sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Polveutumista ei voi poistaa alkuperäiskansan määrittämisestä

Saamelaiskäräjälain uudistamista pohtineen Pekka Hallbergin työryhmälle on haettu jatkoaikaa elokuun loppuun asti. Työryhmä ei saanut määräaikanaan aikaan yksimielistä lakiehdotusta, joka yksimielisyys oli asetettu ehdoksi uusitun lain käsittelyyn ottamiselle.
Vaikka valmistelutyötä pyrittiin tekemään salassa ja tuomaan sitten kulisseissa valmiiksi sovittu esitys hallituksen esityksen muodossa eduskunnan siunattavaksi, salaus ei täysin onnistunut. Tietoa työryhmän työn eri vaiheista tuli useampien kanavien ja vastaanottajien kautta julki – ja siitäkös oltiin sitten mukamas harmissaan.
Erityisen järkyttävä oli julkivuotaneen niin sanotun ”Lohen kompromissin” sisältö. On käynyt ilmi, että tuota - olikohan kuusikohtaista - paperia lienee pureskeltu lakityöryhmässä jo varsin pitkään ja että sen läpiviemistä markkinoitiin myös kentälle erilaisin rauhoittelevin selittelyin.
Tuossa perustuslakivaliokunnan jäsenelle mielestäni erikoisessa esityksessä lähdettiin nollaamaan polveutumista Suomen alkuperäiskansan, saamelaisten, määrittämisestä. Lienee maailmassa ainutlaatuista, ettei polveutuminen olisi merkitsevä alkuperäiskansaa määritettäessä, ja huolimatta siitäkään, etteivät alkuperäiskansat välttämättä aina ole alueensa ensimmäisiä asuttajia (First Nations). Toki Pohjoismaissa on jo pitkään ajettu saamelaisen alkuperäiskansan määrittämistä kielen perusteella, joten siltä osin Markus Lohi pyrki varmaan olemaan linjassa tyydyttääkseen saamelaiskäräjien enemmistöjen toiveita. Hänen ”kompromississaan” parafoidun pohjoismaisen saamelaissopimuksen määrittämä ”kotikieli” oli kuitenkin kirjattu muotoon ”ensimmäinen opittu kieli”, jolla sinällään ei olisi mitään käytännön eroa saamelaisuutta rajattaessa ja esimerkiksi estoa suomalaisten ”uussaamelaisten” tulolle saamelaiskäräjien äänioikeutetuiksi.
Saamelaissopimuksen mukaan saamelaisen kotikielen osoittaminen tuo henkilölle oikeuden tulla merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. On selitetty, että ”uussaamelaisten” tulo voidaan vielä estää niin kutsutun ryhmähyväksynnän (lue ryhmähylkimisen) kautta, mutta sellaista ei nähdäkseni ole ainakaan tuohon sopimuksen määritelmään kirjattu. Sama pätisi harmonisoinnin kautta varmasti myös tuon ensimmäisen kielen osalta. Hallbergin työryhmässä kaavailtu kielikriteeri olisi ulottunut yhteen isoisovanhempaan asti, siis varsin etäälle, mutta riittävän kauas pullauttamaan ulos Suomen alueen alkuperäisiä lappalaisia.
Polveutuminen eli saamelaismääritelmän lappalaispykälä haluttiin Lohen ”kompromississa” poistaa kahden vuoden siirtymäajan jälkeen. Siis tuo aika pantiin tarjolle lappalaisten hakea saamelaiskäräjien äänioikeutta. Taustalla lupailtiin, että voitaisiinhan tuota siirtymäaikaa koettaa sitten eduskunnassa jatkaa, mutta käytännössä siis polveutujat haluttiin erottaa niin kutsutusta ”etnisestä saamelaisuudesta”. He voisivat kyllä olla halutessaan saamelaisia, mutta eivät matkustaa sen businessluokassa.
Sikäli kun olen joistain lähteistä saanut kuulla ja ymmärtää, juuri lappalaishaun kahden vuoden siirtymäaika oli – sekin - liikaa saamelaisjohdolle. He vaativat lappalaispykälän välitöntä poistamista. On myös kerrottu, että kannasta äänestettiin saamelaiskäräjien hallituksessa ja silloin äänin 4 -3 päätettiin lypsää vielä tuo välittömyyden vaatimus läpi. Lisäksi kaiketi vaadittiin myös Lohen esitykseen sisältyneen, saamelaiskäräjien vaalilautakunnan ja korkeimman hallinto-oikeuden väliin kaavaillun ”riippumattoman oikaisulautakunnan” nimitysoikeutta yksinomaan saamelaiskäräjille oikeusministeriön sijasta.
Saamelaiskäräjäjohdon raaka lypsäminen perustui hyvin pitkälle niihin lupauksiin, joita ihan ministeritahoilta oli heille annettu. Oli siis luvattu, ettei saamelaiskäräjälain uudistuksia esitettäisi ja tehtäisi ilman käräjien hyväksyntää. Toimeksiantajalta naurettava tapa vetää tavallaan matto alta työryhmän poliittisilta ja valtiota edustavilta virkamiesjäseniltä. Saamelaisjohdoltahan ei käsi väsy lypsyhommissa!
Sikäli kun olen edelleenkin oikeilla jäljillä, aloitteen Hallbergin työryhmän työn jatkamisesta teki saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio. Hän lienee tavannut asian tiimoilta myös pääministeri Juha Sipilän. Nähtäväksi siis jää, aikooko saamelaisjohto jatkaa kovilla vaatimuksillaan vai peruuttaako se lypsykiulun kaaduttua takaisin ”Lohen kompromissiin”. Jotenkin tuntuu, ettei saamelaiskäräjillä kovaa linjaa edustanut sisäpiirin osa välttämättä edes halua uusia noillakaan ehdoilla käräjälakia. Pysyminen vanhassa kun takaa heille epädemokraattisten kuntakiintiöiden kautta jatkossakin vallan ja muutama uusi polveutumisen kautta tuleva äänestäjä ei tuota valtaa hetkauta. Heitä voi siis edelleenkin räikeästi ”ryhmähylkiä” kuten nytkin on nähty.
Luulisi keskustan Markus Lohen, kokoomuksen Jari Huotarin ja myös vaikka työryhmän puheenjohtaja Pekka Hallbergin jo nähneen millaiseen puljuun joutuivat. Samoin työtä parlamentaarisessa työryhmässä seuranneiden poliitikkojen kuten Eeva-Maria Maijalan ja Mikko Kärnän. Oli käsittämätöntä miten yleensäkään polveutumisen poistaminen nousi niinkin vahvasti työryhmän todennäköiseen ehdotukseen, kun on nähnyt ja kuullut esimerkiksi juuri poliitikkojen selkeitä vakuutteluja, että tuosta kansainvälisesti käytetystä määrityksestä pidetään kiinni.
Olisiko myös työryhmän poliittisten ja virkajäsenten aiheellista reilusti peruuttaa ja pelastaa tässä prosessissa mitä heillä kylläkin vielä pelastettavissa on?


Jk.
Ivalossa järjestettiin 19.5. Suomen hallituksen alulle paneman sovintoprosessin valmisteluun liittyvä kuulemistilaisuus, jossa kuultavina olivat pääosin inarinsaamelaista juurta olevat, osin vaille saamelaisstatusta jätetyt kansalaiset sekä Inarinmaan lapinkyläyhdistys.
Polveutumisasia nousi vahvasti esille tuossa varsin hyvin väkeä koonneessa kuulemisessa. Samoin valtioneuvostolle lähti selkeä viesti siitä, että jo mielellään ennen sovintoprosessin käynnistymistä tai viimeistään sen aikana, ja siitä aloittaen, tulisi saamelaisväestöä jo pitkään jakanut ja raastanut paikallinen riitely saada selvitetyksi.
Ilman tuon kipeimmän ongelman ratkaisemista ei millään sovintoprosessilla saada tuloksia aikaan, Ivalossa todettiin.
Inarinmaan lapinkyläyhdistyksen taholta todettiin, että kun ”assimilaatiokeskustelussa ja -vaatimuksissa on herkästi käytetty sanontaa kulttuurinen kansanmurha, meistä erityisesti sellainen olisi, mikäli Suomen alueen alkuperäiset lappalaiset ohitettaisiin tällaisessa sovintoprosessissa ja mikäli heidät suljettaisiin historioineen ja sorron kokemuksineen Suomen oikeusvaltion taholta tapahtuvan tunnustamisen ja sopimisen ulkopuolelle”.

34 kommenttia:

  1. Lapin Kansan pääkirjoitus 19.5.2018 peräänkuulutti sovinnon löytämistä vuosikymmeniä kestääneeseen kiistaan siitä kuka kuulu saamelaisväestöön. Kirjoittaessaan että sopua kannattaa hakea, LK näkee osapuolina vain valtion ja saamelaiskäräjät. Lehti tosin mainitsee, että saamelaiskäräjillä “niukka enemmistö” on ollut sovittua mallia vastaan, mutta tarkoittaa epäilemättä niukkaa vähemmistöä. Tämän syvemmälle “Lapin väestön äänenkannattaja” ei poraudu koko kiistan ytimen muodostavaan saamelaisten sisäiseen kiistaan. Sen sijaan LK neuvoo: “Kaikkien osapuolten kannattaa istahtaa ja pohtia, onko laiha kompromissi parempi kuin lihava riita”. Pitäisikö siis saamelaisuuden ulkopuolelle suljettavien ottaa neuvosta vaarin ja tyytyä kompromissiin jossa lupaillaan määrärahoja heidän kulttuurinsa tutkimukseen ?

    Saamelaiskysymyksen ratkaisun ongelmat ovat varsin pitkälti samoja kuin saamelaiskäräjälain säätämisen aikaan vuonna 1995. Tässä yhteydessä on aiheellista huomauttaa, ettei Euroopassa ole todettu olevan alkuperäisheimoja. Alkuperäiskansan määritelmä edellyttää yleissopimuksessa tiettyä alhaista kehitysastetta ja kansan omien instituutioiden edes osittaista säilymistä, mitä koskeva olosuhdeanalyysi on Lapin osalta tekemättä. Tässä yhteydessä olisi osattava erottaa säilyneet perinteiset instituutiot elvytetyistä. Jos elvytetyille instituutioille, kielelle ja muille kulttuurin ilmentymille annetaan painoarvo, sama on tehtävä kaikkien niiden väestöryhmien kohdalla joiden alkuperäiskansa-aseman tunnustaminen voi tulla kysymykseen.

    Vuosien kuluessa konflikti on saanut uusia piirteitä, mutta sen ytimessä oleva kiista siitä kuka on saamelainen on edelleen ratkaisematta. Kiistaa on yrittänyt ratkaista myös ns. Hallbergin työryhmä esittämällä polveutumisen katkaisemista. Hallbergin julkisuuteen vuotanut malli johtaa vain kiistan kärjistymiseen, koska se merkitsee etnisten saamelaisten oikeuksien vahvistamista toistaiseksi statuksettomiksi jätettyjen saamelaisten kustannuksella.

    Historia tuntee runsaasti kiistoja, jossa yksi väestönosa on yllyttänyt itseään hyökkäämään samalla alueella asuvan toisen väestönosan oikeuksien kimppuun. Valitettavasti näitä esimerkkejä on myös meidän ajaltamme. Tavallinen saamelainen ja muu paikallinen ihminen ei halua alistua tällaisen kiistan aiheuttamiin häiriöihin ja kärsimyksiin jonkin ryhmän aseman tai sen taloudellisten etujen vuoksi. Kiistat syntyvät tavallisesti siellä, missä poliittiset johtajat pääsevät määräämään ihmisten kohtaloista ohittaen tavallisen ihmisen mielipiteen. Kansa saadaan kiistaan mukaan tehokkaasti yksipuolisella, tarkoituksenhakuisella ja totuutta vääristelevällä “tiedonvälityksellä”. Meidän kaltaisessa oikeusvaltiossa tästä on nyt jo korkea aika päästä eroon.

    Kiistaan voisi löytyä ratkaisu saamelaiskäräjien edustajien ja statuksettomien saamelaisten välisillä suorilla neuvotteluilla, joissa tunustetaan ILOn sopimuksen 169 periaatteet polveutuminen ja itseidenfikaatio määriteläessä kuka kuuluu ILOn sopimuksen tarkoittamaan alkuperäiskansaan. Valtion tehtävänä on luoda edellytykset neuvotteluprosessille siten, että osapuolet yksiselitteisesti hyväksyvät toistensa oikeuden tuoda neuvotteluprosessiin omat tosiasiansa. Utsjoella ja Inarissa hiljattain pidetyt tilaisuudet ovat hyvä alku, mutta se ei vielä riitä. Prosessiin on saatava mukaan riidan kylväjät, että he ymmärtäisivät sen minkä jo suuri yleisökin ymmärtää, ettei oikeusvaltiossa voi ihmisten perustuslainsuojaa nauttivia oikeuksia siirtää kevytmielisesti termikikkailulla alueen alkuperäisväestöltä ulkomailta Suomeen muuttaneiden porosaamelaisten jälkeläisille.

    VastaaPoista
  2. "Lienee maailmassa ainutlaatuista, ettei polveutuminen olisi merkitsevä alkuperäiskansaa määritettäessä, ja huolimatta siitäkään, etteivät alkuperäiskansat välttämättä aina ole alueensa ensimmäisiä asuttajia (First Nations)."
    -- Polveutumiskriteerin kohdalla olennaista on aikaulottuvuus. Polveutuminen omista vanhemmista on etnisesti erittäin merkittävää! Sen sijaan polveutuminen 300 vuoden takaisista esivanhemmista on etnisesti täysin merkityksetöntä. Jos aikaulottuvuus olisi näin pitkä, käytännössä jokainen Lapin asukas pääsisi saamelaiseksi. Siinä taas ei ole mitään järkeä, koska ylivoimaisesti suurin osa Lapin asukkaista on etnisesti suomalaisia.

    "Hallbergin työryhmässä kaavailtu kielikriteeri olisi ulottunut yhteen isoisovanhempaan asti, siis varsin etäälle, mutta riittävän kauas pullauttamaan ulos Suomen alueen alkuperäisiä lappalaisia."
    -- Uuslappalaiset eivät olekaan saamelaisten mielestä saamelaisia, vaikka heillä onkin saamelaisia kaukaisia esivanhempia. Siksi tuo aikaulottuvuus olisikin mielekäs.

    "...kuultavina olivat pääosin inarinsaamelaista juurta olevat, osin vaille saamelaisstatusta jätetyt kansalaiset sekä Inarinmaan lapinkyläyhdistys."
    -- Jos inarinsaamelaiset suvut ovat hiljattain vaihtaneet kielensä, polveutumiskriteeri ei liene ongelma - kunhan tiedostetaan se, että saamelaisuutta ei sulje pois se, että esim. isovanhemman elinkeino oli jokin muu kuin poronhoito.

    "Inarinmaan lapinkyläyhdistyksen taholta todettiin, että kun ”assimilaatiokeskustelussa ja -vaatimuksissa on herkästi käytetty sanontaa kulttuurinen kansanmurha, meistä erityisesti sellainen olisi, mikäli Suomen alueen alkuperäiset lappalaiset ohitettaisiin tällaisessa sovintoprosessissa ja mikäli heidät suljettaisiin historioineen ja sorron kokemuksineen Suomen oikeusvaltion taholta tapahtuvan tunnustamisen ja sopimisen ulkopuolelle”."
    -- Totta. Ratkaisukin tähän löytyy: lappalaisliikkeen kannattaa unohtaa saamelaisuudesta riiteleminen ja rakentaa ihan omaa lappalaista ryhmäidentiteettiään sekä hakea sen perusteella alkuperäiskansan statusta.
    http://www.elisanet.fi/alkupera/Saamelaiskiista.pdf

    Tämä on paras toistaiseksi ehdotettu ratkaisu, koska siinä saamelaiset saavat edelleen päättää ketkä ovat saamelaisia, eikä kaikkia Lapin asukkaita päästetä saamelaisiksi vain kaukaisten saamelaisten esivanhempien perusteella.

    VastaaPoista
  3. Veikon blogikirjoitusten ja samalla saamelaiskäräjien politiikan seuraaminen on opettavaista. Tänään nähdään selvästi, että nykyisellä johdolla on kannattajia, mutta myös vastustajia. Käräjät on jakautunut kahtia. Enemmistö ei edes tiedosta eikä välitä tietää mihin käräjien vaatimukset pahimmillaan saattavat johtaa. Suhtautuminen inarinsaamelaisiin on tietysti erittäin arka asia saamelaisideologian linjan vartijoille. Poro- eli pohjoissaamelaiset tietävät olevansa Inarissa inarinsaamelaisten maalla ja vaativansa oikeuksia niihin, eikä omiin maihinsa, eivätkä siksi halua inarinsaamelaisten voimaantuvan nykyisestään.
    Osana tätä inarinsaamelaisten aisoissa pitämistä porosaamelaiset eivät varsinkaan halua suoda inarinsaamelaisille omaa itsehallintoelintä kolttasaamelaisten tavoin. Tätä pelkäävät myös kolttasaamelaiset, jotka tietävät että heidät on asutettu Inarin lapinkylän alueelle. Inarinsaamelaisten pitämisen sopivan tyytyväisinä ja sopivan matalina poro- ja kolttasaamelaisten saamelaispoliittinen koalitio toteuttaa kaksikätisellä politiikalla. Toinen käsi liehittelee ”yhteistyökykyisiä” inarinsaamelaisia. Toinen käsi hylkää käräjien vaaliluetteloon hakevia koalitiolle epämieluisia inarinsaamelaisia, leimaa äänimääränsä perusteella eniten kannatusta omaavat inarinsaamelaiset käräjäedustajat ”yhteistyökyvyttömiksi” saamelaisten asian uhaksi ja sulkee heidät hallituksen ulkopuolelle. Käräjien ja sen enemmistön äänestäjäkunnan piirissä tällainen syrjintä tuntuu välttämättömältä ja luonnolliselta. Aivopesun tuloksena omatahtoisia inarinsaamelaisia pidetään ideologisina vihollisina, jotka valheillaan yrittävät tuhota uskonnon asemaan nousseen saamelaisideologian eli saamelaisuuden – mitä se sitten lieneekään. Sellaisille tarkkailijoille kuin minä koko näytelmä muistuttaa absurdia teatteria. Mielenkiintoista onkin nähdä miten sovintoprosessia valmistelava taustaltaan enontekiön saamelainen Anni Juuso avustajansa- saamelaisradion työntekijän - kanssa onnistuu tässä vaativassa työssään?

    Jouni Kitti
    pitkän linjan saamelainen vaikuttaja

    VastaaPoista
  4. Jaskalta hyvä idea, --- Totta. Ratkaisukin tähän löytyy: lappalaisliikkeen kannattaa unohtaa saamelaisuudesta riiteleminen ja rakentaa ihan omaa lappalaista ryhmäidentiteettiään sekä hakea sen perusteella alkuperäiskansan statusta.

    Lapissa tämä vapaa poronhoto-oikeus, vapaa metsästys-oikeus ja kalastus oikeudet perustuvat ikivanhoihin Lapinkylien lappalaisten oikeuksiin. Koska ja miksi näistä lappalaisten oikeuksista on tehty niinsanottuja joka miehen oikeuksia ,kuka tahansa voi ryhtyä tai alkaa enim. poromieheksi tai vapaasti metsästellä valtion mailla(alkujaan lappalaisten mailla) miksi näin Suomen lapissa, tämä tulis viipymättä korjata ja palauttaa nämä oikeudet vain Lapinkylien lappalaisten jälkeläisille ja ulkomailta tulleet saamelaiset(koltat ja pohjois saamelais suvut) ja suomalaiset ynnä muut voisivat näiltä Lapinkylien lappalaisten jälkeläisiltä anoa luvat poronhoitoon tai metsästykseen ja kalastukseen . Tässä olis oikea ratkaisu .

    VastaaPoista
  5. Jonkun pitäisi kyseenalaistaa tuon parivaljakon jääviys,sukulaisuussuhteet ja kannanotot nykyiseen kiistaan.On myöskin tarkasteltava heidän kirjaamismenettelyjä eri toimijoita kuullessa.
    Olisiko tämä prosessi vain savuverho osana suurempaa
    kaappausta?

    VastaaPoista
  6. Lapsena naapuritalon kivijalassa toimi parturiliike. Odotustilassa oli aina iso läjä lähes loppuun selattuja sarjislehtiä: Texvillereitä, Robinhuuteja ja sitä rataa meidän pikkupoikien ajankuluksi. Isommille oli tarjolla Jerrykottoneita ja mitä liekään ollut.
    Yhdessä Ropinhuutissa oli tarina, jossa Robinin porukkaan kuuluva munkki veli Tuck sekoitteli rikkiä ja salpietaria, olisiko ollut lääkkeeksi, ja seokseen taisi vahingossa joutua hiiltä. Seurauksena oli jysäys, sillä Tuck oli vahingossa keksinyt mustaruudin. Seuraavaksi ruutia sitten käytettiin menestyksekkäästi katalan Juhana Maattoman ja tämän kötyrin, Nottinghamin Sheriffin vastaisessa juonimisessa. Pahiksia ei tietenkään voinut ottaa hengiltä, silloinhan tarina olisi loppunut. Kun Robin sitten kyseli Tuckilta voisiko tämä tehdä lisää ruutia, eteen tuli ongelma. En muista tarkkaan, oliko jokin ainesosa loppunut, vai oliko hajamielisyyteen taipuvainen Tuck unohtanut yhden ainesosan. Lisää räjähdysöyheitä ei joka tapauksessa saatu, vaan Robinin ja hänen iloisten veikkojensa oli tyytyminen jousiin, ansaverkkoihin jne rehdissä taistelussaan oikean asian puolesta. Sarjakuvan lopussa kerrottiin, että niin ruuti vaipui unholan. Sitten nuorta lukijaa valistettiin brittiläisen maailmankuvan mukaisesti, että ruudin keksi "uudestaan" englantilainen filosofi Roger Bacon (n. 1220-n. 1292). Todellisuudessa ruuti mainitaan ensimmäisen kerran länsimaisessa kirjoituksissa juuri Baconin tekstissä. Itämaissa ruuti tunnettiin jo aikaisemmin. Taolaismunkkien kerrotaan kehittäneen seoksen alun perin lääkkeeksi, eli he olivat samoissa puuhissa kuin veli Tuck. Ottaen huomioon että Robinhuutien pääpahiskunkku Juhana Maaton eli n. 1166-1216, veli Tuck ei siis ollut kovin paljon aikaansa edellä -- ruuti teki vääjäämättä tuloaan sulostuttamaan ja kiihdyttämään ihmiskunnan kehitystä.

    Tämä pitkä johdanto vie siihen, että veli Jaska on todella keksinyt ruudin mutta vähän niin kuin uudestaan, Baconin tapaan. Ei siinä mitään. Tieteelliset perustelut ovat mitä ovat, mutta tärkeintä on että seos pamahtaa, toivottavasti töysin hallitusti, ja tekee siltä odotetun työn.
    Lappalaiset ovat saamelaisia vain sanan laajassa merkityksessä, tutkijoiden (muiden kuin Jaskan ja hänen kieliantropologi-oppi-isiensä) luokittelussa. Sen sijaan lappalaiset eivät ole saamelaisia jos saamelaislla tarkoitetaan vain sitä porukkaa, jotka (kai) halauavat että heitä kutsutaan vain saamelaisiksi, ja korkeintaan porosaamelaisiksi, ja joita toiset kutsuvat heidän kielensä mukaan myös pohjoissaamelaisiksi.
    Pohjoissaamelaisilla on tietenkin oikeus omaan itsehallintoonsa, etenkin kuin itsehallinnointi yhdessä muiden kuin kolttien kanssa tuottaa heille perustelluista syistä suurta ahdistusta ja tuskaa, etenkin pelkoa heidän oman sananvaltansa menettämisestä omissa asioissa, oman identiteetin liukenemista ja oman kulttuurin tuhoa.
    Vastaavasti lappalaisilla on, niin kuin Jaska painottaa, oman alueensa alkuperäiskansana yhtäläinen oikeus omaan itsehallintoonsa. Se, että Jaska painottaa mielestäni ylenmääräisesti saamen kieltä, tehden lappalaisesti "vähemmän oikeita" Jaskan omalla kieliperusteisella aitousasteikolla, on varsin pieni ongelma. Lappalaisten on kuitenkin syytä hakea omaa identiteettiään tosipohjaisesta historiasta ja muodollista tunnustamista omalle alkuperäiskansasemalle valtiovallalta, EU:lta tai YK:lta, eikä luottaa pelkästään Jaskan mahdollisesti jakamiin aitouslausuntoihin. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Lappalaiset ovat saamelaisia vain sanan laajassa merkityksessä, tutkijoiden (muiden kuin Jaskan ja hänen kieliantropologi-oppi-isiensä) luokittelussa."
      -- Miten lappalaiset edes teoriassa voisivat olla saamelaisia? Miten se, että osa kaukaisista esivanhemmista on saamelaisia, voisi tehdä nykyihmisestä saamelaisen?

      Ennen kaikkea: oikeita saamelaisia ovat ne yhteisöt, joiden piirissä saamen kieli on säilynyt. Oikeita saamelaisia eivät ole ne yhteisöt, jotka puhuvat vain suomea. Heidän saamelaisuutensa riippuu täysin oikeiden saamelaisten ryhmähyväksynnästä, ja sitä ei ole eikä tule.

      Tämä on todellisuus, joka pitää vain ymmärtää ja hyväksyä.

      "Lappalaisten on kuitenkin syytä hakea omaa identiteettiään tosipohjaisesta historiasta ja muodollista tunnustamista omalle alkuperäiskansasemalle valtiovallalta, EU:lta tai YK:lta, eikä luottaa pelkästään Jaskan mahdollisesti jakamiin aitouslausuntoihin. :-) "
      -- Juuri niin! Käytännössähän alkuperäisyyden tunnustaminen tuntuu olevan tärkeintä - ihan sama, millä nimellä itse porukkaa kutsutaan. Oikeus nimitykseen "saamelainen" on toisarvoista.

      Poista
    2. Vähän menee kyllä käytännön elämän todellisuutta hyvin pitkään sisältä seuranneena yli nämä sinun todistelusi. Kun sanot "Ennen kaikkea: oikeita saamelaisia ovat ne yhteisöt, joiden piirissä saamen kieli on säilynyt. Oikeita saamelaisia eivät ole ne yhteisöt, jotka puhuvat vain suomea", joudun kyllä kysymään kuinka suurella joukolla yhteisön jäsenistä tuo saamen kielen säilyminen on hoidettu? Kun kuulen päivittäin näiden "suomalaisten" ja "saamelaisten" yhteisöjen arkista kielenkäyttöä, on suomen osuus kovin vallitseva. Kun mennään ajassa hetki eteenpäin, on suomi vieläkin vallitsevampi. Sikäli kun emme puhu täällä kaikki jo englantia.

      Poista
    3. Veikko on valitettavan oikeassa äidinkielenään saamea puhuvien määrästä. Jos tunnustettuja ja hyväksyttyjä saamelaisia on n. 10000, niin äidinkielisiä saamelaisia heistä on ehkä 1700. Prosentteina ilmaistuna 17 %. Joten 83%
      on siis muunkielisiä lähinnä suomenkielisiä??? !!!

      Poista
    4. Saamelaiskäräjien vaaleissa 2015 oli 5795 äänioikeutettua. Ääniä annettiin 3035 ääntä. Jos tuo 17 % on suunnilleen oikea, saamelaiskäräjien takana voisi sanoa olevan noin 516 saamenkieltä äidinkielenään puhuvaa saamelaista äänestäjää, loppujen puhuessa äidinkielenään suomea.

      Poista
    5. Veikko, tietenkin Suomen saamelaiset käyttävät suomea suomalaisten ja yhteiskunnan kanssa asioidessaan. Eihän se liity mitenkään etnisyyskysymykseen.

      Käytännön elämäsi todellisuus ei voi kumota sitä, että on yhteisöjä, joiden piirissä saame on säilynyt äidinkielenä, ja on yhteisöjä, joiden piirissä se ei ole säilynyt (keminsaamelaisten jälkeläiset). Sinunkin on myönnettävä, että saamen säilyttäneet yhteisöt ovat näistä oikeita saamelaisia, eikö totta? Ja heidän käsissään silloin on, hyväksyvätkö he vieraskieliset yhteisöt saamelaisiksi vai eivät.

      Poista
    6. Anonyymille tiedoksi: missään saamelaisryhmässä ei äidinkielenään saamea puhuvia ole 100 %. Todellinen kielisyys näkyy luvuissa kirjoitukseni toisessa kuvassa sivulla 2:
      http://www.elisanet.fi/alkupera/Saamelaiskiista.pdf

      Mietipä rehellisesti, kummanlainen yhteisö on etnisesti saamelainen: se, jossa saame on säilynyt edes osalla äidinkielenä, vai se, jossa puhutaan vain suomea? Tämä on asian ydin, mutta te kieltäydytte kohtaamasta todellisuutta, koska silloin teidän pitäisi myöntää olleenne väärässä.

      Poista
    7. Ettet sinaä Jaska kieltäytyisi kohtaamasta sitä, että kieli ei ole etnisen yhteisön ainoa eikä välttämättä ensisijainen yhdessä pitävä tekijä tai ratkaiseva tunnusmerkki.

      Poista
    8. Millä ihmeen perusteella sinä jaska voit väittää sitä, että oikea saamelainen voi olla vain se tai ne jotka puhuvat saamenkieltä. Oletko sinäkin Pekka Sammalahden aivopierujen sanansaattaja? kun tuollaista rohkenet väittää.

      Poista
  7. Saamelaisesta vaikuttamisesta:

    Kun saamelaisten poliittiset johtajat liikkuvat maailmalla heidän tehtävänsä on eri tilanteissa selvittää ja varmistaa se, että poliittiset päättäjät saavat "oikeata tietoa" saamelaisten asemasta. Tavatessaan korkeita poliittisia päättäjiä ja vaikuttajia, he pyrkivät tuomaan esille, miten huonosti Suomessa toteutetaan saamelaisten oikeuksia verrattuna muihin pohjoismaihin. Joku korkea-arvoinen päättäjä saattaa kuullessaan tällaiset syytökset todeta: ”Sehän oli mielenkiintoinen väite, mutta eikö saamelaisilla siis olekaan Suomessa samat oikeudet kuin muulla samalla alueella asuvalla väestöllä?” Siitä sitten vaietaan tylysti, sillä keskustelutaito ja -valmius ei ole saamelaiskäräjien johdon vahvimpia puolia.

    Harva poliitikko paljastuu neuvotteluissa ja keskusteluissa saamelaispolitiikkaan hyvin perehtyneeksi, joten siksi heidän kannattaa vedättää täysillä. Politiikassa on tapana tukea kaikkea hyvää; sehän nyt nähdään Euroopassa, joka kyntää syvällä. Erityisen hyvin saamelaisen viesti uppoaa ulkomaiseen kuulijaan, vastaahan se yleistä mielikuvaa alkuperäiskansojen heikosta asemasta ja sen keräilytalousasteesta. Niitähän on satoja sorrettuja kansoja, Australian aboriginaalit 200 kielensä kanssa, Pohjois-Afrikan tuaregit, masait… Ja siis Suomen ja muiden pohjoismaiden saamelaiset. Ajatelkaa siis, Euroopassa on siis vielä alkuasukaskansa, joka asuu kodassa ja kulkee nomadeina porojensa mukana ja jota sorretaan raa’asti ja katalasti. Kuulostaa niin kauhealta, että sen täytyy olla totta. Mutta kukapa sellaista selvittää, kun totuus vielä kerrotaan kansallisasussa.
    Saamelaisjohtajat ovat vuosikymmenten ajan yrittäneet vakuuttaa suomalaisia, poliittisia päättäjiä siitä, että valtion on jo korkea aika palauttaa saamelaisilta varastamansa maat takaisin niiden ”alkuperäisille omistajille”. Tällaiset vaatimukset ovat herättäneet poliittisissa päättäjissä epätietoisuutta ja syvää levottomuutta, koska näin laajakantoiset vaatimukset vaikuttavat kaikkien alueella asuvien kansalaisten oikeuksiin ja elämään. Kertomatta jää, että porosaamelaiset muuttivat suurkarjoineen Suomeen, syrjäyttivät alkuperäisen väestön, tuhosivat heidän elantonsa moninaisuuden ja ottivat lopulta vallankin saamelaiskäräjillä.

    jatkuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kertomatta jää, että porosaamelaiset muuttivat suurkarjoineen Suomeen, syrjäyttivät alkuperäisen väestön, tuhosivat heidän elantonsa moninaisuuden ja ottivat lopulta vallankin saamelaiskäräjillä."
      -- Tuo on osittain virheellinen kärjistys: porosaamelaisia on elänyt Suomessa aina. Totta siinä on se, että he myöhemmin levittäytyivät myös vanhalle inarinsaamelaiselle alueelle.

      Sekin on totta, että saamelaiskäräjien rakenne on sellainen, että pohjoissaamelaiset voivat halutessaan sanella sen politiikan. Tätä tulisi ilman muuta muuttaa, esim. kukin saamelaisheimo saisi itsenäisesti päättää jäsenistöstään.

      Poista
    2. "Porosaamelaisia on elänyt Suomessa aina" saattaa edustaa vahvaa yksinkertaistamista, jota porosaamelaisuuden kehittymisen ja leviämisen konkreettinen historia ei välttämättä tue. Vaikka Hålogalandin Ottarin kertomuksessa puhutaan 600 poron omistamisesta jo myöhäisellä 800-luvulla, suurimittakaavaisen poronhoidon kehittyminen ja leviäminen lienee saanut vauhtia vasta 1500- ja 1600-luvuilla. Ottarin Vienanmerelle suuntaaman tutkimusmatkan kautta aukeaa kurkistusikkuna vanhaan Pohjoiskalotin maailmaan, jossa siihen aikaan asui fennejä (finnas), kveenejä (cwenas) ja bjarmeja (beormas). Ottarin "finnit" saatoivat olla jaskan porosaamelaisia. Hänen itsensä omistavat porot olivat "kesyjä". Kuusi niistä oli kuitenkin houkutuseläimiä, joita käytettiin villipeurojen pyynnissä. Ottarin kertomuksesta ei selviä, miten hänen kesyjä poroja pidettiin tai paimennettiin. Kesyjen porojen paimentaminen samalla seudulla jossa liikkuu villipeuroja on ollut hyvin työintensiivistä. Ottarin kertomus ei yksin todista, että laajamittakaavainen nomadinen poronhoito olisi ollut käytössä jo 800-luvulla, joskaan se se ei myöskään todista sitä vastaan. Olematta millään lailla alan tutkija satsaisin kuitenkin vahvasti hypoteesiin, jonka mukaan laajamittakaavaisen, pitkään vuotuiskiertoon perustuva poronhoito nykyisten pohjoismaiden alueella olisi kehittynyt vasta myöhemmin, kuroutuen sitä edeltävistä saamelaiskulttuurin muodoista joissa villipeurat olivat (ehkä ajokkaita lukuun ottamatta) pyynnin eikä paimennuksen kohteina.

      Voidaan kysyä, missä määrin kaikki tämä on merkityksellistä nykyisten saamelaisten suorittaman ja valtion sanktioiman itserajaamisen kannalta. Saamelaisuutta uhkaa kuitenkin paitsi assimiloitumisen Σκύλλα myös historiattomuuden tai väärennetyn oman menneisyyden Χάρυβδις.

      Poista
  8. ...jatkoa:

    Huolimatta tästä valta-asemasta saamelaiskäräjillä poro- eli pohjoissaamelaisten omatkin asiat ovat jääneet ajelehtimaan, kun ei oikein ole tiedetty miten edetä. Keskusteluissa poliitikkojen kanssa saamelaisjohtajat eivät ole hyväksyneet heille esitettyä ajatusta, että maaoikeuksista otettaisiin selvää normaalia maakiistoissa sovellettavaa prosessitietä noudattaen, vaan he ovat vaatineet poliittista ratkaisua. Valistuneessa kansalaisessa tällainen herättää epäilyksiä: miksi tarvitaan oikeudet polkevaa poliittista ratkaisua? ”Alkuperäiskansan - saamelaisten” johtajat ovat erinomaisen tietoisia siitä, että jos he vaatisivat maaoikeuksia käräjätietä, väittäen, että heidän edustamallaan väestönosalla on parempi oikeus niihin maihin, joita valtio nyt omistelee saantokirjoitta, alueen todellisen alkuperäiskansan – lappalaisten eli metsä- ja kalastajasaamelaisten – oikeudet osoittautuisivat vahvemmiksi. Oikeustietä kannattaa siis kartata. Saamelaiskäräjien johdolla on pitkään kokemukseen perustuva luja luottamus siihen, että poliitikot ovat narutettavissa toisin. Saamelaisjohtajat ovat tehneet parhaansa vakuuttaakseen itsensä ja päättäjät siitä, että ”valtionmaiden” alkuperäiset omistajat, metsä- ja kalastajalappalaiset, ovat kuolleet sukupuuttoon viimeistään hävitettyjen peurojen myötä, mutta tietävät, että uutinen näiden saamelaisryhmien kuolemasta on ennenaikainen. Maakaaren tarkoittamat oikeat omistajat, alkuperäisten lappalaisten perilliset, elävät.

    Välillä saamelaisten johtajat saavat kuulla tarkentavia kysymyksiä siitä, miten heitä sorretaan, mutta niihin vastataan aina saman fanaattisen kaavan mukaan, että tällaiset kyselyt kuulostavat rasismilta.

    Poliittisen rintaman muuttuminen presidenttien ja pääministerien valtakausien vaihtuessa on välittömästi vaikuttanut saamelaisten poliittisiin johtajiin ja heidän toimintaansa. Saamelaisten poliittiset johtajat ovat aina tarpeen vaatiessa osanneet tehdä heti täyskäännöksen alkaen solmia yhteyksiä presidenttien ja pääministereiden avustajiin ja luottohenkilöihin. Esim. saamelaisjohdon Koiviston vastustajasta tuli Koiviston luottohenkilö, sama jatkui Ahtisaaren ja Halosen aikana. Jäljet pelottavat, vaikka nyt ei sellaista ole havaittavissa.

    Urho Kekkosen aikana saamelaisten maa- ja vesioikeuksista puhuminen oli rajoittunutta. Juristina ja pohjoisten ystäviensä kautta Kekkonen tiesi kyllä, mistä oli kysymys, eikä ollut käännytettävissä. Mutta Koiviston, Ahtisaaren ja Halosen aikana kaikki muuttui: alettiin avoimesti puhua saamelaisten sortamisesta ja puhuttiinpa jopa kansanmurhasta, jonka vuoksi Halonen vaati korjaamaan tilanne ratifioimalla alkuperäis- ja heimokansoja koskeva ILOn yleissopimus tuota pikaa. Hänelle kyse oli siis karusta nollasummapelistä: kun lappalaisten oikeudet todella ryöstetään ja siirretään kollektiivisina saamelaiskäräjille, perustuslain mukainen oikeudenmukaisuus toteutuu.

    Keskustelu on sen jälkeen jatkunut samanlaisena ja ennen pitkää hallitsevaksi mielipiteeksi on muodostunut kanta, jonka mukaan keskustelun muuttumisesta ei pitäisi enää keskustella.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  9. Jottei totuus ja todellisuus unohtuisi uussaamelaisretoriikan höttöpilviin, kannattaa lukea Veikon kolumni:

    tiistai 13. maaliskuuta 2012
    "Ovatko alkuperäiskansat alkuperäisiä?"

    ILO 169-tietoja etsiessäni törmäsin tätän artikkeliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suora linkki tuohon kirjoitukseen:
      https://www.google.com/search?q=%22%22Ovatko+alkuper%C3%A4iskansat+alkuper%C3%A4isi%C3%A4%3F%22%22+%22kollumeilta%22&ie=utf-8&oe=utf-8&client=firefox-b-ab

      Poista
    2. Tuosta avautuu suoraan blogista:
      http://veikkovaananen.blogspot.fi/2012/03/ovatko-alkuperaiskansat-alkuperaisia.html

      Poista
  10. Hallbergin työryhmän päätyminen katastrofiin osoittaa selkeästi sen, että koko saamelaisuuden puolesta tehty työ näyttää katoavan. Millään ei ole mitään väliä: ei saamenkielellä eikä siihen perustuvalla kulttuurilla. Kaikki se minkä puolesta on kiivailtu vuosikymmenien ajan näyttää häviävän kuin tuhka tuuleen.

    Jos jotakin yhteenvetoa haluaa käräjien politiikasta lausua, voin luetella ne kohdat, joista historia syytää saamelaiseliittiä ja sitä tukeneita suomalaisia poliitikkoja:
    1. Saamelaiseliitti ei voi paeta vastuutaan historiaan perustumattomista saamelaismääritelmää koskevista linjauksistaan vuonna 1973.
    2. Saamelaiseliitti ei voi paeta vastuutaan linjaamastaan ja ajamastaan politiikasta, joka pohjautuu inarinsaamelaisiin kohdistuvaan vihaan.
    3. Saamelaiseliitti ei voi paeta vastuutaan Ylä-Lapin maanomistuskiistan aloittamisesta. Tämä toisen saamelaisryhmän historiallisiin alueisiin kohdistuva, oikeustaisteluksi naamioitu ja edelleen uusissa muodoissa jatkuva hanke on rikkonut maantapaan kuuluvan sovun.
    4. Saamelaiseliitti ei voi paeta vastuutaan inarinsaamelaisiin kohdistuvan syrjinnän aloittamisesta ja jatkamisesta. Tällä kansainvälisesti suojattuja ihmisoikeuksia rikkovalla syrjinnällä on pyritty polkemaan jalkoihin saamelainen moraali, perinteet ja tapakulttuuri.
    5. Saamelaiseliitti ei voi paeta vastuutaan inarin ja -keminsaamelaisten kulttuurimuistomerkkien suojelun laiminlyönneistä.
    6. Saamelaiseliitti ei voi paeta vastuutaan Suomen vanhimman saamenkielisen Sapmelas-lehden tuhoamisesta.

    Edellä sanottu osoittaa, että syytelista on pitkä ja painava. Omalta osaltani totean, että olen taistellut kynällä saamelaiseliitin mielivaltaa vastaan. Kun tämän toiminnan aloitin, saamelaispolitiikan umpionomaisessa maailmassa ei ollut erityisen muodikasta puolustaa demokratiaa ja vastustaa mielivaltaa.

    Todettakoon tähän sekin, että YLE on mestari saamelaispropagandan levittämisessä. Verorahoilla rahoitetaan saamelaiskäräjien propagandan saamen- ja suomenkielisiä versioita. Laajasta toimittajakunnasta ei näytä löytyvän uskallusta, tahtoa tai kykyä analysoida mikä pyörittää "kuka on saamelainen"-kiistaa.

    VastaaPoista
  11. ILOista kaksikielisyyttä Höblässä:

    https://www.hbl.fi/artikel/mikkel-nakkalajarvi-fran-enare-raddade-tvasprakigheten/

    Näkkäläjärvi – RKP -akseli vauhdissa, suomalaisvastaisuus yhdistää myös kommentissa.

    Häkellyttävästi saadaan koplattua saamelaisten pakkosuomalaistaminen perustuslailliseen pakkoruotsiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun tuollaista disinformaatiota on ladeltu ja latelee, ei ihme, että ruotsalainen luulee suomalaisten varastaneen Kaukosten maat.

      Poista
  12. Onneksi kaikkinainen disinformaatio oikaistaan varmaan pian ja dekolonisaatiota kammetaan taas edes muutaman tuuman eteenpäin ohdakkeisella tiellän kohti saamelaisten tasa-arvoa suomalaisen siirtomaherrakansan kanssa. Tunnettu mediatutkija- ja vaikuttaja twiittasi nimittäin Brysselistä 050618: "Meillä on ollut Brysselissä tänään todella hyvä, rakentava ja inspiroiva workshop alkuperäiskansojen taloudellisesta kehityksestä arktisella alueella. Kiitos kutsusta OECD ja Euroopan komissio!"

    VastaaPoista
  13. Pekka Aikio ja Marjut Aikio kirjoittavat vuonna 1986 Lapin tutkimusseuran vuosikirjassa saamelaisten etnisiteettiongelmista. http://www.lapintutkimusseura.fi/files/1986%20Lapin%20tutkimusseura%20vuosikirja%20XXVII.pdf

    "Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa virallinen saamelaisuuden määritelmä on lingvistisellä pohjalla."
    "Saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella asui kuitenkin ihmisiä, jotka eivät kuulu virallisesti määriteltyyn saamelaisväestöön, mutta voisivat kuulua lingvistisen määritelmän mukaan, tai ehkä enemmänkin sen määritelmän mukaan, joka perustuu aiemmin mainittuun lappalaisten elinkeino-oikeuteen. Jos nämä ihmiset sisällytettäisiin väkilukuun, saamelaisväestön määrä Suomessa olisi varmasti enemmän kuin 5000."

    "Kun saamelaisuus virallisesti määritellään kielellisen kriteerin mukaan, tilanne merkitsee sitä, että nykyinen määritelmä ei pitemmän päälle edusta kulttuurista todellisuutta (Aikio, M. 1984). Tosiasia on, että Vuotson saamelaiset ovat siirtyneet saamen kielestä suomen kieleen."

    "Ihmisen etnisiteetti ja kulttuurin säilyminen, kuten Fishman (1972;58) huomauttaa, näyttävät olevan paljon vakaampi ilmiö kuin kielen säilyminen."

    "...havaitsimme, että kahdeksasta talollisiksi merkityistä perheistä kaksi kuuluikin etniseltä taustaltaan porolappalaisiin ja muut kuusi metsälappalaisiin.... Se seikka, että nämä perheet asuivat hirsitaloissa, ei olisi saanut muuttaa heidän etnistä taustaansa, mutta porolaidunkomissiooni kerkeästi poisti heidät lappalaisista vain siksi, että he eivät asuneet enää kota-asumuksissa."

    VastaaPoista
  14. Valtioneuvoston kanslialle, saamelaisten totuuskomission asettamiseen liittyvää aineistoa

    On korkea aika palauttaa Inarin statuksettomien saamelaisten ihmisarvo

    Olin vuonna 1999 arvioimassa yhdessä 20 muun saamelaiskäräjien jäsenen kanssa saamelaiskäräjien vaaliluetteloon yli 1 100 pyrkijän vaalikelpoisuutta. Suurin osa inarin- ja metsäsaamelaisista polveutuvista hakijoista hylättiin väittämällä, etteivät he ole saamelaisia. Itse koen, että käräjien hylkäävä päätös on erityisesti inarinsaamelaisten hakijoiden ihmisarvoa loukkaava ja antaa huonon kuvan oikeusvaltiosta, jonka nimi on Suomi. Asia on viipymättä korjattava, koska asiaan liittyvä aineisto on KHO:n arkistossa eikä sitä ole saamelaiskäräjistä riippumaton tutkimus vielä avannut ja arvioinut.

    Hylätyt hakijat voidaan tunnistamalla siirtää tähän päivään. On siis korkea aika korjata tällaiset etnopoliittiset virheet ja laiminlyönnit. Kokouksessa tekemieni muistiinpanojeni mukaan suuri osa erityisesti inarinsaamelaisista hylätyistä hakijoista oli verisukulaisia vaaliluettelossa olevien kanssa. Arvioni on, että äänestysluettelo ei ole onnistunut, sillä se jakaa samaa väestöä liian sattumanvaraisesti, jopa saman suvun sisällä. Verisukulaisuus ja polveutuminen ei ole merkinnyt saamelaisuuden arvioinnissa mitään, ja sama käytäntö jatkuu. Se osoittaa, että järjestelmä on vakavalla tavalla virheellinen. Merkittävin haitta on siinä, että identiteetiltään vahvat Inarin lappalaiset ovat jääneet äänestysluettelon ulkopuolelle eli statuksettomiksi saamelaisiksi.

    Noista vuosista vastakkainasettelu on muuttanut luonnettaan, toisaalta laantunut, toisaalta kärjistynyt. Joka tapauksessa saamelaisuuteen liittynyt kiista on leimannut saamelaiskäräjien toimintaa vuosikymmenten ajat. Minusta on ensiarvoisen tärkeää, että asianosaiset ja heidän sukulaisensa saisivat varmuuden asian todellisesta tilasta.

    Sukututkimuksen keinoin on mahdollista selvittää hylättyjen henkilöiden polveutuminen hyödyntäen Lapin Sivistysseuran aikajakson 1722–1910 kattavan perherekisterikortiston tietokantaa. Sen avulla on osoitettavissa, että huomattava osa hylätyistä hakijoista polveutuu suoraan siitä saamelaisväestöstä, joka on asuttanut aluetta niin kauan, ettei sen muuttamisesta alueelleen jostain muualta ole minkäänlaista tietoa. Tämä väestö asutti aluettaan kun se liitettiin Ruotsin valtakuntaan, ja asuu siellä edelleen.

    Suomessa tiedetään suvuittain, että osa saamelaiskäräjien äänestysluettelossa olevista on alkuperäisten lappalaisten tavoin asunut alueella niin kauan kuin tutkittua tietoa taaksepäin on saatavissa. Sen sijaan osa on muuttanut Suomen alueelle maiden välisten raja- ja rauhansopimusten jälkeen uudisasukkaina Norjasta ja Ruotsista noin 1820- ja 1930-lukujen välissä. Nämä voidaan osoittaa suvuittain suoraan kirkonkirjojen pohjalta. Nämä suvut ovat ns. porosaamelaissukuja, jotka ovat ottaneet oikeudekseen määritellä ketkä Suomessa ovat saamelaisia.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  15. ...jatkoa:

    Äänestysluettelosta hylätyt inarinsaamelaiset ja muut statuksettomiksi jätetyt saamelaiset ovat paitsi polveutumiseltaan saamelaisia, myös kulttuuriltaan saamelaisia vähintään samassa määrin kuin alueelle muuttaneet porosaamelaiset.

    Niin ikään tässä tilanteessa kaivataan niiden emotionaalisten ristiriitojen käsittelyä, joita hakijoissa, perheissä ja suvuissa on siirtynyt tähän päivään. Ne ovat herkkiä ja syvästi ihmisiin vaikuttavia asioita. Mielestäni hylätyt ovat olleet tietämättömyyteen perustuvan mielivallan uhreja.

    Aikoinaan ja vuosien mittaan äänestysluettelosta hylätyt, edelleen elävät saamelaiset, jotka edelleen haluavat päästä vaaliluetteloon, tulisi siihen ottaa asian uuden harkinnan jälkeen. Jo kuolleiden hylättyjen hakijoiden osalta saamelaiskäräjien tai KHO:n tulisi tunnustaa heidän saamelaisuutensa niin, että heidän jälkeläisensä voivat halutessaan tulla sillä perusteella otetuksi vaaliluetteloon. Kuolleiden osalta päätöksellä olisi symbolinen merkitys nykyisin eläville ja tuleville polville, koska se tunnustaisi heidän muodollisen saamelaisuutensa ja sen kautta ihmisarvon saamelaisina. Se todistaisi että sivistys- ja oikeusperiaatteet koskevat myös saamelaisia.

    Syvin kysymys kuuluu milloin nykyinen kiista päättyy mielikuvia luomana ja muokkaavana prosessina, intohimoja ruokkivana tiukkaan juuttuneina suku ja perhemuistoina. Terveestä etääntymisestä oli jo merkkejä, mutta sitten tapahtui taas kerran asioita, jotka palauttivat sovintoa kohti kulkeneen prosessin lähtöasetelmiin. Nimittäin ns. Hallbergin työryhmän ”kompromissiehdotus” käänsi tilanteen samaan pisteeseen kuin vuonna 1999, jolloin valtaosa hakijoista hylättiin perusteilla, jotka eivät ole oikeudellisia, vaan etnopoliittisia.

    Nuoremmissa saamelaisissa – niin maallikoissa kuin tutkijoissa – on valitettavasti ilmennyt entistä hyökkäävämpiä, näennäistieteellisiin perusteisiin vetoavia etniseen syrjintään yllyttäviä asenteita. Mutta ilahduttavasti erottuu myös osapuoliin sitoutumatonta, lähinnä inhimillisesti motivoitunutta asennetta. Kiista kiinnostaa syy- ja seurauskimppuna, eikä saamelaisena tai lappalaisena sankaruutena. Mutta osapuolten vahingolliset traditiot pysyvät kuitenkin hengissä niin kauan kunnes virallisesti pyydetään hylätyiltä anteeksi. Anteeksipyyntöä tärkeämpää on kuitenkin tehtyjen virheiden korjaaminen. Siihen meillä on täysi mahdollisuus, jos halutaan tiedossa olevat virheet korjata.

    Jouni Kitti
    Saamenkielisen Sapmellas-lehden päätoimittaja (1980-1999)

    VastaaPoista
  16. Vuosi sitten kolttamuseon avajaisissa Tiina Sanila-Aikio puhui kohtaamisesta ja unohtamisesta. Puheella uhottiin Inarilaisessa heinäkuussa:

    https://aijaa.com/SxKaIa

    Epäselväksi jätettiin, mitä sieltä lännestä tuli ja ketkä ovat unohtaneet, mutta sehän selviää täältä:

    https://www.sgr.fi/susa/92/leinonen.pdf

    Sivu 107: ”Suomen (Venäjän) ja Norjan välinen raja suljettiin v. 1852, minkä takia Norjan
    porosaamelaiset eivät saaneet enää päästää laumojaan Suomen puolen jäkälämaille.
    Norja sulki vastavuoroisesti oman rajansa Suomesta joka vuosi Norjan rannikoille
    vapaasti kulkevilta kalastajilta. Etelä-Varangin (Itä-Ruijan) porosaamelaisten oli
    nyt pakko päästää laumansa Näätämön saamelaisten laitumille. Tämäkin alue oli
    pian loppuunkulutettu…”

    Inarinsaamelaiset Inarin siidan alueella ovat kohdanneet saman ja samat unohtajat.

    VastaaPoista
  17. Varapuheenjohtajien hillotolpasta (50% puheenjohtajan palkasta) valitettu, kohdassa 2:40…

    https://areena.yle.fi/1-4291144?autoplay=true

    Rahaa ollaan holtittomasti jakamassa omille, on se sentään hyvä, että joku on valppaana.

    VastaaPoista
  18. Jotenkin tämä tuntuu jo tutulta?
    https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/DownloadProposalAttachment?attachmentId=8850

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Taisit V.V. jo tuon sisällön kirjoittaa melko hyvin ennakkoon. Kun on seurannut alkukommentteja näkyy kuinka asiaa yritetään selvittää lappalaisten suuntaan parhain päin ja saamalaiset ovat tyytyväisinä hiljaa.
      Tässä tulee heille kaksikin kärpästä yhtä aikaa eli saamelaiskäräjien asema saamelaisten edustajana ja äänenä vahvistuu ja samalla päästään eroon muutamista sen asemaa aiemmin häirinneistä kansanedustajista kun heidät pullautetaan tämän takinkäännön takia laulukuoroon. Olipahan kova ja kohtalokas veto Sipilältä. Kokoomuksen rooli tällä kertaa jäi nöösipojan nyökyttelyksi.

      Poista
    2. "Vaikuttaakin siltä, että nykyinen saamelaishallinto aikoo ensin poistaa lappalaisilta äänioikeuden ja vasta sitten vaatia itselleen oikeutta alueensa maihin ja vesiin."

      https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003828078.html

      Vakuuttelut esityksen ensimmäisessä kappaleessa…

      ”Esitys ei vaikuta maankäyttöä ja elinkeinojen harjoittamista koskeviin edellytyksiin eikä koske yksityisille säädettyjä tai muutoin kuuluvia maaoikeuksia tai muita oikeuksia.”

      …eivät vakuuta. Kyseessä on vain silmänkääntötemppu. Esityksen hyväksymisen jälkeen alkaa taas rummutus maaoikeuksista alkuperäiskansa – ILO – akselilla. Troijan hevonen on osuva vertaus.

      Poista