Helsingin yliopiston professoreiden tutkimushankkeeseen
liittynyt kysely kertoo selkeästi mitä Suomen suurimman saamelaiskunnan
asukkaat ajattelevat saamelaisuudesta, saamelaiskäräjistä ja käräjien johdon
ajamasta ILO-ratifioinnista.
Ihmisillä Inarissa on halu elää sovussa ja hyödyntää
tasavertaisina luontoaan. Miksi tämä ei sovi joillekin? Toivottavasti kuitenkin
Inarin ihmisten elämää lainsäädännöllä ja sopimuksilla ohjaavalle oikeusvaltio
Suomen eduskunnalle.
(Reetta Toivosen ja Panu Itkosen artikkeli Lapin Kansassa 1.3.2015)
(Reetta Toivosen ja Panu Itkosen artikkeli Lapin Kansassa 1.3.2015)
Kyllä Lapin yliopisto varmaan tekee oman tutkimuksensa, joka todistaa ihan toisin?
VastaaPoistaLuin taannoin papista, joka hengellisessä asussaan seurasi tappelua.
VastaaPoistaYhtäkkiä hän silpaisi kaapunsa ja liperinsä vek ja sanoi:" Nyt en ole enää
pappi" ja ryntäsi tappelemaan. Tekiköhän samoin ev.lut.pappi, joka
intoutui "naamakirjassa" lietsomaan vihaa "statuksettomia" kohtaan?
Rakkauden kaksoiskäsky taisi tuoksinassa vallan unhettua.
Noissa "tuloksissa" käytetään ryhmänimikkeitä "inarinsaamelainen" jne, vaikka heti alussa kerrotaan, että monet identifioivat itsensä useampaan ryhmään. "Tulokset" eivät ainakaan noilta osin ole relevantteja.
VastaaPoistaNo niin sehän Lapin yliopisto varmasti tarvitaan "oikaisemaan" tuo "virhe"! Tutkimuksen otsikoksi asetetaan "ILO-sopimus inarilaisten mahdollisuus".
VastaaPoistaEduskunnan perustuslakivaliokunnan päätöstä odotellessa voi todeta, että käräjien puheenjohtajan kärjistävät ja provosoivat kannanotot ovat saaneet hakeutumaan 650 ihmistä
VastaaPoistasaamelaisrekisteriin eli tällä tavalla turvaamaan mahdolliset omat oikeutensa
saamelaisalueella sukupolvia asuneina.
Saamelaismääritelmäkysymys ei ole niin kuin puheenjohtaja Näkkäläjärvi on monissa viimeaikaisissa kannanotoissaan yrittänyt valaista. Asioiden taustojen selvittelyn vuoksi onkin syytä palata
historiassa taaksepäin. Saamelaislain valmistelutyö käynnistyi 1980-luvulla
sisäasiainministeriön yhteydessä toimivassa saamelaisasiain neuvottelukunnassa,
jossa lakiesityksen valmistelutyössä keskeisesti olivat mukana lakimiessihteeri
Heikki Hyvärinen ja puheenjohtaja Pekka Aikio. Maaherra Oinaan johdolla
toiminut neuvottelukunta luovutti ministeri Puhakalle saamelaislakiesityksen
nimellä kulkeneen mietinnön kesäkuussa 1990. Lakiesitys lähti ylevästi siitä
periaatteesta, että aikoinaan saamelaisille kuuluneet tietyt maa- ja
vesioikeudet palautettaisiin takaisin alkuperäisille omistajille.
Lausuntokierroksella esitys sai hyvin ristiriitaisen vastaanoton ja
saamelaisvaltuuskuntakaan ei ollut asiasta yksimielinen, koska siitä puuttui
mm. katkeamaton polveutuminen. Esitys oli myös sellaisenaan maantapaan
soveltumaton, koska se ei ottanut lainkaan huomioon viimeisen parinvuosisadan
aikana kehittyneen maan ja veden käytön väestön elannon hankkimisessa.
Rauenneen saamelaislakiesityksen raunioille perustettiin 13.5.1993 sittemmin
oikeusministeriön yhteydessä toimiva sisäasiainministeriön, oikeusministeriön
ja saamelaisvaltuuskunnan työryhmä, joka valmisteli ja antoi esityksensä
saamelaiskäräjälaiksi. Saamelaisvaltuuskunnan lakimiessihteeri Heikki Hyvärinen
edusti työryhmässä saamelaisvaltuuskuntaa. Kyseisen työryhmän esitys, joka
luovutettiin silloiselle oikeusministeri Hannele Pokalle 4.2.1994, loi perustan
nykyiselle saamen kielen vastaiselle toiminnalle. Mainitussa esityksessä
ehdotettiin saamelaismääritelmää laajennettavaksi kieleen ja itseidenfikaatioon
perustuvasta määrittelystä koskemaan henkilöä jälkeläisineen, joka on merkitty
maakirjaan, veronkantoluetteloon tai henkikirjaan ns. lappalaiselinkeinojen
harjoittajaksi vuosien 1875-1923 välisenä aikana. Mietinnön vuosilukurajoitus
osoittaa, että määrittelyn avulla pyrittiin aivan samaan lopputulokseen kuin
rauenneella esitykselläkin. Juuri tämä kohta olisi murtanut katkeamattoman
polveutumisperiaatteen ja saamelaisväestön perinteisen maantavan luonnonhyödyntämisessä.
Mikäli tämä työryhmä ei olisi laajentanut saamelaismääritelmää,
saamelaiskäräjien vaalilautakunnan ei tarvitsisi nyt pohtia kuka on saamelainen
eikä Oulun maakunta-arkisto tarvitsi kirjoittaa todistuksia ihmisten suku- ja
elinkeinotaustoista. On huomattava se, että etteivät nämä mainitsemani
asiakirjat todista vielä mitään tällaisen henkilön kielellisestä saamelaisuudesta,
vaan kertovat ao. henkilön harjoittamista elinkeinoista. Ilman
vuosilukurajoituksia lappalaisesta tehtiin saamelainen, vaikka käsitteet eivät
olekaan toistensa synonyymeja. Tämä määritelmä pelastettiin siis vuonna 1990
rauenneen saamelaislakiesityksen raunioilta. Mainitun lakiesityksen
tarkoituksena oli etupäässä vahvistaa vanhojen lappalaiselinkeinojen asemaa
niiden henkilöiden osalta, jotka olivat niitä perinteisesti harjoittaneet.
Saamelaiskäräjälain alkuperäisenä tarkoituksena ei sen sijaan ollut puutua
vanhoihin omistusoikeuksiin vaan se säädettiin, jotta saamelaiset
alkuperäiskansana pystyisivät toteuttamaan kulttuuri-itsehallintoaan etupäässä
kielen ja kulttuurin kannalta. Lain tarkoitus oli hyvä ja jopa sen
lainsäädännöllinen asema vahva, mutta määritelmän vuoksi se kääntyikin
kielitaustaltaan saamenkielisiä saamelaisia vastaan.
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaMainittua lakiesitystä oli
puheenjohtaja Pekka Aikio lainopillisen neuvonantajansa Heikki Hyvärisen kanssa
aktiivisesti ajamassa ja edistämässä. Tämä tulee jokaisen saamelaisen ja lappalaisen muistaa
ja esittämäni asiat on helposti tarkastettavissa.
Kaiken kaikkiaan saamelaiskäräjälain valmistelutyö osoittaa
huonoa lain valmistelutaitoa, etenkään kun ei ole kyetty ennakoimaan
mahdollisia seurauksia. Mielestäni lakeja ei tule muuttaa sen mukaan, jos asiat
eivät menekään jonkin johtavan saamelaispoliitikon toivomusten mukaan. Mikäli
valtionhallinnosta halutaan etsiä osavastuullisia tähän saamelaismääritelmää
koskevaan ikävään tapahtumasarjaan, on katseet myöskin suunnattava myös sisä-
ja oikeusministeriöön.
Voisimme tässä vaiheessa tyytyä siihen, että saamelaiskäräjävaaleihin mennään
nykyisellä määritelmällä. Se ei varmaankaan enää tule muuttumaan. Nyt
saamelaisrekisteriin hakeutuvissa on varmasti monia kielensä menettäneitä
saamelaisia, jotka vilpittömästi haluavat olla mukana rakentamassa
yhteiskuntaa, jossa saamelaiskulttuurilla on keskeinen asema. Se heille
suotakoon. On varmasti niitäkin, jotka haluavat vain hyötyä materiaalisesti
määritelmän suomasta väljyydestä. Tällaiset henkilötkin kyllä aikanaan
huomataan, sen huomaavat sekä saamelaiset että lainsäätäjät. Maiden ja vesien
omistusoikeuden palauttaminen ei varmasti sekään tapahdu hetkessä. Tuskinpa se
tulee koskaan palautumaan vain saamelaisille. Maa- ja vesioikeuksien
palauttamista saamelaisille odottavien tulisi kääntää katseensa naapurimaamme
Norjan suuntaan asiassa. Siellä oikeuksien selvitystyö kesti yli 15 vuotta,
eikä maa- ja vesioikeudet ole nykyisen tiedon mukaan palautumassa pelkästään saamelaisille.
Toki Norjan Saamelaiskäräjät saa suuremman määräysvallan saamelaisten
edustuksellisena elimenä maa- ja vesioikeuksista.
"Siellä (Norjassa) oikeuksien selvitystyö kesti yli 15 vuotta, eikä maa- ja vesioikeudet ole nykyisen tiedon mukaan palautumassa pelkästään saamelaisille."
VastaaPoistaNorjan maaoikeusjärjestelmä poikkeaa osin Suomen järjestelmästä. Norjassa kylien ulkopuolisen maan lyhytaikaisempikin (30-50 vuotta) käyttö johonkin konkreettiseen tarkoitukseen omistajan moittimatta voi luoda meidän ylimuistoista nautintaa jossain määrin muistuttavan rasiteoikeuden. ILO-sopimuksen myötä Norjassa ei "palautettu" maita kenellekään ja vielä vähemmän etnisin perustein tai etnisille ryhmille, vaan mainittuja rasiteoikeuksia ryhdyttiin ruotimaan ja kirjaamaan. Muut valtion maihin kohdistuvat oikeudet osoitettiin itsehallinnollisella säätelyjärjestelmällä ohjailtavaksi kaikille alueella kiinteästi asuville (joiksi luetaan myös alueen ulkopuolella opiskelevat, varusmiespalvelusta suorittavat ja hoidossa olijat) ilman etnistä tai esim. kielellistä erottelua. ILO-sopimuksen täyttämiseksi saamelaisille annettiin vahvennettu edustusoikeus maankäyttöä ohjailevassa järjestelmässä. Suomessa on esitetty että Norjan mallia ei tule seurata koska mikään osapuoli ei ole siellä siihen tyytyväinen. Tämä voi kuitenkin olla merkki myös kohtuullisesta tasapainosta.
Yle Sapmi uutisoi, että kaksi professoria, Sammallahti ja Lehtola vetoavat eduskuntaan saamelaiskäräjien kannan puolesta tai oikeammin kaikkia niitä vastaan, jotka ovat eri mieltä kuin saamelaiskäräjät sekä saamelaismäritelmästä että ILO-sopimuksen ratifioinnista.
VastaaPoistaMolemmat esittävät puhtaasti poliittisen kannan tiedemiehen arvovallalla.
Sammallahtihan on niin tehnyt jo pitkään, käyttänyt arvovaltaansa poliittisessa pelissä. Veli-Pekka Lehtolaa voi ihmetellä. Hän sanoi v. 2012 hän erään lehden haastattelussa, että ei enää halua puutttua saamelaismääritelmää koskevaan keskusteluun, koska se on mennyt tympeäksi menneisyyden tapahtumien oikeudenkäynniksi. Muutoinkin hänen kantansa ovat muuttuneet 2012 saamelaiskäräjävaalien jälkeen.
Mistä johtunee, että suoranainen politikointi ja osallistuminen saamelaispoliittiseen keskusteluun on vahvasti ohittanut tieteen tekijän näkökulman?
Miksi hän nyt tukee sitä valtaryhmittymää, joka Klemetti Näkkäläjärven johdolla uhriutuu, uhkailee ja kylvää disinformaatiota sekä nykyisestä tilanteesta että historiasta, ja maalaa kauhukuvia saamelaisuuden tuhosta? Miksi hän tukee todella rankkaa propagandaa?
Ehkä hänkin on siirtynyt oikeauskoisten saamelaisten lahkoon.
Tällaisesta linkistä tuo politikoivien professoreiden julistus löytyy: http://yle.fi/uutiset/professorit_sammallahti_ja_lehtola_avoin_kirje_suomen_eduskunnalle_saamelaismaaritelmasta/7839877
PoistaKyllä tuo professoreiden kannanotto kuvastaa sitä henkistä vajavaisuutta ja ymmärryksen tasoa millä noita alkuperäisasioita kyseiset tahot yrittävät viedä eteenpäin.Aivan turhaa paskanjauhantaa.Onneksi ampuu niin yli että kaikki järkevät kuulijat ja lukijat ymmärtää.Totuus on tullut ilmi!
PoistaYle Sápmi ja saamelaiskäräjien vaalilautakunta , jossa istuu Sammallahden puliso, tiesi Koskisen & kumppaneiden vastalauseen sisällön jo 3.3. koska käytti samoja sanankäänteitä kuin vastalauseessa, joka julkistettiin vasta kolmen päivän päästä.
PoistaYle Sápmin uutisessa vaalilautakunta käytti käsitteitä "hyväksyttiin vaaliluetteoon" ja "jätettiin merkitsemättä" .
Kiinnitin siihen huomiota, koska luonteva hallintokäytännön ilmaisu hakemuksen käsittelyssä olisi ollut "hylkäsi" tai "hyväksyi" hakemukset. Vaaliluetteloon merkitseminen on päätöksen toimeenpanoa.
Tässä on palaneen käryä!
Omituista suhmurointia ja kaappipolitiikkaa. Luulisi nyt ainakin perustuslakivaliokunnan noudattavan avointa ja tasapuolista julkistamista eikä vetävän jostain sammallahti-näkkäläjärvet -henriksson -komplotin kanssa valmiiksi sovittua " vastalausetekstiä".
Sammallahti ja Lehtola ovat vaatimassa eduskunnalta kovia. Saamelaismääritelmän tulee olla sellainen kuin he haluavat. Alkuperäisväestön kielellisestä assimilaatiosta ei kanneta liiemmälti huolta. Heidän esitykset eivät kestä kriittistä tarkastelua senkään takia, että niihin on rakennettu sisälle vahva pienempiin saamelaisyhteisöihin kohdistuva syrjintä. Kaikesta kauniista alkuperäiskansapuheesta huolimatta päämääränä näyttää olevan legitimoida eräille saamelaisryhmille muita edullisemmat ehdot länsimaisen elämäntavan toteuttamiseen. Sellainen olisi vain valtakysymys suomalaiseen tapaan, sillä meitä on opetettu uskomaan, että hyvän jakaminen vallassa olijoille tai joillekin on demokratian päätarkoitus.
VastaaPoistaMutta onko asia näin, voidaan kysyä?
Eikä ole mitään takeita, että eristämällä kotiseutualueen saamelaiset heidän olonsa paranisivat. Mitään olosuhdeanalyysiä ei ole tehty. Suuri filosofinen kysymys on lisäksi se, mihin pakottamalla tai estämällä vaihtoehtoja voidaan päätyä? Kokemukset siitä eivät ole hyviä, mihin edellä olen viitannut. Saamelaiskäräjien näyttö saamen kielen turvaamisessa ei ole uskottava, koska saamenkielen turvaamista ei ole asetettu saamelaisia yhdistäväksi tavoitteeksi.
Enemmistö suomalaisia on saatu uskomaan, että sillä on oikea tapa elää, joten miksi siihen halukas ja kykenevä saamelainenkin ei siis ajaisi häikäilemättä omia ja ryhmänsä etuja. Tätäkin voisi kutsua yhdenlaiseksi kolonialismiksi, jossa sukupolvien aikana saamelaisten ja statuksettomien saamelaisten kanssa muodostuneet yhteistoimintaverkostot tiedossa olevista seurauksista huolimatta hävitetään. Sitä kärjistettäisiin saamelaisia kokonaisuutena entistä syrjivämmällä, historiaa vääristävällä ja valtaan nojaavalla, saamelaisen määritelmässä - ei jokaisen omalla identifikaatiolla. Valtio jatkaisi ehdotuksillaan vuosisataista linjaansa henkisestä syrjinnästä, sekö on päämäärä?
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaILOn yleissopimuksen ratifioinnilla ei voida tavoitella sellaista tahtotilaa, että joku muu väestö kuin todellinen alkuperäisväestö saisi määritellä samalla alueella asuvien perus- ja ihmisoikeudet tai olla välittämättä muiden oikeuksista. Inarin saamelaisille tällainen olisi pahimman luokan kolonialismia, jota toteuttaisivat kaiken lisäksi etniset saamelaiset valtion tuella.
Ajatus, jonka mukaan kaikki alkuperäiskansakysymyksiin liittyvät ongelmat voitaisiin ratkaista käsitemääritelmillä ja mielivaltaisten rajojen vetämisellä, perustuu harhakuvitelmaan "etnisesti oikeasta alkuperäiskansasta" ja sen asuinalueesta. Sellaista totuutta ei ole olemassa. Todellisuudessa kaikki määritelmät ja rajat ovat poliittisten valtasuhteiden synnyttämiä historiallisia luomuksia. Ei ole sen paremmin oikeita kuin luonnollisiakaan määritelmiä kuin rajojakaan.
Suurin osa Suomen lähes10 000:sta saamelaisesta asuu tänä päivänä muualla kuin saamelaisalueella. Valitettavasti elävän saamen kielen ja kulttuurin kannalta kieltä ylläpitäneet sukuyhteisöt alkavat olla kohta historiaa, eikä ILOn yleissopimuksen ratifiointi niitä elävöitä sen enempää kuin tekeillä olevat saamelaiskäräjälain muutoksetkaan.
Valitettavasti minun on todettava, että poliittista saamelaismääritelmää edelleen kaventamalla ei vähiksi käyneitä saamenkielisiä sukuyhteisöjä pelasteta.
Ahtailla saamelaismääritelmillä pyritään pohjimmiltaan ainoastaan siirtämään luonnonvarojen hallinta politisoidulle, etnisyyteen -ei alkuperäisyyteen - perustuvalle ryhmälle, jolla ei ole Suomessa mitään tekemistä ILOn yleissopimuksen tarkoittamalla alkuperäiskansalla, ja perusteilla, jotka ovat jyrkässä ristiriidassa sopimuksen oikeudellisten perusteiden kanssa.
Niin luonnonvarojen hallinnan kuin kulttuurin säilymisen edistämiseksi Suomen saamelaisten kaikkien ryhmien edun mukaista olisi nykyistäkin laajemman saamelaismääritelmän pohjalta tapahtuva rakentava yhteistyö. Siinä kaikille saamelaisille tarjoutuisi mahdollisuus edistää yhteisiä asioita ja harjoittaa omaa kulttuuriaan kunkin saamelaisyhteisön yhteisöllisen ja niiden jäsenten yksilöllisen identiteetin mukaisesti. Se turvaisi myös välttämättä tarpeellisesti enemmistön hyväksymät resurssit saamen kielen suojelemiselle ja kehitykselle Saamen kieli elää siinä kuin mikä tahansa kieli.
Näin toimien saamelaisuudella ja saamen kielillä on Suomessa vielä tulevaisuus, jota turvaa myös itseidentifikaation hyväksyminen jokaisen harkinnan pohjaksi. Johtavien saamelaispoliitikkojen Suomen valtion tuella harjoittaman ahtaan ja syrjivän etnonationalistisen saamelaispolitiikan aika on yksinkertaisesti ohi.
Jouni Kitti
Saamelaiskäräjien vaalilautakunta on Yle Sápmin sivuilla tiedottanut, että se on hyväksynyt vaaliluetteloon 483 uutta henkilöä, joista vuoden 2011 vaaliluettelossa olleiden täysi-ikäisiksi tulleiden lapsia.
VastaaPoistaHakemuksia tuli 800, joista noin 650 tuli vuoden 2014 aikana ja loput tammikuussa.
"– Merkitsemättä vaaliluetteloon jätettiin ne, joiden vaalilautakunta ei katsonut täyttävän saamelaiskäräjälain 3 §:n edellytyksiä tulla merkityksi vaaliluetteloon ja/tai joiden hakemukset jäivät puutteelliseksi, vaalilautakunta kertoo tiedotteessaan."
Ko. tiedotetta ei löydy saamelaiskäräjien sivuilta.
Tiedote on huono.
Siinä ei kerrota
- Kuinka paljon hylättiin puutteellisten hakemusten vuoksi
ja kuinka paljon 3 §:n perusteella.
- kuinka moni hakemus hylättiin, koska hakemuksen katsottiin tulleen liian myöhään (postituspäivä vuoden 2015 puolella)
Oleellisia asioita.
Miksi tiedotteessa käytetään ilmaisua "jätettiin merkitsemättä vaaliluetteloon"?
Vaalilautakunta päättää joko hakemuksen hyväksymisestä tai sen hylkäämisestä. Saamelaiskäräjien sivuilla oleva ohje on huonoa hallinnollista kieltä ja sekava. Merkinnnän tekeminen vaaliluetteloon on mielestäni tekninen toimenpide, joka panee täytäntöön vaalilautakunnan "hakemuksen" (lomakkeen nimi on hakemus) perusteella tehdyn päätöksen hylätä/hyväksyä hakemus.
Ei tullut 500.000 hakemusta eikä edes 100.000.
Linkki: http://yle.fi/uutiset/syksyn_saamelaiskarajavaaleissa_483_uutta_aanestajaa/7842841
Arvoitus on ratkennut!
PoistaYle Sápmi julkaisi jo 3.3. vaalilautakunnan tiedotteen, jonka mukaan "vaaliluetteloon on hyväksytty" ... ja "luetteloon jätettiin merkitsemättä" eli vaalilautakunnalla oli jo tuolloin ilmeiseti ennakkotieto Koskisen & kumppaneiden vastalauseen sisällöstä.
Sammallahden kaikille kansanedustajille 6.6. lähettämän sähköpostin mukaan
"Ehdotus tukisi nykyistä saamelaiskäräjälakia paremmin saamelaisten oikeutta kieltensä ja kulttuurinsa ylläpitämiseen ja kehittämiseen erillisenä etnisenä ryhmänä."
Mitä hiivatin lehmänkauppoja ja takahuoneen informaation vaihtoa on tapahtunut perustuslakivaliokunnan jonkun/joidenkin edustajien ja saamelaiskäräjien vaalilautakunnan ja Yle Sápmin kesken.
Täysin tuomittavaa suhmurointia!
Mutta niinhän saamelaiskäräjät toimii. Mutta että perustuslakivaliokunta!
Molemmat lait jätettävä käsittelemättä!
Oikeastaan ihan hyvä, että tuovat Oulun proffat kantansa julki näin viimetipassa. Tulee päättäjille entistä selvemmäksi tämä vastakkainasettelu. Eihän tällaisessa tilanteessa voida mitään lakimuutoksia tehdä tai iloa ratifioida. Nyt sen varmaan ymmärtää yksikertaisempikin kansanedustaja. Huolestunut nyt pitäisi olla siitä minkälaista yksipuolista tietoa jakaa Oulun yliopiston giellagas-instituutti jos professorit laativat tällaisia kirjeitä.
VastaaPoistaYLE Sápmi on jättänyt laittamatta kommentointimahdollisuutta nettisivulle jolla toimitus levittelee professoreiden pikku pamflettia. Mahtavat tietää, että voisi tulla muutama pistävä kommentti.
VastaaPoistaToivottavasti viimeisetkin päättäjät siellä eduskunnassa tajuavat tällaisten provokaatioiden jälkeen millaisesta ruutitynnyristä täällä Suomen pohjoisella perukalla on kyse. Ei ole mitään perustetta ruveta säätämään lakeja tai allekirjoittamaan sopimuksia kun näköpiirissä on kamala konflikti ja Suomen maineen menettäminen kansainvälisesti.
VastaaPoistaOlkoon tämä vetoomus hulluuden lopettamiseksi!
Professoreiden Veli Pekka Lehtolan ja Pekka Sammallahden saamelaispoliittinen vetoomus kansanedustajille 3.3.2015 herättää jälleen kerran kysymyksen missä siitä kulkee tieteellisen tutkimuksen ja politiikan raja. Jos tutkija omin päätöksin ottaa tavakseen tarjoilla julkisuudessa tieteellisten tosiseikkojen ja johtopäätösten valeasuun puettua puppua joka palvelee määrättyjä poliittisia päämääriä, hän menettää tieteellisen uskottavuuden, jota on vaikea palauttaa. Toki tuollainen heiluminen tutkijan ja poliitikon roolien välissä on helpompaa, jos suurin osa tutkijan lähitiedeyhteisöstä koostuu samanhenkisistä tutkijoista, joiden poliittinen näkemys ohjaa heidän tutkijantyötään ja tieteen nimissä tehtyjä poliittisia kannanottojaan. Sammallahden ja Lehtolan kirjoituksesta on kyse juuri tästä. On helppo vedota kansanedustajiin, kun tutkijat eivät ole kenellekään vastuussa poliittisesta kannanotostaan.
VastaaPoistaPolitikoiva professorikaksikko käyttää huomattavan osuuden poleemisesta kirjoituksestaan todistellakseen jälleen kerran, että viranomaisasiakirjassa oleva merkintä ”lappalainen” kertoo vain henkilön harjoittaneen n.s. lappalaiselinkeinoja, mutta ei mitään tämän etnisyydestä. Tarkoitus on sama kuin ennenkin, taikoa lappalaiset olemattomiksi. Siitä, että joku lappalaiseksi merkitty henkilö on voinut olla etnisesti suomalainen, tutkijat vetävät johtopäätöksen että koska emme voi tietää mitään lappalaisten etnisyydestä vanhojen asiakirjojen perusteella, nämä ovat olleet suomalaisia uudistilallisia kaikki tyynni. Näin näppärästi käy etnopoliittinen taikatemppu..
Aitosaamelaisilla on tärkeä ominaisuus: he voivat tunnistaa toisensa saamelaisiksi. Inarinsaamelaisilta tällainen kyky puuttuu, joten pohjoissaamelaisten on hoidettava tunnistaminen heidän puolestaan. On se ihmeellistä. Aitosaamelaisilla on tosin varma tunnusmerkki, saamenkielen taito. Jos ei itsellä, niin vaikkapa isomummolla. Ei haittaa, vaikka omakohtaista saamenkielen taitoa ei ole. Kunhan joku lähipolvista huomasi rekisteröityä, saamelaisominaisuus periytyy. Aitosaamelaisten sukuyhteisöt kyllä tunnistavat omansa, vaikka nämä olisivat muuttaneet Etelän kaupunkeihin. Inarinsaamelaisten sukuyhteisöt, hui hai, liekö sellaisia olemassakaan. Jos on, ei niistä ole tunnistajaksi, kyllä käräjien vaalilautakunnan on hoidettava tunnistamiset heidän puolestaan. Tai hylkäämisiähän ne tahtoo olla.
jatkuu...
,,,jatkoa:
VastaaPoistaSarkasmit sikseen. On täysin kohtuutonta rangaista niitä saamelaisia, jotka ovat menettäneet kielen valtion toimien johdosta, kiistämällä heiltä sen vuoksi alkuperäiskansastatus. Valtion entinen ahdas kielipolitiikka huomioiden on täysin kohtuutonta ylipäätään määritellä saamelaisuus pelkästään kielen perusteella. Koska kielen vaihtuminen, jopa useaan kertaan, on ennemminkin sääntö kuin poikkeus alkuperäiskansojen kohdalla näiden joutuessa tekemisiin pääväestön kanssa, ei ILO:n alkuperäiskansasopimus edes mainitse kieltä alkuperäiskansan tunnusmerkkinä.
Ehkä pitkäaikainen asuminen olisi asetettava johtavaksi periaatteeksi, ja miksipä ei elävä kulttuuri, jota Pekka Sammallahti aivan oikeutetusti aina pitää esillä. Saamelainen kulttuuri on vain huomattavasti monimuotoisempi kuin mitä hän haluaa pohjoissaamelaisena kotitohtorina nähdä, eikä suinkaan supistu vain pohjoissaamelaisen, kolttasaamelaisen ja inarinsaamelaisen yleisimmin tunnettuihin ilmaisuihin. Kärjistetysti eräitä näiden kulttuurien hyvinkin värikkäitä ja muiden silmissä eksoottisia muotoja voidaan rinnastaa kansallispukuihin, kansantanhuihin ja tuohikulttuuriin suomalaisen nationalismin ilmentyminä. Suomalaisen kansallistunteen ollessa nuorta lausuttiin haltioituneina Runebergin vänrikkejä ja Lönnrotin koostamaa kansalliseeposta, Kalevalaa. Saamelaisten joikujen renessanssi ja niiden luova sekoittaminen n.s. maailmanmusiikista omaksuttuihin tyylilainoihin tuottaa upeaa musiikkia, mutta kansantieteellisesti on kyse aivan samasta revitalisaatioilmiöstä. Toki tämäkin on saamelaisuutta, mutta saamelaisuus voi olla niin paljon muutakin, ilman että se muuttuu ”fiktiiviseksi”, käyttääkseni professoreiden ilmaisua. Eivätkä porosaamelaisuudesta poikkeavat saamelaiskulttuurit välttämättä kaipaa eivätkä kysy sen enempää saamelaiskäräjien kuin professoreiden lupaa eikä arviota, olipa professori sitten saamelainen tai tyyppiesimerkki ulkopuolisesta, tutkimuskohteeseensa samaistuneesta kansantieteilijästä, joka on lähes adoptoitu heimoon ja omaksunut sen maailmankuvan, synty- ja vaellustarinat ja antipatiat naapuriheimoja kohtaan. Voisit Pekka kaivaa sen sotakirveen kauniisti Tenon rantahiekkaan ja keskittäytyä tieteen tekoon. Ja kun sinä olet emeritusprofessorina jo oravasi haukkunut, voisit muistuttaa nuorempaasi Veli-Pekkaa siitä että kansainväliset kokemukset kansantieteilijöistä poliitikkoina eivät välttämättä ole pelkästään hyviä.
Jouni Kitti
Jospa joku rekisterisaamelainen adoptoisi Pekka Sammallahden, saataisiin Pekka-pojasta ihan aito saamelainen. Adoptiolle ei liene mitään laillista estettä.
VastaaPoistaVeikon blogissa kommentoimani Sammallahden ja Lehtolan kirjoitus on poikinut epäilyjä siitä etten osaisi erottaa fiktion faktasta. Epäilijöille voin kertoa, että perehtyessäni 1970-luvulta lähtien saamelaisten valitsemana luottamusmiehenä saamelaisten maanomistukseen ja hallintaan jouduin kohtaamaan heti alkuun tutkimustiedon vähäisyyden ja ristiriitaisuuden.
VastaaPoistaSinänsä tieteelle on tyypillistä että eri tutkijoiden tulokset ja etenkin johtopäätökset eivät käy yksiin, mutta niillä on kuitenkin yhteisenä koetinkivenä ja viitepohjana tutkimuskohteiden edustama ulkopuolinen todellisuus. Saamelaisvaltuuskunnan silloinen poliittinen johto oli onnistunut propagandassaan onnistuneesti levittämään mutu-tietoa muka-tieteenä.
Eräs vaatimus oli, että valtion oli vihdoinkin korkea aika korjata saamelaisiin kohdistuva sorto, palauttamalla valtion aikoinaan itselleen saamelaisilta ottamat maat takaisin saamelaisille. Kun sitten aloin verrata tätä väitettä siihen mikä ero on saamelaisella ja lappalaisella, paljastui, että kysymys onkin juuriltaan samasta väestöstä. Suomen Lapin todellinen alkuperäisväestö, lappalaiset, oli kuitenkin korvattu saamelaisilla, jotka edustivat pääosin vuosien 1864 ja 1910 välisellä kaudella Suomeen muuttaneita porosaamelaisia. Nämä saamelaiset olivat nyt yhtäkkiä niitä, joille kaikki Lapin maat olivat muinoin muka kuuluneet, joilta valtio oli ne muka vienyt ja joille ne tietenkin piti nyt palauttaa. Huomasin, että tällaiset vaatimukset olisivat johtaneet todellisen alkuperäisväestön syrjintään, jota en voinut hyväksyä. Lappalaisten lapinkylistä ei puhuttu, vaan saamelaisten lapinkylistä.
Nämä olivat kuitenkin kaksi perinpohjaisesti eri asiaa. Lappalaisten lapinkylillä oli kullakin oma, naapureiden kanssa tarkoin sovittu alueensa, joiden väleihin ei jäänyt isännätöntä ei-kenenkään-maata. Saamelaisten lapinkylät olivat poronpaimennukseen liittyviä liikkuvia yksiköitä, jotka koostuivat yhdestä tai useammasta kotakunnasta. Niillä oli omat vakiintuneet kiertonsa, mutta ei omaa maa-aluetta. Kuinka olisi voinut olla, kun kaikki maa kuului jo lappalaisten lapinkylille silloin kun porosaamelaiset muuttivat Suomeen tuhatpäisine porokarjoineen?
Kieleen perustuva saamelaismääritelmä rajasi saamelaisuuden takarajan jonnekin 1875 asti. Tällainen rajaus merkitsi, että tilansa veromaalleen perustanut lappalaiset rajattiin saamelaisuuden ulkopuolelle suomalaisina. Kun huomasin tämän tarkoituksellisen vedätysyrityksen, halusin tunkea lusikkani siihen soppaan. Nyt oli pakko ryhtyä arkistoja tutkimaan.
...jatkuu
...jatkoa:
VastaaPoistaAsiakirjat avasivat silmäni ja kirjoittamisesta tuli iloni. Tunsin olevani historian virtauksessa mukana. Oli innostavaa laittaa paperille tekstiä. Samalla kasvoi tarpeeni faktatiedon kartuttamiseen. Luin prof. Haatajan selvitykset Suomessa toimeenpannuista isojaoista, samoin Kuusamon ja pohjoisen kuntien isojaoista. Tilanne johti yllättävään käänteeseen, saamelaiskäräjien etnisiin vaatimuksiin perustuvat faktat osoittautuivatkin suurelta osin sepitelmiksi.
Tämänhetkinen muotivirtaus alkuperäiskansatieteen piirissä on maalata klassinen länsimainen tiede kolonialistiseksi vallankäytöksi. Sen tilalle tarjotaan alkuperäiskansojen perinteiseen tiedonhankintaan ja perinteen suulliseen siirtoon perustuvaa tieto-oppia, vaihtoehtoista epistemologiaa eli maailmanselitystä, jolle vaaditaan vähintäänkin sama arvo kuin tavanomaiselle tieteelle. Luonnollisestikaan en kiistä tuon rikkaan perinnön arvoa ja merkitystä yhteisöjen ja yksilöiden kannalta. Silti alkuperäiskansatieteilijöidenkin olisi syytä säilyttää itsekriittisyys, sillä muuten on vaarana sortuminen halpaan New Age -tyyppiseen sentimentaaliseen tunnelmointiin ja ekstaasi-ilmiöihin, joilla on tieteen puolelle tuotuna sattuva suomenkielinen nimi: huuhaa. Rituaaleissa ja vaikkapa taiteessa niillä voi hyvinkin olla oma sijansa ja luova merkityksensä.
Olennaista on usein tietolähteiden käyttö ja tiedon tuottamistavat. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vain mittaaminen ja arkistodokumentit olisivat ainoat mahdolliset aineistolähteet. Saamelaisten identiteettiä koskevissa kysymyksissä myös yksilön kokemusten kirjaaminen on tärkeä. Ja senkin voi tehdä hyvin monella tavalla – hyvin tai huonosti.
Saamelaisista ja lappalaisista on paljon kirjoitettu ja julkaisuja luetaan niiden aiheen ja sisällön vuoksi. Silloin kirjoittaja tunnetaan, hänet tunnetaan muista yhteyksistä, tavallisesti päätyöstään, esimerkiksi tutkijana, poliitikkona, toimittajana tai opettajana. Saamelaisista ja lappalaisista kaunokirjallisuuden ja tietokirjallisuuden rajaa on silloin tällöin setvitty, esimerkkinä Samuli Paulaharjun kirjat. Jotkut kriitikot eivät pidä niitä tietokirjoina vaan satuina. Todellisuudessa niissä on paljon tallennettuna kansatietoa ja kansaperinnettä, uutteran kenttätyöntekijän keräämänä ja persoonallisella menetelmällään esittämänä. Viime kädessä lukija itse kuitenkin ratkaisee, milloin hän lukee tekstiä fiktiona, milloin tietotekstinä ja miten hän tunnistaa yhdistelmämuodon osat.
Jouni Kitti
Hiljaiset perivät maan. Näin meille on opetettu.
VastaaPoistaRöyhkeät ryöväävät alkuperäiskansastatuksen ja sen jälkeen maan.
Tällöin hiljaiset jäävät näppejään nuolemaan.
Missä maassa nämä porosaamelaiset olivat alkuperäisväestönä ????
VastaaPoistaTaisivat kaikki olla alkuperältään suomalaisia...
Perustuslakivaliokunnan lausunto ILO-sopimuksesta löytyy täätltä:
VastaaPoistahttp://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/pevm_13_2014_p.shtml
Koskisen &al. ehdotus
VastaaPoista"3 § *Saamelaiskäräjävaaleissa äänioikeutettu saamelainen*
Saamelaisella tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, joka pitää itseään
saamelaisena, edellyttäen:
(1 kohta kuten HE) 2) että hän on omaksunut sukusiteittensä kautta
saamelaiskulttuurin ja *ylläpitää* yhteyttä siihen ja on sellaisen henkilön
jälkeläinen, joka on merkitty verotusta tai väestökirjanpitoa varten
laadittuun viranomaisasiakirjaan lappalaiseksi; tai 3) että ainakin toinen
hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi *(poist.)* voitu merkitä
äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa."
Saamelaiset erotellaan nyt kahteen kastiin, "äänioikeutetut" ja "oikeudettomat" samelaiset.
Miten esityksen tehneet perustelevat tätä syrjintäpykälää?
Voiko Suomessa tänä päivänä säätää laki, jossa väestöryhmän sisällä toiset saavat käyttää valtaa myös toisen, oikeudettoman ryhmän puolesta ja yli.?
Nyt meni överiksi?
Tämä vahvistaa sen, että saamelaiskäräjät on vaatimuksillaan ajanut päättäjät epätoivoiseen umpikujaan. Osa perustuslakivaliokunnan jäsenistä on eksynyt perustuslain vastaisiin ratkaisuihin.