Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio hehkutti edeltäjänsä Klemetti Näkkäläjärven ILO 169 -mahalaskun jälkeen, että jatkossa
edetäänkin Pohjoismainen saamelaissopimus kärkenä.
Ja edettiin. Jopa niin salassa, että pienessä piirissä neuvoteltu sopimusluonnos ehdittiin melkein parafoida eli alustavasti allekirjoittaa ennen kuin se vuoti julkisuuteen ja tekelettä päästiin arvioimaan. Luonnoksen puolustajaksi ovat sitten taitaneetkin jäädä julkisuudessa vain sen laatijat ja Sanila-Aikio, jolle luonnoksessa tarjottu ”pohjoismainen” kotikieleen perustuva saamelaismääritelmä näytti erityisesti maistuvan.
Ja edettiin. Jopa niin salassa, että pienessä piirissä neuvoteltu sopimusluonnos ehdittiin melkein parafoida eli alustavasti allekirjoittaa ennen kuin se vuoti julkisuuteen ja tekelettä päästiin arvioimaan. Luonnoksen puolustajaksi ovat sitten taitaneetkin jäädä julkisuudessa vain sen laatijat ja Sanila-Aikio, jolle luonnoksessa tarjottu ”pohjoismainen” kotikieleen perustuva saamelaismääritelmä näytti erityisesti maistuvan.
Eikä Sanila-Aikio ärähtänyt siitäkään, että oikeusministeri Jari Lindström sittemmin ilmoitti
Suomen ennen ratifiointia tarkastavan, että sopimusluonnos ja maan kansallinen
lainsäädäntö vastaavat toisiaan. Tässä tarkasteluvaiheessa tullaan ministerin
mukaan saamelaiskäräjälain uudistuksen yhteydessä muun muassa säätämään siitä,
minkä määritelmän pohjalta hakeudutaan jatkossa saamelaiskäräjien
vaaliluetteloon. Ilmoituksen taustalla oli Tiinaa rauhoittava tieto, jonka
mukaan saamelaisen määritelmä ja oikeus hakeutua saamelaiskäräjien
vaaliluetteloon irrotettaisiin toisistaan. Saamelaiskäräjät saisi valikoida
äänestäjänsä edelleen vaikkapa tuon pohjoismaisen kieliperusteen mukaan ja
”muut (statuksettomat) saamelaiset” voisivat olla saamelaisia ominaan ja omine
perusteineen.
Suomeen siis oltaisiin kaavailemassa Lapin Kansan pääkirjoittajaa
lainaten kahden kerroksen saamelaisia. Se, kummassa kerroksessa kutkin olisivat,
lienee mielenkiintoinen asia pohdittavaksi. Inarinsaamelainen Kari Kyrö onkin ehtinyt esittää julki
useampikohtaisen kysymyspatterin, jolla halutaan selvittää muodostuvan toisen
saamelaisryhmän asemaa. Kuten että olisiko tällä kansanryhmällä oma
hallintonsa, omat määrärahansa ja ehkäpä oma hallintopalatsinsa tai ainakin
mahdollisuus käyttää yhdenvertaisina Inarin Sajosta. Uudenlainen saamelaisuuden
määrittäminen koskettaisi paljolti juuri saamelaiskäräjien äänioikeuden
ulkopuolelle jätettyjä ja käräjien päätöksenteossa muutenkin syrjäytettyjä
inarinsaamelaisia ja tietenkin myös metsäsaamelaisia.
Koska saamelaiskäräjien toiminnassa on kaiken aikaa ollut
rahalla ja vallalla keskeinen ”kulttuurinen” asema, vielä se vääntö nähdään jos
noihin samoihin rahkeisiin koetetaan sovittaa toista ryhmää!
Maaoikeudet jäivät saamelaissopimustiedottamisessa ja
-keskustelussa Suomessa aluksi syrjään ja varmasti ehkä tarkoituksella. Sopimusluonnoshan
avaisi ratifioituna mahdollisuuden loputtomiin vaatimuksiin sen tulkinnoista –
myös maiden ja vesien käytön ja hallinnon osalta. Oikeus maihin ja vesiin sekä
niiden hyödyntämiseen ja hallintaan putkahti kuitenkin hyvin pian näkyville,
aluksi ”pohjoismaiselta taholta” eli Norjan suunnasta. Saamelaissopimuksen
perimmäinen tarkoitus ja uhka sen vaillinaiseksi jäämisestä purkautui hyvin
pian vaatimuksina olla hyväksymättä koko paperia.
Saamelainen Neuvostoliitto on säilynyt 1970-luvulta näihin
päiviin Saamenmaan ideologien haaveissa. Eikä ihmekään kun taustalla nykyisinä
ihmisoikeusraportoijina ja -juristeina häärivät samat kommunismin airuet kuin
tuolloin, kollektiivisen saamelaisvaltion
auringonnousussa. Martin Scheininin
ja kumppanien valtaa janoava ideologia ja ihan aito länsimainen rahan ahneus
ovat nyt vain löytäneet saamelaiseliitin hallintopalatseissa toisensa.
Tohtori Rauna
Kuokkasen hiljattainen blogikirjoitus kelpaa hyväksi esimerkiksi
saamelaissopimuksen taka-ajatuksista ja pettymyksestä niiden mahdolliseen
kariutumiseen. Kuokkanen, kuten muutkin saamelaisnationalistit, kokevat suurena
pettymyksenä sen, ellei saamelaissopimuksella suoraan ja välittömästi
tunnustettaisi saamelaisten oikeutta käyttämiinsä maihin vaan se jätettäisiin
kunkin pohjoismaan kansallisen lain varaan. Tuollaisella tunnustamisella toki
mentäisiin jo ehkä ILO 169 -sopimuksen perusteita pitemmälle, lähdetäänhän
niissäkin tällaisten asioiden kansallisista ratkaisuista. Toki niissäkin
kirjaimellisesti tulkiten voidaan päätyä tunnustamiseen, esimerkkeinä Tanska
suhteessa Grönlantiin ja Norja omistuksestaan Norjan Finnmarkin
tunturialueeseen.
Kun pohjoismaista saamelaissopimusta sekä Suomessa myös ILO
169 -sopimusta ruvetaan valtioneuvoston, valiokuntien ja eduskunnan piireissä
tarkastelemaan, on tuo molemmilla asiakirjoilla meillä ajettu perimmäinen
tarkoitus selkeästi tiedostettava. Mikään ”kansallinen” osaratkaisu ei tule
lopettamaan kymmenien vuosien ajan kestänyttä kärhämöintiä.
Suomessa suomenkielisen saamelaissopimusluonnoksen
julkistamista pantattiin odottamaan Leena
Heinämäen tutkimusryhmän raporttia, jonka tekijät lienevät olleet myös
tietoisia luonnoksen valmistelun vaiheista ja sisällöstäkin.
Heinämäen raportin piti tuoda lisätietoa Suomen mahdollisen
ILO 169 -ratifioinnin perusteiksi ja siltä todella nyt näyttää; sekavuus sen kun vain lisääntyi.
Heinämäki pyrkii antamaan kuvaa siitä, että hän käsittelee kriittisesti myös
saamelaiskäräjien linjauksia, mutta ”suurissa linjoissa” hän niitä poliittisesti
tukee. Esimerkiksi jopa hämäyksestä sopisi Heinämäen lehtihaastattelun (Helsingin
Sanomat) lausahdus maaoikeuksien tunnustamisesta. Tutkijan mielestä ILO 169 -sopimuksen
ratifioiminen ei tarkoittaisi maiden ja vesien omistusoikeuden siirtämistä
saamelaiskäräjille, mutta niin ”kansainvälisesti vertaileva” kuin työn piti
ollakin, hän jättää huomiotta kuinka noin on jouduttu tekemään ILO 169 -sopimuksen
ratifioineissa Norjassa ja Tanskassa. ILO 169 -sopimuksen 14. artiklan mukaan alkuperäiskansan
oikeus sen perinteisesti asuttamiin maihin on tunnustettava. Ja kun Suomessa on lähdetty siitä, että
kansainvälisiä sopimuksia noudatetaan ja tulkitaan sanamuotonsa mukaisesti,
olisi selvää, että valtio joutuisi ratifioinnin tapahduttua luopumaan
maanomistusoikeudestaan. Tätä ei Heinämäen näköjään kannattanut tuoda esille
ennen tuota mahdollista ratifiointia?
Heinämäki siis tukee vaatimuksia ILO 169 -sopimuksen
ratifioimista, mutta ei nosta maaoikeuksien osalta esille sitä keiltä tai
oikeammin jo keiden esivanhemmilta nuo oikeudet on tosiasiallisesti viety ja
keiden toimesta. Suomen saamelaiskiistan keskeinen ongelma jää Heinämäen osalta
kokonaan huomiotta. Tässä hän selkeästi toimii vain saamelaisjohdon politiikan
jatkeena. Muutenkin koko tutkimusraportti muistuttaa monin paikoin enemmän
mielipidekirjoitusta.
Kuten kollegani Gunnar
Pettersson mainiosti omassa bologissaan kannusti pääministeri Juha Sipilää upottamaan enempää vatuloimatta pohjoismainen saamelaissopimusluonnos
kansainvälisesti, kansallisesti ja saamelaisten asioiden edistämisen osalta
kelvottomana, samaa voin suositella Heinämäen tutkimuksen perusteella ja
aiemmat oikeusministeriön piilottamat maaoikeustutkimukset muistaen ILO 169 -ratifioinnista.
Ellei vastuuministeriöstä löydy kykyä rehelliseen
vallitsevan tilanteen tarkasteluun ja sitä varmentaviin toimeksiantoihin,
joutaa tällaiset tyhjän jappasemiset
jättää.
Niin kauan kun on Lapinkylien oikeudet ja saannot hyväksymättä tämä reuhaaminen saamelaisosapuolilta jatkuu.Mukana tässä sopassa on Suomen valtio jota edustaa Metsähallitus.Peli olisi siten kerrasta poikki jos oikeutta käytäisiin ja jaettaisiin asiakirjanäytöin.Mikä taho on esim.Kolttien kyläkokous ja joku tokkakunta.Miksi heillä pitää olla mitään sananvaltaa.Koskahan koltat assimiloituvat.Lappalaiselle kävi niin että heti ryhdyttyään uudistilalliseksi he suomalaistuivat.Koltilla menossa jo kolmas sukupolvi ja vieläkin saavat avustuksia kolttatiloihin.Kyllä uudistilallisen jälkeläinenkin pitäisi saada 15 vuoden verovapauden kuten silloin aikoinaan esi-isät!
VastaaPoistaKolttalain avaamista on vaadittava ja yleensäkin näiden ikiliikkujalakien. Niillä eriarvoistetaan kaiken aikaa kansalaisia ja luodaan erilaisia eliittiryhmiä myös luonnon käytössä. Kolttapomot ajavat Mersuilla siinä missä muutkin pomot ja asuvat komeammin kuin tavan kanssaihmiset. Ja nyt ovat omimassa vielä valtion maatkin.
PoistaTammikuun 25 päivänä uutisoitiin Helsingin Sanomissa kansainvälisen tutkijaryhmän raportin suositukset, jotka eivät tulleet mitenkään yllätyksellisenä. Tutkijoiden suositukset lähtevät siitä etnopoliittisesta lähtökohdasta, että saamelaiskäräjien osallistumista entisten lapinkylien alueen luonnonvarojen päätöksentekoon vahvistetaan, koska alkuperäiskansojen osallistumisen vahvistamista sen perinteisesti asuttamiin alueisiin pidetään ILO-sopimuksen yhtenä keskeisenä ratifioinnin edellytyksenä. Valitettavasti tutkijaryhmä ei kuitenkaan tarkastellut saamelaisten oikeuksia eri ajoilta relevanteista oikeusasemaan liittyvistä kysymyksistä käsin eikä vetänyt niistä tähän päivään asti ulottuvia johtopäätöksiä. Sen sijaan raportissa on vahva tilaustyön maku; esim. Oulun yliopiston tutkijaryhmän johtopäätökset pyritään osoittamaan vääriksi pelkästään etnopoliittisin perustein objektiivisten perusteiden sijaan. Jo pelkästään tästä tulee suuri uskottavuusongelma.
VastaaPoistaKenen maista on kysymys?
Saamelaisten oikeudet alkuperäiskansana nousevat esille aika ajoin.
Kiistatta ruotsalainen oikeuskäytäntö tunnusti aluksi lappalaisille oikeuden Lapin maihin, kunnes ne siirrettiin kruunun haltuun 1700-luvulla. Yhtä kiistatta lappalaiset olivat käyttäneet Lapin maita ja sen anteja vuosituhannet. Ei myöskään ole syytä kiistää, etteivätkö lappalaispopulaatiot olisi määritelleet kenelle kulloinkin jonkin alueen antimet kuuluivat.
Yleisessä puhunnassa saamelaisten oikeuksista on kuitenkin useita ajattelemattomuuksia, koska kukaan tutkijoista ei ole perehtynyt varhaishistorian ongelmiin.
Ruotsalaisasiakirjat nimesivät omasta näkökulmastaan pohjoisen toiseudessa asuvia ihmisiä. Niillä täytyi olla käsite tähän, mutta käsite ei tarkoita sitä-, että nimettävät olisivat ymmärtäneet asian samalla tavalla. Olisi täysin kaiken nykyisen tutkimustiedon vastaista, jos saamelaiset olisivat muodostaneet jo muinoin itsensä tiedostaneen, ylipaikallisen kansallisen kokonaisuuden, jolta Ruotsin kuningas riisti maat.
Kyse oli saamelaismurteita tai -kieliä puhuneista populaatioista, joiden identiteetti muodostui toisin eikä kielellisyydellä ollut tässä asemaa. Kansallinen tiedostus on osa nykyaikaa.
jatkuu..
..jatkoa:
VastaaPoistaEurooppalaista maanomistuksen käsitettä ei näillä subarktisen ja boreaalisen alueen metsästäjä- kalastaja- ja poronomadipopulaatiolla ollut. Kyse oli eripituisista ja -ulottuvista käyttöoikeuksista, jotka saattoivat olla jopa päällekkäisiä ja joita suojeli sosiaalinen normisto. Näin ruotsalaisoikeuden aluksi tunnustama ja sitten epäämä, omistusoikeus oli vain ruotsalaishallinnon omaa puhuntaa.
Samalla tavalla maanomistus syntyi myös eteläisessä Suomessa. Kun kuninkaan valta alkoi myöhäiskeskiajalla territorisoitua ja syntyi käsite valtakunta, julisti kuningas, että asumattomat maat olivat kruunun. Asumattomiksi kuningas nimesi alueet, joita jokin valta ei ollut jo julistanut omikseen. Alueilla oli kuitenkin puolinomadisia metsästäjä-kalastaja-kaskiviljelijä-populaatioita, joilta kruunu vei maat ja antoi ne niille uudisasukkaiksi kutsumileen paikallisille tai muualta tulleille ihmisille, jotka alistuivat alamaisiksi maksamalla veroja.
Esimerkiksi muualta tulleiden asukkaiden määrä oli pieni, mikä näkyy nykyisessäkin miesten y-kromosomiperimässä. Prosessi jatkui pitkälle uudelle ajalle eikä siten eroa periaatteessa mitenkään Lapissa tapahtuneesta.
Itse asiassa tamä eurooppalaisen vallan tunkeutuminen ei ole edes vielä päättynyt: nytkin loukataan pelkästään keskieurooppalaisen valtamallin pakkosyöttämänä aboriginaalien pohjoiskarjalaisten perinteistä oikeutta tappaa niin monta sutta kuin sielu sietää.
On anakronistista ryhtyä purkamaan eurooppalaisen valtiomuodostuksen myötä syntyneen yhteiskuntajärjestelmämme perusteita vain i8oo-luvun innoittamien kansallisromanttisten myyttien voimalla.
Aivan samanlaiselle väkivallalle ja alkuperäisjärjestelmän sorrollehan rakentuvat lait, verot jne. Ei niidenkään takana ole sen enempää kuin kuningas, joka ryhtyi väkivalloin soveltamaan omaa oikeuttansa.
Sitä paitsi on tällä väkivallalla ollut puolensakin. Sen tuloksena on nykyaikainen hyvinvointivaltio, joka on aluepoliittisia panoksia ohjannut myös saamelaisille.
Jos maita ruvetaan palauttamaan, pitäisi kai sitten vastavuoroisesti palauttaa kaikki tällaiset panostuksetkin korkoineen.
Jouni Kitti
Tukiaislakien lisäksi tämä sinisilmäinen valtio on satsannut paljon näiden jannein ja annein koulutukseen ja kiitokseksi he koettavat purra ruokkivaa kättä sen kuin ehtivät. Ja valtion pitäisi vielä näitä maailmalle levitettyjä puraisuja pyytää levittäjiltä anteeksi!
VastaaPoista"Jenni Laiti on innoissaan. Saamenmaahan on syntynyt uusi saamelaisliike, jossa toimii joukko eri alojen aktivisteja sekä taiteilijoita, kuten anonyymi taiteilijaryhmä Suohpanterror (Suopunkiterrori). Laiti on siinä mukana."
VastaaPoistaVai on Suohpanterror uusi liike, ja vai on Jenni Laiti siinä mukana, jopas nyt jotakin. Tämä uutinen ei ole vuodelta 2015 eikä 2016, vaan todellakin päivätty Inarin 5.2.2017.
Jennihän harrastaa taiteellispoliittisissa esiintuloissaan sellaista sekapukeutumista, johoin usein kuuuu maastokuvioita. Tällä kertaa hänet on kuvattu Sajoksen edessä saamelaisasussa. Toivottavasti se läpäisee duodji-tarkastajien syynin. Toisessa jalassa on Lidlin muovikassi, toisessa vaikeammin tunnistettava kassi. Kuvatekstistä löytyy tälle muoti-ilmiölle kuitenkin selitys: "Jenni Laiti halusi jättää karvakenkien suojaksi teipatut muovikassit kommentiksi ilmastonmuutokseen. Kuvaushetkellä oli suojasää, vaikka normaalisti Inarissa paukkuvat tammikuun lopulla pakkaset."
Käsissä taitelijalla on upeat mustavalkoiset kudotut lapaset, jotka Norjassa tunnetaan nimellä Selbu-lapasina niissä olevan kuvion, Selbu-ruusun,mukaan. Ehkä paljonkin vanhempi kuvio vakiintui norjalaisiin käsitöihin 1800-luvun lopussa osana kansallista käsityömallistoa. Lapasten valintaa ei kuvatekstissä selitetä, mutta olisiko niiden kuvio sittenkin saamelainen ja sellaisena varattu yksinoikeudella saamelaisille käsityötuottajille? Jutussa Jenni kertoo että tekeillä on ohjekirja saamelaikulttuurin käytöstä. Olisikohan norjalaiset julkaisseet vastaavaa?
Tekstin mukaan Suohpanterror osallistuu Norjan Trondheimissa ensimmäisen pohjoismaisen saamelaiskokouksen satavuotisjuhliin. Olisiko kuva otettu kun taiteilija on sonnustautunut Trondheimin matkalle? Se vanttuukuvio muuten tulee sieltä päin, joten Jenni Laiti voi valistaa norjalaisia siitä miten kuviota saa käyttää.
Jos Suohpanterroriin kuuluva ruotsalainen laulaja ja lauluntekijä Sofia Jannok tulee Trondheimiin, täytyy toivoa että hän jättää sen yhdessä videossaan lipputankona heiluttelemansa kiväärin kotimaahan. Myöhemmissä videoissa hän näkyy irrottaneen saamenlippunsa kivääristä ja korvanneen tämän itselataavan lipputangon kuoritulla puukepillä. Ratkaisu on selkeästi ekologisempi.
Jutun otsikko kuuluu "Aktivisti: Saamelaisuutta käytetään surutta Lapin markkinoinnissa eikä meiltä kysytä mitään - Saamelaistaiteilijoista on tullut alkuperäiskansan tärkeitä äänitorvia."
Itse luin tuon alaotsikon aluksi väärin, kun ajattelin että juttu käsittelee vain Suohpanterroria: "Saamelaistaiteilijoista on tullut alkuperäiskansan tärkeitä ääritorvia." Minulla taitaa olla ennakkoluuloja taiteilijoiden ja politiikan suhteesta. Suohpanterror tietenkin edustaa tuoretta, nuorekasta otetta yhdistettynä selkeään ja tervejärkiseen poliittiseen tilanneanalyysiin. Sitä kyllä vähän ihmettelen mitä komplekseja ryhmän töissä kummittelevat metsästys- ja rynnäkkökiväärit, pistoolit, puukot, hirttoköydet, piikkinuijat, karatepotkut, dynamiittipötköt ja pommit ilmentävät. Todella pikanttia, elinvoimaista ja ehdottomasti palkitsemisen arvoista alkuperäiskansakulttuuria!
Oheinen kirjoitus Niilo Aikion facebook-seinältä tänään saamelaisten kansallispäivänä:
VastaaPoista"Mietteitä saamelaisten kansallispäivänä 6.2.2017
Seuraavassa mietteitä lukijoille tärkeästä näkökulmasta siitä miten saamelainen alkuperäiskansa keksittiin ja minkälaisia poliittisia vaikutuksia sillä on ollut erityisesti inarinsaamelaisten oikeudelliseen asemaan Suomen ainoana todellisena alkuperäisväestönä. Miten sitä on ollut joidenkin vaikea käsittää.
Saamelaisista on viimeisten vuosien aikana kirjoitettu paljon. Vuosikymmenten ajan on vaadittu, että valtion on palautettava takaisin sen saamelaisilta laittomasti itselleen ottamat maat. Nämä saamelaiskäräjien vaatimukset eivät ole kuitenkaan edenneet alkua pitemmälle, koska tutkimukset ovat osoittaneet, ettei vaatimuksilla ole mitään oikeudellista tai historiallista perustetta mahdollisuus palauttaa muille kuin veromaasta muodostetuille kiinteistöjen maan omistamisen asiakirjoilla osoitettaville alkuperäisille inarilaisille ja utsjokelaisille lappalaisille/saamelaisille asukkaille. On yleisesti ollut vaikea joidenkin hyväksyä totuutta, mikä on näkynyt lausunnoista ja jopa ILO-sopimuksen ratifiointia käsitelleestä hallituksen esityksestä. Nyt myös pohjoismaisessa saamelaissopimuksessa.
Tällaiset omistusvaatimusväitteet ovat olleet katteettomia, koska saamelaiset ovat muodostuneet saamelaismääritelmän perusteella alueen todellisesta alkuperäisväestöstä, lappalaisista. Alueelle on myöhemmin muuttanut porosaamelaisia Norjasta ja Ruotsista, jotka eivät kaikki ole tosiasiallisesti polveutuneet Suomen puolella sijainneista historiallisista lapinkylistä, kuten Inarin lapinkylästä.
Tosiasiassa saamenkielinen, varsinainen alkuperäisväestö -inarinsaamelaiset- ovat Suomessa joutuneet historian kuluessa vaihtamaan puhumansa kielen suomeksi. Sen sijaan pohjoisimmassa Lapissa saamen kieli säilyi pisimpään lähinnä tiettömyyden ansiosta. Se ei olisi elävä nyt ilman valtion panostuksiakin. Tavallaan valtio paikkaa aiheuttamiaan vahinkoja ja vääryyksiä kielen suhteen. Tämä ei ole koskenut kuitenkaan Inarin saamelaisia kun vasta viime vuosina.
Viimeaikaiset etniset kiistat jossa osaa inarinsaamelaisten joukkoa sorretaan avoimesti edelleen. Ryhmä on määriteltävissä ja sen oikeuksia valtio ja saamelaiskäräjät tulkitsevat ja polkevat omilla lain tulkinnoillaan.
Vuonna 1948 asetettiin saamelaisasiain komitea valmistelemaan saamen kansan paluuta kotimaahansa´ eli turvaamaan alueella alkuperäisväestön taloudelliset ja kielelliset oikeudet. Maiden palauttamisesta takaisin saamelaisille ei tuolloin puhuttu mitään. Ylä-Lappia pidettiin neitseellisenä maana, joka odotti, että sen alkuperäiskansa - saamen kansa - saattaisi sen uuteen kukoistukseen. Maan katsottiin kuuluvan siellä asuvalle saamenkieliselle väestölle siitäkin huolimatta, että osa oli tullut alueelle vasta vajaat 100 vuotta sitten, osa vasta 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Lappalaisuudesta vaiettiin jostain syystä.
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaOnko kyseessä suomalainen tapa tehdä vääryyttä omilleen ja alkuperäisyydelle vai silkkaa politiikkaa, on nyt vastattavana.
Mistä tämä tällainen yksiviivainen tulkinta saamelaisten historiasta on lähtöisin? Tarinaa alkoivat sepittää menneisyyden lahjakkaat rekonstruoijat 1940-luvun lopulla, ja sitä on jatkunut näihin päiviin. Heidän mielikuvituksensa tuotti erilaisista tiedon sirpaleista saamen kansan katkeamattoman syntytarinan, jolla ennen pitkää ei ollut mitään tekemistä sittemmin myös tutkitun ja havaitun todellisuuden kanssa. Saamelaisuuden historiankirjoitus käsittääkin tältä osin useita eri lähestymistapoja, jotka voidaan milloin tahansa kyseenalaistaa.
Ne historialliset löydökset, jotka ovat ristiriidassa lineaarisen menneisyyskäsityksen kanssa, ovat käytännöllisesti jääneet vaille huomiota. Kansallinen välttämättömyys on saanut saamelaiskäräjien poliittisen johdon torjumaan ristiriidat ja faktoihin perustuvat poikkeamat vallitsevasta suuresta kertomuksesta siitä, miten Saamenmaa on muodostunut. Siinä on etnisyys keskeistä, ei todellinen asutushistoria eikä todellinen polveutuminen. Tällaisilla yksisilmäisillä tulkinnoilla on tähän mennessä aiheutettu korvaamatonta inarinsaamelaisille.
Kummallista yksipuolisuutta ovat tuottaneet ns. saamen kansan historian ja kulttuurin tutkimukselle omistautuneet tutkimuslaitokset, jotka ovat toimineet vailla yhteyttä yleisen historian laitoksiin.
Ei edes juridinen keskustelu siitä, kuka on saamelainen, ole häirinnyt saamelaisten menneisyyttä koskevan tiedon tuottajia on monia. Heidän mielestään saamelainen on kuka tahansa, jonka vanhemmista tai isovanhemmista jompikumpi on puhunut äidinkielenään saamen kieltä. Valtio on tehnyt ilmeisen suuren virheen eriyttämällä tällä tavalla tutkimusta, joka ei ole tähänkään asti kyennyt todellisuuteen vastaamaan ja sitä kunnioittamaan.
Tämä osoittaa, miten hatarin perustein on muodostettu saamen kansa, jonka vielä väitetään olevan ainoa alkuperäisväestö Suomessa. Jos sitä vertaa vaikkapa juutalaisuuteen, niin juutalainen on kuka tahansa, joka polveutuu kaksituhatta vuotta sitten maanpakoon pakotetusta kansasta. Tosiasiassa sekin on historiallisesti väljä tulkinta; juutalaisuuden ovat omineet historiallisen tiedon mukaan muutkin heimot tai kansat kuin alkuperäiset.
Saamelaisten poliittisten johtajien tarpeiden valtuuttamat menneisyyden tutkijat eivät ole osallistuneet myöskään 2000-luvun alussa Oulun yliopiston käynnistämiin tutkimushankkeisiin, joissa osoitettiin, ettei saamen kieleen perustuvalla etnisyydellä ole mitään tekemistä Lapin maanomistusta ja hallintaa koskevassa kehityksessä. OM:N teettämä tutkimus vuodelta 2006 pyrkii todentamaan maanomistuksiin liittyvät seikat. Useimmat saamelaiskäräjiä lähellä olevat ovat edustaneet muita oppialoja tai yliopistomaailman ulkopuolisia näkökulmia.
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaOnko suomalainen poliittinen ja muu kulttuuri näin avoimen kaksinaismoralistinen hylätessään laajan tieteellisen tutkimuksen palvoakseen muuta totuutta, jonka ovat muokanneet? Kyseessä ovat kuitenkin ihmisten oikeudet, eivätkä vain poliittiset harjoitukset. Kaiken lisäksi kysymys on esimerkiksi Inarin saamelaisten perimmäisestä identiteetistä: kuka minä olen?
Saamelaista menneisyyttä pohtivat nykyään historiasta irrotetun saamelaismääritelmän pohjalta sosiologit, kielitieteilijät, politiikantutkijat, kirjallisuudentutkijat, arkeologitkin.
Lapin ja Suomen historiaa tutkivat laitokset ovat osallistuneet väittelyyn pelkillä aroilla ja konservatiivisilla puheenvuoroilla vailla tutkimuspohjaa. Miten tähän on todella päädytty?
Edellä olleen perusteella voidaan sanoa, että nykymuotoinen tapa toimia ja tulkita saamelaista, kansallista ja poliittista historiaa on tullut tiensä päähän.
Oulun yliopiston tutkimuksissa esille tulleet seikat asettavat jokaiselle rehelliselle historioitsijalle kysymyksiä, jotka hätkähdyttävät. Voidaanko epäonnistuneen saamelaismääritelmän nojalla lappalaisista muodostettua saamen kansaa todella pitää yksin Suomen alkuperäisväestönä? Eikö tällainen johda selän kääntämiseen todellisuudelle alkuperäisväestölle esim. Kemin lappalaisille? Tästä on Maijalakin kirjassaan tuonut esille.
1900-luvun alussa vaikuttaneet historioitsijat eivät ajatelleet niin. Puhuttiin lappalaisista ja lapinkieltä joka on nykyisin saamenkieltä puhuvasta väestöstä. Vasta 1970-luvulla ilmaantui oikeustietieteilijöitä, joilla oli kansallinen näkemys saamelaisista ja heidän oikeuksistaan. Se oli kuitenkin enemmän hurmokseen ja vasemmistosävytteiseen ideologiaan perustuva näkemys. Siitä pitäen saamelaiset historioitsijat ja kulttuurintukijat ovat toistaneet näitä saamelaisnationalistisia totuuksia, jotka kuuluvat myös kansalliseen opetussuunnitelmaan.
2000-luvun alussa nämä saamelaiskansallisten myyttien peruskivet alkoivat järkkyä, kun Oulun yliopiston suorittamissa tutkimuksissa ilmeni monen jo asiakirjojen perusteella tietämä asia, ettei saamelaismääritelmällä ole mitään tekemistä Lapin maanomistusta ja -hallintaa koskevassa kehityksessä, eikä ole mitään näyttöä siitä, että nykysaamelaiset olisivat juuri se ryhmä, jolle valtion saamelaisilta varastamat maat tulisi palauttaa. Lyhyesti sanottuna saamelaiskäräjien poliittisen johdon historian harhautusyritys paljastui näin.
Kaikista esiin tulleista tosiasioista huolimatta saamelaiskäräjien identiteettipolitiikka perustuu edelleen yksipuoliseen käsitykseen historiasta. Tämä jos mikä ruokkii lappalaisiin kohdistuvaa syrjintää, jolla pyritään pitämään saamelaiset erossa lappalaisista ja muusta väestöstä. On inhimillisesti hämmentävää, että jonkun poliittinen ohjelma perustuu erottamiseen eikä yhdistämiseen. Ratkaistavana on saamelaisuuden kohtalo: avartua vai kapseloitua?
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaVajaat kaksikymmentä vuotta perustamisensa jälkeen saamelaiskäräjät kieltäytyy ymmärtämästä itsensä alkuperäisväestöä lappalaisia edustavaksi itsehallintoelimeksi. Se esiintyy röyhkeästi koko Suomen alkuperäisväestöä saamelaisia edustavana itsehallintoelimenä, vaikka lappalaiset ovat saamelaisten kanssa arkisissa yhteyksissä tekemisissä päivittäin mitä moninaisissa yhteyksissä.
Miksi valtio hyväksyy tällaisen totuuskäsityksen samalla, kun Suomi esiintyy ihmisoikeusvaltiona ja nojaa kansainvälisen käytännön mukaan siihen peruslähtökohtaan, joka johtaa ihmisoikeuspyrkimyksiä: Oikeus voi perustua vain tieteelliseen tutkimukseen!
Toisin sanoen nykykäytännössä rajaton etnogratia oikeuttaa saamelaiskäräjät syrjimään omaa alkuperäisväestöään vetoamalla valheelliseen myyttiin Suomen ainoasta oikeasta alkuperäiskansasta. Se myytti on keksitty, jotta lappalaisten omistamien maiden hallinta saataisiin siirretyksi saamelaiskäräjille.
Valtion on vihdoin tunnustettava oikeudellisesti myös lappalaisväestö alkuperäiseksi korkeimman hallinto-oikeuden 2015 viitoittamalla tavalla, minkä jälkeen voidaan pohtia nyt käsiteltävänä olevia ratkaisuja tutkitun historian ja oikeudellisen totuuden pohjalta! Puhumattakaan isojaossa tapahtuneiden omaisuuden siirroista maanomistajasaamelaisten jo vuonna 1861 käräjien päätöksillä olevien maa ja vesioikeuksien mitätöimisestä.
Keskustelu saamelaisuudesta ja kulttuurista on vailla pohjaa niin kauan, kun edellä todettuja johtopäätöksiä ei ole tehty oikeushistorialliselta pohjalta. Eduskunnan tehtävänä ei ole lisätä vääryyttä! Mielestäni lainvalmistelu ei voi oikeusvaltiossa toimia näin.
Espoossa helmikuun 6 päivänä 2017
Niilo Aikio, inarinsaamelainen/pohjoissaamelainen
Citysaamelaista valitusta tämän päivän Hesarissa ja keskustelua…
VastaaPoistahttp://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005076107.html
Ja taas arvio 10 000:sta saamelaisesta, missä nämä piilottelevat, kun vaaliluetteloon hyväksytään huomattavasti vähemmän.
Penttihän se siellä moottorina...
PoistaOheisesta linkistä tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe Inarsissa:
VastaaPoistahttp://www.tpk.fi/public/default.aspx?contentid=357753&nodeid=44810&contentlan=1&culture=fi-FI
Täällä suopunkiterroristien tunnelmia
VastaaPoistahttp://hairikot.voima.fi/blogi/sata-kolonialismin-vuotta/
Kaikki kiteytyy jutun lopussa: "Saamenmaa saamelaisille!"
Mitenkähän tuon kivääri, hirttoköysi, puukko jne. porukan huutoon pitäisi vastata? Voi vain kuvitella, mikä parku siitä nousisi kun alkaisi tilauksia toimittelemaan. Onneksi sortovaltion väkivaltakoneisto viranomaisineen suojelee noitakin räkänokkia todelliselta anarkialta. Sillä epäilen, että noilla vinkuheinillä tulee silloin pipi. Ai ai.
Poista12 luku (21.4.1995/578)
VastaaPoistaMaanpetosrikoksista
1 § (21.4.1995/578)
Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen
Joka tarkoituksenaan väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla - - -
_ _ _
2) irrottaa osa Suomea muusta valtakunnasta
_ _ _
tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Suopanterroristit pysyvät nimettöminä ja naamioituneina, joten emme tiedä eitä he ovat. Nämä tuntemattomat henkilöt erottaa vakavaan rikokseen syyllistymisestä se, että heidän toiminnastaan ei yleisen elämämänkokemuksen varassa arvioiden aiheudu heidän ilmaiseman tarkoituksensa toteutumisen vaara.
Rikoslaista löytyy kuitenkin toinen näitä tuntemattomia henkilöitä koskeva kohta:
17 luku (24.7.1998/563)
Rikoksista yleistä järjestystä vastaan
1 § (24.7.1998/563)
Julkinen kehottaminen rikokseen
Joka joukkotiedotusvälinettä käyttäen tai julkisesti väkijoukossa taikka yleisesti tietoon saatetussa kirjoituksessa tai muussa esityksessä kehottaa tai houkuttelee rikoksen tekemiseen siten, että kehotus tai houkuttelu
1) aiheuttaa vaaran, että sellainen rikos tai sen rangaistava yritys tehdään, tai
2) muuten selvästi vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta,
on tuomittava julkisesta kehottamisesta rikokseen sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Pohjoismaisen saamelaissopimuksen (luonnos 2016) ja ILO-sopimuksen nro 169 mahdollinen ratifioiminen Suomessa
VastaaPoistaLähtökohta: Saamelaisen kielen ja kulttuurin suurin uhka on saamelaisnuorten poismuutto saamelaisalueelta
Sopimukset voidaan ratifioida, jos
- kaikki perustuslaissa (PL 17.3 §:ssä) tarkoitetut saamelaiset (myös inarinsaamelaiset ja metsäsaamelaiset) määritellään sopimuksissa tarkoitetuiksi saamelaisiksi ja sopimusten edunsaajiksi
- varmistetaan kaikkien saamelaisryhmien (ja saamelaiselinkeinojen edustajien) aito osallistumisoikeus saamelaistahon päätöksenteossa maankäyttöasioissa
- kaikki ja kaikkien saamelaisten maaoikeuksiin liittyviä maankäyttöoikeuksia (elinkeinoja) kohdellaan sopimuksissa yhdenvertaisella tavalla. Elinkeinojen käsite pitää sopimuksissa omaksua laajana, ja sen tulee sisältää myös perinteisten elinkeinojen uusia maankäyttömuotoja. Uusiakin maankäyttömuotoja tulee ottaa mukaan sopimusjärjestelyihin jäljempänä selostettavien ongelmien ratkaisuina, kokonaan tai osittain uusia sopimuksissa tunnustettuja saamelaisia maankäyttömuotoja olisivat ainakin matkailu ja kullanhuuhdonta saamelaisten toimesta saamelaisalueella harjoitettuna
Ongelmia ja ratkaisuja:
- Nykyään jo vähintään 75 % saamelaisnuorista asuu muualla kuin saamelaisten kotiseutualueella, mikä johtuu siitä, että alueella ei ole tarjolla riittävästi työtilaisuuksia
- poismuuttoa voidaan hillitä uusilla työtilaisuuksilla saamelaiskotiseutualueella, mihin Pohjoismaisen saamelaissopimuksen 2016 parafoitu esitys ei anna vastauksia
- Lapissa todellisia työtilaisuuksia voidaan luoda vain luonnon käytön avaamisen kautta kestävän käytön puitteissa
- kun saamelainen muuttaa pois Lapista, hän useassa tapauksessa myy pääosan maaomaisuudesta rakentaakseen elämänsä Etelä-Suomessa
Poismuuton seurauksia:
- poismuuton vuoksi Utsjoki ei enää ole Tilastokeskuksen mukaan saamelaisenemmistöinen kunta
- mm. Utsjoen kirkonkylän kalastuskunnan ääntenenemmistö tulee muutaman vuoden kuluessa siirtymään muiden kuin saamelaisten käsiin tehtyjen kiinteistökauppojen johdosta. Vuonna 2016 noin 49 % äänistä oli jo muiden kuin saamelaisten hallussa
Kertomus poismuuttajasta
Kun saamelaisalueelta muuttava henkilö lähtee saamelaisalueelta, menettää hän samassa yhteydessä yhteytensä saamelaisyhteisöön (elämänmuotoon ja elinkeinoihin eli saamelaiskulttuuriinsa), ja toisessa sukupolvessa hän menettää myös saamenkielensä eli äidinkielensä. Henkilö ei voi palata saamelaisalueelle, ellei hänellä ole mahdollisuuksia hankkia elantoaan siellä. Henkilön lapset menettävät liian monessa tapauksessa yhteytensä saamelaisuuteensa, koska heillä ei enää ole elävää yhteyttä isovanhempiinsa sukuunsa em. syiden johdosta.
Jarruttamalla saamelaisalueen kaikkinaista taloudellista kehittämistä ja luomalla vihamielistä ja tulevaisuuden uskoa lamaannuttavaa ilmapiiriä saamelaisjohto on itse edistänyt poismuuttoa ja saamelaisväestön assimiloitumista suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Hyvänä apuna tässä sulauttamisen jouduttamisessa on toiminut luontoa yksinoikeudella ahneesti kaluava poronhoito ja sen kaikenlaiset tokkakunnat sekä vielä valtion viidentenä kolonnana häärivä Metsähallitus. Näin se saamelaiskulttuuri lahoaa ja pakkasella kaatuu kuin Sompion kynttiläkuusi.
PoistaOnhan niitä maailmassa ollut ja yhäkin johtajia jotka löhöävät palatseissaan ja hävittävät kansaansa.
PoistaPresidentti ei sitten uskaltanut lausahtaa mitään suuntaan eikä toiseen vaalikiertueensa alussa, ettei menettäisi ääniä. Välitön poliittinen valtahan on presidentiltä jo viety, mutta näkyy pelkäävän myös moraalista johtajuutta. Mitä vaihtoehtoja olikaan tarjolla ehdokkaiksi?
VastaaPoistaRuotsin saamelaisasioista vastaava kulttuuri- ja demokratiaministeri Alice Bah Kunke korosta SVT Sápmin Trondheimissä tekemässä haastattelussa että pohjoismainen saamelaissopimus on kaiken perusta, sitova perusta joka määrittelee tason jota ei voi alittaa. YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien erityisraportoija Victoria Tauli-CorpuzTrondheimissa sanoi kolmen pohjoismaan saamelaisparlamentaarikoiden kokouksessa pitämässään avajaispuheessa että hän tukee pohjoismaista sopimusta, mutta vain jos sen tarjoama vähimmäistaso ei alita kansainvälisten alkuperäiskansasopimusten tasoa, jotka jo määrittelevät alkuperäiskansaoikeuksien vähimmäistason. Jos jotkut saamelaiset ovat tyytymättömiä (pohjoismaiseen sopimukseen), siitä tulisi Tauli-Corpuzin mielestä käynnistää keskustelu, niin että useamat saamelaiset saisivat päästä osallisiksi (keskustelusta).
VastaaPoistaAlice Bah Kuhnken mielestä olemassa oleva esitys pohjoismaiseksi sopimukseksi on hyvä, mutta hän on valmis neuvottelemaan sen uusiksi, jos (Ruotsin) saamelaiskäräjät tätä pyytää. Kansainvälisten sopimusten ja pohjoismaisen sopimuksen tasojen erilaisuutta Kuhnken kommentoi sanomalla, että
on tärkeä muistaa, että nyt olisi(pohjoismaissa) mahdollista saada paikoilleen perusta, jota ei voida milloinkaan alittaa. Hän muistuttaa, että tämä perusta voidaan ylittää, ja sanoo pitävänsä erinomaisen tärkeänä että tämä perusta saadaan "paikoilleen". "Kaikki mikä ylittää perustan, niin silloin pätee ylitys".
Edelleen SVT Sápmin mukaan Norjan ja Suomen saamelaiskäräjät tulevat käsittelemään pohjoismaista sopimusta täysistunnoisaan kesäkuussa. Ruotsin saamelaiskäräjät käsittelee asian jo ensi viikonloppuna. Norjan ja Suomen saamelaiskäräjien puheenjohtajat painottivat puheenvuoroissaan että "saamelaisen siviiliyhteiskunnan" tulee nyt saada sanoa sanottavansa. "Kehoitan saamelaisia ilmaisemaan mielipiteensä ja haluan että saatte äänenne kuuluviin kun on kyse saamelaissopimuksesta", sanoi Tiina Sanila-Aikio SVT Sápmin mukaan.
- Jag uppmanar samer att säga sin mening och vill att ni kommer till tals vad gäller Samekonventionen, sa Tiina Sanila Aikio.
Odotettavaissa on, että kolmen maan saamelaiskäräjät antavat Trondheimissa yhteisen kannanoton pohjoismaissta saamelaissopimuksesta. Mahdollisesti kannanottoon yhtyvät myös paikalla olevat pohjoismaiden hallitusten edustajat.
Hesarin pääkirjoitus tänään:
VastaaPoistahttp://www.hs.fi/paivanlehti/08022017/art-2000005078624.html
Ympäripyöreää 'ymmärtämistä' pienellä epäröinnillä:
"Saamelaisten keskinäiset kiistat on kuitenkin syytä ratkaista normaalin oikeusjärjestyksen mukaisesti. "
Hesarin pääkirjoituksen viisastelu "Saamelaisten keskinäiset kiistat on kuitenkin syytä ratkaista normaalin oikeusjärjestyksen mukaisesti" osoittaa, ettei asiaan todellakaan ole paneuduttu. "Saamelaisten keskeiset kiistat" koskevat ennen kaikkea sitä kenet on katsottava saamelaiseksi. Siksi ne eivät muodollisesti katsoen ole saamelaisten keskeisiä kiistoja, vaan tunnustetun saamelaisaseman saaneiden ja tunnustettujen saamelaisten saamelaiskäräjien toimesta saamelaisuuden ulkopuolelle suljettujen välisiä. Siis ei saamelaisten keskeisiä kiistoja, vaan saamelaisten ja tunnustusta vaila olevien, saamelaisiksi itsensä käsittävien ja tunnustusta hakevien välisiä kiistoja nimenomaan tästä tunnustamisesta.
VastaaPoistaNäiden kiistojen ratkaiseminen HS:n reseptin mukaan "normaalin oikeusjärjestyksen mukaisesti" tarkoittaa käytännössä sen jatkamista, että KHO ratkaisee kenet on merkittävä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Tätä saamelaiskäräjät vastustaa vimmatusti ollen pohjimmiltaan oikeassa; kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden mukaan alkuperäiskansalla on oikeus itse päättää millä perusteilla ja millä menettelyllä päätetään kuka kuuluu kyseiseen alkuperäiskansaan, ja oikeus tehdän nämä päätökset itse. Hesarin reseptillä ei pitkälle pötkitä.
Neeta Jääskö Twitterissä:
VastaaPoista"Inarin kunnan muistio tasavallan presidentille 6.2. ruikkii suoraan saamelaisten päälle."
Täytyypä olla saamelaisten kannalta paha muistio. Mutta mitkä kohdat muistiossa mahtavat saada Neetan näin karkeasti sanomaan?
Olisikohan se tämä kohta:
"Inarin kunta on useassa eri yhteydessä, mm. lausunnossaan hallituksen esityksestä eduskunnalle ILO:n yleissopimuksen 169 hyväksymisestä, tuonut esille huolensa siitä, että saamelaiskäräjälain mukainen saamelaismääritelmä ei ota huomioon riittävästi syntyperän merkitystä. Inarin kunta ei pidä oikeana sitä, että saamelaisiksi ei hyväksytä esim. kaikkia niitä saamelaista sukua olevia inarilaisia, jotka edelleen pitävät itseään saamelaisina. Erityisen huolestunut Inarin kunta on siitä, että polveutumisperustetta suunnitellaan vielä nykyisestä heikennettävän."
Sekö ei ole polveutumisperuste hyvä? Eikö se ole suoraan ILO-sopimuksesta? Sitäkö pitää heikentää, ja jos sitä ei halua heikennettäväksi, niin, anteeksi vain, laskee vetensä saamelaisten päälle?
Vaiko tämäkö kohta kunnan lausunnossa Neetaa vimmastuttaa:
"Olemme seuranneet huolestuneena pohjoismaisen saamelaissopimuksen valmistelua. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan sopimuksen sisällöstä on päästy yksimielisyyteen, mutta sopimusluonnoksen valmisteluun esim. saamelaisalueen kunnat eivät ole saaneet osallistua eikä niiden mielipidettä ole kysytty. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan sopimuksella olisi vaikutusta myös kuntien toimintaan. Näin on, jos valmisteilla oleva sopimus on samankaltainen kuin se sopimusluonnos, josta kunta sai antaa lausuntonsa viimeksi vuonna 2006. Olisi toivottavaa, että laajakantoisissa myös kuntia koskevissa lain valmisteluissa toimittaisiin niin, että kunnat saisivat jo valmisteluvaiheessa tuoda esille näkemyksensä."
Tiedätkö, Neeta, kyllä tällainen toivomus että kunnat saisivat tuoda esille näkemyksiään jo valmisteluvaiheessa on ihan keskeinen asia demokraattisessa järjestelmässä. Saamelaiskäräjillä sitä ei kylläkään noudateta, rivijäsenet on siellä pidetty umpipimeydessä kun vain harvat asiaan vihityt ovat saaneet tietoa tekeillä olevasta sopimuksesta. Kasva jo aikuiseksi ja opettele edes demokratian alkeet.
Inarin ja metsäsaamelaisten ihmisoikeuksien vähittäistä tuhoamista on vastustettava, mihin epäonnistunut saamelaismääritelmä on johtamassa pohjoismaisen saamelaissopimuksen ratifioinnissa. Niiden saamelaisten ja lappalaisten, joiden kulttuurinen ja henkinen alkuperä on sama, oikeuksia on puolustettava.
VastaaPoistaOn vain vähän asioita, joita saamelaiset ja statuksettomat saamelaiset eivät voisi hoitaa tai sopia yhdessä niin kuin on menetelty tähänkin asti. Hajaantuneina ihmiset kykenevät väin vähään, sillä voimaa ei ole riittävästi. Niitä lappalaisia ja saamelaisia, jotka kamppailevat oikeuksiensa säilyttämiseksi, on autettava. On puolustettava molempia osapuolia yhdistäviä seikkoja sen sijaan, että keskitytään vain niihin kysymyksiin, jotka osapuolia erottavat. Siksi on vastustettava provokaatiota, oikeuksien polkemista ja niihin yllyttämistä.
Vaikka saamelaismääritelmä on yhden aikakauden epäonnistumisena selvin osoitus kaikille, siitä asiasta ei hyödytä nauttia, sillä se ei ole loukkaus pelkästään historiaa vastaan, vaan loukkaus myös kaikkien ihmisoikeuksia vastaan. Ihmisoikeuksien perusteena ei voi koskaan olla toisten oikeuksien vähättely tai sivuuttaminen.
Niin kuin aikoinaan Berliinin muuri erotti samoja sukuja, perheitä, sukulaisia jakaen samaa kansaa, joka halusi olla yhdessä, sellaisena vallitsee Ylä-Lapissa nykytilanne, jolle ei ole oikeutusta. Aitoa, kestävää rauhaa alueella ei voi taata niin kauan kun yhdeltä, saman kansan osalta puuttuu oikeus ja vapaus valita historiansa mukainen identiteetti. Siihen sisältyy oikeus elää kestävästi rauhassa perheen, sukulaisten ja kaikkien muiden kanssa. Vapaus tällaisissa tilanteissa on jakamaton. Jos yksikin ihminen on orjuutettu, kukaan ei ole vapaa yhteisössä.
Saamelainen kulttuuri-itsehallinto - aseenaan ylimielinen ja sallimaton ideologia - pyrkii vääristämään samalta alkuperäiskansalta todellisen historian ja kieltämään yhtäjaksoisen polveutumisen. Näin toimiessaan se puuttuu väestöryhmien väliseen perimmäiseen suhteeseen. Se pyrkii surkastamaan taitavasti oman alueen hyväksi toimineet lahjakkaat saamelaiset ja lappalaiset toisen luokan kansalaisiksi. Yhden etnisen ryhmän intohimoinen maaoikeuksien ajaminen tuottaa monenlaista pahaa; etenkin se rikkoo vuosisataisen väestöryhmien välisen harmonian ja yhteistoiminnan, josta ei ole muuta kuin vahinkoa.
Sympatia yhtä ryhmää kohtaan johtaa kiistoihin ilman riittävää syytä ja oikeutusta. Sen aiheuttaa illuusion kuvitelluista alkuperäisväestön oikeuksista tapauksissa, joissa todettavia oikeuksia ei ole. Alkuperäiskansan identiteetti ei sulje pois erilaisuutta sinänsä. Erilaisuuden kieltäminen johtaisi vain vihamielisyyden lisääntymisen.
Sellainen johtaisi toisaalta väärälle saamelaisryhmälle annettaviin etuoikeuksiin, jotka muilta evättäisiin. Inarinsaamelaisille tällainen olisi katastrofi. Sitä paitsi tällainen vahingoittaisi Suomea, koska se antaisi kuvan siitä, että Suomi on luopunut puolustamasta ihmisoikeuksia antaen kateuden kasvaa, pahantahtoisuuden lisääntyä ja kostonhalun kasvaa niiden keskuudessa, joiden historialliset oikeudet evätään.
Ellei jatkunutta kehitystä voida sopimalla turvata, uhkaa Suomea Balkanin tilanne, jossa viha ja historian muisti ohjaavat aina uusien sukupolvien ratkaisuja. Ei kait kukaan voi tarkoittaa sellaista tai pyrkiä tällaiseen tulevaisuuteen?
Jouni Kitti
Utsjoki on hyvä esimerkki saamelaiskäräjien ja Utsjoen kunnan harjoittaman elinkeinopolitiikan seurauksista:
VastaaPoista- nuoret muuttavat pois
- Utsjoki ei enää saamelaisenemmistöinen kunta
- seurakunta liitetään Inarin seurakuntaan
- sähkölaitos myyty Ivaloon
- vesilaitos myyty Ivaloon
- Utsjoen kalastuskunnan äänten enemmistö muilla kuin paikallisilla
Kommentteja Trondheimin terveisiin:
VastaaPoistahttp://hirvasrumpu.blogspot.fi/2017/02/terveisia-trondheimista.html
Neeta: ”Me emme voi rakentaa muureja tai sulkea rajoja itsemme ja sukulaistemme, ystäviemme tai naapuriemme väliin.”
VastaaPoista-> Varas tässä huutaa, ottakaa varas kiinni!
Jos ei nyt muureja niin ainakin uberpitkiä aitoja on suunniteltu rakentaa Käsivarressa.
PoistaTaas yksi Utsjoen saamelainen kertoo, kuka on oikea saamelainen:
VastaaPoistahttp://www.hs.fi/paivanlehti/11022017/art-2000005083126.html
Ja käräjien sähläys saada Tasavallan presidentti ja käräjien johto eri paikaan samana päivänä luetaan tietysti valtiovallan syyksi.
Lapin yliopiston tutkijaryhmä selvitys on läpinäkyvä yritys ilman olosuhdeselvitystä viedä ILOn sopimuksen ratifiointi maaliin erityisesti inarinsaamelaisten asiakirjoihin perustuvia oikeuksia heikentämällä. ILO-sopimuksen ratifiointia on valmisteltu etenkin 2000-luvulla useaan otteeseen. Kaikki yritykset ovat epäonnistuneet. Syitä on monta. Keskeistä on ollut hallitusohjelmaan sisällytetyn määrittelyn epämääräisyys ja poliittinen epärealistisuus.
VastaaPoistaAlkuvaiheissa valmistelusta jätettiin kokonaan ulkopuolelle väestöryhmiä, joilla on alkuperäisoikeudet tai ratifioinnin edellytykset olivat vain selvittämättä, jopa tutkimatta. Oikeusministeriön toimet ovat olleet lappalaisten tai nk. statuksettomien saamelaisten oikeusintressien kannalta piittaamattomia tai sivuuttaneet ne. Valmistelulta on puuttunut siten suuren yleisön luottamus ja paikallisen väestön hyväksyntä.
Valmistelua on pyritty edistämään selvitysmiesten ja toimikuntien työllä; niitäkin ovat vaivanneet mainitut ongelmat. Valmistelusta vastaavilta on puuttunut asian syvällinen tuntemus. Edellytyksiä ei ole luonut heidän saamansa poliittinen toimeksianto. Vaikka tutkimustietoa on saatavilla, lähestymistapa ILO-sopimuksen ratifiointiin on ollut kaiken kaikkiaan liian poliittinen. Valitettavasti maaoikeuskeskustelussa saamelaiskäräjien on annettu sanella ehdot.
Edellä mainittujen seikkojen taustalla vaikuttaa se, että Suomessa vallitsee, osin saamelaiskäräjien esittämien yleistysten ja virheellisten oikeuksien palauttamiskäsitysten vuoksi, suuri määrä virheellisiä käsityksiä koko asiasta: keitä ovat saamelaiset ja lappalaiset, mitä on saamelaiskulttuuri, mitä tarkoitetaan alkuperäiskansalla ja mitä eroa tällä on siihen että väestö on muodostaa etnisen vähemmistön.
Kun valtion rahoittama laaja asutus- ja oikeushistoriallinen tutkimus valmistui vihdoin vuonna 2006, toive heräsi tutkimustulosten hyödyntämisestä. Näin ei ole käynyt: valtio ei ole toimissaan tunnustanut tutkimustuloksia. Ne on edelleen sivuutettu käynnissä olevasta valmistelusta, vaikka uusimpien tutkimusten tarjoama käsitys alkuperäiskansasta, heidän oikeuksistaan ja oikeushistoriasta on nyt aivan toinen kuin vielä runsaat kymmenen vuotta sitten.
Voidaan perustellusti väittää, että valmistelun suurin este on poliittisesti virheelliset oletukset tilanteesta ja lappalaisten oikeuksien sivuuttaminen. Ilman korjausliikettä ei asia voi edetä, eikä sitä Heinämäen tutkijaryhmän selvitys selvennä yhtään. Huomautettakoon, että kaiken historiallisten oikeuksien etenemisen edellytys on, että oikeuksien alkuperä ja esitetyt väitteet perustuvat tutkimustietoon. Se on johtava kansainvälisoikeudellinen ihmisoikeusperiaate.
Toinen keskeinen periaate on se, että alkuperäiskansoja koskevia määrittelyjä ei voida tehdä niin, että joidenkin oikeuksia vähennetään tai heikennetään, luodaan historiaan perustumattomia oikeuksia tai ratifiointi perustetaan selvitykseen, joka ei nojaa eri väestöryhmien olosuhteiden perusteelliseen analyysiin nykyhetkessä.
Edellä mainitut periaatteet tarkoittavat sitä, että ratifiointi edellyttää valtiolta etukäteistoimia ja sen selvittämistä, mitä ratifioinnilla saavutetaan. Suomessa valmistelu näyttää edelleen etenevän tosiseikoista riippumatta pylly edellä puuhun kiipeämällä. Sellaisen lainvalmistelun ennuste ei ole hyvä.
Lainvalmistelu ei voi perustua lappalaisten alkuperäisten oikeuksien sivuuttamiseen. Inarin ja Utsjoen alueella keskeiset perinteiset oikeudet on jo merkitty vanhojen tilojen hyväksi kiinteistöjärjestelmään. Muualla asia ei ole näin pitkällä. Näitä oikeuksia ei voi siirtää kenellekään toiselle.
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaKolmas keskeinen ratifiointia koskeva periaate on se, että valtion on näytettävä kiistattomasti omat omistuksensa kiistanalaisilla alueilla. Yleissopimuksen ratifiointi johtaa väistämättä tähän, sillä ratifiointi edellyttää perinteisten oikeuksien alueiden tarkkaa määrittelyä. Sopimuksen mukaan kenenkään yksityisiä oikeuksia ei myöskään voi sen vuoksi vähentää tai heikentää tai uusia oikeuksia luoda.
Ratifiointi edellyttää edellä mainituista syistä ja yleissopimuksen valvontajärjestelmän vuoksi tarkkoja selityksiä sen ehdoista. Muutoin siitä tulee sovelletulla alueella kaiken kehityksen pysäyttävä ja vieraiden hallitsema mekanismi. Yleissopimuksen tätä puolta koskevaa mekanismia ei ole Suomessa oikein ymmärretty.
Jouni Kitti
Oikein piti katsoa wikipediasta mikä se on tämä Sapmi. Wikipedian mukaan se Fennoskandian pohjoisin osa, jonka nimi on Suomeksi Lappi, ruotsiksi (!) ja pohjoissaameksi Sápmi, koltansaameksi Sääˊmjânnam, inarinsaameksi Säämi, norj. Sameland, ven. Лапландия, Laplandija). Saamenmaan kartoissa sen rajat vähän häälyvät, tässä on versio jota wikipediassa tarjotaan 73 kielellä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Lappi
VastaaPoistaEspanjanlukijat saavat tietää, että alueen väestöltään suurin kaupunki on Helsinski.
Englanninkielinen sivusto kertoo että saamelaisten kokonaismääräksi arvoidaan 100 000, ja koko Sapmin väestöksi 2 miljoonaa. Saamme myös tietää että Sapmin kansallispäivä on 6.2., ja että kansallislaulun viimeinen säe loppuu sanoihin "Saamien on Saamen maa". Ojalan laskuopin mukaan tätä Sapminmaata vaatii siis kansallislaulussa itselleen väestöryhmä joka on korkeintaan 5 % alueen koko väestöstä, ja silloinkin saamelaisiin on luettu mukaan myös Sapmin ulkopuolella asuvat saamelaiset.
Olisiko joku kukalienee ujuttanut wikipediaan varsinaista disinformaatiota? Sellaisestahan saamelaisjohto ja mm. julkisuudessa asioita aktiivisesti oikova Janne Saijets ovat niin kovasti olleet tuohduksissaan.
VastaaPoistaHerää myös epäily kuka on laatinut TekstiTV 1 sivulle 896 aivan ihmeellisen 6 sivun jutun saamelaisista!Käykää lukemassa!!!
PoistaKatja Hirvasaho saanee Saam.Käräjien edunvalvontarahoista sievoisen palkkion kärjekkäistä kirjoituksistaan. Jos joku löytää saamelaiset juu-
VastaaPoistarensa ja identifioituu saamelaiseksi ja lisäksi opettelee vaikkapa inarinsaamea, opettelee käsitöitä ja tuntee historiaa ja enenkaikkea
ILOITSEE löytämästään, niin mitä voi sivullisella olla tällaista henkilöä
vastaan?
Katja Hirvasaho kirjoittaa siis Kansan Uutisissa että kansanedustaja Maijalan linnan juhlissa käyttämä lapinpuku oli esimerkki kulttuurianastuksesta. Samassa kirjoituksssa Hirvasaho palauttaa mieliimme että Kalevalan runot kerättiin Venäjän Karjalasta ja että teos edustaa kulttuurivarkautta ja että suomalaiset eivät ole koskaan tunnustaneet, että Kalevala on (myös) karjalaisten eepos. Neuvostoliitossa sen sijaan Kalevala tunnettiin ”karjalais-suomalaisena eepoksena. En olisi ollut hämmästynyt jos kirjoitta olisi tehnyt Kalevalasta saman tien "vanhan vjenäläisen eepoksen". Hyvässä muistissa on että tohtori Hirvasaho halusi panna pisteen neuvostopartisaanien Lapin korpikylissä murhaamien siviilien muistojuhlile. Jotenkin tällaiset kirjoitukset tuoksahtavat trollitehtaalle.
VastaaPoistaTällainen gradu ILO 169-sopimuksesta ja väestöryhmien yhdenvertaisuudesta.
VastaaPoistahttps://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/100489/GRADU-1484746764.pdf?sequence=1
Kuuleppa Veikko,taas suuret kiitokset hyvästä vinkistä!Lukekaahan vaikka sivulta 79 aina loppuun jos muuta ette viitsi lukea.
PoistaEräät tutkijat ovat ottaneet elämäntehtäväkseen todistaa että saamelaiset ja lappalaiset ovat eri väestöä. Mitkään objektiiviset tekijät eivät ole näille herätyksen saaneille tutkijoille merkinneet mitään. Saamelaisten ja lappalaisten yhteisen asutuksen ja sukulaisuuden jatkumo Pohjoiskalotilla ei heille kelpaa. Tällaisten tutkijoiden suosituimpiin metodeihin kuuluu pinnallisten yhteyksien vetäminen ja asutuksen muotoutumisen periaatteiden huomiotta jättäminen. Hyvänä esimerkkinä tästä on tämä Heinämäen tutkijaryhmän selvitys, joka edustaa ääripäätä tällaisesta tutkimuspolitiikasta.
VastaaPoistaSaamelaiskysymyksen ratkaisun ongelmat ovat varsin pitkälti samoja kuin saamelaiskäräjälain säätämisen aikaan vuonna 1995. Saamelaiseliitin ongelmallinen suhde metsä ja kalastajasaamelaisiin on edelleen yhtä ongelmallinen kuin kuin yli 20 vuotta sitten jolloin voimassaoleva saamelaiskräjälaki säädettiin. Vuosien kuluessa konflikti on saanut uusia piirteitä, mutta sen ytimessä oleva kiista siitä kuka on saamelainen on yhä ratkaisematta. Kiistaa on yritetty ratkaista erilaisilla työryhmillä, selvitystysmiesten raporteilla ja joidenkin tutkijoiden selvityksillä. Kiistaan voi löytyä ratkaisu ainoastaan saamelaiskäräjien edustajien ja statuksettomien saamelaisten välisillä suorilla neuvotteluilla. Valtion tehtävänä on luoda edelltykset neuvotteluprosessille siten että se vaatii sen että osapuolet yksiselitteisesti hyväksyvät toistensa oikeuden omaan kulttuuriinsa. Vain sellaisesta lähtökohdasta voidaan päästä sovintoon. Tämän totemiseksi ei tarvita Heinämäen tutkimuraportin kaltaisia mielipidekirjoituksia.
Mielestäni tänä päivänä suurin uhka saamelaisille muodostuu kansalliselle ja kansainväliselle päätöksentekokoneistolle syötetty, todelliseen historiaan perustumaton informaatio tai paremmin disinformaatio Lapista, sen asutushistoriasta ja väestöryhmien todellisista oloista. Viimeisimmässä Suomen Kuvalehdessäkin ilmestyneessä laajassa kirjoituksessakin tämä vedätys on huomattu. Joten tänä päivänä tällainen voi menestyä aikansa, mutta ei loputtomiin.
Mikäli tällaista virheellisistä ja vääristävistä tiedoista jäädään kiinni, ajetaan tietoisesti kansainväliset järjestöt ja Suomen ulkopolitiikka uskottavuuskriisiin. Mielestäni tällaista ei mikään järjestelmä kestä, ja siksi perään kuulutan äärimmäistä vastuullisuutta kansainvälisessä yhteistyössä. Mikäli saamelaiset tavoitetaan väärien tietojen syöttämisestä tai toisten laillisten oikeuksien väheksymisestä, on tällainen kaikkein varmin tai siihen, että luottamus saamelaisiin vähenee. Mielestäni se merkitsee saamelaisen kulttuurin kuin myös saamenkielen loppua. Selittely ja korulauseet eivät silloin enää auta. Tosin sanotaan, että elämme ”totuuden jälkeistä aikaa” ja että on ”vaihtoehtoisia totuuksia”. Itse olen liian vanha ja ehkä liian kokenut uskoakseni tuohon, ja luotan siihen että tästä maailmankylästä löytyy muita yhtä vanhanaikaisia ihmisiä niin maamme korkeimpien päättäjien, YK:n asiantuntijoiden ja muiden kaukaistenkin alkuperäiskansojen keskuudessa.
Jouni Kitti