Hyvärinen tallusteli omaan lappalaismiinaansa

Anonyymi kommentoija kiinnitti tuolla aiemmin blogissani huomiota aikanaan saamelaisvaltuuskunnan ja sittemmin saamelaiskäräjien lakimiessihteerinä toimineen Heikki J. Hyvärisen väitteisiin ajat sitten kadonneista lappalaisista. Nykyinen valtaa pitävä saamelaispolitiikka haluaa kiistää heidän olemassaolonsa ja etenkin saamelaisuutensa. Taannoinen käräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi ehti rinnastaa lappalaiset joulutonttuihin ja viime aikoina lappalaisuuden on väitetty olleen pelkästään jonkinlainen ammattinimike – eikä missään tapauksessa liitettävissä Suomen valtion tunnustamaan alkuperäiskansastatukseen.

Näin Hyvärinen Ylen uutisessa:

”Saamelaiskäräjiä edeltäneen Saamelaisparlamentin pitkäaikainen lakimies ja saamelaiskäräjien työtä seurannut Heikki Hyvärinen ihmettelee mistä valtiosihteeri Paula Lehtomäki on löytänyt lappalaisia, koska valtion asiakirjoissa tuoreimmat maininnat lappalaisista ovat 1960-luvulta. Hänen mukaansa yksikään näistä henkilöistä ei ole enää elossa.
- Inarissa viimeiset lappalaiset on merkitty valtion asiakirjoihin 1900-luvun alussa, Utsjoella 1930-luvulla ja Enontekiöllä 1960-luvulla. Kukaan näistä henkilöistä ei minun tietääkseni ole enää elossa.”

https://yle.fi/uutiset/osasto/sapmi/oikeusministeri_sovintokomission_yksityiskohdat_ovat_aidosti_auki/9904036

Hyvärinen joko unohtaa tai uskoo muiden unohtaneen, että hän oli keskeisenä virkamiehenä laatimassa vuoden 1990 ehdotusta saamelaislaiksi. Hyvärinen toimi lakiehdotusta valmistelleen saamelaisasiain neuvottelukunnan sihteerinä ja ehdotuksen yhtenä allekirjoittajana. Muita allekirjoittajia olivat muiden muassa Pekka Aikio ja Kaisa Korpijaakko.

Blogini kommentoija muistutti, että lakiehdotuksen alussa olevassa saatteessa valtioneuvostolle ehdotetaan ylisen Lapin valtionmaiden maaoikeuksia palautettavaksi ”lapinkylien puitteissa yhteisesti lappalaisille ja saamelaisille”.

Ja saate jatkuu: …”kuitenkin niin, että myös muut suomalaiset, jotka harjoittavat elinkeinokseen poronhoitoa, kalastusta ja metsästystä, säilyttävät oikeutensa”.

Nyt siis 27 vuotta myöhemmin Hyvärinen ihmettelee, mistä Lehtomäki on löytänyt lappalaisia, jotka hänen mukaansa ovat kuolleet jo sukupolvia sitten eli selvästi ennen vuotta 1990? Anonyymi ansiokkaasti kysyikin, tunnustaako Hyvärinen nyt, että vuoden 1990 lakiehdotuksen lappalaiset olivatkin kuolleita sieluja ja siten vain hämäystä.

Maaoikeudet piti ehdotuksen mukaan palauttaa lapinkylien puitteissa. Yksi allekirjoittajista, Korpijaakko, julistaa kuitenkin 1.9.2017 Lapin Kansassa, ettei lapinkylälle ole vahvistettu eikä ole voinutkaan vahvistaa mitään maaoikeuksia eikä sitä paitsi ole enää myös lappalaisiakaan. Siinä toinen harhauttaja?

Kaivoin arkistostani tuon maaherra Asko Oinaan aikana istuneen neuvottelukunnan lakiehdotuksen, ja kuten muistan ja kuten olen moneenkin kertaan kirjoittanut, se nojasi perusteluissaan nimenomaan nyt niin kovasti kiistettyihin lappalaisuuteen ja lappalaisoikeuksiin.

Heti kohdassa ”Esityksen pääasiallinen sisältö” todetaan, että ”Poronhoitoa, kalastusta ja metsästystä kutsutaan perinteisesti lappalaiselinkeinoiksi.” Näiden elinkeinojen harjoittamista varten saamelaisten kotiseutualue esitetään jaettavaksi lapinkyliin (paliskuntajaon mukaisesti) ja että ”Osakkaina lapinkylässä olisivat lappalaista tai muuta saamelaista syntyperää olevat henkilöt, jotka asuvat lapinkylässä, sekä muut henkilöt, jotka harjoittavat lappalaiselinkeinoa pysyvänä elinkeinonaan jo toisessa tai useammassa polvessa”.

Lakiehdotuksen yleisperusteluissa todetaan, että ”Ruotsin vallan aikaan valtakunnan pohjoisinta osaa nimitettiin Lapinmaaksi, jossa vallitsi muusta valtakunnasta poikkeavan talousmuoto perustuen lappalaisten harjoittamiin elinkeinoihin, poronhoitoon, kalastukseen ja metsästykseen”.

Myöhemmin lakiehdotuksen tavoitekohdissa todetaan: Lapinkylien verolle pantuja alueita ja lappalaisten oikeutta niihin ei ole koskaan asianmukaisesti selvitetty ja otettu huomioon järjestettäessä lainsäädännöllä yksityisten ja Suomen valtion välisiä maanomistusoikeussuhteita. Nykyisin otaksutaan, että lappalaisten oikeus olisi aikojen kuluessa lakannut, varsinkin kun yleisesti on oltu sitä mieltä, että oikeutta ei enää ole. Kysymys maaomaisuuden säilymisestä tai lakkaamisesta ei kuitenkaan hallituksen mielestä ratkea ajan kulumisen myötä tai eri osapuolten käsityksen nojalla erityisesti tässä tapauksessa, jossa kyseinen maaomaisuus on ollut lappalaisten ja heidän perillistensä hallinnassa tähän päivään saakka”.

Saamelaislakiehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa vielä muun muassa kerrotaan:

”Suurin osa ehdotuksen mukaisista lappalaisista on säilynyt kielellisellä perusteella arvioiden saamelaisina. Myös nekin saamelaiset, joita ei määritelmän mukaan katsottaisi lappalaisiksi, ovat jonkun lappalaisen jälkeläisiä. Heidän esi-isiään ei kuitenkaan ole merkitty virallisiin rekistereihin lappalaisiksi vuosien 1875 - 1923 välisenä aikana. Tämä saattaa johtua useista seikoista, esimerkiksi siitä, että kyseinen henkilö on perustanut uudistilan jo ennen vuotta 1875 tai hän on joutunut erinäisten valtion toimien johdosta siirtymään pois esi-isiensä vanhoilta tiluksilta lapinkylässä”.

Tuossa kohdassa mainitaan Enontekiöltä Sodankylään muuttaneet lappalaiset sekä Petsamosta Inariin siirtyneet koltat. Ehdotuksessa esitettiin, että myös näillä ”sellaisillakin saamelaisilla, joita ei katsota lappalaisiksi, olisi erityisiä oikeuksia saamelaisten kotiseutualueella”.

Ja vielä esitettiin, että ”Lappalaisista ja niistä saamelaisista, joita ei katsota lappalaisiksi, laadittaisiin sisäasiainministeriön toimesta viralliseksi luetteloksi saamelaisten henkilörekisteri”.

Huhhei! Tänään kun tätä saamelaislakiehdotusta lukee ja vertaa tämän päivän saamelaispolitiikan ja -poliitikkojen sanomisiin, tuntuu kuin asiat olisivat muljahtaneet jotenkin nurin päin. Ja että Heikki J. Hyvärisen, Kaisa Korpijaakko-Labban ja monen muun tuohon aikaan lakia puuhastelleen muisti on jotensakin haurastunut – tai sitten valikoitunut.

Blogini anonyymia kommentoijaa siteeraten: ”Hyvä ettei lakiehdotus mennyt aikoinaan läpi, koska nämä silloiset asiantuntijat näin sujuvasti kumoavat nykyään sen aiemmat perustelut”.

Nyt vain Paula Lehtomäki, pääministeri Juha Sipilä ja oikeusministeri Antti Häkkänen pohtimaan keitä tuohon esillä olleeseen totuuskomissioon kannattaisi kutsua ja erityisesti keiden aloitteista. Ja vaikka samalla saamelaismääritelmääkin!