Median kultamussukat osa 2 – eli se suuri järkytys

Kirjotiin hieman aiemmin median mielellään esittelemistä utopia-aslakeista ja ääripetroista, jollaisten kautta saamelaisten ja jopa koko saamen kansan ääntä esitellään suurelle suomalaisyleisölle – ja miksei sille saamen kansallekin. Ja että tavallisten arjen saamelaisten näistä eroavia mielipiteitä ei juurikaan kuule tai näe. Ne kun eivät ole niin mediaseksikkäitä ja kärjekkäimmillään tietenkin kyseenalaistaisivat tuon saamelaisten mielestä – saamelaiset vaativat – saamelaiset sitä ja saamelaiset tätä julistamisen. Saamelaisasioissa muutoin ehkä niin kriittiselle medialle riittää yleensä vain yksi totuus.

On sanottava, että yleensä riittää. Nimittäin Ylen A-studio järkytti viikonpäivät sitten nämä mediassa paistattelemaan tottuneet kultamussukat ja monet heidän kanssaan samoin ajattelevat tekemällä perusteellisen taustatyön jälkeen journalistisesti ihan oikeaoppisen, siis myös kritiikille vaihteeksi tilaa antavan jutun ”Berliinin muurin kaltainen jako saman väestön keskuudessa – Ylä-Lappia repivä kiista saamelaisuudesta odottaa yhä ratkaisuaan”.

Ylen toimittajat mahtoivat kokea joltisenkin yllätyksen siinä, millaisen itkupotkuraivarin he saivatkaan aikaan kiihkeimpien ”aitosaamelaisten” ja lappalaisvihaajien piirissä. Sikäli kun osaan katsoa käynnistynyttä ”haistattelua” toimittajan silmin, eiköhän se osoittanut A-studion tekijöille millaisen fundamentalismin pesää he olivat menneet sohaisemaan.  Ja että siitä pesästä saattaisi löytyä lisääkin penkaistavaa.

Julkaisenpa tässä tunnetun saamelaisaktiivin Pauliina Feodoroffin paljon piireissään tykätyn ja jaetun julkisen kommentoinnin esimerkkinä millaisena tuo median aiheuttama järkytys purkautui:

(Facebook-päivitys 9.2.2018 klo 11:00)

”Nyt ihan oikeasti, yleisradiolaiset ja A-studio. Onko oletus että meillä kaikilla on aikaa ja resursseja alkaa oikomaan ja tarkistaan aivan alkeistason asioita teille, jotka teette kuukausipalkalla valtionlafkassa uutisia saamelaisasioista? Voinhan toki lähettää teille palautekirjeen ja kirjoittaa tällaisen supervaikuttavan facebook-päivityksen sen jälkeen, kun ohjelma on jo lähetetty ja sen kainalojuttu internettiin julkaistu.
Meneillään on edelliseltä hallitukselta perinnöksi jäänyt saamelaiskäräjälain käsittely, jonka ensisijainen tarkoitus on päivittää ja selventää vuonna 1995 perustuslakiin kirjatun saamelaisten kulttuurisen itsehallitoelin saamelaiskäräjien toimintaa. Tämä sangen nuori kulttuuri-itsehallinnon elin siis hakee edelleen itseään, niin kuin kaikki hallinto, ja tarvitsisi lainpäivitystä monelta osin että kehitys saisi kehittyä. Ja kyllä, yhtenä osana koko lakipakettia on myös pykälä, joka koskee saamelaismääritelmää.
Ja näin ollen voimme jatkaa taas muutaman vuoden lisää tätä aivan vitun hajottavaa, raivostuttavaa, turhauttavaa ja kaiken puurouttavaa keskustelua siitä kuka on saamelainen.
Ja nyt vielä A-studion voimin, joka pontevasti otsikoi tämän kysymyksen jakamaan Berliinin muurin kaltaisen jaon ylä-Lappiin (sitaatti jutussa haastatellulta maa-ja metsätalousministeriöstä hiljattain eläköityneeltä Jouni Kitiltä). Samassa jutussa Jouni Kitti tunnustautuu että `Minä en polveudu Suomen Lapin alkuperäisistä asukkaista.` Kitin pohjoissaamelainen suku tuli Inariin Norjasta 1800-luvulla, taustoittaa uutinen.
Joku muu avatkoon tarkemmin termin `pohjoissaamelainen` problemaattisuus (viittaa kieliryhmään, ei kansanryhmään) ja siihen, millaista asukkuutta puolinomadinen tai nomadinen elämäntapa tuottaa ja vielä bonusraitana tuon Suomen Lappi/ Norjan Lappi-horinan tilanteessa jossa ovat kansa, joka on asuttanut aluetta jolle neljä
kansallisvaltiota on perustettu, ja jos vielä löytyy intoa tälle jaetun Saksan allegorian purkamiselle (saamelaiset muurinrakentajina siis what), go for it. Keskityn nyt isommalla pensselillä A-studiolaisten horinaan.
A-studio siis nostaa koko saamelalaiskäräjälaista käsittelyyn saamelaismääritelmän, eli kysymyksen siitä kuka on saamelainen. No puhutaan siitä sitten. Inserteissä on nostettu esiin Tuomas Keskitalo, poronhoitaja Näkkälän paliskunnasta, joka kertoo että hän kamppailee oikeudestaan poronhoitoon omassa paliskunnassaan, jota ilmeisesti ollaan jakamassa kahtia laidunmaakiistojen takia. Näkkälän paliskunta sijaitsee saamelaisalueella Käsivarressa. Tämän lisäksi haastatellaan Eila Ylilokkaa, joka asuu Savukoskella, saamelaisalueen ulkopuolella. Hänen ensimmäiset kommenttinsa koskevat sitä, kokeeko hän olevansa saamelainen, seuraavat puolestaan sitä, että hän kertoo alueellaan olevasta tarpeesta saada parempaa suojaa
muuta (teollista) maankäyttöä vastaan ja siitä että saamelaisstatus antaisi tälle paremman suojan. Sitten haastatellaan saamelaiskäräjien entistä puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärveä, jolta pyydetään kannanottoa samaan aikaan Tuomas Keskitalon saamelaisuuteen sekä Näkkälän paliskunnan erilaisiin poronhoitotapoihin.
Näiden lisäksi kantaa on kysytty Metsähallituksella elämäntyönsä tehnyttä Kari Kyröltä, joka on käynyt korkeimmassa hallinto-oikeudessa asti oikeutta pääsystään saamelaiskäräjien vaaliluetteloon (Kyrö kertoo haastattelussa eläneensä inarinsaamelaisen elämäntavan mukaista tavallista elämää). Sitten kysytään saamelaiskäräjien nykyiseltä puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikiolta, ovatko nämä korkeimman hallinto-oikeuden tekemät päätökset esimerkiksi Kyrön pääsystä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon laittomia, johon Tiina Sanila-Aikio vastaa että saamelaisen oikeuskäsityksen mukaan ovat. Ennen kuin mennään varsinaiseen studiokeskusteluun, jossa mukana ovat Anarasah-yhdistyksen puheenjohtaja Anu Avaskari ja saamelaiskäräjien jäsen Jan Saijets, topataan hetki noihin insertteihin.
Joko tietoisesti tai tietämättään A-studion suoraan sanottuna ääliö taustatoimitustiimi sotkee kahta eri lainsäädäntöä koko ajan ja kysyy toisen näkökulmasta esimerkiksi saamelaiskäräjien puheenjohtajilta ja antaa vasta-argumentit toisen lainsäädännön näkökulmasta. Siis jumalauta, sama asia kuin sote-keskustelussa vastattaisiin kaivoslain argumenteilla. Poronhoito Suomessa on järjestynyt poronhoitolain mukaan, jonka ylin päättävä yksikkö on paliskunta. Suomessa paliskuntien yhteiselin on Paliskuntain yhdistys, joka toimii maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa. Jos ja kun yksittäisessä paliskunnassa on laidunmaa/teurastus/whateverkiista, käsitellään se poronhoitolain mukaisesti, joka ei tunne erillistä saamelaista tai suomalaista poronhoitoa tai poronhoitajaa (joka on rakenteellinen ongelma). Paliskunta on kuin osakeyhtiö, jossa poronomistaja on osakas.
Saamelaiskäräjät Suomessa toteuttavat saamelaisten kulttuurista itsehallintoa, johon ei ulotu määräysvaltaa (edes) saamelaiseen poronhoitoon saati paliskuntien sisäisiin asioihin. Inserteissä tuodaan esiin, että saamelaiskäräjien entinen puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi on Näkkälän paliskunnan osakas. Eli poronhoitolain kontekstissa käsiteltävää elinkeinokiista nostetaan esiin vasta-argumenttina saamelaiskäräjälain uudistamiseen liittyville kysymyksille. Saman osakeyhtiön osakas syyttää toista osakasta yhtiön sisäisistä asiosta, ja toinen vastaa kulttuuri-itsehallintolainsäädännön kontestista. Siis äly hoi miksi jätit.
Ja kyllä, totta kai nämä asiat liittyvät myös yhteen, mutta ennen kuin tätä liitosta voi puolihuitaisten tehdä, pitäisi KERTOA PERKELE PERUSASIAT KUN IHMISET EI NIITÄ TIEDÄ.
Kukaan ei tietenkään taustoita mitenkään miksi laki kulttuuri-itsehallinnosta luotiin koskemaan vain kieltä ja kulttuuria (jossa edelleen jojotellaan, kuuluuko poronhoito siihen ja miltä osin) ja miksi saamelaisten kotiseutualue ulottuu vain Vuotsoon eikä
historialliselle saamelaisalueelle (minun puolesta vedetään vaikka Nuuksioon asti) ja ei tietenkään nosteta esiin sitäkään, että valtio se vissiin oli se joka nämä raamit saneli ja Eila Ylilokan yhteisön vahvemman maankäytön suojasta ulos jätti ja heidän metsänsä sotakorvauksiksi hakkasi. Eikä tietenkään edes kysytä siitä mitään, onko saamelaiskäräjät pyrkinyt hakemaan muita ratkaisuja ko. ongelmiin kuin lain
saamelaiskäräjistä. Saamelaiskäräjien ja entinen puheenjohtaja joutuvat, totta kai, vastaamaan siitä näkökulmasta mitä OLEMASSAOLEVA laki saamelaiskäräjistä sanoo, (etenkin kun siitä kysytään) ottamatta kantaa onko lainsäädäntö optimaalinen ja voisiko sen ongelmia ratkoa jotenkin muuten, toiset haastateltavat puolestaan voivat maalailla aika isolla pensselillä todellisia ja olemassaolevia yhteiskunnallisia ongelmia, joita koko Lappi on pullollaan. Ja näillä taustoilla astutaan studioon, jossa Avaskarilta ja Saijetsilta aletaan sitten kysellä että miksi kaikki nyt eivät pääse mukaan saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.
Kukaan ei selitä, mitä saamelaiskäräjien vaaliluettelo tarkoittaa. Sanaa polveutuminen heitellään tämän tästä sanomatta mitä sillä tarkoitetaan. Kukaan ei kontekstoi kuinka kielen ja kulttuurin vaihtuminen saamelaisryhmittäin on tapahtunut.
Aivan loppumetreillä Saijets yrittää nostaa esiin, että Avaskarin edustama järjestö (hänet esitellään inarinsaamelaisten edustajana (millä mandaatilla?)) hakee yksityisomistukseen pohjaavaa ratkaisua saamelaisten maaoikeuksiin kun taas saamelaiskäräjät hakee vahvempaa suojaa perinteisille elinkeinoille muuta maankäyttöä vastaan. Avaskari alkaa vastata että he eivät hyväksy tuollaista kollektiivista maaoikeusvaadetta, ja siihen toimittaja keskustelun toppaa.
Tänä lauantaina tulisi olla ensimmäinen julkinen seminaari totuuskomissioista Inarissa, jossa saamelaiskäräjät ovat järjestäjätahona. Kiitos aivan vitusti Yleisradio ja teidän kyllä-aivan-ite-tiietään toimitus, nimittäin tehän ette tule tämän paskapöräyksienne jälkiä ja entisestään vaikeutuvaa keskusteluilmapiiriä siivoamaan, te alatte tekemään uutta juttua ja observoitte että miten sekava soppa se siellä ylä-lapissa onkaan. En arvosta yhtään.”

Että näin tulivat toimittajat ojennetuiksi, totuuskomission ajan hengessä. Journalismista sentään jotain ymmärtävä Pirita Näkkäläjärvi muotoili Yle Sápmin jutussa kommenttinsa selvästi poliittisesti loivemmin. Hänestä juttu ei ollut niin paha mitä hän oli odottanut tai pelännyt.

– Olimme valmistautuneet tähän monta viikkoa ja pelänneet, että mitä siitä tulee, kun kuulimme että A-studio on kulkenut pohjoisessa ja myös täällä Helsingissä tekemässä kyseistä juttua, Näkkäläjärvi kertoi. Hänen mukaansa juttuun jopa varauduttiin saamelaiskäräjien johdon politiikkaa tukevan Faktalávvu-nettisivivun kirjoituksilla.

Tätä kirjoitettaessa Ylen A-studio on tehnyt jo toisenkin saamelaisaiheisen jutun, nyt Juha Sipilän hallituksen virittelemästä sovintoprosessista. Tuosta jutusta ei ainakaan samanlaisia ”paskapöräyssyytöksiä” taida tulla, olivathan siinä äänessä vain Tiina Sanila-Aikio ja saamelaisten tilanteeseen suomalaisen älymystöymmärtäjän paapovalla asenteella suhtautuva professori Teivo Teivainen. A-studio olisi voinut kuitenkin kysäistä, onko todella niin, että mahdollinen saamelaisten traumoja purkava sovintoprosessi rajataan vain jonkin asuntolakouluajan kurjuuksiin.

Entä ne vanhemmat ajat kun omaa kieltään puhuneet lappalaiset istutettiin jalkapuuhun tai rangaistiin muuten kurittamalla?