Historian totuuksien mahduttava sovintoprosessiin - myös alkuperäiskansan sisäinen sorto perattava

Valtioneuvoston tiedote 19.10.2017 ( http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/hallitus-kaynnistaa-saamelaisten-sovintokomission-valmistelu ) kertoo Juha Sipilän hallituksen käynnistävän saamelaisasioita käsittelevän sovintokomission valmistelun. Komissiosta on tiedotteen mukaan keskusteltu saamelaiskäräjien kanssa ja koska Sipilän mukaan Suomen satavuotisjuhlavuoden teemana on ”Yhdessä”, juhlavuoden henkeen sopii käynnistää tämä hänestä tärkeä sovintotyö.

Täytyy heti kysyä, eihän vain Sipilä hallituksineen ole tekemässä Suomen juhlavuoden nimiin mitään ihmisoikeuksien kardinaaliloukkausta?

Kysymys siksi, että moisesta sovintoprosessista näytään keskustellun vain saamelaiskäräjien ja käytännössä sen valtaväen kesken. Totean näin, koska saamelaiskäräjienkään kaikilla osapuolilla ei ole mahdollisuuksia päästä ainakaan käräjien mandaatilla minkään sovintokomission sisälle. Ja missä ovat Sipilän mielessä saamelaiskäräjien subjektiivisen hyväksynnän ulkopuolelle jätetyt statuksettomat saamelaiset? Tai hieman ehkä laajemmin ilmaisten edes tuota hyväksyntää kysymättä jättäneet, mutta identiteettinsä Suomen alkuperäiskansana vahvasti tiedostavat kalastaja- ja metsälappalaiset? Heistä ei mainita valtioneuvoston tiedotteessa, vaikka kyllä heistä tietoa siellä hallituksen pöydän ääressä on.

Vai miten on pääministeri Juha Sipilä ja oikeusministeri Antti Häkkänen?

”Yhdessä” ei todellakaan tuon nyt julki annetun tiedotteen mukaan lähdetä jotain sovintoprosessia valmistelemaan. Eri asia sitten mitä ajatuksia asian taustalla hallituspiireissä tai laajemmin eduskunnassa liikkuu. Ainakin Keskustan kansanedustaja Eeva-Maria Maijala otti oitis Facebookissa kantaa laajemman sovintoprosessin puolesta.

”Jotta sovintoprosessi on aito, täytyy kaikkien saamelaisasioiden osapuolten voida osallistua siihen. Tällöin vuoropuhelussa täytyy huomioida myös ne saamelaiskysymysten parissa toimivat järjestöt, jotka edustavat muitakin kuin saamelaiskäräjien enemmistön saamelaisiksi tunnustamia tahoja. Vaikkei yhteistä näkemystä kaikista asioista löytyisikään, on eri tahojen voitava kuitenkin keskustella ja kuulla toistensa mielipiteitä”, kirjoitti Maijala.

Juuri noin. On huolehdittava siitä, ettei hallituksen sovintokomissio kutistu kahden poliittisen eliittiporukan puuhasteluksi. Ja myös siitä, ettei tuon puuhastelun tuloksena Sipilä tai peräti tasavallan (tulevakin) presidentti Sauli Niinistö esitä saamelaiskäräjien johdon istuessa etupenkissä Suomen anteeksipyyntöä saamelaisten sorrosta – kuinka heiltä asuntoloissa kiusaten ja pakottaen riistettiin kieli ja sitä kautta yhteys kulttuuriinsa.

Tuohon asuntola-aikaan kun viitataan peräti valtioneuvoston tiedotteessakin, joka jo sinällään osoittaa miten pinnallisesti asiaa on sopimisen tässä vaiheessa hahmotettu. On nimittäin kysymys historiallisesti paljon pitemmälle ulottuvasta ajasta ja kaiken lisäksi tänä päivänäkin tapahtuvasta, saamelaisten sisäisestä sorrosta. Jos Suomen valtio kokee tarvetta ruveta tekemään sovintoa ja pyytelemään anteeksi alkuperäiskansaltaan, tuon sopimisen ja pyytelyn kärkenä on oltava inarinsaamelaisten ja heidän yhteisöönsä hyväksymien muiden kalastajalappalaisten sekä metsälappalaisten. Juuri näiden ryhmien kohdalla kielen ja kulttuurin menettäminen heidän alueelleen ulottuneen ”sivistyksen” seurauksena tapahtui jo aiemmin. Ja nyt noiden riistettyjen jälkeläisiä kiusataan heidän mailleen ja asemaansa asettuneiden joidenkin eliittisaamelaisten toimesta. Tavallisen kansan tasolle tätä sortoa ei voi eikä pidä yleistää.

Minusta on ollut käsittämättömintä tässä sisäisessä sorrossa se, että jopa myöhään inarinsaamelaisten alueelle tulleita kolttia osallistuu tuohon sortoon, kuultuina perusteluina jonkinlainen kosto aikanaan tapahtuneista koulukiusaamisista. Tällaistako ”yhdessäoloa” Sipilä kumppaneineen olisi edistämässä?

Aika kuvaavia tulevaa sovintokomissiota linjaavia odotuksia on ehtinyt näkyä ja kuulua heti tuoreeltaan Sipilän tiedotteen tultua julki. Esimerkiksi kun kansanedustaja Maijala ehti kertoa omistaan, kuittasi Yle Rovaniemen juontaja Jarmo Siivikko (ilmeisesti ihan ”rekisterisaamelaisena”?) Maijalan vievän selvitystä epämääräisille urille viitatessaan muun muassa statuksettomiin saamelaisiin. Siivikko antoi ymmärtää, että nyt piti pysyä sovinnonteossa ”rekisterisaamelaisten” kanssa. Lieneekö kuinka pitkälle Ylen näkemystä tuo?

Jo ennen mahdollista sovintokomissiota työhön päässee oikeusministeriön perustama saamelaiskäräjälakia uudistava työryhmä. Siihen on valittu hallituspuolueiden ja saamelaiskäräjien edustajia; Inarista työryhmään tulee kokoomuksen mandaatilla kunnanhallituksen puheenjohtaja Jari Huotari.

Lehdistä saatiin jo lukea keitä saamelaiskäräjät on nimittänyt kyseiseen työryhmään. Niinpä tuo alussa kirjoittamani näkemys siitä, ettei esimerkiksi inarinsaamelaisilla ole mahdollisuuksia olla mukana saamelaiskäräjien valitsemissa työryhmissä tai komissioissa perustui osin näihinkin valintoihin. Saamelaiskäräjiä lähtevät näet lakityöryhmässä edustamaan Tiina Sanila-Aikio, Tuomas Aslak Juuso sekä käräjien lakimies Kalle Varis. Näiden varahenkilöt järjestyksessä Petra Magga-Vars, Pentti Pieski ja Pekka Sammallahti. Lisäksi työryhmän asiantuntija-esittelijäksi nimettiin  Oula Antti Labba ja parlamentaarisen seurantaryhmän asiantuntijajäseniksi Pentti Pieskin, varajäsenenään Heikki Paltto.

Inarin kunta on jo 1980-luvulta pitänyt lausunnoissaan tärkeänä kiistattomimmin alkuperäisen saamelaisväestönsä, inarinsaamelaisten, aseman parantamista. Tässä mielessä inarinsaamelaisten asema päässee saamelaiskäräjien sisäisestä sorrosta huolimatta esille perustetussa työryhmässä. Uskoisin, että inarinsaamelaiset, statuksettomat saamelaiset ja lappalaiset pääsevät myös itse työryhmää lähestymään.

Kun saamelaiskäräjien johto painottaa kieltä ja kulttuuria keskeisiksi kriteereiksi saamelaisuutta määritettäessä, ne eivät voi olla ratkaisevia samalla tavalla kuin polveutuminen. Saamelaiskäräjien jäsen Kari Kyrö on todennut, että kielen ja kulttuurin voi kuka tahansa oppia, mutta polveutumista ei. Ja polveutumista nimenomaan painotetaan myös YK:n alkuperäiskansamäärityksessä.

Jk.

Pääministeri Jari Sipilän valtiosihteeri Paula Lehtomäki täydensi päivä valtioneuvoston sovintokomiteasta antaman tiedotteen jälkeen mitä kaikkea tulevalla työllä tavoitellaan ( https://yle.fi/uutiset/3-9893778 ).

Kun viittasin siihen, että tietoa Suomen alkuperäiskansatilanteesta pitäisi hallituksen pöydän ääressä olla, tarkoitin juuri muun muassa Lehtomäen suorittamaa tiedonhankintaa sekä hänen saamaansa postia.
Aivan ihmeelliseltä tuntuu Lehtomäen maininta siitä, että tulevaan komiteaan tulisi ”ainakin yksi saamelaiskäräjien nimeämä jäsen”. Näin siksi, että jokohan ollaan pääsemässä tilanteeseen, jossa saamelaiskäräjät ei olisi aina yliedustettuna erilaisissa elimissä muihin väestö- ja intressiryhmiin nähden? Toki käräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio vikuuttelee uutisessa komitean kokoonpanon tärkeyttä. Voi olla, etteivät kaikki komiteaan tulevat henkilöt ja tahot edusta riittävästi saamelaisjohdon hyväksymää totuutta.