Pohjoismainen saamelaissopimus

Kun pohjoismaista saamelaissopimusta ollaan näillä tiedoin jo parafoimassa eli alustavasti allekirjoittamassa oikeusministeriön taholta, eikä sopimusluonnosta ole kyselyistä huolimatta annettu yleiseen tietoon, julkaisen pöydältäni löytyvän sopimuksen luonnoksen kokonaisuudessaan tässä blogissani.
Saamelaissopimuksen osalta ollaan ajautumassa samanlaiseen tilanteeseen kuin ILO 169 -sopimuksen kohdalla aiemmin. Toisin sanoen valtakunnan päätöksentekijät saavat eteensä parafoidun sopimuksen ja päälleen vaatimukset sen ratifioimisesta. Sopimukseen siis joudutaan ottamaan kantaa vasta tuossa vaiheessa, sillä mitään – ainakaan julkista tietoa – ei ole, että edes valtioneuvosto olisi sopimusluonnosta ja sen parafointia käsitellyt.
Huomautan, että tämä julkaisemani versio on luonnos eikä siihen sisälly Suomen taholla ministeriöissä (oikeusministeriössä ja maa- ja metsätalousministeriössä) käytyjä mahdollisia neuvonpitoja sopimuksen edellyttämistä kansallisista lainsäädäntö- ja muista toimenpiteistä. Tuskin näitä on kaikkien mahdollisten tulkinta- ja seurausmahdollisuuksien osalta edes yritetty käydä läpi.
Aiemmin julki annetuista tiedotteista saattoi jo arvella, että ainakin metsähallituslain soveltamisen osalta voidaan jotain esityksiä tai vaatimuksia odottaa.
Varsin mielenkiintoinen tulee olemaan myös oikeusministeriön esitys siitä miten sopimusta lähdettäisiin päätöksenteossa ajamaan. Voi hyvinkin olla, ettei ministeriön mielestä tarvita kovinkaan laajoja lausuntokierroksia, koskapa lausuntoja on jo pyydetty niinkin vasta kuin noin vuosikymmen sitten.
Sekin on mielenkiintoista, miten tähän salassa valmistellun sopimuksen käsittelyyn tullaan niveltämään oikeusministeriön teettämä alkuperäiskansojen asemaa kansainvälisesti vertaileva tutkimus, jonka piti kaiketi olla apuvälineenä Suomen harkitessa ILO 169 -sopimuksen ratifiointia.
Ehkäpä koko ILO 169 -sopimusta ei enää esitetä ratifioitavaksi, menisihän pohjoismainen saamelaissopimus sitä paljon pitemmälle ja samalla vältettäisiin muun muassa alkuperäiskansan kansainvälinen määrittäminen.

Vai vältettäisiinkö?

Seuraavassa siis pohjoismaista sopimustekstiä:

Norjan, Ruotsin ja Suomen hallitukset, jotka toteavat

– että saamelaisilla, näiden kolmen valtion kansana ja alkuperäiskansana, on oma valtioiden rajat ylittävä kulttuurinsa ja yhteiskuntaelämänsä sekä omat valtioiden rajat ylittävät kielensä,

– että jo 7 ja 18 päivänä lokakuuta 1751 solmitun rajasopimuksen lisäasiakirjassa (Lappi-kodisilli) luotiin puitteet rajat ylittävälle yhteistyölle ja vahvistettiin saamelaisten vanhan perinnäistavan mukaiset oikeudet,

– että saamelaisten oikeudet turvataan kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa,

– että Yhdistyneet kansakunnat vuonna 2007 hyväksyi alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan julistuksen, jonka puolesta nämä kolme valtiota äänesti ja jota kaikki kolme saamelaiskäräjää kannatti, ja että näiden kolmen valtion alkuperäiskansojen oikeuksia koskevalle julistukselle antama tuki toistettiin Yhdistyneiden kansakuntien alkuperäiskansojen maailmankongressin loppuasiakirjassa vuonna 2014,

– että Norja, toisin kuin Suomi ja Ruotsi, on tämän yleissopimuksen allekirjoitushetkellä ratifioinut Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuonna 1989 tehdyn itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen nro 169,

palauttavat mieleen

– että Yhdistyneiden kansakuntien yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet ja OECD:n monikansallisille yrityksille asettamat suuntaviivat antavat elinkeinoelämälle ihmisoikeuksien, mukaan lukien alkuperäiskansojen oikeuksien, kunnioittamista koskevan erityisvastuun ja että valtioilla on vastuu teollisuuden ohjeistamisesta kunnioittamaan näitä oikeuksia,

jotka pitävät lähtökohtanaan

– että saamelaisen tulevaa oikeusasemaa vahvistettaessa erityisesti otetaan huomioon, että historian saatossa saamelaisia ei ole kohdeltu yhdenvertaisena kansana ja että heitä on tuolloin kohdeltu epäoikeudenmukaisesti,

– että saamelaiset haluavat ja tahtovat ottaa vastuun oman tulevaisuutensa rakentamisesta ja, että heillä on myös siihen oikeus,

– että valtiot ottavat huomioon saamelaisten itsemääräämisoikeuden täyttäessään tämän sopimuksen mukaisia velvoitteitaan,

– että yleissopimus ei estä valtioita myöntämästä, ottamalla huomioon vähimmäisoikeuksia koskeva 2 artikla ja saamelaisten itsemääräämisoikeutta koskeva 4 artikla, muille henkilöille, jotka katsovat olevansa saamelaisia ja, joilla on läheinen yhteys saamelaiseen kulttuuriin, oikeutta tulla otetuksi saamelaiskäräjien äänestysluetteloon.

– että ”saamelaisalueet” tässä yleissopimuksessa voidaan rajata eri lailla eri maissa ja eri kysymysten kohdalla, mutta että tämä tapahtuu saamelaisten historiallista ja nykyaikaan liittyvää läsnäoloa kunnioittaen siten, että tavoitteena on vahvistaa ja lujittaa saamelaista kulttuuria, saamen kieliä ja saamelaisten yhteiskuntaelämää, saamelaisen kansan itsemääräämisoikeuden nojalla,

– että saamelaiselinkeinoilla ja saamelaisten luonnonvarojen käytöllä tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan sellaisia perinteisiä saamelaiselinkeinoja ja sellaista perinteistä luonnonvarojen käyttöä joka ylläpitää ja kehittää saamelaista kulttuuria, saamen kieltä ja saamelaisten yhteiskuntaelämää, ja että perinteinen käyttö ei estä uusien toimintamuotojen käyttöönottoa,

– että poronhoidolla, kalastuksella ja muulla saamelaisella perinteisellä luonnonvarojen käytöllä on erityinen merkitys saamelaisen kulttuurin, saamen kielen ja saamelaisten yhteiskuntaelämän ylläpitämisen ja kehittämisen kannalta,

– että saamelaisilla naisilla on keskeinen asema saamelaisen kulttuurin, saamen kielen ja saamelaisten yhteiskuntaelämän ylläpitämisessä ja kehittämisessä,

tunnustavat

– että saamelaisilla on oltava mahdollisuus käyttää maata ja vettä saamelaisen kulttuurin, saamen kielen ja saamelaisten yhteiskuntaelämän perustana,

– että saamelaiset – kuten muut – ovat voineet luoda sekä omistus- että käyttöoikeuksia niin henkilökohtaiselta kuin kollektiiviselta pohjalta,

– että yleissopimus turvaa mutta ei muuta luotuja oikeuksia saamelaisalueilla,

– että valtioilla on erityinen vastuu, saamelaisten perinnäistapoja kunnioittaen, turvata saamelaisille todellinen mahdollisuus saada kansallisen oikeusjärjestelmän kautta tunnustettua ja tuomiolla vahvistettua luodut maaoikeudet alueillaan,

– että valtioilla on mahdollisuus varmistaa että saamelaiset saavat osansa saamelaisalueilla tuotettujen luonnonvarojen arvosta, ottaen huomioon vaikutus, joka luonnonvarojen tuotannolla on ollut ja on saamelaisalueilla saamelaisten elinkeinoihin, saamelaiseen kulttuuriin ja perinteiseen elämänmuotoon,

tunnustavat saamelaiskäräjien aktiivisen roolin neuvotteluissa ja niiden osallistuminen niihin ja jotka huomioivat että näiden kolmen valtion saamelaiskäräjät ovat osaltaan hyväksyneet yleissopimuksen, ovat sopineet seuraavasta pohjoismaisesta saamelaissopimuksesta.

1. luku: Saamelaisten yleiset oikeudet

1. artikla: Yleissopimuksen tarkoitus

Yleissopimuksen tarkoituksena on varmistaa ja vahvistaa saamelaisten oikeudet siten, että saamelaiset voivat säilyttää, harjoittaa ja kehittää kulttuuriaan, kieliään ja yhteiskuntaelämäänsä niin, että valtionrajat häiritsevät tätä mahdollisimman vähän.

2. artikla: Vähimmäisoikeudet

Tämän yleissopimuksen turvaamat oikeudet ovat vähimmäisoikeuksia. Ne eivät estä yksittäisiä sopimusvaltioita laajentamasta saamelaisten oikeuksia tai ryhtymästä kattavampiin toimiin, eikä niiden perusteella voi rajoittaa sellaisia saamelaisten oikeuksia, jotka johtuvat muista säännöksistä tai kansainvälisistä sitoumuksista.

3. artikla: Saamelaisten oikeudet

Saamelaiset ovat sopimusvaltioiden alkuperäiskansa. Saamelaisilla on oikeus säilyttää, harjoittaa ja kehittää kulttuuriaan, kieltään ja yhteiskuntaelämäänsä.

Valtiot turvaavat saamelaisten oikeudet tehokkaasti ja ryhtyvät tarvittaessa erityistoimiin, jotta saamelaiset voisivat nauttia näistä oikeuksista helpommin.

4. artikla: Itsemääräämisoikeus

Saamelaisilla on kansana itsemääräämisoikeus. Tämän oikeuden nojalla saamelaiset saavat vapaasti määrätä poliittisesta asemastaan ja taloudellisesta, yhteiskunnallisesta ja kulttuurisesta kehityksestään.

Itsemääräämisoikeus toteutuu itsehallintona sisäisissä asioissa ja neuvottelujen kautta asioissa, joilla voi osoittautua olevan erityistä merkitystä saamelaisille.

5. artikla: Naisten ja miesten tasa-arvo

Valtiot edistävät saamelaisten naisten ja miesten sekä saamelaisten tyttöjen ja poikien välistä tasa-arvoa. Tavoitteena on saamelaisten naisten ja miesten välisen tasa-arvon saavuttaminen.

Valmisteltaessa asioita ja tehtäessä päätöksiä sopimuksen tarkoittamilla alueilla on valtioiden selvitettävä ja otettava huomioon toimenpiteen vaikutukset saamelaisten naisten ja saamelaisten miesten kannalta.

Tässä sopimuksessa mainittujen vapauksien ja oikeuksien käyttäminen on turvattava ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää.

6. artikla: Saamelaislasten oikeudet

Valtioiden tulee erityisesti edistää saamelaislasten oikeutta kunkin osaltaan ja yhdessä muiden saamelaisten kanssa säilyttää, harjoittaa ja kehittää kulttuuriaan, kieliään ja yhteiskuntaelämäänsä.

Valtiot kiinnittävät erityishuomiota saamelaislasten tarpeisiin ja oikeuksiin täyttäessään tämän sopimuksen mukaisia velvoitteitaan. Saamelaislapsilla on oikeus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ikänsä ja kypsyytensä mukaisesti. Lapsen etu on kaikissa saamelaislapsia koskevissa toimenpiteissä ensisijainen.

7. artikla: Syrjimättömyys

Saamelaisille taataan suoja saamelaisuuteen liittyvää syrjintää vastaan.

Valtiot ryhtyvät tehokkaisiin toimenpiteisiin ehkäistäkseen saamelaisten syrjintää ja ennakkoluuloja heitä kohtaan sekä edistääkseen keskinäistä kunnioitusta ja ymmärrystä saamelaisten ja muun väestön välillä.

8. artikla: Kieli

Saamen kielellä tarkoitetaan tässä sopimuksessa kaikkia saamen kieliä.

9. artikla: Perinnäistavat

Valtioiden tulee kunnioittaa asiaankuuluvasti saamelaisten oikeuskäsityksiä, oikeudellisia perinteitä ja perinnäistapoja.

Valmistellessaan lainsäädäntöä aloilla, joilla saattaa olla saamelaisia perinnäistapoja valtiot selvittävät, onko tällaisia tapoja olemassa ja tulisiko ne siinä tapauksessa turvata tai ottaa muuten huomioon lainsäädännössä.

10. artikla: Valtionrajat ylittävä yhteistyö

Valtiot helpottavat saamelaisten valtionrajojen yli harjoittamaa yhteistyötä ja pyrkivät poistamaan esteitä, jotka johtuvat kansalaisuudesta tai asuinpaikasta tai muutoin siitä, että saamelaiset ovat usean valtion alueella asuva kansa.

Valtiot edesauttavat saamelaisen kulttuurin, saamen kielen ja saamelaisten yhteiskuntaelämän säilyttämistä, harjoittamista ja kehittämistä yli valtionrajojen.  Tässä tarkoituksessa valtiot erityisesti helpottavat saamelaisten elinkeinon harjoittamista yli näiden rajojen sekä kehittävät saamelaisten mahdollisuuksia saada opetusta, terveydenhoitoa ja sosiaalipalveluja toisessa näistä valtioista silloin, kun tällainen ratkaisu on tarkoituksenmukaisempi.

11. artikla: Symbolit

Valtiot kunnioittavat saamelaisten oikeutta määrätä saamenlipun ja muiden saamelaissymbolien käytöstä sekä edistävät saamelaissymbolien näkyvyyttä.

2. luku: Itsemääräämisoikeus

12. artikla: Saamelaiskäräjät

Jokaisessa sopimusvaltiossa on saamelaiskäräjät, joka on kyseisen maan korkein saamelaistoimielin. Saamelaiskäräjät edustaa maassa saamelaisia ja se valitaan kyseisen maan saamelaisten yleiseen äänioikeuteen perustuvilla vaaleilla.

Säännökset saamelaiskäräjien vaaleista vahvistetaan laissa.

Saamelaiskäräjillä tulee olla sellaiset vastuualueet ja sellaisia tehtäviä, että ne voivat tehokkaasti huolehtia saamelaisten itsemääräämisoikeuden toteutumisesta.

Saamelaiskäräjien tehtävät vahvistetaan laissa. Saamelaiskäräjät päättävät itsenäisesti muista asioista, joiden parissa ne haluavat työskennellä ja joista ne haluavat antaa lausuntoja.

13. artikla: Saamelaiskäräjien äänestysluettelo

Henkilö, joka pitää itseään saamelaisena ja

a) jolla on saamen kieli kotikielenä Norjassa tai Ruotsissa tai äidinkielenä Suomessa, tai

b) jonka jollain vanhemmalla, isovanhemmalla tai isoisovanhemmalla on ollut saamen kieli kotikielenä Norjassa tai Ruotsissa tai äidinkielenä Suomessa, tai

c) jonka joku vanhemmista on tai on ollut saamelaiskäräjien äänestysluettelossa,

on oikeus, jos muut kuten ikää, kansalaisuutta ja väestökirjanpitoa koskevat vaatimukset täyttyvät, tulla otetuksi saamelaiskäräjien äänestysluetteloon Norjassa, Ruotsissa tai Suomessa.

Saamelaiskäräjät voivat tehdä yhteistyötä yllä mainitun määräyksen täytäntöönpanossa kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

14. artikla: Saamelaiskäräjien oikeus itsehallintoon

Saamelaiskäräjät tekevät itsenäisiä päätöksiä asioissa, joista ne kansallisen lainsäädännön mukaan ovat vastuussa, sekä muissa käsittelemissään asioissa.

15. artikla Yhteistyö

Saamelaiskäräjät voivat tehdä yhteistyösopimuksia muiden alkuperäiskansojen sekä kansallisten, alueellisten ja paikallisten tahojen kanssa.

16. artikla: Yhteiset toimielimet

Valtioiden tulee edistää saamelaiskäräjien mahdollisuutta tehdä yhteistyötä ja muodostaa yhteisiä toimielimiä. Jos kansallinen lainsäädäntö sen sallii, voidaan yhteisille toimielimille antaa julkisia hallintotehtäviä.

17. artikla: Neuvottelut

Valtio neuvottelee saamelaiskäräjien kanssa säädettäessä lakeja, tehtäessä päätöksiä sekä ryhdyttäessä muihin toimiin, joilla voi olla erityinen merkitys saamelaisille. Neuvottelut käydään hyvässä hengessä, ja niissä tulee pyrkiä yksimielisyyteen tai yhteisymmärrykseen saamelaiskäräjien kanssa ennen päätöksentekoa. Valtioiden on ilmoitettava saamelaiskäräjille mahdollisimman pian, kun ne aloittavat työskentelyn tällaisissa asioissa.

18. artikla: Neuvottelut muiden saamelaisia edustavien tahojen kanssa

Säädettäessä lakeja, tehtäessä päätöksiä sekä ryhdyttäessä muihin toimiin, joilla voi olla erityinen merkitys muille saamelaistahoille kuin saamelaiskäräjille, kuten saamelaiskylille, siidoille, paliskunnille, kolttasaamelaisten kyläkokouksille tai muille saamelaisjärjestöille, valtion tulee, jos siihen on syytä, myös neuvotella näiden tahojen edustajien kanssa.

19. artikla: Kansainvälinen edustus

Valtiot edistävät saamelaiskäräjien itsenäistä edustusta kansainvälisissä organisaatioissa ja kokouksissa, joissa käsitellään asioita, joilla on erityistä merkitystä saamelaisille.

Valtiot osallistavat aktiivisesti saamelaiskäräjiä kansainvälisissä yhteyksissä, käsiteltäessä asioita, joilla on erityistä merkitystä saamelaisille.

3. luku: Kieli ja kulttuuri

20. artikla: Oikeus kieleen ja kulttuuriin

Saamelaisilla on oikeus harjoittaa, käyttää, kehittää, säilyttää ja tuleville sukupolville välittää kieliään ja kulttuuriaan. Valtiot kunnioittavat, edistävät ja suojelevat näitä oikeuksia.

21. artikla: Saamen kielen käyttö

Saamelaisilla on oikeus käyttää henkilönnimiään sekä saada ne hyväksytyiksi kansallisten säännösten mukaisesti.

Saamelaisalueilla on voitava hyväksyä ja käyttää saamenkielisiä maantieteellisiä nimiä.

Saamelaisilla on oikeus käyttää saamen kieltä tuomioistuimissa ja asioitaessa viranomaisten kanssa saamelaisalueilla.

Valtiot edistävät saamelaisten mahdollisuutta käyttää saamen kieltä sosiaali- ja terveydenhuollossa saamelaisalueilla.

Valtiot helpottavat saamen kielen käyttöä saamelaisalueiden ulkopuolella.

Sosiaali- ja terveydenhuollon alalla valtiot huomioivat saamelaiskulttuuriin liittyviä seikkoja.

22. artikla: Saamelainen kulttuuriperintö, saamelaiset kulttuuri-ilmaukset sekä saamelaisten perinteinen tieto

Valtiot ottavat huomioon saamelaisten kulttuuriperinnön, saamelaisten kulttuurinilmaukset ja saamelaisen perinteisen tiedon saamelaisasioita koskevassa päätöksenteossa.

Saamelaisten aineellinen kulttuuriperintö suojellaan lailla. Valtiot edistävät saamelaisten immateriaalisen kulttuuriperinnön turvaamista. Saamelaiskäräjät, tai viranomaiset yhteistyössä saamelaiskäräjien kanssa, saamelaiset museot tai muut saamelaiset laitokset vastaavat saamelaista kulttuuriperintöä koskevista asioista.

Valtion tai muun julkisen laitoksen hallussa olevan saamelaisen kulttuuriperinnön hallinnointi kuuluu saamelaiskäräjille taikka museoille tai laitoksille yhdessä saamelaiskäräjien kanssa.

Valtiot edistävät saamelaisen kulttuuriomaisuuden palauttamista ja hallinnointia kolmannen kappaleen mukaisesti.

23. artikla: Opetus

Saamelaisilla on peruskoulussa tai vastaavalla kouluasteella oikeus saamen kielen ja saamenkieliseen opetukseen saamelaisalueilla. Muilla maantieteellisillä alueilla valtiot takaavat saamelaisille mahdollisuuden saada saamen kielen opetusta sekä edistävät mahdollisuuksia saamenkieliseen opetukseen.

Valtioiden on ryhdyttävä toimenpiteisiin koulutuksen alalla, jotta saamelaisten asemaan ja oikeuksiin alkuperäiskansana sekä heidän historiaansa, kieleensä ja kulttuuriinsa liittyvä tietämys ja kunnioitus lisääntyisivät. 

Saamelaiskäräjien kanssa neuvotellaan 17 artiklan mukaisesti tai ne voivat määrätyissä puitteissa kehittää opetuksen sisältöä saamelaisaineissa ja saamelaisten historiaan, kulttuuriin, perinteisiin elinkeinoihin ja yhteiskuntaelämään liittyen.

Valtiot tarjoavat tarvittaessa, tilapäisesti, vaihtoehtoisia opetusmenetelmiä käytettäväksi alueilla, joilla ei ole saamenkielentaitoisia opettajia ja joilla saamelaisia oppilaita on vähän.

24. artikla: Tutkimus

Valtiot luovat hyvät edellytykset saamelaisyhteisön kannalta merkittävälle tutkimukselle ja tutkimusyhteistyölle. Tällaista tutkimusta harjoitettaessa on otettava huomioon vakiintuneet tutkimuseettiset säännöt sekä kansainväliset periaatteet, joita noudatetaan alkuperäiskansoihin liittyvässä tutkimuksessa.

25. artikla: Tiedotusvälineet

Valtiot edistävät laajaa saamenkielistä mediatarjontaa.

Ottaen huomioon tiedotusvälineiden riippumattomuuden valtioiden tulee mahdollisimman hyvin huolehtia, että saamelaisille annetaan mahdollisuus luoda ja käyttää omia tiedotusvälineitä.

26. artikla: Valtionrajat ylittävä yhteistyö

Valtiot edistävät saamen kielenhuoltoa koskevaa valtionrajat ylittävää yhteistyötä erityisesti määriteltäessä kielellisiä normeja ja terminologiaa.

Valtiot edistävät valtionrajat ylittävää yhteistyötä kysymyksissä, jotka koskevat saamen kielen koulutusta ja opetusta, saamenkielistä koulutusta ja opetusta sekä saamelaisten historiaa, kulttuuria ja kieltä koskevaa koulutusta ja opetusta. Lisäksi valtiot edistävät saamenkielisen oppimateriaalin ja saamelaisten historiaa, kulttuuria ja kieltä koskevan oppimateriaalin kehittämistä koskevaa valtionrajat ylittävää yhteistyötä.

Valtiot edistävät saamelaisen kulttuuriperinnön ja saamelaisten perinteisen tiedon dokumentointiin, suojeluun ja käyttöön liittyvää valtionrajat ylittävää yhteistyötä.

Valtiot rohkaisevat mahdollisuuksien mukaan ja tiedotusvälineiden riippumattomuuden huomioon ottaen valtionrajat ylittävää yhteistyötä saamenkielistä mediatarjontaa tarjoavien tiedotusvälineiden välillä.

4. luku: Maa ja vesi

27. artikla: Oikeus maahan ja veteen

Alueet, joita saamelaiset ovat perinteisesti käyttäneet, ovat perustana sille, että saamelaiset voivat säilyttää, harjoittaa ja kehittää kulttuuriaan, kieliään ja yhteiskuntaelämäänsä.

Saamelaiset ovat valtioissa pitkäaikaisen maa- ja vesialueiden perinteisen käytön kautta luoneet kollektiivisen tai yksilöllisen omistus- tai käyttöoikeuden saamelaisalueilla.

28. artikla: Maahan ja veteen kohdistuvien oikeuksien turvaaminen

Valtiot ryhtyvät toimenpiteisiin turvatakseen saamelaisten oikeuden niihin luonnonvaroihin, joita he ovat perinteisesti käyttäneet saamelaisalueilla ja mahdollisuudet käyttää näitä luonnonvaroja.

Valtiot varmistavat, että kansallisessa lainsäädännössä on asianmukaiset menettelytavat, joilla voidaan sitovasti vahvistaa saamelaisten oikeudet maahan ja veteen.

Tällaisten oikeuksien olemassaolon arvioinnissa huomioidaan, ettei saamelaisten maan tai vesien käytöstä useinkaan jää pysyviä jälkiä luontoon.

29. artikla: Keskinäinen kunnioitus

Valtiot huolehtivat siitä, että oikeudenomistajat ja kaikki muut maiden ja vesien käyttäjät osoittavat keskinäistä kunnioitusta toistensa intressejä kohtaan ottamalla huomioon mikä merkitys saamelaisten vesien ja maiden käytöllä on saamen kielelle, saamelaiselle kulttuurille ja saamelaisten yhteiskuntaelämälle.

30. artikla: Luonnonvaroihin kajoaminen tai niiden muuttunut käyttö

Harkitessaan saamelaisalueiden luonnonvaroihin kajoamista tai niiden käytön muuttamista koskevaa päätöksentekoa tai luvan myöntämistä tällaiselle kajoamiselle tai käytölle, valtiot kiinnittävät erityistä huomiota siihen, että kajoaminen tai muuttunut käyttö ei aiheuta ilmeistä haittaa saamen kielelle, saamelaiselle kulttuurille tai saamelaisten yhteiskuntaelämälle. Kun kajoamisen tai muutoksen sallittavuutta koskevan asian ratkaisemista harkitaan, valtiot huolehtivat tässä tarkoituksessa siitä, että eri toimenpiteiden kokonaisvaikutus saamelaiseen kulttuuriin, saamen kieleen ja saamelaisten yhteiskuntaelämään alueella huomioidaan.

Kajottaessa saamelaisten omistus- tai käyttöoikeuteen myönnetään korvaus kansallisten säännösten mukaisesti.

31. artikla:Saamelaisten oikeus harjoittaa kulttuuriaan, kieliään ja yhteiskuntaelämäänsä

Kajoamalla luonnonvaroihin ja muuttamalla niiden käyttötarkoitusta ei saa kieltää saamelaisilta heidän oikeuttaan alkuperäiskansana harjoittaa heidän omaa kulttuuriaan, omia kieliään ja omaa yhteiskuntaelämäänsä.

32. artikla: Luonnonvarojen hallinnointi

Ottaen huomioon, että saamelaisten maahan ja veteen kohdistuvilla oikeuksilla on erityinen merkitys saamelaisen kulttuurin, saamen kielen ja saamelaisten yhteiskuntaelämän säilyttämisen kannalta, valtioiden ja muiden valtion omaisuutta hallinnoivien on mahdollisuuksien mukaan neuvoteltava saamelaisten kanssa kysymyksistä, jotka liittyvät saamelaisia koskevien luonnonvarojen hallinnointiin ja joihin 17 artiklan vaatimuksia ei sovelleta, tai muulla tavalla aktiivisesti osallistaa saamelaisia näihin kysymyksiin.

33. artikla: Luonnon- ja kulttuuriympäristö

Valtiot edistävät saamelaisalueiden luonnon- ja kulttuuriympäristön kestävää käyttöä saamelaisten perinteistä tietoa kunnioittaen ja ottaen huomioon luonnon- ja kulttuuriympäristöjen erityismerkitys saamelaisen kulttuurin, saamen kielen ja saamelaisten yhteiskuntaelämän perustana.

5. luku: Elinkeinot

34. artikla: Saamelaiselinkeinot

Saamelaiselinkeinoilla on erityismerkitys saamelaisen kulttuurin, kielen ja yhteiskuntaelämän säilyttämisen, harjoittamisen ja kehittämisen kannalta.

Luontaiselinkeinoilla, kalastus, metsästys, pienimuotoinen eläintenpito ja luonnonvarojen talteenotto mukaan lukien, on pitkä saamelainen perinne eri saamelaisalueilla, ja ne ovat vaikuttaneet kauan kieleen, kulttuuriin ja saamelaisten perinteiseen tietoon sekä asutukseen, kotitalouteen ja duodjituotannon raaka-aineisiin.

Valtioiden tulee edistää saamelaiselinkeinoja.

Elinkeinoja ja luonnonvarojen käyttöä on edelleen pidettävä saamelaisen kulttuurin harjoittamisena, vaikka uusia tarkoituksenmukaisia toimintamuotoja otetaan käyttöön yleisen yhteiskuntakehityksen myötä.

35. artikla: Kulttuurielinkeinot ja luovat elinkeinot sekä matkailu

Saamelainen kulttuuri, historia ja luonto ovat kulttuurielinkeinojen ja luovien elinkeinojen sekä matkailun voimavara saamelaisalueella. Valtiot edistävät sitä, että tätä voimavaraa hyödynnetään kestävällä tavalla ja saamen kieltä, saamelaisten kulttuuria ja saamelaisten yhteiskuntaelämää kunnioittaen.

36. artikla: Poronhoito

Poronhoidolla on saamelaiselinkeinona ja perinnäistapaan perustuvana kulttuurinmuotona lain suoja.

Valtiot edistävät saamelaisten harjoittaman poronhoidon asemaa ja toimintaedellytyksiä sekä kehittävät valtionrajat ylittävää yhteistyötä.

37. artikla: Merten luonnonvarat

Merisaamelaisalueilla tapahtuvassa meren elollisten luonnonvarojen sääntelyssä ja jakamisessa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen millainen merkitys saamelaisten tavalla hyödyntää näitä varoja on saamelaiselle kulttuurille, saamen kielelle ja saamelaisten yhteiskuntaelämälle.

38. artikla: Duodji (saamenkäsityö ja taidekäsityö)

Valtiot edistävät lainsäädännöllisin, hallinnollisin tai taloudellisin toimenpitein saamelaisten mahdollisuuksia elvyttää, säilyttää, suojella ja kehittää saamenkäsityöhön liittyviä perinteisiä taitoja ja tapoja ja perinteistä tietoa sekä edellytyksiä harjoittaa saamenkäsitöitä elinkeinona.

6. luku: Sopimuksen täytäntöönpano

39. artikla: Ministerien ja saamelaiskäräjien puheenjohtajien yhteistyöneuvosto

Norjan, Ruotsin ja Suomen saamelaisasioista vastaavat ministerit sekä näiden maiden saamelaiskäräjien puheenjohtajat kokoontuvat säännöllisesti.

Yhteistyöllä edistetään tämän yleissopimuksen 1 artiklan mukaista tarkoitusta. Kokouksissa käsitellään tämän yleissopimuksen täytäntöönpanoa.

40. artikla: Sopimuksen täytäntöönpanon seuranta

Tämän sopimuksen täytäntöönpanon seurannasta huolehtii Pohjoismaiseen saamelaisasioiden virkamieskomiteaan NÄS:iin liittyvä työryhmä. Työryhmässä on kuusi jäsentä, jotka edustavat valtioita ja saamelaiskäräjiä. Kukin valtio nimittää yhden edustajan ja saamelaiskäräjät nimittävät kukin yhden edustajan.

Yleissopimuksen seurannan tapahtuu vuoropuheluna työryhmässä olevien kaikkien kolmen valtion ja niiden saamelaiskäräjien kesken. Vuoropuhelun tavoitteena on määritellä haasteita sekä vaihtaa kokemuksia ja tietoa hyvistä käytännöistä sekä pyrkiä yhdessä yksimielisyyteen sopimuksen tavoitteita edistävistä ratkaisuista.

Työryhmä käsittelee temaattisia asioita sekä saamelaiskäräjiltä ja muilta tahoilta tulleita raportteja siitä, miten saamelaisten oikeuksia toteutetaan tämän sopimuksen mukaisesti. Työryhmä voi tehdä yhteistyötä eri tahojen kanssa.

Edistääkseen sopimuksen tarkoitusta työryhmä voi esittää valtioiden hallituksille ja saamelaiskäräjille ehdotuksia ja raportteja.  Ellei ehdotus tai raportti saavuta yksimielisyyttä, työryhmän jäsenet voivat jättää siihen erityishuomautuksia.

Työryhmä päättää säännöistään ja määrää niissä tarkemmin yllä mainitusta toiminnasta.

41. artikla: Sopimuksen seurannan kulut

Kulut, joita koituu sopimuksen täytäntöönpanon seurannasta artiklan 40 mukaisesti, jaetaan kolmen sopimusvaltion kesken tasan tai erillisen sopimuksen mukaisesti.

7. luku: Muut määräykset

42. artikla: Allekirjoitus

Tämä sopimus saatetaan ennen allekirjoitusta kaikkien kolmen maan saamelaiskäräjien käsiteltäväksi.

43. artikla: Ratifiointi ja voimaantulo

Tämä sopimus ratifioidaan.

Yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun kaikki osapuolet ovat tallettaneet ratifiointiasiakirjansa Norjan ulkoasiainministeriöön.

Norjan ulkoasiainministeriö ilmoittaa muille osapuolille ratifiointiasiakirjojen tallettamisesta ja yleissopimuksen voimaantuloajasta. Osapuolet vastaavat asian tiedottamisesta saamelaiskäräjille.

44. artikla: Sopimuksen muutokset

Muutokset tähän sopimukseen tehdään yhteistyössä kolmen valtioin saamelaiskäräjien kanssa.

Yleissopimuksen muutos tulee voimaan kolmekymmentä päivää sen jälkeen, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet Norjan ulkoasiainministeriölle hyväksyneensä muutokset.

45. artikla: Irtisanominen

Osapuoli voi irtisanoa sopimuksen ilmoittamalla asiasta kirjallisesti Norjan ulkoasianministeriölle, joka ilmoittaa muille osapuolille kyseisen ilmoituksen vastaanottamisesta ja ilmoituksen sisällöstä. Sopimusvaltiot vastaavat asian tiedottamisesta saamelaiskäräjille.

Irtisanominen koskee vain sen jättänyttä osapuolta ja tulee voimaan kuusi kuukautta sen jälkeen, kun Norjan ulkoasiainministeriö on vastaanottanut irtisanomisilmoituksen.

46. artikla: Alkuperäisen tekstin tallettaminen ja allekirjoittaminen

Tämän yleissopimuksen alkuperäiskappaleet talletetaan Norjan ulkoasiainministeriöön, joka toimittaa muille osapuolille sopimuksen oikeaksi todistetut jäljennökset. Osapuolet vastaavat sopimuksen oikeaksi todistettujen kopioiden toimittamisesta saamelaiskäräjille.

Tämän vakuudeksi osapuolten edustajat ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Sopimus pidetään saatavilla saamen kielillä.

Sopimuksen allekirjoitukset

Norja, Ruotsi, Suomi

Päiväys

Paikka

Voimassa alkaen