Lakimies Lohen taiturointia suoraviivaisemmin näyttää
toimivan pääministeri Juha Sipilän
johtama valtioneuvosto. Sen tämän vuoden
määrärahoista käynnistettävän ”Metsälappalaisen kulttuurin erityispiirteet ja
kulttuuri-identiteetti” -tutkimuksen rahoitusehtoina on, ettei hanke saa
”miltään osin ottaa kantaa metsälappalaisten oikeudelliseen asemaan
(esimerkiksi siihen, kuuluvatko he alkuperäiskansaan tai muodostavatko he itse
sellaisen, tai ovatko he saamelaisia) eikä tiedontarvetta kytketä
saamelaiskäräjälain uudistukseen”. Missä määrin hankerajaus menee oikeusministeriön
valmistelevien virkamiesten piikkiin, onhan hankkeen yhteyshenkilö Johanna Hautakorpi oikeusministeriön
väkeä?
Koska mitään muutakaan metsälappalaisten tunnustamiseen
liittyvää poliittista lupausta ei ole näkynyt, ja koska mitään muitakaan muun
muassa Markus Lohen mainostamia ”pääministerin takana olevia lappalaisrahoja”
ei ole julki tullut, pitäisikö siis todeta, että tuossapa ne lupaukset ja rahat
kaikessa tyhjyydessään ovat? Ja Lohihan minullekin oikein korosti, että nämä
varaukset koskevat vain tätä hallitusta ja sen pääministeriä. Mitäköhän tässä
pitäisi metsälappalaisten päätellä ja tehdä?
Tuota metsälappalaisen kulttuurin tutkimusrahaa kuulutettiin
haettavaksi tarkoituksena ”monipuolistaa keskustelua pohjoisten alueiden
historiasta ja kulttuureista”. Tutkimuskysymyksiä olivat: mitkä ovat nykyisen
saamen kotiseutualueen eteläpuolisen väestön kulttuurisia erityispiirteitä,
milloin esimerkiksi saamen kielen käyttö on väistynyt, miten ihmiset
luonnehtivat metsälappalaisen kulttuurin erityispiirteitä tänä päivänä, mitä
voisivat olla metsälappalaista kulttuuria elvyttäviä toimenpiteitä ja miten ryhmään
kuuluvien ihmisten omaa identiteettiä voitaisiin tukea? Miten lienee jos
ihmiset menevätkin sanomaan tutkijoille olevansa alkuperäiskansaa? Ehkä sen saa
hankkeen toteuttaja kirjata, muttei siis ottaa asiaan kantaa?
Tutkimushanketta haki kolme tahoa: Helsingin yliopiston Janne Saarikiven tutkimusryhmä, Lapin
yliopiston Arktisen keskuksen Tanja
Joonan tutkimusryhmä sekä helsinkiläinen konsulttitoimisto MDI Public Oy.
Yliopistojen tarjousten vahvuutta kiiteltiin muun muassa
osaamisen ja kokemuksen osilta, mutta niiden hankesuunnitelmia arvioitiin liiankin
laajoiksi sekä painottumista oikeudelliseen ja yhteiskuntatieteelliseen
tutkimukseen tavoiteltuun (valtioneuvoston) tiedontarpeeseen nähden. Valituksi
tulikin – vielä täydennettävin edellytyksin – konsulttifirma, jonka toiminta
näyttäisi perustuvan muun muassa ”koeteltujen” ulkopuolisten asiantuntijoiden ja kumppanien käyttöön. Yrityksen verkkosivuilta tulin poimineeksi näistä
kumppaneista kuntapuolelta tutun Eero
Laesterän sekä neuvonantajista politiikan tantereilla toimineen Osmo Soininvaaran. Yhtiön
toimitusjohtaja Janne Antikainen
kuvaa itseään visionääriseksi yhteiskuntamaantieteilijäksi, joka on tutkinut,
suunnitellut ja toteuttanut kansallista ja paikallista kehittämispolitiikkaa lähes
kahden vuosikymmenen ajan. Mitä ulkopuolisia osaajia MDI tulee rekrytoimaan metsälappalaisprojektiinsa,
se ei valintaprosessissa käy ilmi. Saattaa toki olla mahdollista, että
yliopistojen puolelta valintaan kohdistuu vielä oikaisuvaateita.
Täytyy näin sivusta pitkään ja tarkoin seuranneena ihmetellä
millainen poliittinen ymmärrys ja pelailu tähän metsälappalaisten – ja koko
saamelaiskäräjälakikuvion – käsittelyyn liittyy. Tätä ihmettelyä kuuli
Kittilässä eilen alkaneilla toisilla metsälappalaispäivillä, eikä järkeen
käypää selitystä tuntunut keltään löytyvän. Lapin kansanedustajista
metsälappalaispäivillä näin ainoastaan Eeva-Maria
Maijalan, joka toimi Hallbergin työryhmää ohjastaneen parlamentaarisen
ohjausryhmän puheenjohtajana, mutta jolle tietoa vaikkapa tekeillä olleista ja
tehdyistä ”kompromisseista” herui vain blogikirjoittelun tai sanomalehtien
välityksellä. Silti kuulemma hänet oli haukuttu tietojen ennenaikaisesta
vuotamisesta.
No osaltani voin sanoa, ettei se vuotaja kyllä Eeva-Maria
ollut.
jk. 9.8.2018:
Eilen 8.8.2018 sain puhelun, jossa ihmeteltiin edellä kirjoittami metsälappalaishankkeen tutkimusrajausta. Se ei kuulemma ollut suinkaan valtioneuvoston tarkoitus (!). Olivat olleet puhelimet kuumina ja tilannetta oli selvitetty ainakin Juha Sipilän hallitusneuvosta Paula Lehtomäkeä myöten. Kun edellä kirjoituksessani kyselin mistä tai keneltä tuo tutkimusrajaus, jolla nimen omaan kielletään metsälappalaisten alkuperäiskansa-aseman tarkastelu, on lähtöisin, näyttäisi siis sylttytehdas olevan muualla kuin valtioneuvostossa. Mutta keihin on luottaminen, sitä tässä joutuu edelleen kysymään.
Jos on niin, että tuo rajaus on todella tehty hankkeen käynnistysvaiheen edellä oikeusministeriön virkamiesten toimesta, tulee mieleen taannoinen brittiläinen tv-sarja "Kyllä herra ministeri". Toisin sanoen, saavathan ne poliitikot esittää ja päättääkin mitä haluavat, mutta me virkamiehet tehdään miten parhaaksi näemme.
Markus Lohi ja Mikko Kärnä tulevat 11. ja 12.8. rahvaan pariin Ivaloon ja Enontekiölle selittämään Hallbergin työryhmän ehdotuksen sisältöä ja kuulemaan palautteita. Ehkä siihen mennessä jo selviää sen tahon tai niiden henkilöidenkin nimi, jotka ovat tämän tutkimusrajauksen takana - ja voidaanko heidän tekosiinsa enää vaikuttaa.
jk. 9.8.2018:
Eilen 8.8.2018 sain puhelun, jossa ihmeteltiin edellä kirjoittami metsälappalaishankkeen tutkimusrajausta. Se ei kuulemma ollut suinkaan valtioneuvoston tarkoitus (!). Olivat olleet puhelimet kuumina ja tilannetta oli selvitetty ainakin Juha Sipilän hallitusneuvosta Paula Lehtomäkeä myöten. Kun edellä kirjoituksessani kyselin mistä tai keneltä tuo tutkimusrajaus, jolla nimen omaan kielletään metsälappalaisten alkuperäiskansa-aseman tarkastelu, on lähtöisin, näyttäisi siis sylttytehdas olevan muualla kuin valtioneuvostossa. Mutta keihin on luottaminen, sitä tässä joutuu edelleen kysymään.
Jos on niin, että tuo rajaus on todella tehty hankkeen käynnistysvaiheen edellä oikeusministeriön virkamiesten toimesta, tulee mieleen taannoinen brittiläinen tv-sarja "Kyllä herra ministeri". Toisin sanoen, saavathan ne poliitikot esittää ja päättääkin mitä haluavat, mutta me virkamiehet tehdään miten parhaaksi näemme.
Markus Lohi ja Mikko Kärnä tulevat 11. ja 12.8. rahvaan pariin Ivaloon ja Enontekiölle selittämään Hallbergin työryhmän ehdotuksen sisältöä ja kuulemaan palautteita. Ehkä siihen mennessä jo selviää sen tahon tai niiden henkilöidenkin nimi, jotka ovat tämän tutkimusrajauksen takana - ja voidaanko heidän tekosiinsa enää vaikuttaa.
Veikon viimeisin blogikirjoitus metsälappalaispäivistä osoittaa jälleen kerran, että kysymys etnisestä alkuperästä ja juurista on erityisen ajankohtainen kysymys juuri nyt Ylä-Lapissa, jossa on käyty jo vuosikausien ajan kiistaa saamelaisten oikeuksista ja siitä kuka on saamelainen. Nykyisen saamelaismääritelmän puolustajat korostavat sitä, ettei sukuhistorialla, sukujuurilla tai ylipäätänsä historialla ei olisi merkitystä määriteltäessä sitä kuka on saamelainen tai ei. Saamelaismääritelmän kaventamista vaativa saamelaiseliitti väittää, että saamenkieli ja saamelaiseksi vakiintunut kulttuuriperinne sitoisi saamelaiset yhteen. Sen mielestä saamelaisten ja lappalaisten yhteisellä historialla tai millään muullakaan ei olisi mitään merkitystä. Tällaisesta historian kieltämisestä on seurannut paikallistasolla turhia jännitteitä.
VastaaPoistaTämänkaltaisen keinotekoisen historiasta irrotetun alkuperäisväestön määritelmän kautta jäsennetyn saamelaisuuden diskurssiin on liitetty tavallisesti maanomistaminen tai saamelainen etnisyys. Oulun yliopiston laaja selvitys vuodelta 2006 osoittaa, että tällainen ei ole miltään osin maanomistuksen tai maanhallinnan mitta. Tutkimustyön työn pohjalta voidaan todeta, että Lapissa eri aikoina yhteistyö talolliseksi ryhtyneiden lappalaisten ja porolappalaisten kanssa on ollut kaikille saamelaisille hedelmällistä. Miksi tämä kaikille osapuolille tärkeä vuorovaikutus halutaan poliittisilla määritelmillä katkaista?
Vaihtolaidunten välillä liikkuvilla poronomadeilla oli monia etuja keskinäisestä vuorovaikutuksesta metsärajan tuntumaan asettuneiden lappalaisten talollisten kanssa, joilla varsin monella oli poroja. Poronhoidossa maksettiin vastapalveluksilla. Näiden paimentolaisten ja paikallaan asuviksi ryhtyneiden välillä ei ollut suinkaan niin jyrkkiä vastakohtaisuuksia niin kuin jotkut johtavat saamelaispoliitikot väittävät. Talolliset ja porolappalaiset tekivät toisilleen vastapalveluksia, kävivät keskenään kauppaa, kulkivat samoissa lestadiolaisseuroissa ja majoittuivat toistensa luo, toisin sanoen talolliset tavallisesti majoittivat poronomadeja taloihinsa, koska juuri nämä muuttivat paikasta toiseen.
Kaikilla porosaamelaisilla ei ollut hoitoporoja vaan ainoastaan joillakin, jotka olivat päteviä ammattimiehiä ja joilla itsellään ei ollut niin paljon poroja että jäi aikaa huolehtia kunnolla toisten eläimistä. Tämä erilaisia palveluksia käsittävä vaihto oli edullista kummallekin osapuolelle. Väitetään sitä, että kun lappalainen perusti uudistilan, vaihtoi hän kielen suomeksi. Todellisuudessa näin ei ollut, vaan talolliseksi ryhtyneet puhuivat suomea, saamea, ruotsia tai norjaa. Näin lappalaiset kykenivät kommunikoimaan myös porosaamelaisten kanssa, jotka toki eivät olleet kielitaidottomia.
Oulun ylioston selvitys osoittaa, että elämä oli joka suhteessa ankeaa 1700–1800-lukujen aikana. Lapsikuolleisuus oli suuri. Eikä talollisten jälkeläistenkään osa ollut aina sen parempi. Köyhtyneiden tilallisten lapset, joiden kotona oli vain muutama vuohi ja joku lehmä tai lammas, olivat jatkuvassa nälässä ja kuolivat siksi usein aivan pieninä. Oulun yliopiston selvitys osoittaa myös, että yhteistyöllä selvittiin kuitenkin eteenpäin. Aikaisemmin lappalaisten ja porosaamelaisten kesken vallinnutta yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja yhteistyö halua ei ole enää nykyisellä autojen, television ja helikopterisukupolven lappalaisilla ja saamelaisilla. Nyt on kotiavustajia ja yhteiskunta on järjestänyt kaiken hyvin. Nykyään kunnat levittävät suojelevat kätensä kaikkien asukkaiden ylle yhteiskuntaluokkaan, siviilisäätyyn, ammattiin ja rotuun katsomatta. Voisiko saamelaisten asiat olla tämän paremmin? Avainkysymys Lapissa asuvien väestöjen välisten hyvien suhteiden vakaudelle, suotuisalle kehitykselle ja normalisoitumiselle on alkuperäiskansapolitiikan painopisteen suuntaaminen juuri uusien tutkimustulosten johtopäätöksille.
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaOulun yliopiston erinomaisen tutkimusraportin pohjalta ei voi muuta kuin todeta, että poliittisilla päätöksentekijöillä on tänään käytettävissään todellinen tietoyhteiskunnan "S-kortti", jota saamelaiskäräjät ja oikeusministeriö eivät voi sivuuttaa enää noin vain, mikäli ne todella haluavat, että ILO-sopimuksen ratifiointiesteet poistetaan.
Tähän asti määrittelyriidat ja saamelaisten vaatimukset valtionmaiden hallinnan siirtämiseksi saamelaisten hallintaan ovat pohjautuneet enimmäkseen fiktiiviseen näkemykseen saamelaisten kollektiivista oikeuksista. Siksi ILO-sopimuksen ratifiointiesteitä on ennen muuta ratkaistava uusimman tiedon perusteella harkitun maltillisesti ja perusteellisesti. Itse en usko, että nyt aloitettavalla selvityksellä avain kiistan ratkaisuun löytyisi tai, että edes siihen tosissaan pyritään.
Kukaan heistä, jotka ovat nostaneet alkuperäiskansakysymyksen esille, ei ole todennäköisesti toivonut epäsopua väestöjen välisiin suhteisiin. Sopuhan syntyy vasta sitten kun molemmat osapuolet ovat päässeet neuvotteluissa molempia tyydyttävään lopputulokseen. Kyse ei ole käsittääkseni kummankaan osapuolen taholta aggressiivisesta alueiden laajentamispolitiikasta, vaan alueellisesta olosuhteiden normalisoinnista, virheellisten toimintojen korjaamisesta ja oikaisemisesta, rauhan ja molemmin puoleisen tyytyväisyyden palauttamisesta, sanalla sanoen meidän kaikkien mieltä ylentävästä kohentamisesta sekä kannustamisesta noudattamaan oikeusvaltioperiaatteita. Siihen tarjoaa erinomaisia puitteita Oulun yliopiston uraauurtava tieteellinen työ. Tämä näyttää Hallbergin toimikunnassa kokonaan unohtuneen lähinnä käräjien ja Lohen neuvotteleman kompromissin seurauksena.
Jouni Kitti
Sapmelas-lehden päätoimittaja (1980-1999)
Eipä tosiaan näkynyt lapinpuolustajia lappalaispäivillä. Mitäköhän tässä pitäisi metsälappalaisten tehdä no minä ainakin tiedän mitä.
VastaaPoistaMetsälappalaisten pitää riittävän voimakkaasti julistautua valtiolle ja myös kansainväliseen tietoisuuteen alkuperäiskansaksi ja valita kyvykkäät edustajat vaatimaan valtiolta sen aseman tunnustamista sekä oikeuksiensa ajamisessa tarvittavien vaikutusmahdollisuuksien ja niiden lupailtujen resurssien turvaamista. Lapinmaan historia on lappalaisten selkänoja ja kestää minkä tahansa ILO-tarkastelun.
VastaaPoistaJos metsälappalaiset eivät tahdo hävitä maan päältä alkuperäiskansaryhmänä, heidän on syytä ottaa oppia laajemmasta historiasta aina Amerikan vallankumouksesta lähtien. Tämän päivän USA:n alkuytimenä olivat n.s. kirjeenvaihtokomiteat, joiden vastine tänä päivänä luonnollisesti nojaisi nettiyhteyksiin. Vaikka Neuvostoliitto meni sen sileän tien (mitä nyt Putinin Venäjä on vähän sen perintöjä ominut hyvässä ja pahassa), niin olihan Lokakuun vallankumous aikamoinen aikaansaannos. Kumouksen junailleen bolsevikkipuolueen rakenne lähti liikkeelle Iskra (kipinä) -lehden kirjeenvaihtajien verkostosta.
PoistaMetsälappalaisten "kirjeenvaihtokomitealta" vaaditaan nykyajan oloissa ehdottomasti taitoa perustella metsälappalaisten asia ILO:n ja laajemminkin YK:n käytäntöjen ja tyylien mukaisesti, ja ehdottomasti myös englanninkielellä. Muuten ei kunnian kukko laula, vaan liikkeeltä katkeaa kaula. Hiljainen surkuttelu ja jupina nyrkkiä taskussa puristellen ei vie yhtikäs mihinkään. Otteen ja tyylin pitää perustua horjumattomaan omanarvontunteeseen ja tinkimättömään tahtoon: "We the people...".
Täällä perustason oppimateriaalia englanniksi kirjeenvaihtokomiteoista joista lähti muotoutumaan eräs piskuinen valtio jota eräs herra Trump tällä hetkellä johtaa:
Poistahttps://en.wikipedia.org/wiki/Committees_of_correspondence
Saamelaiskärät on pyrkimässä ilmeisesti luomaan inariin puhdasrotuisia saamelaisryhmiä jotka muodostuvat porosaamelaisista kielenosaajista ja jotka puhuvat saamenkieltä ja ovat samahenkisiä heidän kanssaan. Kansalaisuudella ei ole väliä.
VastaaPoistaPelkkä sana LAPPALAINEN on heille kirosana! Tämän eliittijoukon ovat tunturisaamelaiset ja Koltat. Akiteerajiksi on valjastettu nuoria koska heitä on helppo ohjailla sosiaalisessamedian kautta.Näiden nuorien idoolit ovat jo pidempään toimineet kuten Saamelaisnuorten neuvoston kärkihahmot niin edeltävät kuin nykyiset vaikuttajien maneesit vievät lähes kaikki saamelasinuoret heidän taakse.
Kun mediaviestintään on kouliintinut Pirita Näkkäläjärvi hän omalla narsistisine tavoittelee tätä puhdasrotuisuusoppia nuorten maailmankuvaan vaikuttamista .Ei tarvita paljoakaan mielikuvitusta mitä hän tuolla toimillaa ja muuttaessa helsinkiin on pyrkinyt tavoittemaan. Yhtäällä valtiovanllan suuntaan toisaalla eri sidosryhmiin.
Tähän joukkoon on saatu keksittyä totuuskomitealeikki jonka synnyttäjä on Pirita Näkkäläjärvi hänen entinenn alaisensa Yle/ Saamelnradion toimituksessa ollut Risten Anni Juuso värvättiin VN:ään selvittelemään totuuuskomitea ideaansa. Oletuksena saada sitä kautta Lappaiset ulos eliittiryhmästä.
Monet ovat ihmetelleet sitä, että miksi Hallbergin toimikunta on esityksessään poistamaan saamelaiskäräjälaista inarinsaamelaisten historiaa ja oikeutta tukevaa lappalaisperustetta? Kertauksen vuoksi todettakoon, että oikeusministeriön, sisäasiainministeriön ja saamelaisvaltuuskunnan muodostama kolmen hengen työryhmä laajensi 1990-luuvun alkupuolella määrätietoisesti ja tarkoituksenhakuisesti saamelaismääritelmää kieliperusteisesta lappalaiselinkeinoperusteiseksi käyttäen hyväksi vuosilukua 1875. Työryhmä ei halunnut pysyä Norjan ja Ruotsin saamelaiskäräjälain kielipainotteisen saamelaismääritelmän perustalla, vaan halusi laajentaa määritelmää ja siten livetä yhteispohjoismaisesta perustasta.
VastaaPoistaMääritelmän laajennuksella ja liittämällä siihen vuosiluku 1875 haluttiin saada mahdollisuus kytkeä maihin ja vesiin kohdistuva omistusoikeus muut poissulkevaksi saamelaisten yksinoikeudeksi. Esitys olisi nimenomaan tukenut Ruotsista ja Norjasta Suomeen muuttaneiden porosaamelaisten maaoikeusvaatimuksia. Työryhmä ei kyennyt ennakoimaan, että uuslappalaiset, tai oikeista saamelaisista polveutuvat "uuslappalaiset" tulisivat peräämään oikeuksiaan ja hakeutumaan saamelaisrekisteriin. Väitänkin, että tältä osin lain valmistelutaito oli huonoa ja taitamatonta. Myös maa- ja vesioikeuskysymysten selvittelemiseksi olisi ollut tarjolla naapurimaan malli. Suomen saamelaiskäräjälain valmisteluvaiheen aikana oli jo toiminnassa Norjassa laajalla pohjalla toimiva ns. saamelainen oikeuslautakunta, jonka tehtävänä oli selvitellä saamenmaan maa- ja vesioikeuksia ja tehdä niiden käytöstä ja hallinnasta ehdotus.
Kieli- ja kulttuuriasioiden hoitaminen oli sen sijaan Norjan saamelaiskäräjien vastuulla. Norjassa ja Ruotsissa oltiin kaukonäköisiä eikä haluttu sitoa saamelaisuutta harjoitettuihin elinkeinoihin tai entisten lapinkylien osakkaiden jälkeläisiin, jotka saattoivat olla myös muita kuin saamelaisia.
Edellä olevalla haluan osoittaa, että Hallbergin toimikunnan esityksekseen saamelaismääritelmän kaventamiseen ei ole perusteita. Saamelaisrekisteriin hakeutumassa on varmasti monia kielensä menettäneitä saamelaisia, jotka vilpittömästi haluavat olla mukana rakentamassa yhteiskuntaa, jossa saamelaiskulttuurilla on keskeinen asema. Se heille suotakoon. On varmasti niitäkin, jotka haluavat vain hyötyä materiaalisesti määritelmän suomasta väljyydestä. Tällaiset henkilötkin kyllä aikanaan huomataan, se huomaavat sekä saamelaiset, että lainsäätäjät. Maiden ja vesien omistusoikeuden palauttaminen ei varmasti tapahdu hetkessä. Olenkin sitä mieltä, että kun valtion maihin ja vesiin kohdistuvia oikeuksia arvioidaan, on syytä tällaiset mielivaltaan perustuvat vuosilukurajoitukset jättää omaan arvoonsa.
Vain katkeamaton polveutuminen on oikea peruste. Olen myös sitä mieltä, että maa- ja vesioikeuksien palauttamisesta keskusteltaessa saamelaisille tulisi kääntää katseet naapurimaa Norjan suuntaan. Siellä selvitystyö kesti toistakymmentä vuotta, eikä maa- ja vesioikeudet ole nykytietämyksen mukaan palautumassa pelkästään saamelaisille. Toki Norjan Saamelaiskäräjät näyttää saavan suuremman sananvallan päätettäessä saamenmaan maa- ja vesioikeuksien käytöstä. Mielestäni nyt tarvitaan riippumatonta selvitystä Norja tapaan. Ja saamelaisten kieli ja kieleen liittyvät kulttuuriasiat on pidettävä selkeästi erillään tällaisesta selvitystyötä ja näissä tehtävissä riittää saamelaiskäräjillä puuhaa ihan riitävästi.
Olen monessa yhteydessä ottanut esille, että Suomen saamelaiskäräjien virkamiehet olisi valittava määräaikaiseksi. Se estäisi mielivaltaisuuden asioiden valmistelussa ja antaisi saamelaiskäräjille paremmat valmiudet arvioida virkamiesten asioiden valmistelutaitoa ja samalla se saattaisi jopa tehostaa ja monipuolistaa asioiden valmistelua. Virkamiehet olisivat tällöin entistä enemmän pakotettuja koordinoimaan ja yhdenmukaistamaan valmistelemansa asiat yhteissaamelaiselta pohjalta Tällä tavoin voidaan eliminoida mahdolliset virheet ajoissa.
Jouni Kitti
Julkisuudessa on varsin vähän käsitelty kysymystä siitä, että perustuvatko saamelaiskäräjien vaatimukset maanhallinnan ja omistuksen siirtämiseksi saamelaisille faktoihin vaiko muunnettuun totuuteen. Niinpä monet saamelaiset ja lappalaiset ovat alkaneet tarkastella Ylä-Lapin maanomistuksesta syntynyttä kiistaa uudessa valossa: onko kysymyksessä muunnetusta totuudesta vaiko peräti suuren luokan huijausyrityksestä? Tähän kysymykseen vastausta pohdiskellessa kannattaa muistaa, että kaikissa kulttuureissa on tarinoita huijaavista ihmisistä, jotka kaikki symboloivat sitä yleismaailmallista käsitystä, että ei pidä koskaan luottaa ulkonäköön.
VastaaPoistaSaamelaisten kohdalla suurista huijauksista on jäänyt elämään tosipohjainen tarina heti sodan jälkeen erääseen Inarin erämaakylään ilmestynyt kulkumies. Ministeriksi itseään nimittänyt mies kertoi tulleensa ratkaisemaan asukkaiden ongelmia, muun muassa jakamaan sodasta palanneille miehille maapalstoja ja järjestämään siihen vain jokireittien ja polkujen varassa olevaan kylään oikean maantien. Vieras antoi kestitä itseään aikansa. Hänen ei tarvinnut edes pyytää, mutta niin vain kyläläiset uskoivat käteisvaransa hänen haltuunsa. Sitten ”ministeri” soudatti itsensä pois kylästä ja lähti etelään, muka virkapaikalleen järjestämään asia niin että hänen kyläläisille antamat lupauksena täyttyisivät. Sen koommin ”ministeristä” ei kuultu, eikä huijaria saatu koskaan kiinni.
Toinen esimerkki mielikuvitusrikkaasta hankkeesta saamelaisten kohdalla on Ylä-Lapin maanomistuskiistana tunnettu, edelleenkin jatkuva tapahtumaketju. Tapahtumat lähtivät liikkeelle, kun joukko Norjasta ja Ruotsista 1850-luvun puolenvälin ja 1900-luvun ensi vuosikymmenien välisenä aikana Ruotsista ja Norjasta Suomeen muuttaneiden porosaamelaisten jälkeläisiä keksi vaatia valtion muka heiltä kaappaamien inarinsaamelaisten maiden palauttamista takaisin – ei suinkaan inarinsaamelaisille, vaan tälle porukalle, joka alueen asutushistorian pitkässä aikamittakaavassa olivat mattimyöhäisiä.
Vaatimuksia on perusteltu saamelaiskäräjien poliittisen johdon myötävaikutuksella tehdyillä selvityksillä, jotka jo Pokan toimikunnan jäsen Niilo Tervo osoitti kaikissa suhteissa paikkansa pitämättömiksi. Hän myös osoitti millaista alkuperäiskansaa nykyiset saamelaiset todellisuudessa olivat. Voidaan sanoa, että tästä alkoi saamelaiskäräjien maanomistusta koskevien vaatimusten luhistuminen. On ironista todeta, että langettavimmat todisteet käräjien poliittista johtoa ja sen apureita vastaan tulivat siltä itseltään sen kieltäessä historialliset faktat, jotka esimerkiksi Oulun yliopiston tutkijaryhmä laajassa raportissaan ja Matti Enbuske väitöskirjassa tuovat yksiselitteisesti esille.
Tutkimusmatkailijat ovat kirjoitelleet Pohjan perien eksoottisista asukkaista jo vuosisatoja, totta ja tarinaa. Sanat ”primitiivinen” ja ”lappalainen” on nykyään julistettu pannaan. Nykytutkijoiden intoa ei tällä pystytä peittämään: heillä on täällä tai ainakin omalla takapihalla ihan omat ”alkuasukkaansa” (taas kielletty sana) – saamelaiset. Olipa tutkija tai saamelainen tai vain saamelaisten ystävä, julkaisuissa ja kirjoituksissa kerrotaan, että saamelaiset ovat Suomessa alkuperäiskansa, vieläpä ainut alkuperäiskansa, joka vielä asuu sille aina hamasta menneisyydestä asti kuuluneista Ylä-Lapin vanhoissa metsissä ja tuntureissa harjoittaen muusta väestöstä poikkeavaa ikivanhaa elämätapaansa. Tämä on yhtä totta kuin että se edellä mainittu kulkumies olisi ollut ministeri.
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaAina löytyy markkinarako niille idealisteille, jotka haluaisivat suojella kaukaisia alkuperäiskansoja, joiden ah niin viaton, yksinkertainen luonnonmukainen elämäntapa saattaa kaikkien pohjoismaiden pääväestöjen turmeltuneen elämäntyylin häpeään. Saamelaisten itsensä kohdalla sille syötetystä hyvästä tarinasta innostumisen ymmärtää paremmin. Nyt saamelaisten uusi sukupolvi on ottanut vanhempiensa asian omakseen kantaen saamelaisen nationalistiaatteen soihtua nuoruuden ruusut vielä poskilla hehkuen. Jos he joskus, vanhempina ja toivottavasti viisastuneempina, pystyisivät tulevaisuudesta käsin näkemään nykyisen tilansa ja mitä he ovat ajamassa, nuo nuoruuden ruusut poskilla saattaisivat muuttua häpeän punaksi. Tällä hetkellä suopunkiterroristit kuulemma puuhaavat yhteistä aktivistikoulutusta Greenpeacen kanssa, joten mitään saamelaisnuorten äkkiviisastumista lienee turha toivoa.
Yritys työntää porosaamelaiset Suomen alueen kaikkien lapinkylien perillisiksi oli röyhkeydessään niin hyvä, että se olisi voinut mennä läpi. Mutta siltä varalta että se on mennyt joltakulta ohi: kupla on puhjennut, lappalaiset ovat nähneet suunnitelman läpi, eivätkä vain he. Uudet kriittiset tutkimukset kyseenalaistavat aikaisemmat tiedot lapinmaiden omistuksen syntymisestä ja kehittymisestä. Keskeinen osa puhalluskuviota oli historiaan perustumaton saamelaismääritelmä, jonka nojalla suljettiin keskustelun ja saamelaisuuden ulkopuolelle veromaalle tilansa perustaneet metsä- ja kalastajalappalaiset.
Suurin osa saamelaisista ja heidän asiaansa ajavista tutkijoista eivät kuitenkaan ole pystyneet näkemään olivatko määritelmän kehittämiseen osallistuneet tutkijat huijauksen uhreja vai itse huijareita, vai huijasivatko he ehkä ensin itseään ja sitten saamelaisia ja muita. Ikävintä asiassa onkin, että useimmat näistä tutkijoista ovat todella olleet arvokkaan tiedon tuottajia, heitä kaikkia on alettu tämän jälkeen epäillä. Kukaan ei tänä päivänä vieläkään tiedä miksi tutkijat näin toimivat, sillä kaikissa muissa suhteissa heidät tunnettiin ja heitä ihailtiin nerokkaina ja hyväsydämisinä ihmisinä. Ehkäpä meissä kaikissa piilee pikku piru joka saa meidät huijaamaan muita, jos koemme siihen vahvan tarpeen ja tilaisuus annetaan.
Saamelaiseliitti on yli 30 vuotta ollut sitä mieltä, että propaganda on elintärkeä sen vallassa pysymiseen. Suurin ongelma siitä on ollut, että se on antanut kuvitelmien mennä kaiken järkevän toiminnan ja faktojen edelle. Tavatessaan Suomen poliittisia päättäjiä tuo nationalistinen etujoukko kertoo heille miten saamelaisilta puuttuu kaikki alkuperäisväestöön kuuluvat oikeudet, perus- ja ihmisoikeudet mukaan luettuina. Sellainenkaan väite ei ole totta. Saamelaiseliitti kertoo edelleen maailmalla, että saamelaisilta puuttuu Suomessa kaikki vaikuttamiskeinot vaatimustensa eteenpäin viemiseksi, jopa sananvapaus. Kuten moni muukaan asia sekään ei ole totta. Saamelaisiin liittyvät myytit ovat niin täynnä temppuilua ja väitteitä, että niistä voitaisiin kirjoittaa monta kertaan enemmän kirjoja kuin mitä tähän mennessä on kirjoitettu. Ehkä joku saamelaisten Lönnrot joskus tulevaisuudessa kokoaa näistä aineistoista suurteoksen, saamelaisten Kalevalan, tai ehkä ennemminkin moniniteisen suurteoksen ”Saamen kansan vanhoja satuja”.
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaKun saamelaiseliitille valkeni se, että saamelaisiksi on mahdollista rekisteröityä myös Suomen Lapin todelliseen alkuperäisväestöön kuuluvia lappalaisia, ryhdyttiin eliitin toimesta vaikeuttamaan lappalaisten mahdollisuutta rekisteröityä saamelaisiksi. Tällä yritettiin torjua myös totuuden paljastumista. Myös käräjien poliittista johtoa myötäilevät tutkijat puolustivat käräjien poliittisen johdon politiikkaa väittämällä että saamelaisilla ei ollut omia sanoja vihapuheelle ja he hehkuttivat miten saamelaisten menneisyydessä on paljon viisautta, jota lähellä nämä nyt vielä elävät ja heiltä nykyajan ihminen voi oppia kaiken mikä tarvitaan hengissä pysymiseen. Kun poliittinen johto tajusi, että nämä heidän primitiiviset alkuperäiset saamelaiset eivät kestäisikään tarkempia tutkimuksia, he ovat pyrkineet kaikin tavoin estämään Ylä-Lappia, sen saamelaisia, lappalaisia ja muuta väestöä koskevan kokoavan tilanne- ja olosuhdeselvityksen tekemisen.
On surullista joutua toteamaan, että kaikenlaiset huijaukset näkyvät kuuluvan ihmiselämään. Ne ovat yhtä vanhoja kuin maailma. Sopeutuminen ajan oloihin ja ympäristöön on huijareille elinehto. Nykyajan tietotekniikka internetteineen on avannut huijauksille uudet väylät ja yleismaailmalliset markkinat, mutta yhä vielä kaikilla variaatioilla on yhteisenä päämääränä napata sinisilmäisiltä typeryksiltä heidän omaisuutensa, laillisesti tai laittomasti. Siellä missä maa on ollut tavalla tai toisella vaurauden lähde, ihmisiltä yritetään viedä maa. Ylä-Lapin maakiista muistuttaa meitä tästä ihmisen raadollisesta puolesta, jolla alueen vanhin väestöryhmä – inarinsaamelaiset – oikeuksineen on yritetty, ja yritetään edelleenkin polkea suohon.
Se miksi tämän hankkeen takana olevat ihmiset toimivat niin kuin he toimivat on psykologisessa mielessä kiinnostavaa, samoin kuin heidän menestyksensä Suomen poliittisen järjestelmän manipuloinnissa. Olisiko se pikkukylän väen huijannut ministeri jättänyt itämään ajatuksen siitä, että noinkin voi toimia ja vieläpä kiinni jäämättä?
Vielä vaarallisempia ovat sellaiset valheet, jolloin yleisiä ennakkoluuloja on käytetty hyväksi lappalaisten syrjinnän aikaansaamisessa. Saamelaiskäräjien poliittinen eliitti uskoo aivan vakavissaan, etteivät lappalaiset ole samankaltaista alkuperäiskansaa kuin saamelaiset, vaikka kaikki historialliset ja muut dokumentit puhuvat yksiselitteisesti lappalaisten alkuperäisyyden puolesta. Eliitti uskoo tai ainakin uskottelee itselleen, omille joukoilleen ja varsinkin muille, että lappalaiset tahtovat tällä salajuonella viedä heiltä oman rakkaan Saamenmaan, joka pitäisi saada ILOn sopimuksen piiriin mahdollisimman pian seurauksista välittämättä. Tällaisia saamelais-lappalaisia lahkouskontoja on erittäin vaikea todistaa huijauksiksi. Saamelaisten kohdalla tämä kertoo siitä, että maailma on yhä sovelias leikkikenttä kaikenlaisille yrittäjille. Kaikki näyttää olevan sallittua. Pokan toimikunnan mietinnön historiaa koskeva osuus on eräänlaista harhaan johtamista, pantiin jokin olematon seikka vaikuttamaan sellaiselta mitä se ei ollutkaan, johtoajatuksella että kyllä se läpi menee. Asiaa tuntevilla ei ollut aihetta juhlia väärillä tarinoilla, mutta heidät leimattiin saamelaisvastaisiksi voimiksi.
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaSodassa on käytetty sivu maailman huijausta. "Sodan aikana totuus on niin kallisarvoista, että sillä pitäisi aina olla valheet henkivartijoina lähettyvillään.” Nämä Winston Churchillin kuuluisat sanat toisen maailman sodan ajoilta antoivat liittoutuneille aiheen antaa Normandian maihinnousua edeltävän harhautusoperaation nimeksi "Henkivartija". Operaation tarkoituksena oli näet uskotella saksalaisille, että liittoutuneet nousisivat maihin Pas-de-Calais’ssa, 160 kilometrin päässä todellisesta maihinnousupaikasta. Mutta Churchillin lausuma toteamus ei ollut hänen omansa. Yhdelle yksityissihteerilleen hän kertoi kuulleensa lauseen Stalinilta, joka väitti sitä alun alkaen venäläiseksi sananparreksi. Stalin oli kertonut sekä Churchillille että Rooseveltille, miten merkittävä hyöty venäläisille oli ollut valepanssareista, valelentokoneista, valelentokentistä sekä radiohuijauksista natsien vastaisessa taistelussa.
Tässä yhteydessä tulee mieleen Euroopan ensimmäinen eeppinen runoelma, Homeroksen ”Ilias. Pitkän kertomuksen huippukohdassa kuvataan, miten Troija aikoinaan vallattiin. Kymmenvuotisen piirityksen jälkeen ja suorien hyökkäysten kuivuttua kokoon Odysseus taivutteli kreikkalaiset rakentamaan valtavan puuhevosen, viemään se kaupungin porttien eteen ja poistumaan vaivihkaa. Uskoen kreikkalaisten luopuneen sodasta ja jättäneen oudon lahjan tunnustuksena puolustajien urheudesta troijalaiset avasivat portit ja kiskoivat puuelikon kaupunkiin. Sen sisään piiloutuneet kreikkalaiset hypähtivät yöllä ulos, tappoivat juhlimisesta väsyneet vartijat ja avasivat kaupungin portin takaisin palanneille kreikkalaisille. Ja niin troijalaiset ja Troija tuhottiin.
Olkoon totuus mikä tahansa, niin saamelaisuuteen liittyvät myytit kertovat meille kokonaisuudessaan kaikkea muuta kuin imartelevasti tieteen ja tutkijoiden oletetusta objektiivisuudesta. Mitä ne kertovat myyttejä kehittävistä ja levittävistä saamelaisista nationalisteista, sen jätän lukijoiden punnittavaksi.
Jouni Kitti
Giitu Jovnna hearvás máidnasis. ;)
VastaaPoistaJouni Kitti,
VastaaPoistaKiitos kirjoituksistasi. Kiitos, kun jaksat puolustaa meitä.
Uusi hengentuote Hirvasrumpu-blogissa, aiheena Suurjekuttajat:
VastaaPoistahttp://hirvasrumpu.blogspot.com/2018/07/suurjekuttajat.html
Ilmoittakaa vaikka bloginin kommenttitoiminnolla toivotteko isompaa kirjasinkokoa vai onko tuoss käyttämäni lukukelpoinen.
Ilman niitä kaupungissa olevia kätyreitä siitä hommasta ei olisi tullut mitään. Mutta mikä on ollut noiden kätyrien motiivi, sitä on joutunut monesti kysymään?
PoistaSovintokomissiolle 29.6.2018 lähettämäni kannanotto Sovintoprosessin käynnistämisestä.
VastaaPoistaNoin viitisen vuotta sitten aktivoitui saamelaisaktivistien sekä saamelaiskäräjien informaatiovaikuttaminen eli suunnitelmallinen viestintä, tuottamalla ja jakamalla disinformaatiota eli tarkoituksella väärennettyä tai harhaanjohtavaa viestintää, jonka tavoitteena on haitan tai vahingon tuottaminen mm. jollekin henkilölle, yhteisölle tai ihmisryhmälle. Haitan tuottamisen kohteena ovat olleet statuksettomat saamelaiset, inarinsaamelaiset (osin), lappalaiset, joita nimitetään suomalaisiksi sekä metsäsaamelaiset. Äärimmillään disinformaatio on sisältänyt, sen etteivät inarinsaamelaiset ole alueen ensimmäisiä asukkaita (alkuasukkaita) ja ettei metsäsaamelaisia ja metsäsaamelaista kulttuuria ole ollut olemassakaan. Asialla ovat olleet henkilöt, joiden voi olettaa omaavan oikeampaakin tietoa.
Suurimmalta osalta em. disinformaatioviestinnästä sisältää väitteitä lappalaisten ”valheista”, heidän ajatuksistaan, motiiveistaan ja tavoitteistaan (esim. vallata saamelaiskäräjät, jos polveutuminen jätetään saamelaismääritelmään, jolloin saamelaiskäräjien vaaliluetteloon pyrkisi jopa 100 000 suomalaista. )
Ennen sovintoprosessin aloittamista tulee selvittää, keitä prosessi koskee.
Komitean tulee olla puolueeton.
On esitetty, että komitean loppuraportti tulee jakaa kaikelle kansalle ja erityisesti kouluihin historiakirjaksi. Komitean tehtävänä ei ole tuottaa historian oppikirjoja. Toki loppuraportti voi olla pohjoisimman Suomen historiaa koskevan oppikirjan aineistoa. Historian oppikirjan tiedot tulee punnita monipuolisesti ja laajasti. Monet Heikki Ylikankaan kirjat ja kirjoitukset antavat osviittaa siitä mistä historian kirjoituksessa on kysymys.
Sovintoprosessihanke on niin raakile, että jos sitä kiireellä lähdetään toteuttamaan, se johtaa haittojen lisääntymiseen ja ristiriitojen syvenemiseen ei oikeuden ja sovun syntymiseen.
Aivan oikein tuossa lopussa toteat. Tämä koko Sipilän hallituksen aikana nyt käynnistynyt kohellus on ennennäkemätön, käsittämätön ja ennen muuta historiaton limbo. Ja lisäksi se voi todellakin johtaa äärimmäisiin konflikteihin.
PoistaValta, raha ja etuoikeudet, monopolit sekä patriisiluokan luominen Saamelaisalueelle ja osin koko Suomeen. Muille on varattu plebeijien osa, jos sitäkään.
VastaaPoistaOnko KHO:n soveltama
VastaaPoistakokonaisharkinta laiton?
Tällainenkin kysymys on noussut pinnalle lähinnä Oula-Antti Labban tulkintojen johdosta.
Valitettavasti saamelaiskäräjien vaalilautakunnalta on tähän asti osoittanut ymmärryksen puutetta siinä, että vaikka monet inarinlappalaiset hakijat ovat sukulaisia jo ennestään rekisterissä olevien kanssa, vaalilautakunta on siitä huolimatta kieltänyt heidän saamelaisuutensa. Liekö tässä ollut kyse todellisesta inarinlappalaisten taustan ymmärtämisongelmasta vai saamelaispoliittista syistä puuttuvasta tahdosta voidaan tässä jättää pohtimatta. Perusteet hylkääville päätöksilleen vaalilautakunta ja saamelaiskäräjät on löytänyt Pekka Hallbergin tuolloin johtaman KHO:n vuoden 1999 päätöksestä, jonka tuloksena oli yli tuhannen saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkitsemistä hakeneen henkilön hylkääminen.
KHO, sen sijaan että olisi tulkinnut saamelaiskäräjälain edelleenkin voimassa olevan n.s. lappalaisperusteen tasavertaisena ja sellaisena yksin riittävänä perusteena hakijan saamelaisuudelle, tulkitsi laissa olevan saamelaismääritelmän numeroidut eri kohdat niin, että ensimmäisenä ilmaistu kieliperuste oli ”ensisijainen” ja lappalaisperuste sille tulkinnassa alisteinen ja painoarvoltaan alempi. Tämän pohjalta KHO hylkäsi saamelaiskäräjien päätöksestä KHO:lle tehdyt valitukset tutkimatta niitä erikseen. Saamelaiskäräjät on siitä lähtien soveltanut tätä linjaa, myös sen jälkeen kun KHO vuonna 2011 laajensi tulkintaansa ottaen päätöksentekonsa pohjaksi laajemmin kansainvälisen ihmis- ja alkuperäiskansaoikeuden lähteitä ja soveltaen kokonaisharkintaa.
KHO:n vuoden 2011 päätöksen jälkeen saamelaiskäräjät on vaatinut päätöksen kumoamista ja lappalaisperusteen poistamista laista, mitä Hallbergin toimikunta nyt ehdottaa sisällytettäväksi muotoilemaansa hallituksen ehdotukseen eduskunnalle.
Saamelaisaktivistiksi luettava Oula-Antti Labba on tuoreessa hallinto-oikeudellisessa gradututkielmassaan päätynyt siihen, että KHO:lla ei olisi ollut oikeudellisia perusteita käyttää kokonaisharkintaa saamelaiskäräjien vaaliluetteloon liittyvissä asioissa.
Labban muodollisesti selkeään ja seikkaperäiseen tutkielmaan sisältyy kuitenkin monia ensilukemisella helposti piiloon jääviä heikkouksia. Jo tiivistelmässä kirjoittaja luonnehtii Suomen lainsäädännössä säädettyä saamelaisen määritelmää ” monimutkaiseksi”. Jatkossa kirjoittaja tekeekin parhaimpansa perustellakseen miksi mutkat pitää vetää suoriksi, eli miksi lappalaismääritelmä pitää poistaa laista ja miksi KHO:n – mikäli se saa jatkossa vielä päättää asiasta – tulee soveltaa lakia mekaanisesti ja ilman kokonaisharkintaa. Labban mukaan saamelaiskäräjälain 3 §:ssä lueteltuja saamelaismääritelmän numeroituja kohtia eli objektiivisia kriteerejä ”ei voida tulkita siten, että saamelaiskäräjälain 3 §:n 1 momentin kohtia 1, 2 ja 3 voisi yhdistää keskenään ja tätä kautta kokonaisharkinnan avulla ratkaista henkilön oikeudesta päästä vaaliluetteloon. Lisäksi itseidentifikaatiota ja objektiivisia kriteereitä ei voida yhdistää ja sekoittaa toisiinsa, vaan ne on pidettävä erillään.” Tässä kirjoittaja vaatii yksiselitteisesti mekaanista lain tulkintaa. Väistämättä tulee mieleen näistä tulkinnoista, että inarinsaamelaisten kirjautumista käräjien äänestyluetteloon pyritään edelleen vaikeuttamaan ja jopa estämään. Ei siis kuulosta oikeudenmukaiselta.
Kirjoittaja ehtii näyttämään tutkielmansa kallellaan olon jo tiivistelmässä, kun hän toteaa: ”Subjektiivisella kriteerillä eli itseidentifikaatiolla pyritään vain varmistamaan, että henkilö identifioi itsensä ryhmään kuuluvaksi ja antaa luvan tutkia objektiivisten kriteerien pohjalta hänen mahdollinen kuulumisensa vaaliluetteloon.” Tämän mukaan hakijan itseidentifikaatiolla ei olisi sen syvempää merkitystä punnittaessa, onko hänet katsottava kuuluvan alkuperäiskansaan tai alkuperäiskansaryhmään.
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaLabban tutkielma tarkastelee kysymystä hallinto-oikeudellisesta, voisi sanoa kapean legalistisesta näkökulmasta. Oikeustieteellisen tiedekunnan kontekstissa tämä voi olla paikallaan, mutta kun tutkielman asettaa laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiinsa ei ole vaikea nähdä, että tutkielma on tehty ajamaan määrättyä yhteiskunnallista, tarkemmin ilmaisten saamelaispoliittista tehtävää: sen tarkoitus on osoittaa KHO:n ratkaisuihin liittyvän kokonaisharkinnan olevan lainvastainen. Tällaisena sinällään kelvollinen gradu osoittautuu laajemmassa kontekstissa poliittiseksi pamfletiksi. Vakavassa asiassa leikillisesti sanoen Labba yrittää tutkielmallaan ”laivastopelistä” tuttua ”Osui ja upposi!” -tulosta. Jouni Antti Labban porosaamelaisia oikeudellisesti nostavan ja lappalaisia upottamaan pyrkivän peli-intonsa taustalla on, että hän on minun laillani Suomeen suhteellisen myöhään muuttaneiden pohjoissaamelaisten perillinen: minun sukuni tuli Norjasta, Labban suku Ruotsista.
Hälytyskellojen pitäisi soida, jos Labban gradun johtopäätösten KHO:n saamelaismääritelmää koskevissa päätöksissään soveltaman kokonaisharkinnan laittomuudesta luvataan auttavan ja ratkaisevan Suomen alueella sovellettavan saamelaismääritelmän tulkintaa koskevat monisyiset ongelmat. Se pysyy tuomioistuimen asiana, vaikka Labba sanoo, että laissa ei erikseen puhuta, että asiaa olisi tarkasteltava kokonaisharkinnan pohjalta.
Nimenomainen maininta kokonaistarkastelusta on ulkomaalaislaissa (2004/301) ja vammaisetuuslaissa (570/2007). Labban mukaan kokonaisharkinnan käyttäminen saamelaiskäräjälakia käytettäessä vaatisi erillisen valtuutuksen laissa. Kirjoittajan ahdasta tarkastelunäkökulmaa kuvaava tulkinta on outo, mutta ei mahdoton. Korkeimman oikeuden ja muiden alempien yleisten oikeusistuinten kohdalla kokonaisharkinta on nimenomaan lakisääteinen periaate, mutta hallintovalituksia käsittelevän KHO:n kohdalla tästä periaatteesta ei ole nimenomaista säännöstä. Perustuslain mukaan kaikessa hallinnossa on tarkoin noudatettava lakia, mutta toisaalta hallintoviranomaisen on selvitettävä ja otettava asiassa huomioon kaikki siinä vaikuttavat ja siinä esitetyt seikat.
Saamelaisuutta – ja nyttemmin myös lappalaisia – koskevissa asioissa vedotaan yhä useammin kansainväliseen alkuperäiskansaoikeuteen, joka nojaa Suomen oikeusperinteestä poikkeavaan tapausoikeuteen. Kysymys siitä, voiko KHO oman oikeuskäytäntönsä puitteissa siirtyä soveltamaan varsinkin hyvin monisyisissä asioissa kokonaisharkintaa on liian laaja mahtuakseen tämän lausuntoni puitteisiin, enkä väitä, että minulla olisi siihen pätevyyttä. Mahdollista KHO:n perustelu- ja päätöstapoja koskevaa yleistä lainmuutosta odotellessa selkein menettely on ottaa maininnat kokonaisharkinnasta kuhunkin erillislakiin, jossa eduskunta katsoo sen olevan paikoillaan ja tarpeen oikeudenmukaisuuden takaamiseksi ja mahdollistamiseksi milloin lain kirjain mekaanisen kirjaimellisesti tulkittuna tuottaisi päinvastaisia tuloksia.
Jouni Kitti
Tuo Labban gradu löytyy täältä:
VastaaPoistahttp://lauda.ulapland.fi/handle/10024/63353
Kun Labba nyt on vaatinut KHO:ltä tiukkaa lakisidonnaisuutta, niin eräs huomio. Liekö asialla ollut merkitystä, mutta näyttää siltä, että 22.9.1999 tekemässään, saamelaiskäräjien hylkäyslinjalle myönteisessä linjapäätöksessään 1999/55 KHO jätti tyystin huomiotta oikeusministeriön vahvistaman saamelaiskäräjien vaaliohjesäännön. Saamelaiskäräjälain mukaan vaaleissa oli määrä noudattaa saamelaiskäräjälakia ja vaaliohjesääntöä. Lain ja vaaliohjesäännön mukaan vaalilautakunnan tuli merkitä vaaliluetteloon saamelaiskäräjälain 3 § 2-kohdassa mainittu henkilö, joka oli viranomaisen todistuksin osoittanut olevansa sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappaliseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa. Laki tai OM:n vahvistama vaaliohjesääntö ei antanut vaalilautakunnalle velvoitetta tai valtuutusta tutkia ja pohtia milloin ajalta esivanhempaa koskeva merkintä oli peräisin ja tehdä päätöstä siihen perustaen.
VastaaPoistaAvoin kirje keskustapuolueen kansanedustaja Eeva-Maria Maijalalle, pääministeri Sipilälle ja muille keskustapuolueen kansanedustajille
VastaaPoistaKestävätkö saamelaiset ja lappalaiset?
Tätä kysymystä olen joutunut viime aikoina pohtimaan, kun olen tutustunut saamelaiskäräjien vaatimuksiin siitä millä tavalla saamelaiskäräjälain uudistamisessa ja ILOn sopimuksen ratifioimisessa voimassa olevia oikeuksia on tarkoitus uudelleen jakaa. Häviäjiä eli menettäjiä ovat inarinsaamelaiset ja ja heistä polveutuva väestö, joista osaa kutsutaan statuksettomiksi saamelaisiksi.
Lappalaisväestöstä polveutuvat saamelaiset ovat eläneet Ruotsin vallan alaisuudessa 700 vuotta, yli 200 vuotta Venäjän ja Suomen alaisuudessa. Meillä Suomen saamelaisilla on tällä hetkellä toden totta isänmaa, jonka nimi on Suomi, vapaa ja itsenäinen, sellaisena säilynyt yli sodan myrskyjen ja sen jälkeisten salakarien. Me saamelaiset olemme yhdessä suomalaisten kanssa olleet tätä maata rakentamassa ja puolustamassa.
Ruotsin, Venäjän ja Suomen alamaisuudessa eläneillä saamelaisilla on myös oma erikoisuutensa, oma kielensä, oma luonteensa, oma elämänkatsomuksensa ja omat historiaan pohjautuvat perinteensä. Vain omien ihanteisiinsa perustuvan näkemyksensä mukaan saamelaiset ovat voineet elää tyytyväisinä ja onnellisina ja suorittaa tehtäväänsä. Niin on ollut tietenkin tietenkin isäntämaiden Ruotsin, Venäjän ja Suomen laitakin.
Lähes 700-vuotisesta yhteydestä Ruotsin valtakunnan kanssa on periytynyt yhteiskuntarakenne ja elämänkatsomus. Tästä ynnä siitä tärkeästä tosiasiasta, että Suomen kansaan kuuluu suomen, ruotsin ja saamenkielinen väestö, johtuu vilkas ja läheinen sivistyksellinen ja taloudellinen vuorovaikutus ja kosketus läntiseen naapurimaamme Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden kanssa. Runsaalla kädellä ja lämpimällä sydämellä on Ruotsi suomalaisia ja saamelaisia vaikeuksissa moninaisella tavalla auttanut. Paljosta voi olla sille kiitollinen, vaikka toisenlaisiakin ääniä välillä kuulee.
Saamelaiset ovat saaneet apua myös Norjasta. Suomen pohjoisosissa elävät saamelaiset ovat historiallisten tapausten käänteiden johdosta joutuneet jakamaan samanlaisen kohtalon kuin Norjan puolella asuvat. Me saamelaiset tiedämme, että vuosisatoja kestänyt taloudellinen ja sivistyksellinen yhteistyö voi jatkua kuten tähänkin asti vain hyvien naapurisuhteiden pohjalta.
Kun puhutaan saamelaiskulttuurin uhanalaisuudesta on syytä antaa puheenvuoro historian tutkijoille. Mikään kansa, suuri tai pieni sanovat he, ei ole koskaan hävinnyt maailmasta, niin kauan kuin se itse on tahtonut elää. Rooman valtakunta kuoli vanhuuden heikkoudesta ja Karthagokin, jonka loppu oli sankarillinen, oli ehtinyt elämänsä luonnolliseen iltaan. Sen kansa oli rappeutunut. Se ei enää tahtonut elää. Liian myöhäinen ponnistus ei enää riittänyt. Olisi pitänyt olla elämisen tahtoa jo aikaisemmin, silloin kun Hannibal oli Rooman porteilla. Keskinäiset riidat olivat heikentäneet Karthagon. Jokaisella kansalla on lapsuutensa, miehuutensa ja vanhuutensa ja vanhuudessa kansa kuolee, ellei se ole sairastunut kuolemantautiin jo nuorempana.
Mutta miten on saamelaisten laita? Saamelaisten asiasta kiinnostuneet kysyvät, tahtovatko saamelaiset pysyä vapaina ja säilyttää omat historialliset instituutionsa sikäli kuin niitä vielä on. Jos vastaus tähän on selvä ja myönteinen, he ovat valmiit vaikuttamaan että saamelaiskulttuuri säilyy, mitä se sitten lienekään. Mutta mikä on todellisuus ja sen muodostamat realiteetit?
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaTässä kohtaa on syytä pysähtyä saamelaisten ja suomalaisten yhteisiin kokemuksiin paljon vaikeimmistakin ajoista, nimittäin sodan ankarina aikoina saamelaiset ovat seisseet yhdessä suomalaisten kanssa rintamalla isänmaan puolesta kaikki keskinäiset riidat unohtaen. Lujalla päättäväisyydellä ja rohkeudella saamelaiset yhdessä suomalaisten kanssa ovat puolustaneet Suomea ja ovat onnistuneet säilyttämään sen vapaana. Joten saattaa olla vaikeaa ajatella, että paljon olisi muuttunut noiden vaikeiden päivien jälkeen. Toisaalta suhtautuminen historiallisiin tapahtuminen on erittäin kaksijakoista. Pakon edessä toisessa maailmansodassa Suomea puolustamaan joutuneet inarinsaamelaiset miehet taistelivat menestyksellisesti pohjoissaamelaisten kanssa tänä päivänä kolonialistisena halveksimansa koneiston eli Suomen valtion puolesta Neuvostoliittoa vastaan. Monen sodassa kaatuneen inarinsaamelaisen viimeinen leposija löytyy Inarin ja Ivalon sankarihautausmaalta. Ja kuitenkin suuri muutos on todellisuudessa tapahtunut!
Saamelaiseliitti kokee, että isänmaan etu ei ole enää tänään yhteinen etu, ei esiinny ainakaan nykyisessä elämässä sellaisia uhrauksia vaativana kuin kohtalon ratkaisevina hetkinä kesällä 1944. Se tilalle on kohonnut historiasta piittaamattomien pohjois -ja kolttasaamelaisten väestöryhmien etu, kuten vaatimus ILOn sopimuksen ratifiointiin vedoten jakaa inarinsaamelaisten historiallisiin maihin kohdistuvat oikeudet uudelleen.
Tällaiset poliittiset linjaukset ovat johtaneet siihen, että nyt saamelaisten kotiseutualueella taistellaan eri kansanryhmien etujen turvaamisen puolesta vetoamalla ILOn sopimukseen, jota Suomi ei ole vielä ratifioinut. Nämä edut ovat niin voimakkaat, että todellisen alkuperäiskansan -inarinsaamelaisten- etu ja niitä turvaava lainsäädäntö ei näytä pohjoissaamelaisten ja kolttien muodostamalle valtakoalitiolle merkitsevän juuri yhtään mitään. Joutuukin kysymään onko jo tapahtunut sellainen lahoaminen kuin Karthagossa ennen sen häviötä tai Troijassa, johon oli tuotu kuuluisa puuhevonen portista sisään.
Eivät sodan filosofit eivätkä historian tutkijat voi antaa tähän varmaa vastausta. Siihen kykenee vain elämä itse. Mutta meidän on silti hyödyllistä tarkastella asioita vähän laajemmastakin näkökulmasta. Sellainen johtaa meidät terveeseen itsetutkiskeluun, mikä muuten saattaisi unohtua. Ja siitä voidaan joka tapauksessa olla varmoja, ettei meillä saamelaisilla ja lappalaisilla ole syytä vaipua toivottomuuteen. Meille on jäänyt oma elintilamme. Mutta pysyäksemme itsenäisinä ja vapaina, meidän on tunnustettava myös alueella eläville statuksettomille saamelaisille elämisen oikeus ja vapaus yli kaiken.
Jokaisen saamelaisen on opittava kunnioittamaan toisten laillisia oikeuksia. Niiden kunnioittaminen kuuluu alkeelliseen sivistykseen silloin, kun elämme Suomen kaltaisessa vapaassa, itsenäisessä maassa. Eivät ne ole vaikeita asioita, mutta ne ovat tärkeitä asioita. Pieni hyvin hoidettu saamenkansa muistuttaa jossakin määrin suurta perhettä, jossa kukin jäsen tuntee elävästi vastuunsa ja merkityksensä. Tässä piirissä kasvavat ne ominaisuudet, joista sekä yksilöiden että kansojen osakseen saama arvonanto ja luottamus riippuu.
Tarkasteltaessa Suomen valtion osuutta saamenkansan elämisen ehtojen turvaamisessa, voin tyydytyksellä todeta tekoja, jotka osoittavat valtion toimineen kansalaisvapauksien kehittämiseksi ja kansan syvien rivien aseman parantamiseksi, taistellen vierasta sortoa ja vääryyttä vastaan ja ponnistaen voimansa äärimmilleen itsenäisyyden ja vapauden saavuttamiseksi ja säilyttämiseksi.
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaOlen paljon puhunut ja kirjoittanut statuksettomista saamelaisista, alkuperäiskansaan kuulumattomien halusta nousta ihmisarvoiseen elämään, heidän poljetusta tilanteestaan. Tästä on nyt puhuttava ja tehtävä paljon työtä, heidän asemansa tunnustamiseksi alkuperäisväestöön kuuluvaksi. Syrjästä katsojat ja statuksettomia saamelaisia vastustavat ovat valittaneet statuksettomien saamelaisten aineellisista tavoitteista. Totta onkin, että, että nälkäiselle leipä on tärkeintä. Mutta statuksettomat saamelaiset kykenevät todistamaan, että aineellisuus on vain perusta, jolle pyritään pysyttämään sisäisesti rikas ihmiselämä.
Pitääkö kokea ensin herätys?
Monet saamelaisten asioista kiinnostuneet ovat tiedustelleet minulta, miksi sinusta on tullut saamelaisaktivisti? Moni on myös kysynyt minulta onko saamenmaa saamelaisille sama kuin suomalaisille isänmaa? Minun on myönnettävä että siitä hyvin pitkälti on kyse. Vasta tietoisuus meidän saamelaisten omasta historiasta antaa meille arvokkaimman mitä elämässä on. Kaikki eivät näe tai ymmärrä tätä. Meidän päivissämme on tilapäisyyden leima. Elämämme on katoavaa. Sen sijaan saamenmaa on jotakin pysyvää ja katoavaa. Se on ollut olemassa tuhansia vuosia. Kauas menneisyyteen jatkuvaa, kauas tulevaisuuteen viittaavaa. Monet tajuavat saamenmaan merkityksen usein vain hetken häipyvänä tunnelmana. Meidän saamelaisten on elettävä ja koettava, jotta saamenmaa tulisi meille tietoiseksi tosiasiaksi - on koettava eräänlainen saamelainen herätys, samalla lailla kuin saamelaiset elävät ja kokevat herätyksen. Valitettavasti toiset jäävät tätä saamelaista herätystä vaille koko iäkseen.
On monia saamelaisia, jotka sanovat: on yhdentekevää missä elämä lopulta eletään. Nämä ihmiset näillä kommenteilla osoittavat, etteivät he tiedä mitä he elämältä tahtovat. Kansan ihanne on kansan tuomio. Kansan elämä muodostuu sen ajatusten mukaiseksi. Jos edellä mainittu ajatus olisi yleinen, saamenkanaa ei olisi olemassa.
Saamenmaata ei ole vain sen kamara, sen kaunis luonto, joka saamelaisia ympäröi, vaikka sekin on jo painanut meihin saamelaisiin lähtemättömän leimansa. Saamenmaata on myös siellä asuvan saamenkansan historia. Saamenmaa ja sen aikana tapahtunut historiallinen kehitys ei ole vain yhden päivän saavutusta, vaan esi-isiemme työ on luonut sille vankan pohjan. Saamenmaa ei kestäisi päivääkään, elleivät sen perustukset olisi syvällä entisten lapinkylien historiassa, niistä polveutuvan väestön vapauden kaipauksessa, työssä ja pyrkimyksessä oman kulttuurinsa turvaamiseen.
Koko saamelaisten historia on ollut tämän rakentamista, niin kuin lapsen ja nuoren kehitysvaiheet ovat täysi-ikäisen personallisuuden rakentamista, niin kuin kasvin kehitys siemenestä on sen kukinnan ja hedelmän rakentamista. Sellaisina vaikeinakin aikoina me nykyiset saamelaiset saamme voimaa menneisyyden juuristamme kaikesta siitä mitä täällä meidän saamenmaassa on tehty, kestetty ja kärsitty vuosisadasta vuosisataan. Tämä historian perintö on meille kaikille yhteinen aarteemme. On lopulta paljon enemmän mikä meitä saamelaisia ja lappalaisia yhdistää kuin erottaa. Saamenmaa ei ole mikään keksitty korulause vaan todellisuus, jonka ilmaa hengittävät niin saamelaiset, lappalaiset ja monet muut alueella asuvat. Saamenmaa ei ole nurkkakuntalaisuutta, oman ryhmän korottamista, toisten alentamista. Se ei ylipäänsä käsitä suuria sanoja, vaan yhteyden ja kokonaisuuden ymmärtämistä, joka on valmis asettamaan saamenmaan edun oman edun ja ryhmän edun yläpuolelle.
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaMonet ovat nähneet, että saamelaiskäräjien politiikassa on vain yksi voimakas pyrkimys etsiä sitä, mikä eri saamelaiset kansanryhmät erottaisi toisistaan. Se paljastaa mielipiteitten eroavaisuuksia eri saamelaisryhmiin kuuluvien yksilöitten välillä. Kaikki eivät tiedä sitä, että tällä hetkellä kiihkeämmin kuin koskaan raastetaan auki vanhoja haavoja, jotka aika on ehtinyt umpeen parantaa, etsitään sitä mikä syvimmin loukkaa, mikä kipeimmin koskee. Monet myös tietävät, että nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin poltetaan siltoja takana. Saamelaiskäräjien eliitin mielipidesuunta pyrkii hävittämään yhteyden toisiin, kuiluja eri saamelaisryhmien välille keinotekoisesti levennetään ja syvennetään. Nyt on syytä kysyä: mihin olet menossa saamenkansa? Nyt nousee murhe saamenmaan ystävän mieleen, nyt vaeltavat pilvet matalalla päittemme päällä. Nyt tarvitsee saamenkansa nuoria saamelaisia, joiden pitäisi nuoruutensa ennakkoluulottomuudella erottaa tosiasiat, että päästään jälleen tulevaisuuden oikealle tielle.
Syvällisesti määräävät tapahtumat ja kehityssuuntaukset ovat ihmisissä sisäisiä asioita, jopa sellaisia, että hän itse niistä parhaiten tietää. Samoin on saamenkansan laita. Kirjoitettu historia josta me saamelaiset olemme tottuneet valaistusta hakemaan, on kirjoittajien oman aikakautensa värittämää, useinkin perin mielivaltaisesti valittua kerrontaa. Saamenkansa ydinolemus on jotakin hyvin vaikeasti havaittavaa ja vielä vaikeammin ilmaistavaa. Ja kuitenkin sen tunteminen tässä tilanteessa olisi tärkeää.
Saamelaispolitiikassa on aikaansaatava kurssin muutos, joka merkitsee paluuta utopioiden tavoitteluista reaalimaailman todellisuuden kovalle maaperälle. Pohjois- ja kolttasaamelaisten pyrkimys tavoitella itselleen erikoisetuja on luovuttava ja samoin on luovuttava siitä kuvitelmasta, että inarinsaamelaisten syrjiminen olisi mikään oikotie taloudellisten etujen hankkimiseksi em. saamelaisryhmille. Sanalla sanoen: paljon puhuttujen poliittisten realiteettien on annettava tilaa taloudellisille ja oikeudellisille realiteeteille. Saamelaispolitiikan täytyy rakentua "tosiasioiden" tunnustamisen, voimavarojen ja mahdollisuuksien rajallisuuden oivaltamisen pohjalle ja niin ollen sen oltava asiallista mutta silti saamelaisten omista laillisista oikeuksista sitkeästi kiinni pitävää.
Saamelaisen kulttuurin katsantokannoissa on paljon tietämättömyyteen perustuvaa ahdasmielisyyttä, toisten syyllistämistä. Sen sijaan se ei ole kyennyt kohoamaan nykyhetken yläpuolelle. Miten saamenkansa voisikaan todella olla vapaa, jolle maanomistusta koskeva kiista on ainoa merkitsevä todellisuus. Vapauden olemushan ei ole siinä, että saa tehdä mitä haluaa, vaan siinä, että pystyy tarkastelemaan omia tekojaan ikään kuin oma tuomarinsa. Saamenkansan yläpuolella ei ole mitään maallista laitosta, jolle voitaisiin antaa puolueettoman tuomarin arvo. Tällä kirjoituksella haluan osoittaa keskustapuolueen kansanedustajilla osoittaa, että perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen koskee myös lappalaisia eikä yksinomaan etnisiä saamelaisia. Edellä mainituista syistä johtuen tilanteen rauhoittamiseksi tarvitaan nyt aikalisä sovintoprosessille, jossa on mukana kaikki asianosaiset.
Jouni Kitti
Saamenkielisen Sapmelas-lehden päätoimittaja (1980-1999)
Oikeuskanslerin saamelaiskäräjälain uusimista koskevasta lausunnosta: "Määritelmän rajaaminen äänioikeuteen selkeyttää nykyistä tilannetta, mutta saamelaismääritelmää koskeva ongelma jää ratkaisematta ja tältä osin oikeudellinen epävarmuus jatkuu." Mitähän ongelma OK tarkoittaa? Vähintäänkin epäselvästi ilmaistu. Pää työnnetty varvikkoon piiloon?
VastaaPoistaScheinin päässyt taas ääneen...
VastaaPoistahttps://www.hs.fi/politiikka/art-2000005774746.html
Mielenkiintoiset kommentit...
Helsingin Sanomat on asettunut vahvasti saamelaiskäräjien äänitorveksi. Tänäään HS:ssa tomittaja Niko Vartiaisen yksipuolinen juttu
VastaaPoistahttps://www.hs.fi/politiikka/art-2000005774746.html
Liekö sama Niko Vartiainen joka kirjoitti Yliopilaslehdessä
2015
http://ylioppilaslehti.fi/2015/10/ei-mistaan-kotoisin-eli-etelassa-kasvanut-saamelainen/
asiasta ilmestyi vähän aiemmin verkkoversio, jota oli siistitty runsaalla kädellä.
Kirjoitin 2015 oheisen palautteen toimitukselle, en saanut vastausta eikä lehdessä käsitelty palautettani.
Palautteeni:
"Ylioppilaslehden päätoimittajalle
”Ylioppilaslehti Asialla.
Halusin tarkistaa erään asian Niko Vartiaisen 2015 Helsingin yliopiston Ylioppilaslehteen kirjoittamasta netissä ilmestyneestä jutusta.. Hämmästyksekseni sain netistä esiin aivan toisenlaisen jutun kuin aiemmin lukemani. Vuonna 2015 ilmestynyt aiempi teksti, jonka kirjoittaja oli Niko Vartiainen, oli lyhyt ja se vaikutti aivan mistään tietämättömän nuoren kirjoittamalta. Ihmettelin, että niin ”nuori” kirjoitteli Ylioppilaslehteen. Jutussa oli niin paljon ristiriitaa, että kommentoin sitä. Pidin juttua falskina.
Uusi juttu olikin huomattavasti laajempi ja poistetujen tekstien kohdat voi tunnistaa. Otsikon alapuolella ilmoitetaan tekstin olevan toimituksen ja jutun lopussa lukee ”Teksti: Niko Vartiainen”. Alkupuolella on tunnistettavissa alkuperäisen jutun tekstiä samoin lopussa. Molempiin on lisätty runsaasti yksipuolista propagandaa koskien mm. saamelaismääritelmää ja ILO-sopimusta. Uudessa jutussa ei myöskään ollut viittausta aiempaan, vaikka se sisälsi paljon tekstiä aiemmasta, eikä merkitty muutettuja/lisättyjä kohtia.
Olin kommentoinut alkuperäistä tekstiä. Kommentteja oli myös muilta. Tässä uudessa jutussa ei ollut aiemman jutun kommentteja. Ilmeisesti kommentit on hävitetty.
Helsingin yliopiston alumnina, inarinsaamelaisena, saamelaiskäräjien äänestysluetteloon merkittynä ja City Sámit ry:n jäsenenä paheksun Ylioppilaslehden toimituksen toimintatapaa. Tämä ”korjattu” versiokin
on kritiikitön, yksipuolinen ja propagandistinen.
Juttu ja menettely eivät noudata hyvää lehtimiestapaa.
Vaadin Ylioppilaslehdeltä selvitystä menettelytavasta ja siitä kuka vastaa jutusta ja aiemman tekstiversion (kommentteineen) poistamisesta. Koska juttu on edelleen luettavissa sekä paperiversiona että netissä ja mainitut asiat ovat mitä ajankohtaisimmat (Saamelaiskäräjälain, joka sisältää mm. saamelaismääritelmän, uudistaminen, Pohjoismainen saamelaissopimus), vaadin, että Ylioppilaslehdessä julkaistaan objektiivinen ja monipuolinen juttu, jossa oikaistaan yksipuolista propagandaa sisältävät osuudet. ”
Palautetta en toimitukselta saanut."
Jos tekijänä on sama henkilö, on hänen uskottavuutensa asetettava kyseenalaiseksi.
Täältä näkyvät saamelaiskäräjälakityöryhmän ehdotuksesta annetut lausunnot. Silmään pistää se, että samat tietyt henkilöt ovat olleet lausumassa useammissa rooleissa sekä anonyymeina useamman yhteisön nimissä. Niinpä oikeusministeriö voineekin tehdä yhteenvedon, jossa se toteaa esityksille myönteisiä lausuntoja tulleen ylivoimaisesti enemmän.
VastaaPoistahttps://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=4a99582c-a41d-4fbd-9b78-a1b77fc0da35
Kaikkia lausuntoja ei löytynyt vielä tänään tuolta lausuntopalvelusta, mutta esimerkiksi KHO.n lausunto löytyi hankeikkunan linkin takaa:
https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/3d4fe421-5086-41df-a713-821b0c6e2680/0c9fcd77-5604-400d-b0c1-96ff3e5656a1/LAUSUNTO_20180730090857.pdf
Lausunnonantajan lausunnot: Suoma Sámi Dáiddasearvi, Suomen saamelaistaiteilijat ry
Poista”Terminä lappalainen on suomalaisten, kirkon ja valtion käyttämä sekä on rasistinen ja edustaa sortoa (vrt. ilmaisu neekeri).”
Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan sukunimi Lappalainen esiintyy nykyisenä nimenä 8117 henkilöllä. Yhteensä nimi on Suomen väestötietojärjestelmässä esiintynyt 17108 henkilöllä.
https://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/nimipalvelu_sukunimihaku.asp?L=1
On varsin härskiä väittää tuhansien suomalaisten ylpeänä kantamaa sukunimeä rasistiseksi. Olisikohan tässä kyseessä se kuuluisa käsitteen omiminen omaan poliittiseen agendaan, jota sitten toistetaan tarpeeksi kauan ja se muuttuukin todeksi?
Vertailun vuoksi kannattaa katsoa miten Lappalaisten lukumäärä suhtautuu, Suomalaisiin, Ruotsalaisiin, Venäläisiin, Virolaisiin tai Hämäläisiin ja Savolaisiin. Yhtään Neekeriä tai Saamelaista ei muuten esiinny.
Korpijaakon lausunto löytyy liitetiedostoina annettujen joukosta.
Poista” Myös itse luonnoksen valmisteluun liittyy rakenteellisia epäselvyyksiä. Saamelaiskäräjien hallitus on kokouksessaan 8..5.2018 päättänyt, ettei edellytyksiä valmistelun jatkamiseen ole. Kokouksessaan 28.5.2018 sama hallitus on kuitenkin katsonut, että valmistelua voidaan jatkaa elokuun 2018 loppuun. Toimikunnan jäsenten jatkoajasta hallitus on päättänyt 1.6.2018, mutta asiantuntija-esittelijää ei tiettävästi vieläkään ole nimitetty. Luonnos on lähetetty lausunnolle jo 18.6.2018. Luonnoksen sisältö on pääosin sama kuin siinä ns. kompromissiehdotuksessa, josta saamelaiskäräjien hallitus muodosti kantansa ennen päätöstään 8.5.2018, ja jossa siis edellytyksiä neuvottelujen jatkamiselle ei katsottu olevan. ”
Mitä rakenteellista tässä muka on? Kysymyshän on siitä, ettei SK:n hallitus halunnut esiintyä loppujen lopuksi suoraan kompromissiesityksen torppaajana, lain valmisteluhan olisi päättynyt siihen. Nyt yritetään vain kerätä rusinat pullasta, pitkin hampain kaisojen ym. näennäisesti vastustaessa, mutta lopullinen päämäärä mielessä : lappalaiset ulos…
” Markus Mustajärvi. Olen seurannut täällä facebookissakin saamelais- ja lappalaiskeskusteluja. Useimmiten olen hämmentynyt keskustelun kiivaudesta. Oma ongelmani on se, etten oikein osaa paikantaa itseäni. Isäni tuli Lappiin miinanraivaajaksi rintamalta ja alun alkaen Etelä-Pohjanmaalta Evijärveltä, josta lähti tien päälle 12-vuotiaana ennen sotia. Äitini äiti Maija-mummi (os. Laak) oli vanhasta Sallasta Kurtin kylästä ja äitini isä marttilaisia Olliloita. En minä osaa lapsilleni tai lapsenlapsilleni opettaa muuta kuin sen, että jokaisella ihmisellä on oikeus olla ylpeä juuristaan ja kunnioittaa kaikkia muita.”
VastaaPoistaMustajärvi on varmasti rehellinen siinä, ettei tunne itseään lappalaiseksi, kun isän ja isoisien puolelta sitä ei todistettavasti ole. Paikkakunnallekin on muutettu vasta sodan jälkeen. Ei se kuitenkaan todista, etteivätkö paikkakunnalla vuosisatoja asuneet suvut näin voisi tuntea.
No sitäkin huvittavampaa on lukea tämän jakoa ja tietyllä taholla oikein tohtorisvoimin paukutusta, miten on löytynyt ei-metsälappalainen savukoskelainen.
Mutta oli siellä yksi timangi kommentti, johon MM ei vielä ole tohtinut vastata:
”Jotenki täysin sivusta katojana tähän kiivauteen vaikuttaa paljon myös kiivailu Suomeen huonosti sopiva alkuperäiskansa määritelmä. Alkuperäiskansa identtiteetti ovat vihreiden humaanien tuella omineet, saamen murteita puhuvat porosaamelaiset.”
Niinpä niin. Pitkin hampain on muutama inarinsaamelainen hyväksytty hyvää jakamaan. Jokunen koltansaamelainen on
Poistaosoittautunut kuuliaiseksi lakeijaksi "porosaamelaisvaltaeliitille.
Ei tarvitse muuta kuin usuttaa pikkuryhmät toistensa kimppuun,
niin vallan uusjakoa ei ole eikä tule. Saamelaisten keskinäinen
eripura sopii Suomen valtaherroille paremmin kuin hyvin.
Verorahoilla kustannettava saamelaisuus pysyy saamelaisten
omista toimista ( vaalilautakunta) johtuen tarkoin rajattuna.
Kollega on tehnyt perusteellista työtä! Olisipa toivottavaa, että hutaistun työryhmäehdotuksen laatineet ja hyväksyneet sekä "parlamentaarista seurantaa" tehneet jaksaisivat tai alentuisivat tämän pitkän, mutta valaisevan blogitekstin lukemaan. Erityisesti kiinnostavaa on työryhmän puheenjohtajaa Pekka Hallbergia koskeva osuus sekä saamelaiskiistan rasistisinta ajattelua edustavan Klemetti Näkkäläjärven ja hänen yhdistyksensä lausuntojen älyllinen anti. Tässäpä olisi oivaa iltalukemista myös Hallbergin ja hänen työryhmänsä nimittäneelle oikeusministeri Antti Häkkäselle, puhumattakaan tietenkään Hallbergin työryhmän keskeisistä poliitikkojäsenistä Markus Lohesta ja Jari Huotarista.
VastaaPoistahttp://hirvasrumpu.blogspot.com/2018/07/saamelaisen-itsehallinnon-uudistamisesta.html
Tuota Hallbergia on näköjään aiemminkin jeesusteltu. Emeritusprofessori, tuomari Jyrki Virolainen:
Poistahttps://jyrkivirolainen.blogspot.com/2011/02/399-khon-pekka-hallberg-jeesustelee.html?m=1
Kun lukee noita osin hyvin hävyttömiä ja ihmisten identiteettiä solvaavia lausuntoja, joita tuollaiset klemetit, neetat, piritat, jannet ja mitkä lienee ovat tuottaneet ja jollaisia kirjoituksiaan muuallekin levittäneet, ei kai siinä liene lappalaistenkaan puolelta aihetta jatkaa tähänastista sivistynyttä todistelua. Ei muuta kuin tekemään Sammallahden tyyliin samanlaiset sukuselvitykset näistä kaukosista ja heidän etnisyytensä perusteista. Tietoahan löytyy eli mikään iso työkään tuo ei olisi ja sitten hyvä tiedon levitys päälle. Sama homma koskien kulttuurin jatkumoa, katsottaisiin ihan konkreettisesti keillä täällä Lapinmaassa on todellinen ja arjen elämään yltävä jatkumo ikiaikaiseen kulttuuriinsa. Eli jyrkempää linjaa hyvät alkuperäiset ja aidot! Eihän kyse voi olla edes mistään vihapuheesta tai -kirjoittelusta kun katsotaan mallia näiden tapaan esittää ja esiintyä ja muistetaan viitata heihin.
VastaaPoistaKlemetin lausunnossa on luonnehdittu metsälappalaisliikettä aika kärjekkäästi. Yllättäen kyllä Klemetin kuvailu toimii paremmin etnonationalistiseen saamalaisliikkeeseen, jota hän itse edustaa. Kokeillaan siis vaihtaa Klemetin sepustuksessa sanan suomalaiskulttuuri tilalle saamelaiskulttuuri:
PoistaLiike pohjautuu saamelaiskulttuuriin ja sen tapoihin, mutta se on tehokkaasti yhdistänyt sukututkimusta, eri tieteenalojen tutkimustuloksia, saamen käsityön tapoja ja perinteitä, Suomen historiaa ja uhriutumissymboliikkaa toiminnassaan, käyttäen saamelaisten esiintuomia historiallisia epäkohtia ja valtion assimilaatiotoimia selityksenä omalle toiminnalleen. Liikkeellä on hyvin paljon jäseniä ja se on institutionalisoitunut, koska se saa toimintaansa Suomen valtion varoja ja se otetaan saamelaishankkeisiin mukaan lainvalmisteluun. Tieteellisessä mielessä liike on saamelaiskulttuurin alakulttuuri ja yhteiskunnallinen ryhmä, joka luomillaan tunnusmerkeillään ja poliittisilla toimenpiteillään on luonut kuvitellun yhteisön ja oman historiankirjoituksen ja käsityksen omasta taustastaan.
Mainio! Tuohan on todella käypäistä lausuntotekstiä.
PoistaLaiti vetää höblästä :
VastaaPoistahttps://www.hbl.fi/artikel/det-finlandska-samhallet-vet-ingenting-om-samer-2/
"Det finländska samhället vet ingenting om samer"
"För finlandssvenskar är det antagligen lika tröttsamt att prata om 'tvångssvenska' som det är för samer att prata om vem som är same", säger Petra Laiti, aktiv samisk kommentator på sociala medier. ”
Heti aluksi kerätään sympatiapisteet kotiin vihatulla pakkoruotsi-termillä. Loogisempaa olisi ollut verrata asuntoloiden pakkosuomea pakkoruotsiin, mutta sillä olisikin ollut päinvastainen vaikutus.
” Vad är det viktigaste man ska veta om samer?
– Finland som samhälle vet ju ingenting om samer. Först och främst måste man komma ihåg att skilja på finländare och samer. ”
Ja tämän jutun jälkeen eivät tiedä senkään vertaa. Taitavasti kuitenkin pyöritellään ruotsin kielen suomalais-käsitteellä. Suomenruotsalaiset nimittäin haluavat ehdottomasti olla suomalaisia, siis suomeksi (pl. Ahvenanmaa). Omalla kielellään he kuitenkin visusti erottelevat suomalaiset itsestään olemalla finländareita, suomenmaalaisia, eikä finnejä, suomalaisia. Laiti on äitinsä puolelta finne, jota ei ehdottomasti kuitenkaan halua olla.
Ja koska otsikon mukaan kyseessä piti olla suomalainen yhteiskunta, seuraava kommentti ei ole ihan loogista, ketkä siis identioituvat?
” Laiti säger att en del identifierar sig enbart som samer och en del som både samer och finländare, svenskar, norrmän eller ryssar. Hon är trött på att det alltid finns någon som kontrar att hon ju visst är finländare då hon har finskt pass, bor i Finland och pratar finska. ”
Twitterissä Laiti osoittelee: ”Suomalainen, lue ja valistu”. Laitin suomalainen on finne, mutta Höblän toimitus harhaanjohtavasti käyttää termiä finländare, suomenmaalainen, joka Laiti todellisuudessa on samoilla perusteilla kuin suomenruotsalaiset.
” – Sedan är det otroligt viktigt att förstå varför samerna är ett urfolk och vad det betyder. Urfolksrättigheter är inte specialrättigheter, och det är farligt att många beslutsfattare inte förstår detta. ”
Miksi saamelaiset ovat alkukansaa, ei kuitenkaan anneta vastausta. Sen sijaan leikitellään taas termeillä, ILO:sta puhuttaessa tulee esiin alkuperäiskansa.
” ILO-konventionen om ursprungsfolkens rättigheter skulle tvinga staten att förhandla med Sametinget på en mer jämlik nivå. ”
” Varför har Finland inte ratificerat konventionen?
– Det gynnar ju staten. Största delen av marken och vattnen i Sápmi ägs av staten, men staten har aldrig bevisat att samerna skulle ha gett upp sina marker. ”
Näin päästiinkin maaoikeuksiin. Sujuvasti väännetään ”samerna” maanomistajiksi. Jos omistajia on ollut, niin hehän ovat olleet ”lapparna” ruotsinkielisten asiakirjojen mukaan.
jatkuu…
…jatkoa
VastaaPoistaJa sitten Sapmi vaihtuukin Lapplandiksi.
” – Konceptet Lappland som en ödemark där ingen bor och som man kan använda som sin lekpark berättar inte sanningen om att marken inte tillhör finländarna. Narrativen om tom ödemark är en stor motivation för staten att behålla kontrollen över det. ”
Mikähän mahtaa olla Laitin suvun omistushistoria näihin autiomaihin?
Ja sitten turismissa heiluu rasismikortti :
” – Det finns upplevelseresor som är ren och skär rasism. Det som marknadsförs som "Äkta lappländska upplevelser" har knappast någonsin att göra med äkta samisk kultur.
Hon efterlyser bättre medvetenhet av turister som kommer till Lappland och säger att det finns en distinkt skillnad på om man anlitar lokala turismföretagare eller köper en paketresa till Levi.”
Entä jos ostaakin pakettimatkan paikalliselta Lappalaiselta Inariin?
” – Hela den skoltsamiska kulturen riskerar att dö ut om järnvägen byggs, eftersom järnvägen går genom deras renskötselområde. ”
Koko kolttasaamen kulttuuri on siis keskittynyt Sevettijärvelle. Olisikohan samanlaista vastustusta, jos sinne rakennettaisiin ensimmäinen tie? Kuitenkin…
” Finland är dessutom det enda landet där skoltsamernas språk och kultur fortfarande är vid liv. ”
Ja tämä siitäkin huolimatta vaikkeivät asu edes alkuperäisillä asuinsijoillaan.
” Som minoritet har de svenskspråkiga i Finland en mycket bättre ställning än samerna. ”
Ja miksiköhän?
” – Jag hoppas att finlandssvenskarna förstår att språkets ställning inte är självklar, att det inte är självklart att man ser något värde i mångspråkighet, säger Laiti. ”
Tavasta poiketen kirjoitetaan monikielisyydestä, kun kaksikielisyys, kaksikielinen maa ja kaksikielisyyden rikkaus ovat normaali Höblän viljelemää jargonia, joka ei tietenkään olisi sopivaa tässä yhteydessä.
” Därför tycker hon att svenskspråkiga i högre grad kunde aktivera sig för att försvara sina språkliga rättigheter då de ännu har en god ställning. ”
Pakkoruotsin oikeus tulikin mainittua heti ensimmäisenä.
Olemattoman vähän Höblän lukijat saavat tästä jutusta tietoa saamelaista, koltansaame ja pohjoissaame mainitaan mutta inarinsaame vaietaan kuoliaaksi, se siitä kielellisistä oikeuksista. Edes sitä, mikä tekee saamelaisen, ei anneta vastausta, aika onnetonta journalismia.
Heinämäki ja Twitter sen sijaan ovat kai sitä tärkeää saamelaisuutta ja tietenkin vihapuheella ym. uhriutuminen.
Ja lisää Petraa...
VastaaPoistahttps://www.hs.fi/paivanlehti/09082018/art-2000005784179.html
Alkuperäiskansojen rooli ilmastomuutoksen torjunnassa? Heh!
Liitin tuonne blogitekstiini oheisen jatkokirjoituksen:
VastaaPoistaEilen 8.8.2018 sain puhelun, jossa ihmeteltiin edellä kirjoittamani metsälappalaishankkeen tutkimusrajausta. Se ei kuulemma ollut suinkaan valtioneuvoston tarkoitus (!). Olivat nyt olleet puhelimet kuumina ja tilannetta oli selvitetty ainakin Juha Sipilän hallitusneuvosta Paula Lehtomäkeä myöten. Kun edellä kirjoituksessani kyselin mistä tai keneltä tuo tutkimusrajaus - jolla nimen omaan kielletään metsälappalaisten alkuperäiskansa-aseman tarkastelu - on lähtöisin, näyttäisi siis sylttytehdas olevan muualla kuin valtioneuvostossa. Mutta keihin on luottaminen, sitä tässä joutuu edelleen kysymään.
Jos on niin, että tuo rajaus on todella tehty hankkeen käynnistysvaiheen edellä oikeusministeriön virkamiesten toimesta, tulee mieleen taannoinen brittiläinen tv-sarja "Kyllä herra ministeri". Toisin sanoen, saavathan ne poliitikot esittää ja päättääkin mitä haluavat, mutta me virkamiehet teemme miten parhaaksi näemme.
Markus Lohi ja Mikko Kärnä tulevat 11. ja 12.8. rahvaan pariin Ivaloon ja Enontekiölle selittämään Hallbergin työryhmän ehdotuksen sisältöä ja kuulemaan palautteita. Ehkä siihen mennessä jo selviää sen tahon tai niiden henkilöidenkin nimi, jotka ovat tämän tutkimusrajauksen takana - ja voidaanko heidän tekosiinsa enää vaikuttaa.
Kaunako tuota kähmintää siedetään? Kiitos Veikko, kun tuot asioita julki!
PoistaTilintekoa harjoitetusta saamelaispolitiikasta
VastaaPoistaHallbergin toimikunnan mietinnöstä annetut monet kriittiset lausunnot pakottavat pakottavat jonkinlaiseen tilintekoon saamelaisten ja lappalaisten menneisyyden kanssa. Nyt on myös korkea aika avata saamelaispolitiikan ideologiset perusteet ja saamelaiskäräjien enemmistön inarinsaamelaisten syrjinnän diktatoriset piirteet.
Hallbergin toimikunnan esitykset osoittavat, että se on puheenjohtajansa myötävaikutuksella syyllistynyt ylilyönteihin inarinlappalaisia vastaan pyrkimällä kieltämään ja rajoittamaan heidän alkuperäisyyttään. Tämän paljastuminen merkitsee myös pohjoismaiselle saamelaisliikkeelle merkittävää arvovallan menetystä. Sitä voisi pitää jopa rappion osoituksena, koska tällainen politiikka ei luo pysyvää ideologista olemassaolon perustetta saamelaiselle kulttuuri-itsehallintojärjestelmälle. Arviointini on yksiselitteinen: kun käräjien poliittinen johto on syyllistynyt ylilyönteihin on siihen kaikkien asianomaisten reagoitava ja vaadittava palaamista yhteiseen historiallisen perinteen vaalimiseen eikä sanoutua siitä irti.
Käräjien yksiselitteiset kannanotot antavat rohkeutta kyseenalaistaa koko saamelaisen kulttuuri-itsehallinnon perusteet. Käräjien syrjimien lappalaisten vastarinta näyttääkin muodostavan ensimmäiseksi käräjien harjoittaman politiikkaa kohdistuvaksi vastarinnaksi. Kysymys on siitä missä määrin Inarin lappalaiset saisivat itse määrätä omista historiallisista alueistaan. Tässä tilanteessa käräjien Suomen valtion on ratkaistava miten ja missä laajuudessa sen vierastamat lappalaiset saavat toimia ja miten heidän toimintaansa säädeltäisiin. Hallbergin toimikunnan esittämä malli ei tarjoa tähän mitään oikeudenmukaista ratkaisua. Kysymys on käräjien sanelupolitiikasta, johon ei haluta kompromissia, koska esimerkki on aina paha politiikassa. Inarin lappalaisille tehtävät myönnytykset johtaisivat vain kasvojen menetykseen. Saamelaiskäräjien poliittinen johto kokee, että lappalaiset oikeutettuine vaatimuksineen ovat liukuneet saamelaisuuden ulkopuolelle. Saamelaisesta lammaslaumasta erotettuja jäseniä ei haluta takaisin, vaikka kysymys olisi naapurista, sukulaisesta tai hyvästä ystävästä.
Lappalaiskysymys on osoittautunut saamelaiskäräjien poliittiselle johdolle uskomattoman visaiseksi ongelmaksi. Myönnytyksiä ei haluta tehdä puoleen eikä toiseen. Kriisi ja pelko kasvojen menetyksestä jatkuvat. Tällainen lappalaisiin kohdistuva syrjintä innostavat alkuperäisiin lappalaisiin kuuluvia taistelemaan olemassaolonsa puolesta. Joten Ylä-Lapissa saamelaiskäräjien ja sen sisäistä lujuutta koettelee lappalaisten oikeutetut vaatimukset. Syy siihen on itsehallinnon toteuttamistavassa. Suhteet lappalaisiin kiristyvät, koska perus ja ihmisoikeuksista ei kanneta huolta.
Uudistettavalla saamelaiskäräjälailla ja Suomen valtion tuella rakennettavalla saamelaisella kulttuuri-itsehallinnolla on suuria vaikeuksia eri puolilla Suomea asuvien saamelaisten hyvinvoinnin takaamisessa. Muutto pois saamelaisten kotiseutualueelta on siten jatkuva varteenotettava mahdollisuus saamelaisten kotiseutualueella eläville saamelaisille. Ei kukaan halua alkaa rettelöimään sukulaisten ja tuttaviensa kanssa pelissä, jossa häämöttää häviäminen nurkan takana. Saamelaiskäräjien vastaus tähän uhkaan on saamelaismääritelmän kaventaminen. Se symbolisoi Ylä-Lapin kahtiajakoa sekä kuviteltua saamelaisten ja lappalaisten vastakohtaisuutta. Samalla se antaa sen kuvan että ainoastaan saamelaiskäräjät Suomen valtion taloudellisella tuelle pystyy ylläpitämään todellista ja aitoa saamelaista kulttuuri-itsehallintoa. Tilanne muistuttaa saksalaisia erottanutta Berliinin muuria. Nyt esitetty hallintomalli seisoo vielä huterammalla perustalla kuin Berliinin muuri.
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaTässä vastakohta asettelussa piilee koko saamelaiskiistan umpikuja. Monet yhteisöt joissa on saamelaisia ja lappalaisia ovat joutuneet saamelaispoliitikkojen tiukkaan seurantaan. Ne halutaan tavalla tai toisella saattaa käräjien poliittiseen ohjaukseen. Monia saamelaisyhteisöihin kuuluvia edustajia värvätään suurelle yleisölle vakuuttamaan ettei lappalaisia sorreta eikä syrjitä. Näitä mainosmiehiä ja naisia tarvitaan ideologisesti neutraloimaan saamelaiseen itsehallintojärjestelmään kohdistuvaa vastusta.
Monet saamelaiset ovat minun lisäkseni alkaneet liikehtiä ja vaatia la
ppalaisten syrjinnän lopettamista. Saamelaisten toisin ajattelu sellaisena kuin itse tunnen on syntynyt käräjien järjettömistä vaatimuksista. Itse olen esittänyt arvosteluja vallitsevaa politiikka kohtaan, artikkeleita, käsikirjoituksia. Niissä olen käsitellyt politiikka, taloutta, uskontoa ja kulttuuria. Seurauksena tästä kaikesta on ollut, että Pandorran lipas on avautunut: suuri määrä lappalaisista on uskaltautunut astua framille. Saamelaiskäräjien vastareaktio on ollut: tosiasioita niihin liittyviä faktoja ei tunnusteta.
Käräjät on politiikallaan koko ajan pyrkinyt etnisiä saamelaisia eristämään muusta väestöstä ja kyseenalaistamaan vallitsevat yhteistoimintamuodot lappalaisten kanssa. Saamelaiskäräjien paradoksi piilee siinä, että vaikka saamelaisten elintaso on noussut niin saamelaiskäräjien vaatimukset ovat vielä enemmän nousseet.
Saamelaispoliitikkojen antamat lupaukset ovat innostaneet etenkin nuorempia, joille luvatut visiot ja utopiat tuntuivat mahdollisilta. Mitä sitten voimme tietää tavallisten lappalaisten tyytyväisyydestä? Tästä ei ole olemassa mitään tutkittua tietoa, mikä merkitsee, että pelikenttä on edelleen avoin kaikenlaisille lupaajille, joilta puuuttuu tietoa ja hiatorian tajua.
Saamelaiskäräjät on pyrkinyt ohjaamaan yhdessä saamelaisradion avulla keskustelua pois näistä päivän polttavista ongelmista, mutta huonolla menestyksellä. Kiitos siitä internetille. Käräjien poliittiselle johdolle tämä merkitsee pelottavaa ja avointa haastetta.
Kumpulassa elokukuun 9 päivänä 2018
Jouni Kitti
Hallbergin työryhmän vuoden 2005 muistiosta ja
VastaaPoistaHallbergin toimikunnan vuoden 2018 mietinnöstä
Sekä Hallbergin työryhmän vuoden 2005 muistio ja Hallbergin toimikunnan vuoden 2018 mietintö tähtäävät saamelaiskäräjälain muuttamiseen. Molemmat ovat esitys siitä, miten saamelainen elämänmuoto, saamenkieli ja samalla koko saamelaiskulttuuri olisi turvattavissa ja miten tämän tulisi tapahtua. Molemmat perustuvat utopistiseen käsitykseen historiallisen kehityksen syy- ja seuraussuhteista, eli siitä, mitkä tekijät ohjaavat tuollaista kehitysprosessia ja miten sitä voidaan hidastaa.
Erään pelkistetyn määrittelyn mukaan saamelaisiksi luetaan ne henkilöt, jotka ovat merkityt saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Se ei kuitenkaan vastaa tosiseikkoja eikä se kuvaa nykyisenkään määritelmän edellytyksiä. Määritelmä ja alkuperäisyys eivät kohtaa täysin. Tästä huolimatta Hallbergin toimikunnan esitykset lähtevät tältä pohjaoletukselta, sillä varauksella, että määritelmää on ”parannettava” poistamalla siitä n.s. lappalaisperuste. Todellisuudessa tämä vain pahentaisi tosiasioiden mukaista tilannetta. Toimikunnan perusteluissa oleva ajatus saamelaisen määritelmän korvaamisesta suorasukaisesti äänestysluetteloon kuulumisella on haettu, ja kun toimikunnan mietintöön sisältyvä lakiesitys joka tapauksessa sisältää saamelaisen määritelmän, mietinnön perusteluosa on tältä osin avoimen harhaanjohtava.
Saamelaisrekisteriksi yleisesti kutsuttu vaaliluettelo määritelmineen ei ole onnistunut, sillä se jakaa saamelaista väestöä kahtia mielivaltaisesti, jopa saman suvun sisällä. Verisukulaisuus ei merkitse sen mukaan mitään. Siten järjestelmä on vakavalla tavalla virheellinen. Merkittävin haitta on nyt siinä, että huomattava joukko vahvan saamelaisen tai lappalaisen identiteetin omaavat, polveutumisen puolesta saamelaiset henkilöt ovat kiistattomasta alkuperäisyydestään huolimatta vaaliluettelon ulkopuolella eli statuksettomia. Ehdotettu malli ei tuo mitään parannuksia esimerkiksi tällaisille inarinsaamelaisille tai metsäsaamelaisille. Oikeusministeriö on nyt esittämässä vallitsevan vääryyden vahvistamista vailla uskottavia tai hyväksyttäviä perusteita. Suomen saamelaiskäräjien vaaleissa käytetty vaaliluettelo ei osoita luotettavalla tavalla alkuperäisyyttä eikä saamelaisuutta, ja Hallbergin toimikunta on nyt ”korjaamassa” sitä väärään suuntaan, jossa se tulee osoittamaan alkuperäisyyttä ja saamelaisuutta entistä huonommin.
Hallbergin esityksissä vuodelta 2005 ja 2018 viitataan usein sanaan kulttuuri. Sanaa on tyhjentävästi mahdoton ja tarpeetontakin määritellä. Saamelaisalueen kulttuurista voidaan yleisesti todeta, että se on melko yhtenäinen. Kuten Panu Itkosen väitöskirja osoittaa, saamelaisalueen eri väestöryhmät saavat elantonsa samalla tavalla ja samoista elinkeinoista. Heidän osallistumisensa uusiin nykyelinkeinoihin pääelinkeinona ja muutoin on yhtäläistä. Eron tekee saamen kielen käyttö; vain osa käyttää sitä tai jotakin sen murretta.
Voidaan sanoa, että kulttuurisesti yhteydenpito on samankaltaista, ei eristäytynyttä. Olennaisin jotenkin määriteltävä osa kulttuuria on kieli ja perinteet, joita väestö vaalii. Suomessa ei ole mitään eriytynyttä saamelaiskulttuuria; Se on osa assimiloitunutta kulttuuria, jonka yhteydessä se pysynee omien piirteineen ja tapoineen.
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaKulttuuriin ei voi ketään pakottaa eikä sitä voi määritellä ylhäältä käsin. Kulttuuri on niin ikään ihmisten asia, se on ajan mukaan muuttuvaa ja hengittävää, joten toimikunnan esityksen pyrkimys antaa sille jokin merkityssisältö on epäonnistunut ilman tyhjentävyyttäkin. Kulttuurin elementti voi olla elinkeinoista tulevat perinteet; Suomessa ei kuitenkaan ole elinkeinoja, joita ei harjoitettaisi modernilla tavalla ja pyrkimyksenä kannattava toiminta. Sen vuoksi elinkeinojen sitominen kulttuurin käsitteeseen epäonnistuu väistämättä: vain jotkut näkökulmat voivat olla kulttuurisia.
Selkeästi voidaan todeta, että saamelaisalueella kulttuuri viittaa eniten ja syvimmin väestön yhteistoimintaan, yhteiseloon, elämän tapaan, joka nojaa samoihin elinkeinoihin ja perinteisiin kielen ollessa vain yksi seikka. Kielestä sinänsä ei liene erimielisyyttä, vaikka Suomen valtio ei olekaan hyväksynyt esimerkiksi lapin kieltä (meänkieli) erityisasemaan Ruotsista ja sen lainsäädännöstä poiketen. Hallbergin johtamat työryhmät sivuuttavat nämä tosiasiat korvaten ne propagandaa muistuttavalla retoriikalla.
Kulttuurin käsitteen valikoivuus ilmenee siinä, ettei saamelaiskäräjien toimialan määrittelylle ole asetettu kestävän kehityksen vaatimusta: porojen ylilaiduntaminen saa jatkua kaikkien lausumien mukaisesti.
On pidettävä selkeästi erossa toisistaan kielen, etnisyyden ja varsinaisen alkuperäisyyden käsitteet. Tutkimuksen perusteella – josta tässä riittää viittaus valtion erikseen 2000-luvulla rahoittamaan erilliseen tutkimusprosessiin, sen tutkijoiden väitöskirjoihin ja muihin keskeisiin väitöskirjoihin liittyvät lähteet – on kiistatonta, etteivät maita saamelaiskäräjien kautta itselleen vaativat saamelaiset ole omistaneet valtion nyt ominaan hallitsemia alueita. Tällaisesta omistamisesta ei ole mitään näyttöä sen enempää asiakirjojen kuin kriittisen tieteellisen tarkastelun kestävän päättelyn perusteella. Maita ja vesiä ei ole myöskään ryöstetty tai vallattu kyseisten saamelaisten esivanhemmilta.
Hallbergin toimikunnan esitykset ovat rohkeita, mutta tätä ei ole sanottu kiittävässä mielessä: esitykset erottavat saamelaisuuden tylysti kaikesta asutus- ja oikeushistoriasta, vaikka ne yrittävät uskotella, että saamelaiset ovat alkuperäiskansaa. Ne kieltävät asiakirjaselvityksen ratkaisevuuden ja tekevät saamelaisuudesta harkinnanvaraisen asian.
Saamelaisen kulttuurin historiallinen jatkuvuus on ilmeinen asia: se on jatkunut sekä ulkoisesti että muutoin viimeisiin vuosikymmeniin asti. Kulttuuria ovat olleet myös maa- ja elinkeino-oikeudet: nautinta on korostunut. Ne ovat kuuluneet elämäntapaan, joka on muodostanut kokonaisuuden. Kyse on myös meänkielen suojasta; Ruotsissa sillä on lain suoja, ei Suomessa.
Kieli on monilla aiemmin vaihtunut valtakieleen. Saamen kieli on otettu rekisteriin vasta selvästi 1900-luvun kuluessa. Sitä ennen merkintöjä kielestä ei ole juuri ollut. Kieli ei ole ollut keskeinen. Toisaalta vanhempina aikoina lappalaisten ja saamelaisten kieli lienee ollut lähempänä toisiaan, koskapa suurporonhoidon ja sitä harjoittavien tunturilappalaisten alkuperä on peuran ja muun riistan pyytämistä harjoittaneissa puolinomadisissa yhteisöissä.
Koko saamelainen etnisyys on syntynyt vasta, kun siitä säädettiin lailla ja sidottiin siihen kieli. Lailla ei kuitenkaan voida kirjoittaa uudelleen historiaa. Lisäksi perinteisesti heimot ovat historiallisesti vaihtaneet kieltä usein kauppakumppanien mukaan. Käsitys yhtenäisestä kielestä on myöhempää perua, vaikka Suomen alueella suomea eri murteineen on puhuttu jo 1 500 vuotta.
Nykyisin saamelaisuus esiintyy johdonmukaisimmin saamen kielen käytön yhteydessä. Kieli onkin asetettu saamelaisuuden yhdeksi edellytykseksi. Kyse ei ole kuitenkaan vain sen vaikutuksesta. Alkuperäisyys liittyy suoraan siihen, kuka on asunut ja elänyt saamelaisalueella. Kieli muuttuu ja vaihtuu, kun tarkastelujakso on pitkä.
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaMyös saamelaisen määritelmä on lähtenyt siitä, että on pitänyt asua alueella riittävän kauan. Saamelaisen määrittely nykylaissa ja tutkittu asutus- ja oikeushistoria eivät kuitenkaan löydä toisiaan.
Suomessa tiedetään suvuittain, että osa saamelaisrekisterissä olevista on alkuperäisten lappalaisten tavoin asunut alueella niin kauan kuin tutkittua tietoa taaksepäin on saatavissa. Sen sijaan osa on muuttanut Suomen alueelle maiden välisten raaja- ja rauhansopimusten jälkeen uudisasukkaina Norjasta ja Ruotsista noin 1820- ja 1930-lukujen välissä. Nämä voidaan siis osoittaa suvuittain suoraan kirkonkirjojen pohjalta. Suvut ovat ns. porosaamelaissukuja.
Kuten Pertti Eilavaara lausunnossaan perustuslakivaliokunnalle vuonna 2015 osoitti, mikään perustuslain säännös ei voi muuttaa todellisuutta toiseksi. Samoin mikään kansainvälinen sopimus ei voi muuttaa tätä totuutta: päinvastoin on aiheellista muistuttaa, että ihmisoikeudet voivat perustua vain tutkittuun tietoon ja selvitykseen.
Näistä syistä alkuperäisyys ratkeaa asutus- ja oikeushistorian pohjalta, ei kielen eikä etnisyyden pohjalta. Myös ILOn alkuperäiskansayleissopimus lähtee tästä oletuksesta.
Olosuhdeanalyysiä saamelaisten ja saamelaisalueen tosioloista ei ole vaivauduttu tekemään toistuvista vaatimuksista huolimatta; toimikunnan esitystä suorastaan riivaa tiedon ja selvitysten puute oletusten ja väittämien korostuessa. Etukäteisanalyysiä ei korvaa mikään oikeusministeriön jälkikäteinen toimenpide. Olosuhdeanalyysi tarkoittaa, että eri väestöryhmien elinalat ja -olot kartoitetaan. Se selvittäisi sen olennaisen seikan, ettei Suomessa ole eroja elinolosuhteissa saamelaisuuden tai sen ulkopuolella olemisen perusteella. Olosuhdeanalyysin voidaan ennakoida osittavan myös sen, ettei Suomessa elinoloiltaan sellaisia väestöryhmiä, jotka kuuluvat ILOn yleissopimuksen numero 169 soveltamisalaan. Tämän vaihtoehdon suuri todennäköisyys lieneekin suurin syy siihen, miksi tieteellisen tarkastelun kestävää olosuhdeanalyysia ei ole vieläkään tehty.
Ennen kaikkea olosuhdeanalyysi selvittäisi elinkeinojen samanlaisuuden alueella. Se osoittaisi, että taloudellisesti matkailu ja moni muu elinkeino saattaa olla taloudellisesti olennaisesti merkittävämpi eri väestöryhmille kuin poronhoito. Toimikunnan mietintö jää puutteelliseksi myös monien muiden, lainsäädännöllisille päätelmille ja hallituksen esityksen laatimiselle asetettujen vaatimusten osalta. Saamelaiskäräjälain muutoksia esitetään aivan muilla perusteilla. Tällaiselle poikkeamiselle hallituksen esityksen laatimista koskevista yleisistä oheista löytyy tuskin hyväksyttävää syytä.
Olosuhdeanalyysi kertoisi myös sen olennaisen seikan, että saamelaisten vaaliluettelossa olevat ja sen ulkopuolella olevat, samalla alueella asuvat ja samoista elinkeinoista elävät ovat kaikki samojen paliskuntien, yhteismetsien, kalastusosakaskuntien, metsästysseurojen jne. jäseniä. Miten kulttuurissa, joka voi tarkoittaa lähinnä vain elämisen tapaa, voisi olla näin ollen eroja? Voiko valtion tehtävänä todellakin tässä olla railojen viiltäminen vain aitosaamelaisten etnonationalistien kiihkeiden vaatimusten tyydyttämiseksi?
Toimikunnan esitys ei ole rakentanut sovintoa eri kiistoista, vaan se antaa aihetta uusiin jännitteisiin. Se avaa myös saamelaisalueen hallinnon vahvan politisoitumisen rasistiseen saamelaispolitiikan. Se valtakunnallistaa kehityksen ja saamelaiskäräjien toiminnan Norjan viimeaikaisen kehityksen tapaan. Kun politisoidaan ja lisätään poliittista valtaa, tämä kehitys on väistämätön.
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaPääministerin, hallituksen ja oikeusministeriön esitysten tavoitteita voi vain hämmästellä: miten selittyy pyrkimys eristää osa saamelaisalueen alkuperäisväestöä saamelaiskäräjien toimivaltuuksien ulkopuolelle. Mitä kehitystä tässä oikein tavoitellaan, jää epäselväksi. Tämä ei voi saavuttaa legitimiteettiä eikä se voi turvata saamelaisalueen kehitystä. Riskit ovat toimikunnan esityksen tekstistä ilmaistusta poikkeavia. Kyse ei ole todellakaan siitä, että saamelaisalueen kulttuuri olisi uhattuna vaan siitä, miten asiat hoidetaan, kuinka demokraattisia ollaan ja tunnustetaanko tosiseikat vai ei.
Yksilöitä koskevia asioita ei voida ratkaista pakottamalla, eristämällä, kieltämällä tosiseikat, estämällä yhteistyö ja vaikeuttamalla kuntien toimintaa alueella.
Toinen keskeinen ongelma on huoli saamen kielen säilymisestä. Se on viime kädessä seurausta luonnollisesta väestön identifikaatiosta. Selvää on kuitenkin, ettei eristäytymällä turvata saamen kielen vaalimista ja säilymistä. Saamelaisrekisterissä olevien hajallaan eläminen on todellinen este eikä se ole helposti poistettavissa. Paluuta entisille sijoille ei ole. Kieltä ei pelasta sulkeminen vaan tilaisuuksien avaaminen, kielen tukeminen laaja-alaisesti ja sen asettaminen kulttuurin säilymisen
avaimeksi.
Toimikunnan esitys ei turvaa ei edistä saamen kielen säilymistä. Saamelaiskäräjien toiminnan painotuksissa ei voida sanoa saamen kielen turvaamisen onnistuneen kovin hyvin. Ongelmia on, eikä niistä vähäisin ole se seikka, että yli kaksi kolmasosaa noin 10 000 saamelaisen kokonaismäärästä asuu saamelaisalueen ulkopuolella.
Norjassa käytiin kiivasta keskustelua ja saamelaisliike oli eräänlainen äärimmäisyysliike. Norjan valtio ei sitä hyväksynyt. Pääministeri Gro Harlem Brundtlandin johdolla valtio asetti käytännössä ehdoksi kehittämistoimille, että äärimmäisyysainekset oli vaihdettava saamelaisten johdosta. Niin tehtiinkin. Saamelaisten ideologinen politikointi on siirtynyt yhdistyksille, joista osa on vasta viime aikoina tullut mukaan käräjien viralliseen toimintaan.
Norjassa tavoitteena oli sekä alueellisesti että henkilöpiirinsä puolesta turvata kaikille saamelaisille henkilöille pääsy saamelaisten vaaliluetteloon. Niin tehtiinkin ongelmitta. Lisäksi Norjan valtio asetti selkeän ehdon sille, ettei ILO:n yleissopimuksen ratifiointi luo tai tuo yhtään uutta oikeutta, eikä yhtään sellaista oikeutta luvattu tulevaksi. Se johti pitkään prosessiin, jonka päässä oli sitten Finnmarkslovenin säätäminen (2005). Sen perusteella luotiin erillinen hallinto alueen valtionmaiden ja -vesien hallintoa varten. Lisäksi erillinen asiantuntijakomissio selvittää, kenellä voi olla uusia, yksityisiä oikeuksia alueella.
Edellä oleva arvio Hallbergin työryhmien esityksistä sekä vuodelta 2005 että 2018 osoittaa, että tosiasioista ei ole niin väliä kun saamelaisten itsehallinnolle yritetään luoda lailliset perusteet. Sama koskee kestävää kehitystä esim. porotaloudessa, jossa vuosikymmenten ajan on vallinnut ylilaidunnustilanne. Saamelaisten itsehallinnon oikeuksien laajentamisella pyritään estämään kestävän kehityksen mukainen kehitys poronhoidossa. Lyhyesti: useimmat Hallbergin työryhmän lainmuutosten perustelut eivät vastaa millään lailla tiedossa olevia tosiasioita vaan ovat niiden vastaisia. Tältä osin valtion puolelta tarvittaisiin aktiivisempaa otetta sovinnon aikaansaamiseksi.
Kirjoituksen yhtenä lähteenä on käytetty Pertti Eilavaaran lausuntoa perustuslakivaliokunnalle tammikuussa 2015.
Jouni Kitti