Akwé:Kon – uhka luonnon monimuotoisuudelle

Jo vuonna 2012 kirjoittelin tällä blogisivustollani kriittisesti ympäristöministeriön Akwé:Kon -ohjeistuksesta, jonka Metsähallitus otti hyvin kirjaimellisesti käyttöönsä pohjoisimman Lapin valtionmaiden ja -vesien käytön suunnittelussa ja jota nykyisin jopa uudistuneen Metsähallituksen metsätalousyhtiö näyttää nöyrästi soveltavan.

Ympäristöministeriön mukaan (Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2011) ”Suomessa Akwé: Kon -ohjeet on tarkoitettu käytettäväksi saamelaisten kotiseutualueella sellaisten hankkeiden ja suunnitelmien kulttuuri-, ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa, jotka voivat vaikuttaa saamelaiskulttuuriin, -elinkeinoihin ja kulttuuriperintöön. Ohjeiden tarkoitus on turvata luonnon monimuotoisuuden säilyminen sekä alkuperäiskansakulttuurin luontosuhteen ja perinteisen tiedon säilyminen. Akwé: Kon -ohjeet tarjoavat menettelytavan, jolla saamelaisten osallistuminen hankkeiden ja suunnitelmien valmisteluun, vaikutusten arviointiin ja päätöksentekoon voidaan turvata.”

Jo ympäristöministeriön lähtökohta rajata Akwé:Kon -ohjeistuksensa saamelaiskulttuuriin, -elinkeinoihin ja saamelaiseen kulttuuriperintöön on virheellinen. Suomi ei ole kansainvälisesti mennyt tekemään tällaista kaventavaa rajausta sitoutuessaan - eikä myöhemminkään - Rio de Janeirossa 5. päivänä kesäkuuta 1992 tehtyyn biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen. Siitä laadittu asetus tuli eduskunnan ja presidentin hyväksymänä voimaan 26.10.1994.

Rion sopimuksessa osapuolet tunnustuvat biologisen monimuotoisuuden merkityksen evoluution ja biosfäärin elämää ylläpitävien systeemien kannalta sekä vahvistavat biologisen monimuotoisuuden suojelun kuuluvan koko ihmiskunnalle. Sopimuksessa myös todetaan kuinka ”eräät ihmisen toimet jatkuvasti ja merkittävästi vähentävät biologista monimuotoisuutta”.

Sopimuksessa tunnustetaan monien perinteisen elämäntavan omaavien alkuperäis- ja paikallisyhteisöjen läheinen ja perinteinen riippuvuus biologisista luonnonvaroista, sekä se, että on toivottavaa jakaa biologisen monimuotoisuuden suojelua ja sen osien kestävää käyttöä koskevasta perinteisestä tietämyksestä, uudistuksesta ja käytännöstä saatu hyöty oikeudenmukaisesti.

Vuonna 2012 kirjoitin näin:

”En tiedä millaisia silmälaseja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta keskeisissä ministeriöissä ja Metsähallituksessa sopimusta ja siitä hyväksyttyä asetusta lukiessa käytetään, sillä viime aikoina luonnonsuojelu- ja erämaa-alueita koskevissa hoidon ja käytön suunnitelmissa näyttäisi vain yksi ja sama ´paikallisyhteisö´ eli saamelaiskulttuuri ja siitäkin käytännössä vain poronhoito olevan se osapuoli, jonka ´perinteistä tietämystä´ kuullaan ja jonka ´läheinen ja perinteinen riippuvuus biologisista luonnonvaroista´ halutaan asettaa jopa luonnon monimuotoisuuden yläpuolelle.”

Tuolloin esimerkkitapauksena oli Hammastunturin erämaan hoito- ja käyttösuunnitelman uudistaminen, joka herätti muut paikalliset tahot huomaamaan millaiseen saamelaiskäräjien johdattelemaan maiden ja vesien käytön tilanteeseen oltiin ajautumassa.

Saamelaiskäräjäthän nimittää nuo Metsähallituksen organisaatioon ja sen kustannettaviksi kulloisenkin hankkeen kohdalla sisällytettävät Akwé:Kon -työryhmät sihteereineen. Muut paikalliset sidostahot työskentelevät hankkeiden yhteistyöryhmissä yhdessä ja kukin omine varoineen. Myös ne saamelaiset tai saamelaisia käsittävät yhteisöt, jotka eivät saa huomiota ja asemaa saamelaiskäräjien johdon taholta.

Sitä mukaa kuin Akwé:Kon -työryhmien esityksiä on voitu nähdä, on taannoinen kritiikkini osoittautumassa kovin aiheelliseksi. Rion biodiversiteettisopimuksen artikla 8j:n tulkintaan äärimmäisen väljästi liitetty suomalainen Akwé:Kon -sovellus on osoittautumassa vastoin kansainvälisiä tavoitteita luonnon monimuotoisuutta köyhdyttäväksi yhden elinkeinon ja yhdenlaisen valtapolitiikan edunvalvonnaksi.

Toisaalta en kyllä asiaa ihmettelekään kun muistaa, että tuon 8j-artiklan soveltamisen kansallisen työryhmän puheenjohtajanakin toimi silloinen saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi. Aiheesta löytyy täältä: http://www.samediggi.fi/index.php?option=com_content&task=blogcategory&id=184&Itemid=326

Itse olen Inarin kunnan edustajana päässyt tutustumaan käytännössä Akwé:Kon -työryhmien toimintaan ja kannanottoihin juuri työnsä päättäneessä Inarin Juutuan-Tuulispään virkistysmetsän erityisaluesuunnittelussa ja vielä jatkuvassa Vätsärin erämaan hoito- ja käyttösuunnitelman uudistamisessa.

Juutuan-Tuulispään erityisalueen suunnittelussa Akwé:Kon tuotti lopulta pääosin saamelaisten yleistä oikeusjargonia sisältävän leikkaa-liimaa -tekeleen, jonka toimenpide-esityksistä ei löydy hyvällä hakemisellakaan alueen luonnon monimuotoisuutta säilyttäviä tai sitä jopa edistäviä esityksiä. Ei varsinkaan jos moisia olisi etsimässä alueen pääkäyttäjäksi asettuvan porotalouden osalta. Vaikka Juutuan-Tuulispään Akwé:Kon -työryhmän kokoonpanossa olivat sentään hyvin edustettuina alueen saamelaiskulttuurin kannalta alkuperäisimmät inarinsaamelaiset, painottui työ toimenpide-esitysten myötä siis siltikin alueella tulijoihin laskettavan suurporonhoidon nykypäivän näkemyksiin. Suurin huoli matkailukylä Inarin ympärillä ovat porojen laidunrauha ja sitä erityisesti uhkaavien koiravaljakoiden liikkuminen.

Poronhoidon painottuminen Inarin kirkonkylän lähialuetta koskeneessa maankäytön suunnittelussa selittää sekin, että suunnittelun ”yleisessä” työryhmässä oli erillään työskennelleen ja ikään kuin viimeisen sanan sanoneen Akwé:Kon -työryhmän lisäksi saamelaiskäräjien, kahden paliskunnan ja vielä Suomen Porosaamelaiset -yhdistyksen edustajat.

Kun nostin esille Inarin kunnan lausunnoissaan esittämää kritiikkiä Akwé:Kon -ohjeistuksen kapeudesta ja sen todetuista epäkohdista, sain kuulla Mestähallituksen aikovan lähiaikoina keskustella saamelaiskäräjien kanssa Akwé:Kon -menettelyn sisällöstä. Olisiko sittenkin käymässä niin, että Metsähallituksessa oltaisiin heräämässä huomaamaan millaiseen sidosryhmien ja paikallisyhteisöjen eriarvoistamiseen ja millaiseen luonnon kannalta kohtalokkaaseen vedättämiseen se on lähtenyt mukaan? Toki toiseen suuntaan arvaillen Metsähallitus voisi olla tekemässä joitain uusia kauppoja saamelaiskäräjien kanssa nykyisen menon jatkamiseksi. Eihän kyllä Metsähallitusta voi sen Ylä-Lapin erämaissa ja suojelualueilla näkyvien tähänastisten luonnon monimuotoisuutta koskevien toimien osalta mitenkään kehua. Näiltä osin sen lakiin kirjattu luonnon monimuotoisuutta koskeva vastuu on kyllä jäänyt kantamatta tai paikoin jopa heitetty surutta harteilta.

Akvé:Kon on muuten mohawk-intiaanikieltä ja tarkoittaa kaikkea luomakunnassa.