Tuollaisilla selityksillä haettiin minulta ja ehkä minun
kauttani ymmärrystä ja tukeakin tekeillä olevalle lappalaisten syrjäyttämiselle
saamelaiskäräjiltä. Toinen ja ehkäpä se perimmäinen totuus saattoi kuitenkin
olla keskustan ajatus lieventää tai peräti torjua tulevaa vaalitappiotaan
kalastelemalla etelän vihertävien cityihmisten ääniä näyttämällä miten se
kykeni ymmärtämään ja hoitamaan saamelaisten asioita – näiden (siis
saamelaiskäräjien johdon) toivomalla tavalla. Etelässähän saamelaisten sorretusta
asemasta ja historiallisista oikeuksista ollaan parhaiten perillä?
Ehkä Juha Sipilä
tykönään oli laskenut, että näin kannatti nyt puolueen ja hänen itsensä
kannalta tehdä. Sitä, miten hän oli ajatellut lappilaisille työrukkasilleen Markus Lohelle ja Mikko Kärnälle käyvän, ei tällainen insinöörikoulutusta vailla
oleva kirjoittelija osaa mennä arvuuttelemaan. Sen sain kuitenkin noissa
taustakeskusteluissa kuulla, että Sipilä oli käräjälakityön maaliin saattamista
kiirehtinyt. Toki tuo kiirehtiminen myös toisella suulla kiistettiin.
Kun kirjoitin aiemmin tekeillä olevasta Markus Lohen
muotoilemasta lakikompromissista, tietojani väitettiin muun muassa Lohen
itsensä ja myös Hallbergin suilla virheellisiksi. Toisin sanoen, työryhmän työ
haluttiin pitää viime hetkiin kansalaisilta salassa, saamelaiskäräjilläkin vain
pienen ydinjoukon tietona. Kun työryhmä kokoontui viimeisen kerran, koetti
saamelaisjohto vielä kunnon iltalypsyä luottaen siihen, että Lohen
kompromissiin sopi helposti palata työryhmälle jatkoaikaa pyytämällä. Toki
käräjäjohtoa pakotti käräjien hallituksessa syntynyt äänestyspäätös kovempien
vaatimusten puolesta. Koska kuitenkin muun muassa kokoomuslainen
oikeusministeri Antti Häkkänen oli
mennyt aiemmin käräjille lupaamaan, ettei sen ylitse lakityössä käveltäisi, ei
lakityöryhmän käräjäedustajilla sinällään ollut mitään riskiä ajaa asiat
umpikujaan työryhmän varsinaisen määräajan lopussa. Ja kuten nähtiin, sopuun
eli jo aiemmin tiedossa olleeseen Lohen ”kompromissiin” palattiin todella
sutjakkaasti heti jatkettaessa.
Kokoomuksen osalta muuten jäin hieman ihmettelemään sen
loivaa suhtautumista koko tähän lakisavottaan. Ehkä oma lappilainen
kansanedustaja olisi paneutumista ja ainakin linkittymistä puoluejohtoon päin
parantanut?
Hallbergin työryhmän työ tuotiin julki korostamalla kärkenä
sitä, ettei lailla enää säädettäisi kuka on saamelainen. Se ei kuitenkaan
tarkoittaisi etteikö saamelaiskäräjien äänioikeus olisi kiinni tietystä,
pelkästään kieliperusteisesta saamelaisen määritelmästä. Toisin sanoen aiemmin
ulos kirjoittamani ennuste kahden kerroksen saamelaisista toteutuisi.
Pelkkään kielimääritelmään nojaamista perusteltiin muun
muassa pohjoismaisella yhteneväisyydellä. Näin, vaikka saamelaisten
historiallinen perusta on Suomessa omansa ja lisäksi vahvasti todennettavissa.
Toki pohjoismaista ”kotikielen” määritystä muutettiin Suomen osalta ”ensimmäisen
opitun kielen” määritelmäksi, jolla muutoksella sinällään ei ole käytännön
merkitystä; kuka tahansa hämäläinen voisi jatkossa kasvattaa ja ilmoittaa jälkeläisensä
saamenkielisenä, jolloin kai voitiin puhua ”uussaamelaisista”. Vaikka aiemmin tällaista
saamelaiseksi pääsyä on haluttu rajata niin sanotulla ryhmähyväksynnällä, ei
pohjoismaisessa määritelmässä puhuta muusta kuin kielen kautta tulevasta oikeudesta tulla merkityksi
saamelaiskäräjien äänioikeusluetteloon.
Kielimääritelmää markkinoitiin vielä sillä, että äänioikeus
heltiäisi jos jompikumpi isoisovanhemmista on puhunut saamea ensimmäisinä
kielenään – siis kieliperusteella neljän sukupolven taakse.
Jatkossa siis kuka tahansa
voisi tuntea olevansa ja olla saamelainen, vaikkakin vain toiset pääsisivät
äänestämään saamelaiskäräjillä. Saamelaiskäräjät säilyisi edelleen ainoana
saamelaisen kulttuuri-itsehallinnon elimenä, joka myös käyttäisi tuolle
itsehallinnolle säädettyä puhevaltaa ja varoja. Kun ihmettelin tätä ”kompromissia”
Markus Lohelle, hän kertoi pääministerillä olevan takanaan rahaa, joita
voitaisiin käyttää myös käräjien ulkopuolelle jätettävien lappalaisten
kulttuurin ja hankkeiden tukemiseen. Hän kuitenkin korosti, että tuo varaus
koski vain nykyistä hallitusta. Toisin sanoen sitten RKP:n ja vihreiden
vallassa ollessa tilanne voisi olla jo toinen?
Sekä Markus Lohi että Mikko
Kärnä ovat korostaneet minulle lappalaisten mahdollisuutta hakeutua edelleen
polveutumisensa perusteella saamelaiskäräjien vaaliluetteloon parin vuoden
siirtymäajan aikana. Sen jälkeen siis historiallisen Lapinmaan alkuperäiskansa
saa elää ja asustella vailla saamelaiskäräjien ja perustuslainkin kautta kielisaamelaisille
lankeavaa asemaa. Ehkä perustuslakivaliokunnan jäsen Lohi osaa myöhemmin
selvittää miten lappalaisten asema lainsäädännön kautta todetaan?
Markus Lohi tuntui mielestäni jopa vähättelevän
saamelaiskäräjien äänioikeuden merkitystä ja ihmisten halua hakeutua ”riitaiseen
porukkaan”. Minusta tuo on mitä suurinta ymmärtämättömyyttä – tai pimitystä –
kun katsoo lakiesityksen tavoitetta edelleen vahvistaa saamelaiskäräjien
asemaa. Tuo tavoite tuotiin kyllä esille jo työryhmän työtä lanseerattaessa ja
käytännössä tuo vahvistaminen tarkoittaa muun muassa neuvotteluvelvoitteen
lisäämistä saamelaisjohdon pitkään ajaman yhteistyövelvoitteen suuntaan. Siispä
jatkossa kunnat, muut julkiset paikalliset yhteisöt, maakunta, Metsähallitus, valtion
laitokset ja ministeriöt saavat tottua jatkossa yhä pitemmälle meneviin
Akwé:Kon –menettelyihin, joihin pitää varata myös määrärahoja. Metsähallituksessahan
on jo tuossa yhteistyössä opittu punaisen
puhelimen aikaan, ja nykyään kai Markus Lohen johtamassa Lapin liitossakin,
mutta etenkin kunnissa ”yhteistyölle” lienee hyvinkin lisää mahdollisuuksia. Lakityöryhmän arvion
mukaan tietenkin myös saamelaiskäräjille tarvitaan lisää rahaa yhteistyövelvoitteen
resurssointiin.
Eräs peruste Lohen kompromissia markkinoitaessa oli se, että
nyt saamelaiskäräjät sitoutetaan ulos aiemmasta maaoikeus- ja
maanomistuspolitiikastaan. En todellakaan tiedä miten tuleva yhteistyövelvoite
poistaa tai edes vähentää saamelaiskäräjien halua ja kykyä harjoittaa aiempaa
maiden ja vesien käytön politiikkaansa perustuslaissa tuetun alkuperäiskansa-aseman
nojalla. Muistutin Markus Lohelle kuinka jo aikanaan maaherra ja
oikeusministeri Hannele Pokka kertoi
maaoikeuskiistojen loppuvan työryhmänsä silloin ajaman saamelaisten
kulttuuri-itsehallinnon myötä. Silloin kyselin oliko tuo laki todella
kulttuurilaki vai Troijan hevonen.
Sepä sitten on nähty ja sitäpä sopii jälleen kysyä ja tulevaisuudessa
nähdä.
Pekka Hallbergin työryhmän ehdotus on parhaillaan
lausunnoilla, joten ehkäpä siitä vielä jotain kuullaan ennen kuin laki ehättää
syksyllä Sipilän pöydälle ja hallituksen käsiteltäväksi.
Sikäli ihmeellistä ja surullista, että kiireessään keskustalaiset kokoomuksen peesatessa menivät saamelaiskäräjälain uudistamisessa pitemmälle kuin Anna Maja Henrikssonin vedättämänä oltiin menossa.
VastaaPoistaSipilä, Pentikäinen, Lohi...
VastaaPoistaSuohpan terror -ryhmä on jo piirrellyt Saamenmaan uusia rajoja 28.6. Lapin Kansan jutun mukaan. Alkuperäiskansaoikeuden tarkoittamat oikeudet saamelaisten hallitsemiin maihin ja vesiin ovat saamelaisilla seuraavaksi vaatimuslistalla. Turha on Kärnän ja Lohen muuta luulla.
VastaaPoistaSitä minäkin ihmettelin mikä oli se asia, joka näiden kompromissin rakentajien piti ehtiä toteuttamaan kaikki aiemmin vaaditut olosuhdeselvitykset sun muut katteettomiksi jääneet puheet ja vakuuttelut unohtaen. Nyt sitten vain lisää rahaa käräjille ja lappalaisille potku persuksiin.
VastaaPoistaTässäpä olisi peruslakivaliokunnan jäsen Markus Lohelle ja hänen "esimiehelleen" sekä Pekka Hallbergillekin oivaa luettavaa, sekä vankkaa näkemystä että faktaa. Lienee ehkä toiveajattelua, että herrat ehtivät ja jaksavat tämän paneutuen lukea, mutta syytä olisi?
VastaaPoistahttp://jounikitti.fi/suomi/politiikka/arvio.html
Todella vankkaa asiaa!
PoistaInarissa pari viikoa sitten julkaistu Hallbergin toimikunnan mietinnön esitykset eivät tiedä hyvää Ylä-Lapille ja sen asukkaille. Ne osoittavat myös miten heikolla tasolla saamelaisia koskevaa lainsäädäntöä valmistellaan, ja kuinka vastuuttomia kansanedustajat saattavat olla. Kansanedustajien arvovallalle sopivan pitkäjänteisen vastuun kantamisen sijasta he näyttäytyvät tikapuuhermostolla varustettuina poliittisina päivänperhosina, joiden ajattelu ei kanna seuraavia vaaleja kauemmaksi, ja joita kuviteltu vaalimenestys vetää huumaten puoleensa ja pelätty kannatuksen lasku saattaa paniikin vallassa tehtyihin päättömyyksiin.
VastaaPoistaKeskusta on perinteisesti ollut Lapin valtapuolue, edustämässä maakunnan etuja ja edistämässä sen kehitystä. Puolueen ansiot saamelaisten asian edistäjänä eivät kuitenkaan juuri kriittistä muistelua kestä. Nyt kun vaaleihin on tasan vuosi, Lapin kepulaiset ja puolueen johto näkyisivät kehittelevän jonkinlaista ”historiallista kompromissia” saamelaisten asemasta. Ei ole vaikea arvata, että hankeen todellinen perustavoite lienee keskustan vaalimenestyksen turvaaminen.
Hallbergin toimikunnan esityksiä kulissien takana valmisteltaessa hallituspuolueen Lapista valitut kansanedustajat näkyvät käyneen kevytmielisin perustein kauppaa perus- ja ihmisoikeuksista. Perusajatus on nyt vahvistaa lailla saamelaiskäräjien tähänkin asti ajama aitosaamelainen syrjivä käytäntö ja periaatelinja. Hallbergin malli sisältää eräänlaisen leikkurin, jolla saamelaiskäräjille annetaan virallinen valta toimia aitosaamelaisten omana elimenä, kun taas sen ulkopuolelle tähän asti suljetut saamelaiset passitettaisiin aivan virallisesti oikeudettomien saamelaisten keräilyeriin. Heille ei annettaisi oikeutta tulla merkityiksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, mutta liioin heille ei annettaisi oikeutta muodostaa omia, saamelaiskäräjiä vastaavia lakisääteisiä eli julkisoikeudellisia elimiä oman, alkuperäiskansoille kuuluvan itsehallinnon toteuttamiseksi.
Keskustan päälinja on kautta aikain ollut isäntälinja, vai pitäisikö nykyaikaisemmin sanoa isäntä- ja emäntälinja. Lohen ja kumppaneiden kompromissi toteuttaa tätä suurta linjaa yrittämällä naittaa Lapin lestadiolaiskeskustalainen valtaeliitti saamelais-poromieseliitin kanssa ja puremalla viimeksi mainittuun osingoille pyrkivät vähempiväkiset oikein lain voimalla kesyiksi, niin että heidät voidaan passittaa omiin karsinoihinsa ”aitoja saamelaisia” häiritsemästä. Siellä olkoot sitten mitä saamelaisia haluavat, vaikkapa joulupukkisaamelaisina.
Keskustan Lapin kansanedustajat ovat tähän asti painaneet eduskunnassa jarrua kun käsiteltävänä on ollut saamelaisten kollektiivisiin oikeuksiin perustuvan maanomistuksen laajentamista koskevat esitykset. Tästä puolustuskannasta huolimatta keskusta ei kuitenkaan käy ensimmäistä kertaa hyökkäykseen saamelaisrintamalla. Valtakunnallisella tasolla puolueella on päinvastoin ollut keskeinen asema saamelaisten maanhallinnan edistämisessä ja sen kautta Ylä-Lapin ”maaomistuskiistan” kehittämisessä aivan alusta lähtien. Vuonna 1987 perustettiin valtioneuvoston päätöksellä saamelaisasiain neuvottelukunta, joka aluksi toimi Lapin lääninhallituksen yhteydessä. Neuvottelukunnan mietintö (1990:32) valmistui 1990 Tarja Halosen toimiessa oikeusministerinä. Saamelaisten maanomistusta ja oikeusasemaa koskeva mietintö ei sellaisenaan edennyt eduskuntaan. Tarja Halosen noustua presidentiksi, oikeusministeriksi nousi 26.4.1991 keskustan kansanedustaja Hannele Pokka. Hän hoiti oikeusministerin virkaa 30.4.1994 asti, jolloin hänet nimitettiin Lapin maaherraksi ja hänen tilalleen oikeusministeriksi tuli keskustan kansanedustaja Anneli Jäätteenmäki.
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaEsko Ahon (kesk) hallituksen keskustalainen oikeusministeri Hannele Pokka asetti 13.5.1993 saamelaistyöryhmäksi kutsutun työryhmän valmistelemaan uutta saamelaislakia. Työryhmä luovutti yksimielisen mietintönsä 4.2.1994. Mietinnön pohjalta valmistui hallituksen esitys saamelaiskäräjälaiksi (HE 248 / 1994), jonka pohjalta eduskunta hyväksyi vuonna 1995 lain saamelaiskäräjistä (974 / 1995). Alkuperäinen versio nykyisestä saamelaiskäräjälaista säädettiin siis alun perin keskustapuoluevetoisen Esko Ahon hallituksen (26.4.1991–13.4.1995) toimesta.
Sen jälkeen alettiin valmistella alkuperäis- ja heimokansoja koskevan ILOn sopimuksen ratifiointia. Vuonna 2000 Paavo Lipposen (sdp) hallituksen oikeusministeri Johannes Koskinen (sdp) asetti vuonna 1994 Lapin maaherraksi vuonna 1994 edenneen Hannelle Pokan (kesk) johtaman toimikunnan tehtävänään arvioida jo aikaisemmin tehtyjen, saamelaisten maankäyttöoikeuksien ja maiden hallinnon järjestelyjä koskevien ehdotusten toteuttamiskelpoisuus ja ehdotusten tekeminen niistä valtionmaiden käyttöön liittyvistä vähimmäistoimenpiteistä joiden toteutumisella ILO-sopimus voitaisiin ratifioida. Toimikunnan esitys sai niin erimielisen vastaanoton, ettei toimikunnalle tehtävän antanut sosialidemokraattinen oikeusministeri katsonut olevan edellytyksiä asian eteenpäin viemiselle.
Tässä ei ole mahdollisuuksia käydä tutkimaan keskustapuolueen jarrumiehen roolia ja osuutta lausunnonantajana ja vaikuttajana saamelaisasioita koskevien esitysten kohdalla. Todettakoon kuitenkin, että puolue on toiminut hyvin monissa rooleissa, aina kuntatasoilta eduskuntatasolle asti, ja näiden välisellä tasolla erilaisissa lobbausjärjestöissä. Puolue on tällöin toiminut voittopuolisesti jarruttavana voimana, pitäen lähtökohtanaan pääasiallisen äänestäjäkuntansa eli tilallisen väestön etuja. On vaikea uskoa, että keskusta olisi nyt tullut saamelaisten oikeuksien kohdalla jonkinlaiseen aitoon synnintuntoon, ottaen siksi huolekseen kaikkien ”oikeiden” saamelaisten ihmis- ja alkuperäiskansaoikeuksien ajamisen.
Pikemminkin on korkeintaan kyse keskustan Lapin kansanedustajien ja poromieseliitin järkiliitosta, jossa keskusta tavoittelee vaalimenestystä. Mutta mikä on saamelaisosapuolen tavoite sen lisäksi, että muutama isompia poromääriä omistava saamelainen ehkä tulee näkymään keskustan listoilla seuraavissa vaaleissa? Saamelaiskäräjien tähänastisen taktikoinnin historia tuntien haluaisin varoittaa keskustan Lapin kansanedustajia ja puolueen johtoa siitä, että he eivät vain antaisi käyttää itseään hyödyllisten idioottien roolissa auttamalla saamelaiskäräjien johtoa vipuamaan eduskunnassa läpi, tai ainakin mahdollisimman pitkälle, käräjien vaatimusten mukaisia syrjiviä ja suomalaisen oikeusjärjestyksen ja -tajun vastaisia ehdotuksia. Juuri sellainenhan Hallberg-Lohen tulossa oleva esitys näyttää olevan, ellei kepun johdossa tätä ole satuttu vielä huomaamaan.
Kaikille vähänkään kokeneille poliitikoille pitäisi olla selvää, ettei keskustapuolueesta ole yksinään ILO-yleissopimuksen ratifioinnin esteenä olevien ongelmien ratkaisijaksi. Ei ainakaan sen historiaan perustumattoman mallin pohjalta, mitä Saamelaiskäräjät tähän mennessä on yrittänyt Suomen johtaville politiikoille tarjota. Välillä sitä yritettiin Ruotsalaisen kansanpuolueen yli-innokkaaseen tukeen nojautuen, mutta tuo poliittinen koukkaus päätyi täydelliseen mahalaskuun sekä RKP:n että saamelaiskäräjien kohdalta. Jos tämä seikkailu on saamelaisväestöllä vähänkään muistissa, on vaikea uskoa, että se innostuisi tämänkertaiseen ääntenkalasteluun, vaikka sen takana on RKP:tä kotoisampi keskusta. Mutta mikä riivaa keskustaa, kun se on lähtenyt soittelemaan tällaista sooloa? Puolueen kannatusluvut matelevat Lapissa ja muualla sen omankin perinteisen kannattajakunnan keskuudessa. Nyt käynnissä oleva liittoutuminen johtavien saamelaispoliitikkojen kanssa tuskin parantaa asiaa.
Jouni Kitti
https://www.lapinkansa.fi/lappi/inari-haluaa-saamelaiskarajille-edelleen-vahintaan-seitseman-inarilaista-201050284
VastaaPoistaMenipä näköjään Inarin kunnassakin siihen, että alkuperäiset, polveutuvat inarilaiset, jotka eivät ole tähän mennessä päässeet saamelaiskäräjien äänestäjiksi, joutavat jäädä tulevaisuudessa ulkopuolelle. Kunnan lausunnossa paistaa muutaman jo käräjillä olevan inarisaamelaisen tavoite lisäpaikoista.
Sikäli kun tiedän, tätä lausuntoasiaa ei sen kummemmin edes mietitty aikaisempien vuosien käytännön mukaan missään valmisteluryhmässä, vaan siitä päätettiin suoraan kunnanhallituksen kokouksen aikana. Kannattaa ihmisten kysyä asiasta kokouksessa mukana olleilta inarinsaamelaisilta Anu Avaskarilta ja Pekka Pekkalalta. Kari Akujärven suoraselkäisyys tuosta Lapin Kansan uutisesta näkyykin.
Anu ja Pekka tuumivat että kaverille ei jätetä!
PoistaKun olen seurannut yli 40 vuotta tätä pohjoisen maakiistaa, joudun kysymään, kuinka kauan Suomen yleistä mielipidettä ja poliitikoita on tarkoitus manipuloida valheilla puolitotuuksilla. Aikoinaan Yhdysvaltain presidentti Lincoln varoitti, että kaikkea kansaa voi pettää tietyn ajan, osaa kansasta voi pettää jatkuvasti, mutta kokonaista kansaa ei voi pettää kaiken aikaa.
VastaaPoistaValhe kuuluu meidänkin poliittiseen keinovalikoimaamme. Tiedämme myös kokemuksesta, että fanaattinen uskollisuus omille periaatteille on poliittisista aseista parhain tuhoon johtava tie. Erehdyksiä on tehty ja poliittisilla johtajilla on vastuu siitä, että tietyt suuntaukset ja virheet tunnustetaan.
Mielestäni strategisen ja samalla moraalisen virheensä Hallbergin toimikunta teki, kun se lähti arvioimaan kestämättömin perustein suhteensa heimoveljiinsä lappalaisiin. Sen sijaan, että toimikunta olisi nähnyt lappalaiset saamelaisina sanan laajemmassa merkityksessä, se maalasi lappalaisista itselleen pirunkuvan, teki tiukan pesäeron, syrjien avoimesti lappalaisia ja pakottaen nämä puolustustaisteluun. Strategiseen virheeseen liittyi vastustajikseen kääntämiensä lappalaisten voiman aliarvioiminen. Ehkä Hallbergin toimikunnan saamelaisjäsenillä oli yksinkertaisesti liian kiire luoda maanpäällinen saamelainen onnela, niin kiire, etteivät huomanneet että huutaessaan julki alkuperäiskansa-asemaan vetoavia maanomistusvaateitansa he seisoivat monin paikoin alueen oikean alkuperäiskansan, lappalaisten, harteilla.
Kansanedustaja Markus Lohi näytti erinomaista esimerkkiä edellisen hallituksen aikaisille kansanedustajille miten oikeutettua on saamelaiskäräjien johdon hylkimien lappalaisten alkuperäisaseman ja oikeuksien puolustaminen. Joten joutuu jälleen kerran kysymään mikä on saanut tällä kertaa hänen suhtautumisensa muuttumaan 360 astetta lappalaisvastaiseksi?
Harva ILOn sopimuksen ratifiointia ajanut saamelainen oli tullut pohtineeksi sitä, että vallanvaihdoksen on nojattava oikeudellisesti ja moraalisesti kestäviin periaatteisiin. Muistan miten 1970-luvulla monet saamelaiset vaativat Neuvostoliiton esimerkin innoittamina saamelaisten maanomistusolojen parantamista kertakeikauksella. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen on nähty, että alkuperäiskansojen kokemus Neuvostoliitosta on katkera tarina; siellä alkuperäiskansat siirrettiin väkisin ja asutettiin eri puolille laajaa maata. Vastaan hangoittelijat saivat pahimmassa tapauksessa luodin takaraivoonsa, ja jos ammuttavien kansanvihollisten kiintiö ei tullut tällä täyteen, kuka tahansa kelpasi uhriksi.
Ihmisen muisti näyttää olevan lyhyt. Saamelaisen maannälän ratkaisuksi turvauduttiin sittemmin ILO-sopimukseen. Vaikka sosialismi-sanaa ei mainittu, ja vaikka saamelaiskäräjien johto ja sen taustalla hääräävät vanhat ketut tuskin itsekään sen tajusivat, kyseessä oli vanha sosialismin rakennustyön resepti: kaikki maa neuvostolle, tässä tapauksessa saamelaiskäräjille.
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaMistä tällainen sekoilu kertoo? Tällä menolla saamelaisten poliittinen eliitti voi tuhota itsensä, ellei pysty korjaamaan virheitään. On saatava kuriin monenlaiset paheet, joista olen aikaisemmin eri yhteyksissä puhunut. Muutosta tarvitaan, koska käräjien toiminta on synnyttänyt epäoikeudenmukaisuutta ja ristiriitoja. Sen vuoksi suhtaudun kriittisesti epätasa-arvoiseen ja epäoikeudenmukaiseen järjestelmään, joka pyrkii ottamaan pohjimmiltaan samaan väestöön kuuluvilta lappalaisilta niin maan kuin historiallisen identiteetin siirtämällä ne etnopoliittiselle ryhmälle. Saamelaiskäräjien hallitus on Korkeimman hallinto-oikeuden tuoreimmasta päätöksestä asti elänyt jonkinlaisen arktisen hysterian vallassa, ollen vaaraksi itselleen ja muille; jos ei polta itseään istahtamalla tuleen, niin puraisee toista nenään. Jos puhe olisi lapsesta, tällaisen itkupotkuraivarin ymmärtäisi, vaikka rasittava se olisi sittenkin. Nyt puhutaan kuitenkin aikuisista, politiikasta ja asioiden hoidosta.
KHO:n ja vanhan eduskunnan päätösten jälkeen, saamelaiskäräjävaalien ja eduskuntavaalien alla ja jälkeen saamelaiskäräjien hallitus ja etenkin sen puheenjohtajat ovat kiihdyttäneet itsensä tilaan, jossa he elävät kuin maailmanloppu olisi käsillä.
Lukitus poliittiseen hysteriaan pitäisi purkaa ja keskittyä olemassaoloamme uhkaaviin haasteisiin, koska lukemattomat vaarat leijuvat maapallomme yllä. Meidän saamelaisten on todistettava selviytymiskykymme suurten ongelmien ratkaisussa. Koska olen optimisti toivon, että selviydymme yhdessä lappalaisten ja maailman muiden kansojen kanssa kaikista virheistä ja monituhatvuotisesta historiasta huolimatta – eihän kolme tai neljätuhatta vuotta kauhean paljon ole – ihmiskunta on viimeisen vuosisadan aikana moninkertaistanut tietojensa määrän. Samanaikaisesti osa tästä kehityksestä on auttanut levittämään valheellisia ajatuksia ja vääriä tietoja.
Saamelaisten poliittisten johtajien on aika palata maanpinnalle, koska yksikään kansa ei ole toista parempi, vaikka kaikilla on omat kansalliset ja kulttuuriset piirteensä. Jos lappalaiset ja saamelaiset – tai, jos halutaan ilmaista asia toisin – lappalaiset ja muut saamelaiset puhuvatkin eri saamenkieliä, tai vaikkapa suomea, he ovat saman alkuperäiskansan alaryhmiä, joilla on paljon enemmän yhdistäviä kuin erottavia asioita. Kun kulttuuripohja on kutakuinkin sama, mitä merkitsee silloin joku puheen ero, mitä merkitsee jos toinen on luterilainen ja toinen ortodoksi, mitä merkitsee jokin ero vaateparressa, tai mitä merkitsee kuka on tullut mistäkin, kansana, sukuna, perheenä tai yksilönä – niin kauan kuin näistä ei käydä satuilemaan toisten satuttamiseksi. Tässä asiassa tietämättömyys on monien puutteiden lähde. Tällä hetkellä tieto on tärkeimpiä liittolaisia saamelaisille ja lappalaisille, jotka pyrkivät rakentamaan parempaa maailmaa, niin vanhoille kuin nuorille.
Helsingissä heinäkuun 4 päivänä 2018
Jouni Kitti
Saamenkielisen Sapmelas-lehden päätoimittaja vuosina 1980-1999
Perustuslakivaliokunnan kuulema asiantuntija koskien hallituksen esitystä
saamelaiskäräjälain muuttamisesta ILOn sopimuksen ratifioinnista
Tiedoksi: Perustuslakivaliokunnan jäsen Markus Lohi