avartavan linjauksiaan. Esimerkkinä on tänä päivänä Lapin Kansassa ja Pohjolan Sanomissa (LK ja PS 14.7.2012) julkaistu Henripekka Kallion hyvin toimitettu reportaasi ”Kenellä on oikeus laajaan Lapinmaahan?”.  Kallio on haastatellut ILO-sopimuksen ratifioinnista keväällä väitellyttä tutkija Tanja Joonaa. Reportaasissa esitetään todella hyviä kysymyksiä Suomen oikeusministeriön ja poliittisten päättäjien suuntaan siitä, keitä kiistelty sopimus lopulta koskisi ja mitä se aiheuttaisi nyt vaaditulla tavalla ratifioituna pohjoisen arkielämään. Erikseen esille nousee vielä oikeusministeriön rooli viedä ILO-ratifiointia eteenpäin aivan kuin se olisi vain saamelaiskäräjien johdon ja oikeusministeriön keskenään neuvoteltava asia, jonka eduskunta sitten siunaa.

Toivon, että nuoret journalistit paneutuvat jatkossakin faktojen varassa ja asioita käytännön kannalta pohtien tähän Lapille ja koko Suomelle suureen kysymykseen. Olen varma, että mitä perusteellisemmin asioihin perehdytte, sitä kummallisempiin asioihin menneiltä vuosilta ja vuosikymmeniltä törmäätte.

Veikko