Saamelaiskäräjälain muutostyö jälleen käynnissä

Uusi saamelaiskäräjät kokoontuu ensimmäiseen istuntoonsa parin viikon päästä. Väki käräjillä vaihtui sen verran, että muutoksia toimintaan rohkenisi odottaa. Yksi mielenkiintoisin muutos on luonnollisesti käräjien johdon muodostuminen, onhan Klemetti Näkkäläjärven seuraajana ja hänen ”linjansa” uskollisena jatkajana puheenjohtajuutta hoitanut Tiina Sanila-Aikio jäämässä varmuudella pois. Puheenjohtajaksi puheenjohtajan paikalle on haluajia, mutta jääkööt nuo kuullut ja kuulumattomat spekulaatiot tässä avaamatta.

Jos saamelaiskäräjien toiminnassa voisi odottaa muutoksia, jopa saamelaispolitiikan avartumiseen päin, ollaan toisaalla jatkamassa jo pitkään vireillä ollutta saamelaiskäräjälain uudistamista ikään kuin vanhoin kujein. Näin ainakin mitä hankkeen vetäjään, oikeusministeriöön tulee. Kun oikeusministerinä on jälleen rkp:n Anna-Maja Henriksson ja lain valmistelua vetävä virkamies demokratia-, kieli- ja perusoikeusasioiden yksikön johtaja Johanna Suurpää, ei jotenkin heti jaksa uskoa mihinkään avartumisiin. Ja etenkään, kun ainakin vielä istuvan hallituksen piiristä löytyy vanhaa ”vahvaa tietoa” saamelaisten heikosta asemasta ja saamelaispolitiikan kipukohdista. Näin olen ollut näkevinäni muiden muassa vihreän sisäministerin Maria Ohisalon ulostuloista. Ja onhan hänellä vahvaa ja värittymätöntä saamelaiskysymysten asiantuntemusta ihan avustajakunnassaankin? Henriksson ja Ohisalo ynnä muut ministerit ja edustajat voivat kääntyä myös ihmisoikeusprofessori Martin Scheininin puoleen vahvistaakseen oikeaa tietoaan - sikäli kun Firenzen Mestari ehtii avittamaan viime aikojen perussuomalaisjahdiltaan.

Saamelaiskäräjälain uudistaminen polkaistiin käyntiin kaikessa hiljaisuudessa tammikuussa, jolloin työtä varten perustettiin työtyhmä tehtävänään saada vuoden loppuun mennessä aikaan hallituksen esitykseksi kelvollinen lakiluonnos. Suurpään vetämässä työryhmässä ovat saamelaiskäräjien edustajina Tiina Sanila-Aikio, Tuomas Aslak Juuso ja Heikki Paltto, lisäksi käräjien lakimies ja hallintopäällikkö. Käräjien nykyisen puheenjohtajiston pesti kestää maaliskuun loppuun, jolloin käräjiltä pitäisi kaiketi jo olla remmissä uusi tai ainakin uudistunut edustus. Lakityöryhmän muu jäsenistö koostuu Sanna Marinin hallituksen ministerien erityisavustajista, joten kansanedustajia ei ole suoraan moiseen työhön sidottu.

Lakityöryhmän työstä ei ole tietenkään mitään julkisuuteen asti kantautunut. Joitain kuulemisia työryhmä on jo järjestänyt ja kuultavina ovat olleet ainakin inarinsaamelaisten ”kilpailevat” yhdistykset sekä Klemetti Näkkäläjärvi aisaparinaan Tauno Haltta Sami A´rvvut-yhdistyksen nimissä. Myös saamelaisneuvoston edustajaa on kaiketi kuultu.

Ihan käytäviltä olen kuullut ja tänään taisi Lapin Kansakin kertoa oikeusministeri Henrikssonin kommentoineen alkanutta lakityötä niin, että nyt on vakaa aikomus saada uudistus tehtyä. Hän on myös antanut ymmärtää, että lain hyväksyminen edellyttää ”kaikkien osapuolten antavan periksi”. Tämä ei voine tarkoittaa muuta kuin sitä, että kommentti liittynee kysymykseen saamelaisuudesta, sen määrittelystä, ja siis ketkä voivat olla osallisia äänestäjinä tai edustajina saamelaiskäräjillä.

Henrikssonin viittaus herättää kysymään mitä periksi annettavaa hänestä mahtaa olla statuksettomilla inarin- ja metsäsaamelaisilla? Tässä vaiheessa on vaikea arvuutella mitä moinen ministerin oraakkelimainen näkemys mahtaa pitää takanaan. Se on varmaa, että kieleen ja ”ryhmähyväksyntään” kytkeytyvää saamelaisuuden määritelmää tullaan edelleen pitämään joidenkin sinnikkäiden puolelta esillä. Keskustelin äsken erään ”kirjoissa olevan” inarinsaamelaisen kanssa ja hänen mielestään ärhäkimpiä ”suomalaisten” ja ”suomalaistuneiden saamelaisten” erottelijoita ”oikeista saamelaisista” ovat ”suomalaisten äitien” synnyttämät saamelaiset – ja myös ne äidit.

”On se kyllä muuten merkillistä, miksi suomalaisen naisen ja saamelaisen miehen aviosta syntyy aina vain saamelaisia lapsia ja vastaavasti samoin saamelaisen naisen ja suomalaisen miehen aviosta? Oli niin tai näin, aina syntyy vain saamelaisia, ja sehän näkyy jo heidän määrässä kun katsoo sen ilmoitettua kasvua muutaman vuosikymmenen ajalta”, tuo henkilö pohdiskeli.

Hänen mukaansa kummaa asiassa on sekin, että joitain ei haluta hyväksyä saamelaisiksi eikä saamelaiskäräjien äänestäjiksi, vaikka heidän polveutumisensa ja elämäntapansa (kulttuurinen jatkumo) yltäisi todistetusti kuinka pitkälle historiaan tahansa.

Oikeusministeriön lakityöryhmä ei ole ainakaan toistaiseksi kutsunut kuultavaksi statuksettomia saamelaisia. Inarinmaan lapinkyläyhdistys on kuitenkin ehtinyt lähettää työryhmälle postia, jossa muun muassa muistutetaan, ettei käräjälain uudistamista pidä esittää heikentämään nykyisen, Suomen saamelaisaluetta pisimpään asuttaneen alkuperäiskansan lappalaisten (saamelaisten) jälkeläisten asemaa myöhemmin muualta muuttaneiden poronhoitaja- ja poronomadisukujen ja muiden ryhmien hyväksi. Inarinmaan lapinkyläyhdistys viittaa niin sanottuun heikentämiskieltoon ja edellyttää valtion vastaavan nykyistä paremmin kaikkien saamelaisten yhdenvertaisuudesta.

Lapinkyläyhdistys näkee, ettei nykyisen saamelaiskäräjälain kolmatta pykälää (3§) ole tarvetta muuttaa, jolloin lain valmisteluissa ja esitöissä pitää ainoastaan painottaa erityisesti käräjien vaalilautakunnan velvoitetta noudattaa lakia; hyväksymällä henkilö vaaliluetteloon aina kriteerien täyttyessä. Yhdistyksen mukaan sekä vaalilautakunnan että tuomioistuimen on tulkittava lakia sen sanamuodon mukaisesti. Lappalaisperusteen soveltamista ei yhdistyksen mukaan voida rajata ajallisesti.

Lapinkyläyhdistyksen mukaan käräjälain saamelaismääritelmän ”lappalaiskohtaa” voidaan kyllä täydentää muotoon: ”että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa ja, että hän on säilyttänyt ja kunnioittaa saamelaiskulttuurin mukaista elämäntapaa ja arvoja, joihin kuuluu oman kulttuurin vaaliminen ja saamenkielten käytön tukeminen.”

Jälleen siis saamelaispolitiikan saralla on tapahtumassa. Kun katsoo saamelaiskäräjien ja Suomen hallituksen taakse jääneitä vaalikausia, ei ehkä heikommin voi nyt mennä demokratian (saamelaiskäräjät) eikä etnisen erottelunkaan (Sipilän-Lohen ”kompromissi”) kannalta. Tai sitten menee?


Jk. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on kertonut myös pohjoismaisen saamelaissopimuksen maaliin saattamisen olevan nykyhallituksen - tai ainakin oikeusministeriön tavoitteena.
Ehkä vielä joskus tässä vuoden varrella kuullaan mitä esimerkiksi Lapin kansanedustajat sanovat näistä hankkeista. Viimeksihän syntyi ainakin Mikko Kärnän jälkikäteen paheksumana jonkinlainen skandaali, kun Sipilän hallituksen piirissä puuhattu "kompromissi" tuli julki ennen aikojaan. Hiljaa piti hyvä tulla ja lappalaisten pullahtaa toisen luokan äänioikeudettomiksi saamelaisiksi.