sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Ahneudella ei ole kattoa?

Juha Sipilän hallituksen suunnalta esille nostettu ajatus saamelaisten tilannetta ja kohtelua käsittelevästä totuus- tai sovintokomissiosta on ehtinyt saada aikaan monenlaisia mietteitä ja veikkailuja prosessin sisällöstä ja etenkin onnistumisesta.
Erään tutun saamelaisen näkemys oli, että ainakin rahaa ja valtaa tullaan joidenkin saamelaistahojen suunnalta huutamaan – ”ja mieluummin vielä tuossa järjestyksessä”. Hänen veikkauksensa edelleen oli, että prosessi kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
Sain tuossa tilaamatta ja pyytämättä pöydälleni totuuskomissiota koskevan julkilausuman, jonka allekirjoittajina tuossa vaiheessa oli 47 saamelaista, ensimmäisinä allekirjoittajina Lapin yliopiston arktisten alkuperäiskansojen tutkimusprofessorin tehtävässä kesällä aloittanut Rauna Kuokkanen ja Suohpanterrorin äänitorvena kunnostautunut Jenni Laiti. Viime aikoina esillä olleista muista saamelaisjulkkiksista allekirjoittajien joukosta silmiini pistivät Pauliina Feodoroff , Pirita Näkkäläjärvi, Niillas Holmberg sekä vanhempia saamelaispoliitikkoja edustava Pekka Aikio.
Julkilausuma on koko järeydessään seuraava:
”Me allekirjoittaneet saamelaiset tuomme tämän lausuman avulla julki vaatimuksemme liittyen ehdotettuun saamelaisten ja Suomen valtion väliseen totuus- ja sovintokomissioon.
Haluamme tarkoituksenmukaisen ja toimivan komission, joka vastaa saamelaisten tarpeita ja onnistuu työssään mahdollisimman hyvin. Keskeistä onnistumiselle ovat tarkka suunnittelu sekä työtä vastaava budjetti. Lisäksi onnistuminen vaatii laajan saamelaisten osallistumisen alkaen jo komission suunnitteluvaiheesta. Saamelaiset ovat useissa yhteyksissä tuoneet esiin, että on tarve nimenomaan totuus- ja sovintokomissiolle, joka paneutuu saamelaisten ja suomalaisten välisiin suhteisiin ennen ja nyt. Saamelaisparlamentaarikkojen yhteinen Trondheimin julistus (7.2.2017) toteaa: Me odotamme, että totuus- ja sovintoprosessien tarkoituksena on pohtia ja todistaa historiallista syrjintää ja oikeuksien rikkomista, selvittää miten nämä vaikuttavat saamelaisiin ja meidän yhteisöömme nykyisessä tilanteessa ja ehdottaa miten voisi edistää yhteyttä saamelaisten ja valtioiden välillä sekä saamelaisten keskuudessa. Pidämme tätä julistusta välttämättömänä lähtökohtana totuus- ja sovintokomission luontiprosessissa.
Korostamme, että sovintoprosessi ei voi alkaa ennen kuin sille on luotu vahva pohja. Tämä edellyttää muun muassa sitä, että valtio tunnustaa harjoittamansa saamelaisiin kohdistuneen sorron, tekee virallisen anteeksipyynnön, ja että suomalaiset tehdään tietoisiksi saamelaisiin kohdistuneen sorron historiasta ja nykytilasta. Totuuden esilletuominen, dokumentointi ja julkinen keskustelu siitä ovat myös välttämättömiä minkä tahansa sovitteluprosessin aloittamiselle. Sovintoprosessi kansojen välillä ei voi alkaa ennen kuin tiedetään, miksi sovitellaan ja mitä. Tämän lisäksi komissiolle tulee luoda turvalliset ja hyvin perustellut puitteet, jotta saamelaiset kokevat voivansa tuoda julkisesti esiin kipeitä asioita ja traumaattisia kokemuksiaan osana totuuskomission kuulemisprosessia.
Onnistunut komissiotyöskentely edellyttää myös että komission vetovastuu on saamelaisilla. Nimitettävien komissaarien tulee olla itsenäisesti toimivia ja sitoutumattomia arvostettuja saamelaisia.
Emme osallistu prosessiin, jos valtio ei varmista sitä, että komissio ja sen työ onnistuvat edellyttämällämme tavalla. Toistamme, että tämä vaatii tarkoin suunnitellun ja kattavan budjetin, joka vastaa komission ja sinne annetun työn ja tavoitteiden laajuutta. Huomautamme, että esimerkiksi valtion myöntämä 200 000 euroa ei riitä edes kolmen komissaarin palkkauskuluihin vuodeksi. Vertauksen vuoksi esitämme, että usein mainittu Kanadan Truth and Reconciliation Comission (TRC) toimi kuusi vuotta ja sille määrätty budjetti oli 60 miljoonaa Kanadan dollaria (noin 40 miljoonaa euroa).
Kanadan TRC:n tehtävänä oli pitää seitsemän kunnallista tapahtumaa, kerätä dokumentteja ja lausuntoja asuntolakouluista sekä niiden seurauksista, rahoittaa totuus- ja sovittelutapahtumia paikallistasolla, perustaa pysyvä tutkimuskeskus, johon komission keräämä aineisto sijoitetaan sekä laatia työstään loppuraportti ja suositukset toimenpiteiksi. TRC piti 238 päivää kuulemistilaisuuksia 77 paikkakunnalla. Tämän lisäksi opetus oli keskeisellä sijalla TRC:n toiminnassa, ja muun muassa kansallisiin tapahtumiin kutsuttiin osallistumaan paikallisten koulujen oppilaita, jotka valmistelivat osallistumistaan etukäteen yhteistyössä TRC:n kanssa ja jatkoivat tätä oppimista tapahtuman jälkeen.
Haluamme, että Suomeen perustettavasta komissiosta muodostuu vastaavanlainen ja yhtä tarkoituksenmukainen prosessi kuin Kanadassa, Tällä tavoin Suomen valtio voi osoittaa kantavansa vastuunsa saamelaisiin kohdistuneesta sorrosta ja haluavansa luoda uudenlaisen pohjan saamelaisten ja suomalaisten välisille suhteille.”
Tuosta puuttuu enää vain aamen.
Luetellut ennakkoehdot jo yleensä osallistumiselle ovat sitä luokkaa, etten kyllä näillä näkymillä usko Suomen hallituksen nyt eikä tulevaisuudessakaan niitä noin yksioikoisesti altavastaajiksi syyllistettyinä nielevän. Puhumattakaan vaikkapa nykyisen saamelaishallinnon edesottamuksia kustantavista kansalaisista. Tarvittavalle syyllisyyden tiedostamiselle ei taida nykyiset olosuhteet kokien ja näkien löytyä tarpeeksi perusteita.
Julkilausuma herätti ainakin itselleni ensimmäisenä kysymyksen siitä, miten vaadittu ja komission määräämä sovinto konkretisoituu tavallisille saamelaisille näiden yhteensä yli 200 000 euroa vuodessa kuittaavien ”komissaarien” ja muiden prosessiin palkattavien dokumentoijien, opetuksen uudistajien ja ties keiden suomalaisia valistavien lisäksi. Rohkenen väittää, että tavallisille saamelaisille käteen jää yhtä paljon kuin mitä putoilee nykyisin saamelaishallinnonkin pöydältä. Saamelaiskäräjävaalien äänestysprosentilla peilaten ei siis juuri mitään.
Huomasin pitkäaikaisen saamelaispoliitikon Jouni Kitin ottaneen omilla kotisivuillaan kantaa muun muassa sovintokomission rakenteeseen. Kun edellä vaaditaan, että sovintoprosessin tulee olla vahvasti saamelaisvetoinen, joka tietää sen tarkoittavan käytännössä saamelaiskäräjien johdon edellyttämiä ”komissaareja”, katsoo Jouni Kitti, että olisi tosi omituista jos kiistan käynnistäjä olisi vetäjän paikalla puolustamassa nykyiseen vastakkainasetteluun ja jopa saamelaisten jakautumiseen johtaneita epäonnistumisiaan.


Edellä olevasta julkilausumasta voidaan toki huomauttaa, ettei sen allekirjoittajina näy parhaillaan istuvaa saamelaiskäräjien johtoa. En usko olevani silti väärässä jos väitän, etteikö se lausuman takana jossain määrin olisi ja etteikö se olisi hyvin tietoinen mitä saamelaisten nimissä vaaditaan. Ainoa avoin kysymys onkin se, onko tuo kova paperi heitetty jonkinlaiseksi pelin avaukseksi, josta voitaisiin tehdä vaikkapa muutamat kymmenet miljoonat vähemmän maksava ”kompromissi”. Ehdoton teksti ei kuitenkaan moista pelaamista näytä mahdollistavan, vaan käytännössä takaa sen, että tehtiin millaisia sovun elkeitä tahansa, syyttämiselle, vaatimiselle ja yleensä riitelylle varataan optio hamaan tulevaisuuteen.
Se voi olla joillekin jo karttuvan elintason tae.

46 kommenttia:

  1. Jos Suomen pitää pyytää anteeksi joiltain niin ne ovat paljon ennen näiden asuntolan aikoja kielensä menettäneet lappalaiset. Ja heidänkin jälkeläisensä ovat sitä asuntolaa kokeneet jos siitä se suurin murhe on. Noita valtio varsin hyysännyt ja tuossa on kiitos!

    VastaaPoista
  2. Sipilä ja Orpo ottavat riemulla tarjouksen vastaan.

    VastaaPoista
  3. Kun luin Veikon julkaisemaa vetoomusta nousi mieleeni epäily, että vetoomuksen valmistelleen Rauna Kuokkasen visiossa totuuskomissio kulkee käräjien talutusnuorassa edistäen kuuliaisesti sen tavoitteita. Tällaisen arvovaltaisen ulkomuodon omaava käsikassara se vasta olisikin käräjien käsissä paljon tehokkaampi työase kuin käräjien johdon tähän asti niin ahkerasti käyttämä saamelaisvastaisuuden leimakirves. Odotettavissa on, että saamelaiskäräjät yrittää saada komissiossa enemmistön tai ainakin huolehtia siitä että se miehitetään käräjien myötäjuoksijoilla. Ellei tämä toteudu ei ole vaikea ennustaa, että käräjät tavoilleen uskollisena boikotoi koko hommaa.

    On turha kuvitella että komissiolla olisi suurtakaan merkitystä jos sen päämiehenä ja poliittisena ohjaajana toimisi saamelaiskäräjät. Lukuisiin saamelaisiin ja lappalaisiin kohdistamiensa pahojen loukkausten ja kipujen tuottajana käräjät eivät ole osa ratkaisua, vaan osa ongelmaa.

    Hyvin kokoonpannulle ja vastuullisesti toimivalle totuuskomissiolle voisi olla tärkeä tehtävä yksilöiden vapaiden kertomusten kuulijana ja tallentajana. Kansainvälisen kokemuksen mukaan tällä voi olla terapeuttista merkitystä niin yksilöille kuin yhteisöille. On vain ymmärrettävä, että terapeuttinen prosessi nostaa esille kipeitä asioita. Menneisyyden kipupisteiden ja ristiriitojen palauttaminen päivänvaloon ja kohtaaminen vapauttaa kuitenkin sitä myönteistä energiaa jonka niiden piilottaminen ja niistä vaikeneminen jatkuvasti syö.

    Totuuskomissiolla voi olla merkitys myös tulevan historiankirjoituksen kannalta. Mikään totuuskomissio ei kuitenkaan voi ratkaista saamelaisuuden sisäisiä ongelmia saamelaisten yhteisöjen puolesta. Se tehtävää jää saamelaisille itselleen. Ylä-Lapin umpisolmujen avaaminen vaatii saamelaispolitiikan suunnan muutosta ja ilmeisesti koko alkuperäiskansaryhmien edustus- ja itsehallintojärjestelmän perinpohjaista uudistamista.

    Totuuskomission tehtävänä on julkaista puolueeton ja luotettava kertomus menneisyydestä, tuoda ihmisoikeusloukkaukset suuren yleisön tietoon, tukea mahdollisia rikosoikeudellisia prosesseja, tehdä suosituksia poliittista muutoksista ja sen myötä auttaa saamelaisten ja lappalaisten kansallisen yhteenkuuluvuuden syntymistä. Se, miten hyvin totuuskomissio onnistuu näissä tehtävissä, on kuitenkin riippuvainen poliittisesta tahdosta ja johtajien aidosta halusta kohdata menneisyys avoimesti. Ilman aitoa tukea totuuskomission työ jää vaille merkitystä ja sen neuvot ja suositukset kuulematta.

    On selvää, että tällainen totuuskomissio ei vastaa niihin rakenteellisiin ongelmiin, jotka alun perin ovat edesauttaneet konfliktin syntymistä ja sen ylläpitämistä. Jotta menneisyyden käsittely ei jää vain puheiden tasolle, valtion tulee sitoutua poliittisen järjestelmän ja sen keskeisten instituutioiden uudistamiseen oikeudenmukaisella tavalla. Tämä on välttämätöntä, jotta ihmisten luottamusta oikeusvaltioon ja yhteiskuntajärjestykseen voidaan rakentaa.

    Kun kyseessä on lappalaisten syrjinnästä ja epätasa-arvon tunteesta kummunnut etninen konflikti, valtion tulee etsiä ratkaisuja ryhmien väliseen poliittiseen tai taloudelliseen epätasa-arvoon esimerkiksi saamelaiskäräjälain uudistuksella. Tilanne ja- ja olosuhdeselvitysten teettäminen puolueettomilla virkamiehille on yleinen keino varmistaa, että kiistaan syyllistyneet ihmiset eivät enää pääse kiinni vallankahvaan.

    VastaaPoista
  4. Huh huh: https://yle.fi/uutiset/3-9968071. 685 000 euroa hankkeelle, jossa yhdistetään saamelainen tapalaki maankäytön suunnitteluun. Kyllähän tuollakin rahalla muutaman projektihenkilön palkkaa, mutta ei toki montaa.

    VastaaPoista
  5. Kone haluaa perusteluiden mukaan ravistella valtarakenteita. Rahan saajat haluavatkin valtaa, joten linjassa mennään ihan isänmaallisesti.

    VastaaPoista
  6. Mikko Kärnä sanoo asiat niin kuin ne ovat.

    mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247446-saamelaiskeskustelu-lahdossa-taas-laukalle

    VastaaPoista
  7. Veikon blogikirjoitus Rauna Kuokkasen visioimasta sovintokomiteasta herättää paljon kysymyksiä. Kuokkanen ohittaa esimerkiksi sen miksi Suomen hallitus on hiljattain päättänyt asettaa saamelaiskäräjävetoisen sovintokomission etsimään sovintoa yli 40 vuotta Ylä-Lapissa jatkuneeseen maaoikeuskiistaan.

    Tällainen ei lupaa hyvää, koska komissiolle on ylhäältä asetettu valmis kehikko, jonka rajoissa toimitaan. Olen harmistuneena seurannut saamelaiskäräjien yksipuolisia yrityksiä peitellä poliittisisille päätöksentekijöille kiistan syitä. Suomen hallitukselle on vuodesta toiseen uskoteltu vastoin tosiasioita, että kiistan ovat aiheuttaneet oikeuksiaan puolustamaan nousseet lappalaiset, joita käräjät ei pidä alkuperäisväestönä. Saamelaiskäräjien kannanotoissa on vääristelty asioiden todellista tilaa. Kielensä assimilaation seurauksena menettäneitä saamelaisia pidetään vastoin tosiasioita suomalaisina. Tarkoitus näyttääkin olevan, että asiaa ei selvittelisi puolueeton elin, vaan että selvittely tapahtuisi riidan aiheuttajan -saamelaiskäräjien- ehdoilla ja johdolla.

    Sellainen on mielestäni ennenkuulumatonta, saamelaiskäräjät on puhtaasti etnopoliittinen elin, jonka toimintatapoihin ei ole kuulunut toisten laillisten oikeuksin kunnioittaminen ja niistä kiinni pitäminen. Paras tulos tulisi, mikäli sovintokomitean rakenne koostui puolueettomista asiantuntijoista, eikä politiikoista. Uskottavuuden lisäämiseksi sen tulee toimia myös saamelaiskäräjien ulkopuolella. Se joutuisi hoitamaan tärkeää tehtävää oloissa, joihin käräjät on itse ollut tietoisesti ylimitoitetuilla vaatimuksillaan ajamassa. Huolella tehty esitys estää Ylä-Lappia ajautumasta täydelliseen umpikujaan. Suomen hallituksen on nähtävä tilanteen vakavuus ja tehtävä saamelaiskäräjiä ja puolueita pelkäämättä sellainen ratkaisu joka johtaa sovintoon. Ei pidä välittää siitä, että astutaanko tällöin sattumalta jonkun kiistan aiheuttaneen saamelaispoliitikon varpaille, sillä nyt on kysymys Ylä-Lapin tulevaisuudesta. Kysymys on myös alueella asuvien kaikkien muidenkin kuin etnisten saamelaisten ihmisoikeuksien turvaamisesta.

    Käsitykseni on, että Lapin ja koko yhteiskunnan etu vaatii sitä, että ryhdytään vakavasti selvittämään alkuperäisväestön määrittämiseen liittyviä pulmia niin, että ei muodostuisi vuosikymmenien riitakysymyksiä, jotka katkeroittavat paikallisten asukkaiden; saamelaisten, lappalaisten ja muun väestön mielet ja antavat huonon pohjan koko alkuperäiskansakysymyksen oikeudenmukaisesta ratkaisusta. Asian ratkaisemiselle on välttämätöntä, että perustetaan eri osapuolista sellainen riippumaton elin, joka ottaisi alusta alkaen asian hoitaakseen. Valtion tulee luoda riittävät edellytykset kyseisen elimen toiminnalle.

    Tällä esitykselläni yritän keventää sitä raskasta henkistä kuormaa, mitä olen joutunut kantamaan, kun toimintaani on jatkuvasti pyritty vääristelemään. Tiedän itse, että motiivini ovat puhtaat ja olen syvästi vakuuttunut siitä, että ne toimenpiteet mitä olen ajanut ovat tarkoittaneet oikeudenmukaisen ratkaisun löytämistä. Tämä työ tulee kohdaltani jatkumaan rakentavassa hengessä.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  8. ...jatkoa:

    Saamelaiskäräjien vaatimukset maiden palauttamista takaisin saamelaisille ovat haastaneet koko meidän oikeusjärjestyksen selvittämään onko tällaisilla vaatimuksille olemassa tieteellistä tai oikeudellisia perusteita. Ne ovat johtaneet ristiriitoihin saamelaiskäräjien ja alueen muiden eri lakeihin perustuvien organisaatioiden välillä. Näin pitkälle asioita ei oikeusvaltiossa saisi päästää. Saamelaiskäräjien kannanotoissa totuus nähdään ahtaiden etnopoliittisten linssien läpi. Suomen valtio leimataan kaikkien poliittisten vaikeuksien aiheuttajiksi. Lopputoteamus on, että lappalaisiin kohdistuvat syytökset eivät saa tukea historiallisista tapahtumista ja niissä muutamissa tapauksissa joissa syytösten tueksi esitetään jokin "tosiasia", osoittautuu että saamelaiskäräjät turvautuu totuudenvastaisiin väitteisiin.

    Joten joutuu kysymään mitä tästä kaikesta vielä tulee kun käräjät tieten tahtoen pyrkii kieltämään tosiasiat, jotka vievät uskottavuuteen kaikelta sovintoon tähtäävältä toiminnalta. Pelkään, että käräjät suuressa ylimielisyydessään on erehtynyt arvioineissaan joko olemalla liian paljon edellä aikaansa tai toivottomasti siitä jäljessä. Arvaan, että umpikujan pelko aiheuttaa tämän. Näyttää siltä, että saamelaiskäräjien poliittinen johto ei ymmärrä sitä, että 1970-luvun saamelaispolitiikka on takanapäin. Saamelaiskäräjillä ei ole siihen voimia puhaltaa elämää virvoittavaa henkeä.

    Nyt on viimein aika tarttua konfliktin pohjimmaisiin syihin, rakennettava luottamusta ja puututtava sellaisiin kysymyksiin, jotka hyödyttävät konfliktin jatkumista. Nyt tarvitaan valtion taholta yhtenäisempää otetta, eri tavoitteiden yhdistämistä ja saamelaisten ja lappalaisten yhteisen historian hyödyntämistä. Uusimmat tutkimustulokset osoittavat, että saamelaiskäräjien poliittisen johdon vaatimuksille ei ole minkäänlaisia perusteita. Uuden toimintatavan lähtökohtana tulisi olla perustuslain soveltaminen. Sehän jo nykymuodossaan turvaa saamelaisten ja lappalaisten oikeudet. Vain takaamalla nuo oikeudet perustuslain hengen edellyttämällä tavalla voidaan saavuttaa tasapaino samaan alkuperäiskansaan kuuluvien etnisten ryhmien kesken.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  9. Tuo Kuokkasen porukan vaatimus on oikeusvaltion näkökulmasta todella mielenkiintoinen, vai pitäisikö sanoa mieletön: Siinä vaaditaan ensin rikoksen tunnustamista anteeksipyyntöjen kera ja sen jälkeen aloittaisivat lautamiehet komissaarien johdolla miettimään tuomiolle sopivia perusteluita.
    Ensin olosuhdeselvitys ja katsotaan sen jälkeen kuka pyytää anteeksi ja keneltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takapiruna häärää samaisesta yliopston tutkija Heinämäki joka lainailee Kuokkasen teesejä omissa lausunnoissaan joita on viljelty valtiovallan suuntaan erään toisen kansainvälsioikeuden professorin tyyliin kollektiivi ja muuta höpötystä.

      Poista
  10. Olosuhdeselvitys on keskeinen. Eikä sitä voida antaa saamelaiskäräjien johdettavaksi.

    VastaaPoista
  11. Kuinkahan pitkälle Lapin yliopisto on tuon kärjistelyn takana? Meinaan kun sen edustaja on ensimmäisenä nimenä ja muutenkin noita virityksiä vuosien ajoilta.

    VastaaPoista
  12. Onhan kuokkaslaisten manifestissa varteenotettaviakin näkökohtia, esim. että projektin budjetoinnin on vastattava ajatellun toiminnan laajuutta. Silti... Saamelaisneuvosto meillä on ollut jo kauan, nytkö ollaan saamassa alkuperäiskansankomissaarit ja kenties heidän neuvostonsa?

    Pitäisköhän komissariaatti ensinnäkin miehittää tasan näiden kahden kuokkaslaisten näkemyksen mukaan ihan eri kansan edustajilla? Toiseksi, tuskinpa ajatus on että totuuskomissaarit istuisivat henkilökohtaisesti täyspäiväisesti ja kokovuotisesti kuulemassa todistuskertomuksia? Kolmanneksi, jos komissaari- ja alemmalle tasolle saadaan toisaalta erilaisissa organisaatioissa jo palkkaa nauttivista ja toisaalta vapaaehtoisista, tehtäviinsä koulutetuista tai koulutettavista henkilöistä, eiköhän budjetti silloin näytä erilaiselta? Erilaiset säätiöt voinevat myös kantaa kortensa kekoon, ei vähiten suomenruotsalaiset säätiöt. Onhan niiden ylläpitämä Magma-ajatushautomo ollut yksi konfliktin kärjistymisen ja saamelaisten sisäisen epädemokratian, hajaannuksen ja vähemmistäsyrjinnän sylttytehtaista. Unohtamatta Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutilta, Ihmisoikeusliittoa, yhdenvertaisuusvaltuutettua jne. Lyhyesti sanottuna kaikkia tahoja, jotka ovat osasyyllisiä nykytilanteeseen harjoitettuaan aktiivista hämmentämistä tai lievää törkeämpää poispäin kääntymistä. sormien välistä katsomista ja velvollisuuksiensa laiminlyöntiä Luottamuksensa näissä asioissa he ovat tuhlanneet, mutta rahaa vielä lienee- Toisaalta, eikö totuus- ja sovintoprosessin yksi tavoite ole juuri luottamuksen takaisinvoittaminen ja uusi alku, jossa entiset kiistapuolet oppivat toimimaan yhdessä uudelta pohjalta?

    VastaaPoista
  13. Taitavasti tehty tuo kuokkaslaisten aloite:
    Kuka esittää asian ensin, se määrittää tekijät, rajat ja suuruusluokat, niin että vaikka ne muuttuisivat, niin harvoin suuruusluokka muuttuu.

    Budjetti määritellään miljoonaluokkaiseksi ja rivikomissaarin palkaksi n. 75 tuhatta euroa vuodeksi.

    Ainoaksi mahdolliseksi ratkaisijaksi määritellään auktorisoitu älykkösaamelainen, kiistan niskan päällä istuva osapuoli.

    Ratkaistavaksi ongelmaksi määritellään itse rajatun ryhmän kokemusten käsittely ja jatkotyöksi loputon toisinajattelijoiden kouluttaminen.

    Osapuoliksi määritellään kaksi kansaa - Suomen kansa ja Saamen kansa. Ei kansalaisia tai kansanosia tai kansanryhmiä, vaan nimenomaan kaksi erillistä, itsenäistä kansaa.

    Hyvin tehty paperi ja siinä on otettu etutikki eli aloite asiassa klassisella tavalla.

    VastaaPoista
  14. Toisaalta tuossa lausumassa näkyy suomalaisten päättäjien aliarviointi. Olisivatko todella noin johdateltavia vellihousuja?

    VastaaPoista
  15. Viimeisimmät blogikirjoitukset täällä osoittavat lopultakin asiaa tuntemattomille mistä oikein on kysymys. Kysymys on yksinomaan vallasta, eikä siitä kuinka menneinä aikoina lappalaisiin kohdistuneet vääryydet hyvitetään. ”Kuokkaslaisten” vaatimusmanifestin ydinpyrkimys on miehittää totuus- ja sovintohankkeen johtopaikat heidän omalla väellään ja vastaavasti sulkea ulkopuolelle heille syystä tai toisesta epämieluisat saamelaiset, ja luonnollisesti pääväestön edustajat.

    Kuokkaslaiset siis vaativat pelkästään saamelaiskomissaareista koostuvan totuuskomission. Mutta myös heidän rajauksensa siinä, kenet he kelpuuttavat saamelaiseksi, on toivottoman suppea. Päivä päivältä on yhä ilmeisempää, että saamelaismääritelmään valitut perusteet eivät ole millään lailla linjassa historiallisten tosiasioiden kanssa. Liioin ne eivät ole millään lailla linjassa sen kanssa, miten alkuperäis- ja heimokansoja koskevan ILOn sopimuksen mukaan alkuperäiskansa määritellään. Tässä onkin vielä iso tiedollinen aukko korjattavaksi. Sen korjaaminen ei kuitenkaan tule onnistumaan ilman statuksettomien saamelaisten mukanaoloa.

    Ettäkö totuus väestöryhmien välisten suhteiden historiasta – ja varsinkin niiden pimeästä puolesta – olisi selvitettävissä vain yhden osapuolen omana työnä, tai sen johtamana, niin että yksilöiden ja yhteisöjen traumat olisi tämän perustalta eheytettävissä? Ajatus on yksinkertaisesti vinksahtanut. Lukijani saavat antaa minulle anteeksi, mutta tilanne tuo elävästi mieleen kohtauksen Timo K. Mukan romaanista ”Maa on syntinen laulu”, ja siitä tehty Rauni Mollbergin elokuvasovitus. Kyse on heinälatokohtauksesta, jossa käydään seuraava unohtumaton repliikinvaihto:

    Kurki-Pertti: "Älä vielä pane housuja, naihaan kohta uuvestaan".
    Marja: ”Nai yksinästi!”

    Mihinpä muuhun kuokkaslaisten vaatimukset johtaisivat kuin lohduttomaan ja hedelmättömään pyörimiseen kipeiden asioiden ylivuotisissa heinissä ”yksinästi”?

    Kuokkaslaisten taktiikan läpi on nähty. Manifesti oli lähtölaukaus ja ponnistuslauta yritykselle siepata totuus- ja sovintoprosessi heti alkuun ”aitosaamelaisten” haltuun. Tuollainen taktiikka ja johtamisoppi muistuttaa tapaa jolla kommunistiset puolueet pyrkivät johtamaan työväenliikettä, demokraattista liikehdintää ja lopulta koko yhteiskuntaa toimimalla näiden ”etujoukkona”.

    Tästä päästään sujuvasti koko saamelaista itsehallintoa koskevaan peruspulmaan. Etujoukkoa ehkä hyvinkin tarvitaan, ja olisi hyvinkin tarpeen että etenkin saamelaiskäräjien hallitus muodostaisi sellaisen. Tällöin herää kuitenkin kysymys siitä, minkälaisia pätevyyksiä tästä joukosta pitäisi löytyä. Eteen nousevat asiat ovat olleet luonteeltaan sellaisia, että niiden ratkaisemiseksi ei poromiehen koulutus ja kokemus pelkästään riitä. Toisaalta tohtorinarvot eivät nekään takaa pätevyyttä saamelaisten asioiden hoitamisessa, yhtä vähän kuin ylikiihkeä saamelaishenkisyys.

    Jos johtoon kerääntyy ”etujoukko”, jossa on riittävästi henkilöitä jotka ovat kukin tavallaan päteviä mutta myös eräiden ominaisuuksiensa puolesta sopimattomia, on suuri vaara että muut antavat kuljettaa itseään perässä kuin pässiä narusta.
    Jotkut naiivit ihmiset kuvittelevat demokratian toteutuvan mies ja ääni -periaatteella valtaa jaettaessa jopa aloilla, joissa se näyttää sopimattomalta, koska valituilta puuttuu riittävä koulutus ja pätevyys.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  16. ...jatkoa:

    Historia tarjoaa lukuisia esimerkkejä siitä miten puolue tai ryhmä on yksinvaltaan päästyään koettanut käyttää yhtenäistä valtaa kaikkiin alamaisiinsa. Kuten olemme tähän mennessä nähneet, sellainen ei kuitenkaan saamelaiskäräjien toiminnan eikä sen uskottavuuden kannalta ole ollut paras vaihtoehto. Valitettavasti käräjien toiminta muistuttaa kommunistien käyttämää hierarkiaa asioiden valmistelussa.

    Tällä hetkellä saamelaisyhteisöjä kuvaa tietty demokratian, markkinoiden ja hierarkioiden sekoitus. Perustuslain, perinteiden, poliittisen historian ja uskonnon kannalta tällainen sekoitus on mielenkiintoinen ja haastava. Eri tekijöistä koostuva malli on tuottanut heikon ja rajallisen, karismaattisen ja hierarkkisen johdon kulttuurin, joka on painanut alueen todellisen alkuperäisväestön – inarin- ja keminsaamelaiset – miltei näkymättömiin. Tämä osoittaa konkreettisesti sen, että kysymys on vallasta ja sen käytöstä. Demokratia on vain kulissi kommunistisen kaltaisen hierarkian ylläpitämiseksi, joka kulkee nimellä "saamelainen itsehallinto".

    Minä en ainakaan voi kaiken näkemäni ja kokemani jälkeen hyväksyä ajatusta, että yksi hallintoperiaate, olkoon se sitten demokratia, markkinat tai käräjien kaltainen hierarkia voisi päteä kaikkeen inhimillisen ja sosiaalisen toiminnan organisoitumisen eri muotoihin Ylä-Lapissa. Jotakin muuta tarvitaan tilalle. Siitä on aika nyt keskustella.

    Olisikin turha tässä luetella saamelaiskäräjävetoisen mallin myönteisiä ja kielteisiä puolia viittaamalla siitä saatuihin kokemuksiin. Sen sijaan koetan tarkastella nykyajan järjestäytyneen yhteiskunnan tarjoamia valintamahdollisuuksia. On muistettava, että yhteiskunta haluaa aikaansaada taloudellista kasvua, mutta samalla varmistaa eri vallankäyttöjärjestelmien tasapainon. Siitä Ylä-Lapissa on nyt kyse. Tällainen sovittelu voisi kaikkien valtajärjestelmien kannalta tarjota optimaalisen ratkaisun, myöskin saamelaiskäräjien kannalta. Tässä tilanteessa saamelaiskäräjille eristäytyminen muusta yhteiskunnasta ei toisi mitään lisäarvoa, vaan syventäisi aivan turhaan taloudellista vastakkainasettelua.

    Halutusta tasapainosta olisi syytä käydä keskustelua nyt eikä silloin kun poliittiset päätökset on nuijittu läpi ja mietitään miten älyttömiä päätöksiä tulisi toteuttaa käytännössä. Saamelaiskäräjien vaatimukset ovat synnyttäneet kahtiajaon talouselämä vastaan politiikka, mikä suurelta osalta valitettavasti on sivuuttanut pääasian. Sekä saamelaiskäräjiä että kuntia johdetaan monimutkaisella sekoituksella äänestämistä ja toimeenpanokäskyjä. Niinpä kiintoisa kysymys ei ole vain se, mihin saamelaiskäräjien ja kuntien toimivallan rajat tulisi vetää, vaan se miten tai pikemminkin millä mekanismilla kumpikin niistä päättää joko yhdessä tai erikseen.

    Ennen optimaaliseen malliin päätymistä on välttämätöntä analysoida miten vallankäyttö saamelaisten kotiseutualueella on kehittynyt. Yksinkertaistaen voi väittää Suomen Lapissa kuten muuallakin Ruotsi-Suomen alueella ihmisten siirtyneen kuninkaiden ja aristokraattien hierarkkisesta organisaatiosta vapaiden markkinoiden kautta nykyajan kunnalliseen ja valtiolliseen demokratiaan. Joku muu voi nähdä asiat myös toisin. Venäjän vallan aikana 1800-luvun ja 1900-luvun alun säätelemätöntä asutusta voi pitää siirtymävaiheena, jolloin monia tehtäviä täyttäneet uudistalolliset saamelaiset mukaan luettuna olivat viranomaisten manipuloitavissa ja hallinnassa. Tässä tilanteessa monarkkinen demokratia alkoi vähitellen väistyä demokraattisten laitosten ja kauppiaiden ja keinottelijoiden tieltä.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  17. ...jatkoa:

    Kaikkein suurin kysymys historiallisessa katsannossa kuuluu: onko perusteita antaa etnisille saamelaisille enemmän maankäyttö- ja omistusoikeuksia kuin heidän verisukulaisilleen statuksettomille saamelaisille? Onko periaate "valta saamelaiskäräjille" siirretty historian roskatunkiolle – ja eräisiin Lapin pimeimpiin kolkkiin – lopullisesti, vai palaako se siellä missä demokratia on epäonnistunut?

    Tähän asti epävarmuus on verhonnut lähes kaikkea saamelaiskäräjien vaatimusten ja esitysten valmistelua. Prosessia on johtanut käräjien itsensä nimittämä eliitti ja uudistusten valmistelussa ei ole kysytty äänestäjien mielipidettä. Siksi on hyvin epävarmaa haluaako koko Ylä-Lapin väestö vaihtaa nykyisen hajautetun ja toimivan hallintomallin saamelaiskäräjävetoiseen malliin syrjäyttämällä ja heikentämällä omat oikeutensa, etunsa ja instituutiot. Sellainen johtaisi pelkästään siihen että mikään ei olisi enää varmaa. Tällaisen hallinnon periaate on täysin erilainen kuin nyt vallitseva ja hyvin toimiva malli. Sellainen tekisi tämän saamelaisen itsehallintomallin sekavaksi ja vaikeasti tulkittavaksi tavalliselle äänestäjälle. Hyvin toimivassa mallissa valta pitäisi jakaa, jotta järjestelmässä olisi riittävä vallan tasapaino. Tämä kaikki vaatii kuitenkin uuden perusteellisen arvion tai muuten käy niin, että todellinen valta on ennen pitkää saamelaiskäräjien poliittisella hallituksella ja sen virkamiehillä. Joten tällä Rauna Kuokkasen peräänkuuluttamalla totuuskomissiovaatimuksella ei näytä olevan mitään kosketuspintaa todellisuuden kanssa. Lisäksi monet pohtivat sitä mikä on vialla kun vuosikymmeniä jatkunutta kiistaa ei ole saatu ratkaistua. Sitä onkin syytä pohtia, laajasti ja vakavasti.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  18. Kuokkanen kirjoitti Pirita Näkkäläjärven ja Pentti Pieskin "luomassa" Faktalaavvu netissä

    "Neljäs oppi on se, että mikä tahansa komissioprosessi täytyy olla alkuperäiskansojen hallinnassa ja heidän täytyy johtaa sitä. Kanadan totuus- ja sovittelukomission perusteellisessa, kuulemisiin ja tutkimukseen perustuvassa työssä on ollut suuri yhteiskunnallinen merkitys sen vuoksi, että komission työtä johtivat ja toteuttivat alkuperäiskansoihin kuuluvat henkilöt itse. Kanadan totuus- ja sovittelukomission kaikki kolme komissaaria olivat alkuperäiskansoihin kuuluvia johtavia asiantuntijoita ilman poliittisia kytköksiä."

    Se tarkoittaa, että saamelaiskäräjät yksin hallitsisi totuus- ja sovintokomiteaa Valtion tehtävänä on pyytää anteeksi "saamelaisilta" kaikkia syntejään ja huolehtia siitä, että suomalaiset katuvat, häpeävät ja pyytävät anteeksi näiltä "saamelaisilta". Valtio rahoittaa koko homman eli 3 saamelaiskomissaarin palkat ja muut kulut. Koko homma korvauksineen kaikkineen voi pikemminkin olla laskettavissa miljooneissa kuin sadoissa tuhansissa. Prosessi on pitkä ja komissaarien palkat tietysti ministeriluokkaa,lisäksi majoitus-, matka- ja päivärahat, myös asianosaisten eli "saamelaisten" kuultavien vastaavat kulut. Muita isoja kulueriä ovat mm. kaikelle kansalle painettavan totuuskomission loppulauselman painatus- ym.kulut. (Lisäksi pitäisi kansa, aikuisten
    ja lasten opetella tämä uusi katekismus ulkoa, joka varmaan sekin olisi valtion toteutettava. Em. esitys sisältyy Kuokkasen kirjoituksen Faktalaaavussa.

    Viime keväänä Lapin yliopistoon kutsumenettelyllä palkattu Rauna Kuokkanen on ilmeisesti yhdessä Pirita Näkkäläjärven ja ehkä Pentti Pieskin avustamana primus moottoreita sovintokomissioasiassa. Pirita näyttää pääkaupunkiseudulla voimalla lobbaavan kulttuuriväkeä sekä
    vaikutusvaltaisia ja nimekkäitä henkilöitä erinäisissä tapahtumissa.

    Nyt pitäisi asiaa valmistelevien virkamiesten ja poliitikkojen tarkastella kriittisesti heille tarjottuja hyviä neuvoja, jotka ajavat kirjelmässä esitettyä totuuskomissiomallia.


    VastaaPoista
  19. ”Rahoitetut hankkeet ovat taiteellisesti ja tieteellisesti kunnianhimoisia ja omaperäisiä, ja useissa niistä haastetaan valta-asemia. Tieteellisen ja taiteellisen työn yhdistäminen on yhä tavallisempaa. Aivan uudenlaista todellisuutta rakennetaan muun muassa Pauliina Feodoroffin luotsaamassa hankkeessa, jossa tutkijoiden ja taiteilijoiden lisäksi työskentelee perinteisen tiedon kantajia, poromiehiä- ja naisia”, sanoo Koneen Säätiön johtaja Anna Talasniemi."

    "Saamenmaassa toteutettava hanke luo täysin uutta yhteistyötä

    Saamelaisaktivisti ja ohjaaja Pauliina Feodoroffin kokoama ryhmä perinteisen luonto- ja paikkatiedon kantajia sekä taiteen ja tieteen tekijöitä toteuttaa monivuotisen vesien- ja laidunsuojeluhankkeen Näätämö-joen valuma-alueella ja Muddusjärven paliskunnassa Lapissa. Saamelaisten suunnittelema, johtama ja toteuttama hanke muuttaa nykyistä luonnonvarahallintaa ja luo uudenlaista osallistavaa yhteistoimintaa viranomaisten, tutkijoiden ja saamelaisten välillä."

    "Miltä sopu näyttää -hankkeen pyrkimyksenä on vahvistaa saamen kielten ja kulttuurin asemaa konkreettisin keinoin yhdistämällä saamelainen tapalaki maankäyttösuunnitteluun. Vastaavia toimia ei ole Suomessa aikaisemmin tehty."
    https://koneensaatio.fi/uutinen/koneen-saatio-tukee-tieteen-ja-taiteen-rohkeita-avauksia-29-miljoonalla-eurolla/

    Em. linkissä on myös kuva, jossa mielenkiintoisia tekstejä.

    Kenen kanssa Pauliina et.co ovat sopua rakentamassa?

    Minusta näyttää siltä, että Koneen säätiö on nyt pannut apurahapanoksen Ylä-lapin maakiistoihin. Toivottavasti panops ei kuitenkaan tuota sitä mihin Pauliina ja co. pyrkivät.
    Kyseessä on selvä tuki epädemokraattisesti toimivalle saamelaiskäräjien vallankahvassa olevalle pohjoissaamelaiselle klikille.

    VastaaPoista
  20. Ihmettelen kuinka kauan tuo klikki antaa Tiinankaan olla palkintopaikallaan käräjien johdossa. On jäämässä noissa julkituloissaan Piritan ja kumppanien varjoon joten seuratkaapa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alunperin Tiina valittiin pj:ksi, koska haluttiin kolttien tuki pohjoissaamelaisen klikin politiikalle ja estää kolttien ja inarinsaamelaisten muodostuminen vastavoimaksi. Valuuttana käytettiin lupausta ajaa Nellimin tien parannusta ja kolttakulttuuritaloa ja yhden kolttakulttuurityöntekijän palkkaamisesta koltta taloon ja ehkä muutakin,
      Tiina on ollut hyvin hyödyllinen eikä ole ollut aloitteellinen, vaan on kiltissti toteuttanut hallitsevan rymän politiikkaa. Gravein juttu oli se, että Tiina piti sk:n puheenjohtajana YK:n alkuperäiskansakonferenssissa puheen joka oli samansisältöinen kuin Aslak Holmbergin puhe, joissa molemmissa rinnastettiin Suomen valtio eräisiin latinalaisamerikkalaisiin epädemokraattisiin, väkivaltaista alkuperäiskansapolitiikkaa harjoittaviin valtioihin, ja pyydettiin YK:lta ja sen jäsenvaltioilta apua Suomen harjoittaman sorron lopettamiseksi.
      Taitaa seuraavien vaalien aikaan olla nykyisiä aktivisteja niin paljon tarjolla pj:n paikalle, ettei sinne enää Tiina mahdu eikä hänellä ole enää sellaista roolia. Kunnianhimoisia riittää omastakin takaa.

      Poista
  21. Jos teoreettisesti ajatellen valtio antaisi vaikka 20 miljoonaa euroa tuohon sovitteluun. Entä sitten. Parhaassa tapauksessa saataisiin jonkinlainen sopu aikaan. Sitten alettaisiinkin vaatia rahallisia korvauksia joillekin "kärsineille". Mutta ketä olisivat nuo korvauksiin oikeutetut. Taas riideltäisiin, kuka on saamelainen, kuka on kärsinyt, kuka nyt on mitäkin...
    Olisi mielenkiintoista tietää mihin tämä ns.saamelaiseliitti pyrkii. Mitkä ovat ne tavoitteet, että olisivat tyytyväisiä. Vai onko tarkoitus vain pitää rahasampo tuottavana jatkuvilla uusilla vaatimuksilla.

    VastaaPoista
  22. Kyllä teillä riittää mielikuvitusta joka suunnalle. Olette ihan mettässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokemus opettaa.
      Mitä/ketä tarkoitat "teillä"

      Poista
    2. Teitä, huuhaan lietsojia.

      Poista
    3. No tuolla näkemyksellä asia tuli varmaan perustelluksi.

      Poista
    4. Ja noilla näkemyksillä sitä viedään isoa joukkoa kuin pässiä narussa. Siksi sitä tällaisessa kusessa ollaan politikoivien saamelaisten kanssa.

      Poista
    5. Pitää ihan tarkkaan lukea, jotta ymmärtää näitä kirkkaan älyn lentoa edustavia argumenteja. Vähän kuin kuuntelisi nurkan takaa pikkukiviä heitteleviä koltiaisia.
      Naurattaa tuo pelkurimainen nimettömyyden suojissa huutelu.

      Poista
  23. Huuhaa tuskin kovin syvällisiä perusteluja tarvitsee. Keskustelun kirvoittanut ap teksti oli parasta viihdettä, ilmiselvästikin tarkoitettu päivän sanaksi lahkolaisilleen. Parasta viihdettä, kiitos kirjoittajalle tästä.

    VastaaPoista
  24. Iskikö pelko siitä, että tarkoitusperänne ovat paljastuneet? Tunnen tutinanne.

    VastaaPoista
  25. Kuokkasen vaatimus totuuskomissiosta varoo kertomasta sitä, että nykyisen kiistan ratkaisun ongelmat ovat varsin pitkälti samoja kuin saamelaiskäräjälain säätämisen aikaan vuonna 1995. Saamelaiseliitin suhde statuksettomiin saamelaisiin on edelleen yhtä ongelmallinen kuin yli 20 vuotta sitten. Vuosien kuluessa konflikti on saanut uusia piirteitä, mutta sen ytimessä oleva kiista, kysymys siitä kuka on saamelainen, on yhä ratkaisematta. Taustalla kummittelee kysymys maa- ja vesioikeuksista. Saadakseen Suomen ratifioimaan ILO-sopimuksen saamelaiskäräjät meni niinkin pitkälle, että se hyväksyi hallituksen kanssa neuvottelemansa ratifiointiesityksen liitännäiseksi valtion vaatiman selitysosan. Selitysosan mukaan saamelaisalueen maanomistusoloihin ei sopimuksen myötä olisi tullut muutoksia eikä valtion ja yksityisten maiden omistusoikeuksiin kosketa.

    Seuranneiden kaoottisten poliittisten vaiheiden aikana paljastui, että Saamelaiskäräjien johdon piirissä ei todellisuudessa ole luovuttu päälinjasta jonka mukaan vanhojen lapinkylien maita vaaditaan saamelaisten kollektiiviseen omistukseen tai hallintaan, samalla kun vanhojen lapinkylien oikeudenomistajat ja muut johdolle epämieluisat saamelaiset suljetaan saamelaiskäräjien ja saamelaisuuden ulkopuolelle suppean ja siitäkin edelleen supistettavan saamelaismääritelmän voimalla. Tälle pyrkimykselle ei ole historiallista tai moralista oikeutusta, eikä sillä ole tukea kansainvälisessä alkuperäiskansaoikeudessa johon jatkuvasti vedotaan.

    Kiistaa on yritetty ratkaista erilaisilla työryhmillä ja selvitystysmiesten raporteilla. Kiistaan voisi löytyä ratkaisu ainoastaan saamelaiskäräjien ja statuksettomien saamelaisten välisillä suorilla neuvotteluilla. Miksi tätä pelätään niin paljon, että ei uskalleta tunnustaa faktat? Kuokkasen ja hänen hengenheimolaisten kannattaisi tutustua tarkemmin Anja Akujärven ansiokkaaseen selvitykseen Morottaja suvusta.

    Valtion tehtävänä on luoda edellytykset neuvotteluprosessille siten että se vaatii sen että osapuolet yksiselitteisesti hyväksyvät toistensa oikeuden omaan kulttuuriin. Valtiovallan vastuulla on myös luoda sellainen alkuperäiskansalaki, jossa kaikkien alkuperäiskansaryhmien oikeus omaan kulttuurinsa ja sisäiseen itsehallintoon ilman muiden ryhmien ylivaltaa voi toteutua. Tämän toteamiseksi ei tarvita Kuokkasen visoimaa totuuskomissiota, joka kylläkin sisältää joitakin mielenkiintoisia huomioita kansainväliseltä kentältä, mutta kotimaiselta osaltaan jää sisällöltään ja johtopäätöksiltään mielipidekirjoitukseksi. Sen poliittisena tehtävänä tulee olemaan saamelaiskäräjien, varsin pitkälle oikeusministeriön tuella, ajaman linjan näennäistieteellinen oikeuttaminen. Käytännössä on kyse harjoitetun huonon politiikan puolustustamisesta.

    Statuksettomille saamelaisille kysymys on ennen kaikkea siitä, pystyykö saamelaiskäräjien ajama hallintomalli tarjoamaan heille elinkelpoista maantieteellisesti ehjää kokonaisuutta. Statuksettomille saamelaisille uhkaksi on muodostunut saamelaiskäräjien voimakas sitoutuminen puolustamaan samaa juurta olevan ja tänään täysin yhdessä elävää väestöä jakavaa saamelaismääritelmää. Statuksettomat saamelaiset kokevat heitä ja heidän oikeuksiaan hylkivän saamelaismääritelmän uhkaavan elinkelpoisen saamelaisen kulttuuriautonomian tulevaisuutta.

    Inarinsaamelaisten oman alkuperäiskansaryhmänsä puolesta käymän kamppailun perusideana on aina ollut käsitys siitä, että saamelaiskäräjiä johtavat pohjoissaamelaiset edustavat inarinsaamelaisiin nähden ulkopuolista valloittajaa. Tämän tulkinnan mukaan saamelaiskäräjät haluaa omistajan oikeudella hallita inarinsaamelaisille kuuluvaa aluetta, joka käytännössä johtaa heidän syrjäytymiseensä. Kulttuurinsa useilta piirteiltä pohjoissaamelaisista poikkeavissa muissa metsä- ja kalastajasaamelaisten jälkeläisiä saamelaiskäräjien vaalilautakunta ei kulttuurisidonnaisten rajoitustensa vuoksi kykene edes tunnistamaan saamelaisiksi, minkä vuoksi saamelaiskäräjät tarjoaa näille Suomen alueen vanhimmille saamelaisille vain kylmää kättä.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  26. ...jatkoa:

    Kyseessä ei ole luonteeltaan lainkaan poliittinen asia, vaan kyse on oikeudellisten edellytysten arvioinnista: kyse on ihmisten vallitsevista oikeuksista ja niiden suojasta, kyse on todellisista oloista joita ei voi käydä ratkaisemaan etnokansallisen liikkeen ideologian varassa tosiasiat unohtaen.

    Ehdoton edellytys ILO-sopimuksen ratifioinnille on, että siihen liittyen pannaan lopullinen piste Suomen valtion myötävaikutuksella luodusta ja sen tukemasta järjestelmästä, jonka puitteissa saamelaiskäräjät on voinut harjoittaa joukkomittaista eräisiin saamelaisryhmiin ja niihin kuuluviin yksilöihin kohdistunutta syrjintää. Tästä kansalliseen alkuperäiskansalainsäädäntöön kohdistuvasta ehdottomasta alkuperäiskansaryhmien ja niihin kuuluvien yksilöiden tasa-arvovaatimuksesta huolimatta, on syytä ymmärtää että ILO:n sopimuksen kohdalla on viime kädessä kyse Suomen asutus- ja oikeushistoriaan sekä todellisiin nykyoloihin ja oikeusjärjestelmään soveltumattomasta, lähinnä siirtomaaimperiumien purkautumiseen jälkeisten entisten siirtomaiden kehittymättömiin oloihin tarkoitetusta sopimuksesta, joka on suuresti luonteeltaan ohjelmallinen, eikä sillä voida lainkaan muuttaa kansallista historiaa tai kansallisia oikeussuhteita toisiksi.

    Tästä huolimatta juuri tätä yritetään: ILO-sopimukseen vedoten todistaa, että Suomen olot vastaavat väestöryhmien oikeudellisen ja sosiaalisen aseman osalta entisten siirtomaiden oloja. Maalaillaan kuvaa jonka mukaan saamelaisten oikeudellinen ja sosiaalinen asema on muuhun väestöön nähden niin heikko, ja saamelaisten kulttuuri tästä sorrosta johtuen katoamisvaarassa, että tilanteen korjaamiseksi olisi aivan välttämätöntä että Suomi ratifioisi ILO-sopimuksen. Jos edes hetkeksi irrotetaan katse saamelaiskäräjien ideologisväritteisestä kuvasta ja kiinnitetään se tilastotietojen läpivalaisemaan todellisuuteen, ei pitäisi olla liian vaikea nähdä että ILO-sopimuksen ratifiointi ei olisi sen enempää saamelaisten ongelmien kuin saamelaisten ja Suomen valtion välisen konfliktin tai Ylä-Lapin maaoikeuskonfliktin suuri ratkaisu, vaan uusien ongelmien ja syvenevän konfliktin lähtölaukaus.

    Eli Kuokkasen teksti tarkoittaa vapaasti tulkittuna, että kaiken muun on väistyttävä etnisten saamelaisten vaatimusten tieltä. Saamelaismääritelmään liittyvästä kiistasta ei haluta edes neuvotella. Siksi vetoomusta on tarkasteltava oikeusvaltion näkökulmasta. Se mikä sopii Kanadaan ei sovi välttämättä Suomeen, jossa lappalaisten asutus ja kielihistoria on kulkenut toisenlaisten vaiheiden kautta nykypäivään. Tästä syystä vastustan jyrkästi, että Suomen Lapin todellisen alkuperäiskansan historiallisista maista päättäminen annettaisiin ahtaan saamelaismäärittelyn nojalla laajemmasta saamen kansasta rajatulle ja muiden yläpuolelle nostetuille “etnisille saamelaisille”. Se olisi vastoin kaikkia kansainvälisiä sopimuksia. Se ei ole oikeus eikä kohtuus tutkittu asutus- ja oikeushistoria huomioon ottaen.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  27. ...jatkoa:

    Kun ILOn yleissopimuksen henki on päästetty valloilleen, sitä ei saa ajettua takaisin pulloon. Yhtä lailla olisi rehellistä ja kohtuullista olettaa, että allekirjoittaneet perehtyvät asiaan ja pitäytyvät siihen, mistä on kyse. Näin ei vetoomuksessa ole ollut.
    Kun alkuperäisyyspeli on avattu, alkuperäisyys katsotaan loppuun asti. Kun haaste maan omistuksesta ja hallinnasta on heitetty, katsotaan loppuun asti, kenelle maa kuuluu. Sopimisen ainekset alkavat kylläkin hahmottua, mutta tämä ei ole vielä oikea aika eikä hetki puhua niistä. Mutta jos mikä on varmaa, niin se, että niihin ei kuulu lappalaisten luopuminen alkuperäiskansaoikeuksistaan ja perintömaistaan, eikä niihin kuulu metsä- ja kalastajalappalaisten syrjiminen.

    Mutta haluavatko vetoomuksen allekirjoittaneet todella edistää geenitutkimusten tekemistä asiassa. Ne tiedot ovat periaatteessa käytössä. Vai käydäänkö suvuittain saamelaisrekisterissä olevien taustat ja lähtöpaikat lävitse? Mitä nämä vetoomuksen allkekirjoittajat oikein haluavat? Vaikka olisi kyse vain vetoomuksesta, on syytä perehtyä asiaan. Jos on kyse konfliktista, ei tule tyytyä vain toisen osapuolen näkökulmaan: tieteellisen toimintatavan ja tutkijan mahdollisesti nauttiman statuksen katsotaan vaativan tasapuolisuutta, asiaan perehtymistä ja tiettyä menetelmää. Jollei sellaista ole, kyse on aivan jostain muusta.

    Vanhankin tai jo eläköityneen tutkijan on syytä perehtyä aiheeseen liittyvään uusimpaan tutkimukseen. Vetoomuksen tekstin perusteella uskallan sanoa, että suurimmalta osalta allekirjoittajista tietämys asiasta, jossa he vetoavat on heikommalla tolalla kuin suurella yleisöllä, asiaa käsittelevillä, siihen todella perehtyneillä virkamiehillä ja nykyisin myös kansanedustajien kasvavalla enemmistöllä.
    Asiasta tiedetään nimittäin tällä hetkellä paljon enemmän kuin aikaisemmin, ja tietämys kasvaa vähintäänkin kahteen suuntaan: näkemys syvenee, samalla kuin tieto leviää myös akateemisten piirien ulkopuolella. Ja tätä prosessia ei voi enää millään vetoomuksella pysäyttää, olipa heillä oppiarvoja vaikka kaksin tai kolmin kappalein. Kaikella kunnioituksella.

    Nykyinen saamelaismääritelmä rajaa suuren osan todellisesta alkuperäisväestöstä statuksettomiksi, eikä asia muutu, vaikka sata saamelaista allekirjoittaisi jonkin vetoomuksen. Sen sijaan lakia ja Saamelaiskäräjien käytäntöjä saamelaiseksi hyväksymisessä voidaan muuttaa, ja tämän puolesta vetoaminen olisi ollut kunniaksi.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  28. Onko tämä Kuokkanen samoja Kuokkasia, joka tarjoili sammakkokeittoa Inarilaisessa 2009?

    http://aijaa.com/maVpYr

    Pari vuotta tästä ja Kyrö oli vaaliluettelossa ja vielä neljä vuotta niin ääniharava, ryhmähyväksyntää sano…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rauna on tytär tälle Einolle. Näitten suku tulee Sompion Mustista, mutta ajalle tyypilliseen tapaan nämä valitut mielistelevät SK:n eliittiä ja kieltävät tämän haaran. Sitä se ryhmähyväksyntä tekee, musta valkeaksi...
      Viimeisin tapaus Vuotsosta lapintakki- paskamyskyssä.

      Poista
  29. Olisiko vuonna 2009 Jouni Kitin kirjoituksia sammakkokeitoksi luonnehtineen ja Kari Kyrön kohdalla vähän ennenaikaisesti ilakoineen kirjoituksen tekijä ollut aikoinaan Rovaniemeltä käsin taistolaisen Tiedonantaja-lehden Lapin toimittajana toiminut Eino Kuokkanen, tämän Raunan isä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä näin. Lähtöjään Savukoskelta, Kirsti Palton edesmennyt puoliso. Tallensin noita kirjoituksiaan, joissa tulin itsekin joskus huomioiduksi. Myös tytär Rauna raapaisi joskus Lapin Kansan päätoimittajalle kirjoituksen, jossa vaati hyllyttämistäni jääviyteni johdosta (koska olen metsästäjä ja maiden käyttö on intressissäni). Jääköön joskus toisaalla kerrottavaksi mitä tällaisista vaatimuksista lehdessä tuumittiin.

      Poista
  30. Näitä taustoja ajatellen tuli mieleen hupaisa mielikuva jossa kokoomuslainen oikeusministeri nimittää taistolaiset komissaarit määrittämään yhtä ja oikeaa totuutta sovinnon synnyttämiseksi kollektiivisessa Lapinmaassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se Katainenkin ratifioida ILO sopimuksen, mutta onneksi Stubb sen yrityksen torppasi.

      Poista
  31. Tuolla samalla Inarilaisen 11.3.2009 sivulla on toinenkin vuodatus samasta sammakkokeitosta. Siinä Hannu Kangasniemi tivaa Kari Kyröltä lappalaisista, joita hänen mielestään ei olisi olemassa. Lappalaisten olemassaolo tarkoittaisi, että Inarissa asuisi kolmenlaisia ihmisiä.

    http://aijaa.com/lSuW85

    Näin tosiaan kuitenkin näyttäisi olevan, jos lukee vuoden 1990 saamelaislakiesityksen sivua 61, lakiesityksen perustelut:

    http://aijaa.com/y7L6G7

    Isovanhempiaan myöten suomalaistuneet ovat lappalaisia vaik’eivät saamelaisia. Tosin siellä on tuo varauma ’usein’ eli ei aina, ja tästähän sitten voidaan kinata.

    Tämän lakiesityksenhän ovat allekirjoittaneet Pekka Aikio, Heikki J. Hyvärinen ja Kaisa Korpijaakko.

    VastaaPoista
  32. Kun olen seurannut viimeaikaista keskustelua saamelaisista ja totuuskomission tarpeellisuudesta on herännyt kysymys, että onko todella saamelaisuuden loppu käsillä. Saamelaispolitiikan järjettömistä vaatimuksista on viime aikoina keskusteltu vilkkaasti julkisuudessa ja saamelaisten keskeisissä pohdinnoissa. Tähän asti järjettömät ehdotukset on kuitenkin ammuttu alas jo ennen niiden toteutumista. Mutta mikään ei takaa sitä, etteivätkö ne heräisi uudelleen heti viimeistään kun Suomessa hallitus vaihtuu.

    Saamelaisten itsehallinto ei ole neljän vuosikymmenen aikana kehittynyt niin kuin se olisi voinut kehittyä. Yksi osasyy tähän on, että näinä vuosikymmeninä valtakunnallisella tasolla on nähty poikkeuksetta vain julkisen vallan palveluiden supistamista, minkä seurauksena myös saamelaisten haaveet oman kulttuuriautonomiansa laajentamisesta yleiseksi, lähes valtiolliseksi autonomiaksi ovat kärsineet. Silti saamelaisdemokratian vaikutusalan koosta kiistellään jatkuvasti – kuten pitääkin, koska se riippuu halutusta vallanjaosta.

    Ei ole yhtä arvovapaata ratkaisua, mutta ratkaisuja voi silti olla monia, ja näistä pitäisi löytää paras tai ainakin kyllin hyvä. Viisasten kiven etsimisen kykyä tässä ei siis vaadita, eikä ruudin uudelleen keksimistä. Ruudinkeksijöitä luulisi sinänsä löytyvän varsinkin nuorten, lahjakkaiden ja koulutettujen saamelaisten joukossa, mutta ainakin tähän asti he ovat suunnanneet energiansa sellaiseen, joka minun silmissäni näyttää lähinnä saamelaisten asiaa ja eri saamelaisryhmien yhteistoimintaa vahingoittavalta huuhaalta.

    Vaikka sokeakin kana tunnetusti löytää jyvän, on kuitenkin hyvin epätodennäköistä että epäpätevät – tai saamelaisnationalisminsa pauloissa olevat – saamelaispoliitikot voisivat tarjota sellaisia ratkaisuja, jotka selventäisivät ja rauhoittaisivat tilannetta. Tuoreena esimerkkinä tästä on professori Kuokkasen ja kumppaneiden vetoomus totuus- ja sovintokomissiosta, jossa vaaditaan valtiota heti alkuun tunnustamaan nöyrästi syntinsä sekä saamelaiselle että suomalaiselle oikeusperinteelle vastakkaisella periaatteella ”ensin hutkitaan, sitten vasta tutkitaan”, ja jossa pääväestön saamelaisiin kohdistaman kolonialistisen sorron sovintoprosessin vartijoiksi vaaditaan kolmen saamelaiskomissaarin troikkaa, ilman yhtäkään pääväestön edustajaa. Tällaisen käsityksen vaatimuksista ainakin saa manifestitekstiä lukemalla.

    Olen jo vuosia korostanut, että saamelaisten aseman kestävä tarvitaan tilanne- ja olosuhdeanalyysi, toisin sanoen syvällisesti ymmärretty todellisuutta vastaava kuva saamelaisten nykytilasta osana muuta yhteiskuntaa.

    Kiihkosaamelaisten silmälasien läpi saamelaiset nähdään kuitenkin muusta yhteiskunnasta erillisenä saarena joka tällä hetkellä vielä uiskentelee kolonialismin rikinkatkuisessa tulimeressä, mutta josta pian tulee saamelaisten paratiisisaari – eikä muista ole väliä eikä heitä sinne kaivata.

    jatkuu....

    VastaaPoista
  33. ...jatkoa:

    Ongelma käy helpommin hoidettavaksi jos voimme olla varmoja siitä, että saamelaiskäräjät ja kunnat, voivat hoitaa tiettyjä saamelaisille ja kuntalaisille tarjottavia palveluja niin kuin tähänkin asti. Jatkossa asioiden hoitajiin liittyvät vielä maakunnat. Saamelaisten edut tulee luonnollisesti huomioida ja heille tarjottavat palvelut räätälöidä sote-uudistuksen yhteydessä ja maakuntajärjestelmää muutenkin kehitettäessä. Muu vielä puuttuisi. Näin tehdessämme suunnistamme pois poliittisen perinteen ja mieltymysten laajasta hetteiköstä. Tässä yhteydessä huomautan, että poliitikoilta tahtoo puuttua luontainen kyky antaa oikeita kannustimia ja valvoa suorituksia, mikä ei helpota ratkaisujen löytämistä. Nykysuunnan jatkuessa kysymys saamelaisen autonomian rajoista suhteessa kuntien autonomiaan käy entistä riidanalaisemmaksi.

    Haaskatun ajan vuoksi saamelaisilla ei ole todellisuudessa ollut edes paria vuosisataa, vaan noin 70 toisen maailmansodan jälkeistä vuotta, joiden aikana olemme voineet pohtia nykyajan inhimillisen vallankäytön ongelmaa, jonka saamelaiset ovat kokeneet syrjiväksi ja suomalaisiksi sulauttavaksi. Vaikka saamelaiset ovat päässeet poliittiseen keskusteluun mukaan, heidän vaatimuksiaan maanomistusolosuhteiden muuttamisesta ei ole ratkaistu niin että se tyydyttäisi sen enempää pohjoissaamelaisia kuin inarin- ja keminsaamelaisia. Poliittiset iskulauseet eivät ole niihin mikään ratkaisu, eivätkä saamelaisryhmien keskinäinen vihanpito ja syrjintä.

    On vaikea sanoa olemmeko lähestymässä optimiratkaisua vai loitontumassa siitä. Vai olemmeko yhtä aikaa loitontumassa ja lähestymässä käännöstä parempaan? Ovatko katumiseen, oppimiseen ja suunnan muutokseen kykenemättömät saamelaispoliitikot ajamassa johtamaansa saamelaiskäräjiä yhä vain syvempään kriisin ja konfliktiin Suomen valtion kanssa? Muutos ei ehkä tapahdu silloin, kun se olisi vielä mahdollinen, vaan vasta sitten, kun välttämättömyys pakottaa sen esille. Eli näemmekö suunnanmuutoksen vasta kun muuta vaihtoehtoa ei enää ole, sen jälkeen kun nykyinen johtoporukka on karauttanut saamelaisliikkeen pohjaan oikein kunnolla? Pohjakosketuksiahan on jo ollut useita, mutta meno ei kun jatkuu, vähän niin kuin rillumarei-tyyliin.

    Olen joka tapauksessa vakuuttunut siitä, että nykyistä saamelaisen itsehallinnon mallia voi yhä merkittävästi parantaa. Saamelaiskäräjien johto on ottanut tavakseen toitottaa että saamelaisten tarina on loppu, ellei heti tapahdu sitä tai tätä, ellei saada sitä tai tätä lakia tai sopimusta. Takuuta en tietenkään voi mennä antamaan, mutta haluaisin kuitenkin lohduttaa ja rauhoittaa saamelaiskäräjien johtoa kertomalla, että ei tässä sellaista hätä ole. Historian loppuun on vielä matkaa.

    VastaaPoista
  34. No nyt olisi koulutusta tarjolla, rauhantyöhön:

    https://yle.fi/uutiset/3-10002108

    Tulee mieleen ihan 70-luku, silloin oli muotia puhua ’rauhantyöstä’. Koskaan ei täysin selvinnyt, mitä se oikeasti piti sisällään muuta kuin, sen aikaisen laulun sanoin: ”Miten autamme Neuvostoliittoa, kun se rauhaa rakentaa …”

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koulutuksen järjestäjistä puuttuu enää saamelaiskäräjät. Tämäkin toteutuu piilotetusti sakk:n kautta. Siis voivatko riidankylväjät toimia rauhanrakentajina? Löytyneekö Suomesta enää mitään tahoa, jolla olisi uskallusta ja taitoa lähteä pohjoisen ongelmia ratkomaan?

      Poista
    2. Sovitteluopinnot 15 op

      JOHDATUS KONFLIKTEIHIN JA SOVITTELUUN (5 op)


      Antti Pentikäinen 9.2.2018 pe 9.00 - 15.00 Rovaniemi LS3
      Kansainvälinen seminaari sovittelusta 10.2.2018 la 9.00 - 16.00 Inari
      Michael Lapsley: Healing of the Memories -työpaja 3.-5.4.2018
      Muut luentoajat ilmoitetaan myöhemmin.

      POHJOISEN SOVITTELUN ERITYISKYSYMYKSIÄ, 5 op
      Luentoja 30 h

      Veli-Pekka Lehtola 23.2.2018 pe 17.15 - 18.45 Rovaniemi LS3
      Veli-Pekka Lehtola 24.2.2018 la 9.15 - 10.45 Rovaniemi LS3
      Sanna Valkonen 24.2.2018 la 11.00-12.30 Rovaniemi LS3

      Muut luentoajat ilmoitetaan myöhemmin.


      SOVITTELUN KÄYTÄNNÖT (5 op)

      Antti Pentikäinen: Kv. vieraiden kanssa keskustelua 10.2.2018 la 17.00 - 19.00 Inari
      Antti Pentikäinen: Aloituspaja tavoitteista ja sovittelijan identiteetistä 11.2.2018 su 9.00 - 17.00 Inari

      Simon Keyes: Pohjoisen kontekstiin sovipat sovittelukäytännöt -työpaja 6.4.2018
      Michael Lapsley: Healing of the Memories -työpajojen fasilitaattoreiden koulutus 7.4.2018

      Muut ajat ilmoitetaan myöhemmin.

      Lisätietoja
      Anne Nuorgam
      puh. 040-5343316
      etunimi.sukunimi@ulapland.fi


      V-P Lehtola ja Pohjoisen sovittelun erityispiirteitä, tenttaa varmaan pamflettinsa?

      Poista