tiistai 30. maaliskuuta 2021

Suomalaiset tienaavat saamelaispolitiikalla – toki myös valikoitunut osa saamelaisista

Jos olisin saamelainen, mahtaisinko kokea koskaan tulleeni hyväksikäytetyksi tai että minua katsotaan ylhäältä päin, hieman alentuvasti?
Kuten edellisessä blogikirjoituksessani kerroin, on saamelaisten keskuudessa ihmetelty ja paheksuttukin sitä, kuinka Juha Sipilän kuningasoivallusta, Suomen valtion ja saamelaisten totuus- ja sovintokomissiota on lähdetty vetämään saamelaisten omien edustajien sijasta suomalaisin komissaarein. Koska nämä suomalaiset on valittu saamelaiskäräjien myötävaikutuksella, on kysytty, ja varmaan aiheesta, eivätkö saamelaiset itse kelpaa mihinkään.
Minusta tässä komissioasiassa ei ole sinällään mitään uutta tai erikoistakaan. Kun tarkastelee saamelaispolitiikan ja vaikkapa tuota politiikkaa tuottavan ja ruokkivan saamelaistutkimuksen vaikuttajia, eipä siellä kovin montaa todella vahvaa saamelaista asiantuntijaa tai auktoriteettia ole. Ja heistäkin monet nojaavat esiintymisensä suomalaisten ohjaukseen.
Kaisa Korpijaakko, Heikki J. Hyvärinen, Eero J. Aarnio, Martin Scheinin, Hannele Pokka… Ihan vain muutamia saamelaispolitiikan maineikkaita suomalaisia rakentajia ja edistäjiä mainiten. Sitten löytyy toki pitkä rivi pekkasamallahtia, evabiaudeteja ja anna-majahenrikssoneja, jotka ovat virka-, tutkimus- tai poliittisissa asemissaan koettaneet olla edistämässä mielikuvaa saamelaisen nomadikansan avuntarpeesta. Unohtaa ei pidä myöskään mediaa, jolle jo Rovaniemeltä alaspäin saamelaisuus on poroja ja lapinpukuja – ja tietenkin harmonista elämää luonnon kanssa, uhkina vain metsänhakkuut, kullankaivu, kaivokset ja vesien patoaminen.
Niin, ja se Jäämeren rautatie.
Tämä suomalaisvetoinen saamelaispolitiikka tuli nyt mieleeni, kun silmiin osui uuden tutkijavaikuttajan, alkuperäiskansaoikeuden dosentti Leena Heinämäen hieman yli satasivuinen ”Opas saamelaisia koskevien oikeusnormien tulkintaan ja soveltamiseen ympäristöön ja maankäyttöön liittyvissä kysymyksissä”. Tuo maaliskuun lopussa ilmestynyt ja vain verkko-osoitteesta https://dokumentit.solinum.fi/samediggi/download/?d=Dokumenttipankki/Selvitykset%20ja%20raportit/Elinkeino%20ja%20oikeus/Opas%20saamelaisia%20koskevien%20oikeusnormien%20tulkintaan%20ja%20soveltamiseen.pdf  löytyvä eepos kerrotaan saamelaiskäräjien tilaamaksi. Jotenkin tuntuu, että tuo tilaustyö ei ole ihan halpakaan ollut, sen verran sen sisälle on kertynyt tavaraa. Kuinka paljon teos sitten kuluu tavallisen saamelaiskäräjien edunvalvojan saati oikeuksiaan pohtivan tavallisen saamelaisen käsissä? Ainakin se pikaisesti silmäten valottaa satoine liiteviittauksineen ja luetteloineen kenelle tahansa, kuinka lopulta valtavasti löytyy laki-, lausunto- ja sitoumusmateriaalia, joihin saamelaiset ja saamelaisten oikeudet on tavalla tai toisella liitetty – tai halutaan Heinämäen kaltaisten toimijoiden taholta liittää. Mieleen tulee, millaiseen suohon Suomi on näillä erilaisilla sitoumuksilla ja niiden tulkinnoilla sotkettu ja halutaan yhä syvemmälle sotkea, ja missä tulee jokin pohja vastaan.
Ehkä tuo jonkinlainen pohjakosketus löytyisi, jos Suomen valtio päättäisikin toteuttaa – mielikuviin nojaavan ja vain johonkin asuntolakouluaikaan keskittyvän komissiohankkeen sijasta, tai edes sen rinnalla – siltä usein toivotun ja vaaditun riippumattoman olosuhdeselvityksen saamelaisten asemasta ja elämästä nyky-Suomessa. Lienee satavarmaa, että tuollaista todellisuuden peilausta monet tutkijat, oikeusoppineet ja ehkä oikeus- ja ulkoministeriökin vastustavat, onhan se uhka monien nykyiseen saamelaispolitiikkaan ankkuroidulle yhteiskunnalliselle asemalle ja myös toimeentulolle. Ainoat voittajat tästä selvityksestä voisivat olla syyllisyydessä kalliisti ryvetetty Suomen valtio sekä tavalliset saamelaiset, jotka saamelaisten enemmistönä edustavat ihan muunlaista saamelaista elämää kuin mikä yksipuolinen mielikuva saamelaisista ja saamelaisuudesta on pyritty antamaan.
Saamelaisuutta tuo olosuhdeselvitys ei mihinkään kadottaisi – eikä sen pitäisikään kadottaa.
Tuossa aseman, vallankäytön ja ansainnan kolmiossa yhtyvät suomalaisten toimijoiden ja saamelaisten oman kulttuuri-itsehallinnon toimijoiden – ainakin heistä keskeisimpien – intressit. Tämän takia puhe yleistäen saamelaisista on etääntynyt vuosikymmenten kuluessa yhä etäämmälle arjen todellisuudesta. Puhutaan saamelaisten eliitistä, saamelaisyhteisön sisäisestä syrjinnästä ja sorrosta. Pitkään saamelaispolitiikkaa seuranneena voi vain harmitella sitä, miten paljon paremmin saamelaisten asiat yhtenäisenä ja vahvempana yhteisönä voisivatkaan olla nykyisen kärhämöinnin ja valtapelailun sijasta. Se vain ei sovi kaikille saamelaisille, eikä varsinkaan saamelaispolitiikkaa pyörittäville ja siitä tavalla tai toisella hyötyville suomalaisille.
Näin kun jatketaan, ylisen Lapin kehitys ei tule ainakaan kulkemaan ylöspäin. Nuoret saamelaiset jatkavat poismuuttoa alueelta, vanhat jäävät ihmettelemään kaluttuja porolaitumia ja kärtyämään keskenään. Mutta: ”Saamelaisten perinteisiä elinkeinoja ja luontosuhteen vaalimista uhkaavat monenlaiset kilpailevat maankäyttömuodot kuten matkailu ja kaivostoiminta sekä ilmastonmuutos. Porojen laiduntamisen keskeisimpänä ongelmana ovat alati pienenevät laitumet. Saamelaisten perinteistä kalastusta häiritsevät myös kalastuslainsäädännön säännökset, jotka eivät tunnusta ja turvaa saamelaiskulttuuria ja saamelaisten oikeuksia. Niin ikään saamelaisten ympäristöä ja luonnon monimuotoisuutta koskevan perinnetiedon ylläpitämistä ja säilymistä uhkaavat mm. elinkeinorakenteen muuttuminen, saamen kielen vaihtuminen suomen kieleen, saamelaisten perinteisten elinkeinojen heikko kannattavuus ja saamelaisten muutto pois saamelaisten kotiseutualueelta. Myös se, ettei yhteiskunnan hallinto- ja tukijärjestelmissä riittävästi tai ollenkaan tunnisteta saamelaisten perinteisten elinkeinojen haasteita eikä kulttuurista merkitystä, heikentävät perinteisten elinkeinojen elinkelpoisuutta”, kirjoittavat dosentit pitääkseen ikiliikkujansa käynnissä.

15 kommenttia:

  1. Taattua laatua dosentilta. https://sydanmaa.org/

    Ja lisää toimeksiantoja: "Muinaismuistolain uudistamisen yhteydessä laaditaan erillisselvitys saamelaisten kieltä ja kulttuuria koskevan itsehallinnon ja alkuperäiskansaoikeuksien toteutumisesta muinaisjäännösten suojelussa. Selvityksen laatii oikeustieteen tohtori Leena Heinämäki (Heartland-Sydänmaa). Selvitystyö valmistuu 31.5.2021 mennessä."

    No, sitä saadaan, mitä tilataan! :-) :-)

    VastaaPoista
  2. Melkoinen meditoija!

    VastaaPoista
  3. Saamelaispolitiikka muistuttaa meitä uskonnollisesta lahkosta ja siitä on tullut merkittävä poliittinen tekijä, joka pyrkii kääntämään tosiasiat päälaelleen. Tämä saamelaispoliittinen liike kannattaa aktiivisesti Ylä-Lapin erottamista omaksi saamelaiskulttuurin kehdoksi, joissa vain saamelaisilla on oikeuksia, mutta muilla vain velvollisuuksia. Tämä osoittaa, että vastuullisilla poliitikoilla ja heidän suomalaisilla asiantuntijoillaan ei ole minkäänlaista todellisuuteen perustuvaa käsitystä nykytilanteesta. Siten maahanmuuttajasaamelaiset ja koltat taistelevat suomalaisvaltaa vastaan haluten itselleen vapaan saamenmaan. Sille ei kuitenkaan ole olemassa sellaista historiaa tukenaan, joka oikeuttaisi inarinsaamelaisten syrjinnän. Nyt kun tulee aika selittää miten tällaiset itsehallinto-ongelmat tulisi hoitaa, nationalistit turvautuvat näkemyksiin saamelaisten kollektiivista oikeuksista.

    Entä sitten kun kollektiiviset oikeudet on osoitettu vääräksi, pitäisikö hylätä ajatus myös yhtenäisestä saamenmaasta? Miksi inarinsaamelaisten tulisi uskoa Etelä-Suomesta lähtöisin olevien asiantuntijoiden hengentuotteisiin, joissa heille tarjotaan kylmää kyytiä. Jokaisen saamelaisryhmän tulisi mieluummin omaksua aivan oma, omien vanhojen perinteiden mukainen tiensä. Suosittelen kiistassa näkyvästi mukana oleville suomalaisille ns. asiantuntijoille välillä keskittymistä vaihteeksi omiin asioihinsa. Asiantuntijat ovat maalailleet nostalgisilla kuvauksillaan saamelaisten kullanhohtoisista entisajoista.

    Saamelaiskäräjät esityksillään vaatii saamelaisia eristäytymään muusta maailmasta ja yhdistää vaatimukseen lupauksen palauttaa saamelaisille takaisin valtion saamelaisilta ryöväämät maat. Eliitti unelmoi tekevänsä Suomen valtiosta ja suomalaisista riippumattoman mahdin, aivan kuin eristyneisyys pelastaisi saamelaiset ilmastomuutoksen kielteisiltä vaikutuksilta. Samanlaiset nostalgiset unelmat, joissa nationalistinen vire yhdistyy uskonnollisiin traditioihin pönkittävät myös monia Lähi-idän hallituksia. Yhdenmukaisuus on selvä.

    Mitä edellä olevasta pitäisi sanoa? Suomalaisten asiantuntijoiden tuella toteutettu politiikka ei ole kyennyt tarjoamaan selkeitä ratkaisuja saamelaisten kohtaamiin ongelmiin kuten ilmastomuutokseen ja porojen ylilaiduntamiseen, jonka kielteisistä puolista Veikko kirjoitti. Eliitti on tähän asti luottanut siihen, että aika ratkaisee taianomaisesti nämä sen itsensä käynnistämät yhteiskunnalliset ja paikalliset ristiriidat. Käräjien johdon toiminta ja sen oma välinpitämättömyys syventää nykyistä ekologista kriisiä. Se itse on juuri ekologisen kriisin syy.

    En ole tähän mennessä kenenkään saamelaiseliitin kuullut antavan myönteistä arviota suomalaisista ja Suomen valtiosta. Harva saamelainen muistaa miten nykyisellä saamelaissukupolvella on tarjolla parempi koulutus ja kehittyneempi terveydenhuolto ja suuremmat tulot kuin edeltäneellä sukupolvella.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  4. ...jatkoa:

    Saamelaiseliitti on suomaisten asiantuntijoittensa tukeman luonut oman saamelaisen kansallisen mytologiansa ja saamelaisuuden kaltainen liike on luonut itseään vahvistavia uskomuksia siitä, kuka on oikea saamelainen ja kuka tekolappalainen. Saamelaiskäräjien propagandakoneisto on tähän mennessä ollut niin tehokas, että se on onnistunut kätkemään tosiasiat siitä, miten alueen metsä ja kalastajasaamelaiset on assimiloitu suomalaisiksi. Juuri tämä asia pyritään vaientamaan kuoliaaksi. Tästä ovat tähän mennessä Inarin suomenkieliset saamelaiset saaneet kärsiä turhan paljon. Jos vilpittömin mielin halutaan sovintoa rakentaa, aloitetaanpa vaikka anteeksipyynnöllä.

    Samaan aikaan on nostatettu utopistisia mielikuvia saamelaisista suurelle yleisölle. Monet unelmoivat historian hämärään häipyneen alkuperäisen yhteiskunnan herättämisestä. Aina näyttää löytyvän ihmisiä, jotka uskovat sepitteisiin ja valheisiin. Käräjien johdon on tapana yhä uudestaan kertoa samaa kuvitteellista tarinaa saamelaisten sorrosta, kunnes ihmiset alkavat uskoa sen olevan totta. Tosiasiassa totuus ei ole koskaan ollut kovin korkealla saamelaiskäräjien enemmistön tavoitelistalla. Totuus ja sovintoprosessin käynnistyminen Veikon blogissa mainituilla asiantuntijoilla ei lopeta kiistaa, koska prosessin sisään on rakennettu statuksettomiin saamelaisiin kohdistuva henkinen muuri, joka muistuttaa saksalaisia jakanutta Berliinin muuria. Sopu häämöttää vasta sitten kun luovutaan tästä henkisen muurin rakentamisen laillistamisesta. Saamelaiskäräjien poliittisen johdon aloittamalla informaatiosodalla on yritetty iskeä kiilaa lappalaisten saamen- ja suomenkielisen väestön keskelle.

    Oma arvioni on, että saamelaiskäräjien johto häviää valitsemansa taistelun tien kunniattomasti. Vähemmän kunniakasta on ollut esiin noussut ruikutus kiistan lopputuloksen ollessa näköpiirissä. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, onko aikaan saatu muuta kuin saamelaiskäräjien maineen ja uskottavuuden pilaaminen?

    Joudutaanko jääräpäisyyden vuoksi nimeämään kansainvälinen komissio ratkaisemaan lappalaisten historialliset oikeudet; sekin perustuisi vain tutkimukseen ja vain siihen. Tämä voi olla jo huomenna todellisuutta, ellei keskustelu ala suuntautua tutkittuun todellisuuteen.
    Joka tapauksessa voidaan todeta, että saamelaisten ja lappalaisten suhteissa löytyy ilman suuria ponnisteluja paljon myönteistä, jota kannattaa korostaa. Erityisesti on huomattavissa, että yhteistyötä on tehty kaikissa tilanteissa niin sodan kuin rauhan aikana.

    Lyhytnäköiset kikkailijat järjestelevät epäilyttäviä ”kansalaisaktivisteja ja oikeustaistelijoita” antamaan lausuntojaan, joilla yritetään vielä vaikuttaa kansalaismielipiteeseen ja sellaisiin poliittisen päätöksen tekijöihin, jotka eivät tunne Ylä-Lapin historiaa ja tämän päivän todellisuutta. Tässä tehdään suuri virhe.

    VastaaPoista
  5. Yli 30 vuotta jatkunut kiista "kuka on saamelainen" on virittänyt keskustelua, ristiriitaisia kannanottoja, joukon tutkimuksia, joiden perusteella voimme piirtää uuden täsmennetyn kuvan saamelaiskäräjien ja sitä johtaneiden poliitikkojen toiminnasta. Niiden lisäksi käytettävissä on ollut saamelaiskäräjien lukuisat esitykset ja kannanotot, jotka ovat liittyneet etnisten saamelaisten tavoitteeseen lisätä maaoikeuksiaan kollektiivisen omistuksen tai hallinnan kautta.

    Näissä dokumenteissa puhutaan kauniisti saamelasien kulttuurin suojelemisesta ja kehittämisestä. Tarkkaan, tarpeen tullen rivien välistä lukemalla ja analysoimalla kaikki nämä dokumentit välittävät meille kuitenkin kaunistelematonta tietoa siitä, miten kuntien ja valtion nimekkäät virkamiehet ja poliitikot ovat passiivisina toimijoina tukeneet etnisten saamelaisten vaatimia, maanomistajien ja statuksettomien saamelaisten oikeuksia rajoittamiseen tähtääviä hankkeita. Käräjien ajamilla hankkeilla on pyritty ennen kaikkea lisäämään saamelaisten vaikuttamismahdollisuuksia maankäytössä ja vastaavasti rajoittamaan valtion, kuntien ja maanomistajien toimivaltaa. Olivatko nämä poliitikot, virkamiehet ja yksittäiset maanomistajat pelkkiä myötäilijöitä vai yksinkertaisesti vain hyödyllisiä poliittisia idiootteja?

    Kiistan lähtölaukauksena voidaan pitää sodan jälkeen Lisman erämaakylään ilmestynyttä miestä, joka kertoi olevansa Suomen hallituksen ministeri Aalto. Hän kertoi kyläläisille, että hallitus on lähettänyt hänet ottamaan selvää kyläläisten elämästä ja olosuhteista. Ministeri sai kyläläisiltä oikein kunnon tietoiskun siitä, miten huonosti erämaissa asuvia saamelaisia oli kohdeltu mm. isojaossa, jossa suomalaiset saivat maata, mutta erämaakylien saamelaiset jäivät ilman. Ministeri lupasi heti kun hän pääsee takaisin Helsinkiin panna toimeksi ja palauttaa saamelaisille valtion itselleen laittomasti ottamat maat. Kyläläiset halusivat Repovaaran päältä vielä näyttää ministerille mistä valtion maista itse kullekin kyläläiselle erotettavat tilukset sijaitsevat.
    Sen jälkeen, kun tämän huijarin lupaukset jäivät toteutumatta, monet toimikunnat ja työryhmät ovat yrittäneet esityksillään korjata näitä epäkohtia, mutta tähän asti huonolla menestyksellä. Voidaan kysyä miten kuntien väestö ja yksittäiset maanomistajat ovat saattaneet olla tietämättömiä heidän oikeuksia rajoittamaan tähtäävistä hankkeista? Vai olivatko he yksinkertaisesti poliittisia idiootteja. Olisiko selitys siinä, että saamelaiset jatkoivat taitavasti siitä mihin ministeri jäi, käyttäen häneltä oppimiaan keinoja. Tämän suuntauksen iskulause olisi voinut olla – ja kelpaisi se meidänkin aikaamme – ”Eteenpäin Lisman ministerin viitoittamaa tietä!”
    Jatkokysymys kuuluu miksi saamelaisten vaatimukset siirtää Suomen pinta-alasta 10 prosentin kokoinen alue vajaan 3 000 saamelaisen hallintaan on herättänyt niin vähän vastarintaa. Onko yksi selitys, että asiaa koskevat lakihankkeet neuvotellaan suljettujen ovien takana ja pyritään sitkeästi viemään läpi ilman olosuhteiden, oikeuksien ja vaikutusten selvittelyä. Alueella asuvien saamelaisten määrä on tällä hetkellä n. 30 % alueella asuvista ihmisistä. Mutta tuolla alueella asuvien saamelaisten määrä edustaa koko Suomen asukasluvusta vain 0.003 %.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  6. ...jatkoa:

    Miten kunnissa asuva väestö on saattanut olla näin tietämätön sen oikeuksia rajoittamaan tähtäävistä vallankumouksellisista suunnitelmista, jotka olisivat siirtäneet heidät toisen luokan kansalaisiksi. Eikö Suomen perustuslaki koske myös heitä? Kysymys ei ole ollut enää saamelaisten nostamisesta yhdenvertaiseen asemaan, vaan jostain aivan muusta.
    Saamelaisten poliittisen kärjen pitkän tähtäimen tavoitteena on ollut luoda pohjoismaihin uusi itsenäinen valtio, Saamenmaa. Maltti ei ole riittänyt siihen, että tavoitteisiin olisi pyritty pienten askelten politiikalla, vaan se on aina yritetty toteuttaa pitkän loikan kautta eli maanomistajien oikeudet sivuuttaen. Tämä selittää osaltaan sen, ettei asiassa ole päästy alkua pitemmälle.
    Tavoitteena on ollut osoittaa, miten Saamenmaasta tulee esimerkki kaikille muille maailman sorretuille alkuperäiskansoille. Esimerkki osoittaisi myös miten kaikki pohjoismaat noudattavat ihmisoikeussopimuksia ja kunnioittavat alkuperäiskansojen oikeutta omaan itsehallintoon. Kukaan ei ole kuitenkaan nähnyt vaivaa niin paljon, että olisi suonut ajatuksen sille mitkä ovat yhteisen Saamenmaan muodostamisen edellytykset ja rajoitteet alueella, jossa asuu miljoona ihmistä, joista saamelaisia on vain 70 000. Jokainen voi päätellä mitkä ovat saamelaisten oman valtion perustamisen rajoitteet ja hidasteet. Ns. siirtomaahallinnon purkaminen saattaa siten osoittautua paljon vaikeammaksi kysymykseksi käytännön tasolla kuin mitä yksikään hankkeen puuhamiehistä ja naisista on ajatellut.
    Kiista käynnistyi siitä, kun saamelaiskäräjät alkoi vaatia muille kuin saamelaisille kuuluvien maiden palauttamista saamelaisille vetoamalla saamelaisten kollektiivisiin maaoikeuksiin. Innosta ja vihasta täriseville nuorille aktivisteille on ehkä syytä muistuttaa, että tämä setä oli itse mukana, ja muistini pelittää vielä vähintäänkin kohtuullisesti. Lisäksi omaksuin nuoruudessani tavan ajatella itsenäisesti ja tarpeen vaatiessa hankkia sen tiedon, jonka kulloinkin ymmärsin itseltäni puuttuvan. Näin toimien oivalsin varsin pian, että Saamenmaa-hankkeen toteuttamisen yhdeksi tekijäksi valittiin tietoisesti saamelaismääritelmä, jolla pyrittiin syrjäyttämään todellinen alkuperäisväestö, inarinsaamelaiset. Tällaisten vaatimusten toteuttaminen olisi merkinnyt todellisten maanomistajien oikeuksien siirtämistä saamelaiskäräjien päätösvallan piiriin. Tästä seuranneet rajoitukset olisivat johtaneet merkittäviin taloudellisiin menetyksiin.
    Kiistan on siis aloittanut saamelaiskäräjät, joka ei ole välittänyt mistään säännöksistä tai Suomen oikeusjärjestyksen normeista, puhumattakaan saamelaisen oikeusperinteen periaatteista. Kiista ei koske yksinomaan käräjiä vaan oikeusministeriötä, kuntia, valtiota ja yksittäisiä maanomistajia. Saamelaiskäräjät ei ole pakottanut ketään tähän kiistaan, se on ollut vain aloitteentekijä, joka on vedonnut etenkin ILOn alkuperäiskansasopimuksen ratifiointiin. Eri tahot ovat sitten myötäilleet näitä käräjien aloitteita. Jos jarruttelua on ollut, se on tapahtunut päätöspöytien alla. Suurin syy sille, että esitykset ovat aina päätyneet vihreän veran alle, on kuitenkin ollut saamelaiskäräjissä itsessään, kun se on liioitellussa nationalistisessa palossaan sortunut röyhkeyteen, korskeuteen, kömpelöön juonitteluun ja suoranaiseen sekoiluun, johon se on itse sotkeutunut.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  7. jatkoa:

    Saamelaiskäräjien poliittinen johto on käynnistänyt kiistan sellaisena kuin sitä on käyty: kysymys on ollut ja on edelleen suomenkielisten ja statuksettomien saamelaisten eliminoimisesta epäonnistuneen saamelaismääritelmän nojalla. Yksityiskohtaisempaa tietoa tästä saa, kun lukee KHO:n ratkaisuja; kaikki käräjien vaalilautakunnan ja käräjien hallituksen hylkäävät päätökset on lainvastaisina kumottu.
    Käräjien inarinsaamelaisiin kohdistuvaa syrjintää voidaan verrata poliittisesti eri mieltä olevien ihmisten Siperiaan karkottamiseen, jota Venäjällä harjoitettiin tsaarin ja myöhemmin Neuvostoliiton vallan aikana. Pyrkimyksenä on statuksettomien maaoikeuksien siirtäminen saamelaisten osaksi saamelaisten kollektiivisia oikeuksia.
    Saamelaiskäräjät ei olisi koskaan pystynyt yksin suunnittelemaan, valmistelemaan ja toteuttamaan tällaista laaja ja mullistavaa hanketta. Siihen on tarvittu tiivistä yhteistyötä Veikon blogissa mainittujen omien asiantuntijoiden, oikeusministeriön ja muiden tahojen kanssa. Jos satunnaiset epäilykset jätetään huomiotta, suunnitelmia laadittaessa vallitsi itse asiassa konsensus. Tämä saattaa tuntua rohkealta päätelmältä, mutta on kuitenkin totta.
    Pelko inarinsaamelaisten muodostamasta vaarasta on yhdistänyt inarinsaamelaisten alueelle muuttaneita pohjoissaamelaisia ja kolttia. Saamelaisten elintilavaatimusta ja sen turvaamiseksi tarkoitettua inarinsaamelaisten maiden haltuunottoa ei ole käräjien korkeimmassa johdossa kyseenalaistettu. Kukaan ei ole esittänyt vastalausetta. Katsottiin, että valtion maiden haltuunotossa voitaisiin etsiä lopullista vastausta vasta sen jälkeen, kun kiistan yksi osatekijä, suomenkieliset saamelaiset, olisi raivattu tieltä.
    Uutta kuitenkin oli, että radikaalin taistelun käynnistänyt saamelaiskäräjät alkoi käydä sotaa saamelaiseen alkuperäiskansaan kuuluvia statuksettomia saamelaisia vastaan. Myös statuksettomista saamelaisista haluttiin päästä eroon ja heidän maaoikeudet siirtää osaksi saamelaista kollektiivimaata, jonka ytimen olisi muodostanut metsähallituksen hallinnassa oleva luonnonvararekisteri. Tiedossa ei ole, että kokouksissa läsnä olleet käräjien jäsenet olisivat reagoineet kriittisesti tai peräti suuttuneet näistä suunnitelmista, jotka merkitsivät kansanvaltaisten säännösten räikeää loukkausta.
    Monet saamelaiset ja heidän tukijansa uskoivat vilpittömästi olevansa oikealla asialla. Tämä osoittaa miten käräjien johdon hätähuudot vetosivat ihmisten oikeamielisyyteen. Alkuaikojen menestykset antoivat intoa.
    Kiistassa oli ja on siis kyse etnisten, saamenkielisten saamelaisten taistelusta vihollisikseen kokemia suomenkielisiä ja statuksettomia saamelaisia vastaan. Vaatimukset kohdistuivat kuitenkin samalla myös saamenkielisten maanomistajia vastaan. Tämän myötä käräjien strategia on kääntynyt myös sen omaa väestöä vastaan. Menestykseen johtavaa strategiaa ei yksinkertaisesti ole ollut, tai jos onkin, niin saamelaiskäräjät ei ole kyennyt sitä löytämään. Eikä tämä totuus- ja sovitteluprosessin käynnistäminen näytä asiaa yhtään muuttavan toiseksi.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  8. ...jatkoa:

    Tuoreessa muistissa on miten kävi hallituksen esityksen saamelaiskäräjälain muuttamiseksi. Vielä tuoreemmassa muistissa on miten Hallbergin toimikunnan oli määrä avata solmu, ja miten sen julkisuudelta salassa tehtailtu yksimielinen esitys ja ”Lohen kompromissi” hajosivat kuin nuottatytön eväät rantakiville - kun saamelaiskäräjät taas kerran potkaisi itseään nilkkaansa. Olisivatko pikkulinnut kuiskineet New Yorkin suunnalta huhua, että YK:n ihmisoikeuskomitealta on tulossa Suomelle niin kova langettava päätös saamelaiskäräjien valitukseen, että sillä kyllä saadaan Suomen saamelaisia koskeva lainsäädäntö vivuttua uusille urille.
    Poliittisista syistä kiista olisi pitänyt lopettaa kauan sitten, mutta se jatkunut sosiaalidarvinistisessa hengessä tähän päivään asti. Tämä kaikkien tavoitteiden viimeinen vaihe ei ole pelkää kuvitelmaa. Se on levinnyt niin kuin Australian metsäpalo kaikkialle Ylä-Lapissa. Näin kiista on suunnannut voimansa itseään vastaan.
    Nämä kokemukset huomioon ottaen en odota mitään läpimurtoja tänä vuonna käynnistyvältä totuus- ja sovintoprosessilta, etenkin koska samaan saamenkansaan kuuluvat statuksettomat saamelaiset on rajattu ulkopuolelle. Samoin KHO:n rooli on painettu pimentoon.
    Lopuksi vielä muutamia ajatuksia, joita totuus- ja sovitteluprosessissa olisi syytä miettiä vielä toisenkin kerran:
    – toimeksiannon rajaus heijastaa hankkeen tarkoitushakuisuutta
    – käynnistettävällä prosessilla pyritään mitätöimään KHO:n ratkaisut, joissa linjataan saamelaisuuden oikeudelliset perusteet
    – prosessi ei tule perustumaan objektiivisiin perusteisiin, vaan subjektiivisiin
    – yhdenvertaisuuden näkökulma sivuutetaan
    – itsehallinnon hidasteet
    – käräjien vaalilautakunnan, hallituksen toiminnan tarkastelu

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  9. Jouni Kitin seuraava kommentti viittaa Lapin Kansan 8.4. julkaisemaan juttuun "Saa­me­lais­kä­rä­jät ehdotti ra­joi­tet­tua ka­las­tus­ta Tenolla tu­le­vak­si ke­säk­si, mutta Suomi valitsi täys­kiel­lon – Pe­rusoi­keuk­sien poik­kea­mi­sis­ta pitäisi säätää lailla, nyt sitä viedään läpi ase­tuk­sil­la". Ko. jutussa saamelaiskäräjien puheenjohtaja moittii Suomea saamelaisten oikeuksien ohittamisesta.

    VastaaPoista
  10. Saamelaisten, lappalaisten ja muun Lapin väestön tulevaisuus ei siedä Tuomas Aslak Juuson tapaa yksinkertaistaa saamelaisten asioiden nykytilaa huonommaksi kuin mitä asiat todellisuudessa ovat (Lapin Kansa 8.4.2021). Itse saamelaisena äänestäjänä en yhdy Juuson populistiin vaatimuksiin. Tarkempi perehtyminen hänen vaatimustensa perusteluihin jättää paljon ratkaisemattomia kysymyksiä.
    Jokaista askelta eteenpäin on syytä harkita tarkoin.

    Tie takaisin heimoyhteiskuntaan veisi takaisin pimeyteen. Kannattaa palauttaa mieleen, että afrikaansinkielinen sana apartheid tarkoittaa erillään oloa. Vuonna 1948 virallistetun apartheid-järjestelmän rakentajat perustelivat rotuerottelua sillä, että Etelä-Afrikassa eli rinnan kaksi erilaista mutta muka yhtä arvokasta kulttuuria, valkoinen ja musta. Molempien onni muka edellytti, ettei niitä päästetä sekoittumaan toisiinsa.

    Niinpä valkoisten ja värillisten väliset avioliitot kiellettiin, ja mustille osoitettiin kymmenen omaa heimoaluetta, bantustania, jossa mustat saivat harjoittaa kulttuuri-itsehallintoa. Vuodesta 1970 lähtien mustat menettivät kansalaisuutensa Etelä-Afrikan tasavallassa ja heistä tehtiin vain oman heimonsa bantustanin kansalaisia. Mustat saivat tulla valkoisten alueelle ainoastaan työntekoon, passi taskussaan. Koulutus, palvelurakenne jne eriytettiin, ja mustille tarjottiin vain vähempiarvoisia palveluita.

    Kaikille lienee selviö, että saamelaisten ja Lapin asioita ei tule ajaa tuollaiseen suuntaan. Alkuperäiskansojen kulttuurilla, kielellä ja kulttuuri-itsehallinnolla on toki tärkeä sijansa. Juuson ajama eristäytyminen ja vastakkainasettelu eivät kuitenkaan edistä saamelaisten etuja. Villi-ihmisten aika Lapissa on loppunut aikoja sitten, eikä Lapissa tarvita sen enempää heimokuninkaita, kuninkaallisia sukuklaaneja kuin heimojen välisiä kiistoja.

    Saamelaiskäräjät on 20 vuoden ajan opetellut demokratiaa ja vapaan yhteiskunnan pelisääntöjä. Tulos on se, että opettelu on kaikilla mittareilla mitattuna epäonnistunut. Juuson aikana käräjien ulkopolitiikka on lähtenyt tielle, joka saattaa olla yhtä turmiollinen niin sille itselleen kuin muillekin.

    Joka tapauksessa Juuson ulostulo vaatimuksineen osoittaa, että käräjien hallinto on lähtenyt vastareformien tielle. Sitä ei kiinnosta länsimaistyyppinen edustuksellinen demokratia, länsimainen sananvapaus tai edes oikeusvaltio ja hyvä hallinto, vaikka näitä nimellisesti kunnioitetaan. Kulttuurisesti "taantumus" on sitäkin selvempää. Liberaalisten arvojen sijaan julistetaan avoimesti valloituspolitiikkaa.

    Vähemmistö vaatii enemmistöä elämään vähemmistön ehdoin eikä saamelaisten kansallisten arvojen rienaamista suvaita. Kehitys siis kulkee tällä hetkellä läntisten arvojen kannalta vastakkaiseen suuntaan. Enemmistöväestön kannalta nykyinen saamelaiskäräjät on aggressiivinen, ylimielinen ja ihmisoikeuksien yhdenvertaisuudesta piittaamaton.


    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  11. Hiljattain Ylen toimittaja Linda Tammelan haastattelussa pohjoismaiden saamelaisneuvoston lakimies Oula-Antti Labba kyseenalaisti KHO:n roolin ylimpänä valitusasteena esimerkiksi saamelaismääritelmää koskevissa ratkaisuissa. Samalla hän kyseenalaisti Suomen roolia YK:ssa ihmisoikeuskysymysten käsittelyssä antaen ymmärtää Suomen olevan sopimaton hoitamaan tällaisia tehtäviä.

    Labban kommentit ovat sitä luokkaa, että niihin on syytä puuttua. Saamelaiset ovat viime vuosina korostaneet identiteettiään Suomen alkuperäiskansana. He katsovat, että historiallisesti heidän asemansa on sama kuin Amerikan intiaanien. He jakaantuvat kolmeen yhteiskunnalliseen ryhmään, paikalleen asettuneisiin, poronomadisia harjoittaviin valloittajiin ja syrjäytettyjen inarinsaamelaisten ryhmään. Syrjäytettyjä pidetään suomalaisina. Kysymys inarinsaamelaisista alkuperäiskansana kilpistyy siihen, miten alkuperäisyys määritellään, sillä mitään yleisesti hyväksyttyjä kriteerejä määrittelyille ei ole olemassa, vaikka niin väitetään. Useimmiten kuitenkin alkuperäisiksi kansoiksi katsotaan sellaiset etniset ryhmät, jota todistettavasti ovat asuttaneet aluetta ennen muita ryhmiä kuten inarinsaamelaiset. Samoin korostetaan heidän kulttuurisesti ja sosiaalisesti alistettua asemaansa. Useimmiten alkuperäiskansat ovat koloniasaation uhreja.

    Tärkeänä kriteerinä pidetään myös sitä, että mieltävät itsensä alkuperäisväestöksi. YK:n määritelmän mukaan alkuperäiskansaksi voidaan katsoa myös eristäytyneet ja marginalisoituneet kansat, vaikka niitä ei olisi suoranaisesti valloitettu tai kolonialisoitu. YK on edelleen korostanut, että oikeus alkuperäisyyden määrittelyyn kuuluu asianomaiselle etniselle ryhmälle, mikä Suomessa tarkoittaa sitä, ettei valtaa pitäisi luovuttaa siirtolaisia edustavan pohjoissaamelaisten ja kolttien muodostamalle vaalilautakunnalle, jonka takuumieheksi Labba kommenteillaan on ryhtynyt.

    Tämän mukaan vaalilautakunnan hylkimät statuksettomat saamelaiset voisivat periaatteessa määritellä itse ovatko he alkuperäiskansaa. Kokonaisvaltainen tarkastelu selkiinnyttäisi asiaa kuten KHO on tehnyt kumotessaan vaalilautakunnan tekemiä hylkääviä päätöksiä eräistä inarinsaamelaisista hakijoista päästä käräjien äänestysluetteloon. Edellä mainitusta neljästä kriteeristä kolme ensimmäistä sopii statuksettomien saamelaisten tilanteen tarkasteluun. Neljäs kriteeri omasta alkuperäiskansaidentiteetistä on ongelmallinen. Tämä voi johtua ainakin osittain siitä, että heidän historiallinen taustansa on tietoisesti unohdettu.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  12. ...jatkoa:

    Ongelmalliseksi voidaan kokea myös luonnonvarojen hallinto: Inarin lapinkylän jälkeläisistä polveutuvat saamelaiset ovat hallinneet alueen luonnonvaroja paljon ennen kuin porosaamelaiset suurine porokarjoineen muuttivat Inarin alueelle 1864 jälkeen ja samoin kuin Neuvostoliitolle luovutetulta Petsamosta Inariin asutetut koltat.

    Tarkemmin sanottuna tämäkin johtuu siitä, että inarinsaamelaisten historiallista alkuperää ei ole otettu huomioon. Vaatimuksia lainsäädännön muuttamiseksi on perusteltu saamelaisten muuta väestöä huonommalla mahdollisuudella harjoittaa kulttuuriaan. Tässä kohtaa tietoisesti unohdetaan, että saamelaisten asemaa yhdenvertaisuuden pohjalta on pyritty parantamaan ennen muuta erilaisten lakien avulla alkaen Ruotsin ja Venäjän vallan ajoilta jatkuen Suomen itsenäisyyden aikana. Inarinsaamelaiset ovat pyrkineet parantamaan asemaansa myös poliittisen toiminnalla.

    Saamelaiskäräjillä väestömäärään nähden on inarinsaamelaisilla minimaalinen edustus heitä syrjivän vaalijärjestelmän ja käytännön johdosta. Enemmistöstä huolimatta heillä on suhteellisesti vähiten edustajia käräjissä. Inarinsaamelaisten osalta demokratia on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi. Samoin on käynyt kulttuuria tukevien ohjelmien kanssa.

    Kaiken kaikkiaan inarinsaamelaisten asemassa ei ole tapahtunut viimeisen seitsemänkymmenen vuoden aikana mitään olennaisia parannuksia. Valtion harjoittama politiikka on ollut oikeansuuntaista, mutta ehdottomasti riittämätöntä. Suurin vaara piileekin inarinsaamelaisten kasvavassa itsetunnossa. Tästä ovat esimerkkeinä niin vaatimukset alkuperäiskansan aseman paremmasta turvaamisesta, kiintiöpolitiikan todellisesta toteuttamisesta kuin aktiivisesta poliittisesta toiminnastakin. Suosittelen metsä- ja kalasaamelaisia koskevan tiedonvajeen paikkaamiseksi Labballe perehtymistä Juha Joonan ja Matti Enbusken erinomaisiin väitöskirjoihin.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  13. Kannattaa lukea Tarton yliopiston professori Valter Langin viime vuonna ilmestynyt 'Homo fennicus'. Kirjassa kootaan yhteen tähänastinen tutkimustieto suomalais-ugrilaisten kansojen, mukaan lukien saamelaiset, tulosta Itämeren alueelle. Hirveän kuivasti kirjoitettu, mutta täynnä asiaa. Kirjan luettuan alkaa ihmetellä mihin saamelaisten status alkuperäiskansana perustuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja entäpä läntiset, myöhäiset tulijat, keitä he mahtavat olla? Tapahtuiko heidän kohdallaan kielenvaihto ja mistä kielestä? Ainakin heistä tuli siinä muutoksessa niitä ”oikeita saamelaisia”?

      https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006630627.html

      Poista
  14. Korkein Hallinto-oikeus ylimpänä valitusasteena ei tule poistaa!

    Paikallislehti inarilaisessa 6.5.2021 saamelaiskäräjien puheenjohtaja Juuso vetoaa siihen, että ainoastaan saamelaista alkuperäisväestöä edustavalla saamelaiskäräjillä on oltava oikeus ratkaista kuka kuuluu alkuperäiskansaan, saamelaisiin. Se millä se todistetaan ja mitä kriteerejä siihen vaaditaan, ei ole niin kuin hän Inarilaisessa kirjoittaa. Se edustaa tarkoitushakuista valikoitua totuutta. Onneksi KHO on huomannut sen, että käräjien johdon yksipuoliset tulkinnat saamelaismääritelmästä eivät ole ainoa oikeusperuste määritettäessä kuka on vaalikelpoinen ja kuka ei, koska ainoastaan pieni osa saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkityistä henkilöistä kykenee osoittamaan polveutuvansa Suomen puolen metsä- ja kalastajasaamelaisista. Joten näin epämääräisellä perusteella, että henkilö on merkitty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, ei sinänsä ole riittävä peruste siirtää ILOn sopimuksessa tarkoitettuja alkuperäiskansan oikeuksia Lapin kylien alueelle Ruotsista, Norjasta ja Venäjältä Suomeen muuttaneiden porosaamelaisten jälkeläisille ja koltille. Selvyyden vuoksi: saamelaisrekisteri ei ole miltään osin kiinteistörekisteri.

    Tästä on kyse, kun hän vaati KHO:n roolin poistamista laista ja sen korvaamista saamelaiskäräjillä korkeimpana valitusasteena. Mikäli Juuson vaatimus toteutuisi, riistettäisiin inarinsaamelaisilta viimeisetkin oikeusturvakeinot puolustaa itseään. Saamelaiskäräjät on lähtenyt siitä periaatteesta, että ns. lappalaiselinkeinojen harjoittamisoikeus olisi ainoastaan saamelaiskäräjälaissa tarkoitetulla saamelaisella, joka on merkitty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Siten KHO:n vuosina 1999 ja 2021 tekemät ratkaisut kertovat mitä tarkoittaa kokonaisvaltainen arvio silloin kun arvioidaan äänestäjäksi pyrkivän vaalikelpoisuutta. Siitä syystä kannatan KHO:n roolin säilyttämisestä korkeimpana valitusasteena.

    Saamelaiskäräjien puheenjohtajan vaatimukset saamelaisten itsemääräämisoikeudesta rikkovat mielestäni aiemmin vallinnutta rauhanomaista rinnakkaiseloa, jonka edellytyksenä on ollut toisten oikeuksiin puuttumattomuuden molemminpuolinen kunnioitus. Sellaiset yksipuoliset vaatimukset, jotka eivät ota huomioon voimassa olevaa tilannetta, rikkovat tätä periaatetta räikeästi.

    Minun mielestä KHO korkeimpana osapuolista riippumattomana hallinto tuomioistuimena, on juuri oikea taho arvioimaan, kuka merkitään käräjien äänestysluetteloon, varsinkin kun käräjien äänestysluettelo ei perustu minkäänlaiseen kokonaisvaltaiseen väestölaskentaan. Se on ensin tehtävä ennen kuin mitään muutoksia saamelaiskäräjälakiin tehdään.

    Saamelaiskäräjät on lähtenyt siitä periaatteesta, että ns. lappalaiselinkeinojen harjoittamisoikeus olisi ainoastaan saamelaiskäräjälaissa tarkoitetulla saamelaisella, joka on merkitty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Siten KHO:n vuosina 1999, 2011, 2015 ja 2021 tekemien ratkaisujen tulkinnat (saamelaismäärittelyä koskeva takaraja) olisi selkeästi yhteydessä kiinteistöön sisältyviin elinkeinollisiin ja siten varallisuusarvoisiin seikkoihin, poiketen Ruotsin ja Norjan vastaavasta saamelaismääritelmistä.
    Juuson vaatimus KHO:n roolin poistamisesta on röyhkeydessään ennen kuulumaton. Vaatimus poistaisi vallan kolmijaosta tärkeän tekijän ja jättäisi ihmiset mielivallan armoille. Olen hänen kanssaan täysin eri mieltä.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista