Metsähallituksella erityinen syrjintäohjelma?

Provosoiva otsikko, mutta moinen ajatus nousi mieleeni kun lueskelin joitain Metsähallituksen laatimia luonnonsuojelu- ja erämaa-alueiden käyttöä koskevia julkaisuja. Itse asiassa vasta nyt tulin huomanneeksi, että valtion liikelaitoksella, jonka tehtäviin kuuluu – myös viranomaisasemassa – hoitaa luonnonsuojelu- ja muita käytännössä vastaavia alueita sekä valvoa ja säädellä yleensä valtionmailla tapahtuvaa toimintaa, on olemassa ihan virallinen yhdenvertaisuussuunnitelma, johon sisältyy saamelaisia koskeva ohje ”positiivisesta erityiskohtelusta”.

Aiemmin tuosta termistä käytettiin nimitystä ”positiivinen syrjintä”.

Metsähallituksen kansalaisia eriarvoistava yhdenvertaisuussuunnitelma (1821/01/2004) on vuodelta 2006 (3.5.2006) ja esimerkiksi Lemmenjoen kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelmassa sen kerrotaan perustuvan yhdenvertaisuuslakiin (21/2004), työministeriön suosituksiin 9.9.2004. sekä eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan yhdenvertaisuuslain eduskuntakäsittelyssä antamaan mietintöön (TyVM 7/2003 vp – HE 44/2003 vp) viranomaisten velvollisuudesta edistää yhdenvertaisuutta.

Metsähallitus viittaa mietinnön kohtaan, jonka mukaan ”Erityistä huomiota tulee kiinnittää saamelaisten oikeuksiin alkuperäiskansana ja saamelaiskulttuurin tärkeimmän aineellisen perustan eli poronhoidon turvaamiseen”. Ja edelleen, että ”Viranomaisten tulee suunnitelmallisesti edistää saamelaisten mahdollisuuksia harjoittaa poronhoitoa ja hankkia sillä toimeentulonsa”.

Lemmenjoen kansallispuiston kohdalla viittaus poronhoitoon saamelaiskulttuurin tärkeimpänä aineellisena perustana tuntuu sikäli erikoiselta, että samaisen hoito- ja käyttösuunnitelman toisessa kohdassa, jossa kerrotaan alueen historiasta, Lemmenjoen alueen kerrotaan olleen aikoinaan inarinsaamelaisten pyyntialuetta ja että suurporonhoito on tullut sille varsin myöhään Utsjoen ja Norjan suunnista.

Tarkkaan ottaen tuossa historiaosiossa lukee näin:

”Lemmenjoen kansallispuiston alue oli vanhastaan kalastajasaamelaisten, nykyisten inarinsaamelaisten kalastus- ja metsästysmaita. Villipeuran pyynnistä on vieläkin nähtävillä pyyntikuoppajärjestelmien jäänteitä monissa paikoissa puiston jokivarsilla ja järvikannaksilla. Peuranpyynti menetti merkitystään 1800-luvulla, kun peurakanta taantui ja poronhoito levisi Lemmenjoellekin. Alueen väestörakenne muuttui, kun Utsjoelta tulleet porosaamelaiset eli tunturisaamelaiset ja etelästä tulleet suomalaiset asettuivat Inariin.”

Kun katsoo tänään laajalti kulunutta ja lukemattomien maastoliikenneurien verkottamaa Lemmenjoen kansallispuistoa, täytyy todeta, että Metsähallitus on toteuttanut omaa ”yhdenvertaisuussuunnitelmaansa” tinkimättömästi, yhteen puiston käyttömuotoon puuttumatta. Sen sijaan kun ajatellaan vaikkapa alueen alkuperäisimpiä käyttäjiä, inarinsaamelaisia, heilläkään ei ole asiaa mennä puistoon mönkimään tai veneilemään minkään erityiskohtelun oikeutuksella, elleivät satu jostain syystä asumaan aivan puiston rajalla ja harjoittamaan kulttuuriinsa alun perin kuulumatonta suurporonhoitoa.

Metsähallitus on siis noudattamassa kirjaimellisesti yhdenlaisia lausumia, mutta ohittaa käytännössä muita. Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi eräiden uusien luonnonsuojelualueiden perustamisessa valtionmaille todetaan että ”…kansallispuistoja suunniteltaessa on kiinnitetty erityistä huomiota siihen, ettei luonnonsuojelualueiden perustamisella loukata paikallisen väestön oikeuksia tai rajoiteta sen toimeentulon mahdollisuuksia”.

Väitän, että tätä loukkaamista on tapahtunut ja tapahtuu jatkuvastikin.

Yhdenvertaisuuslakia (21/2004) sovelletaan sekä julkisessa että yksityisessä toiminnassa ja silloin kun on muun muassa kysymys itsenäisen ammatin tai elinkeinon harjoittamisen edellytyksistä tai elinkeinon tukemisesta. Yhdenvertaisuuslain mukaan ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Lakiin on tehty lisäys erilaisesta kohtelusta (14.11.2008/690). Sen mukaan syrjintänä ei pidetä: 1) yhdenvertaisuussuunnitelman mukaista menettelyä, jolla pyritään tämän lain tarkoituksen toteuttamiseen käytännössä; 2) tavoitteeltaan oikeutettua ja oikeasuhtaista erilaista kohtelua, joka perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin; 3) ikään perustuvaa erilaista kohtelua silloin kun sillä on objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu työllisyyspoliittinen taikka työmarkkinoita tai ammatillista.

Olisiko syytä kysyä, harjoittaako Metsähallitus valtionmailla ja vaikkapa Lemmenjoella paikalliseen väestöön kohdistettuna ”oikeutettua ja oikeasuhtaista erilaista kohtelua”?

Ihan oma kysymyksensä liittyy Metsähallituksen tehtäviin luonnonsuojelualueiden hoitajana, luonnonsuojelun kannalta.

Lemmenjoen kansallispuiston kohdalla hoito- ja käyttösuunnitelmassa todetaan, että kansallispuiston tärkein tehtävä on suojelu ja ”koska suojelutehtävä on ensisijainen, muut toiminnat on sopeutettava siten, ettei suojelu vaarannu”.

Veikko