lauantai 7. maaliskuuta 2015

ILOisella puhalluksella ihmisoikeuksien banaanivaltioksi?

Jyrki Kataisen sateenkaarihallituksen ohjelman löperyys, oikeusministeriön virkamiesten vuosikymmeniin yltävä sitoutuneisuus yhtä ryhmittymää tukevaan alkuperäiskansapolitiikkaan, oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin äärimmäisen ylimielinen yksisilmäisyys sekä tilaisuus hiostaa loppukiihdytystään tekevää Alexander Stubbin pätkähallitusta, ovat saattaneet eduskunnan valiokuntineen todellisen puhalluksen siunaajiksi. Mikäli eduskunnan suuri sali hyväksyy nyt perustuslakivaliokunnassa riitaisesti syntyneet mietinnöt ILO 169 -sopimuksen ratifioinnista ja siihen kytkeytyvästä saamelaiskäräjälain muutoksesta, riittää maan seuraavilla hallituksilla ja oikeuslaitoksilla sekä varmasti vielä kansainvälisillä ihmisoikeuselimilläkin päänvaivaa.
Suomen maine oikeusvaltiona ja ihmisoikeuksien kansainvälisenä mallioppilaana ja jopa opettajana on ajautumassa käsittämättömään pyöritykseen, vaikka nyt esitettyjen säädösten ja sitoumusten on markkinoitu päinvastoin kiillottavan Suomen kansainvälistä kuvaa.
Saamelaiskäräjien johtoa ja sen taustatukijoita tuntien – mukaan lukien oikeusministeriön virkamiehitys – voi odottaa perustuslakivaliokunnan mietintöjen antavan aiempaa paremmat edellytykset painostaa Suomea yhä enemmän polvilleen historiattoman ja härskiin vallanhankintaan tähtäävän saamelaispolitiikan edessä.
Perustuslakilakivaliokunnan ILO-mietinnössä todetaan hallituksen esitykseen viitaten, että ”Esitykseen sisältyy lakiehdotus yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Lisäksi Metsähallituksesta annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen otetaan säännökset saamelaisten kotiseutualueella tapahtuvasta valtion maa- ja vesialueiden hoitoa ja käyttöä koskevasta suunnittelusta ja saamelaiskulttuurin heikentämiskiellosta”.
Valiokunta toteaa myöhemmin perusteluissaan hallituksen esityksen niin sanottuun ”selitykseen” viitaten, että ”Selityksen mukaan Suomen hallitus turvaa saamelaisille oikeuden osallistua ja vaikuttaa saamelaisten kotiseutualueella olevien valtion maa- ja vesialueiden käyttöä koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien turvaamiseksi ja edistämiseksi samoin kuin käyttää näitä alueita saamelaiskulttuurin harjoittamiseen, ylläpitämiseen ja edistämiseen sekä harjoittaa näillä alueilla saamelaisten perinteisiä elinkeinoja, kuten poronhoitoa, metsästystä ja kalastusta. Suomen hallitus jatkaa työtä saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien toteuttamiseksi sekä yleissopimuksen määräysten ja velvoitteiden täysimääräiseksi täytäntöönpanemiseksi kehittämällä lainsäädäntöä ja hallintoa yhteisymmärryksessä saamelaiskäräjien kanssa.”
Perustelu siis nostaa saamelaiskäräjät sekä pienen joukon saamelaisia elinkeinoharjoittajia jopa toisia saamelaisia vahvempaan asemaan valtion maa- ja vesialueiden käytössä sekä lupaa ”selityksistä” huolimatta Suomen pyrkivän jatkossa saattamaan ILO-sopimuksen velvoitteineen täysimääräisesti voimaan.
Perustuslakivaliokunta toki viittaa mietintönsä jatkeena Suomen ”selitykseen” ja että on huomioitava Suomen saamelaisalueen asutushistoria, että sen väestöryhmät harjoittavat samoja elinkeinoja ja että ILO-sopimus ei edellytä muiden oikeuksiin puuttumista. Valiokunta myös kyllä toteaa, ”että Suomen lainsäädäntö vastaa sopimuksen määräyksiä eikä sopimuksen ratifioiminen aiheuta tarvetta muuttaa Suomen lainsäädäntöä”.
Saamelaisjohtoa ja sen neuvonantajia kuten Martin Scheininiä tuntien voi arvioida, että valiokunnan sekavia lupauksia ja lausumia luetaan seuraavat vuosikymmenet kuin Piru Raamattua. Sikäli jos eduskunta menee nuo lupaukset siunaamaan.
Yksi mielenkiintoinen kohta valiokunnan mietinnön loppupäästä löytyy. Siinä todetaan, että ”Sopimus ei valiokunnan saaman selvityksen mukaan aseta esteitä sille, että sopimuksen alkuperäiskansan suojelua koskevia määräyksiä sovellettaisiin Suomessa saamelaiskäräjillä edustettuina olevien saamelaisten ohella myös johonkin muuhun ryhmään, joka täyttää sopimuksen 1. artiklan mukaiset alkuperäis- ja heimokansan tunnusmerkit”.
Lienee selvää, etteivät ”rekisterisaamelaiset” olisi tulevaisuudessa Suomen ainoa alkuperäiskansa.

Yhteistoimintavelvoite johtaa veto-oikeuteen

Perustuslakivaliokunnan saamelaiskäräjälain muutoksesta antamasta mietinnöstä on noussut jo esille esitys saamelaisuuden määritelmän säilyttämisestä nykyisellään. Valiokunnan kanta on perusteltu, sillä oikeusministeriön ja saamelaisjohdon esitys saamelaisuuden määritelmän kaventamisesta ja saattamisesta käytännössä kokonaan mielivaltaiseksi oli suorastaan rasistinen.
Hyvä esimerkkikin sairaasta ja syrjivästä yrityksestä säilyttää saamelaiskäräjillä muutamien sukujen ylivalta ovat esille tulleet äänioikeushakemusten hylkäämiset. Niitä perusteltiin nyt perustuslakivaliokunnan torjumalla lakiehdotuksen kohdalla eli käräjien virkavastuullinen vaalilautakunta teki paljastavan virheen.
Saamelaiskäräjälain ehdotuksessa on edelleen käräjien johdolle käytännössä subjektiivista valtaa antava yhteistoimintavelvoite. Näin perustuslakivaliokunta: ”Valiokunta korostaa, että saamelaisten todellisten vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseksi on tärkeää, että saamelaiset otetaan mukaan heidän asemaansa ja oikeuksiinsa merkittävästi vaikuttavien asioiden valmisteluun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Valiokunta korostaa erityisesti yhteistoimintavelvoitteen huomioon ottamista ministeriöissä valmisteltaessa lainsäädäntöä…”
Kun yhteistyövelvoitteessa viranomaisten tulisi neuvoteltava saamelaiskäräjien kanssa yhteisymmärrykseen pyrkien, katsoo perustuslakivaliokunta, ettei tuo pyrkimys tuo saamelaiskäräjille neuvotteluissa ns. veto-oikeutta.
Niinköhän, kun on nähty miten rähmällään esimerkiksi Metsähallitus tai ympäristöministeriö ovat olleet jo nyt saamelaiskäräjien johdon ja jopa yksittäisten paliskuntien edessä.
Todellinen veto-oikeuspykälä eli kulttuurin heikentämiskielto saamelaiskäräjälakiehdotukesta puuttuu, mutta onhan sekin mukana perustuslakivaliokunnan ILO-mietinnön perusteluissa.
Eli kyllä sen veto-oikeudenkin elementit tästä sekavasta kokonaisuudessa etsiville löytyvät!
Kaiken sekavuuden huipuksi perustuslakivaliokunnan mietintöihin liittyy vastalauseita eli eriäviä kantoja. Ne kuvastavat osaltaan sekä asioiden huonoa valmistelua että hillitöntä kiirettä.
Onkohan oikeuskanslerikaan ehtinyt perehtyä virkansa edellyttämällä tavalla lainvalmistelun tasoon? Entäpä mitä mahtaa miettiä tasavallan presidentti Sauli Niinistö jos ja kun joutuu vahvistamaan tällaisia lakeja?
Presidenttihän taisi taannoin suorasanaiseen tapaansa lausua jotain siihen siihen suuntaan, ettei ILO-sopimus ole sovelias Suomen kaltaiseen tasa-arvoiseen oikeusvaltioon.


Veikko


14 kommenttia:

  1. Lapin Kansassa 7.3.015 saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi antaa palaa kun hän arvioi perustuslakivaliokunnan mietintöä ILOn sopimuksen ratifioimisesta ja saamelaiskäräjälakiesityksestä. Hän uhkaa viedä asian Yhdistyneisiin Kansakuntiin.

    Saamelaiskäräjät ja sen johtaja on keskeinen osa nyt vallitsevaa saamelaista paradigmaa. Sille on ominaista muun muassa äärimmäisellä ja intensiivisellä tavalla rajattoman vallan tavoite, ennen näkemätön pyrkimys todellisen alkuperäisväestön kieltämiseen, sen oikeuksien mitätöintiin, vertaansa vailla olevaan pyrkimys tiedotusvälineiden ja päättäjien manipulointi, aivan uudenlainen poliittinen kyynisyys, kiihkosaamelaisuuden vaara, rodullisen paremmuuden ideologian tuhoisa voima ja uuden tekniikan ja yhteiskunnallisen ohjailun vääristynyt käyttö.

    Näkkäläjärvi on kantavinaan saamelaisen kansan edessä vapauden ja itsenäisyyden soihtua, mutta todellisuudessa hän on napannut siihen tulen niistä soihduista joilla sytytettiin kirjarovioita ja pian vähän muutakin. Kiihkonationalismin vaarallisen, kitkerää ja myrkyllistä savua levittävän soihdun lepattava valo kutsuu tielle jolla nykyaikainen sivistynyt yhteiskunta on vaarassa vajota raakuuteen. Näkkäläjärven äänenpainot hänen puhuessaan pienempiä saamelaisryhmiä olemattomuuteen ovat osa hänen johtamaansa pohjoissaamelaista elintila-hanketta. Kuten muissa samanlaisissa hankkeissa kyse on maanälästä jossa etnisesti määritellylle ryhmälle halutaan antaa parempi oikeus maahan kuin muille. Seuraajille luvataan tämä maa omaksi. Katse kannattaa aina suunnata kyseisen maan rikkauksiin, siihen mitä maa päällään kasvattaa ja mitä sen uumenissa piilee.

    Kokonaisuuteen kuuluu saamenkansan itsehallintoon ja rodulliseen puhtauteen pyrkivä käräjien johto, ja muu suomalainen yhteiskunta joka uskoo, että ratifioimalla ILOn sopimus asia on hoidettu kunnolla loppuun. Asia ei ole ihan näin.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  2. ...jatkoa:

    On aiheellisesti paneutua siihen miksi käräjien poliittinen johto on saanut Suomen poliittiset päättäjät innostumaan tällaisesta muita ihmisiä sortavan hallintomallin toteuttamisesta. Kaikki perustuu luotuun mielikuvaan siitä, että saamelaiset olisi poljettu yhteiskunnan pohjalle ja että ainoa keino heidän tilanteensa parantamiseen olisi statuksettomien saamelaisten ja muuan väestön oikeuksien rajoittaminen saamelaisalueella. Kyseessä on valtapyrkimyksistä joilla tavoitellaan aineellisia etuja, puettuna yleiseksi saamelaiseksi eduksi.

    1930-luvun Saksassa korva oli herkkänä sudeettisaksalaisten valituksille siitä miten heitä sorrettiin. Olisiko suomalaisten päättäjien keskuudessa levinnyt tiedottomasti jonkinlainen karelianismin ja heimoaatteiden toisinto? Kangastelisiko Lappi heidän mielessään jonkinlaisena kultamaana ja sen ”alkuperäiskansa” jaloina villeinä? Nyt ei olla vapauttamassa ”Suomen heimoon” kuuluvaa kansaa sorron ikeestä, mutta yhtä kaikki uhriksi itsensä ja muiden toimesta maalattua kansanosaa, saamelaisia.

    Heimosotaseikkailujen aikanahan suomalaisen eliitin huomattavan osan korva oli herkkänä mm. Karjalan kanteleelle, jonka kuultiin ”viel’ itkevän vangitun kieltä” – sanat ovat AKS:n kunniamarssista. Heti Suomen itsenäistyttyä eri alojen asiantuntijat kartoittivat Itä-Karjalan luonnonvarat ja kasvupotentiaalin, maaperän rikkauksien, vesivoiman, maatalouden ja ennen kaikkea metsävarojen osalta. Näitä rikkauksia lähdettiin tavoittelemaan kauniiden heimoaatteiden muka antamalla oikeutuksella. Karjalaiset kelpasivat suomalaisille propagandassa vapautettavana kansana ja heidän maansa Suomeen liitettäviksi, mutta kun oikeita karjalaisia tavattiin tai heitä tuli evakkoina Suomeen, heissä nähtiinkin alempiarvoisia ”ryssiä”. Kannattaa olla erinomaisen varuillaan kun Suomen metsähallitus ja saamelaiskäräjät ovat lyöttäytyneet saman täkin alle. Kumpaakaan tämän epäpyhän liiton osapuolta ei kiinnosta jalot aatteet ja ideat, vaan vaikutusvalta ja aineelliset edut joita liittoutumisen kautta on saavutettavissa.

    Kirjassa ”Luvattu maa: Suur-Suomen unelma ja unohdus” Jenni Kirves kirjoittaa:

    Miten tällainen jälkikäteen helposti harhaisena, hurmoksellisena ja kaikkivoipaisena kuvitelmana näyttäytyvä ajatus on voinut edes saada alkunsa? Mistä nämä todellisuudesta irtautuneet kuvitelmat saivat polttoaineensa? Entä sitten kun kuvitelmille tuli loppu – miten ihmiset tempoivat itsensä irti harhaisesta ”humalatilastaan”, kuinka rajuja olivat ”vierotusoireet” aatteesta irtautumisvaiheessa ja kuinka paha ”krapula” silmien vähitellen auetessa totuudelle? Ja millä keinoin kaikesta lopulta toivuttiin ja selvittiin kohti uutta alkua?

    Näitä samoja saattavat eräänä päivänä kysellä itseltään ne saamelaiset, jotka ovat lähteneet etnonationalististen johtajiensa kelkkaan. Ne, jotka eivät ota opiksensa historiasta joutuvat elämän sen uudestaan.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Veikkolle ja Anonyymille erinomaisista kirjoituksista.

    Pekka Sammallahti pommittaa sähköposteillaan kaikkia kansanedustajia ja pyrkii antamaan kuvan saamenkielen ja kulttuurin katoamisesta, jos saamelaiskäräjien tahtoa ei sellaisenaan hyväksytä. Mitään perusteluija hän ei esitä.
    Veikon ja Anonyymin kirjoitukset tulisi pikemmiten toimittaa kansaedustajien, ministeriden ja tasavallan presidentille.
    Heille syntyisi edes joku aavistus siitä, mihin ovat Suomea viemässä, jos alistuvat painostuksen edessa saamelaiskäräjien tahtoon.

    Klemetti Näkkäläjärven ja hänen aseenkantajiensa esiintyminen ja hänen vaatimuksensa ovat niin härskejä, ettei Suomen lähihistoriasta sellaista löydy.
    Alistuuko eduskunta, hallitus ja tasavallan presidentti tällaisen kiristyksen ja uhkailujen edessä?

    Se saamelaiseliitin (korkeakoulutettujen ja vauraiden sukujen) erityisesti vuodesta 2012 luoma kuva sorretusta kansasta ja kiihkonationalistinen saamelaiskäräjien ulkopuolella olevien saamelaisten ja alueella asuvien suomalaisten mustamaalaus, halveksunta ja syrjintä on saanut eliittisaamelaisten ryhmän vaikutusvallassa olevat joukkopsykoosiin. Heille ei todellisuus ja totuus merkitse mitään.
    Heille ei kulttuurilla ja kielellä ole muuta arvoa kuin välineellinen. Niihin vetoamalla he pyrkivät absoluuttiseen valtaan saamelaisten kotiseutualueella ja alistamaan muut. Lopullinen tähtäin on suvereeni saamelaisvaltio, jossa kaikki alueen rikkaudet ja resurssit tulisivat vain saamelaiskäräjille. Tämä kaikki on luettevissa saamelaiskäräjien sivuilta; pöytäkirjoista, lausunnoista, puheista ym. sekä Yle Sápmin uutissivuilta, uutisoinnista jonka missiona on vuodesta 2012 ollut palvella saamelaiskäräjien valtaryhmittymän propagandaa.



    Nämä kaksi kirjoitusta pikimmiten lähetettävä kansanedustajille ja ministereille.

    VastaaPoista
  4. Hyvä nimitys tuo puhallus tälle järjettömyydelle. Ei ole suurempaa valhetta kuin se kun Klemetti Näkkäläjärvi esiintyy jonain biodiversiteetin apostolina ja vaatii tilaa saamelaiselle perinnetiedolle valtionmaiden hallinnoinnissa. Samaan aikaan hän haluaa yhä suuremman vallan nykyiselle saamelaisten harjoittamalle ja luonnon kannalta täysin kestämättömälle poronhoidolle. Tämä kupla on syytä nostaa voimakkaasti kotimaiseen ja kansainväliseen tietoisuuteen.

    VastaaPoista
  5. Kiitän Veikkoa erinomaisesta analyysistä joka koskee perustuslakivaliokunnan kannanottoja sekä ILOn sopimuksen ratifioimisesta, että saamelaiskäräjälain säätämisestä.
    Valtakunnan tasolla vähemmälle huomiolle ovat jääneet saamelaislait, keskeisimpinä hankkeina hallituksen esitykset ILOn alkuperäiskansayleissopimuksen ratifioimiseksi ja saamelaiskäräjälain muuttamiseksi. Nämä asiat on jätetty vähälle huomiolle tai sivuutetaan kokonaan siksi, että käsitetään niiden koskettavan vain saamelaisia. Siltä osin kuin yleinen mielipide ei ole ollut välinpitämätön, se on kallistunut mutu-menetelmällä sympatiaksi saamelaisia kohtaan; toki alkuperäiskansalle pitää antaa sille kuuluvat oikeudet. Eri lakihankkeissa on kuitenkin kysymys paljon laajemmasta ja syvällisemmästä asiasta ja oikeusperiaatteista. Tässä sivuutetaan hallituksen sekoilu, oikeusministerin taitamattomuus ja henkilökohtainen johtamisen hapuilevuus ja vastaavat asiat.

    Mutta ytimeen eli miksi saamelaiskäräjien lakihankkeet sitten ovat kohdanneet myös vakavaa vastustusta? Miksi ne ovat osoittautuneet kaikkea muuta kuin läpihuutojutuksi? Niidenhän piti olla hyvin manipuloituja ja pedattuja, valmisteltuja saamelaiskäräjien ja oikeusministeriön yhteistyönä ilman että muut saivat sotkeutua asiaan.

    Tässä piileekin juuri yksi selitys hankkeiden kohtaamalle vastarinnalle. Kun lait todellisuudessa koskettavat koko saamelaisalueen väestöä ja kansalaisia laajemminkin, lakien valmistelu ministeriön ja käräjien konklaavissa on ollut alun perinkin kuollut ajatus. Kirkollinen puhdasoppineisuus ei sovellut perusoikeusasioihin. Kuvattua ei ole muuttanut miksikään se, että ministeriö ja käräjät ovat kilvan vakuutelleet, ettei mikään tule muuttumaan, ja varsinkaan ei maan omistukseen ja hallintaan liittyvät oikeudet. Lapsikaan ei ole voinut uskoa tähän hokemaan. Jos muuttumattomuus olisi totta, mihin koko esityksiä silloin tarvittaisiin, ja miksi niitä on pitänyt ajaa sellaisella kiihkolla ja valhekampanjoiden avulla?
    Alkuperäiskansakysymyksessä on vastakkain kaksi toisilleen vastakkaista kantaa.
    Saamelaiskäräjien ja oikeusministeriön yksinkertaistava ja tosiasioista piittaamaton kanta jättää huomioon ottamatta Pohjois-Lapin erityisolot ja tähtää hyvin laajojen alkuperäiskansaoikeuksien antamiseen vain etnisille saamelaisille, poliittisista syistä kieliperusteella määritellylle väestöryhmälle, joiden esivanhemmat muuttivat – Utsjoen ja osin Enontekiön saamelaisia lukuun ottamatta – Suomeen niinkin myöhään kuin kaudella 1864–1910. Samalla nämä pohjoissaamelaiset vaativat saada säilyttää itsellään vallan määrätä, ketkä ylipäätään ovat saamelaisia Suomessa. Perusteluna he vetoavat YK:n alkuperäiskanojen oikeuksien julistukseen, jonka mukaan alkuperäiskansan tulee itse saada perinteisillä tavoillaan määritellä kuka siihen kuuluu. Tällaisen menon on sallinut Suomen valtio, jonka puolesta asian valmistelua on johtanut oikeusministeriö poliittisessa ohjauksessa.

    Lakiehdotusten eduskuntakäsittelyn lähestyessä jo loppusuoraa saamelaiskäräjiä säestävä saamelaisnuorten järjestö on lähestynyt kaikkia kansanedustajia tämän sisältöisellä kirjoituksella ja levitellyt saman sisältöistä englanninkielistä nettiadressia kaikkien halukkaiden allekirjoitettavaksi. Vaatiessaan itselleen yksinoikeuden määritellä, ketkä hyväksytään saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, pohjoissaamelaiset kuitenkin ovat tahattomasti tai tahallisesti sokeita sille että he kieltävät saman oikeuden inarinsaamelaisilta, koltilta ja metsäsaamelaisten jälkeläisiltä.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  6. ...jatkoa:

    Saamelaisuuden portinvartijana toimii pelkästään pohjoissaamelaisilla miehitetty käräjien vaalilautakunta, jonka ei parhaimmallakaan tahdolla voi sanoa edustavan perinteistä saamelaiseksi hyväksymisen tapaa edes pohjoissaamelaisten osalta, saati sitten inarilaisten, kolttien ja metsäsaamelaisten osalta.

    Lienee aiheellista painottaa, ettei ilman demokratian päätöstä ja sääntelyä voi olla oikeutettua määritellä alkuperäisyyttä ja siihen kuuluvia. Kyse ei voi olla eikä saa olla missään määrin poliittinen harkinta-asia. Yhtä vähän saamelaisen oikeudet määrittää sen mukaan, mitä mieleen tulee ilman välitöntä tutkimustiedon oikeus- ja muuta vaikutusta. Valtio ei ole kovinkaan paljon piitannut tutkimus- ja historiatiedoista, mikä on vääryyden ajamisen olennaisuuksia tapahtumaketjuissa.

    Saamelaiskäräjien ja oikeusministeriön kantaan nähden kriittistä kantaa edustavat ennen kaikkea inarinsaamelaisten oikeuksista kiinni pitävät voimat. Nämä perustavat näkemyksensä Suomen Lapin todelliseen asutushistoriaan, jonka olennaisin osa tässä yhteydessä on inarinsaamelaisten polveutuminen alueen todellisesta alkuperäisväestöstä ja jatkuva asuminen omalla alueellaan. Lisäksi he perustavat oikeutensa maihin ja vesiin oikeudellisesti täysin pitäviin asiakirjoihin. Lähes tragediaksi Suomessa onkin kehittynyt se, että samalla valtio on nojannut omissa oikeuksissaan vain valtaansa: valtio ei ole näyttänyt lohen tai maa- ja vesioikeuksien suhteen saantojaan. Se onkin aika vaikeaa, sillä asiaan osalliset ja oikeutetut paikalliset kansalaiset ovat vuosien saatossa havainneet asiakirjaselvityksissään, ettei niitä ole.

    Saamelaiskäräjien ja inarinsaamelaisten katsantokantojen erilaisuus koskee koko nykyisen maanomistusjärjestelmän perusteita, eikä pelkästään nykyisen poliittisen ja hallinnollisen järjestelmän joitakin piirteitä. Käräjien ajamilla lakihankkeilla on tarkoitus puuttua inarinsaamelaisten mahdollisuuksiin kuulua alkuperäiskansaan ja toisaalta rajoittaa heidän oikeuksiaan käyttää historiallisen Inarin Lapinkylän alueen luonnonvaroja. Alueelle vasta 1864–1910 muuttaneet pohjoissaamelaiset eivät ole Inarin lapinkylän oikeudenomistajia, inarinsaamelaiset ovat.

    Jokainen ratkaiskoon, mitä tällaiset lakihankkeet merkitsevät, kun ne pyritään toteuttamaan alueen laillisen alkuperäiskansan tahtoa ja Suomen perustuslakia vastaan. Näyttää siltä, että käsitykset eroavat myös siinä, mitä tarkoitetaan inarinsaamelaisten oikeuksien loukkaamattomuudella, heidän itsemääräämisoikeudella ja suvereniteetillaan alkuperäiskansana. Ylä-Lapin kriisi on vahvasti oikeudellinen, mutta myös ideologinen ja poliittinen. Sitä eivät muuta toiseksi Pekka Sammallahden toistuvat todistelut kansanedustajille.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulemma se Sammallahti pommittaakin kaikkia kansanedustajia omalla disinformaatiollaan. Ja hänen vaimonsa lyö käräjien vaalilautakunnassa hylkäysleimoja äänioikeutta hakeneiden ei-toivottujen papereihin. Melkoista touhua!

      Poista
    2. Niin perhepiirissähän nämä hoidetaan saamelaiskäräjillä ja nyt se on levinnyt jo professoripiireihin.

      Poista
  7. Toden totta!emeritusprofessori Pekka Sammallahden vaimo on vaalilautakunnan jäsen Inga Guttorm. Ja Ingan nimihän noissa hylsypapereissa koreilee...

    VastaaPoista
  8. Johannes Koskinen /sd
    Ilkka Kantola /sd
    Eeva-Johanna Eloranta /sd
    Tuija Brax /vihr
    Elisabeth Nauclér /r
    Mikaela Nylander /r
    Ovat tehneet vastalauseen ja ehdottavat mm. että
    "Lisäksi ehdotamme, että pykälän otsikko muutetaan vastaamaan paremmin
    pykälän sisältöä. Pykälässä ei säädetä siitä, kuka on saamelainen, vaan
    ainoastaan siitä, ketkä voidaan hyväksyä saamelaiskäräjien vaaleja varten
    laadittavaan vaaliluetteloon."

    Ala-arvoista lainsäätämistä.
    Tuo pykälä jos mikä on altis tulkinnoille.
    Herää kysymys millä mandaatilla saamelaiskäräjät edustaa saamelaisia.
    Antaako eduskunta korporatiiviselle poppoolle oikeuden edustaa Suomen saamelaisia? Vähän kuin Suomen valtiollisissa vaaleissa annettaisiin yksityiselle yhdistykselle oikeus määritellä kenellä on äänioikeus.

    Joku jossakin keskustelussa totesi, että vain viisi sukua ovat niitä, jotka ovat saamelaisia, ja oikeutettuja äänestämään saamelaiskäräjävaaleissa. Olisi ollut rohkeaa nimetä ne viisi. Tai ei tarvitse. Ne voidaan lukea saamelaiskäräjien eri työryhmiin ym. saamelaiskäräjiä edustamaan nimettyjen luettelosta, kun vielä tuntee sukulaisuussuhteet. Taitaa pitää paikkansa. Koltta- ja inarinsaamelaissuvut eivät siis mahdu näihin lukuihin.

    VastaaPoista
  9. Olin vuonna 1999 mukana Ivalossa käsittelemässä 1128 henkilön hakemuksia saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkitsemisestä. Olin tyrmistynyt siitä, että vaikka kolmen päivän ajan tutustuimme huolellisesti hakijoiden selvityksiin kaikki lappalaisperusteella hakeneet hylättiin. Hylkäävä päätös tehtiin siitäkin huolimatta, vaikka hakijat olivat suurelta osin serkkuja ja sukulaisia jo ennestään vaaliluetteloon merkittyjen kanssa. Myös nykyisen puheenjohtaja Näkkäläjärven verisukulaiset hylättiin. Näkkäläjärvi itse oli mukana tuolloin päättämässä asiasta. Mukana olleista käräjien jäsenenä jätin eriävän mielipiteen. Suurin osa hylätyistä oli inarinsaamelaisiin kuuluvia statuksettomia saamelaisia, jotka polveutivat Morottanjista, Mattuksista, Aikioista, Paadareista, Sarresta jne.
    Minulla heräsi välittömästi kysymys siitä miksi Saamelaiskäräjien vaalilautakunta, Saamelaiskäräjät, KHO eivät tunnustaneet lappalaisten jälkeläisten täyttävän vaaliluettelon ehtoja? KHO:n tuomio tunnustaan, että yhteisiä esivanhempia saamelaisilla ja lappalaisilla on, mutta KHO:n mukaan saamelaiseksi hyväksymisen ehdoksi asetettiin, ettei hakeva ihminen voi vedota kauemmaksi kuin neljän sukupolven takaisiin viranomaisluetteloihin merkittyihin isovanhempiin – vuosiluku 1875 asetettiin rajaksi. Kyseinen vuosiluku on ristiriidassa mm. ILO- sopimus 169 ja Cobon määritelmä, joissa painotetaan nimenomaan alkuperäiskansan polveutumista mahdollisimman kaukaisista alkuasukkaista – kansa, joka on asuttanut aluetta pitkään ennen valloittajan saapumista alueelle. Vuosiluku 1875 on perusteltu kieliperusteella, joka tukisi KHO:nkin mukaan kieltä ja kulttuuria koskevaa kulttuuri-itsehallintolakia. Ristiriitaa pelkästään kieliperusteisessa tulkinnassa aiheuttaa mm. se, että nykyinen pohjois-saame ei ole Suomen lappalaisten äidinkieli, vaan se on Norjan saamelaisten kieli, toiseksi kieliperuste on ulkoinen opittava peruste ja siksi heikompi kuin ihmisen sisään rakennettu perimä, kolmanneksi kieliperuste ei ole mitenkään tärkeä kansainvälisessä alkuperäiskansamäärittelyssä. Esimerkiksi inuiitit ja Amerikan intiaanit eivät puhu alkuperäistä kieltään, silti heillä on oma erityinen kulttuurinsa ja he nauttivat alkuperäiskansastatuksesta.
    Mielestäni Suomessa kolonialistinen ajattelu jatkuu yhä edelleen alkuperäiskansamäärittelyssä, ulkopuoliset haluavat johtajan ottein määritellä kuka kukin on, valta halutaan pitää poissa Lapinmaasta ja sen asukkailta. Heimokansat, lappalaiset ja saamelaiset, halutaan riitauttaa keskenään asettamalla heidät eriarvoiseen asemaan.
    Hallituksen esittelyssä Saamelaiskäräjälakia valmisteltaessa tuotiin esille polveutuminen kieliperusteen lisäksi. KHO päätöksessään Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hakeutumisesta tehdystä valituksesta perusteli nykyisiä kielellisiä saamelaisia lappalaisten jälkeläisiksi. ” Osa näistä jälkeläistä on saattanut kadottaa saamen kielen äidinkielenään jo niin kauan sitten, että heitä ei nykyisen määritelmän mukaan enää pidetä saamelaisina. Tämän vuoksi esitettiin, että saamelaisina pidettäisiin saamenkielisestä syntyperästä riippumatta myös sellaisen henkilön jälkeläistä, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa.” (KHO 22.9.1999 s. 21)
    KHO perusteli kieliperusteen olevan tärkeämpi side saamelaisuuteen kuin verotuksen, elinkeinoon perustuvan taloudellisen siteen. (KHO 22.9.1999 s. 24) Mielestäni määrittelyistä on jätetty pois oleelliset kriteerit, perimä ja kulttuuri ja asumishistoria. Kieli ja verotus eivät tuo esille kuin pienen osan historiasta. Tärkein side alkuperäiskansaan on kokonaisuus elämänpiireineen, ei jokin detalji, kuten Pekka Sammallahti yrittää väittää.
    Helsingissä maaliskuun 8 päivänä 2015
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Minulla heräsi välittömästi kysymys siitä miksi Saamelaiskäräjien vaalilautakunta, Saamelaiskäräjät, KHO eivät tunnustaneet lappalaisten jälkeläisten täyttävän vaaliluettelon ehtoja?"

      No mietippä veikkonen hetki,miksi SK, ja toisaalta miksi KHO noin toimivat? Ja erityisesti valtiota edustavan KHO:n motiivit EU-jäsenyyden alkutaipaleella Suomessa vuonna 1999 - pienen aivoriihen paikka tässä?

      Jos tästä ILO-ottelusta "erävoitto" inarilaisille tulisikin, ei globaalin turnauksen voittoa näistä lähtökohdista voi veikata vähäväkiselle joukolle. Jos nyt joku mielensä pahoittanut pohjan perillä ison maailman menoa ja mielitekoja edes silmäilee.

      Poista
  10. Uutisoituaan saamenkielisissä TV-uutisissaan tämänpäiväiset eduskunnan päätökset saamelaiskäräjälain muutoksista ja ILO-sopimuksen ratifioinnista YLE Sápmi lämmitti uudestaan 6.3.2015 julkaisemansa jutun, jossa saamelaiskäräjien ensimmäinen varapuheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio ilmoittaa ettei hän hyväksy valtion toimintatapaa saamelaislakihankkeiden valmistelussa. Hänen mielestään on "absurdia", jos Suomi ei hyväksy sitä, jonka on itse määritellyt. Sanila-Aikio muistuttaa, että saamelaiskäräjälakiuudistus ja ILO 169 -sopimuksen ratifioiminen on laadittu alusta loppuun saakka Suomen hallituksen määrittelemin tavoin.

    Oikeusministeriö, hallitus, perustuslakivaliokunta ja nyt viimeksi eduskunta on toki keittänyt aika onnettoman sopan, koska kaikkien näiden elimien erittäin hyvässä tiedossa on ollut että saamelaiskäräjät kytkee nämä asiat yhteen, eikä aijo jatkaa ILO-sopimusleikkiä jos saamelaismääritelmää muutetaan siitä mitä hallitus ja saamelaiskäräjät ovat keskenään sopineet. Lopullista eduskunnan päätöstähnä ei vielä ole, emmekä voi tietää miten saamelaiskäräjät ja varsinkin sen puheenjohtaja tulee suhtautumaan. Ehkäpä varapuheenjohtajat saavat astua remmiin hyvinkin pian, sillä jos päätökset eivät mene Klemetti Näkkäläjärven mielen mukaan, normaalissa poliittisessa järjestelmässä olisi odotettavissa hänen erolimoituksensa. Kysymyksessä on parlamentarismin kielellä luottamuskysymyksestä.

    Vallitsevasta sekasotkusta huolimatta käräjien toisen varapuheenjohtajan käsitykset Suomen poliittisen järjestelmän toiminnasta vaikuttavat suorastaan naiiveilta, hänellä tuntuisi olevan epäselvää mikä tässä yhteydessä on "Suomi", mikä hallituksen ja eduskunnan suhde on parlamentaarisessa järjestelmässämme ja missä marssijärjestyksessä tällaiset päätökset synnytetään. Olisiko Sanila-Aikio hakenut valtio-opilliset alkeistietonsa saamelaiskäräjiltä, jossa ei ole parlamentarismia, ja jossa hallitus tai sen puheenjohtaja tekee itse hyvinkin tärkeitä päätöksiä?

    VastaaPoista