Polveutumista ei voi poistaa alkuperäiskansan määrittämisestä

Saamelaiskäräjälain uudistamista pohtineen Pekka Hallbergin työryhmälle on haettu jatkoaikaa elokuun loppuun asti. Työryhmä ei saanut määräaikanaan aikaan yksimielistä lakiehdotusta, joka yksimielisyys oli asetettu ehdoksi uusitun lain käsittelyyn ottamiselle.

Vaikka valmistelutyötä pyrittiin tekemään salassa ja tuomaan sitten kulisseissa valmiiksi sovittu esitys hallituksen esityksen muodossa eduskunnan siunattavaksi, salaus ei täysin onnistunut. Tietoa työryhmän työn eri vaiheista tuli useampien kanavien ja vastaanottajien kautta julki – ja siitäkös oltiin sitten mukamas harmissaan.

Erityisen järkyttävä oli julkivuotaneen niin sanotun ”Lohen kompromissin” sisältö. On käynyt ilmi, että tuota - olikohan kuusikohtaista - paperia lienee pureskeltu lakityöryhmässä jo varsin pitkään ja että sen läpiviemistä markkinoitiin myös kentälle erilaisin rauhoittelevin selittelyin.

Tuossa perustuslakivaliokunnan jäsenelle mielestäni erikoisessa esityksessä lähdettiin nollaamaan polveutumista Suomen alkuperäiskansan, saamelaisten, määrittämisestä. Lienee maailmassa ainutlaatuista, ettei polveutuminen olisi merkitsevä alkuperäiskansaa määritettäessä, ja huolimatta siitäkään, etteivät alkuperäiskansat välttämättä aina ole alueensa ensimmäisiä asuttajia (First Nations). Toki Pohjoismaissa on jo pitkään ajettu saamelaisen alkuperäiskansan määrittämistä kielen perusteella, joten siltä osin Markus Lohi pyrki varmaan olemaan linjassa tyydyttääkseen saamelaiskäräjien enemmistöjen toiveita. Hänen ”kompromississaan” parafoidun pohjoismaisen saamelaissopimuksen määrittämä ”kotikieli” oli kuitenkin kirjattu muotoon ”ensimmäinen opittu kieli”, jolla sinällään ei olisi mitään käytännön eroa saamelaisuutta rajattaessa ja esimerkiksi estoa suomalaisten ”uussaamelaisten” tulolle saamelaiskäräjien äänioikeutetuiksi.

Saamelaissopimuksen mukaan saamelaisen kotikielen osoittaminen tuo henkilölle oikeuden tulla merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. On selitetty, että ”uussaamelaisten” tulo voidaan vielä estää niin kutsutun ryhmähyväksynnän (lue ryhmähylkimisen) kautta, mutta sellaista ei nähdäkseni ole ainakaan tuohon sopimuksen määritelmään kirjattu. Sama pätisi harmonisoinnin kautta varmasti myös tuon ensimmäisen kielen osalta. Hallbergin työryhmässä kaavailtu kielikriteeri olisi ulottunut yhteen isoisovanhempaan asti, siis varsin etäälle, mutta riittävän kauas pullauttamaan ulos Suomen alueen alkuperäisiä lappalaisia.

Polveutuminen eli saamelaismääritelmän lappalaispykälä haluttiin Lohen ”kompromississa” poistaa kahden vuoden siirtymäajan jälkeen. Siis tuo aika pantiin tarjolle lappalaisten hakea saamelaiskäräjien äänioikeutta. Taustalla lupailtiin, että voitaisiinhan tuota siirtymäaikaa koettaa sitten eduskunnassa jatkaa, mutta käytännössä siis polveutujat haluttiin erottaa niin kutsutusta ”etnisestä saamelaisuudesta”. He voisivat kyllä olla halutessaan saamelaisia, mutta eivät matkustaa sen businessluokassa.

Sikäli kun olen joistain lähteistä saanut kuulla ja ymmärtää, juuri lappalaishaun kahden vuoden siirtymäaika oli – sekin - liikaa saamelaisjohdolle. He vaativat lappalaispykälän välitöntä poistamista. On myös kerrottu, että kannasta äänestettiin saamelaiskäräjien hallituksessa ja silloin äänin 4 -3 päätettiin lypsää vielä tuo välittömyyden vaatimus läpi. Lisäksi kaiketi vaadittiin myös Lohen esitykseen sisältyneen, saamelaiskäräjien vaalilautakunnan ja korkeimman hallinto-oikeuden väliin kaavaillun ”riippumattoman oikaisulautakunnan” nimitysoikeutta yksinomaan saamelaiskäräjille oikeusministeriön sijasta.

Saamelaiskäräjäjohdon raaka lypsäminen perustui hyvin pitkälle niihin lupauksiin, joita ihan ministeritahoilta oli heille annettu. Oli siis luvattu, ettei saamelaiskäräjälain uudistuksia esitettäisi ja tehtäisi ilman käräjien hyväksyntää. Toimeksiantajalta naurettava tapa vetää tavallaan matto alta työryhmän poliittisilta ja valtiota edustavilta virkamiesjäseniltä. Saamelaisjohdoltahan ei käsi väsy lypsyhommissa!

Sikäli kun olen edelleenkin oikeilla jäljillä, aloitteen Hallbergin työryhmän työn jatkamisesta teki saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio. Hän lienee tavannut asian tiimoilta myös pääministeri Juha Sipilän. Nähtäväksi siis jää, aikooko saamelaisjohto jatkaa kovilla vaatimuksillaan vai peruuttaako se lypsykiulun kaaduttua takaisin ”Lohen kompromissiin”. Jotenkin tuntuu, ettei saamelaiskäräjillä kovaa linjaa edustanut sisäpiirin osa välttämättä edes halua uusia noillakaan ehdoilla käräjälakia. Pysyminen vanhassa kun takaa heille epädemokraattisten kuntakiintiöiden kautta jatkossakin vallan ja muutama uusi polveutumisen kautta tuleva äänestäjä ei tuota valtaa hetkauta. Heitä voi siis edelleenkin räikeästi ”ryhmähylkiä” kuten nytkin on nähty.

Luulisi keskustan Markus Lohen, kokoomuksen Jari Huotarin ja myös vaikka työryhmän puheenjohtaja Pekka Hallbergin jo nähneen millaiseen puljuun joutuivat. Samoin työtä parlamentaarisessa työryhmässä seuranneiden poliitikkojen kuten Eeva-Maria Maijalan ja Mikko Kärnän. Oli käsittämätöntä miten yleensäkään polveutumisen poistaminen nousi niinkin vahvasti työryhmän todennäköiseen ehdotukseen, kun on nähnyt ja kuullut esimerkiksi juuri poliitikkojen selkeitä vakuutteluja, että tuosta kansainvälisesti käytetystä määrityksestä pidetään kiinni.

Olisiko myös työryhmän poliittisten ja virkajäsenten aiheellista reilusti peruuttaa ja pelastaa tässä prosessissa mitä heillä kylläkin vielä pelastettavissa on?

Jk.

Ivalossa järjestettiin 19.5. Suomen hallituksen alulle paneman sovintoprosessin valmisteluun liittyvä kuulemistilaisuus, jossa kuultavina olivat pääosin inarinsaamelaista juurta olevat, osin vaille saamelaisstatusta jätetyt kansalaiset sekä Inarinmaan lapinkyläyhdistys.
Polveutumisasia nousi vahvasti esille tuossa varsin hyvin väkeä koonneessa kuulemisessa. Samoin valtioneuvostolle lähti selkeä viesti siitä, että jo mielellään ennen sovintoprosessin käynnistymistä tai viimeistään sen aikana, ja siitä aloittaen, tulisi saamelaisväestöä jo pitkään jakanut ja raastanut paikallinen riitely saada selvitetyksi.
Ilman tuon kipeimmän ongelman ratkaisemista ei millään sovintoprosessilla saada tuloksia aikaan, Ivalossa todettiin.

Inarinmaan lapinkyläyhdistyksen taholta todettiin, että kun ”assimilaatiokeskustelussa ja -vaatimuksissa on herkästi käytetty sanontaa kulttuurinen kansanmurha, meistä erityisesti sellainen olisi, mikäli Suomen alueen alkuperäiset lappalaiset ohitettaisiin tällaisessa sovintoprosessissa ja mikäli heidät suljettaisiin historioineen ja sorron kokemuksineen Suomen oikeusvaltion taholta tapahtuvan tunnustamisen ja sopimisen ulkopuolelle”.