sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Yhden totuuden ja sovinnon historiaton komissio?

Saamelaiskäräjien yleiskokous junttasi ehdokkaansa Juha Sipilän ja hänen hyvän ystävänsä Antti Pentikäisen innovoimaan, saamelaisten sortoa selvittävään ja hyvittävään totuus- ja sovintokomissioon – jonka yksi pohjamalli on saatu, oliko se jostain Kanadan alkuperäiskansojen asuntola- ja muuta sortoa käsitelleestä prosessista.

Saamelaisten asuntolakohtelu on ollut päällimmäisenä Suomenkin totuus- ja sovintoprosessista puhuttaessa ja sitä vaadittaessa. Toisin sanoen, Suomen saamelaisten sorto näyttäisi kulminoituvan juuri 1950- ja 1960-lukuihin, ulottuen ehkä jopa vielä 1970-luvulle? Sitäkö ennen saamelaiset elivät onnellisina alkuperäiskansan elämää ilman lukutaitoa ja ilman kielestä ja kulttuurista pois pakottamista? Sitäkö ennen Sompion ja muiden alueiden lappalaisten noitarumpuja ei hävitetty eikä kieltään puhuvia lappalaisia istutettu jalkapuissa?

Ilmeisesti ei, koskapa niitä Sompion metsäsaamelaisia ei liene enää olemassakaan, vaikka sieltä löydetty ja säilynyt noitarumpu taitaa olla Inarin saamelaismuseon yksi arvokkaimmista aarteista. Eikä vanhoilla jalkapuurangaistuksista kertovilla asiakirjoillakaan ole merkitystä, koska ne koskevat vääriä alkuperäisasukkaita ja ovat joka tapauksessa väärältä ajalta, ennen oikeiden nykysaamelaisten asutus- ja kulttuurihistoriaa.

Sillä sikäli, kun saamealaiskäräjien sovintokomissaareiksi valitsemiin henkilöihin voi viitata, Heikki J. Hyvärisen mukaan saamelaisten maaoikeudellinen historia alkaa vuodesta 1875 ja toinen alku löytynee kolttien osalta 1940-luvun lopulta, jolloin he halusivat tulla asutetuiksi sodissa menetetyltä Petsamon alueelta nykyisen Suomen alueelle Inariin. Kolttien edustajaa Irja Jefremoffia tosin ei valinnut saamelaiskäräjien yleiskokous, vaan hänet on nimennyt kolttien kyläkokous. Kolmas ehdokas Miina Seurujärvi lienee paikallisesti näistä komissaareista tuntemattomin ja värittömin, vaikka on hänkin toiminut inarinsaamen oppimateriaalityöntekijänä, ensimmäistä kautta Inarin kunnanvaltuuston vihreänä valtuutettuna ja lehtiartikkelien mukaan Green Peacen yhteistyökumppanina ”porometsien” suojelussa. Seurujärven tehtävänä lienee korvata Suomen alkuperäisimpien saamelaisten, inarinsaamelaisten, edustus totuus- ja sovintoprosessissa, koskapa saamelaiskäräjillä vahvan äänimandaatin omaavat inarinsaamelaiset eivät nauti kylliksi pohjoissaamelaisen käräjäjohdon ja sen peesaajien arvostusta. Hajalle revityille inarinsaamelaisille saamelaisyhteisön sisäinen sorto on nykypäivää, mutta tämä sorron laji ei sisältyne tekeillä olevan prosessin agendalle. Ja metsäsaamelaisiahan ei nykyisen saamelaisjohdon mielestä ole enää olemassakaan.

Valtion puolelta totuus- ja sovintoprosessin painoarvoa kuvaa se, että saamelaiskäräjien yleiskokouksen komisaarikäsittelyyn osallistuivat ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) ja oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.), tosin he vain etäyhteyksin. Haaviston mukaan nyt on alkamassa komission yhteensovittaminen ja hänen mukaansa ehdokkailta odotetaan taitoa kohdata ja kuunnella toisia ihmisiä sekä myös monipuolista kokemusta ja osaamista vastuullisista tehtävistä. Henrikssonin mukaan kyseessä on nyt Suomen historiassa laatuaan ensimmäinen prosessi. Hänen mukaansa ilman ymmärrystä ja tietoa menneisyyden tapahtumista on vaikea rakentaa uudelta pohjalta luottamusta valtion ja saamelaisten välille.

Nythän sitä oikeaa, luotettavaa tietoa ”menneisyydestä” sitten varmasti valtion eväiksi saadaan?

Olen keskustellut tuoreeltaan saamelaiskäräjien kokouksen jälkeen muutamien saamelaisten kanssa ja heidän kommenttinsa ovat olleet jossain hämmästyksen, pettymyksen ja vihaisuuden lajeissa. On kysytty, pitääkö Suomen nyt pyytää koltilta anteeksi, kun se rakensi heille talvikylän ja sinne vieläpä koulun kolttaparkoja suomalaisiksi assimiloimaan? Ja ainakin heikkoa sotamenestystä Suomen tulisi pyytää anteeksi, menetettiinhän Neuvostoliitolle laajat kolttien sukumaat ja he saivat tilalle vain joitain rääsikköjä inarinsaamelaisten mailta. Kuin jotkut karjalaiset ja rintamamiehet jossain etelämpänä.

Sitä eniten ihmeteltiin, etteikö inarinsaamelaisten satojen vuosien päähän ulottuva ”pakkosivistäminen” kielestä pois pakottavine jalkapuurangaistuksineen tunnu olevan enää nykyisen Suomen ”ymmärtämisen” arvoinen. Ei myöskään heidän pyyntikulttuurinsa tallominen alueelle tungettujen porokarjojen jalkoihin.

Itse en voi kuin ihmetellä miksi Suomen alkuperäiskansa-asioita ei voitu lähteä selvittämään historiaan enemmän ja pitemmälle nojaten, vieläpä nykyaikaa valottavalla olosuhdeselvityksellä täydentäen. Se toki olisi edellyttänyt koko prosessilta komissaareineen vahvempaa pohjaa, sillä nyt taidetaan raapaista vain kapeasti ja enemmän tarinapohjalta.

Tähän liittyen eräs inarinsaamelainen muisteli taannoista, selvitysmies Antti Pentikäisen aivan liikutuksiin saanutta kuulemistilaisuutta. Muistelijan mielestä joillekin karuista kokemuksistaan kertoneille olisi kannattanut myöntää jokin Oscar-palkinto.

En ollut näkemässä, mutta Pentikäisen sykähdyttäviä näkemyksiä olen kyllä lukenut. 

20 kommenttia:

  1. Lapin kansanedustajat on taidettu ajaa ihan ulkokehälle tästä saamelaisasiasta, kun siinä häärivät enää tällaiset Haavisto ja Henriksson. Ei taida ehkä löytyä enää kanttia tulla selittelemään saati tuomaan Helsinkiin todellista totuutta. Ei jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juha Sipilän höyrähdykset ja herralle uskollisten Lapin edustajien mukaan meno kompromisseineen oli kohtalokasta statuksettomien inarinsaamelaisten ja metsäsaamelaisten asemalle ja oikeuksille. Nykyisen hallituksen on helppo jatkaa valmiiksi viitoitetulla tiellä.

      Poista
  2. Kyllä Sinä Veikko olet ainut joka sanoo asiat niin kuin ne on.Mitäpä sitä lukemaan uusimpia tutkimuksia ja väitöksiä.Väittelijät itse ovat kuin kuset housuissa,odottavat saamelaisten taholta julkista teilaamista.Kun teilaaminen ja vähättelyn vuoro tulee,ollaan hiljaa ja painutaan maan alle.Odotetaan potkuja työnantajilta joka on usein Oulun tai Lapin saamelaistunut ylimmäinen ajatuspaja.Kyllä tässä vyyhdessä on mukana Erika,Tanja,Juha sekä pienempiä pillipiipareita.
    Hyvää kuvitteellista Joulua.

    VastaaPoista
  3. Totuus, sovinto, Hyvärinen. Mikä näistä ei kuulu yhteen?

    VastaaPoista
  4. Saamelaiskäräjät on 18.12.2020 pitämässään kokouksessa nimennyt totuuskomissioon neljä komissaaria. Joukossa on suomalainen Heikki Hyvärinen, joka on toiminut saamelaiskomitean sihteerinä ja myöhemmin lakimiehenä. Hän on ollut keskeinen vaikuttaja ja valmistelija epäonnistuneissa lainsäädäntö hankkeissa. Ei vaikuta luotettavalta ellei totuuskomissio ei tee ensin tilanne ja olosuhdekartoitusta.

    Jotta oikeusministeriö voisi asian tilasta muodostaa kokonaisvaltaisen käsityksen, ehdotan, että oikeusministeriö asettaa lainvalmistelijoista riippumattoman tutkijatason asiantuntijaryhmän arvioimaan vallitsevat tutkimustiedot ja tosiseikat, joista ei voi edes poliittisesti sopia, ja selvittämään erilaisia vaihtoehtoja saamelaiskäräjälain muuttamiseksi ja ILOn yleissopimuksen ratifioimiseksi ennen kuin asian valmistelua jatketaan pelkästään nykyisen ahtaan saamelaismääritelmän pohjalta. Sama koskee sovintoprosessia ja siihen liittyviä faktoja.

    Tänä päivänä ihmetellään kovasti mistä suomenkielisten ja saamelaisten välinen kiista johtuu? Väitetään, että kaikki johtuu rikkaiden ja köyhien välisistä eroista: rikkailla on enemmän rahaa ja valtaa. Mitään muuta eroa ei näyttäisi olevan. Kyseessä on populistinen yksinkertaistus. Onko asia juuri näin? Norjasta Inariin muuttaneet porosaamelaiset kasvoivat ja elivät turvatuissa olosuhteissa, heidän oli vaikea ymmärtää köyhiä, ankeissa oloissa eläneitä inarinsaamelaisia, joiden tausta oli aivan erilainen.

    Inarinsaamelaiset tulivat tuohon aikaan hyvin vaatimattomista oloista. Osa heistä oli torppareita ja maattomia. Kysymys oli kuilusta, josta vain pieni ryhmä on onnistunut kiipeämään ylös. Kyse oli köyhyydestä, inarinsaamelaisilta puuttui sosiaalinen asema, josta sosiologit tänään puhuvat. Asemaan liittyi myös monia asioita kuten arvostettu asema tai asunnon sopiva sijainti, mutta kyseessä oli tuohon aikaan varallisuudesta, sillä 1800-luvulla Suomessa sosiaaliset uudistukset eivät olleet vielä käynnistyneet.

    Näin Kemin-Lapissa 1800-luvulla ei ollut puhettakaan nykyisen hyvinvointi yhteiskunnan tarjoamista palveluista: lasten terveystarkastuksista aikuiseksi asti, ilmaisesta koulun käymisestä, opintotuesta ja edullisista lainoista, runsaista stipendeistä niille joita pidetään kaukokatseisina ja lahjakkaina tai mahdollisuudesta nähdä suhteellisen halvalla Välimeren maiden ohella muutakin maailmaa.

    Yhteiskunta on pyrkinyt antamaan kaikille tasa-arvoiset mahdollisuudet, mutta tuohon "rikkaat utopiaan" on yhä yhtä pitkä matka, sillä perheet ovat erilaisia, koulujen taso ,vaihtelee, mutta saamenmaa pysyy provinssina internetistä ja langattomasta viestinnästä huolimatta. Sen statuksen nostamisesta nyt kiistellään. Käräjien johtotroikka on pyytänyt avukseen Suomen hallituksen ministereitä Ohisaloa, Haavistoa, Henrikssonia, Marinia. Lähivuodet näyttävät kuinka pitkälle päästään. Väitän, että näkymät eivät näytä lupaavilta. On vaikea uskoa, että valitsijoiden perustelemattomat mielipiteet, jotka eivät perustu ajan tasalla olevaan tilanne ja olosuhdeselvitykseen, johtaisivat mihinkään.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  5. ...jatkoa:

    On tuskallista nähdä, miten saamelaiskäräjien toiminnasta näkyy lohduton vieraantuminen omasta ajastaan ja täysi ymmärtämättömyys suomalaisia kohtaan, jotka ovat kuitenkin heitä hädässäkin auttaneet. Tuntuu oudolta se, että saamelaisia auttaneita suomalaisia jatkuvasti syyllistetään ja yritetään rangaista, vaikka suomalaiset maksavat kaikki saamelaisten tarvitsemat palvelut ja koulutuksen, "itsehallinnon" kokeilut.

    Seuraavassa vielä muistinvirkistämiseksi kertaus siitä miten Suomen valtio huolehtii ihmisten perusturvasta saamelaiset mukaan lukien:

    -Suomessa on ollut sairaille ilmainen tai ainakin halpa julkinen terveydenhuolto
    -Suomessa on maailman mitassa hyvä sosiaaliturva
    -Suomessa on hyvät eläkemaksujen rahastointiin perustuvat eläkeoikeudet
    -Suomessa on maailman paras lukutaito ja paras kirjastotoimi
    -Suomessa maailman parhaimpiin kuuluvat kouluopetuksen tulokset. Koulut ovat ilmaisia, kouluateriat terveellisiä. Yliopisto-opetus maksutonta ja opiskelijoilla hyvä hyvä rahallinen opintotuki
    -Suomessa on suoraan vuokranantajalle menevä asumistuki, plus toimeentulotuen asumislisä samoin työttömyyskorvaukset.
    -Suomessa on äitien ja lasten neuvolatoiminta maailman huippuluokkaa. Lapsilisät, isyysloma ja lasten kotihoidon tuki parantavat perhekeskeistä lastenhoitoa. Lastentarhat korkealaatuisia.
    -Suomessa on valtion rahoituksella saamelaisille tarkoitettu vanhustenpalvelu (Esko Seppänen 2017). Kun tähän myönteisten asioiden luetteloon lisätään yhteiskunnan muut palvelut; tiet, tietoliikenne jne. voisi kysyä mikä tässä luettelossa vielä puuttuu: vastaukseni ymmärrys. Joten suosittelen tosiasioihin tutustumista. Käräjien valitsemiin komissaareihin rauhan rakentajina en luota.

    Edellä olevan lisäksi valtion ja kuntien rooli elinkeinojen ja yritystoiminnan edellytysten luomisessa on myös merkittävää luokkaa, josta myöhemmin. Kysynkin eikä jo olisi korkea-aika siirtyä reaaliaikaan tässä saamelaishullutuksessa.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  6. Kulunut vuosi saamelaispolitiikassa on näyttänyt rumimman puolensa; inarinsaamelaisten syrjinnän kärjistymisen. Tässä kirjoituksessa myös pohditaan mikä on toteutetun politiikan saldo?

    On ollut ällistyttävää nähdä miten korpioloista Suomen reuna-alueelta -Lapista - muualle Suomeen ja maailmalle lähteneet saamelaiset ovat suomalaisen yhteiskunnan monipuolisen tuen avulla päässeet haistelemaan globalisaation henkeä. Vihdoinkin saamelaiset ovat päässeet omista ahtaista kuvioistaan maailmalle tuulettumaan ja uusia tuulia haistelemaan. Samalla ujoinkin peräkamarin poika ja tyttö saa helpotusta paineisiin. Lähialueen hotelleista ja pubeista on monelle saamelaiselle tullut elämysten tori vailla vertaa.

    Samalla kun saamelainen nuoriso elää vapauden suurta huumaa, vaaditaan rajoituksia saamelaisia sortaville suomalaisille. Samalla ihmetellään miksi Suomi ei ole saamelaisten hyviä esityksiä suostunut toteuttamaan. Tältä osin eletään sekavaa ja tiedostamatonta aikaa. Ei oikein tiedetä mitä vaatimukset merkitsevät. Viimeaikaisten tuoreiden tapahtumien johdosta haave itsenäisestä saamenmaasta näyttää kuitenkin karkaavan yhä kauemmaksi. Siitä on saamelaiskäräjien enemmistö huolen valitessaan komissaareiksi ihmisiä, jotka eivät ole osoittaneet olevansa totuudesta kiinnostuneita. Nuorempien saamelaisten mielestä sosialistinen saamelaisuus voisi toteutua, kunhan ensin saamelaisalueen luonnonvarat jaetaan saamelaisten kesken.

    Eikö ole kohtalon ironiaa, että sosialismi toimii parhaiten Norjassa, jossa yhteinen omaisuus Pohjanmeren öljy on suojeltu parlamentaarisella lukolla. Tarvitaan kahdet vaalit, jotta varoja voidaan käyttää, ja silloinkin vain yhteiseksi hyväksi. Tällaista päätöksentekomallia saamelaiset paheksuvat, vaikka he taloudellisesti siitä hyötyvät. Outoa porukkaa, mikään ei tunnu riittävän.
    Ikuisena arvoituksena pysyy se miten saamelainen sosialistinen määräysvalta tulisi huomioon ottamaan inarinsaamelaisten ja muun alueella asuvan väestön edut ja oikeudet. Kumpi olisi parempi nykyinen vai uusi eri saamelaisryhmät huomioon ottava saamelaiskäräjävetoinen malli. Molemmat tulevat olemaan kuitenkin epämukavia naapureilleen. Saamelaiset eivät ole oppineet eivätkä mitään unohtaneet huolimatta kaikesta siitä mitä ovat kokeneet.

    Aavistan, että joudumme tekemiseen sellaisen saamelaiskäräjien poliittisen johdon kanssa, joka pyrkii toteuttamaan suuren unelmansa: vanhan saamenmaan henkiin herättämisen, joka tulee toteutumaan ennemmin tai myöhemmin. Oli malli mikä tahansa inarinsaamelaisia ei kuitenkaan voi pyyhkäistä pois.

    Saamelaisilla pyyhkii hyvin. Saamelaiset Hangosta Utsjoelle tungeksivat marketeissa ostoksilla, kaikkia krääsää skeittilaudasta, tietokoneisin ja älypuhelimiin ostetaan. Myös lemmikkieläimiä on kaupan. Joka puolella Suomea ja maailmaa kohtaa saamelaisia, jotka ovat juopuneet tunteesta, että ensimmäisen kerran heillä on mahdollisuus lähteä rakkaasta saamenmaasta niin tahtoessaan myös palata takaisin. Saamelaisille vapaus on tuottanut väkeä, joilla on varaa pukeutua, usein kalliimmin ja ylellisimmin kuin paikallisilla suomalaisilla. Nykyajan saamelaisilla on kaikkea vähän liikaakin, suomalaisilla liian vähän. Saamelaisilla itseluottamuksen puute muuttuu nopeasti öykkäröinniksi. Molemmilla kansoilla käsitykset hyvästä ja pahasta ovat samat.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  7. ...jatkoa:

    Saamelaisaktivistit ovat yrittäneet hävittää inarinsaamelaisten kulttuurin ja sivistyksen jatkuvuuden ja vaivoin säilyttämään jotain vanhasta. Kaikki mikä on ylevää ja arvokasta on aikaa ennen saamelaisliikkeen nousua. Sama pätee talouteen. Heikompia inarinsaamelaisia yritetään alistaa voimalla ja röyhkeydellä, jonka kansainväliset sopimukset kieltävät.

    Kun saamelaiset matkustavat muualle Suomeen he hämmästelevät järjestystä ja edistystä. Ihmiset ovat lainkuuliaisia, eikä heidän tarvitse pelätä, että heidän tavaransa katoavat. Naisilla näyttää olevan samat oikeudet kuin miehilläkin. Mutta saman tien nämä asiat alkavat ärsyttää. Missään muualla kuin saamelaisalueella ihmiset eivät puhu saamea, vaikka eletään oikeusvaltio Suomessa.

    Suomessa on omat lait, joita saamelaistenkin pitää noudattaa. Sen sijaan, että saamelaiset olisivat emämaastaan Suomesta ylpeitä he väittävät otsa kirkkaana, että Suomi sortaa heitä. Väitetään, että suomalaiset ovat vailla saamelaiskulttuurin tuntemusta ja tunneköyhiä, joilla ei ole käsitystä saamelaisesta kirjallisuudesta tai taiteista. Kaikki tämä on osaksi totta, mutta myös tarkoitushakuista liioittelua.

    Ei tarvitse olla ennustaja siitä, miten kaikki tulee vielä päättymään. Vaatimukset on asetettu niin korkealle, että niitä on mahdotonta toteuttaa. Vuosikymmenien ajan on lyöty päätä Lapin vanhaan aihkimäntyyn. Jos olisi aidosti tiedostettu se, että mistä on todellisuudesta kyse, olisi toimittu toisin. Käräjistä on muodostumassa demokratian irvikuva. Seuraava osa on kuvitteellinen ja liittyy käräjien kohtaloon. Käräjien johdon epädemokraattinen toiminta on saanut tämän pohdinnan aikaan.

    Tällä hetkellä missä kaksi tai useampia saamelaisia tapaavat toisensa keskustelu kääntyy saamelaiskäräjiin, jonka toiminta näyttää kääntyneen saamelaisvastaiseksi.
    He ottavat kantaa käräjien toiminnan tarpeellisuuteen. Oli sitten kysymyksessä yrittäjät, poromiehet, metsänomistajat kaikilla on sama näkemys. Saamelaiskäräjillä ei ole saamelaisia pelastavalle sanomalle sellaista sisältöä, joka vetäisi puoleensa. Se on äänestäjilleen luvannut enemmän kuin mikä on mahdollista. Suomi ei muuta perustuslakia alueella asuvan 3 000 saamelaisen tähden, joista ei läheskään kaikki ole alkuperäisasukkaita.

    Tällä sekoilulla mitä olemme nähneet kehitys näyttä johtavan siihen, että kohta vietetään saamelaiskulttuurin itsehallintokokeilun lopettajaisia. Ajankohta siihen on otollinen. Saamelaisidealismi on kokenut suurimman yhteiskunnallisen myllerryksen ja mahalaskun. Vuosien ajan asioita on hoidettu äänestäjien selän takana niin kotimaassa kuin YK:ssa. Tiettävästi kukaan saamelainen ei ole antanut valtakirjaa tähän. Käräjien hallitus on ollut asiatuntematon ja puheenjohtajisto täynnä omaa erinomaisuuttaan. Kohta on muistotilaisuuden paikka. Saamelaisen itsehallinnon piti meille antaa meille jokaiselle saamelaiselle tilaisuuden nauttia omasta erinomaisuudestamme ja iloita suomalaisten erehdyksistä. Tähdensimme meidän äänestäjille, että itsehallinto ei ole alkemiaa, vaikka näytti siltä.

    Saamelaiskäräjiä pitää katsella niin kuin metsäomistaja arvioi myynnissä olevan palstaa. Onko se hyvin vai huonosti hoidettu, saisiko sen halvalla ja sitten puita harventamalla tienaisi takaisin ostohinnan. Jäljellä olisi vielä nopeammin kasvava metsä. Tätä saamelaiskulttuurin itsehallintoa vaatineet poliitikot eivät ole ymmärtäneet. Joten juna meni jo!

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  8. Teatteria vai politiikkaa?
    Muutamia huomioita saamelaisesta itsehallinnosta.

    Suomen saamelaisalueella, joka käsittää 10 % Suomen pinta-alasta, on monenlaisia rajoja, jotkut maastoon merkittyjä toiset taas karttoihin tai tilojen katselmusasiakirjoihin. Tarkemmin tarkasteltuna alueella on Suomen, Norjan, Ruotsin ja Venäjän valtakuntien rajat. Täällä rajakilvet, raja ja tullimiehet muistuttavat meitä rajasta. Suomen rajojen sisällä on tilojen ja valtion väliset rajat. Muilla rajoilla ei ole rajakilpiä, raja ja tullimiehiä. Sitten on vielä kuntien, paliskuntien ja yhteismetsien rajat. Nämä rajat ei estä ja rajoita liikkumisen vapautta.

    Saamelaisalue ja saamelaiset on määritelty saamelaiskäräjälaissa. Saamelaisalueella asuvat saamelaiset ja muut ihmiset voivat lähteä vapaasti alueelta ilman mitään erikoislupia joko pitkin maanteitä tai lentäen. Muualta alueelle tulevat voivat vapaasti mennä saamelaisalueelle. Siinä lyhykäisyydessään koko tämänhetkinen tilanne, johon saamelaiskäräjien poliittinen johto haluaa muutosta. Sen mielestä tällainen elinkeinon ja liikkumisen vapaus heikentää saamelaisia nauttimasta omasta kulttuuristaan, olipa se sitten millaista tahansa. Joten rajoituksia lainsäädäntöön vaaditaan saamelaiskulttuurin suojelemiseksi vierailta vaikuteilta ja muutoinkin.

    Näkyvin merkki saamelaisten kulttuuri-itsehallinnosta on Inarissa keskellä kylää seisova saamelainen kulttuurikeskus Sajos. Hallintorakennuksessa vallitsee pyhätunnelma, ketään ei näy, mitään ei tapahdu. Talossa on kuitenkin virkamiehiä niin, että päät yhteen kolisee.
    Ei tarvitse pitkää aikaa odottaa, kun paikalle ilmestyy kaksi erilaisiin saamenvaatteiseen pukeutunutta virkailijaa odottaen ilmeisesti jotakin merkittävää vierasta.

    Poliitikkoja ja virkamiehiä kiukuttaa jatkuvasti statuksettomat inarinsaamelaiset, joista on tullut heille ja heidän esimiehilleen päänvaiva. Parhaillaan suunnitellaan taas kerran saamelaisten itsehallinnolle uutta remonttia, johon tällä kertaa haetaan mallia muualta maailmasta, mikä tarkoittaa pyrkimystä rajoittaa statuksettomien saamelaisten oikeuksia, liikenteen vähentämistä pääteillä, metsien hakkuiden lopettamista. Kaikki tämä tarkoittaa vallanvaihtoa. Silloin saamelaiset voisivat vapaasti nauttia kulttuuristaan.

    Mutta mitä enemmän näitä puheita olen kuunnellut sen epävarmemmalta tuntuu niiden toteutuminen. Näihin populististen vaatimusten toteutumisen tiellä on niin paljon esteitä, että niiden toteutuminen näyttää mahdottomalta. Saamelaismääritelmä muodostaa kuitenkin sen rajalinjan, joka erottaa saamenkieliset ja suomenkieliset saamelaiset toisistaan. Rajalinjan vastakkaisella puolella seisovat samoihin saamensukuihin kuuluvat saamen ja suomenkieliset saamelaiset vastakkain. Rajalinja erottaa heidät toisistaan niin kuin Berliinin muuri saksalaiset toisistaan. Rajalinjan ovat vetäneet heidän alueelleen tunkeutuneet porosaamelaiset, joita suomenkieliset saamelaiset eivät ole hyväksyneet heidän maittensa uusiksi isänniksi. Sen jälkeen, kun KHO on tämän vahvistanut tätä seikkaa ei ole asetettu kyseen alle.

    Mikäli saamelaiskäräjälain valmistelussa poistetaan valitustie Korkeimpaan Hallinto-oikeuteen, merkitsee se inarinsaamelaisten yhdenvertaisuuden kannalta merkittävää heikennystä. Jos voimassa olevasta vallan kolmijaosta poistetaan tuomiovalta, sen jälkeen saamelaiskäräjien vallankäyttöä ei säätele mikään. Tällaisessa tilanteessa on varmistettava, ettei saamelaiskäräjät pysty väärinkäyttämään asemaansa siten, että inarinsaamelaisilta poistetaan oikeusturvakeinot heitä sortavia päätöksiä kohtaan.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  9. ...jatkoa:

    Inarista yritetään tehdä saamelaisuuden näyteikkunaa, jossa saamelaisista yritetään antaa sellainen kuva, että he ovat ainoa Euroopan ainoa luonnonmukaisesti elävä alkuperäiskansa. Monella Lappiin tulevalla ulkomaalaisella on tällainen todellisuuteen perustumaton käsitys. Kävellessämme erään kerran ulkomaisen ystävän kanssa kulttuurikeskus Sajoksen pihalla, siellä seisoi parkkipaikalla kymmeniä autoja. Tämän nähtyään ystävä tiedusteli, että missä niitä saamelaisia on kun täällä niitä ei näy. Kerroin, että kaikki tuossa näkyvät autot ovat saamelaisten. Ystäväni alkoi ihmetellä, tämähän kuin villissä lännessä. Katselimme Juutuajoen toisella rannalla näkyvää saamelaismuseo Siidaa, jonka ympärille on sovitettu entisen saamelainen pyyntijärjestelmä. Menimme sitä ihmettelemään.

    Saamelainen itsehallintojärjestelmä on ollut hankauksissa, kun se on yrittänyt löytää itsehallinnolle sisältöä. Puuttuva henkilökohtainen vastuu yhdistyneenä tiedon puutteeseen on aiheuttanut sen, että asioiden valmistelu on ollut epämääräistä ja epätasaista. Sekin pitää paikkansa, että Inarin kasvoja on ehostettu, mutta mauttomasti.

    Saamelaiskäräjät on luonut paisuvalle hallintokoneistolle suuren saamelaisten kulttuurikeskus Sajoksen. Inariin rakennetut uudet asuntoalueet voisivat sijaita Oulussa tai Helsingissä. Mutta jos menee liikkeisiin, on kuin menisi täällä Helsingissä Arabianrannan johonkin markettiin.

    Merkitseekö saamelaismääritelmä juuri mitään. Saamelaismääritelmä voimaantulo aiheutti aikoinaan voimaan vastavaikutuksen, koska kaikki, jotka kokivat itsensä saamelaiseksi hylättiin. Jos mitään saamelaisten oikeuksia lisääviä lakeja ei säädetä ei myöskään tapahdu eriarvoistumista. Poliittisia eroja saamelaisten ja suomalaisten välillä ei ole. Mutta niin kauan kuin suunnitelmat elävät, kannattaa olla tarkkana. Tällaisilla suunnitelmilla pyritään tuhoamaan saamen ja suomenkielisten saamelaisten yhteenkuuluvuus.

    Joka kerta kun käyn Inarissa, kyselen statuksettomilta saamelaisilta suhtautumista saamelaiskäräjiin, jonka pitäisi edustaa kaikkia saamelaisia. Kuulen, että kanssakäyminen saamelaishallinnon kanssa on äärettömän rasittavaa ja hankalaa. Pohjoissaamelaisten vaikutus Inariin on kiistaton. Ivalossa sitä ei yhtä selvästi huomaa kuin Inarissa. Statuksettomien saamelaisten vaikutus taas Ivalossa on yhtä kiistaton. Erittäin selvästi se ilmenee kielen käytössä ja kommenteissa ja ostokeskusten kassajonoissa. Inarissa saa kuulla enemmän saamen kieltä, mutta vähemmän inarin -ja koltansaamea. Inarissa sijaitsee myös saamelaisten kulttuurihallinnon keskus Sajos, saamelaismuseo Siida ja saamelaisradio.

    Inarissa kuulen myös, että saamelaisliikkeen pahin vaara -statuksettomat saamelaiset- on johtanut saamenkansan rivien ideologiseen lujittumiseen. Kuulen myös väitteen, että statuksettomien saamelaisten toiminta on suunnattu hidastamaan saamelaisten kulttuurin rakennustyön tahtia, häiritsemään saamelaiselinkeinojen uudelleen järjestelyä ja heikentämään eri saamelaisryhmien yhtenäisyyttä.

    Kuulen myös, että saamelaiskäräjissä todellista valtaa käyttää kolmen hengen puheenjohtajiston lisäksi parin käräjien jäsenen muodostama hallitus. Eli viiden hengen muodostama eliitti. Hallitusvalta kaikista vastoinkäymisistä ja vaikeuksista huolimatta on jatkuvasti tiukentunut ja aktivoitunut. Käräjien eliitin mahti hallitsee käräjiä käyttäen hyväkseen todellisuudelle vierasta kovuutta, armottoman nopeaa reagointia. Käräjät haluaa politiikallaan päästä kansainvälisesti tunnustetuksi aina YK:ta myöten.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  10. ..jatkoa:

    Edellä kerroin minkälaisia rajoja saamenmaa pitää sisällään. Näiden rajojen ja rajalinjojen lisäksi on vielä saamelaismääritelmä, joka muodostaa rajalinjan, joka erottaa samoihin saamelaissukuihin kuuluvat ihmiset toisistaan. Rajalinjan vastakkaisella puolen seisovat saamelaiset sukulaiset vastakkain. Toisella puolen olevilla saamelaisilla on kaikki alkuperäiskansan oikeudet, vastakkaisella puolella statuksettomilla ei ole mitään, yhteinen laillinen saantokaan ei merkitse mitään.

    Rajalinjan ovat keksineet pohjoissaamelaiset, mutta jota statuksettomat inarinsaamelaiset eivät ole hyväksyneet. Sen jälkeen, kun KHO on ratkaissut tämän heidän edukseen tätä seikkaa ei aseta enää kyseenalaiseksi. Vaikka tämän inarinsaamelaisten kannalta oleva nurinkurinen ongelma tiedostetaankin, esiintyy edelleenkin haluja lainsäädännöllä tiukentaa statuksettomien saamelaisten mahdollisuus saada saamelaisstatus.

    Mutta mitä enemmän tunnen näitä samoihin inarinsaamelaisiin sukuihin kuuluvia ihmisiä, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että sen tapainen toimenpide laskee saamelaiskäräjien arvostusta. Vaikka tilanne on näin epänormaali, normalisointi merkitsee sitä, että nykytilanteesta on tullut poikkeustila, jäätynyt konflikti. Tällainen alkaa muistuttaa kovasti piiritanssia, johon kaikki saavat osallistua joko tahtoen tai tahtomattaan.

    Oveluus kannattaa, vai kannattaako?

    Taitavan operaation avulla onnistui saamelaispoliittinen eliitti ajamaan saamelaisten oikeuksien turvaksi tarkoitetun saamelaiskäräjälain 25 vuotta sitten. Vastapuoli inarinsaamelaiset olivat suu hämmästyksestä selällään, kun heitä ei ollut merkitty mihinkään rekisteriin saamelaisiksi. Jos olikin siitä ei kukaan tiennyt siitä mitään. Mies, joka tämän minulle kertoi on edesmennyt kolttien luottamusmies Matti Sverloff, joka kartoittaessaan vuonna 1962 saamenkielistä väestöä Ivalon, Koppelon, Akujärven ja Törmäsen ympäristössä saatiin rekisteröityä vain noin 20-25%. Samoin Ruotsiin ja Norjaan tilapäisesti työn perässä muuttaneet saamelaiset jäivät merkitsemättä.

    Mitä todella tapahtui, kun tällaiselle viranomaiselle kuuluva tehtävä jätettiin avoimen poliittisen roolin ottaneelle saamelaisvaltuuskunnalle ja myöhemmin saamelaiskäräjille. Tiedossa olevaa epäkohtaa ei ole vieläkään haluttu poliittisista syistä korjata. Vaatimuksia väestölaskennasta vastustetaan, koska se saattaisi merkitä voimasuhteiden muutosta. Poro ja kolttasaamelaisten koalition valta saattaisi murentua. Käräjät itse on kaikin epämääräisin ja keinotekoisin perustein pyrkinyt torjumaan "saamelaisvastaisten voimien" yritykset murtaa saamelainen kulttuuri-itsehallinto. Tämä kertoo, miten poliittiselle johdolle totuudesta on tullut kauhistus. Tilanne muistuttaa Berliinin muuria, joka aikoinaan jakoi saksalaisen väestön kahteen eri leiriin. Vuosikymmeniä jatkuneen kiistan lopettamiseksi tätä saamelaisia jakavaa muuria vaaditaan nyt purettavaksi. Se normalisoisi tilanteen.

    Inarinsaamelaisista muodostunut asiantuntijaryhmä on yrittänyt kaikin voimin valaa elämänuskoa inarinsaamelaisiin. Useimmat heistä ovat niin syvästi juurtuneet Inariin, etteivät voi ymmärtää pohjoissaamelaisten vihamielistä suhtautumista heihin. Olen oppinut tuntemaan selvästi havaittavan kuilun, jonka saamelaismääritelmä muodostaa. Eliitti näkee saamelaisstatuksen omaavan ja statuksettoman saamelaisten yhdistymisen suurena vaarana.

    Mitä enemmän aikaa kuluu sitä enemmän saamelaiskäräjien näyttää olevan vaikeata muovata maailmankuvaa puoleensa vetäväksi. Statuksettomasta saamelaisesta, joka osoittaa kulttuurikeskus Sajosta, huokuu avoin ja pelottava halveksunta. Nuo kaksi samaa väestöä koskevaa maailmaa on kahlehdittu toisiinsa vihan kahlein: toinen ei voi kadota ilman, että toinenkin katoaa. Siellä missä sukulaiset suomen ja saamenkieliset saamelaiset tapaavat, suomenkieliset voittavat mikä laskee saamelaisten itsehallinnon arvostusta saamelaisten omassa keskuudessakin. Tällaisessa hölmöilyssä on teatterikäsikirjoitukset ainekset.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  11. ...jatkoa:

    Muutama kommentti vertauksesta Berliinin muuriin.

    Kun olen joissakin yhteyksissä verrannut nykyistä kiistaa saksalaisia jakaneeseen Berliinin muuriin, olen saanut vihaisia vastalauseita, mikä osoittaa miten arka asia tämä saamelaismääritelmä on. Ikuiseksi tarkoitettu 28 vuotta pystyssä ollut Berliinin muuri rakoili ja kaatui vuonna 1989. Muurin kaatumista edesauttoi Neuvostoliitossa valtaan noussut Gorbatshov, hän ei enää halunnut sanella Itä-Euroopan tapahtumia kuten Unkarissa 1956, Tšekkoslovakiassa 1968.

    Joskus on väitetty, että elämme ideologisen maailman viimeisiä vuosikymmeniä ja ettei aatteilla olisi enää mitään merkitystä. Tosin saamelaiskäräjistä voidaan sanoa, että se autonomisena itsehallintoelimenä perustuu mitä suurimmassa määrin ideologiaan ja kun ideologia murtuu myös unelma kulttuuriautonomiasta. Tuskinpa kuitenkaan statuksettomien saamelaisten protestivyöry olisi saanut aikaan sellaisia mittasuhteita, jollei sen takana olisi ollut vapauden ja valinnan toivo saamelaishallintoa kohtaan, jonka hallitseva eliitti oli sulkenut ulkoisilta vaikutteilta, sensuroinut heitä sekä pitänyt useimpia saamelaisia tietomuurin takana siitäkin huolimatta vaikka sananvapaus on jonkin verran lisääntynyt.

    Pahinta on se kenotekoinen jako, vaikka saamen ja suomenkieliset saamelaiset kuuluvat samaan kielialueeseen ja ovat geneettisesti lähisukulaisia toisilleen. Tästä huolimatta tätä ei haluta tunnustaa. Todellisuus ei ole myöskään vahvistanut sitä mielikuvaa mitä saamelaisista syötetään kansainväliseen yhteisöön Suomen ainoasta heimokansasta, jossa kukaan saamelainen ei elä ulkona luonnossa heimoasteella. Saamelaismääritelmän kaltaista saamenkansaa jakavaa muuria on puolusteltu väitteillä, että se on luonut määrättyä stabiliteettia saamelaisalueen oloihin. Kukaan silti ei ole uskonut, että saamelaismääritelmä olisi ikuinen, vaikka Tiina Sanila-Aikion käyttäytymisestä sellaisen kuvan saattoikin saada hänen operoidessaan YK:n suunnalla.

    Oma unelmani oli aikoinaan, että saamelaisten itsehallinnosta muodostuisi kannustava esimerkki muillekin maailman alkuperäiskansoille rauhanomaisesta rinnakkaiselosta. Uskon kuitenkin edelleen, että tällaiset samaa kansaa jakavat ideologiset muurit murtuvat ja johtavan saman kansan yhdistymiseen. Se edellyttää, että suomalaisille poliitikoille uskalletaan sanoa, että saamelaiset haluavat elää yhdessä alueellisten ristiriitojen ulkopuolella. Kaikki saamelaiset ovat kärsineet epäonnistuneesta samaa väestöä jakaneesta määritelmästä ja jakamisesta toisilleen vihamieliseen leiriin. Olen vakuuttunut, että kiistan lopettaminen parantaa ilmapiiriä. Keinoteiset poliittiset rajat on avattava. Kiista on jättänyt taakseen paljon menetettyjä mahdollisuuksia.

    Kieltäminen ottamasta inarinsaamelaiset mukaan saamelaisten itsehallintoa toteuttamaan on saanut monet pohjoissaamelaisetkin vakuuttumaan nykyisen järjestelmän mielettömyydestä ja epäinhimillisyydestä. Saamelaiskäräjien valvontajärjestelmä luonne on pettänyt siinä vaiheessa, kun KHO on joutunut kumoamaan käräjien hylkäämiä päätöksiä. Statuksettomat saamelaiset ovat koonneet asiakirjoja, joiden tietojen pohjalta on KHO:lle syntynyt kokonaisnäkemys tilanteesta. Mutta monta tuhatta asiakirjaa on vielä tallella, jotka on avattava. Vuoden 1995 jälkeen syntyneillä saamelaisilla ei ole mitään tietoa tuolloisista oloista. Näille ihmisille välittömän kokemuspiirin ulkopuolella oleva historia on tyhjää ja epätodellista.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  12. ...jatkoa:

    Olen varma, että ulkomailta Suomeen muuttaneiden porosaamelaisten ja Neuvostoliitosta Inarinsaamelaisten alueelle asutetut koltat eivät ole tunteneet juuriensa olevan täällä. Kaikki saamelaiset ovat kärsineet määritelmän aiheuttamasta ongelmasta, mutta harva lienee perillä siitä, että pahin on vasta edessä, kun itsehallintoa ryhdytään käytännössä jalkauttamaan. Sellaisia asioita ovat ongelmat, jotka liittyvät saamelaisten ja suomalaisten omistamien tilojen jakamiseen saamelaisperusteen mukaan, maakauppojen purkamista, erityisoikeuksien toteuttamista poronhoidossa, kalastuksessa, yritystoiminnassa, liikkumisessa. Sama koskee kansallispuistoja, luonnonsuojelu ja soidensuojelualueita.

    Samoin kaikissa niissä organisaatioissa, joissa saamelaiset ovat mukana, tilannetta joudutaan arvioimaan uudestaan, mikä merkitsee perusteettomia etuoikeuksia saamelaisille. Edellä oleva osoittaa, että on asioita ja asiaryhmiä, jotka joudutaan yhdessä suomalaisten kanssa käymään läpi ja arvioimaan niiden tarkoituksenmukaisuus. Samalla joudutaan arvioimaan ne menettelytavat, joilla mahdollinen oikeuksien siirto suomenkielisiltä saamelaisilta saamenkielisille saamelaisille käytännössä tapahtuu. Nämä seikat on tunnistettava ajoissa, ennen kuin päätetään siitä, miten jatketaan.

    Populismin vahinkojen korjaamisesta

    Tähän asti harjoitetun populismin aiheuttamien vahinkojen korjaaminen vie paljon aikaa ennen kuin tilanne normalisoituu. Jollakin tavalla nyt palataan saamelaismääritelmää edeltävään aikaan 1960-luvun alkuun. Alueen ilmapiiri näyttää pikkuhiljaa palautuvan. Vuosi 1962, jolloin saamenkielinen väestö arvioitiin, ei ollut liennytykselle kovin otollinen. Asenteet olivat paljon jyrkempiä. Vaikka maailma on sen jälkeen muuttunut paljon parempaan suuntaan, niin tässä saamelaiskysymyksessä on otettu monta askelta taaksepäin. Kun muualla on avattu rajoja ja purettu muureja niin meillä saamelaiskäräjien poliittisen johto haluaa eristää statuksettomat saamelaiset yhteiskunnasta oikeuksia vaille olevaksi väestöksi. Tilanne muistuttaa Siperiaan karkottamista. Asiasta on tullut käräjien poliittiselle johdolle arvovaltakysymys.

    Saamelaista kabareitta

    Monesti on mieleeni tullut, että vuosikymmeniä jatkunutta kiistaa saamelaisuudesta voisi olla joskus hyödyllistä tarkastella poliittisen kabarein keinoin. Suomessa saamelaisilla ei ole teatteria tai kirjalista kabareitta. Katson, että nykyisissä oloissa kabareilla voisi olla ilmapiiriä puhdistava vaikutus. Sen tulisi vain hallita ja vallita saamelaista sukuperintöä ja perinnettä huumorin keinoin. Sen aika voisi olla nyt. Suosittu kohtaus voisi olla tällainen: statukseton saamelainen on saanut vaalilautakunnalta kielteisen päätöksen; päätöksestä selviää, ettei hän ei olekaan saamelainen, mikä järkyttää häntä syvästi.

    Hän katselee päätöstä ja sen perusteluja. Ivalossa S-marketin edustalla, hän tapaa sukulaisensa, jolle hän raivoissaan huutaa: ”Et arvaa väärtti, ne riethaat siellä Inarin kulttuuripalatsissa pitävät minua lantalaisena, vaikka mie olen sinun sukulainen, joka olet virallisesti saamelainen. Methän käymme yhessä hirvestämässä ja jaamme saaliin. Se tarkoittaa sitä, että tämän jälkeen jos nämä suunnitellut lait vielä toteutuvat, mie olen sinun aseenkantajasi ja mie jouvun antamaan oman osuuteni hirvestä sinulle. Mitä mie nyt teen ja kenelle mie tällaisesta älyttömyydestä valitan. Mitä siellä Inarin isossa kulttuuripalatsissa mietithän, kun tärkein asia näyttää olevan meijän inarinsaamelaisten polkeminen suohon. Siitä meijän kaikkien pitäsi olla huolissaan. Meiltähän menee tällä menolla kaikki oikeudet, maat ja mannut, hirvestys ja kalastusoikeudet."

    Kuuluu suosion osoituksia, jopa käräjien virkamiehet nauravat. He tietävät mikä on todellisuus, he tietävät pelin luonteen, johon heidät on pakotettu. Kohtaus kesti vain minuutin. Mutta se on tehokasta ja tyypillistä kabareitta parhaimmillaan, joka saa jopa ulkopuoliset kiinnostumaan asiasta.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  13. ...jatkoa:

    Tällainen poliittinen huumori vahvistaa, haastaa ja marginalisoit erilaisia saamelaispolitiikkaan liittyviä diskursseja. Saamelaispolitiikka on nimenomaan parlamentaarista politiikkaa – siitäkin huolimatta, että poliittisen huumorin yhteydessä puhutaan varsin vähän varsinaisista politiikan sisällöistä. Samalla tuotetaan sellaista saamelaisten suhdetta politiikkaan, jossa politiikan katsotaan niveltyvän saamelaiseen itsehallintoon liittyvään poliittiseen järjestelmään, jonka talutusnuorassa kulkee saamelaiskäräjien vaalilautakunta. Saamelaispoliittinen poliittinen viihde ja siitä käytävä keskustelu eivät tuota vain kulttuurista kansalaisuutta, vaan myös poliittista kansalaisuutta. Poliittisen retoriikan voisi kiteyttää seuraavasti: huumori ei ole irrallaan saamelaispolitiikasta, vaan niveltyy monin tavoin osaksi poliittista järjestelmää. Kun käräjien ovet eivät muuten aukea tarvitaan saamelaispolitiikkaa arvioiva kabaretti, jossa on mukana kriittinen huumori.

    Kannattaako olla huolissaan?

    Olen usein kuullut väitettävän, että saamelaiskäräjien kasvaneesta vallasta ei kannata olla huolissaan, koska se on vain osa yhteiskuntamme luonnollista kehitystä. Vastaavan väitteen mukaan saamelaisten vaikutusmahdollisuuksia lisää entisestään se, että markkinatalouden ja suomalaisen politiikan välissä tarvitaan saamelaiskäräjien kaltaista elintä täydentämään vallan jakoa. Vallan siirtyminen perustuslain määrittelemiltä valtion elimiltä voi tukea oikeusvaltiota ja demokratiaa, jos saamelaiskäräjät toiminnassaan ja päätöksenteossaan kunnioittaa samoja demokraattisen oikeusvaltion periaatteita, joita perustuslakiin on kirjattu. Tästä ei kuitenkaan kannata kantaa suurta huolta, koska tällaisella yhden asian liikkeellä, jota käräjät edustaa, ei ole lainsäädännöllisiä erivapauksia - yksinoikeuksista puhumattakaan. Lisäksi saamelaiskäräjien poliittinen johto joutuu kilpailemaan medianäkyvyydestä ja vaikutusvallasta kuntien ja Inarin Lapinmaa järjestön kanssa.

    Saamelaiskäräjien sisäinen hallintokulttuuri antaa nimittäin aiheen pohdiskeluun, jopa huoleen. Saamelaiskäräjien vaaleissa äänestysvilkkaus on koko ajan laskenut. Äänestysvilkkaus verrattuna kuntavaaleihin ja eduskuntavaaleihin on poikkeuksellisen alhainen. Kukaan ei ole tähän mennessä uskaltanut sitä kommentoida. Miksi, sillä siitä kannattaa olla huolissaan? Kohta ei tiedetä ketä se loppujen lopuksi edusta ja kuka siitä nykytilanteesta hyötyy. Onko niin, että poliittinen johto ei enää nauti saamelaisten enemmistön luottamusta? Todennäköisempi selitys on, että käräjien sisäinen demokratia ei toimi, mikä antaa hyvin samean kuvan käräjien demokratiasta ja toimintatavasta. Tosiasia on myös, että saamelaiskäräjien nykyinen johto ei kykene valvomaan kaikkien saamelaisten intressejä muuta kuin juhlapuheissa.

    Kokemukset saamelaiskäräjistä ovat osoittaneet, että demokratia ei ole itsestään selvä hallintotapa. Se ei ole jalkautunut saamelaisten keskuuteen itsestään. Nykyisen järjestelmän vikoja ei haluta tunnustaa. Kritiikki mielletään helposti demokratian kyseenalaistamiseksi. Siitä toimiiko käräjät demokraattisesti näyttää muodostuneen sivuseikka. Ongelma ei ole saamelaisissa äänestäjissä vaan johtajissa

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  14. Tämän päivän Lapin Kansassa uutisoitiin näyttävästi miten saamelaiskäräjät on asettanut komissaarit selvittämään saamelaisten kokemaa syrjintää. Nyt sitten saamelaisille virallistetaan mahdollisuus haukkua oikein olan takaa saamelaisia sortavia suomalaisia ja valtiota. Sen sijaan tämä mahdollisuus estetään suomenkielisiltä saamelaisilta komissaarien toimivallan nojalla. En hyväksy näin läpinäkyvää inarinsaamelaisten syrjintää. Kunnon tilanne ja olosuhdeselvitys on edelleenkin jätetty tekemättä. Miksi?

    Tämä komissaarijärjestelmän huono puoli on, että sama väestö on erotettu saamelaismääritelmällä alkuperäisväestöksi, jolle nyt annetaan mahdollisuus haukkua ja parjata statuksettomia saamelaisia, niitä, jotka valtion assimilaation seurauksena ovat sukupolvi tai kaksi aikaisemmin kuin saamenkieliset saaamelaiset menettäneet kielensä. Identiteettiä ja alkuperää ei kuitenkaan ole menetetty.. Samat kokemuksethan ovat näillä saamelaisten syrjimillä suomenkielisillä saamelaisillakin. Miksi tämä halutaan kieltää? Eikö tämä kerro raa´asta vallankäytöstä? Tällainen systeemi, jossa poliittisella saamelaismääritelmän avulla samasta väestöstä erotettu ryhmä saa toisenkin puolesta kertoa saamelaisiin kohdistuneesta sorrosta ei ole uskottavaa. Se johtaa vain kiistan kärjistymiseen, koska saamelaiskäräjät komissaarivalinnoillaan itse on valinnut puolensa, jossa ei ole mukana sen sortamat statuksettomat saamelaiset. En pidä tällaista järjestelmää uskottavana, joka ei salli monimuotoista asioiden käsittelyä.

    Mikäli Suomen valtion ja sen saamelaiskäräjien tarkoituksena on selvittää perinpohjaisesti saamelaisten asema alkuperäiskansana ja saamelaisten kokema assimilaatiopolitiikka ja muu sorto - mitä saamelaiskäräjät ymmärtäneeksi vaatinut ei näkemykseni mukaan kuitenkaan tule rajoittua kutsumaan ainoastaan saamelaiskäräjien kautta edustettuja saamelaisia osallistumaan komission työhön. Olen aikaisemmin muissa yhteyksissä tuonut esille saamelaiskäräjien legitimiteettiongelman, joka juontuu siitä, että saamelaiskäräjät on vaaliluetteloonsa ottamisessa syyllistynyt eräiden saamelaisryhmien jäsenten syrjimiseen, menettäen täten moraalisen ja poliittisen mandaattinsa Suomen kaikkien saamelaisten edustamiseen. Joudun valitettavasti toteamaan, että jos ei tätä näkökohtaa huomioida, totuus- ja sovintokomissiosta uhkaa tulla, tai tulee vääjäämättä tämän Suomen valtion ja saamelaiskäräjien valtion ja oikeuslaitoksen siihen puuttumatta harjoittaman syrjinnän jatkamisen uusi käsikassara.

    Olen viime aikoina harmistuneena seurannut Saamelaiskäräjien ja sitä lähellä olevien tahojen kannanottoja ja vaatimuksia saamelaisiin liittyvistä kysymyksistä, sillä ne ovat olleet hyvin yksipuolisia. Siinä vääristellään tietoisesti asioiden todellista tilaa mitä tulee nykytilanteen arviointiin. Ei haluta myöntää sitä, että kun puhutaan saamelaisista ja lappalaisista, kysymys on samasta väestöstä, joka halutaan saamelaispoliittisista syistä jakaa kahteen eri ryhmään tai kastiin; voittajiin ja häviäjiin. Oikeusvaltiossa tämä tuntuu oudolta: jo ennakkoon julistetaan totuus, vaikka siitä ei ole prosessiin kuuluvaa selvitystä tehty. Vaikka nykytilanteesta ei ole tähän mennessä tehty minkäänlaista olosuhdeselvitystä, annetaan silti sellainen kuva, että sellaisen arvion kykenevät tekemään vain saamelaiskäräjien hyväksymät komissaarit. Päätellen siitä, mitä Saamelaiskäräjien johdon jäsenet ja saamelaiskäräjien lähellä olevat tutkijat ovat aikaisemmin sanoneet, näyttää siltä, etteivät he toimisi puolueettoman mandaatin pohjalta. Sellainen syö toiminnalta sitä uskottavuutta, jota totuuskomissio nimenomaan tässä tilanteessa tarvitsee. Siitä on hyvänä esimerkkinä viime syksynä käyty paini Suomen korkeinta tuomiovaltaa KHO:ta vastaan.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  15. Tuo Tuija Sorjasen juttu on tyypillistä vailla objektiivisuutta ja kritiikkiä tuotettua höttöjournalismia, jossa saamelaispolitiikkaan edelleen liittyvät ongelmakohdat ohitetaan kaukaa. On turha puhua "koko saamelaisyhteisöstä", kun tämän sovintokomissiohankkeen takana oleva saamelaiskäräjät ei nauti edes vaalien tuloksen perusteella juuri minkäänlaista tunnustamista. Eikä etenkään sen muutaman hengen sisäpiiri. Miltä näistä tällaisista juttumaakareista mahtaa tuntua kun varmaan totuus on ainakin jossain määrin tiedossa?
    https://lapinkansa.ap.richiefi.net/2ca0b009-de04-4fc0-ba66-c33f99682f26/8

    VastaaPoista
  16. Kohistaan ja Suomen pääministerikin paheksuu kun USAssa ei meinata kunnioittaa vaalituloksia. Suomessa eivät media, pääministeri tai oikeusministerikään ole reagoinut maan alkuperäiskansan parlamentin harjoittamaan vaalitulosten mitätöimiseen.

    VastaaPoista
  17. Linkki Kari Kyrön fb-sivulle ja hänen kirjoitukseensa Lapin Kansassa 9.1.2021.

    https://www.facebook.com/photo?fbid=2796785047229127&set=a.1614601432114167

    VastaaPoista
  18. Inarinsaamelaisen Kari Kyrön kirjoitus Lapin Kansassa 9.1.2021 tarjoaa mielenkiintoisen näkymän nykyiseen saamelaispolitiikkaan. Se kertoo ulkopuoliselle paljon. Nykyinen saamelaiskäräjien poliittinen johto on viimeaikaisella pelillään ajautunut asemaan, jossa sen ei nyt kannattaisi olla, mutta josta se ei enää kunnialla pääse perääntymään. Saamelaiskäräjien poliittisesta johdosta on tullut saamelaisille rasite sen jälkeen, kun kävi selville ketkä on nimetty saamelaiskäräjälaki toimikunnan jäseniksi. Käräjien nimeämistä jäsenistä puuttui inarinsaamelaisten edustus, jonka korvasi suomalaisen Martin Scheinin ja parin muun suomalaisen jäsenyys. Inarinsaamelaisille tällainen toimii verrattomana varoituksena siitä mikä heitä odottaa. Olen varma, että tällaiset mielivaltaiset valinnat muodostuvat vielä käräjien johdolle ylitsepääsemättömiksi. Tällaisella pelillä käräjien johdon toiminta johtaa uskottavuuden menettämiseen kaikkien saamelaisten oikeuksien takaajana ja turvana.

    Saamelaisten itsehallintoa koskevan lainsäädännön perinpohjaisen uudistaminen on kauan ollut ajankohtaista, ja saamelaiskäräjien ja Suomen valtion välisten suhteiden valitettava, erittäin ikävä ja pohjimmiltaan täysin turha kiristyminen on edelleen muuttanut tilannetta niin, että lain uudistamiselle on yhä voimistuvampi tarve. Mutta hiljattain oikeusministeriön asettaman työryhmän kokoonpano ei lupaa mitään sellaisia ratkaisuja, että inarinsaamelaisten oikeudellinen asema paranisi nykyisestään, vaan huononnuksia on odotettavissa. Miksi niin?

    Maltillisen yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon tunnustamisella olisi nyt sijaa. Käytännön politiikassa olisi nyt yhteistyön paikka, jota Kari Kyrö on jatkuvasti peräänkuuluttanut. Toimiva reaalipolitiikka vaatii kuitenkin käräjien johdolta luopumista ylivaltapyrkimyksistä ja tosiasioiden tunnustamista.

    Yhteistyön mahdollisuuksia tarjoaa yhteinen taistelu ilmastonmuutosta ja luonnon köyhtymistä vastaan. Valitettavasti näille teemoille käräjien johto on kääntänyt selkänsä. Samoin se on kääntänyt selkänsä niille arvoille, jotka muodostavat demokratian ytimen.

    Muutama sana totuusprosessista. Monet saamelaiset ovat julkisesti iloinneet siitä, että saamelaiset saavat kerrankin virallisen tilaisuuden kertoa mitä mieltä he ovat suomalaisten ja valtion harjoittamasta sorrosta saamelaisia kohtaan, jotkut puhuvat jopa kansanmurhasta. Samat ihmiset ovat maailmalla YK:ta myöten levittäneet muunnettua totuutta ja ylilyöntejä saamelaisten sorrosta. Mutta uskovatko he itse niihin? Eliitti näyttää elävän omassa kuplassaan näkemättä mitä ympärillä tapahtuu ja näkyy. Tosiasiassa saamelaisia tänään eivät sorra suomalaiset, vaan tosiasioista tietämättömät saamelaiset. Joku voisi tästä sanoa: omat koirat purevat. Sellainen ei ole ainutlaatuista.

    Tosiasiassa nykyinen saamelaisjohto vieroksuu malttia ja tosiasioita ajaen inarinsaamelaisia kohti äärilaitaa. Saamelaiskäräjien johto on osoittautunut tässä mestariksi, jonka menestyminen on perustunut maahan muuttaneiden porosaamelaisten siirtolaisten/kolttien ja inarinsaamelaisten jakamiseen kahtia, viholliskuvien lietsomiseen ja tosiasioiden kiistämiseen. Valtaosa eliitin tukijoista on tietämättömiä, mutta taustalla on synkempiä voimia, jotka luulevat tietävänsä mitä saamelaiset haluavat. He pyrkivät meidän kaltaisen oikeusvaltion heikentämiseen. Kysymys kuuluu, saadaanko saamelaisille valtaa ja etuja kieltämällä alueen vanhimman väestön inarinsaamelaisten kuuluminen Suomen alkuperäisväestöön? Nyt on kaikkien saamelaisten pidettävä silmät auki. Inarisaamelaiset tarvitsevat kaikkien valistuneiden ihmisten tuen!

    Lopuksi totean, että meidän tehtävänä on pitää silmällä lainsäädännön, toimeenpanovallan ja oikeuslaitoksen ja saamelaiskäräjien toimintaa sekä toimia ja varoittaa suurta yleisöä sen yli- ja laiminlyönneistä. Tässä tosiasiat ja tutkittu tieto on luotettavin työväline. Luottavinta tietoa löytyy eniten inarinsaamelaisista, jota poliittinen eliitti vierastaa.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  19. Näin ihanaa unta. Olin samassa piirissä Suomen eri saamelaisryhmien kanssa...ketään ei ollut ajettu piirin ulkopuolelle, eikä piirin sisäpuolellakaan ollut ketään nauttimassa elitistisestä elämästä.
    Elsa Laula sanoi: "Saamen kansa on yksi kansa ja kaikki saamelaiset ovat yhdenvertaisia".

    VastaaPoista