tiistai 11. toukokuuta 2021

Saamelaiskäräjälain muutosesitys vahvistaisi toteutuessaan sorron

Saamelaiskäräjälain muutosta valmisteleva toimikunta sai valmiiksi ehdotuksensa lakimuutoksista. Oikeusministeriön mukaan ”ehdotusten tavoitteena on edistää saamelaisten itsemääräämisoikeuden toteutumista sekä parantaa saamelaisten kieltään ja kulttuuriaan koskevan itsehallinnon ja saamelaiskäräjien toimintaedellytyksiä”.

Käytännössä muutosesitykset toteutuessaan merkitsisivät historian ja kansainvälisen alkuperäiskansakäsitteen pois pyyhkimistä Suomen alkuperäiskansakäsitteestä. Ne olisivat siis nykyisen saamelaiskäräjillä valtaa pitävän ryhmän märän unen toteutuminen ja samoilla lakanoilla hymy huulillaan heräisi varmaan myös toimikuntaan käräjien yhtenä edustajana toiminut Martin Scheinin; ehkä se hänelle pitkään haaveena ja arvovalta-asiana ollut kollektiivinen, etnisesti yhdellä tavalla puhdistettu Saamenmaa voisi sittenkin syntyä!

Toimikunta esittää, vain Juha Joonan jätettyä eriävän mielipiteen, että saamelaiskäräjien nykyinen vaaliluettelo käytännössä siivotaan ”vääristä saamelaisista”. Hienommin sanottuna ”vaaliluetteloon merkitsemisen edellytykset uudistetaan ja vaaliluettelo kootaan uudelleen uudistettujen kriteerien pohjalta”. Tällä joidenkin ihmisten äänivaltaisen saamelaisen identiteetin yliviivaamisella halutaan ”vahvistaa saamelaisten oikeutta alkuperäiskansana itse määrittää, kuka on saamelainen”. Toimikunta jopa näkee, että ehdotettujen muutosten pohjana on Suomen velvollisuus saattaa saamelaiskäräjälaki sopusointuun YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen kanssa ja estää sopimuksen loukkaukset jatkossa”.

Oikeutta äänestää saamelaiskäräjien vaaleissa koskevaa saamelaisen määritelmää eli 3 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälän kielikriteeri laajentuisi neljänteen polveen ja siitä poistettaisiin niin sanottu polveutumiseen viittaava lappalaiskohta. Toimikunta korostaa, että pykälässä olisi kysymys nimenomaan oikeudesta äänestää ja oikeudesta asettua ehdolle saamelaiskäräjien vaaleissa, eikä siinä määriteltäisi, ketä on pidettävä ylipäänsä saamelaisena. Säännöksen katsotaan vastaavan pitkälti vuonna 2017 parafoidun pohjoismaisen saamelaissopimuksen määräystä saamelaiskäräjien äänestysluettelosta.

 ”On tärkeä pikaisesti korjata nykytilanne ja huolehtia, että Suomi turvaa jatkossa täysimääräisesti saamelaisten perus- ja ihmisoikeudet”, sanoo oikeusministeri Anna-Maja Henriksson. Ministerin optimismiin yhtyy saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tuomas Aslak Juuso.

Vaaliluetteloon merkitsemistä koskevan asian muutoksenhakua esitetään muutettavaksi siten, että ensimmäisenä varsinaisena muutoksenhakuasteena toimisi itsenäinen ja riippumaton muutoksenhakulautakunta. Se toimisi saamelaiskäräjien yhteydessä ja nimitettäisiin saamelaiskäräjien ehdotuksesta. Se siis riippumattomuudesta; lukija voi verrata sitä vaikkapa saamelaiskäräjien mielen mukaan nimettyyn ns. totuus- ja sovintokomissioon. Muutoksenhakulautakunnan päätöksistä haettaisiin muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta, jos se myöntää valitusluvan.

Säännöstä viranomaisten neuvotteluvelvoitteesta ehdotetaan uudistettavaksi, ”jotta Suomi täyttäisi YK:n alkuperäiskansajulistuksessa edellytetyn ja ihmisoikeussopimusten tulkinnassa vahvistetun periaatteen alkuperäiskansan vapaasta ja tietoon perustuvasta ennakkosuostumuksesta (Free, Prior and Informed Consent, FPIC)”. Lisäksi saamelaisten oikeuksien huomioon ottamisesta viranomaisten toiminnassa säädettäisiin tarkemmin. Myös saamelaiskäräjien toimivaltasäännöstä halutaan vahvistaa ja lain tarkoituspykälään lisätä viittaus saamelaisten itsemääräämisoikeuteen. Kaksisataaviisikymmentä äänioikeutettua saamelaista voisi jatkossa tehdä aloitteen saamelaiskäräjille sen tehtäviin kuuluvassa asiassa. 

Toimikunnan jo hetken jossain määrin tiedossa ollutta esitystä kommentoitiin saamelaiskäräjien toimintaan kriittisesti suhtautuneiden saamelaisten taholta tuoreeltaan muun muassa näin:

”Kulttuurin heikentämiskielto olisi käytännössä käräjien veto-oikeus kaikkiin hankkeisiin, koska niitä ei voitaisi toteuttaa muutoin, kun saamelaiskäräjien suostumuksella. Kehityksen pysähtyessä saamelaisalueesta tulee suomalaisten rahoittama satumaa, oma Disneyland, jota maksajat ja muutkin voivat halutessaan silloin tällöin käydä katsomassa.”
”Kun polveutumisperuste poistetaan ja käräjien vaaliluettelo puhdistetaan korkeimman hallinto-oikeuden hyväksymistä äänioikeutetuista, ja kun käräjille perustetaan vain sen mielen mukainen riitojen ratkaisulautakunta, on KHO pelattu käytännössä ulos valtapelistä, jossa valikoitunut kieli-, suku- ja elinkeinoyhteisö pääsee yksin käyttämään koko alueeseen ja myös valtion toimintaan liittyvää valtaa sekä jakamaan valtion tälle hallinnolle syöttämiä miljoonia keskenään.”

”Mikäli tuo kuvatun kaltainen katastrofaalinen tilanne synnytetään Suomen alkuperäiskansan keskuuteen, saamelaiskäräjät ei ole koko Suomen alkuperäiskansaa edustava instituutio, vaan siitä tulee Suomeen mielivaltaisesti itsensä valikoineiden ihmisten joukko, jolle annetaan mahdollisuus syrjiä ja sortaa Suomen alkuperäiskansaan kuuluvia ihmisiä.”

Myös neljä saamelaiskäräjien jäsentä Kari Kyrö, Anu Avaskari, Pigga Keskitalo ja Inka Kangasniemi julkaisivat tuoreeltaan toimikunnan esitysten esittelyn jälkeen julkislausuman, jossa he katsovat käräjälakitoimikunnan mietinnön uhkaavan jättää osan Suomen alkuperäiskansasta kulttuuri-itsehallinnon ulkopuolelle. He ilmoittivat, etteivät tue esityksen keskeisiä muutosehdotuksia.

Käräjäedustajien mukaan lappalaiskriteerin poistamisella estettäisiin niiden ihmisten pääsy saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, jotka ensisijaisesti YK:n työjärjestön ILO:n 169 ensimmäisen artiklan ja muiden kansainvälisesti laajasti hyväksyttyjen käsitysten mukaan kuuluvat alkuperäiskansaan. Heiltä vietäisiin silloin myös vaikuttamisen mahdollisuus heitä itseään ja heidän elinolosuhteitaan koskeviin asioihin. Käräjäedustajat muistuttavat historian totuuksiin viitaten nimityksen lappalainen tarkoittavan saamelaista, vaikka nyt on alettu virheellisesti väittää sen tarkoittavan pelkkää elinkeinoa. 

Käräjäedustajien mukaan nyt esitetyllä äänioikeusmäärittelyllä mahdollistetaan mielivalta, jossa jatkossakin voidaan syrjiä ihmistä osallistumasta itseään koskevien asioiden käsittelyyn ja päättämiseen. Heistä absurdia asiassa on vielä se, että vedotaan YK:n ihmisoikeuskomitean suositukseen saamelaisten itsemääräämisoikeuden lisäämiseksi. Käräjäedustajat huomauttavatkin, että viitattu ihmisoikeuskomitean suositus on syntynyt tilaustyönä ja puolueellisesti, sillä asianosaisia ei ole lainkaan kuultu.

Esitys loukkaa heidän mielestään lukuisten ihmisten perusoikeuksia ja on siten toteuttamiskelvoton.

 JK.
Ohessa linkki saamelaiskäräjälakitoimikunnan mietintöön. Juha Joonan eriävä mielipide alkaa sivulta 182.
https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/374663f3-4b21-4774-8fd3-818af2878155/3d5a582f-aab6-4a2c-8994-f79ef5dbc969/JULKAISU_20210511130122.PDF

37 kommenttia:

  1. Tuo saamelaiskäräjälakitoimikunnan esityshän myötäilee pitkälle Sipilän hallituksen aikaista esitystä, jota taisivat kannattaa Lapin kansanedustajista ainakin Lohi ja Kärnä?
    Toisin sanoen lappalaiset ulos saamelaiskäräjiltä ja olkoot sitten keitä ovatkaan ilman valtion tukea tai tunnustusta?

    VastaaPoista
  2. Yli 40 vuotta jatkunut kiista "kuka on saamelainen" on virittänyt keskustelua, ristiriitaisia kannanottoja, joukon tutkimuksia, joiden perusteella voimme piirtää uuden täsmennetyn kuvan saamelaiskäräjien ja sitä johtaneiden poliitikkojen toiminnasta. Niiden lisäksi käytettävissä on ollut saamelaiskäräjien lukuisat esitykset ja kannanotot, jotka ovat liittyneet etnisten saamelaisten kollektiivisten maaoikeuksien lisäämisen tavoitteisiin. Eilen julkistettu saamelaislakityöryhmän esitykset osoittavat, että kiistalle ei näy olevan loppua näkösällä. Ihmisoikeuksiin vetoamalla yritetään inarinsaamelaisten alkuperäisyyden puolustamista vaikeuttaa. Sopii kysyä missä on käräjien poliittisen johdon moraali ja etiikka?
    Kiistan lähtölaukauksena voidaan pitää sodan jälkeen Lisman erämaakylään ilmestynyttä miestä, joka kertoi olevansa Suomen hallituksen ministeri Aalto. Hän kertoi kyläläisille, että hallitus on lähettänyt hänet tänne ottamaan selvää kyläläisten elämästä ja olosuhteista. Ministeri sai kyläläisiltä oikein kunnon tietoiskun siitä miten huonosti erämaissa asuvia saamelaisia oli kohdeltu mm. isojaossa, jossa suomalaiset saivat maata, mutta erämaakylien saamelaiset jäivät ilman. Ministeri lupasi heti miten kun hän pääsee takaisin Helsinkiin panna toimeksi, hän lupasi palauttaa saamelaisille takaisin valtion itselleen laittomasti ottamat maat. Kyläläiset halusivat Repovaaran päältä vielä näyttää ministerille mistä itse kunkin valtion maista erotettavat tilukset sijaitsevat. Sen jälkeen, kun tämä "huijarin" lupaukset jäivät toteutumatta, ovat näitä epäkohtia ovat yrittäneet monet toimikunnat ja työryhmät esityksillään korjata, mutta tähän asti huonolla menestyksellä. Voidaan kysyä, että miten kuntien väestö ja yksittäiset maanomistajat ovat saattaneet olla tietämättömiä heidän oikeuksia rajoittamaan tähtäävistä hankkeista?

    Jatkokysymys kuuluu, miksi niin vähän on esiintynyt vastarintaa, joka koskee saamelaiskäräjien vaatimusta Suomen pinta-alasta 10 prosentin kokoisen alueen siirtämistä vajaan 3000:n saamelaisten hallintaan ilman olosuhteiden, oikeuksien ja vaikutusten selvittelyä. Alueella asuvien saamelaisten määrä on tällä hetkellä n. 30 % alueella asuvista ihmisistä. Mutta tuolla alueella asuvien saamelaisten määrä edustaa koko Suomen asukasluvusta vain 0.001 %. Kukaan ei ole kuitenkaan nähnyt vaivaa niin paljon, että olisi kyseenalaistanut sitä mitkä ovat tällaisen yhteisen saamenmaan muodostamisen rajoitteet alueella, jossa Suomen kokoisella alueella asuu miljoona ihmistä, joista saamelaisten määrä on vain 70 000. Miten kunnissa asuva väestö on saattanut olla näin tietämätön sen oikeuksia rajoittamaan tähtäävistä vallankumouksellisista suunnitelmista, jotka olisivat heidät siirtäneet toisen luokan kansalaisiksi? Eikö Suomen perustuslaki koske myös heitä? Kysymys ei ole enää yhdenvertaisuudesta, vaan aivan muusta.

    Saamelaisten poliittisen kärjen pitkän tähtäimen tavoitteena on ollut luoda pohjoismaihin Suomen kokoinen itsenäinen valtio, Saamenmaa. Asiaan ei ole haettu vastausta pienten askelten politiikalla, vaan pitkän loikan kautta eli maanomistajien oikeudet sivuuttaen, mikä selittää sen ettei asiassa ole päästy alkua pitemmälle.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  3. ...jatkoa:

    Tavoitteena on ollut osoittaa, miten saamenmaasta tulee esimerkki kaikille muille maailman sorretuille alkuperäiskansoille. Tämä esimerkki osoittaisi miten kaikki pohjoismaat noudattavat ihmisoikeussopimuksia ja kunnioittavat alkuperäiskansojen oikeutta omaan itsehallintoon. Tullakseen saamenmaaksi ei tarvitse ajatella sen kokoa. Pinta-alaltaan Suomen kokoisella alueella asuu kaikkiaan 1 miljoona ihmistä, joista n. 70 000 saamelaisia. Jokainen voi päätellä mitkä ovat saamelaisten oman valtion perustamisen rajoitteet ja hidasteet. Ns. siirtomaahallinnon purkaminen saattaa siten osoittautua paljon vaikeammaksi kysymykseksi käytännön tasolla kuin mitä yksikään hankkeen puuhamiehistä ja naisista on ajatellut. Tätä joutuu myös Suomen hallitus pohtimaan.

    Kiista käynnistyi siitä, kun saamelaiskäräjät alkoi vaatia muille kuin saamelaisille kuuluvien maiden palauttamista saamelaisille puhumalla saamelaisten kollektiivisista maaoikeuksista. Sen tavoitteen toteuttamisen yhdeksi tekijäksi valittiin tietoisesti saamelaismääritelmä, jolla pyrittiin syrjäyttämään todellinen alkuperäisväestö; inarinsaamelaiset. Tällaisten vaatimusten toteuttaminen olisi merkinnyt todellisten maanomistajien oikeuksien rajoittamista eli siirtämistä saamelaiskäräjien päätösvallan piiriin. Sellainen olisi johtanut merkittäviin taloudellisiin menetyksiin.

    Kiistan on siis aloittanut saamelaiskäräjät, joka ei ole välittänyt mistään säännöksistä tai Suomen oikeusjärjestyksen normeista. Kiista ei koske yksinomaan käräjiä vaan oikeusministeriötä, kuntia, valtiota ja yksittäisiä maanomistajia. Saamelaiskäräjät ei ole pakottanut ketään tähän kiistaan, se on ollut vain aloitteentekijä, joka on vedonnut ILOn sopimuksen ratifiointiin.

    Saamelaiskäräjien poliittinen johto on käynnistänyt kiistan sellaisena kuin sitä on käyty: kysymys on ollut ja on edelleen statuksettomien saamelaisten eliminoimisesta epäonnistuneen saamelaismääritelmän nojalla. Yksityiskohtaisempaa tietoa tästä saa kun lukee asiasta laadittuja mietintöjä, KHO:n ratkaisuja; kaikki käräjien vaalilautakunnan ja käräjien hallituksen hylkäävät päätökset on lainvastaisina kumottu.

    Käräjien inarinsaamelaisiin kohdistuvaa syrjivää voidaan verrata poliittisesti eri mieltä olevien ihmisten Siperiaan karkottamisena, jota Venäjällä harjoitettiin tsaarin ja myöhemmin Neuvostoliiton vallan aikana. Pyrkimyksenä on statuksettomien maaoikeuksien siirtäminen saamelaisten osaksi saamelaisten kollektiivisia oikeuksia. Saamelaiskäräjät ei olisi itse koskaan pystynyt ja suunnittelemaan, valmistelemaan ja toteuttamaan tällaista yksin hanketta. Siihen on tarvittu tiivistä yhteistyötä oikeusministeriön, asiasta tietämättömien poliitikkojen, muiden tahojen ja omien asiantuntijoiden kanssa. Jos satunnaiset epäilykset jätetään huomiotta suunnitelmia laadittaessa, vallitsisi itse asiassa konsensus. Tämä saattaa tuntua rohkealta päätelmältä, mutta on kuitenkin totta.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  4. ...jatkoa:

    Pelko statuksettomien saamelaisten muodostamasta vaarasta on yhdistänyt inarinsaamelaisten alueelle muuttaneita pohjoissaamelaisia ja kolttia. Saamelaisten elintilavaatimus ja sen turvaamiseksi tarkoitettua inarinsaamelaisten maiden haltuunottoa ei ole käräjien korkeimmassa johdossa kyseenalaistettu. Kukaan ei esittänyt siitä vastalausetta. Katsottiin, että valtion maiden haltuunotossa voitaisiin etsiä lopullista vastausta vasta sen jälkeen, kun kiistan yksi kiistan osatekijä eli statuksettomat saamelaiset olisi raivattu tieltä.

    Uutta kuitenkin oli, että radikaalin taistelun käynnistänyt saamelaiskäräjät alkoi käydä sotaa alkuperäiskansaryhmään saamelaisiin kuuluvia statuksettomia saamelaisia vastaan. Strategisesti statuksettomista saamelaisista haluttiin päästä eroon ja heidän maaoikeudet siirtää osaksi saamelaista maakollektiivia, jonka ytimen olisi muodostaneet metsähallituksen hallinnassa olevat maat ja vedet. Tiedossa ei ole, että kokouksissa läsnä olleet käräjien jäsenet olisivat reagoineet kriittisesti tai peräti suuttuneet näistä suunnitelmista, jotka merkitsivät kansanvaltaisten säännösten räikeää loukkausta.

    Monet saamelaiset ja heidän tukijansa uskoivat vilpittömästi heidän olevan oikealla asialla. Tämä osoittavat miten käräjien johdon vetoomus vetosi tietämättömien ihmisten oikeamielisyyteen. Alkuaikojen menestykset antoivat intoa. Käräjät ei tarvinnut enää saamelaisia tähän kiistaan.

    Kiistassa oli kyse taistelusta etnisten saamelaisten vihollisia statuksettomia saamelaisia mutta myös saamenkielisten maanomistajien vastaan. Tämä tarkoittaa sitä, että käräjien oma strategia on kääntynyt omaa väestöä vastaan. Sellaista strategiaa, joka olisi johtanut menestykseen ei yksinkertaisesti ole ollut. Eikä tämä totuus ja sovitteluprosessin käynnistäminen näytä asiaa parantavan yhtään. Poliittisista syistä kiista olisi pitänyt lopettaa kauan sitten, mutta se jatkunut sosiaalidarvinistisessa hengessä tähän päivään asti. Tämä kaikkien tavoitteiden viimeinen vaihe ei ole pelkää kuvitelmaa. Se on levinnyt niin kuin Australian metsäpalo kaikkialle Ylä-Lapissa. Näin kiista on suunnannut voimansa itseään vastaan. Nämä kokemukset huomioon ottaen en odota mitään läpimurtoja tänä vuonna käynnistyvältä totuus ja sovintoprosessilta, koska siinä on samaan saamenkansaan kuuluvat statuksettomat saamelaiset rajattu ulkopuolelle. Samoin KHO:n rooli on painettu pimentoon. Sama koskee saamelaiskäräjälain tarkistamistoimikuntaa.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  5. Jossain somessa seilaa tällainen Mikko Kärnän tiedote (en löytänyt alkuperäistä kun Mikko ei ymmärrettävästi minulle paljon mitään halua tiedottaa):

    "Medialle
    12.5.2021
    Julkaistavissa HETI
    KÄRNÄ: KESKUSTA TULEE KAATAMAAN SAAMELAISKÄRÄJÄLAKITYÖRYHMÄN ESITYKSEN
    Keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä toteaa, että keskusta ei tule hyväksymään saamelaiskäräjälakityöryhmän laatimaa esitystä uudeksi saamelaiskäräjälaiksi.
    - Keskustan edustaja tohtori Juha Joona jätti työryhmän esityksestä eriävän mielipiteen ja keskusta tukee sitä. On äärettömän ikävää, että työryhmällä ei ilmeisesti alun alkaenkaan ollut tarkoitusta laatia esitystä, jolla olisi ratkaistu statuksettomien saamelaisten oikeusasema. Nyt annettu esitys kaventaisi saamelaismääritelmää merkittävällä tavalla. Se on paitsi kansainvälisten sopimusten, myös hallitusohjelman vastaista. Hallitusohjelmaan kirjattiin nimenomaisesti, että saamelaiskäräjälaista päätettäessä huomioidaan kaikkien saamelaisten ja kaikkien saamelaisryhmien oikeudet. Tämä esitys ei sitä tee.
    Kärnä katsoo, että tämän esityksen kaatumisen jälkeen kaikki saamelaisia koskettavat lakihankkeet tulisi laittaa jäihin ainakin yhdeksi vaalikaudeksi.
    - Jokainen hallitus on vuorollaan yrittänyt saamelaiskäräjälain uudistamista ja myös ILO-169 yleissopimusta on tarjottu eduskuntaan ratifioitavaksi. Kaikki yritykset ovat epäonnistuneet ja niin tämäkin oli ilmeisesti alusta saakka tuomittu epäonnistumaan. Niin kauan kuin asioita yritetään edistää saamelaiskäräjien yksipuolisella sanelulla, ei mikään tulekaan etenemään. Vasta sellainen esitys, jolla aidosti ratkaistaan statuksettomien saamelaisten oikeusasema, voi edetä. Nyt pitäisi ottaa kunnon aikalisä näiden asioiden kanssa.
    Lisätietoja:
    Mikko Kärnä, p. 040 143 8941"

    Niinköhän tuo edustaa Kepun kantaa laajemminkin, jää nähtäväksi?

    VastaaPoista
  6. Tässä uudessa esityksessä olisi hyvä kuulla perustuslakivaliokuntaa.Miten voidaan historiaa vääristäen kaapata todellisten Lapinkylien lappalaisten oikeudet.Saamelaisalueen raja on tarkotuksellisesti Vuotson seudulla.Eikö oikeusministeriön virkamiehet pitäisi asettaa syytteeseen kapinan siunaamisesta.Poliitikot kyllä myyvät vaikka äitinsä pysyäkseen vallankahvassa,niiden lupauksiin ei voi luottaa.Markus Lohi teki viimeksi kompromissiesityksen joka sisälsi toteutuessaan etnisen puhdistuksen.Onneksi asia ei mennyt läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuopa onkin mielenkiintoista muistaa ja olisi hyvä saada Lohikin Kärnän ohella todistamaan kepun lupaus olla hyväksymättä Henrikssonin ja Scheininin esitystä. Nyt tulee maku että luottavat poliittisen muistin lyhyyteen vaikka hyvähän se jos ovat muuttaneet kantansa.

      Poista
    2. Taisi Sipilä panna poijat asialle. Mikä lie ollut hänen itsensä ajatus tuossa alkuperäiskansan jakamisessa.

      Poista
  7. Lapin Kansassa on nyt aiheesta asiaa. Mm. Juha Joona hyvä haastattelu (linkistä taitaa avautua vain tilaajille):

    https://www.lapinkansa.fi/oikeustieteen-tohtori-jatti-saamelaiskarajalaista/3593255

    VastaaPoista
  8. Lapin Kansassa todetaan että hallitus antaa eduskunnalle vain sellaisen lakiesityksen jonka saamelaiskäräjät hyväksyy. Vaikka tässä sopii kysyä kenen taskussa eduskunnan lainsäädäntövalta on, asiassa ei ole mitään täysin uutta kun on kyse saamelaiskäräjistä ja oikeusministeriöstä.
    On kuitenkin sanottava että jos ny julkaistu esitys ei mene läpi eduskunnassa sellaisenaan, tai jos eduskunnassa siihen tehdään muutoksia joita saamelaiskäräjät ei hyväksy, tilanne on todellakin pahasti lukossa: Jos lakiesitys taas menee läpi, Suomen valtio rikkoo kansainvälistä oikeutta sillä että se on säätänyt lain joka mahdollistaa sen että alkuperäiskansaan kuuluvilta, käräjien vaaliluettelosta alunperinkin hyväksymättä jätetyiltä ja siitä lain voimaan astuttua puhdistetuilta saamelaisilta evätään oikeus harjoittaa kulttuuriaan ja toteuttaa kulttuuriaan ja poliittisia oikeuksiaan. Tällaistahan YK:n ihmisoikeuskomitea katsoi tapahtuneen valitusasioissa Sanila-Aikio vastaan Suomi ja Näkkäläjärvi y.m. vastaan Suomi.

    Lakiehdotukseen ja sen perusteluihin sisältyvä ajatus jonka mukaan laissa ei lainkaan otettaisi kantaa siihen kuka on saamelainen, vaan ainoastaan päätettäisiin tietyllä menettelyllä kenellä on äänioikeus saamelaiskäräjien vaaleissa on oikeudellisesti skitsofreeninen. Asia ja marssijärjestys on käännetty päälaelleen. Ihminen ei ole saamelainen siksi, että hänet on suvaittu merkitä vaaliluetteloon, vaan ihminen tulee merkitä vaaliluetteloon siksi että hän on saamelainen. Päätösvalta yksilän saamelaisuudesta ei kuulu saamelaiskäräjille, vaan sille saamelaisyhteisölle johon hän katsoo kuuluvansa.

    Jos vaaliluettelon ulkopuolella olisi saamelaisia, jotka haluavat tulla merkityksi vaaliluetteloon, heillä on siihen oikeus, jos he kerran ovat saamelaisia. Jos laki tulisi sisältämään saamelaisuuden kriteereitä jotka yhdessä laissa säädetyn hyväksymismenettelyn kanssa sulkisivat osan saamelaisista poliittisten oikeuksiensa ulkopuolelle, laki ja sen perusteella tehdyt päätökset olisivat lainmukaisuudestaan huolimatta oikeudellisesti kestämättömällä pohjalla. Perustuslain, Suomen hyväksymien kansainvälisten yhdenvertaisuutta varmistavien sopimusten ja kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden mukaan saamelaisuuden ja äänioikeuden erottaminen toisistaan on pikkunäppärä mutta ehdottoman kestämätön perusajatus, vaikka se epäilemättä keksijöittensä ja ajajiensa mielestä on vähintäänkin nerokas.

    VastaaPoista
  9. Tuokin avautuu vain tilaajille mutta kannattaa lukea joka näkee. Panin merkille että Lohikin pettynyt mutta puhuu taas kompromissista eli mitähän se taas...
    https://www.lapinkansa.fi/lapin-kansanedustajat-mietinto-uudeksi-saamelaiska/3596584

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin tuon saman. Ei oikein vakuuta. Voi olla että tuo kuuluisa kompromissi elää vielä joissain päissä. Tämä asia ei kaipaa kompromisseja kun pysytään historiassa ja sieltä johtuvasta alkuperäisyydessä. Muuten kuljetaan kohti kaaosta.

      Poista
  10. Saamelaispolitiikka on hajottaa ja hallita.

    Politiikka on paksunahkaisten hommaa. Se on juonittelua ja panettelua. Se on oman edun tavoittelua. Politiikassa tarvitaan tekoja ja käytöstapoja, jotka synnyttävät luottamusta politiikkaa kohtaan. Ketkä pystyisivät tätä luottamusta luomaan elleivät juuri poliitikot itse. Perustuslaillinen kansanvalta ei menesty ilman luottamusta, mutta sen täytyy olla molemminpuolinen. Kaikki nämä edellä esittämäni väitteet ovat sellaisia, joita ilman ei demokratia toimi. Sen olen myös itse entisenä saamelaispoliitikkona joutunut kantapään kautta tuntemaan.

    Suomea voidaan pitää pitkälle kehittyneen demokratian mallimaana, josta hyvänä osoituksena on saamelaisille säädetty kielen ja kulttuurin itsehallinto. Suomi tarjoaa tästä eri väestöryhmien rinnakkaiselosta mallisesimerkin. Kovin suurta vetovoimaa ei kuitenkaan tällä esimerkillä toistaiseksi ole ollut niihin ihmisiin, jotka rauhan ja ystävyyden ohella etsivät sellaista politiikkaa, joka tunnustaa tasa-arvon käytännössä.

    Koko saamelaiskäräjien olemassaolon ajan on ollut ja on edelleenkin poliittinen oppositio, jota on kaikissa käänteissä pyritty eristämään ja kieltämään sen olemassaolo, josta hyvänä esimerkkinä on käräjien ääniharavien Kari Kyrön ja Anu Avaskarin estäminen pääsemästä vaikuttamaan käräjien hallintoon ja enemmistön harjoittaman politiikan määrittämisen sisältöön.

    Vaikka oppositio on käyttäytynyt demokratian pelisääntöjen mukaan, siitä huolimatta valtaa pitävä enemmistö sanoo sen toimintaa saamelaisvastaiseksi. Tämä on johtanut siihen, että oppositio on joutunut kohdistamaan toiminnassaan huomiota saamelaispolitiikan ytimeen. Tosiasia on kuitenkin, että opposition työkenttä on kuitenkin vallassa olijoiden taholta rajoitettu minimiin.

    Valitettavasti tässä tilanteessa opposition on tyydyttävä enemmistön sanelemiin pelisääntöihin. Vakavasti ei ole yritettykään tarttua vallassa olevien kannalta todella arkoihin kohtiin esimerkiksi siihen tapaan, jolla valheiden avulla on lähdetty toteuttamaan inarinsaamelaisien oikeuksien vähentämiseen tarkoitettua ohjattua demokratiaa. Muistan, miten alkuperäiskansasopimukseen vedoten oli tarkoitus ensinnäkin kuristaa todellinen alkuperäisväestö, tilan entisille veromailleen perustaneet lappalaiset. Tämä alkuperäisväestö, ihmiset, joiden esivanhemmat olivat ikimuistoisista ajoista eläneet alueella, piti tuhota hajottamalla ihmisten väliset historialliset siteet.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  11. ...jatkoa:

    Tähän asti inarinsaamelaisten olojen järjestäminen heidän toivomalla tavalla on ollut mahdotonta. Kaikkien saamelaisryhmien muodostamaa hallitusta on yritetty toteuttaa "tunnetulla tavalla”. Historia tulee vielä kertomaan totuuden eri puheenjohtajien kausien kriiseistä. Ennustan, että historia tulee vielä osoittamaan tuomionsa. Valitettavasti vaaleissa ei ole vielä saatu aikaan, harjoitetusta parlamentaarisen kansanvallan periaatteisiin huonosti soveltuneesta politiikasta irtaantumista.

    Normaaliolojen ensimmäinen ehto on, että puheenjohtaja tarkoin välttää henkilökohtaisen politiikan harjoittamista. Saamelaiskäräjälaki kaipaa muutoksia parlamentaarisen järjestelmään vahvistamiseksi. Tämän opetuksen ovat puheenjohtajina toimineet Pekka Aikio, Klemetti Näkkäläjärvi, Tiina Sanila-Aikio ja Tuomas Aslakka Juuso antaneet. Puheenjohtajien valtaa on voitu käyttää liian vapaasti. Sitä omavaltaisesti lisättäessä on käräjien jäsenet siirretty toiselle sijalle.

    Puheenjohtajan paikka on olla eri saamelaisryhmien vastakkain asettelun yläpuolella. Puheenjohtajan saamelaispoliittiset valtaoikeudet tulevat vasta saamelaiskäräjien jälkeen.
    Puheenjohtajalle kuuluvan saamelaispolitiikan johtamisen on tapahduttava loukkaamatta eri saamelaisryhmiä. Myöskään inarinsaamelaiset tulee huomioida yhdenvartaisina muiden kanssa. Demokraattisten menettelytapojen noudattamiseen emme tarvitse vallankumousta. Todelliselle, elävälle demokratialle ovat yksittäisten saamelaispoliitikkojen käyttämä oveluus, juonikkuus ja vallanhimo huonoin mahdollinen vaihtoehto.

    Keinona pohjimmiltaan samaa juurta olevan väestön jakamisessa kahteen eriarvoiseen ryhmään on käytetty saamelaiskäsitettä. Sitä on analysoitava lähinnä historiallisesta näkökulmasta ja siihen liittyvän vision kautta, joka tarkoittaa sitä, että saamelaisuus legitimoi itseään alusta saakka paremmalla tulevaisuudella.

    Käräjien hallituksen yritykset, vaimentaa inarinsaamelaisten muodostama oppositio ovat lyhytnäköisten etujen sanelemaa. Ne johtuvat ”saamelaisdemokratian” poikkeuksellista luonteesta ja ovat tässä mielessä epänormaalit. Opposition äänen estäminen ei ole tyypillistä kansanvaltaisesti hallitussa Suomessa. Se on epänormaalia ja viittaa saamelaisen demokratian sairaudentilaan.

    Saamelaispolitiikkaa on viime vuosikymmenten aikana hoidettu sellaisilla tempuilla, joilla valta pystytty keskittämään pohjois- ja kolttasaamelaisten käsiin. Edellä oleva osoittaa, että tilanne on epänormaali ja nyt aika vaatia palaamista demokratiaan, jossa inarinsaamelaiset saavat päätöksenteossa väestömääränsä mukaisen aseman.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  12. Ohessa linkki toimittaja Gunnar Petterssonin "Hirvaskumpu"-blogiin, jossa on hyvin tarkasti kuvattu tämän nytkin käynnissä olevan saamelaispolitiikan kiemuran vaiheita.

    http://hirvasrumpu.blogspot.com/

    VastaaPoista
  13. Eipä näyttäisi julkaiostuissa saamelaiskäräjien tulevien vuosien suunnitelmissa olla sanaakaan inarinsaamelaisten oikeuksien kohentamisesta puhumattakaan inarinsaamelaisten oman kolttien kyläkokouksen tapaisen elimen perustamisesta, tai edes sellaisen edellytysten tutkailusta. Kuis ny sellane pääs unehtuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inarinsaamelaisilla on mahdollisuus hakea ILO:n alkuperäiskansastatusta todella tosiasiallisin syin. He jos ketkä ovat menettäneet kulttuurinsa tunnusmerkkejä kruunun ja kirkon toimesta ja lisäksi he ovat kiistämättä asuttaneet aluettaan ennen tunkeutujien sille tuloa ja suorittamaa valtaamista.

      Poista
  14. Lueskelin Lapin Kansasta Tuomas Aslak Juuson kirjoituksen "Saamelaiskäräjälain uudistamiselle oikeudellinen tarve". Todellinen kynämies tämä Juuso! Kuten aikanaan Pekka ja Klemetti ja...

    VastaaPoista
  15. Ja minä luin tänään 21.5. Lapin Kansasta Janne Saijetsin vastauksen Ari Laaksolle tämän kommentoitua Saijetsin saamelaismäärittelyä. Nyt Saijets selventää, että "henkilön etnisyys riippuu kasvuympäristöstä, perheen taustasta ja kielestä". Hänen mukaansa "Esivanhemmissa voi olla montaa eri etnisyyttä, mutta nykyihmisen etnisyyden määrittää lähimpien polvien etnisyys". Saijetsin mukaan "Yksi suomalainen esivanhempi saamelaisessa suvussa ei tee jälkeläisistä suomalaisia ja vastaavasti yksi saamelainen esivanhempi ei tee suomalaisen suvun jäsenistä saamelaisia".
    Miten mahtaa olla Jannen itsensä kohdalla? Entä niin monen muun "oikeaksi" ilmoittautuvan saamelaisen kohdalla? Miten lienee noiden kasvuympäristöjenkin kanssa, osaako Janne tehdä risutulet?

    VastaaPoista
  16. Kyllähän se Kyrö aikanaan pitäessään käräjien avauspuhetta totta puhui:...."me suomalaiset"...

    VastaaPoista
  17. Ja sanoipa se Heikki J joskus että viimeinen Lappalainen kuoli 1960 luvulla.Koska kuoli viimeinen Suomalainen Näkkäläjärven,Saran,Jomppasen ym.suvuista.Silloin syntyi suuret saamen suvut!!!

    VastaaPoista
  18. Saamelaisia jakavasta henkisestä Berliinin muurista.

    Uusin saamelaiskäräjälakiesitys johtaa Ylä-Lapissa henkisen muurin syntymiseen saamelaisten ja lappalaisten välille. Tähän asti ovat saamelaiset ja lappalaiset sulassa sovussa eläneet keskenään. Tilanne alkoi kuitenkin muuttua saamelaiskomitean ehdotusten jälkeen toiseksi, kun asetuksella saamelaisvaltuuskunnasta osa lappalaisista erotettiin kielimääritelmän nojalla saamelaisiksi. Se oli alku Berliinin muurin kaltaisen henkisen muurin rakentamiselle saamelaisten ja etnisten saamelaisten välille. Kun samaan aikaan alettiin puhua valtion lapinkyliltä ottamien maiden palauttamisesta takaisin saamelaisille, heräsivät saamelaisten syrjimät lappalaiset. Alettiin puhua ei fyysisesti samaa väestöä erottavasta muurista vaan henkisen muurin rakentamisesta erottamaan saamelaiset ja lappalaiset toisistaan. Monelle heräsi kysymys siitä mitä tämä tarkoittaa käytännössä lappalaisille ja saamelaisille erikseen?

    Viimeaikainen keskustelu on pyrkinyt murtamaan vääristävää lappalaisen väestön kahtia jakoa tällä Berliinin kaltaisella muurilla kuten sitä voisi verrata. Tästä näkökulmasta katsottuna Berliinin muuri on lappalaisten vapaudelle suurempi rajoite kuin saattaa kuvitella. Lappalaista ei huomioida tasavertaisena yhteiskunnallisena toimijana tai että muurin toiselle puolen jäänyt lappalainen joutuu jatkuvasti olemaan varuillaan etnisten saamelaisten mielivaltaiselle kohtelulle.

    Uusi lakiesitys kohtelee suomenkielisiä saamelaisia raa´asti. Kun siis pohdimme muurin molemmilla puolilla elävien saamelaisten ja lappalaisten suhdetta, voi todeta, että käsitteen toiselle puolelle jääneiden lappalaisten asemaa pyritään tietoisesti heikentämään aivan samalla lailla kuin Israelissa asuvia palestiinalaisia. Saamelaiset katsovat, että heidän asettamat rajoitukset lappalaisille ovat oikeutettuja heidän elämänmuotonsa turvaamiseksi. Siksi lappalaiset on eristettävä, että saamelaiset saisivat nauttia ihmisoikeuksista. Uskomatonta röyhkeyttä! Tällaiseen johtaa elävälle elämälle vieraat poliittiset käsitteet

    Monet johtavat saamelaiset ovat sitä mieltä, että lappalaisten toimintavapautta voidaan rajoittaa, koska he muodostavat saamelaiskulttuurille pysyvän uhkan. Siksi heidät on työnnettävä muurin taakse. Jos näin ei olisi lappalaiset aiheuttaisivat vahinkoa saamelaisten mahdollisuutta nauttia kulttuuristaan. Merkittävä osa nykyisestä yhteiskunnallisesta keskustelusta, jossa lappalaiset nähdään ainoastaan saamelaisten elämänmuotoa uhkaavana vaarana osoittaa kuinka raaka ja suvaitsematon saamelaisten maailma on. Saamelaiset pitävät itsestään selvänä, että alkuperäsikansa asema antaa heille mandaatin syrjiä lappalaisia, samalla kieltää ja rajoittaa lappalaisten toimintavapautta ja ihmisarvoa.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  19. ...jatkoa:

    Berliinin muurin toisella puolella saamelaisnationalismi näyttäytyy uskontoa muistuttavana rakennelmana, josta lappalaiset ovat työnnetty muurin toiselle puolen. Muurin toisella puolen saamelaisuus on noussut perinteisen uskonnon paikalle luomaan yhteisöllisyyttä, jota eivät muurin toiselle puolen jäävät lappalaiset pääse häiritsemään. Muurin toisella puolen valtaeliitille saamelaisnationalismi tarjoaa keinon mobilisoida saamelaiset taisteluun oman talouden puolesta. Tässä Berliinin muurissa sovelletaan periaatetta, jonka mukaan Inarin saamelaisten ja lappalaisten yhdistymistä joukkovoimaksi ei pidetä saamelaisten edun kannalta tarpeellisena olkoon sitten saamelaiseksi pyrkivä miten läheinen sukulainen rekisteriin merkityn henkilön kanssa.

    Saamelaisten etu ei ole kielteisissä hylkäämispäätöksissä keskeinen, vaan se selitetään toteamalla, että historiallinen sukulaisuus on katkennut tai sitä ei ole koskaan ollut. Saamelaiskäräjien hylkäävät päätökset saamelaisrekisteriin pyrkiville statuksettomille saamelaisille ovat kohtuuttomia.

    Hallitus ja oikeusministeriö eivät ole missään vaiheessa välittäneet tästä tosiasiasta. Nyt tilanne Suomessa on toinen, että edes kansainvälinen oikeus ei takaa lappalaisille ihmisarvon mukaista kohtelua. Se että lappalaiset pystyvät esittämään asiakiroihin perustuvia näyttöjä alkuperäisyydestään ei näytä kunnostavan lainsääntötyössä valtaapitäviä. Tämä käsitteellinen Berliinin muuri rajoittaa lappalaisten mahdollisuuksia identifioitua saamelaisiksi, samalla se rajoittaa lappalaisten oikeutta harjoittaa kulttuuriinsa sisältyviä elinkeinojaan. Inarin lappalaisia ollaan nyt pakottamassa siihen, että he joutuvat nyt taistelemaan vapautensa puolesta. He kokevat saamelaiskäräjien rajoittavan heidän vapauttaan ja siksi kaikkien vapautta puolustavien on taisteltava tällaista mielivaltaa vastaan.
    Pelko lappalaisten uhasta saamelaisten hellimille vapauksille harjoittaa kulttuuriaan on aiheeton, lappalaiset haluavat pitää kiinni identiteetistään, joten on mahdotonta ymmärtää pyrkimystä rajoittaa lappalaisten oikeutta kuulua alkuperäiskansaan. ’’

    Yhteistä muuten näissä täysin vastakkaisissa näkökannoissa on se, että saamelaisten ja lappalaisten vapauden reunaehdot ovat jyrkästi toisiaan vastaan. Tilanne muistuttaa Berliinin muuria ja tilanne ei voi jatkua enää pitkään tällaisena ja näköpiirissä on, että tällainen poliittinen muuri sortuu ennen pitkään. Rappion merkit ovat siksi vakavia, kun tutustuu tarkemmin viimeisimpään esitykseen saamelaiskäräjälain muuttamisesityksiin.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  20. Olipa mielenkiintoista seurata saamelaiskäräjien viimeisintä kokousta, jossa käsiteltiin ns. saamelaiskäräjälakityöryhmän mietinnön ehdotuksia. Muutamat käräjien jäsenet selittivät saamelaisen elämäntavan milloin mitäkin puolta ja samaan hengenvetoon vaativat työryhmän ehdotusten toimeenpanoa. Itse en hyväksi sellaisia kevytmielisiä ehdotuksia, joilla heikennetään tietoisesti Suomen vanhimman alkuperäiskansan -inarinsaamelaisten -oikeudellista asemaa.

    Saamelaiset, joilta puuttuu omakielinen korkeakulttuuri, ovat ILOn yleissopimuksen ratifioinnin myötävaikutuksella vaarassa muuttua takaisin metsäläisiksi. Näissä kuluneissa kaavoissa elää kuva saamelaisista, jotka ovat kasvaneet Ylä-Lapin erämaissa järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella ilman korkeakulttuuria. Nyt tämän alkuperäiskansan kulttuuri halutaan "pelastaa" pakottamalla asiasta tietämättömät ihmiset hyväksymään muualta kopioidun mallin ILOn sopimuksen ratifioimiseksi, ilman että olisi selvitetty onko tähän todellista tarvetta ja ilman että seuraamuksille olisi suotu montakaan ajatusta.

    Yleissopimuksesta on paljon liikkeellä erilaisia väitteitä ja oletuksia. Suomen osalta on selvää, ettei heimoasteella olevia kansoja ole, ja porosaamelaisten kohdalla voidaan kyseenalaistaa ovatko he asutushistoria huomioiden alkuperäiskansa Suomessa, vaikka he ovat sitä oman käsityksensä mukaan ja vaikka tämä asema on kirjattu perustuslakiin.

    Oikeusministeriö on laiminlyönyt olosuhdeanalyysin tekemisen sen osalta, ovatko saamelaiset elinolojensa ja kehitysasteensa puolesta yleissopimuksen tarkoittama alkuperäiskansa. Suomessa on säädetty tarkoituksessa vuosien aikana parikymmentä erityislakia saamelaisten elinolojen saattamiseksi samalle tasolle kuin muun väestön, ja silti ILOn yleissopimuksen tarvetta perustellaan saamelaisten epätasa-arvoisuudella.

    Yleissopimus määrittelee käsitteet erikseen yleissopimusta varten. Alkuperäiskansan jäsenyys ei edellytä rekisteröintiä eikä valtion tunnustusta. Sopimuksen olennaisia piirteitä on sen jättämä suuri kansallinen harkintavalta ja poikkeavat olosuhteet ja tilanteet. Sen yhdenmukaisuutta ohjataan erillisellä tulkintaoppaalla. Tästä kokonaisuudesta halutaan vaieta, miksi?

    Suomen valtion olisi ensin siivottava oma pesänsä: sen on tunnustettava lappalaisten erityis- tai alkuperäiskansa-asema, valtion on näytettävä ja selvitettävä omistustensa alkuperä ja todenperäisyys vanhojen lapinkylien alueella, valtion on vihdoin tehtävä lappalaisten ja saamelaisten asemasta ja elinoloista olosuhdeanalyysi, sen on lopettava asian puoluepolitisointi ja velvoittava oikeusministeriön toimivaltaiset virkamiehet perehtymään asiaa koskevaan nykytutkimukseen eri pohjoismaista. Samalla selviäisi, miksi Norja ja Ruotsi eivät halua ehdotettua pohjoismaista saamelaissopimusta.

    Samalla selviäisi nykyistä paremmin myös, mitkä ovat tosiseikat, joihin kaikki kansainvälinen ihmisoikeustoiminta vain voi perustua, mitkä ovat poliittisen harkinnan kysymyksiä ja mitkä oikeudellisen, ja mitkä ovat ne edellytykset, joilla ratifiointia voidaan todella harkita.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  21. ...jatkoa:

    Samalla keinotekoiset ja epärealistiset, mahdottomuuteensa kaatuneet, toistuvat ratifioinnin valmisteluyritykset saisivat totuuspohjaista järkeä. Keskustelussa olisi seuraavaksi erotettava todetut ja tutkitut tosiseikat ja sitten niputettava erikseen ne asiat, jotka ovat puhtaasti poliittisia tai ideologisia. Ilman sitä keskustelu ei johda mihinkään. Joten näyttää siltä, että historia toistaa jälleen itseään. Esitysten valmistelijoiden olisi kannattanut aloittaa saamelaiskäräjälain muuttamista koskeva valmistelu tutustumalla aikaisempien esityksistä annettuihin lausuntoihin. Omana arviona kerron lukiojoille, että en ole tähän mennessä nähnyt niin läpinäkyvästi puolueellista esitystä kuin tämä uusin. Laadin siitä lähipäivinä läpivalaisun. Erityisen hämmentävältä ja epäoikeuden mukaiselta tuntuu poliittinen ajojahti viime vaalien äänikuningasta Kari Kyröä kohtaan. Kyrön tapaus on kuitenkin vain jäävuoren huippu isommasta asiasta, joka on todellinen pelko inarinsaamelaisten muodostamasta uhkasta.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  22. Pukupoliisien kommentteja odotellessa.
    https://twitter.com/yleuutiset/status/1409551174991237124

    VastaaPoista
  23. Oikeusministeri Henriksson on paljon vartijana!

    Toukokuun 11 päivänä julkistettiin Inarissa ehdotus saamelaiskäräjälain muuttamiseksi, jonka toivotaan toimivan tervehtyvän saamelaispolitiikan kehyksinä ehkä vuosikymmenien ajan. Se halutaan runnoa tällä kertaa läpi pakottamalla eikä etsimällä sovintoa ja kestävää ratkaisua. Se herättää kysymyksen, että mikä on oikeusministerin rooli sovinnon rakentajana, jossa ongelmat ovat hänen tiedossa.

    Saamelaiskysymyksen ratkaisun ongelmat ovat varsin pitkälti samoja kuin saamelaiskäräjälain säätämisen aikaan vuonna 1995. Tässä yhteydessä on aiheellista huomauttaa, ettei Euroopassa ole todettu yhtään heimoasteella elävää alkuperäiskansaa. Alkuperäiskansan määritelmä ILO:n yleissopimuksessa edellyttää, että se ja sen nykyiset jäsenet polveutuvat alueensa alkuperäisestä väestöstä, ja että heidän kulttuurinsa ja elämäntapansa edustaa vanhakantaista yhteiskunnallista kehitysasetta, ja että edes osa kansan vanhoista instituutioista on säilynyt. Lähimpänä tätä määritelmää ovat inarinsaamelaiset, jonka mahdollisuuksia toimia saamelaisyhteisössä halutaan tiukentuvilla rajoituksilla heikentää. Tämä tehdään, vaikka näitä asioita koskeva olosuhdeanalyysi on saamelaisten osalta tekemättä. Jos perinteisten instituutioiden –sikäli kuin sellaisia on – lisäksi annetaan painoarvo elvytetyille instituutioille, kielelle ja muille kulttuurin ilmentymille, näin on tehtävä kaikkien niiden väestöryhmien kohdalla, joiden alkuperäiskansa- aseman tunnustaminen voi tulla kysymykseen. Tämä on yksi sovinnon rakentamisen edellytyksistä.

    Vuosien kuluessa konflikti on saanut uusia piirteitä, mutta sen ytimessä olevaa kiistaa, ”kuka on saamelainen”, työryhmän esitykset eivät ratkaise, koska polveutuminen poliittisista syistä esitetään katkaistavaksi. Työryhmän esittämä hallintomalli johtaisi päinvastaisista väittteistä kiistan kärjistymiseen; ulkomailta Suomeen muuttaneiden porosaamelaisten ja kolttien oikeuksien vahvistamiseen inarinsaamelaisten kustannuksella.

    Kiistaan voisi löytyä ratkaisu saamelaiskäräjien edustajien ja statuksettomien saamelaisten välisillä suorilla neuvotteluilla. Määriteltäessä, kuka kuuluu ILOn sopimuksen 169 tarkoittamaan alkuperäiskansaan, olisi ensin tunnustettava sopimuksen periaatteet – polveutuminen ja itseidentifikaatio. Mielestäni tässä herkässä tilanteessa oikeusministerin Henrikssonin tehtävänä on puolustaa oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia. Miten näitä itsestään selvyyksiä edistää se, että hän on nimitti lakiuudistusta valmistelemaan toimikunnan, josta suljettiin alueensa vanhimpaan saamelaisryhmän muodostavat inarinsaamelaiset? Oikeusministerin roolina on luoda edellytykset neuvotteluprosessille siten, että osapuolet yksiselitteisesti hyväksyvät toistensa oikeuden tuoda neuvotteluprosessiin omat tosiasiansa.

    Olen varma, että vain sitä tietä myöten kulkemalla nykyinen vastakkainasettelu saadaan purettua. YK:lla voisi siinä olla merkittävä rooli, ja tilaisuus palauttaa suomalaisten silmissä sen maineen minkä se on menettänyt, ilmeisen harhaan johdettuna, antamalla käyttää itseään yhden osapuolen käsikassarana.

    Tavallinen saamelainen ja muu paikallinen ihminen ei halua alistua yli kaiken kohtuullisen ajan jatkuneen kiistan aiheuttamiin kärsimyksiin vain, jotta jokin ryhmä pääsisi muiden niskan päälle ajamaan heimokansallisen aatteensa varjolla taloudellisia etujaan.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  24. ...jatkoa:

    Tällaiset kiistat syntyvät tavallisesti siellä, missä poliittiset johtajat pääsevät määräämään ihmisten kohtaloista ohittaen tavallisen ihmisen mielipiteen. Kansa saadaan kiistaan mukaan tehokkaasti yksipuolisen ja tarkoituksenhakuinen tiedonvälityksen avulla. Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa tästä on korkea aika päästä eroon. Saamelaisia jakavan kiistan asetelma ei voi olla oikeusministeri Henrikssonille tuntematon ja ratkaisun avaimet ovat taas hänellä. Hänelle on annettu jotakin politiikan maailmassa aika harvinaista, ei vain toinen mahdollisuus samassa asiassa, vaan ties jo kuinka mones. Hyvä niin, jos hän vain ymmärtäisi hyödyntää kokemuksiaan parantaakseen tapansa saamelasiasioista vastaavana ministerinä.

    Henrikssonin tällä saralla tuottamien aikaisempien temppuilupoliittisten pohjanoteerausten vuoksi eduskunnalla, ja varsinkin sen perustuslakivaliokunnalla, on syytä pitää häntä tiukasti silmällä.

    VastaaPoista
  25. Olisiko neuvoa antavasta kansanäänestyksestä apua?
    Kun katsoo niitä viimeisintä esitystä saamelaiskäräjälain muuttamisesta niin silmiinpistävää on, ettei eri saamelaisryhmien kannalta ei ole arvioitu yhdenvertaisuutta, vaan pikemminkin muutoksilla pyritään vahvistamaan saamelaiskäräjien toimintaedellytyksiä laajentamalla toimivaltaa ja lisäämällä sen tehtäviä.

    Näiden lakiin tehtävien muutosten perusteella säädeltäisiin kaikkien muiden kuin saamelaisten oikeuksia hyödyntää alueen luonnonvaroja. Tähän kokonaisuuteen kuuluu lappalaisperusteen poistaminen, etnisten saamelaisten oikeuksien vahvistaminen, saamelaiskulttuurin määrittäminen kaiken kattavaksi, jota heikentämiskielto vielä suojaisi.

    Sen sijaan että olisi keskitytty saamelaisten tilanteen ja olosuhteiden sisältökysymysten selvittelyyn on valittu vastakkainasetteluun johtava polku. Kuten lakiesityksestä annetut lausunnot osoittava on tämä polku johtamassa umpikujaan. Tähän mennessä on kokeiltu kaikkia keinoja, eikä näillä näkymin läpimurtoja ole odotettavissa. Tällaisessa tilanteessa on muualla maailmassa vastaavissa tilanteissa etsitty ratkaisua järjestämällä kansanäänestys. Ehdotankin, että tässä tilanteessa neuvoa-antavaa kansanäänestystä, koska saamelaiskäräjälaki sellaisena kuin mitä viimeisin ehdotus sisältää, vaikuttaa alueen kaikkiin ihmisiin vahvistamalla etnisten saamelaisten oikeuksia ja vastaavasti vähentämällä statuksettomien saamelaisten ja muun väestön oikeuksia.

    Kansanäänestys antaa viitteitä siitä onko alueen väestö valmis luopumaan vastikkeetta perusoikeuksistaan etnisten saamelaisten hyväksi?

    Propagandassa annetaan ymmärtää, että saamelaiset haluavat vain saada omansa takaisin. Sitä ei kuitenkaan ei kerrota missä saamelaisilta pois otetut maat sijaitsevat ja kenelle ne ovat ennen valtion rajojen muodostumista kuuluneet. Syynä on pelko totuuden paljastumisesta. Asiakirjojen perusteella tiedetään niiden kuuluneen syrjityille inarinsaamelaisille. Ennen inarinsaamelaisten alueen määrittämistä 1500-luvulla Keski-Ruotsista alkanut ja näihin päiviin asti Norjaan ja Suomeen levinnyt poronhoito halutaan laillistaa muut syrjäyttäväksi porosaamelaisten yksinoikeudeksi. Tämä kertoo karua kieltään siitä mistä on kysymys. Selkokielellä sanottuna kysymys on 35 000 neliökilometrin laajuisen alueen siirtäminen saamelaiskäräjien hallintaan. Alueella elää enää 3000 saamelaista ja 7000 suomalaista. Käräjien poliittiselta johdolta on tähän mennessä puuttunut näkemys miten tätä aluetta saamelaisten ja suomalaisten kanssa yhdessä voitaisiin kehittää. Joko olisi viimeinkin yhteistyön paikka?

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  26. Saamelaiskäräjälakiesitys ei ratkaise tiedossa olevia ongelmia, vaan lisää niitä entisestään. Sen vuoksi viittaan siihen mitä eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta lausui asiasta käsitellessään hallituksen esitystä (2014) saamelaiskäräjälaiksi:

    "Asiantuntijakuulemisessa on käynyt ilmi, että Ylä-Lapissa on alueen väestöpohjaan suhteutettuna varsin paljon nk. erityisten etuuksien haltijoita ja omistajia. Kyseiset, tiloille perustuvat oikeudet kohdistuvat lähinnä Metsähallituksen hallinnoimiin valtion vesiin, mutta parhaimmillaan on käynnissä myös maa-alueisiin kohdistuvia maaoikeusprosesseja. Ehdotetulla saamelaiskäräjälailla saattaa olla tulevaisuudessa maa- ja vesialueiden luonnonvarojen käyttöön ja käytön ohjaukseen liittyviä epäsuoria vaikutuksia, jotka tulee ehdottomasti selvittää etukäteen. Valiokunta korostaa lopuksi perustuslakivaliokunnalle edellä olevaan viitaten sitä, että hallituksen esityksen perusteluissa lakiehdotuksen välillisiä vaikutuksia elinkeinoihin, kuten poronhoitoon, metsätalouteen, matkailuun ja kalastukseen sekä muuhun luonnonvarojen hyödyntämiseen ei ole tarpeeksi selvitetty. Myöskään vaikutuksia yksilön asemaan esimerkiksi elinkeinonharjoittajana ei ole selvitetty siltä osin, kun kyse on tiukentuvan saamelaismääritelmän ulkopuolelle jäävistä henkilöistä".

    Edellä oleva maa- ja metsätalousvaliokunnan kanta osoittaa, että Suomen valtion ei tule taipua kiihkosaamelaisten etnonationalistisen painostuksen edessä, vaan nojata ratifiointi- ja maaoikeusasiassa vain riippumattomaan tutkimukseen ja sitä velvoittaviin lakeihin ja kansainvälisiin oikeusnormeihin, etenkin ihmisoikeus- ja alkuperäiskansaoikeuteen. Tämä vaatimus ei täyty nojaamalla nykyisen saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmään ja vielä vähemmän sitä supistamalla, vaan uudistamalla Suomessa sovellettavaa alkuperäiskansamääritelmä perusteitaan myöten ja noudattamalla sitä sovellusvaiheessa.

    Pidän välttämättömänä, että nykyinen saamelaiskäräjälaki sitä uudistettaessa korjataan lähtökohdiltaan niin perusteellisesti että se puitelakina kattaa saamelaisten ja kolttien lisäksi yhtäläisin perustein muutkin Suomessa olevat, ILO-sopimuksen kriteerit täyttävät alkuperäiskansaryhmät, kuten inarinlappalaiset.

    Pidän kestävimpänä ratkaisua, jossa kullakin valtion tunnustamalla alkuperäiskansaryhmällä on ILO-sopimuksen mukainen oikeus määritellä itse ketkä siihen kuuluvat sekä millä perusteilla ja miten tämä ratkaistaan, sekä oikeus perustaa itselleen oma julkisoikeudellinen itsehallinto. Tätä ajatellen olisi syytä muiden selvitysten osana tarkastella, olisiko olemassa tai luotavissa pitkällä tähtäimellä edellytyksiä sille, että kullekin alkuperäiskansaryhmälle määriteltäisiin oma kotiseutualue, jossa alueeseen kytkeytyvää itsehallintoa ensisijaisesti toteutettaisiin.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  27. ...jatkoa:

    Korostan, etten ole ajamassa pohjoissaamelaisen väestöryhmän oikeuksien vähentämistä tai vaarantamista, vaan ainoastaan niiden asettamista kyseisen väestöryhmän tosiasiallista historiaa vastaavaksi, ja lappalaisten omien alkuperäiskansaoikeuksien toteutumista sen sijaan että omaa identiteettiämme ja katkeamatonta historiallista läsnäoloa käytettäisiin toisen väestöryhmän etujen ajamiseen meidän kustannuksellamme.

    Mitä pitäisi tehdä?

    Jo lukuisat tutkimukset, joista osa on valtioneuvoston käynnistämiä, puhuvat kiistattomasti seuraavien eriteltyjen asioiden todellisuuspohjaisuuden ja siitä nousevien välttämättömyyksien puolesta. Vetoamme Teihin:

    •Keskeyttäkää välittömästi lähtökohdaltaan virheellisinä, lappalaisia loukkaavina ja syrjivinä kaikki nykyisin voimassa olevan alkuperäiskansan kieliperusteisen määrittelyn pohjalta lähteneet yleissopimuksen ratifiointihankkeet ja pohjoismaisen saamelaissopimuksen sisältöä ja sanamuotoa koskevat neuvottelut ja ratifioinnin valmistelut.

    •Aloittakaa molempien hankkeiden uusi valmistelu, jos ne katsotaan tarpeellisiksi, avoimelta puhtaalta pöydältä ilman virheellisiksi osoitettuja menneisyyden rasitteita, ja ehdottomasti niin että kaikki Suomessa olevat ILO:n sopimuksen 1. artiklan 1- ja 2-kohtien mukaisille väestöryhmille taataan sekä osallisuus neuvotteluissa että asema sopimusten edunsaajina. Molempien sopimusten kohdalla on huomioitava seuraavat seikat:

    1. Monissa eri tutkimuksissa luotettavasti selvitetty Lapin asutus- ja oikeushistoria on oikea lähtökohta selvitettäessä kysymystä Suomen Lapin alkuperäiskansasta ja sen kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden mukaan tunnustettavia oikeuksia. Väärentämättömän historian mukaan lappalaiset ovat asuinalueellaan ILO:n alkuperäiskansasopimuksen 1. artiklan 1-kohdan kriteereiden tarkoittama alkuperäiskansa, koska tämä kansanryhmä polveutuu katkeamattomasti väestöstä, joka on asunut jatkuvasti alueellaan ennen valtakuntien välisten rajojen syntyä ja säilyttänyt alkuperäisen kulttuurinsa. Sen sijaan Suomeen Norjasta ja Ruotsista vuoden 1852 jälkeen muuttaneet, syntyjään sikäläistä pohjoissaamelaista alkuperäiskansakulttuuria ja kieliryhmää edustavat porosaamelaiset ovat Suomen Lapissa alkuperäiskansaa korkeintaan ILO:n alkuperäiskansasopimuksen 1. artiklan 2-kohdan kriteerin mukaisesti, eli siksi että tämä väestöryhmä identifioituu itse alkuperäiskansaksi.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  28. ...jatkoa:

    2. Lapin alkuperäisten asukkaiden, lappalaisten muinoin asuttamien lapinkylien alue on nykyistä saamelaisaluetta suurempi. Alueen laajuus ja sen asukkaat on selvitetty mm. useissa oikeusministeriön tilaamissa tutkimuksissa ja myöhemmin muun muassa Matti Enbusken Oulun Yliopistossa hyväksytyssä väistökirjassa (2008). Tieteellisesti pätevä tutkimustieto on ainoa hyväksyttävä kansainvälisoikeudellinen peruste ihmisoikeuksien ja alkuperäiskansakysymysten käsittelylle. Se osoittaa aukottomasti lappalaisten asuttaneet alueen, olleen perinteisten elinkeinojen harjoittajina alkuperäisiä, turvanneen aina oikeutensa kruunun tai valtion vaatimalla tavalla, eläneet kautta aikojen luonnon asettamilla ehdoilla ja edelleen niiden nykymuotoja hyödyntäen sekä nauttineen alueella kaikkia niitä oikeuksia, jotka ovat olleet tarpeen elämänmuodon ja elannon kannalta.

    3. Lappalaiset ovat Suomessa alkuperäiskansaa. Historia tuntee vain vanhan Lapin asukkaiden nimityksenä vain sanan lappalainen. Vasta 1900-luvun puolivälin jälkeen on vähitellen yleistynyt nimitys saamelainen, jota nykyisin käytetään, vaikka sen merkityssisältö on toinen kuin alkuperäisen lappalaisen. Siten saamelaisen käsite yksin ei oikeuta mihinkään omistukseen eikä alkuperäisyyteen, semminkään huomioiden kohdassa 1 todettu ero alkuperäiskansa-aseman välillä joka Suomen aluetta koskien vallitsee toisaalta saamelaisten ja toisaalta lappalaisten välillä.

    4. Lappalaisten jälkeläiset Suomen alkuperäiskansasta polveutuvina ovat nyt ja vastaisuudessa hyväksyttävä mukaan kaikkiin Suomessa valmisteltaviin alkuperäiskansaa koskevien lakien ja säädösten valmistelutyöhön täysivaltaisina alkuperäiskansan edustajina. Valtion on selkeyden vuoksi tunnustettava tutkimustieto, lappalaisten osoittamat näiden oikeuksia ja alkuperää määrittävät asiakirjat ja siten lappalaisten asema alkuperäiskansana sekä mihin se perustuu.

    5. Oikeusministeriö on saatava lopettamaan lappalaisten syrjintää. Se ei saa perustaa hankkeitaan alkuperäiskansayleissopimuksen hyväksymiseksi vieraisiin, yleissopimuksessa sääntelemättömiin perusteisiin eikä syrjiä lappalaisia vastoin kiistatonta tutkimustietoa.

    6. Saamelaisasioista vastaavan oikeusministeriön on Suomen valtion vastuullisena elimenä saatava saamelaiskäräjät lopettamaan lappalaisiin kohdistamansa syrjintä ja yllytys.

    7. ILO-sopimuksen tavoite ja olemassaolon oikeutus on muuhun väestön nähden alakynnessä olevien alkuperäiskansojen oikeuksien turvaaminen, niin että nämä olisivat oikeudellisesti ja sosiaalisesti tasa-arvoisessa asemassa muun väestön kanssa, ja näiden kansojen kulttuurin ja erityisten tarpeiden turvaaminen. Keneltäkään ei voida riistää, heikentää tai vähentää mitään oikeuksia ILO-sopimuksen ratifioinnin vuoksi. Tämä on myös monille saamelaisille monialayrittäjille elämän ja kuoleman kysymys.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  29. ...jatkoa:

    8. ILO-sopimuksen mukaan alkuperäiskansalla on oikeus itsehallintoon ja oikeus määritellä itse kuka siihen kuuluu sekä millä perusteella ja millä menettelyllä tämä päätetään. Lisäksi alkuperäiskansalla ja alkuperäiskansaryhmällä on oikeus itse päättää mihin laajempaan alkuperäiskansayhteisöön e mahdollisesti haluaa kuulua. Näiden oikeuksien perusteella Suomen saamelaiskäräjälaki olisi uudistettava perusteitaan myöten niin että se puitelakina mahdollistaa yhtäläisin perustein oman itsehallinnon erikseen kaikille, Suomen valtion ILO-sopimuksen kriteerien mukaisesti tunnistamille ja tunnustamille alkuperäiskansaryhmille, kuten saamelaisille, koltille, inarin lappalaisille ja muille lappalaisille. Kullakin näistä ryhmistä on oikeus valita miksi he itseään ensisijaisesti kutsuvat. Lain on taattava yhtäläiset oikeudet myös muille vastaaville ryhmille, sikäli kuin valtio katsoo oikeaksi tunnustaa ryhmän alkuperäiskansa-asema Klo-sopimuksen kriteereiden ja muun kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden kriteereiden ja käytäntöjen mukaisesti.

    9. Pidän siis kestävimpänä ratkaisua, jossa kullakin valtion tunnustamalla alkuperäiskansaryhmällä on ILO-sopimuksen mukainen oikeus määritellä itse ketkä siihen kuuluvat sekä millä perusteilla ja miten tämä ratkaistaan, sekä oikeus perustaa itselleen oma julkisoikeudellinen itsehallinto. Itsehallinnon aikoinaan toimivaksi malliksi voidaan aikamme muuttuneissa olosuhteissa elvyttää historialliset lapinkylät. Suunta-antavana esikuvana voi toimia kolttien itsehallinto, kuitenkin niin että uudet lapinkylät eivät olisi vain neuvoa-antavia, vaan niillä olisi päätösvalta itsehallinnon piiriin kuuluvissa asioissa. Ryhmäkohtaisten itsehallintoelinten nimissä voisi olla paikallaan elvyttää ”kylä”-nimikkeen käyttöä yhdyssanan osana, haluttaessa alueellisella saamenkielellä ja sen suomenkielisellä käännöksellä. Näin niminä voisi olla vaikkapa ”paikkakunnan erisnimi lapinkylä”, ”paikkakunnan erisnimi saamelaiskylä” tai ”paikkakunnan erisnimi kolttakylä”.

    10. Alkuperäiskansakielten elpymisen myötä tulevaisuudessa voisi olla mahdollista ottaa kunkin ryhmän oma kieli sen ensisijaiseksi hallintokieleksi.

    11. Kun jokainen Suomen alkuperäiskansaryhmistä saisi tällaisen järjestäytymismallissa oman väärentämättömän äänensä kuuluviin, kaikki halukkaat ryhmät voisivat lisäksi perustaa yhteistoimintaelimen yhteisten etujen ajamiseen ja yhteisten asioiden hallintoa varten. Tässä elimessä jokaisella alkuperäiskansaryhmällä tai -kylällä tulisi olla tasamäärä edustajia, minkä lisäksi olisi muutenkin pidettävä vaari siitä että nykyisen kaltaiseen saamelaiskäräjiin liittyvälle asteeltaan ja luonteeltaan vahingolliselle enemmistövallalle ei luoda edellytyksiä. Tästä huolimatta saattaa olla paikallaan pohtia, olisiko parlamentarismin periaatetta ja siihen liittyviä luottamusperiaatteita syytä noudattaa, ja miten tämä voitaisiin toteuttaa. Mikäli jollakin alkuperäiskansaryhmällä olisi oman valintansa perusteella useampi kuin yksi kylä, tämän ei kuitenkaan pitäisi tuoda sille suurempaa painoarvoa yhteistoimintaelimessä. Myös tämän alkuperäiskansaelimen tulisi olla asemaltaan julkisoikeudellinen.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  30. ...jatkoa:

    12. Uudistetun alkuperäiskansahallinnon talous rakentuisi pääosin valtion tukeen, jonka jako perustuisi pääluvun mukaiseen jyvitykseen myös alaikäiset huomioiden. Määräosuus osoitettaisiin lapinkylien yhteistoimintaelimen käyttöön ja hallintokuluihin.

    13. Lapinkylä-käsitteen historiallisen esikuvan mukaan lapinkylät olisivat ensisijaisesti ihmisistä, eli jäsenistään eli osakkaistaan koostuvia elimiä. Olisi kuitenkin syytä muiden selvitysten osana tarkastella, olisiko olemassa tai luotavissa pitkällä tähtäimellä edellytyksiä sille, että kullekin lapinkylälle määriteltäisiin oma alue, jossa alueeseen kytkeytyvää itsehallintoa ensisijaisesti toteutettaisiin.

    14. Aikaa myöten tämä avaisi myös mahdollisuudet kullekin lapinkylälle harjoittaa poronhoitoa omien malliensa mukaisesti, edellyttäen että lapinkylien ja paliskuntien toiminta sovitettaisiin yhteen tavalla jonka ennakointi on vielä liian aikaista. Tässä yhteydessä poronhoitoalueiden rajoja on ajateltava myös siltä pohjalta että luodaan edellytykset laidunmaiden kestävälle käytölle hyviksi koettujen kiertokäytäntöjen soveltamisella.

    15. Tasavallan presidentti otti Inarissa huhtikuun 3. päivänä 2012 pitämässään puheessa kantaa myös ILO:n alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen ratifiointiin. Hän edellytti osapuolten välille kansallista sovintoa. Hän antoi myös epäsuorasti ymmärtää, että sitä ennen on turha jatkaa ILO:n yleissopimuksen ratifioinnin valmistelua. Suomen valtion vastuulla on asiaa koskevien selvitysten lisäksi ja ohella myös kansallisen sovintoprosessin käynnistäminen. Tämän prosessin tavoitteena tulee olla Suomen eri alkuperäiskansaryhmien, pääväestön edustajien, kirkon ja valtion jne. välisten suhteiden ja kokemusten dokumentointi ensisijaisesti yksilötasolla, ja tämän kautta tapahtuva kivullistenkin kokemusten esiin nostaminen, mikä kansainvälisen kokemuksen mukaan johtaa edistää niin yksilö- kuin yhteisötason eheytymistä. Prosessi on toteutettava kansainvälisessä kokemuksessa parhaiksi todettujen käytäntöjen mukaisin menetelmin ja kyllin arvovaltaisen ja pätevän seurantaryhmän johdolla, niin että vältetään prosessin puolueellisuus ja väärinkäyttö.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  31. Inarinsaamelaiset ovat sisäisen kolonialismin uhreja.

    En ihmettele, jos saamelaiskäräjälaki työryhmän esitykset herättävät tunteita, siksi rajuja muutoksia nykyiseen oikeustilaan on tiedossa. Saamelaiskäräjien piirissä käydään kiihkeänä keskustelua siitä, kuinka tulisi suhtautua maan todelliseen alkuperäisväestöön, inarinsaamelaisiin. Keskustelijat jakaantuvat kahteen eri leiriin. Jotkut asiantuntijat kannattavat inarinsaamelaisten asemaa turvaavaa positiivista diskriminaatiopolitiikkaa, kun taas pohjoissaamelaiset ja kolttapoliitikot suhtautuvat tähän penseästi. He korostavat argumenteissaan saamelaiskulttuurin integraatiota. Heidän mielestään saamelaisen itsehallinnon ulottaminen koskemaan myös statuksettomia inarinsaamelaisia johtaa väistämättä saamelaisten pirstoutumisen "aitoihin ja epäaitoihin" saamelaisiin.

    Inarinsaamelaiset ovat alkuperäis- ja heimokansaa?

    Kun Suomessa puhutaan maan alkuperäisväestöstä, tarkoitetaan sillä muusta väestöstä erottuvaa heimoa, joka elää ikivanhojen perinteittensä mukaisesti. Inarinsaamelaiset täyttävät tämän vaatimuksen suurelta osin. Antropologit ovat yleensä määritelleet heimon heimoyhteiskunnan tyypilliseksi piirteeksi poliittisen autonomian, omavaraisen talouden ja alueellisuuden. Viime vuosina inarinsaamelaisen heimoyhteiskunnan kehitykseen on vaikuttanut inarinsaamelaisia ympäröivän yhteiskunnallinen todellisuus. Alkuperäiskulttuurit määritellään yleensä takapajuisiksi ja kehittymättömäksi, jolla on vain hämärä käsitys historiastaan. Heidän historiaansa tulkitaan helposti mytologiaksi. Kaikki edellä mainittu sopii inarinsaamelaisiin.

    Inarinsaamelaiset asuivat ennen ensimmäisten uudisasukkaiden tulo omilla yhdeksän suvun sukumailla. Uudisasukkaat suvaitsivat heitä, vaikka heidän tapojaan saatettiin pitää omalaatuisina. Ennen uudisasukkaiden saapumista inarinsaamelaiset olivat itse hallinneet omia sukumaitaan omien tapojensa ja perinteittensä mukaisesti ja kerrotaan myös, etteivät he olleet aina turvallisia kaikille vieraille tunkeilijoille.

    Kun inarinsaamelaiset liitettiin järjestäytyneeseen yhteiskuntaan, saattoivat kauppiaat veronkerääjä liikkua siellä vapaasti Ruotsin valtion hallinnon suojelemina. Joissakin tapauksissa inarinsaamelaiset katsoivat viisaammaksi siirtyä syrjään uusien hallitsijoitten tieltä; he vetäytyivät syvemmälle metsiin, jokilaaksoihin ja tuntureille. Jos tämä ei ollut mahdollista heidän oli tyytyminen rengin tai piian osaan omilla esi-isilleen vuosituhansien ajan kuuluneilla alueillaan.

    Inarissa tiettömien taipaleiden takana asuvat inarinsaamelaiset saivat jatkaa Ruotsin hallinnon aikana perinteistä elämäntapaansa. Inarissa inarinsaamelaiset asuivat Inarijärven ympäristössä, sen rannoilla ja siihen laskevissa jokilaaksoissa. He kävivät satunnaisesti kauppaa Ivalossa, Inarissa ja Norjan puolella asuvien kauppiaitten kanssa, muuten he pysyivät omissa yhteisöissään. Haminan rauhan teon jälkeen valtio ulotti vähitellen hallintonsa heidän alueen aluksi käynnistämällä isojaon, jonka sitten itsenäinen Suomen valtio vei loppuun.

    Aikaisemmista kokemuksista viisastuneena suomalaiset pyrkivät noudattamaan hienovaraisempaa politiikkaa, jolloin inarinsaamelaiset ja Norjasta tänne muuttaneet porosaamelaiset saattoivat jatkaa traditionaalista elämänmuotoaan. Tällainen johti vähitellen rauhanomaiseen rinnakkaiseloon inarinsaamelaisten kanssa.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  32. ...jatkoa:

    1600-luvulla alkaneen kirkollisen käännytystyön seurauksena suurin osa inarinsaamelaisista on kristittyjä. Kirkolla ja koulutuksella on ollut suuri merkitys inarinsaamelaisten identiteetin vahvistajana, samalla se on auttanut inarinsaamelaisia sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Heidän kieli on jo joutunut antamaan sijaa monin paikoin suomen kielelle. Jos kielentutkijat eivät olisi oli yhdessä inarinsaamelaisten kieli-ihmisten kanssa sitä muokanneet lopputulos olisi vieläkin huonompi mitä se nyt on. Toisaalta kristinusko on hävittänyt laajasti perinteelliseen inarinsaamelaiseen kulttuuriin kuuluvia rituaaleja ja tapakulttuuria, josta Juha Pentikäinen kirjassaan "Saamelainen mytologia" kertoo.

    Inarinsaamelaiskulttuuri on joutunut väistymän kehityksen tieltä: kaupallistaloudelliset tekijät ovat painaneet kansallisessa vaakakupissa enemmän kuin marginaaliin työnnetyn inarinsaamelaisen kulttuurin säilyminen. Itseasiassa teollistamis- ja kaupallistamisprosessi on muuttanut inarinsaamelaista kulttuuria voimaperäisemmin kuin kristinusko tai noitarumpujen hävittäminen.

    Inari muodostaa niin maantieteellisesti kuin kulttuurisestikin erillinen alueen Pohjois-Lapissa. Sitä paitsi siellä puhutaan kaikkia kolmea saamen kieltä ja lisäksi suomen kieltä. Inari kulttuurin aarreaitta.

    Inarinsaamelaiset ovat viime vuosina korostaneet identiteettiään Suomen alkuperäiskansana. He katsovat, että historiallisesti heidän asemansa on vahvempi kuin heidän alueelleen Norjasta muuttaneiden porosaamelaisten ja Petsamosta Inariin asutettujen kolttien. Tässä yhteydessä on syytä nostaa esille statuksettomien inarinsaamelaisten asema. Yleisesti lähdetään siitä, että alkuperäinen inarinsaamelainen yhteiskunta jakaantuu paikalleen asettuneisiin inarinsaamelaisiin, poronhoitoa harjoittaviin valloittajasaamelaisiin ja syrjäytettyihin, eli statuksettomiin saamelaisiin. Kysymys inarinsaamelaisista alkuperäiskansana kilpistyy siihen, miten määritellään ihmisen alkuperäisyys, sillä mitään yleisesti hyväksyttyjä kriteereitä ei ole olemassa. Usein miten alkuperäisiksi kansoiksi katsotaan sellaiset etniset ryhmät, jotka todistettavasti ovat asuttaneet aluetta ennen muita etnisiä ryhmiä. Samoin korostetaan heidän kulttuurisesti ja sosiaalisesti alistettua asemaansa. Useimmiten alkuperäiskansat kuten inarinsaamelaiset ovat olleet kolonialismin uhreja. Tärkeänä kriteerinä pidetään myös, että he mieltävät itsensä alkuperäisväestöksi (itseidentifikaatio).

    YK:n määritelmän mukaan alkuperäiskansoiksi voidaan katsoa myös eristyneet ja marginaalikansat, vaikka niitä ei olisikaan koskaan suoranaisesti valloitettu tai alistettu.
    YK on edelleen korostanut, että oikeus alkuperäisyyden määrittelyyn kuuluu asianomaiselle etniselle ryhmälle. Tämän mukaan inarinsaamelaiset voivat itse määritellä ovatko he alkuperäiskansaa vai eivät.

    Se miksi tässä ei ole päästy alkua pitemmälle johtuu koltta ja pohjoissaamelaisten vastustuksesta, koska taustalla vaikuttaa kysymys luonnonvarojen hallinnasta. Vastoin koltta ja pohjoissaamelaisten väitteitä heidän omistuksistaan inarinsaamelaisille kuuluvalla historiallisella maalla ei ole näyttöä. Sen sijaan inarinsaamelaiset ovat hallinneet luonnonvaroja huomattavasti paljon ennen kuin koltat ja porosaamelaiset vieraana valloittajina tulivat alueelle ja alkoivat sen luonnonvaroja omistella.

    Suomessa on Venäjän vallan ajoista lähtien pyritty inarinsaamelaisten asemaa parantamaan ennen muuta lainsäädännön avulla ja poliittisella toiminnalla. Saamelaiskäräjien toiminta on ollut inarinsaamelaisten kannalta riittämätöntä. Suurin toivo piileekin itse kunkin inarinsaamelaisen itsetunnossa ja aktiivisuudessa.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista