Inarinsaamelaiset halutaan sulauttaa

Lapin Kansa julkaisi (LK 20.1.2018) saamelaiskäräjäjohdon kansanvalistus- ja propagandaministerin tehtävän ottaneen Janne Saijetsin kirjoituksen, jossa pariin tuhanteen merkkiin oli saatu mahtumaan paljon disinformaatiota ja kaunaa. Kirjoitus oli ajoitettu edeltämään Pekka Hallbergin saamelaiskäräjälakityöryhmän Inarin vierailua ja osaltaan vakuuttamaan inarinsaamelaisten hajaannusta ja siihen liittyvää saamelaisvastaista toimintaa.

Saijets halusi kyseenalaistaa kahden inarinsaamelaisen saamelaiskäräjien jäsenen aseman inarinsaamelaisten todellisina edustajia. Näiden kahden äänimäärä tosin edellyttäisi yli neljän Jannen mukanaoloa käräjillä ja on huomattavan suuri verrattuna taustayhteisönsä inarinsaamelaisten äänestäjämäärään.

Saijets kirjoittaa ”oppositioedustajien” vastustavan saamelaisten maaoikeuksia sekä inarinsaamelaisten perinteisen poronhoidon oikeuksia. Hän tarkoittaa käräjien enemmistön valtionmaihin ja -vesiin vaatimia kollektiivisia oikeuksia, joita saamelaiskäräjät hallinnoisi, mutta joille ei löydy poliittisten vaatimusten ohella historiallista pohjaa. Sen sijaan inarinsaamelaisten todellisille ja dokumentoiduille, kalastaja- ja metsästäjäkulttuuriin liittyville lapinkylä- ja tilaoikeuksille tuo pohja käräjäjohdon harmiksi löytyy. Eivätkä inarinsaamelaiset ole harjoittaneet perinteisesti Saijetsin tarkoittamaa suurporonhoitoa, vaikka heillä on toki ollut vähissä määrin poroja ja muutakin karjaa. Tänä päivänä inarisaamelaisten poronhoitajien suhteellinen osuus lienee suurempi, joka osittain on kallistamassa myös kulttuurin painottumista porosaamelaisuuteen. Muutama inarinsaamelaiseksi saamelaiskäräjillä ilmoittautuva kertookin yritystoimintansa verkkosivuilla olevansa porosaamelainen.

Mielestäni pahimman lajin disinformaatiota Saijets jakaa kertomalla saamelaiskäräjien enemmistön olevan inarinsaamelaistaustaisia ja inarinsaamelaisten oikeuksien puolustamisen käräjien keskeisiä tavoitteita. Toisaalla tuota taustaisuutta on korostettu väittäen huomattavan osan käräjäedustajista hallitsevan myös inarinsaamea. Asian todentaminen on tietenkin vaikeaa, mutta inarinsaamea puhuvat inarinsaamelaiset ja muutama pohjoissaamelainenkin ovat pitäneet väitettä perättömänä.

Olen seurannut saamelaisvaltuuskunnan ja -käräjien toimintaa 1970-luvun lopulta saakka ja katson kokemani ja näkemäni pohjalta Janne Saijetsin satuilevan kertoessaan inarinsaamelaisten oikeuksien puolustamisen olleen saamelaiskäräjien keskeisiä tavoitteita. Todellinen halu on yhä selvemmin hajaannusta ruokkien sulauttaa inarinsaamelainen kulttuuri valtasaamelaisuuteen. Juuri tuo niin monien nykyisten käräjäedustajien halu korostaa inarinsaamelaisuutta ja siten oikeutta puhua inarinsaamelaisten nimissä on yksi taktiikan ilmentymä.

Olen aiemmin kirjoittanut, kuinka jo saamelaisvaltuuskunnan aikoina inarinsaamelaisten edustajien pienetkin pyrkimykset saada kansanryhmästään mainintaa esimerkiksi lakiluonnoksiin torjuttiin ”hyvä väärti” -maanitteluin ja vetoamalla ”yleissaamelaisuuden” merkitykseen. Tuolloin saman kohtalon jakajina olivat koltat, joiden johtajat ovat nyt asettuneet valtasaamelaisten rintamaan ja toteuttamaan osaltaan inarinsaamelaisten polkemista.

Näistä viime aikojen polkemisista voinkin kertoa esimerkin kun olin mukana metsähallituslain valmisteluun liittyneessä Pentti Lähteenojan työryhmässä neljän pohjoisimman kunnan ”muun väestön” edustajana. Yritin saada työryhmän valmistelemiin saamelaispykäliin mainintaa inarinsaamelaisista, mutta saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen edustajien vaatimuksesta se viime vaiheissa evättiin. Esitykseni koski vain inarinsaamelaisten erikseen kuulemista valtionmaita ja -vesiä koskevissa Metsähallituksen hankkeissa, mutta sitä ei haluttu sallia edes inarinsaamelaisten maille asutettujen kolttien edustajan taholta.

Nykyisen saamelaisjohdon ”ponnisteluista” inarinsaamelaisten oikeuksien puolesta käy myös esimerkiksi käräjien suunnitelmiin kaiketi kirjattu inarinsaamelaisten oikeudellisen aseman selvittäminen. Tuo hanke oli esillä vuoden 2016 alussa ja Yle Sápmi uutisoi hankkeen tavoitteena olevan ”rauhoittaa yhteiskunnallista keskustelua”. Rauhaa onkin sikäli kai riittänyt, ettei hanke ole siitänsä käynnistynyt.

Tuskin sitä oltiin aikeissakaan toteuttaa.

Jk.    Janne Saijets harmitteli Lapin Kansan kirjoituksessa sitäkin, kuinka patentti- ja rekisterihallitus oli hyväksynyt Anarâšah rs – Inarinsaamelaiset ry -yhdistysnimen, se kun sisältää etnisen kansanryhmän nimen. Toisaalta kyllä täytyy kysyä monessako muussa saamelaisjärjestön nimessä viitataan kansanryhmään.
Noista nimien rekisteröinneistä sopinee muistella kun Inarinmaan lapinkyläyhdistys yritti toimintansa laajentuessa ottaa käyttöönsä historiallisen Inarin lapinkylän nimen. Se ei onnistunut, koskapa eräs pohjoissaamelainen yrittäjä oli ehättänyt rekisteröidä Inarin lapinkylän yhtiönsä aputoiminimeksi.