Perustuslakivaliokunta tulee Ylä-Lappiin

Aiemmin oikeusministerinä toimineen Johannes Koskisen (sd.) johtama eduskunnan perustuslakivaliokunta tekee 18.-19.4. perehtymismatkan yliseen Lappiin. Valiokuntaan kuuluu jäsenenä toinenkin entinen oikeusministeri eli Tuija Brax (vihr.).

Valiokunnan matkan yksi keskeinen teema on kuunnella pohjoista saamelaiskysymyksistä, taustalla tekeillä olevat lakiuudistukset ja aikeet kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksen 169 hyväksymisestä.

Johannes Koskinen käynnisti aikoinaan Ylä-Lapin maaoikeuksia koskevan jatkotyön sitä selvitelleen Pekka Vihervuoren jäljiltä. Hänen päätöksellään saamelaisten ja lappalaisten ”mahdollista maanomistusta” selvittämään valittiin uusi selvitysmies, Juhani Wirilander, ja varsinaista tulevan maaoikeushallinnon valmistelua varten nimettiin maaherra Hannele Pokan johtama, laajapohjaiseksi tavoiteltu toimikunta.

Oikeusministeri Koskinen ilmoitti päätöksestään lokakuun alussa vuonna 2000 Inariin tekemänsä perehtymismatkan päätteeksi. Haastattelin häntä silloin Inarissa ja keskustelimme asiasta myös hieman haastattelun ulkopuolella. Minulle jäi kuva siitä, että Koskisella oli aito pyrkimys ottaa asioista perusteellisesti selvää. Samaa kosketusta ja käsitystä en onnistunut saamaan Tuija Braxin osalta hänen vieraillessaan Inarissa ja kuullessaan noilla kerroilla lähinnä vain saamelaiskäräjiä.

Julkaisenpa muistin virkistämiseksi ja silloista tilannetta kuvatakseni 3.10.2000 Lapin Kansassa julkaistun tekemäni uutisen Koskisen Inarin matkalta:

”Oikeusministeri Johannes Koskinen asettaa toimikunnan hiomaan toteuttamiskelpoista esitystä Ylä-Lapin valtionmaiden käytöstä ja hallinnosta, jotta Suomi voisi ehkä jo vuonna 2002 tehdä päätöksen kansainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäiskansasopimuksen ratifioinnista. Toimikunnan rinnalle hän nimittää selvitysmiehen tutkimaan maiden omistusoikeuksia.
Koskinen kuuli sunnuntaina ja maanantaina ylälappilaisia vielä kertaalleen selvitysmies Pekka Vihervuoren esityksistä. Keskusteluissa tarkennettiin kantoja niihin kaikkiaan 58:een lausuntoon, jotka oikeusministeriö sai selvitysmiehen työstä.
Koskisen mukaan sekä lausuntojen että nyt käytyjen keskustelujen perusteella maankäyttöoikeuksien ja maiden hallinnon järjestelyä voidaan jatkaa Vihervuoren esitysten pohjalta, eli mitään kokonaan uutta selvittelyn pohjaa ei tarvita. Ministeri ilmoitti kutsuvansa jatkotyötä tekevän toimikunnan puheenjohtajaksi maaherra Hannele Pokan, jonka katsoo nauttivan laajaa luottamusta ylälappilaisten keskuudessa.
Pokan toimikunta nimitetään vielä tämän kuukauden aikana ja myös saamelaisten tai lappalaisten mahdollista maanomistusta tutkiva selvitysmies nimetään seuraavien parin viikon kuluessa. Koskisen mukaan selvitysmies on jo katsottu ja hän edustaa ´maan korkeinta alan lakituntemusta´, mutta henkilön nimeä hän ei halunnut vielä maanantaina Ivalossa kertoa.
Koskisen mukaan Pokan toimikuntaan valitaan Ylä-Lapin ´laaja edustus´, jossa ovat mukana saamelaiskäräjien, Metsähallituksen ja kuntien edustajat. Valtion puolelta toimikuntaan ovat tulossa oikeusministeriön, maa- ja metsätalousministeriön ja ehkä valtiovarainministeriön edustajat.
Kun toimikuntaan mukaan kutsuttavien osapuolten taholta hymisteltiin jatkotyön tarpeellisuutta ja toiveita sen kautta syntyvästä hyvästä ratkaisusta, ilmoitti Lapinkylien yhteistyöjärjestö vastustavansa kaikkia maankäytön ja hallinnon jatkovalmisteluja ennen kuin pohjoisen valtionmaiden omistus on selvitetty.
Oikeusministeri Koskinen vakuutti lapinkylien edustajille, ettei enempää Pokan toimikunnalla kuin uudella selvitysmiehelläkään tähdätä kenenkään oikeuksien polkemiseen. Hänestä se, että joillekin pyritään saamaan lisää oikeuksia, ei saa viedä niitä muilta.
Koskinen muistutti Paavo Lipposen hallituksen ottaneen hallitusohjelmaansa tavoitteeksi ILO-sopimuksen ratifioinnin ja totesi pääministerin ja myös presidentti Tarja Halosen kiirehtineen ratifioinnin edellytysten luomista.”

Saman päivän lehdessä kerroin myös kuntien ja saamelaiskäräjien Koskiselle antamista kommenteista:

”Ylä-Lapin kunnat esittivät maanantaina yksissä tuumin oikeusministeri Johannes Koskiselle pohjoisen valtionmaiden käytön ja hallinnon siirtämistä paikallisille neuvottelukunnille ja Metsähallituksen Ylä-Lapin luonnonhoitoalueen tuottojen käyttämistä luontaiselinkeinojen ja luontoon perustuvien elinkeinojen kehittämiseen. Saamelaiskäräjät puolestaan haluaa yksin päättää sekä maankäytöstä että miljoonista, mutta on hyväksymässä välivaiheena myös selvitysmies Pekka Vihervuoren esittämän maaoikeushallinnon.
Inarin, Utsjoen, Enontekiön ja Sodankylän kunnat esittivät Vihervuoren tarjoaman Saamelaiskäräjien vetämän maaoikeusneuvoston sijaan valtionmaiden hallitsijoiksi Ylä-Lapin luonnonhoitoalueen kuntakohtaisia neuvottelukuntia. Niiden kokoonpanoa tulisi täydentää käsittämään valtion, Saamelaiskäräjien ja saamelaisrekisterin ulkopuolisten syntyperäisten paikkakuntalaisten sekä keskeisten peruselinkeinojen edustus.
Kuntien esityksen mukaan neuvottelukunnille annettaisiin päätösvalta valtion maista ja niistä saatavasta tuotosta, joka kustannusten vähentämisen jälkeen käytettäisiin alueen luontaiselinkeinojen ja luontoon perustuvien elinkeinojen kehittämiseen.
Kunnat esittävät tietenkin myös sitä, ettei neuvottelukuntien valta saisi kävellä missään kunnallisen itsehallinnon kuten kaavoituksen yli.
Kunnat eivät tyrmää kokonaan myöskään Vihervuoren esityksiä, kunhan niitä mukailevien toimien vaikutukset kuntien talouteen, elinkeinoihin, peruspalvelujen tuottamiseen ja vielä kansalaisryhmiinkin perusteellisesti ensin selvitetään. Kunnat kantoivat huolta myös pääsystään ministeri Koskisen nimittämään maaherra Hannele Pokan toimikuntaan ja tuota pääsyä niille myös luvattiin.
Kuntien puolelta tuli maanantain tiedotustilaisuudessa hyvin esille se kiinnostus, jota valtionmaiden tuoton miljooniin tunnetaan. Eräässä puheenvuorossa kyseltiin, josko Metsähallituksen tuotot pitäisi jäädyttää odottamaan lopullisia päätöksiä, ettei niitä ehdittäisi sumputtaa piiloon jonnekin muualle valtion momenteille.
Myös Metsähallitus oli myötäämässä kuntien esittämää hallintomallia kannattamalla paikallisen väestön vaikutusvallan lisäämistä valtionmaiden käytössä. Metsähallituksen mukaan Ylä-Lapin luonnonhoitoalueen yksikköön voitaisiin liittää nykyisten kolmen pohjoisen kunnan lisäksi saamelaisalueeksi luettu Lapin paliskunnan alue Sodankylästä.
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Pekka Aikio epäili tokko Vihervuoren tai muutkaan esitykset saamelaisten maankäyttöoikeuksien lisäämisestä riittävät edellytyksiksi kansainvälisen ILO-alkuperäiskansasopimuksen ratifioinnille. Hänestä ehtona tulee olemaan saamelaisten vahvempi oikeus maahan.
Aikio oli valmis kuitenkin hyväksymään Vihervuoren maaoikeushallintomallin askeleena kohti maanomistusta. Samalla Aikio muistutti, että saamelaiskäräjät halusi lopulta olla yksin päättämässä valtionmaiden ja niiden tuoton käytöstä.
Maanomistuksesta lähtee myös Lapinkylien yhteistyöjärjestö, jonka mielestä mihinkään väliaskelmiin ei pidä lähteä ennen kuin maiden omistus on pitävästi todettu. Lapinkylien mukaan on yhä selvittämättä mihin aineelliseen todistusvoimaiseen oikeuteen perustuu vanhojen lappalaissukujen ikiaikaisten oikeuksien ja olemassaolon täydellinen unohtaminen Vihervuoren esityksissä.
Samoin lapinkylät kiistävät jonkin valtion omistukseen jääneen liikamaan, jonka se voisi poliittisella päätöksellä antaa pois alkuperäisten oikeudenomistajien jälkeläisiltä joillekin sellaisille, jotka eivät voi osoittaa mitään aineellista näyttöä omistuksestaan.
Lapinkylien yhteistyöjärjestön puheenjohtaja Lauri Kotavuopio ja enontekiöläinen lapinkylän osakas Eino Niemelä epäilivät oikeusministeri Koskisen haluavan jatkossa jättää lappalaiset syrjään pohjoisen maaoikeuksien selvittelystä, mutta lupasivat heidän jatkavan taisteluaan.
Koskinen katsoi lappalaisilla olevan mahdollisuus osallistua maaoikeushallinnon jatkotyöstämiseen kuntien edustuksen kautta. Näin mikäli kunnat eivät päädy valitsemaan edustajikseen joitain muita.
Maaherra Hannele Pokka sanoi olleensa vähemmän innoissaan kutsumisestaan Ylä-Lapin maaoikeushallintoa pohtivan toimikunnan puheenjohtajaksi. Hän kertoi varsin hyvin tuntevansa ne vaikeudet, joita asian ympärillä edelleen on, mutta katsoi myös tuntevansa asian ja tuntevansa näin velvollisuutta siihen tarttumiseen.
Yleensä Koskisen jatkotoimista tunnuttiin olevan sitä mieltä, ettei Ylä- ja Pohjois-Lappia pitkään jäytänyttä kiistaa pystytä kestävästi lopettamaan ennen kuin valtionmaiden omistus on kunnolla tutkittu.”

Näin vuonna 2000. Maaherra Hannele Pokalla oli toimikuntansa johtamiseen melkoinen uskottavuusvaje nimiteltyään hieman aiemmin Lapin historiallisen alkuperäisväestön jälkeläisiä julkisesti "tekolappalaisiksi ecujen tavoittelijoiksi" ja suitsutettuaan yhtä julkisesti vain saamelaiskäräjien jäsenistön oikeuksista.

Toisaalta juuri Pokan toimiessa oikeusministerinä saamelaismääritelmään lisättiin lappalaisuuden huomioiva polveutumisperuste. Se samainen, josta äskettäin korkein hallinto-oikeus sai nykyisen saamelaiskäräjien johdon taustavoimineen takajaloilleen.

Ajat ovat sikäli muuttuneet ja uusi tutkimus avannut silmiä valtionkin suunnassa, että tulevalla matkallaan perustusvaliokunta kuulee jo ihan virallisesti myös lapinkyliä ja statuksettomia saamelaisia.

Veikko

Jk. Liitänpä tuohon jatkoksi linkin Kalevan uutisesta kahta vuotta myöhemmin. Eli miten kävikään maaherra Hannele Pokan toimikunnan esityksille ja miten sillä kerralla tilannetta tulkitsi oikeusministeri Johannes Koskinen.

http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/pokan-toimikunnan-esityksesta-ei-ole-laiksi/482517/