Inarissa 15.5.2016 vieraillut pääministeri Juha Sipilä vastaanotti Inarinmaan
Lapinkyläyhdistyksen ja Inarinsaamelaiset ry:n kannanotot, joissa tuotiin
esille ILO 169 -sopimuksen ratifiointiin liittyviä esteitä sekä saamelaiskäräjien
harjoittaman politiikan synnyttämää tilannetta Suomen alkuperäisen
saamelaisväestön, inarinsaamelaisten, kannalta.
Julkaisen tässä molemmat kannanotot kokonaisuudessaan.
Inarinmaan
Lapinkyläyhdistys ry:
ILO-
sopimuksen ratifiointivaatimuksiin Suomessa liittyviä näkökohtia, separatismin
varjossa, sopua etsien
Tulkintaerimielisyydet mm. siitä, kuka on Suomessa
saamelainen ja keitä ILO- sopimus koskisi, ovat olleet Suomen
saamelaispolitiikan keskiössä. ILO- sopimukseen liittyvät maanhallinta- ja
omistusta koskevat seuraamukset ovat olleet suurin pelonaihe ja este sopimuksen
ratifioinnille. Saamelaiskäräjät tarjoaa kansainvälisille foorumeille vain omaa,
yksipuolista olosuhdekuvaansa vaatien sopimuksen välitöntä ratifiointia ilman
ennakkoehtoja tai selvityksiä siitä, kenelle maaoikeudet saamelaisalueella ovat
kuuluneet ja miten saamelaisten oikeudet Suomessa ovat toteutuneet.
Erityisen kuumaksi näiden selvitysten torjuminen
saamelaiskäräjien nykyhallinnon toimesta tulee silloin, kun keskusteluun nousee
saamelaishallinnon itsensä harjoittama syrjintä omia vähemmistöjään, niitä
Inarin lappalaisten ja metsälappalaisten jälkeläisiä kohtaan, joita
saamelaiskäräjät ei ole hyväksynyt äänioikeusluetteloonsa (nykyisin näitäkin
ryhmiä nimitetään inarinsaamelaisiksi, metsäsaamelaisiksi tai nk.
statuksettomiksi saamelaisiksi).
Aivan oma lukunsa on joidenkin, etupäässä nuorten
saamelaisaktivistien, muun muassa saamelaisparlamentaarikko Aslak Holmbergin, viime aikoina tavaksi
tulleet ja myös virallisissa yhteyksissä esittämät separatistiset ilmaisut.
”Se on suomen laki, saamelaisilla on oma laki”, tai ”Suomi
ei ole minun isänmaani, minun isänmaani on Sapmi” (lähinnä Norjan, Ruotsin ja
Suomen saamelaisten muodostama oma valtio). Myös sellainen kuin ”Suomi on
rasistinen valtio” on kuultu joidenkin nuorten aktivistien lausumana. Nämä ovat
käsittämättömiä ja vaarallisia lausumia tulevaisuuden kannalta ja kun ottaa
huomioon kaiken sen mitä Suomen valtio on viimeisten vuosien aikana
saamelaisten hyväksi ja saamelaiskulttuurin edistämiseksi tehnyt ja tekee
parhaillaankin valtiontalouden vaikeasta tilanteesta huolimatta.
Luettelemme seuraavassa joukon ongelmia, asioita ja avoimia
kysymyksiä, joiden vuoksi ILO- sopimusta ei voida, eikä sitä tule ratifioida.
Ei ainakaan saamelaiskäräjien ajamalta nopealla aikataululla ja vaaditulta
kapea-alaiselta pohjalta, jossa osa Suomen alkuperäiskansasta olisi suuressa
uhassa jäädä sopimuksesta ja sen luomista oikeuksista osattomaksi ja joka
repisi pahasti kahtia pohjoisen ihmisryhmän - joka on satojen vuosien ajan
yhdessä rakentanut aluettaan.
1.
Alueen isojako on vietävä loppuun:
Mikäli ratifiointi aiotaan tehdä, ennen nk.
saamelaisalueen isojaon loppuun viemistä, siitä seuraa laaja kiinteistöoikeudellinen
kiista. Inarissa, Enontekiöllä ja
Utsjoella on yhteensä lähes 300 alueen kantalappalaisten, tai
veromaasaamelaisten, pääosin 1800 luvulla oikeuksiensa turvaksi perustamaa, nk.
vanhaa tilaa. Näiden tilojen perustamisasiakirjoihin on nykyiseen valtion
maahan ja sitä rasittamaan merkitty laajoja omistajahallintaan rinnastettavia
käyttöoikeuksia kalastukseen, metsästykseen, poronhoitoon ja jäkälän, sekä maa-ainesten
ja puun ottoon. Nämä oikeudet ovat kaikki jääneet alueen isojaossa
käsittelemättä. On vain merkintä, ne käsitellään myöhemmin. Isojako on tältä
osin alueella edelleen keskeneräinen, päinvastoin kuin muualla maassa.
Mikäli ILO- sopimus ratifioitaisiin, ennen
isojaon suorittamista ja ilman sen selvittämistä kenelle nykyisen valtionmaan
luontaiselinkeinojen käyttöoikeudet kuuluvat, syntyisi kaksi oikeudellista
perustetta maankäyttöoikeudesta: asiakirjanäyttöön perustuva historiallinen
oikeus lappalaisten, (nyk. veromaasaamelaisten) perustamien tilojen valtion
maiden omistusoikeuteen rinnastettavasta käyttö- ja hallintaoikeudesta (Juhani Wirilander
2001), vastaan ratifioitava ILO- sopimus ja sen alkuperäiskansalle antamat
oikeudet maankäyttöön (14 artikla).
Mitään uusia maankäyttöoikeuksia ei
kuitenkaan voi perustaa aikaisemmin perustettujen päälle, aiemmin perustettujen
maankäyttöoikeuksien käyttöä rasittamaan ja kaventamaan. Nämä oikeudet ovat osa
näiden, pääosin 1800 luvulla perustettujen tilojen, ulottuvuutta ja ne ovat osa
niiden varallisuutta. Omaisuudella on perustuslain suoja.
Jos ratifiointi aiotaan tehdä ilman
maanomistusolojen selvittämistä, jää edelleen jäljelle maaoikeuksien
selvittämistarve myöhemmin. Tällöin syntysi kaksi oikeudellista perustetta:
historiallinen selvitys lappalaisten ja veromaasaamelaisten valtion maiden
omistajahallintaan rinnastettavista, tilakirjoihin merkityistä oikeuksista
vastaan ILO:n yleissopimus. Viimeksi mainitun perusteella ei käyttöoikeuksia
voi laajentaa omistusoikeuksiksi ilman perustuslain muutosta. Joten saamelaiskäräjien
vaatimusten esittäminen YK:ssa on tältä osin ennenaikainen.
Tähän mennessä ei ole pyritty arvioimaan
asiakirjojen perusteella kenelle saamelaisten kotiseutualueella oleviin maihin
ja vesiin liittyvien oikeuksien eri vuosisadoilta katkeamattomana
historiallisena tapahtumaketjuna ja jatkuvana käytäntönä tulisi kuulua. Tämä
keskeinen kysymys on sivuutettu siten, että on keskitytty perustelemaan
lukuisia muutosesityksiä eri lakeihin ainoastaan alkuperäis- ja heimokansoja
koskevaa ILO-sopimusta tulkiten, ikään kuin kysymys olisi kansasta jolta
puuttuu kirjoitettu historia. Selvyyden vuoksi on mainittava, että saamelaisten
lisäksi porotaloutta ja muita lappalaiselinkeinoja ovat harjoittaneet
perinteisesti myös alueella asuneet ns. veromaalappalaisten kirkon
suomenkielisiksi muuttamat jälkeläiset, joita saamelaiskäräjät eivät ole
hyväksynyt saamelaisrekisteriin. Norjasta on lähinnä 1800-luvun puolivälin
aikoihin saapunut porosaamelaisia Inarin, Sodankylä ja Enontekiön kuntien
pohjoisosiin, alueille joita he ovat ryhtyneet asuttamaan, asiakirjojen mukaan
yhdessä siellä ennestään asuneiden veromaasaamelaisten kanssa ja myös alueelle
saapuneiden suomalaisten kanssa.
Saamelaiskäräjien vaatimuksiin sisältyy,
kuten on jo sanottu, erittäin merkittävä päätösvallan siirto paikalliselta alkuperäiseltä
väestöltä ja maan- sekä käyttöoikeudenomistajilta ensinnäkin Metsähallitukselle
ja sitä kautta sitten saamelaiskäräjille. Käräjät pääsisi näin päättämään ja
ohjaamaan kaikkia keskeisiä Metsähallituksen toimia sekä sen päätäntävaltaan
kuuluvia asioita. Näin on siitä huolimatta, että laissa on jo kuntakohtaiset
neuvottelukunnat, jotka käsittelevät esimerkiksi kalastusoikeudellisia
kysymyksiä.
2.
Kuka on saamelainen?:
Nykyinen saamelaismääritelmä on liiaksi
tulkinnanvarainen. Se poikkeaa myös pohjoismaisesta käytännöstä. Erityisen
ongelmallinen tästä tulee sen vuoksi, kun suomessa siitä johdetaan myös
kuuluminen alkuperäiskansaan.
Kummallista olisi se, jos Norjan puolelta
1850-luvun jälkeen tulleiden saamelaisten jälkeläisille annettaisiin vahvemmat
erityisoikeudet valtion maahan ja veteen kuin Suomea aikaisemmin asuttaneille
lappalaisten jälkeläisille, veromaasaamelaisille ja esimerkiksi nykyisille inarin-
ja metsäsaamelaisille?
Alue johon ulkomailta Suomeen muuttaneet
porosaamelaiset asettuivat asumaan, oli ennestään lappalaisten,
veromaasaamelaisten asuttamaa. Juuri nämä vanhimpaan Lapin väestöryhmään
kuuluvat ihmiset rajattiin saamelaismääritelmään perustuvan kieliperusteen
nojalla saamelaisuuden ulkopuolelle. Asuivathan he ”kulkuväylien” varrelle,
jonne myös kirkon ja hallitsijan virkamiehet olivat kulkunsa suunnanneet ja jo
pian vuosisadan ajan heitä suomenkielistäneet.
3.
Muu paikallinen väestö:
Muulle paikalliselle väestölle koituvien
seurausten vuoksi vaatimukset ovat monelta osaltaan ristiriidassa perustuslain
ja Suomea sitovien ihmisoikeussopimusten kanssa. Erityisesti vaatimukset ovat
ristiriidassa perustuslain ja Suomea sitovien ihmisoikeussopimusten
lappalaisten jälkeläisille turvaamien omistajahallintaan rinnastettavien
nykyisen valtionmaan laajojen käyttöoikeuksien kanssa. Vaatimukset ovat
ristiriidassa valtioneuvoston asettamien perusvaatimusten kanssa ja
lähtökohdiltaan myös eduskunnan eri yhteyksissä antamien lausumien kanssa
paikallisen väestön valtion alueiden käytön oikeuksista.
Maastrichtin sopimuksen F-artiklassa, jonka
Suomi on hyväksynyt, EU ja sen toimielimet tunnustavat loukkaamattomiksi
kansalliset perusoikeudet ja niiden nojalla turvatut oikeudet ja Euroopan
ihmisoikeussopimuksen turvaamat oikeudet. Siten näiden perus- ja
ihmisoikeuksien suoraan suojaamat paikallisen väestön oikeudet ovat
sellaisenaan turvattuja; niihin ei voida puuttua esimerkiksi viittaamalla
alkuperäiskansasopimukseen. Tässä suhteessa esitetyt vaatimukset, ja se pätee,
ovat täysin suojattuja eikä Suomen valtio voi ryhtyä alkuperäiskansasopimukseen
vetoamalla muuttamaan paikallisen väestön oikeuksia ja siirtämään puhevallan
käyttöä niiden suhteen kolmannelle osapuolelle, jolla ei niihin ole osoittaa
mitään historiallista, juridista tai lainsäädännöllistä perustetta.
Voimassa olevan lain mukaan ei ole
mahdollista, että asianosailta riistetään puhevallankäyttö omaisuuteensa tai
oikeuksiinsa ja annetaan se poliittisille päättäjille. Niitä ei voida muuttaa
myöskään vetoamalla yhdenvertaisuusperiaatteeseen; siitähän paikallisen väestön
oikeuksien turvaamisesta on ensisijaisesti kysymys. Tässä yhteydessä
todettakoon myös se, että lähes kaikilla maanomistajilla on tunnustettuja
nautinta- ja rasiteoikeuksia valtion omanaan hallinnoimaan maahan, joten
puhevallan siirto loukkaa myös heidän perustuslain suojaamaa omistusoikeuttaan.
4.
Riippumaton tutkimus:
On kysyttävä, miksi käräjät vastustaa
riippumatonta, tieteellistä, asiakirjoihin perustuva tutkimusta, joka
otettaisiin perustaksi jatkovalmistelussa, koska vain siten voidaan vaikuttaa
ryhmien välisen sovun syntyyn, valmistelun lähtökohtiin ja sisältöön?
Tässä tilanteessa tulisi välttää tiedossa
olevia vuosien ja vuosien kestoisia oikeudenkäyntejä, joita saamelaiskäräjien
vaatimukset oikeuksien sääntelyineen nostaisi
Minkäänlaisia muutoksia nykytilanteeseen ei
voida tehdä ennen kuin tilanne ja olosuhdeselvitys on tehty. Tutkimus jossa
selvitetään nykypäivään ulottuvat alkuperäiskulttuurin harjoittajat,
oikeudenomistajat ja oikeuksien laajuudet on saatettava loppuun, ennen kuin
lainvalmistelua jatketaan. On kysyttävä, miksi tällaisen selvityksen tekemistä
vastustetaan?
Suomen valtion on ensin tutkimuksin
selvitettävä ja luetteloitava ne asianosaiset, joiden perustuslaillisia
oikeuksia ehdotuksessa sivutaan ja vasta sitten sovittava näiden asiaosaisten
kanssa tulevista ratkaisuista. Jo nyt on Inarissa ja Utsjoella haettu laajoja
maanmittaustoimituksia tämän epäselvän tilanteen takia, joten on
käsittämätöntä, että Suomessa ensin luotaisiin perusteettomasti uusi
asianosaisryhmittymä ja sitten vasta alettaisiin tutkia onko kyseessä edes
asianosaiset. Nyt kun tiedetään, että Enontekiöllä on vireillä vastaavat
maanmittaustoimitukset, ajauduttaisiin tilanteeseen, että jälkikäteen
jouduttaisiin mahdollisesti purkamaan lainsäädäntöä, tai vaihtamaan
asianosaisia päätöksenteossa. Tällainen tilanne johtaisi hallitsemattomaan
kaaokseen ja vaikeuttaisi entisestään pysyvän sovun löytämistä.
YK:n alkuperäiskansafoorumille tulee
kertoa, että Eduskunnan perustuslakivaliokunnan edellyttämät tutkimukset
osoittavat, että saamelaisilla ei ryhmänä ole ollut sellaisia kollektiivisia
oikeuksia, jotka heille olisi joskus otettu pois ja jotka heille tulisi
palauttaa.
5.
Saamelaiselinkeinot:
Saamelaisten perinteisten luontaiselinkeinojen harjoittamisen suojaamista ja maankäytön edistämistä ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista toteuttaa siten, että saamelaisiakin vanhemman väestön – lappalaisiin – kuuluvien vastaavanalaisia mahdollisuuksia hyödyntää valtion omistamia alueita kavennettaisiin. Alueen yhteiskuntarauhan ja tasa-arvoperiaatteen vuoksi ei ole mitään perusteita asettaa ulkomailta Suomeen vuoden 1852 jälkeen muuttaneiden porosaamelaisten jälkeläisiä sen enempää parempaan kuin huonompaan asemaan aluetta ikiajat asuttaneisiin lappalaisiin nähden. Lappalaisten jälkeläiset ja saamelaiset ovat asuneet ja harjoittaneet elinkeinoja vain pienin vivahde- eroin elinkeinotoimintojaan. Mahdollisissa maankäytön järjestelyissä on kaikin tavoin vältettävä epäonnistuneen saamelaismääritelmän nojalla paikalliseen väestöön kuuluvien saamelaisten ja lappalaisten erilaiseen asemaan asettamista.
Saamelaisten perinteisten luontaiselinkeinojen harjoittamisen suojaamista ja maankäytön edistämistä ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista toteuttaa siten, että saamelaisiakin vanhemman väestön – lappalaisiin – kuuluvien vastaavanalaisia mahdollisuuksia hyödyntää valtion omistamia alueita kavennettaisiin. Alueen yhteiskuntarauhan ja tasa-arvoperiaatteen vuoksi ei ole mitään perusteita asettaa ulkomailta Suomeen vuoden 1852 jälkeen muuttaneiden porosaamelaisten jälkeläisiä sen enempää parempaan kuin huonompaan asemaan aluetta ikiajat asuttaneisiin lappalaisiin nähden. Lappalaisten jälkeläiset ja saamelaiset ovat asuneet ja harjoittaneet elinkeinoja vain pienin vivahde- eroin elinkeinotoimintojaan. Mahdollisissa maankäytön järjestelyissä on kaikin tavoin vältettävä epäonnistuneen saamelaismääritelmän nojalla paikalliseen väestöön kuuluvien saamelaisten ja lappalaisten erilaiseen asemaan asettamista.
Maa- ja metsätalousministeriön lausunnossa
vuodelta 2000 todetaan: "– – – voidaan kysyä, mitä ILO- sopimuksen ratifioinnilla vielä
saavutetaan tai on tarkoitus saavuttaa. Mikäli ratifiointihanketta kuitenkin
jatketaan, tulee ensin selvittää ratifioinnin vaikutukset saamelaisten ja
muiden yksityisten ja juridisten henkilöiden asemaan sekä se, millä tavalla
kompensoidaan sopimuksen täytäntöönpanosta aiheutuvat taloudelliset menetykset.
Selvitystyön tekijäksi tulisi nimetä joko asiantuntijatyöryhmä tai työ
voitaisiin antaa jonkin tutkimuslaitoksen tehtäväksi. Tässä työssä olisi
erityisesti otettava huomioon se, että valtio ei voi sivuuttaa muiden
väestöryhmien oikeuksia yhden väestöryhmän kustannuksella ja että Suomen
valtiota sitovien kansainvälisten sopimusten sekä EU-jäsenyyden asettamat
velvoitteet otetaan selvitystyössä huomioon. Vasta tämän perusteellisen
selvityksen jälkeen on mahdollista päättää ILO- sopimuksen
ratifioinnista".
On pidettävä arveluttavana sitä, että
maahan ja veteen liittyvät oikeudet pyritään järjestämään uusiksi pelkän ILO-
sopimuksen nojalla, joko ottamatta lainkaan huomioon olemassa olevia
lappalaisten, veromaasaamelaisten omistamien tilojen asiakirjanäyttöjä, tai
rajaamalla niiden merkitys kieltäytymällä palaamasta selvityksissä pitemmälle
kuin kolmen sukupolven päähän. Tällaisen mukaan toisilta rajoitettaisiin elinkeino-oikeuksia
ja toisille annettaisiin sellaisia oikeuksia, joita heillä ei koskaan ole
ollut, kuten maa- ja metsätalousministeriö lausunnossaan toteaa. Ja tämä jaon
perusteena olisi vain pelkkä kieli, eivät historialliset oikeudet eikä
yhtäjaksoinen polveutuminen. Tällainen ei sovi oikeusvaltioon.
Saamelaisten luontaiselinkeinojen
harjoittamisen suojaamista ja maankäytön edistämistä ei kuitenkaan voitane eikä
olisi tarkoituksenmukaista toteuttaa siten, että saamelaisia vanhempaan lappalaisväestöön
kuuluvien vastaavanlaisia mahdollisuuksia hyödyntää valtion omistamia alueita
kavennettaisiin. Ei ole perusteita asettaa saamelaisia ja lappalaisten
jälkeläisiä eri asemaan erityisesti sen vuoksi, että isojakoa edeltävänä
historiallisella ajanjaksolla lappalaiset ja saamelaiset ovat asuneet ja
harjoittaneet samalla tavoin eri elinkeinotoimintaa. Lapin vanhojen veromaiden
perillisten kannalta esitetty malli siirtäisi omistajalle kuuluvan puhevallan
kokonaan muulle ryhmälle.
6.
Lappalainen ja saamelainen:
Voidaan sanoa, että lappalainen ja
saamelainen ovat kaksi eri vähemmistökansanryhmää Suomessa. Lappalaiset ovat
Suomen Lapinmaan alkuperäiskansaa todistettavasti jo kirjallisen tiedon alusta
saakka, 1500-luvulta ja sitä ennen. Inarin alueella he ovat puhuneet inarinlappia,
kieltä, jota nykyisin nimitetään inarinsaameksi. Inarin eteläpuolella kieli on
ollut metsälappia, eli kieltä joka nykyisin on jo osin kadonnut, mutta jota
pyritään elvyttämään.
Saamelaiset puolestaan ovat suurelta osin
noin 160–130 vuotta sitten siirtolaisina Suomeen tulleita, alueelle vieraan
elinkeinon (suurporonhoidon) ja alueelle vieraan kielen (pohjoissaamen)
mukanaan tuomia ihmisiä. Esimerkkinä
tästä on muun muassa Vuotson kylän asukkaita, Sodankylän kunnan pohjoisosissa,
joissa on paljon heidän jälkeläisiään. Näillä siirtolaisilla, nykyisillä
saamelaiskäräjävaaliluetteloon merkityillä ihmisillä, ryhmänä ei pitäisi
historiankaan mukaan olla mitään alkuperäiskansa-asemaa todellisen lappalaisen
alkuperäiskansan asuinalueella. ILO- sopimuksen mukaan alkuperäiskansaa on
kansa, joka on asuttanut alueitaan jo ennen valtionrajojen syntymistä.
Porosaamelaiset muuttivat Suomeen vahvistettujen valtionrajojen yli. Suomessa
sekoitetaan tahallisesti lappalainen ja saamelainen kansa, jotta voidaan
hyväksikäyttää lappalaisten kulttuuria, perinteisiä lappalaiselinkeinoja ja
historiaa. Nykyinen saamelaiskäräjävaaliluetteloon merkitty ryhmä ihmisiä on
varsin epämääräisin perustein muodostettu, siihen otetaan ja siitä poistetaan ihmisiä
ilman perusteltua syytä. On myös esimerkkejä, että sisaruksista toiset
hyväksytään, toisia ei. Voidaankin kysyä miten tällainen ryhmä voi olla
alkuperäiskansa?
Kieliperuste alkuperäiskansan määritelmänä
on kyseenalainen. ILO- sopimuksen alkuperäiskansan kriteereihin ei kuulu kieli.
Suomen Lapinmaan alkuperäiset kielet ovat lappia, jota on puhuttu vielä vajaa
sata vuotta sitten, muun muassa 1920- luvulla Keminkylässä ja Sompiossa ( T. I.
Itkonen, Suomen Lappalaiset – v. 1948, Petkulan kylähistoria – v. 1997,
Korvasen suvun sukukirja ”Me Sompiosta” – v. 2002.). Kirkonmiesten toimesta ja
koulujärjestelmän myötä lappia kiellettiin puhumasta; kieli silti elää
Keminkylässä ja Sompiossa jokapäiväisessä elämässä alueen paikannimissä,
ajatusilmaisuissa, poronhoito-, metsästys- ja kalastussanastoissa sekä
uskomuksissa.
7.
Kollektiivinen maanomistus:
Saamelaisten kollektiivisista
maaoikeuksista Juhani Wirilander (2001) on selkeästi todennut, että
saamelaisilla ei ryhmänä ole ollut näitä oikeuksia. Hän toteaa: ”Lähinnä
käräjäpöytäkirjoihin perustuvaa näyttöä on siitä, että kylissä asuvilla perheillä
on sekä yksin että yhdessä muiden kanssa ollut kylän rajojen sisäpuolella kalavesiä
ja kalastuspaikkoja, riistanpyyntipaikkoja ja laidunalueita asumuksen pihapiiriksi
katsottavien alueiden lisäksi ja että ne on otettu huomioon kylälle pantua
lapinveroa sen osakkaiden (perheiden päämiesten) kesken jaettaessa (ns.
veromaat, skatteland)” (Wirilander 2001, s.59–60).
Eduskunnan kannanotto vuodelta 2004, missä
selkeästi todetaan, että valtiolla ei ole omistajahallintaan rinnastettavaa
puhevaltaa maastoliikenteeseen, kalastukseen ja metsästykseen. Jos kerran
valtio ei omista näitä oikeuksia, vaan niiden omistus kuuluu alueen
yksityisille ihmisille, miten voi olla mahdollista, että saamelaiskäräjät on
näitä yksittäisten ihmisten omistukseen verrattavia oikeuksia siirtämässä
itselleen ilman perustuslaillista käsittelyä?
Kun perustuslakivaliokunta totesi
Metsähallituslain käsittelyn yhteydessä (2004), että valtio ei omista
elinkeino-oikeuksia, niin miten voi olla mahdollista, että näitä oikeuksia ja
oikeuksista päättäminen yritetään siirtää toiselle, pelkästään saamelaisille.
Varallisuusoikeudellisen perusperiaatteen mukaan kukaan ei voi antaa toiselle
parempaa oikeutta, kuin mikä hänellä itsellään on.
Inarinmaan
Lapinkyläyhdistys ry
Liite 1.
Muita Huomioita:
• Kummallista olisi se, jos Norjan puolelta 1850-luvun
jälkeen tulleiden saamelaisten jälkeläisille annettaisiin vahvemmat
erityisoikeudet valtion maahan ja veteen kuin Suomea aikaisemmin asuttaneille
lappalaisten jälkeläisille, esim. nykyisille inarin- ja metsäsaamelaisille?
• Saamelaiselinkeinoista puhuttaessa on todettava, että
näitä elinkeinoja harjoittavat alueella paitsi saamelaiset, myös muut alueen
asukkaat. Suomen osalta sopimuksen soveltaminen Eero J. Aarnion ehdottamalla
tavalla sulkisi ulkopuolelle sen väestön, joka on aluetta asuttanut
ikimuistoisista ajoista lähtien. Alueellaan saamelaisilla on enemmistö vain
Utsjoen kunnassa, Inarin, Enontekiön ja Sodankylän kunnissa suomalaisilla on
selvä enemmistö. KHO:n 1999 antaman tuomion jälkeen kveenit on tunnustettu
Ruotsissa 1999 ja Norjassa omaksi vähemmistökseen.
• Voidaanko esityksiä omistusoikeuden siirrosta toteuttaa
jättämällä Inarissa noin tuhat henkilöä ilman lapinkyliin sisältyvää
”omistusoikeuteen rinnastettavaa” (Wirilander 2001) maankäytön perintöoikeutta?
• Selvitetään katkeamattoman polveutumisen ja
perintöoikeuden perusteella vanhojen lapinkylien nykyiset saamen- ja
suomenkieliset oikeudenomistajat.
• Neuvotteluprosessi voisi olla monin verroin parempi ja
joustavampi tie päästä tarkoituksenmukaiseen lopputulokseen kuin nyt esitytetyn
kaltainen maankäyttöneuvoston perustaminen. Neuvottelussa lappalaisoikeuksisen
oikeat haltijat, riippumatta kuuluvatko he käräjien vaaliluetteloon tai ei,
pääsisivät vuorovaikutteiseen mukanaoloon päättämään entisten lapinkylien
alueiden käytöstä. Tätä puoltaa sekin, että Wirilanderin lausunnossa esitetyt
oikeustapaukset ovat niin kattavia ja osuvia, että valtiolla Suomen
perustuslainkin mukaan on velvollisuus edistää perus- ja ihmisoikeuksien
toteuttamista. Siksi ennen lopullisten hallintomallien kehittämistä on
ehdottomasti selvitettävä lappalaisoikeuksien luonne, niiden laatu ja laajuus.
• Tilakohtaisia erityisperusteisia oikeuksia, (nyk.
erityisiä etuuksia) on jo varsin laajasti vahvistettu kalastuksen osalta
valtion vesiin. Kun otetaan vielä huomioon, että Wirilanderin mukaan
lappalaisilla on henkilökohtaiset oikeudet edelleenkin kylänsä alueeseen, herää
kysymys, miksi niiden käyttöä pitäisi nyt alkaa säädellä täysin
lappalaisoikeuksista irrallaan olevan neuvoston toimesta, tai ILO- sopimuksen
avulla?
• Erityisperusteisten oikeuksien perusteella syntyvien
tulojen käytöstä ei voida päättää neuvostossa, se on ennen kaikkea
oikeuksienhaltijoiden oma asia.
• Kuntien edustajien mukana olo neuvostossa ei poista sitä
ristiriitaa mikä tulee eteen kuntien pyrkimyksissä kehittää asukkaittensa
elinoloja. Nyt astutaan monta askelta taaksepäin. Pitäisikin pohtia missä
asioissa tarvitaan neuvoston asiantuntemusta vai onko tarvetta ollenkaan?
• Ratifiointi ei voi muuttaa mitään kansallisesti
perustuslailla suojattua omistusoikeutta
• Yhteiskunnallisten olosuhteiden analyysi on tekemättä.
Ilman sitä ei voi lähteä tekemään kaavamaisia eri väestöryhmiin kohdistuvia
ratkaisuja.
• ILO- sopimuksen voimaansaattamista ei ole tarkasteltu
siinä valossa miten eri väestöryhmät voivat toimia kunnan alueella ja millaisin
oikeuksin.
• Ihmisoikeussopimuksia ei ole tarkasteltu omaisuudensuojan
kannalta
• ILO- sopimuksen kansallista täytäntöön panon kannalta on
täysin selvittämättä se, vähentääkö se tai rajoittaako se saamelaisten,
lappalaisten ja paikallisten asukkaiden perustuslain turvaamia oikeuksia. Missä
määrin suojattuihin oikeuksiin voidaan puutua yleissopimuksella?
• Voidaanko elinkeinovapautta ylipäätään, ja jos voidaan,
missä määrin rajoittaa pelkästään yleissopimuksen tai etnopoliittisten
seikkojen ja etnonationalistisen ideologian nojalla?
• Maaoikeusasiassa kohderyhmä on auki. Juridinen ja
poliittinen peruste ovat kaksi eri asiaa. Hyödynsaajiksi tulisi Wirilanderin
lausunnossa esiin tulleiden seikkojen nojalla katsoa osin saamelaiskäräjien
vaaliluettelossa olevat saamelaiset ja samoin oikeushistoriallisella
perusteella lappalaissukujen jälkeläiset, ovathan heidän sukunsa ikiajat
asuttaneet saamaa aluetta.
• Riittävää huomiota ei ole kiinnitetty kysymykseen, miten
saamelaisalueelta pysyvästi pois muuttaneiden saamelaisten ja lappalaisten
maihin, vesiin ja muihin luonnonvaroihin kohdistuvat oikeudet järjestettäisiin.
Miltä pohjalta ja miten järjestettäisiin heidän käyttöoikeutensa? Miltä
pohjalta ja miten järjestettäisiin heidän mahdollinen osallistumisensa maita,
vesiä ja muita luonnonvaroja koskevaan päätöksentekoon? Miltä perusteelta, mitä
kautta ja miten laskien järjestettäisiin heidän mahdollinen osallisuutensa
alueen vesistä, maista ja muista luonnonvaroista saaduista tuloista?
• Maa- ja metsätalousministeriön lausunnossa vuodelta 2000
todetaan: "– – – voidaan kysyä, mitä ILO- sopimuksen ratifioinnilla vielä
saavutetaan tai on tarkoitus saavuttaa. Mikäli ratifiointihanketta kuitenkin
jatketaan, tulee ensin selvittää ratifioinnin vaikutukset saamelaisten ja
muiden yksityisten ja juridisten henkilöiden asemaan sekä se, millä tavalla
kompensoidaan sopimuksen täytäntöönpanosta aiheutuvat taloudelliset menetykset.
Selvitystyön tekijäksi tulisi nimetä joko asiantuntijatyöryhmä tai työ
voitaisiin antaa jonkin tutkimuslaitoksen tehtäväksi. Tässä työssä olisi
erityisesti otettava huomioon se, että valtio ei voi sivuuttaa muiden
väestöryhmien oikeuksia yhden väestöryhmän kustannuksella ja että Suomen
valtiota sitovien kansainvälisten sopimusten sekä EU-jäsenyyden asettamat
velvoitteet otetaan selvitystyössä huomioon. Vasta tämän perusteellisen
selvityksen jälkeen on mahdollista päättää ILO- sopimuksen ratifioinnista".
Inarinsaamelaiset ry
esittää ajankohtaisista saamelaisasioista seuraavaa:
Saamelaiskäräjälain ja ILO-sopimuksen ratifioinnin osalta
haluamme saattaa tietoonne näkemyksemme ko. laeista ja nykyisestä
saamelaiskäräjien toiminnasta. Olemme kiitollisia, että olemme päässeet eri
valiokunta kuulemisiin edellisten lakien valmistelun yhteydessä.
SAAMELAISKÄRÄJIEN
LEGITIMITEETTI JA EDUSTAVUUS
Olemme joutuneet kyseenalaistamaan vakavasti
saamelaiskäräjien legitimiteetin koska saamelaiskäräjälaki ei enää nykyisellään
vastaa saamelaisten alueellista ja demokraattista edustavuutta, siten kuin oikeusvaltion
periaatteet edellyttävät. Lain mukaan saamelaiskäräjien katsotaan edustavan
kaikkia saamelaisia heitä koskevissa asioissa. Saamelaiskäräjien jatkuvasti
vahventunut asema maankäytön suunnittelussa ja yleisessä osallisuudessa
edellyttää tilannetta, jossa kaikki saamelaisten kotiseutualueella olevat
saamelaiset voivat osallistua vaaleihin yhdenvertaisesti ja alueellinen
edustavuus ja osallisuus muodostetaan oikeudenmukaisesti.
Inarinsaamelaiset ry ei tue saamelaiskäräjien näkemyksiä
kirjelmöidä YK:lle niiden viime syksynä äänioikeuden saaneiden 93 henkilön
osalta, jossa saamelaiskäräjät ei pidä näitä henkilöitä saamelaisina.
Itsemääräämisoikeus ei voi tarkoittaa pitkäkestoista syrjintää ja kiusaamista
osaa saamelaisväestöä kohtaan. Saamelaiskäräjät ei siten voi edustaa väestöä
jota se ei hyväksy kokonaisuudessaan.
Nykyinen saamelaiskäräjät ja eri lait eivät turvaa inarinsaamelaisten
osallisuutta ja oikeuksia, siten kuin esimerkiksi kolttalaki
kolttasaamelaisille. Saamelaiskäräjien kautta osallisuus on satunnaista ja
edustajia valikoivaa.
SAAMELAISKÄRÄJÄLAIN
KÄSITTELYSSÄ HUOMIOITAVA
Saamelaiskäräjien kokoonpano:
Saamelaiskäräjälain tullessa uuteen käsittelyyn tulee
saamelaiskäräjien kokoonpano muodostaa
siten kuin demokraattiset vaalit oikeusvaltiossa järjestetään. Nyt
kuntakiintiöpaikat eivät vastaa äänioikeutettujen suhteellista ja alueellista
edustavuutta. Saamelaiskäräjälakityöryhmä ei myöskään esittänyt
kuntakiintiöihin riittävää korjausta. Enontekiön, Utsjoen ja Sodankylän Lapin
paliskunnan alueelle 973 äänioikeutettua kohden 9 kiintiöpaikkaa, Inarin
alueella, jossa on 1511 äänioikeutettua, tulee vain 3 kiintiöpaikkaa.
Käydyissä vaaleissa Lapin paliskunnan alueelta oli vain
kaksi ehdokasta ja pelkästään itseä äänestämällä olisi voinut päästä saamelaiskäräjien
jäseneksi, nyt kuntakiintiöpaikkaa ei voitu edes täyttää. Laki on siltä osin myös vanhentunut.
Saamelaismääritelmän muutosesityksellä on aie heikentää inarinsaamelaisten
asemaa.
Saamelaismääritelmä tulee säilyttää ennallaan.
Saamelaiskäräjät esitti saamelaiskäräjälakiin pykälän 1 momentin 2 kohdan
muutosesitys polveutumis-perusteen poistamisesta heikentää sellaisten
saamelaista sukua olevien syntyperäisten inarilaisten tilannetta, jotka eivät
ole saamelaiskäräjien vaaliluettelossa
Valitusoikeus ja muutoksenhaku:
Inarinsaamelaiset ry korostaa, että saamelaiskäräjiä tulee
koskea muutoksenhaku siten kuin hallinnossa yleisesti ja äänioikeushakemuksia
koskien valitusoikeus tulee säilyä nykyisen lain mukaan riippumattomalla
oikeuslaitoksella.
ILO-SOPIMUS 169
RATIFIOINNIN ESTEET
Saamelaiskäräjät ei ole hyväksynyt käräjien vaaliluetteloon
kaikkia niitä inarilaista alkuperäiskansaa olevia henkilöitä, jotka katsovat
olevansa saamelaisia.
ILO-sopimuksen alkuperäiskansa riteereihin ei kuulu kieli.
Suomen saamelaiskäräjät painottaa kieliperustaista kriteeriä.
Inarinsaamelaiset on alkuperäiskansa ja ILO-sopimus koskee
nimenomaan alkuperäiskansaa. On syntynyt erikoinen tilanne, jossa
saamelaiskäräjät ei hyväksy osaa Inarin alueen alkuperäiskansasta
saamelaisiksi.
Pitkään jatkunut kiista saamelaisuudesta jakaa eri
väestöryhmiä alueella. Saamelaiskäräjien toiminta on osaa inarinsaamelaisia
kohtaan syrjivää.
Inarin alueella on isojakotoimitus loppuunsaattamatta.
Useilla inarinsaamelaisilla on tilaperustaisia oikeuksia valtion maa-ja vesialueilla.
Nämä oikeudet nauttivat omaisuuden suojaa ja niitä ei voi selvittämättä siirtää
kollektiivisen päätöksenteon piiriin. Etenkin kuin saamelaiskäräjille valitaan
kiintiöedustajia enemmistö muualta kuin Inarin alueelta ja muut kuin alueen
alkuperäiskansa päättäisi alueen luonnonvarojen käytöstä.
ILO 169 -sopimusta ei tule ratifioida ennen kuin Suomessa on
selvitetty pitkään jatkunut saamelaiskiista oikeudenmukaisesti.
Valtioneuvosto (oikeusministeriö) on hiljattain tilannut ja
kilpailuttanut tutkimuksen koskien ILO 169 -sopimusta ja saamelaisten
oikeuksia. Tutkimukseen on rekrytoitu tutkija, joka julkisesti on ottanut
voimakkaasti kantaa ILO 169 -sopimuksen puolesta ja toinen tutkija joka pitää
äänioikeuden hakijoita etnopoliittisina yrittäjinä. Käsityksemme tutkijoiden
objektiivisuudesta on negatiivinen.
INARINSAAMELAISTEN
ASEMA
Inarinsaamelaisilta ei ole voitu alkuperäiskansana viedä
puheoikeutta omissa asioissa kokonaan toiselle saamelaisryhmälle ja muilta
alueita tuleville saamelaiskäräjien jäsenille. Inarinsaamelaisilla
alkuperäiskansana tulee olla itseä koskevissa asioissa osallisuus kuten
muillakin saamelaisryhmillä ja samoin itse ryhmänä päättää asioistaan.
Inarin alueelle on tullut eri aikoina, eri syistä
historiallisesti muita saamelaisryhmiä.
1800-luvulla porokarjaa paimentavat porosaamelaiset ja lähihistoriassa sodan
jälkeen asutettiin kolttasaamelaiset. Inarinsaamelaiset ovat kautta historian
ottaneet tulijat vastaan ja tulleet hyvin toimeen kaikkien väestöryhmien
kanssa. Kaikille tulijoille on osoitettu maa-alueita perinteisesti inarinsaamelaisten
käyttämiltä alueilta.
Osittain inarinsaamelaisten alueille on muodostettu laillaan
koltta-alue. Rinnakkaiselo on sujunut näihin saakka. Nyt ILO-sopimuksen
käsittelyn yhteydessä ja kärjistyneen saamelaiskiistan myötä tilanne on
sosiaalisesti kestämätön. Näiden eri aikoina Inarin alueelle tulleiden saamelaisryhmien
jälkeläisistä osa kiistää alueen alkuperäiskansan identiteetin ja
osallistumismahdollisuudet. Näin ei voi jatkua.
Olemme olleet yhteydessä ihmisoikeuskeskukseen, Ihmisoikeusliittoon,
yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoon jne. saamatta apua. Valtionhallinnossa ei
uskalleta ottaa juurikaan kantaa saamelaiskäräjien asioihin koska selvästikin
pelätään ”saamelaisvastaiseksi” leimautumista.
Saamelaiskäräjien toiminta järjestäytymiskokouksessa myös
osoitti, että inarinsaamelaisten edustajista eniten ääniä saaneita henkilöitä
ei valittu hallitukseen, eikä mihinkään toimielimiin. Saamelaiskäräjien
enemmistö ”valitsee” inarinsaamelaisista heille sopivimmat henkilöt jotka ovat
valmiita tukemaan syrjivää politiikkaa.
Inarinsaamelaisten vaaleilla valittuja edustajia ei siis
hyväksytty toimielimiin, sen sijaan he nimittivät saamelaiskäräjien jäsenten
perheenjäseniä ja sukulaisiaan toimielimiin.
Yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti ei ole kestävää, että
vaaleilla valitut ulkoistetaan osallisuudesta ja päätöksenteosta.
Saamelaiskäräjillä ei toimi puolueet ja ehdokkaitten valinnassa ei ole listoja
ja siten henkilökohtaisesti henkilöiden asettaminen oppositioon on nähtävä
vakavana syrjintänä ja lisäksi vaaleissa äänestäneiden henkilöiden
loukkauksena.
INARINSAAMELAISLAKI
Inarinsaamelaisilla samankokoisena vähemmistönä kuin
kolttasaamelaiset tulee olla samantasoinen laki kuin kolttalaki ja oma
instituutio. Lain tasoisilla maininnoilla tulee inarinsaamelaisten saada
automaattisesti kuulemismahdollisuus kuin kolttalain mukaan kolttia kuullaan.
Esitämme selvitettäväksi inarinsaamelaislain, jossa turvataan oikeudet maan ja veden
käytössä, kalastuksessa ja luonnonvarojen
hyödyntämisessä kolttalain kaltaisesti. inarinsaamelaisten tulee samalla
tavalla saada valtion rahoittama instituutio mikä nyt koskee kolttia.
(allekirjoitukset)
Tiivis ja selkeä tietopaketti siitä, mistä Ilo-sopimuksessa ja saamelaiskäräjälaissa todella on kyse. Kiitos.
VastaaPoistaVeikon julkaisema pääministeri Sipilälle jätetty kirjelmä osoittaa vakuuttavasti miten tyhjän päällä saamelaiskäräjien maanomista ja hallintaa koskevat vaateet lepäävät. Pitkäaikainen kokemus on osoittanut, että nykyisin valtion hallinnassa olevat maa- ja vesialueet turvaavat paikallisille saamenkieltä ja suomenkieltä puhuville asukkaille heidän vakiintuneen elämänmuodon, joka poikkeaa muualla eteläisemmistä alueista, joilla yksityinen maanomistus on ollut pitkään vallitseva. Tosiasiassa saamelaisten oikeudet ja mahdollisuudet kulttuurinsa harjoittamiseen on tällä hetkellä turvattu jo olemassa olevan lainsäädännön (laki pohjoisten kuntien verollepanosta ja isostajaosta, laki kruununmetsätorppien perustamisesta, eri asutuslait, porotilalaki, porotalouslaki, luontaiselinkeinolaki, kolttalaki, poronhoitolaki, kalastuslaki jne.) puitteissa. Toisaalta saamelaisilla on jo tällä hetkellä erityislakien perusteella oikeus käyttää valtion maata poronhoidon, kalastuksen ja metsästyksen harjoittamiseen ja nykyisetkään lait eivät estä saamelaisia harjoittamasta puheenaolevia elinkeinoja.
VastaaPoistaVarsin merkittävä osa saamelaisten kotiseutualueen tiloista kuuluu saamelaisväestölle. Tämä seikka merkitsee sitä, että huomattava osa ILO:n suojeltaviksi tarkoittamista alkuperäis- ja heimokansoja koskevista oikeuksista on jo lainsuojan piirissä ja että tällainen henkilö voi näitä elinkeinoja rajoituksitta harjoittaa.
Paliskunnittain harjoitettava poronhoito ei välttämättä edellytä nykyistä vahvempaa oikeutta valtionmailla, koska nykyinen maanomistus ei estä mitenkään ko. elinkeinonharjoittamista nykyäänkään.
Tarkasteltaessa viimeisimpiä elinkeinojakautumia saamelaisten kotiseutualueen kohdalla havaitaan eräitä tosiasioita; ns. saamelaiselinkeinoista saa toimeentulonsa noin 6-10 % saamelaisalueen väestöstä. Em. luvuissa on laskettu mukaan metsästäjien, kalastajien, poronhoitajien lisäksi myös maanviljelijät. Saamelaisväestön elinkeinojakautumissa em. elinkeinojen osuus on hieman suurempi ja on viime vuosien aikana lähestynyt kovasti pääväestön elinkeinojakautumia. Valtaosa saamelaisväestöstä saa toimeentulonsa taajamien palveluelinkeinoista, jolloin mukaan on laskettu julkisyhteisöjen palvelut sekä matkailupalvelut. Matkailu onkin tänä päivänä nopeimmin laajentunut elinkeino, joka heijastusvaikutuksineen antaa lisäansioita monelle saamelaiselinkeinojen harjoittajalle ja yhä useammalle pääelinkeinon.
Valtio käyttää tällä hetkellä eri kanaviensa kautta kalavesien hoitoon, kansallis- ja luonnonpuistojen ylläpitoon varsin huomattavan summan. Samoin valtio tuki aluepoliittisen ja muun lainsäädännön nojalla samoin kuin EU:n eri ohjelmien kautta ohjautuva tuki on merkittävää luokkaa.
Saamelaiselinkeinoista puhuttaessa on todettava, että niitä harjoittavat alueella saamelaisten lisäksi myös verolappalaisten suomenkieliset jälkeläiset. Inarin ja Sodankylän alueelle 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla tulleet saamelaiset ovat tulleet Norjasta ja Ruotsista ja näitä alueita on asutettu samanaikaisesti alueella ennestään eläneiden verolappalaisten ja etelämpää alueelle muuttaneiden suomalaisten toimesta. Joten ulkomailta Suomeen muuttanutta saamelaisväestöä ei voida pitää em. alueiden alkuperäisväestönä.
Saamelaisten kotiseutualueella valtaosa saamelaisista omistaa elinkeinonsa harjoittamiseen ja asumiseen välttämättömän maa-alueensa. Valtionmaiden merkitys korostuu poronhoidon, kalastuksen ja metsästyksen harjoittamisessa, jossa heidän nautintaoikeudet ovat nyt jo turvatut.
Omistusoikeuden kiistanalaisuuden ratkaiseminen kuuluu valtiosäännön mukaan tuomioistuinten tehtäväksi. Ainoastaan oikeuspressin avulla voidaan osoittaa väitettyjen oikeuksien olemassaolo, niiden laatu ja laajuus. Tällainen menettely olisi oikeudenmukaisempi kuin maanomistusoikeus juridiikasta irrallaan olevat ehdotukset, joiden nojalla maahan ja veteen liittyvät oikeudet siirrettäisiin kaavamaisesti etnopoliittisesti määritellylle ”alkuperäiskansaan kuuluvalle väestöryhmälle”.
Nyt puhutaan asiaa, Sipilälle ja tuossa edessä. Otan tähän kuitenki sivujuonteen. Saamelaiskäräjien puheenjohtaja on nyt keksinyt, että Jäämerenrata-hanke onkin se joka on ratkaissut, ettei Suomen lainsäädäntöön ole suostuttu ottamaan saamelaiskultuurin heikentämiskieltoa. Lieköhän kyse arktisen hysterian saamelaispoliittisesta versiosta johonliittyy lievä poliittinen vainoharhaisuus? Lyhin ratareitti jäämerelle kulkee ensin Ruotsin Botniabaanaa Tornioon, siitä Rovaniemelle, josta Kemijärven kautta Sallan kelloselkään, johon kiskotus tosin katkeaa kun joku kähvelsi kiskot, vain ratapenkka jäi. Viimeistään Venäjän Alakurtista kiskotus jatkuu Kantalahteen liittyen siellä legendaariseen Muurmannin rataan.
VastaaPoistaNykyradat ja ratapenkat eivät toki täytä raskaan ja nopean liikenteen vaatimuksia, mutta reitti on pääosin selvä, mitä nyt oikaisuja vaatisi.
Valitettavasti Venäjälläkin myllää jonkinlainen poliittisen hysterian sikäläinen muoto, joka puhuu sitä varten että rata vedettäisiin ylipäätänsä Venäjän kautta. Tällaiset ratahankkeet ovat kuitenkin pitkän linjan hankkeita monessa mielessä, ja Venäjäkin voi asettua.
Ainakaan Kelloselässä rajan ylittävän ratalinjavaihtoehdon ei pitäisi häiritä Tiina Sanila-Aikion mielessä, eihän sillä suunnalla ole saamelaiskäräjien kollektiivisen käsityksen mukaan kuin feikki- ja wannabesaamelaisia.
Soklin kautta menevä rata lipoisi paikallisen välimatkakäsityksen mukaan saamelaisalueen reunoja, mutta ei kuitenkaan rikkoisi niitä. Vai onko saamelaiskäräjien puheenjohtajan näkökulma sellainen että kun poronhoitoa kerran vaaditaan saamelaisten yksinkoikeudeksi Suomessakin, niin saamelaiskäräjät käyttää jo nyt puhevaltaa paitsi kaikkien saamelaisten niin myös kaikkien paliskuntien puolesta?
Lapin yliopiston rehtori Mauri Ylä-Kotola kertoo 18.5.2016 YLE Sápmissa että yliopiston arktinen alkuperäiskansatutkimus tuo erilaisen näkökulman arktiseen tutkimukseen. Erilaisella näkökulmalla tutkimuksessa Ylä-Kotola tarkoittaa hieman katveeseen jäänneen alkuperäiskansojen ja muidenkin kansojen perinnetiedon aseman elvyttämistä.
VastaaPoistaYLE:n juttu löytyy osoitteesta
http://yle.fi/uutiset/lapin_yliopiston_arktinen_alkuperaiskansatutkimus_tuo_erilaisen_nakokulman_arktiseen_tutkimukseen/8888075
Ylä-Kotolan mukaan yliopiston panostaminen arktisten alkuperäiskansojen tutkimukseen näkyy saamelaiskäräjien entisen puheenjohtajan Klemetti Näkkäläjärven nimitettämisestä arktisten alkuperäiskansojen tutkimuksen tutkijatohtoriksi.
"Tämä on mielestäni tärkeä lisä Lapin yliopiston kansainväliseen alkuperäiskansatutkimukseen", sanoo rehtori Ylä-Kotola YLE Sápmissa. Jos ajattelemme Klemetti Näkkäläjärven uraa, niin hänhän on hyvin merkittävästi tutkinut kieltä että kulttuuriantropologiaa ja on pystynyt rakentamaan eri tyyppisiä multidisiblinäärisiä yhteyksiä omassa tutkimustyössään".
Oikolukijan huomautus: "tutkinut" ja "kieltä" sanojen välistä puuttuu "että". Lisäksi "multidisiblinäärisiä" eli monitieteellisiä ei kirjoiteta "herrojen peellä", vaan ihan tavallisesti multidisiplinäärisiä.
Ylä-Kotolan mukaan tutkijatohtorin tehtävä tukee Lapin yliopiston arktiset alkuperäiskansat -profiloitumistoimea, johon yliopisto on saanut Suomen Akatemian rahoituksen, ja Näkkäläjärven valinta tukee hyvin Lapin yliopiston alkuperäiskansatutkimuksen asetelmaa.
"Jos ajatellaan hänen työtään, niin siinä korostuu saamelainen alkuperäiskansayhteisö, kulttuurisen tiedon rakentuminen ja kulttuurin muutos", sanoo rehtori.
Jatkuu...
... jatkoa:
VastaaPoistaYLE:n mukaan Ylä-Kotola näkee, että arktinen alkuperäiskansatutkimus tuo uutta näkökulmaa hyvin moneen tutkimusalaan arktisen tutkimuksen piirissä.
"Uskoisin, että kansainvälisen arktisen alkuperäiskansatutkimuksen tutkijatohtorin tehtävä on yksi esimerkki sen tyyppisestä tutkimussuuntautuneisuudesta, jolla tätä näkökulmaa, arktisten kansojen tietoa elinolosuhteistaan arktisella alueella, voidaan tuoda arktiseen poltiikkatutkimukseen, yhteiskuntatutkimukseen, sosiologiaan, kulttuurin- ja taiteiden tutkimukseen.
"Siinä painopiste on ehkä erityyppinen kuin tässä luonnonvarojen hyväksikäyttöön ja ehkä myös turvallisuus-poliittiseen keskusteluun keskittyneessä arktisessa tutkimuksessa."
Tämä lienee pieni laajennus Näkkäläjärven toimenkuvaan 11.5.2016 julkaisemassaan nimitusuutisessa YLE Sápmi kertoi, että entinen käräjäpuheenjohtaja keskittyy tutkimuksessaan kulttuuriantropologiaan, ilmastonmuutokseen ja saamelaiskulttuuriin,ja että Näkkäläjärven perusideana on tutkia, miten ilmastonmuutos vaikuttaa poronhoitoon ja siihen liittyvään tietämykseen.
Nimitysuutisessaan YLE Sápmi taustoitti valintaa kertomalla, että asiantuntijalausunnon hakijoiden kelpoisuudesta ja ansioituneisuudesta tutkijatohtorin tehtävään antoivat professori Juha Karhu Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnasta ja professori Veli-Pekka Lehtola Oulun yliopiston Giellagas-Instituutista.
Näkkäläjärven ansioista YLE kertoi että tämä väitteli tohtoriksi kulttuuriantropologiasta Oulun yliopistossa vuonna 2013 aiheenaan Jauristunturin poropaimentolaisuus sekä kulttuurin kehitys ja tietojärjestelmä vuosina 1930–1955. YLE kertoi lisäksi että Näkkäläjärvellä on myös lingvistinen eli kielitieteilijän koulutus. Hän valmistui filosofian lisensiaatiksi saamen kielessä ja kulttuurissa Oulun yliopistossa vuonna 1998.
YLE Sápmi ilmoitti 14.4.2016 että Lapin yliopiston Arktinen keskus on valittu toteuttamaan valtioneuvoston, ILO:n alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevän yleissopimuksen ratifiointihankkeeseen liittyvä "saamelaisselvitys". Tutkimuksen johtajana tulee toimimaan OTT Leena Heinämäki Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta.
Kun Heinämäen rajatieteelliseen näkökulmaan liittää Näkkäläjärven perimätietonäkökulman, niin siinähän sitä Lapin yliopisto palvelee yhteiskuntaa peritieteellisellä ja puolueettomalla tutkimuksella.
Niin, se kommentti? Tässä:
Ei helevetti tule mittään.
Ylä-Kotolan selitykset ovat vahvasti "selityksiä", jotka ovat seliseli-luokan perusteluja.
VastaaPoistaSellaisia esitetään, kun ei perusteita ole, vaan koko homma ja valinta on räätälöity tietyn henkilön työllistämiseksi. Saamelaista tapakulttuuria? Ehkä joku on asettanut koko homman kyseenalaiseksi ja Ylä-Kotola joutuu siloittelemaan.
Jos Klemetti Näkkäläjärvi oli työtä ja toimeentuloa vailla, olisi oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon periaatteiden mukaista, että hän olisi mennyt työvoimatoimistoon ja hakenut työtä ja työttömyysturvaa, niin kuin niin monet pätevät tutkijat tänä päivänä joutuvat tekemään.
Hyvä mielikuvitus on tarpeen, jotta Klemetti Näkkäläjärven tieteellisistä ansioista saa noin auvoisen kuvan kuin Ylä-Kotola. Onnittelen Ylä-Kotolaa
Voisi ehkä puhua sellaisesta kuin akateemisesta selkärangasta. Siihen kuuluu mm. opinnäytetöiden, pätevyyksien, ansioiden ja tutkimusten laadun kriittinen punnitseminen, silloinkin kun se on sosiaalisesti hankalaa tai rasittaa suhteita rahoituslähteisiin. Onko Lapin yliopistoon nyt iskenyt akateeminen seteliselkärankaisuus ja onko akateeminen laatu korvattu hyväveliasiantuntijoiden palvelu- ja vastapalveluverkostolla?
VastaaPoistaTässäpä muuan linkki:
VastaaPoistahttp://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/05/18/taman-takia-saamelaiset-eivat-saa-ilo-sopimusta-ratifioiduksi
" Veli-Pekka Lehtola ja Janne Saijets: Porosaamelaisten oli rajojen sulkeuduttua 1852 valittava jokin maa, johon kirjautua. Valtauksesta ei ollut kyse. Pääasiassa Utsjoelta Inariin muuttaneet porosaamelaiset auttoivat köyhempiä metsästäjä-kalastajia. "
PoistaOlisi mielenkiintoista tietää, mitä tämä apu oli?
Niin, käräjöinneistä päätellen "apu" ei tainnut kaikille kelvata tai ei ollut toisin päin ihan pyyteetöntä.
PoistaLisäyksenä kommenttiin 23.02 seuraavaa: Utsjoelta tulleet porosaamelaiset olivat ensin tulleet Norjasta Utsjoelle. Oltuaan Utsjoella jonkin aikaa he siirtyivät esim.
PoistaInariin inarinsaamelaisten alueille. Sopivia laitumia "valittiin" sitten monen vuosikymmenen ajan. Taisi Utsjoellakin tulla ahdasta ja laitumet kuluivat suurten porotokkien sorkkien alla. Eräänäkin vuonna Utsjoella oli 90 000 poroa. JÖSSES
Professori Lehtola pyrkii kirkastamaan porosaamelaisten toiminnan köyhien inarilaisten "auttamisella" . He siis olivat tulleet inarilaisten maille silkkaa hyväntekeväisyyttään vailla oman edun tavoittelua.
PoistaKorkeasti oppineen professorin asiantuntijana lausumana tuo on totaalinen rimanalitus. Mutta sehän on vain jatkoa hänen pamflettiinsa saamelaiskiistasta.
Voiko vielä syvemmälle vajota?
Viimeisimmässä Veikon blogissa tuotiin selväsanaisesti esille mitkä ovat ILOn sopimuksen ratifioinnin todelliset esteet. Saamelaisten ongelmien ratkaisemiseksi tähän mennessä käytetyt keinot ovat olleet väärin suunnattuja, kuten yritys valtion saamelaisilta ryöstämien maitten palauttaminen takaisin saamelaisille ikään kuin se olisi tärkein asia saamenkielen ja kulttuurin elvyttämisessä. Tällaisesta todellisuudesta irti olevat mallit pitkittävät vain ratkaisun löytämistä. Yritys tehdä saamelaisesta kollektiivinen maanomistaja on sekin suunnaton virhe, täysin historiaan perustumaton. Poromiehet ovat menneisyyteen kuuluva ryhmä, mistä todisteina ovat eri maissa vuosisatojen ajan muuttumattomana pysyneet asusteet. Tämän päivän porotalouden ongelmat on ratkaistu koneiden avulla. Porotalouteen perustuvan ns. saamelaisen elämäntavan keinotekoinen ylläpitäminen palvelee ainoastaan saamelaispoliittisia intressejä, mutta ei yksittäistä poromiestä. Uusien poromiesten tekeminen ylilaidunnustilanteessa vanhalla reseptillä on lähtökohtana mahdoton ja typerä. Vanhentuneiden kulttuuri-instituutioiden hengissä pitäminen vaatii tuekseen autoritaarisesti johdettua vallankäyttömenetelmää, joka sekään ei riitä aina.
VastaaPoistaOletammeko siis saamelaisten ryhtyvän vanhanaikaisiksi poromiehiksi? Sillä saamelaiset maailmanparantajat, jotka haluaisivat panna kaikki saamelaiset poromiehiksi, ovat unohtaneet erään henkilön, jolla on asiaan paljon sanottavaa: todellisen poromiehen. Myös poromiehellä on oikeutensa, omat ongelmansa elinkeinossa joka on luonnon armoilla elämistä. Eikä porojenkaan voida antaa nälkiintyä ja kuolla. Nämä ongelmat ovat hyvin kaikkien tiedossa. Ongelmaan ei tuo ratkaisua virran johtaminen toisaalle eikä tavallisen saamelaisen henkisen tason keinotekoinen alentaminen, johon ILO:n sopimuksen ratifioinnilla pyritään. saamelaiselle myönnettyä yhdenvertaisuutta lain edessä ei saamelaiskäräjätkään voi enää perua, vaikka kuinka tekisi mieli.
Täällä on herättänyt keskustelua siitä millä kriteereillä saamelaistutkijoita valitaan yliopistoihin. Esimerkkinä mainittiin Klemetti Näkkäläjärven nimittäminen Lapin yliopistoon tutkijaksi. Saman tien voi kysyä, että koskevatko saamelaistutkimusta samat kriteerit kuin muussa tutkimuksessa?
VastaaPoistaTällaiset mietteet nousevat väkisinkin mieleen kun tarkastelee Lapin yliopiston saamelaistutkijoiden valintoja. Tähän mennessä saamelaistutkimuksen saavutukset ovat enemmänkin hämmentäneet kuin selventäneet käsityksiä siitä ketkä ovat alkuperäisväestöä. Vuonna 2008 tohtoriksi väitellyt Matti Enbuske toteaa kuinka asutushistoriallisen tieteen tradition risteytymänä on haluttu korostaa, että nykysaamelaiset eivät olisi sama kuin menneisyyden lappalaiset, mutta nykysaamelaisten historia olisi kuitenkin menneisyyden lappalaisten eli siis saamelaisten historia. Toisin sanoen etnisyyttä on pyritty rajoittamaan vain osaan kansaa, mikä on tyypillinen piirre vähemmistöryhmissä. Valtaa pitävä vähemmistöeliitti pyrkii määrittelemään yhteisönsä tunnusmerkistöt ja identiteetin määräytymisen ja siten myös yhteisöön kuulumisen kriteerit. Identiteetit ovat aina yksilöstä nousevia mutta identiteettipolitiikan tavoitteet kollektiivisia. Näin siis Enbuske iskee asian ytimeen.
Keskeisintä saamelaistutkimuksessa on kuitenkin perspektiivistä lähtevä kulttuuritutkimus, minkä ohella alueen sosiaalisia ja kulttuurillisia erityispiirteitä voidaan tarkastella usean tieteenalan kuten sosiologian, historian, teologian, kulttuuri ja sosiaaliantropologian, lingvistiikan, uskontotieteen ja arkeologian näkökulmista. Mielenkiinnon kohteisiin kuuluvat myös alueen lainsäädäntö, yhteiskunta ja talous, jolloin ns. saamelais- ja muuta aluetta vertaillaan ja tarkastellaan omina alueellisina, kulttuurisena kontekstinaan.
Tässä yhteydessä voisi todeta, että Lapin historiasta on tullut liian tärkeä saamelaiskäräjiä lähella olevan koulukunnan tulkittavaksi. Pääosin tulkinnat jakaantuvat kahteen osaan, niihin arvioihin, jotka eivät ole hyväksyneet muutosta ja niihin joiden perusasenteet ovat olleet etnisten saamelaisten itsehallintokokeiluille myötämielisiä.
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaSaamelaisten poliittiset johtajat ovat olleet hyvin tietoisia omasta vetovoimastaan Etelä-Suomessa suuren yleisön parissa ja pyrkivät käyttämään hyväkseen parhaansa mukaan näiden tietämättömyyttä ja sinisilmäisyyttä. Siksi tutkimustakin käytetään saamelaispolitiikan välineenä, vaikka uusimmat tieteelliset tulokset eivät tuekaan heidän näkemyksiään. Mutta suurelle yleisölle niistä ei kerrota.
Vähemmistötutkijan rooli on siis useimmiten ongelmallinen ja erityisesti silloin kun tutkija tulee tutkittavan yhteisön ulkopuolelta. On osin aiheellista herättää keskustelua siitä onko yleensä ulkopuolisten tekemä tutkimus lainkaan perusteltavissa ja jos on niin millaisissa tilanteissa. Samoin on kysyttävä myös sitä, mikä on tutkittavan yhteisön rooli tutkimustulosten suhteen? Erityisesti kiistanalaisissa aiheissa on edullista, että tutkija on yhteisön ulkopuolelta ja että tutkittavaa kysymystä tarkastellaan sitoutumattomin perustein. Se on myös keskeinen tae demokratialle, oikeudenmukaisuudelle ja tasa-arvolle. Tästä syystä kiistanalaisten kysymysten selvittelyn tekevät oikeutetuksi ulkopuolisten tutkijoiden mukanaolon.
Kiistanalaisten kysymyksiin ja niiden selvittely liittyy myös vallankäyttöön. Ulkopuolisten tekemä vallankäytön kohteisiin liittyvien kysymysten selvittely on hieman ongelmallisempi, sitä suojaa enemmistön tietämättömyys osin vähemmistöistä ja heidän kulttuuristaan. Niiden mukaan vähemmistö ei voi elää ihmisarvoista elämää eristettynä. Nyky-yhteisön luonteeseen kuuluvat erilaiset vuorovaikutussuhteet vähemmistöjen ja enemmistöjen välillä ainakin koulutuksellisella, taloudellisella ja poliittisella areenalla.
Vähemmistöasemaan kuulu usein se, että enemmistö tekee päätöksiä, jotka koskevat vähemmistöjä. Siksi näiden päätösten pohjaksi tarvitaan tietoa. Tällöin voidaan kysyä millaista tietoa päättävä enemmistö tarvitsee vähemmistöistä päätöksenteon pohjaksi. Vastaus tähän kysymykseen ei ole helppoa, koska kaikkeen tietoon liittyy väärinkäytön mahdollisuus.
Poliittinen vasemmisto, vihreät ja ruotsalainen kansanpuolue harjoittavat kritiikitöntä alkuperäiskansaoikeuksien tunnustamista valtion maihin ja vesiin, joihin on muilla kuin etnisillä saamelaisilla vahvempi näyttö oikeuksistaan ja niiden alkuperästä. Tähän pyhiinvaeltajien joukkkooon on kuulunut kirjailijoita, ja akateemisia opettajia, joille sorrosta vapaa saamenmaa merkitsee markkinatalouden vastakohtaa. Nämä edistyksellisesti virittyneet pyhiinvaeltajat vierailevat saamenmaassa ja tutustuvat valvotuissa olosuhteissa saamenmaan todellisuuteen. Palatessaan takaisin he sitten propagoivat saamelaisten puolesta ja vaativat saamelaisille itsehallintoa. Heille tämän merkitsee suurten ihanteiden täytäntöönpanoa ja uuden elämänmuodon kokeilua.
Jouni Kitti
Kuinka olenkaan onnellinen pukeutuessani Kuolajärven saamenpukuun. On suorastaan ihme, että puku säilyi evakoista ja
VastaaPoistaikimetsien ja maiden menetyksistä huolimatta.
Maailmankylässä tapahtumassa Helsingissä 29.5.2016 käsiteltiin myös aihetta "miksi Suomi ei ole ratifioinut ILOn sopimusta". Tilaisuudessa esiintyivät City-Samit ry:n puheenjohtaja Hanna Helander, ihmisoikeusliiton nykyinen puheenjohtaja Reetta Toivanen ja suopunkiteroristien edustaja. Seuraavassa yritän tiivistää mistä tilaisuudessa ei puhuttu.
VastaaPoistaNorjassa Suurkäräjät on johdettu harhaan toteaa Oslon yliopiston professori ja ulkoministeriön kansainvälisen oikeuden neuvonantaja, OTT Carl August Fleischer kommentoidessaan 1. heinäkuuta 2006 voimaan astunutta Finnmark-lakia. – On varsin onnetonta ja huonosti harkittua, että joku voi saada erioikeuksia Finnmarkin takamaihin vanhojen velkojen selvittämisen nimissä. Kenenkään metsästys- tai kalastusmahdollisuuksia ei saisi tällä perusteella rajoittaa.
–Jos saamelaiset katsovat, että heillä on oikeus korvauksiin, heidän on nostettava kanne valtiota vastaan. Ketään ei voi rangaista tai pakottaa maksamaan toisten tekemistä vääryyksistä. Fleischer katsoo, että laki nojautuu kolmeen erittäin vakavaan, äärimmäisiä mielipiteitä ja kestämättömiä käsityksiä omaavien lakimiesten tekemään virheeseen: Käsitteiden alkuperäisväestö ja "positiivinen syrjintä" käyttö sekä Suurkäräjien harhaanjohtaminen. Prof. Fleischerin asiantuntija-arvio siitä miten Norjan suurkäräjiä harhautettiin Finamarkin lain säätämisen yhteydessä osuu oikeaan. Hän antaa ymmärtää, että lain perusteet ovat väärät.
Saamme iloita siitä, että Suomessa tässä maaoikeuskysymyksessä valittiin tutkimukseen perustuva linja. Suomessa saamelaiskäräjien poliittinen johto ajoi samanlaista poliittista ratkaisua kuin Norja tutkimatta kuitenkaan tosi-asioita. Aivan kuten oikeustieteen lisensiaatti Juha Joona on tutkimuksissaan todennut, jos ratkaisu olisi tehty Norjan mallin pohjalta, olisi ajauduttu täsmälleen samaan tilanteeseen kuin Norjassa; asiaan kuulumattomille oli tullut todellinen päätösvalta. Saamelaiskäräjät on vedonnut siihen, että vuosina 1875–1923 asiakirjoihin tehtyjä merkintöjä porolappalaisista voidaan pitää heidän kulttuurimuotoaan tukevana oikeushistoriallisena dokumenttina. Toinen seikka, johon saamelaiskäräjät perustaa vaateensa, on hiukan yli 100 vuoden pituinen aika, jonka nämä porolappalaisten siirtolaisten jälkeläiset ovat asuneet Suomessa. Tällaiset vaateet menettävät kaiken todellisen arvonsa prof. Fleischerin, selvitysmies Wirilanderin ja Oulun ja lapin yliopistojen tutkimusten osoittaessa päinvastaista. Saamelaiskäräjien johto on pyrkinyt vaihtamaan alkuperäisväestö toiseen määrittelemällä se kielen ja vuosilukujen 1875-1923 perusteella uudelleen. Se tarkoittaa todellisen alkuperäisväestön vaihtamista maahan muuttajien jälkeläisille.
Ehdottomasti kuviteltu oikeus toisten asuttamaan maahan on varsin tavallinen poliittisen historian ilmiö ja syypää suureen joukkoon onnettomuuksia. Saamelaiskäsitteen avulla yritettiin laajentaa elintilaa ulkomailta Suomeen muuttaneiden porosaamelaisten jälkeläisille sekä muuttamaan väestöjen väliset suvereniteettisuhteet toiseksi. Saamelaiskäräjien ajamalla hallintomallilla pyrittiin alueen maiden ja vesien ja elinkeinojen hallinta valloittamaan yksinomaan porosaamelaisille. Tällainen olisi ollut verinen vääryys alueen todelliselle alkuperäisväestölle.
ILO-kiista alkoi vuonna 1990, kun maaherra Asko Oinaan johdolla istunut saamelaislakitoimikunta luovutti mietintönsä ministeri Puhakalle. Toimikunta ehdotti, että valtion aikoinaan lapinkyliltä ottamat oikeudet palautettaisiin kielisaamelaisille ja niille, jotka oli merkitty virallisiin asiakirjoihin lappalaisina vuosina 1875–1923 välisenä aikana. Nämä esitykset eivät kuitenkaan lausuntokierroksella tuoneet yhteisymmärrystä, vaan oikeusministeriö joutui asettamaan työryhmän, jonka tehtävänä oli tehdä korjattu ehdotus.
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaKonflikti tuli esiin lähinnä suuren yksityismaanomistuksen, tiloille KKO:n tuomiossa vahvistettujen laajojen kalastusoikeuksien ja paikallisen väestön laajojen liikkumisoikeuksien vuoksi. ILO-sopimusta koskeviin säännöksiin oli otettu mukaan runsaasti sellaisia säännöksiä, jotka olisivat mahdollistaneet näiden oikeuksien rajoittamisen "saamelaisen elämänmuodon" suojaamiseksi. Mikä tahansa pääväestön toimi olisi kelvannut tähän.
Saamelaiskäräjät on käyttänyt ILO-sopimusta hyväkseen vaatiessaan maiden ja vesien palauttamista saamelaisille. Kuten norjalainen prof. Fleischer on todennut alkuperäiskansa käsite on harhaanjohtava käännös ILO:n yleissopimuksen englanninkielisestä käsitteestä "indigenous people". Fleischer toteaa, että "syntyperäiset" tai "kansanryhmä" sopisi paremmin. Fleischer toteaa, että ILO:n yleissopimuksen tarkoituksena on suojella vanhaan tapaan eläviä syntyperäisiä, ei saamelaisia, jotka elävät korkeatasoisesti kuten muutkin norjalaiset. Ehkä vaan ei kuulosta niin hienolta kutsua itseään joksikin kansanryhmäksi tai syntyperäiseksi kuin ihmeellisemmäksi "alkuperäisväestöksi", toteaa Fleischer.
Keinot, jolla ILO-sopimuksen alkuperäisväestön suojelutavoitteet pyritään saavuttamaan, voidaan valita kansallisesti artikla nro 169 huolimatta. ILO:n sopimuksen tarkoittama sääntely ei ulotu jäsenmaiden maanomistusoloihin, koska maankäyttö on niiden sisäinen asia. Näin ollen ILO-sopimuksella ei myöskään määritellä valtion ja maanomistajien suhdetta, vaan kukin jäsenmaa voi valita itse, miten se tässä toimii. ILO-sopimuksen suomalaisessa valmistelussa on painotettu ahtaita etnisiä kriteereitä. Euroopan unionin jäsenvaltio ei kuitenkaan voi saamelaisten ylimitoitettujen vaatimusten johdosta lähteä muiden laillisia oikeuksia rajoittamaan. Vastausta kysymykseen tulisiko ILO-sopimusta soveltaa yksinomaan valtion maalle, ei löydy tukea kansainvälisestä lainsäädännöstä kuten Fleisher osoittaa. Hän toteaa, että YK:n vuoden 1966 yleissopimuksen artikla 27 ei kuitenkaan puhu mitään taloudellisten oikeuksien tai erioikeuksien antamisesta yksinomaan saamelaisille, sen on "vain" tarkoitus turvata vähemmistöjen oikeutta tunnustaa uskontoaan ja käyttää kieltään. Tässä kohtaa Suomessa saamelaiskäräjien tekemät tulkinnat koskevat saamelaisten yksinomaista oikeutta käyttää maata elinkeinojensa harjoittamiseen. Fleischerin tulkinta osoittaa selkeästi, ettei ILO-sopimuksen 169 artikla ei mene kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ylitse. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen ihmisen yksityisomaisuutta koskeva suoja ja elinkeinonharjoittamisoikeus ovat edelleen voimassa. Näistä päätelmistä ei voi muuta kuin päätyä Fleischerin osoittamaan kantaan, että kyseinen maa, vesi ja elinkeino-oikeudet on ratkaistava tuomioistuinteitse. Joten Suomessa poliittisten päättäjien kannattaisi nyt olla tarkkana, ettei heitä johdeta harhaan, kuten kävi Norjassa.
Jouni Kitti
entinen saamelaispoliitikko
Kolttalaki ei ole mikään asutuslaki.
VastaaPoistaOikeustieteiden tohtori Kaisa Korpijaakko-Labba piti taannoin kolttalakia pelkästään asutuslakina, jolla hän perusteli, ettivät inarinsaamelaiset tarvitse omaa lakia.
Tohtorin perustelut kumotaan taas kerran ja nyt uuden kalastuslain yhteydessä. Paikallisten kalastuksen muuttuminen maksulliseksi valtion taimen- ja lohivesillä Ylä-Lapissa ei koske koltta-alueella asuvia kolttasaamelaisia. Kolttasaamelaisten ei tarvitse ostaa kalastuslupia Näätämöjoelle Inariin, vaikka uuden kalastuslain mukaan sekä ulkopaikkakuntalaisten että paikallisten tulee ostaa lupa valtion taimen- ja lohivesille Ylä-Lapissa. Koltta-alueella asuvat kolttasaamelaiset ovat poikkeus kolttalain vuoksi, kertoo Metsähallituksen erikoissuunnittelija Pekka A. Keränen.
http://yle.fi/uutiset/kolttasaamelaiset_ovat_poikkeus_uudessa_kalastuslaissa__maksuttomat_luvat_valmistelussa/8923324
Neetaa FB:ssa
VastaaPoistaNeeta
Vielä kerran, jos joku ei tiedä miltä #rasismi voi näyttää käytännössä:
Neeta
1. Suomi säätää paskan #kalastuslaki n. (Siis huom, Suomi.) 2. #kolttalaki turvaa maksuttomat luvat #kolttaalue lla asuville koltille.
Neeta
Tässä välissä googlettakaa jostain kartta, jossa se koltta-alue näkyy. Googlettakaa myös #sevettijärvi ja sen palvelutilanne.
Neeta
3. Koska Suomi on säätänyt paskan kalastuslain, mutta kolttalaki kuitenkin korvaa koltille menetetyt oikeudet, päätelmä = voi vitun koltat.
Neeta
Tämä on rasistista ajattelua puhtaimmillaan. Suomi itse luopuu pikkuhiljaa saamelaisilta periytyneistä paikallisoikeuskäytänteistä.
Neeta
Suomen kansalaiset ovat tähän mennessä nauttineet harvinaisista nautintaoikeuksista, jotka ovat peräisin saamelaisilta. Ei saamelaisten vika
Neeta
Mutta syntipukiksi ja maalitauluksi kyllä kelpaamme. Koska Suomen päätöksenteko = meidän vika.
Neeta
Rasistille tämä on täysin looginen ja järkeenkäypä päättelyketju
Tietämättä tarkalleen mihin/keneen Neeta viittaa, niin Neetanhan piti olla inarinsaamelaisten edustaja mutta on ilmoittanut vastustavansa inarinsaamelaisten erityislakia kolttalain malliin. Tässä on kuitenkin nyt esimerkki, miten alueelle sodan jälkeen muuttaneilla on paremmat oikeudet alkuasukkaisiin verrattuna kolttalain kautta. Ja jos tätä sitten on joku ihmetellyt, niin ilmiselvä rasisti.
Pauliina Feodoroff oli myös äärimmäisen turhautunut siihen, miten Suomi kohtelee saamelaisia. Niin, kenestä saamelaisista hän puhuu ja ketkä ovat ne Neetan me?
Neeta pyrkii ikäänkuin loogisten päätelmien avulla osoittamaan Suomen (valtion) ja suomalaisten alhaisuutta ja moraalittomuutta, tyhmyyttä ja saamelaisvihamielisyyttä.
PoistaPäätelmät ovat laadultaan näennäisiä eikä niillä ole mitään tekemistä loogisen ajattelun kanssa. Argumentit eivät ole "todistusvoimaisia" miltään osin. Ne ovat puhdasta poliittista tunnepitoista propagandaa, ja paljastavat mm. hänen rasistiset asenteensa. Lisäksi häneltä näyttää puuttuvan saamelaisten ja suomalaisten sekä alueen historian tuntemus.
Neetan toivoisi opiskelevan ja perehtyvän asioihin syvemmin, jotta hänen mielenilmaisunsa eivät ihan komediaksi kääntyisi.
Kolttalain 9 § luettelee tosiaankin joukon erityisiä etuuksia. Näistä yksi on että koltta-alueella asuvalla koltalla on oikeus harjoittaa ilman eri korvausta kalastusta koltta-alueella sijaitsevilla valtion vesialueilla, sekä ilman erityistä lupaa rakentaa kalastukseen liittyviä välttämättömiä rakennelmia.
VastaaPoistaPykälää muutetiin niinkin myöhään kuin 30.12.2015. Vasta tehdyt muutokset liittyivät EU-lainsäädäntöön joka lähtökohtaisesti ei salli kansallisen tuen maksamista elinkeinon harjoittajille. Pykälän muotoa viilailtiin niin, että se ei riko tätä kieltoa. Tutkimusten mukaan kolttien alueellan harjoittama kalastus on pääasiassa kotitarvekalastusta, eli ei markkinoille suuntautunutta yritystoimintaa.
Pirita Näkkäläjärvi FB:ssa : "Hassuin lause ikinä?? "Saamen jalkapallomaajoukkueessa pelaa nyt kolme suomalaista.""
VastaaPoistaPiritan mukaan yhtään hassua ei ilmeisesti kuitenkaan ole lause: "Saamen joukkueessa on enimmäkseen ruotsalaisia ja norjalaisia pelaajia."
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1465009593044?jako=c0d095cebfb106297d92544df3af1958