Nimittelin muutama
kirjoitus taaksepäin oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin ajamaa ILO
169 -sopimuksen ratifiointiesitystä yhdenlaiseksi ”troijalaiseksi”, virukseksi
oikeusvaltio Suomen järjestelmässä. Klemetti
Näkkäläjärveä ja hänen sukusidonnaista saamelaiskäräjien organisaatiotaan
varten tehty esitys näyttää lopulta olevan kuitenkin samanlainen kömpelö ja
suoraviivaiseen hämäykseen tähtäävä ”Troijan hevonen”, kuin minkä nimityksen
annoin aikanaan silloisen oikeusministerin Hannele Pokan markkinoimalle
maakiistojen rauhoittajalle ja lopettajalle, saamelaisten
kulttuuri-itsehallintolaille. Eivät loppuneet kiistat, vaan saivat vain
lisävauhtia.
Suomen hallituksen
esitykseksi laaditussa ratifiointiehdotuksessa on ILO-sopimuksen 14. artiklaa
eli maaoikeusartiklaa koskeva selitys,
jonka kerrotaan ratkaisevan maa- ja vesialueiden hallinta- ja omistusoikeuksiin
liittyvät kysymykset Ylä-Lapissa. Kysymys on siis eräänlaisesta kansallisesta
varaumasta olla soveltamatta sopimusta maa- ja vesioikeuksien osalta
sopimukseen kirjatulla tavalla.
Saamelaiskäräjät
hyväksyi äänestäen 30.10. yleiskokouksessaan tuon Suomen hallituksen
esitykseksi tarjotun ehdotuksen selityksineen. Tämän jälkeen oikeusministeri
Henriksson ehätti antamaan tiedotteen, jossa hän katsoi ratifioinnin ottaneen
nyt suuren harppauksen eteenpäin ja että vihdoin saataisiin päätökseen kymmeniä
vuosia kestänyt ”prosessi”. Henriksson on kertonut, että hänen tavoitteenaan on
antaa tuo hallitukselle tuleva esityksensä marraskuun aikana.
Heti kun tieto Henrikssonin ja Näkkäläjärven sopuilemasta selityksestä tuli julkisuuteen,
saatettiin kysyä missä määrin tuollainen varauma olisi laillisesti kestävä.
Itse ainakaan en uskonut moiseen mahdollisuuteen hetkeäkään ja eipä siihen
tainnut uskoa moni muukaan.
Enontekiön kunnanjohtaja ja nyt myös kansanedustajaehdokas Mikko Kärnä teki sen minkä toivon
Suomen hallituksen ja eduskunnan istuvien päättäjien osaltaan myös varmistavan.
Kärnä soitti ILO:n entiselle alkuperäiskansaoikeuksien erityisasiantuntijalle Lee Swepstonille, jota myös
saamelaiskäräjien johto on joissain yhteyksissä muistaakseni kuullut ja
siteeraillut. Lisäksi Kärnä soitti oikeusministeriön lainsäädäntöjohtaja Sami Manniselle, joka lienee ollut
kovin kiireinen, mutta pystynyt vastaamaan esitettyyn lyhyeen kysymykseen.
Molemmat kysytyt vahvistivat, ettei nyt valmisteltu selitys ole oikeudellisesti
sitova.
Kärnän mukaan näyttääkin siltä, että ILO-esitys on selityksen
osalta Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen ja saamelaisjohdon yhdessä laatima bluffi.
Sillä yritetään suoraan sanottuna hämätä Suomen hallitusta ja eduskuntaa
saattamaan ratifiointi maaliin, jonka jälkeen alkaa jälleen riitely maa- ja
vesioikeuksista ILO-sopimukseen täysimääräisesti vedoten.
Kuten olen jo muutamaan kertaan kirjoittanut ja eri yhteyksissä
muutoinkin todennut, puoluevellosten Henrikssonin ja Näkkäläjärven
tarkoituksena on laulaa Suomi yhä syvemmälle suohon.
”On hyvin hälyttävää ja demokratian kannalta arveluttavaa, että kukaan ei ole puhunut asiasta julkisuudessa. Eduskunnan tulee tietää, että sille aiotaan esittää ehdotus, joka ei sido kumpaakaan osapuolta oikeudellisesti. Tämä tarkoittaa, että kansainvälinen työjärjestö voi selityksestä huolimatta vapaasti puuttua sopimuksen soveltamiseen joko omasta aloitteestaan tai kenen tahansa osapuolen kantelun johdosta. Ihmisiä on nyt johdettu tarkoituksella harhaan puhumalla asiasta puolitotuuksia.”
Näin kirjoittaa Mikko Kärnä pari päivää sitten jakamassaan
tiedotteessa.
Nyt kyllä odottaisin pääministeri Alexander Stubbilta miehen työtä eli päätöstä jättää
ILO-ratifiointi kylmän viileästi syrjään hallituksensa pöydältä. Olen mitä
melkoisen varma, että täytyyhän pääministerin nähdä, mikäli ehtii hetkeksi
ILO-ratifioinnin ympärillä vallitsevia ongelmia ajatusalta pohtimaan ja
perehtymään ratifiointiin liittyviin lausuntoihin muutoinkin kuin
oikeusministeriön valikoivan yhteenvedon kautta, että kyseessä on Suomen
kannalta todella arveluttava hanke.
Minusta maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo perehtyi omalla tontillaan
metsähallituslakiehdotukseen, myös sen saamelaisosioon, ja laittoi lain uuteen
valmisteluun. Näin pitää päättäjän tehdä jos näkee, ettei lainvalmistelu ole
ollut kohdillaan.
Jonkinlaisen kevennyksenä tähän loppuun en malta olla
kommentoimatta myös parisen päivään sitten Lapin Kansassa julkaistua Kaisa Korpijaakko-Labban kirjoitusta ”Halvalla
menivät saamelaisten maat”. Saamelaisjohdon asiantuntijana ja
taustatyöntekijänä toiminut tohtori vuodattaa kirjoituksessaan krokotiilin
kyyneleitä ILO-ratifiointiehdotukseen tehdyn selityksen takia. Hän katsoo
elämäntyönsä valuneen hukkaan taisteltuaan pitkään maita ja vesiä saamelaisten
kollektiiviseen omistukseen – ja nyt niistä noin vain luovutaan.
Korpijaakko-Labba muistuttaa, että ILO 169 -sopimuksen 14.
artiklan mukaan valtion tulee tunnustaa alkuperäiskansalleen maat ja vedet,
joita se aikoinaan on hallinnut ja yhä hallitsee.
Ehkäpä tuo Kaisa-tohtorin kirjoitus oli jonkinlainen
esiviritelmä siihen avaukseen, jolla ILO-ratifioinnin jälkeen kiista pantaisiin
taas niin sanotusti jalalle. Kansainvälisen paineen synnyttäjä Martin Scheinin on sentään malttanut
olla hiljaa ja odottelee siellä Firenzessä josko Alexander ja sitten
Arkadianmäen salillinen ensin päättäisivät panna Suomen nimen ILO-sopimukseen.
Veikko
Eiköhän Niinistö laita Stubbin järjestykseen. Olisihan se pääministerille noloa, jos presidentti ei suotuisi allekirjoittamaan lakia. Sen luokan hässäkkä hallituksessa nyt on, että pitäisi jäädyttää kaikki lakiesitykset.
VastaaPoistaOikeusministeriön tiedotteessa todetaan mm., että julkisuudessa on keskusteltu ILO:n yleissopimuksen nro 169 ratifiointiin liittyvän selityksen oikeudellisesta luonteesta. Suomen hallitus ja saamelaiskäräjät ovat ratifiointia valmistellessaan neuvotelleet annettavaksi selityksen, jossa hallitus ja saamelaiskäräjät toteavat yhteisymmärryksensä yleissopimuksen ja erityisesti sen maaoikeuksia koskevan 14 artiklan määräysten täytäntöönpanon pohjasta Suomessa.
VastaaPoistaErittäin oudolta tuntuu oikeusministeriön tiedote, jossa perustellaan ILOn sopimuksen ratifiointiin annettavaa selitystä sopimuksen 14 artiklan osalta. Selitys koskisi pelkästään saamelaisten maaoikeuksien selvittelyä, mutta ei muiden. Sellainen ei meidän kaltaisessa oikeusvaltiossa ole mahdollista. Jos tällaiseen selvittelyyn mennään, ovat kaikki oikeudet samalla viivalla. Selitys on outo etenkin kun Suomen valtio ei ole tähän mennessä Eduskuntaa lukuun ottamatta käsitellyt tai tunnustanut lappalaisten asemaa tai oikeuksia. Perustuslakivaliokunta on mahdollisena todennut, että saamelaisilla voi olla parempi oikeus kuin valtiolla saamelaisalueella. Nämä kommentit ovat osittain vajaita, sillä alue on laajempi, samat asiakirjaperusteiset oikeudet vaikuttavat Lapin alueella ja oikeudet ovat perheiden ja sukujen yksityisiä omistuksia. Eduskunta on siis edellyttänyt oikeudellisia toimia ja tutkimusta (viimeksi lausunto 29/2004 p.).
Muutoin valtiovalta on keskittynyt poliittisiin toimiin. Samalla on päädytty siihen omalaatuiseen tilanteeseen, ettei lainvalmistelu ole ollut eduskunnan määräysten mukaista ja niitä on tulkittu poliittisesti tai kokonaan sivuuttaen. Juuri virkamiesten poliittinen ohjaus on ollut heikkoa tai olematonta tässä asiassa. Mitään toimia ei ole tehty statuksettomien saamelaisten laillisten oikeuksien edistämiseksi.
Valtion ministeriöt ovat keskittyneet juuri nyt uuden saamelaisalueen luonnonvaroja koskevan hallintojärjestelmän kehittämiseen. Se ei voi olla perustuslain turvaamien oikeuksien mukaista eikä tälle hallintomallin kehittelylle ole taloudellisia eikä muita perusteita. Hallintojärjestelmää koskeva kehittely perustuu ennakoimattomiin vaikutuksiin. Mikäli kuitenkin ILO-yleissopimuksen ratifioinnin valmistelua jatketaan, Suomen valtion tulee tunnustaa statuksettomat saamelaiset alkuperäiskansaksi, koska he voivat osoittaa asiakirjoin perinteiset oikeutensa ja omistuksensa. Siihen tarjoaa suoran mahdollisuuden perustuslain 17 §:n 3 momentti. Siinä mahdollistetaan, että oikeus kulttuuriin ja kieleen tunnustetaan myös muille ryhmille kuin saamelaisille, jotka mainitaan säännöksessä alkuperäiskansana. Mitään toimia ilman tätä ei voida jatkaa.
Poliittinen tunnustus tulee perustua tutkija Matti Enbusken tutkimukseen (2008) ja objektiivisesti todettuun historiaan. Tunnustaminen tulee saattaa osaksi saman säännöksen kirjainta myöhemmin, jotta se saa hyväksynnän myös eduskunnalta. Tunnustus on perusteena myös kansainvälisille toimille, joihin valtio voi ryhtyä tämän jälkeen lappalaisten oikeuksien tunnustamiseksi. Miksi oikeusministeriö on jättänyt tällaisen lisäyksen selitykseen antamatta.
Kulttuuri ei ole vain ulkoinen elementti, se on ennen kaikkea sisäinen samaistuminen. Se on olennaista, kun tarkastellaan alkuperäiskansan määrittelyä, joka on ennen kaikkea kansallinen asia. Ketään ei voida uusimman tutkimuksen ja asiakirjojen perusteella todeta alkuperäisemmäksi kuin lappalaisten kansanryhmää. Se ei sinänsä kilpaile minkään kanssa.
...jatkuu
...jatkoa:
VastaaPoistaSaamelaiskäräjien esityksiä tällaisista selityksistä ILO-yleissopimuksen ratifioimiseksi ei tule hyväksyä, koska perustuslain mukaan lähtökohtaisesti kenenkään laillisia oikeuksia ei voida poistaa, kumota tai rajoittaa. Niihin voidaan asettaa vain normaalin lainsäädännön säätämisen tavoin kohtuullisia ja yhteiskuntakehityksen mukaisia rajoituksia. Kansalaisten yhdenvertaisuus tulee entistä tärkeämmäksi tällöin. Vain näin voidaan toteuttaa kansallinen oikeus; mikään kansainvälinen sopimus ei velvoita eikä voi velvoittaa muuhun. On luontevaa, että sikäli kuin on kyse valtion maahan ja veteen ulottuvista vahvoista omistuksenluonteisista oikeuksista, itsehallinnollinen valta on oikeuksien haltijoilla osana oikeuksia. Ns. saamelaisten elinkeinojen harjoittaminen ei ole ratkaistavissa käsitemäärittelyillä tai sen kaltaisilla keinoilla. Sellaisia olisivat saamelaismääritelmän laajentaminen. Sillä tavalla ei voida kuitenkaan kirjoittaa oikeushistoriaa uudelleen.
Uusin tutkimus vahvistaa oikeudenomistajien asemaa ja oikeuksia. Se edellyttää ja oikeuttaa vaatimaan oikeuksien todentamista ja voimaan saattamista koko laajuudessa. Se on oltava läpinäkyvä prosessi, jossa valtion tulee olla mukana osapuolena ja taloudellisena tukijana. Se edellyttää, että valtio avaa keskustelun, hakee yhteistä olosuhdeanalyysiin perustuvaa lähtökohtaa ja toimii sen mukaisesti. Tätä on oikeus vaatia demokratiassa.
Saamelaiskäräjien eduskunnalle esittämät perustelut ovat perustuneet virheelliseen käsitykseen; kulttuuriin ei ole todettu kuuluvan maaoikeuksia ja elinkeinoja. Siihen on perustunut myös aiempi tutkimus, mikä on ollut valikoivaa, ja johtopäätökset ovat perustuneet ainoastaan yhden kylän historiaan avaamatta lainkaan Lapin asuttamisen ja oikeuksien alkuperäistä historiaa. Myös tarkasteluajanjakso on ollut suppea.
Lisäksi uusin maaoikeustutkimus on osoittanut muun ohessa, etteivät oikeudet ole kollektiivisia. Samoin uusin tutkimus osoittaa, että sellaista historiaa ei ole olemassa jota voitaisiin pitää edellytyksenä maankäyttöä koskevan lainsäädännön muuttamiseksi saamelaiskäräjien haluamalla tavalla. Se tekee käräjien vaatimuksista puuttuvien ja virheellisten edellytysten vuoksi käyttökelvottomia. Mikään kansainvälinen yleissopimus tai muu teksti ei voi olla laillisena perusteena kenenkään uusille oikeuksille.
Tälläkin selityksellä halutaan osoittaa, että edelleenkin tavoitteena on alkuperäisimmän väestön - lappalaisten - maitten käytöstä päättämisen siirtäminen saamelaiskäräjävetoiselle elimelle. Saamelaiskäräjät on pyrkinyt poistamaan saamelaisille rakentamansa elämänmuodon tiellä olevat esteet, jotka suomalainen tilajärjestelmä ja muu maanhallintajärjestelmä on muodostanut. Suomalaisten omistamat tilat ja valtion maanomistus ovat olleet saamelaispoliitikkojen silmätikkuja, koska niiden koettiin aiheuttavan suunnattomia esteitä saamelaisen elämänmuodon toteuttamiselle ja yleensä koko saamelaisten yhteiskunnalliselle ja kulttuuriselle elämälle.
...jatkuu
..jatkoa:
VastaaPoistaJa siksi saamelaisen kulttuuri-itsehallinnon nojalla pyrittiin yhdistämään tilat valtionmaiden kanssa saamelaisyhteismaaksi. Sen korkeimmaksi päättäväksi elimeksi on ehdotettu saamelaiskäräjävetoista elintä. Varsin moni saamelainen on kuitenkin uskaltanut epäillä tällaisen historiaan perustumattoman maanhallintamallin hyödyllisyyttä ja vastustaa sitä.
Tämän tyyppistä maanhallintaa ei voida perustaa yksityisille oikeuksille eikä se voi olla minkään perusoikeuden mukaista. Mikään kansainvälinen sopimus tai perustuslain säännös ei oikeuta maanhallintamallien rakentamista toisten oikeuksien varaan, varsinkin kun siitä on tutkimuksia ja muita asiaan liittyviä selvityksiä käytettävissä. Tällaisilla selityksillä ja varaumilla ei voida oikeustilaa muuttaa toiseksi ja ohittaa perustuslain säännökset. Se pitäisi olla myös oikeusministeri Hensikssonin tiedossa.
Oikeusvaltiossa siihen pitää osoittaa saanto ja sen osoittamiseksi on vain kaksi tietä: oikeudenkäynti paremmasta oikeudesta tai selvityksen laatiminen saantoketjusta historiallisesti katkeamattoman polveutumisen perustalta. Tällaista ratkaisuehdotusta saamelaiskäräjät on tähän mennessä vastustanut voimakkaasti, vaikka se on juuri 14 artiklan mukainen menettelytapa. Muunlaista ei ole.
Saamelaiskäräjien ajama hallintomalli ILOn sopimuksen ratifioimiseksi erityisesti sopimuksen 14 artiklan soveltaminen loisi reservaatin ja missä saamelaisrekisteriin kuulumattomilta alkuperäisiltä veromaiden oikeudenomistajien perillisiltä puuttuvat oikeastaan kaikki historialliset oikeudet. Valitettavasti tällaiset ratkaisumallit eivät kuulu saamen kieltä elvyttämistä koskeviin toimenpiteisiin. Kysymys on aivan muusta.
Yhteenvetona totean, että tällä hetkellä tiedetään ne rajat, jotka vaikuttavat mihin tahansa lainsäädäntöön, jota saamelaisalueelle suunnitellaan säädettäväksi. Tämän lainsäädännön perusteella ei voida lähtökohtaisesti kenenkään oikeuksia poistaa, kumota tai rajoittaa edes positiivisesti. Tällaisilla selityksillä ei ole juridista sitovuutta. Tällaisilla selityksillä ei voida vähentää kenenkään laillisia oikeuksia etnisten saamelaisten hyväksi. Kansalaisten yhdenvertaisuus tulee entistä tärkeämmäksi. Vain näin voidaan toteuttaa kansallinen oikeus; mikään kansainvälinen sopimus ei velvoita eikä voi velvoittaa muuhun. On luontevaa, että sikäli kuin on kyse valtion maahan ja veteen ulottuvista vahvoista omistuksenluonteisista oikeuksista, itsehallinnollinen valta on oikeuksien haltijoilla. Toisaalta valtiolle jää lainsäädäntövaltaa vain siltä osin kuin yksityiset oikeudet eivät vaikuta sen hallitsemalla alueella. Saamelaisilla on samat perusoikeudet kuin muillakin. Niiden ala ja sisältö ratkaistaan samojen periaatteiden mukaan kuin muillakin kansalaisilla. Miksi ministeri Henriksson ei uskalla tätä tuoda julkisesti esille?
Näiden vaiheiden jälkeen valtiolla on siis lainsäädännöllistä valtaa perustuslain rajoissa ja asettamien periaatteiden kautta saamelaisen saamelaisalueen oikeuksien määrittämiseen kansallisesti tai kansainvälisesti. Sama koskee saamelaismääritelmää. Se ei voi eikä saa eristää saamelaiset sukulaisistaan statuksettomista saamelaisista niin kuin esitys nyt tekee.
Jouni Kitti
Kyllä on Näkkällandiassa asiat kohdillaan:
VastaaPoista1. Oikeusministeri on rähmällään korean lapintakkisen edessä
2. Saamenradio on tiukassa puh.johtajan otteessa
3. Lapin yliopiston saamenryhmä toistaa papukaijakuorona Henrikssonin
ja K. Näkkäläjärven teesejä
4. Vähemmistövaltuutettu painottaa samoja asioita edellisten kanssa.
5. Lapin Kansa myötäilee saam.käräjien johtoryhmän kannanottoja
Olen aina luullut, että akateemisissa piireissä pyrittäisiin tutkimaan
tarkasti ja tukeutumaan tosiasioihin. "Kenen leipää syöt, sen lauluja
laulat."
Se tämä Henriksson paheksui äskettäin Kuntalehdessä sote-lain huonoa valmistelua ja vaati mm. kuntien kuulemista vielä uudelleen. Ministerin mukaan kuntien asemaa ollaan sotessa heikentämässä. Henriksson myös perää sote-lakiin vaikutusten arviointia sekä huomattaa, ettei muihin lakeihin tarvittavat muutokset ole selvillä.
VastaaPoistaVoi kunpa tämä Henriksson edellyttäisi myös omassa ministeriössään hyvää lainvalmistelua vaikutusarviointeineen jne.
Kenen joukoissa seisot, kenen huivia kannat...
VastaaPoistaSen joukoissa seisonet, keneltä poron lahjustanet.
VastaaPoistaEdelleenkin hämmästelen oikeusministeri Henrikssonin alkuperäiskansapolitiikkaa. Erittäin oudolta tuntuu hänen toiminta tässsä ILOn sopimuksen 14 artiklaan liittyvästä selityksen antamisesta Eduskunnalle. Hänen on oltava jo virkansa puolesta selvillä siitä, että maaoikeuskysymys ei ole ratkaistavissa ratifioimalla ILOn yleissopimus 169 ja tekemällä siihen laaja kansainvälisoikeudellinen varauma siitä, ettei se koske lainkaan maaoikeuksia.
VastaaPoistaSellaisella toimella ei ole rationaliteettia, sillä maaoikeuksien jättäminen ratifioinnin ulkopuolelle koskee olennaista osaa yleissopimuksesta. Ne 22 maata, jotka ovat ratifioineet sopimuksen, eivät ole menetelleet Henrikssonin linjausten mukaisesti. Ne harvat maat, jotka ovat yrittäneet sitä linjaa edetä asiassa, ovat epäonnistuneet.
Tällainen selitys jättäisi myös olettamuksen, että varauma voitaisiin poistaa jollain tavalla. Siitä ei voi olla lainkaan kysymys. Koko ratifioinnilla tulee olla peruste ja se on ainoastaan joko laajentamalla saamelaismääritelmää nyt käsiteltävänä olevasta ehdotuksesta tai hyväksymällä kaksi alkuperäiskansaa ja selvittämällä maaoikeuskysymys ensin oikeudellisesti. Ei voida myöskään luoda hallinnollisia järjestelmiä hallitsemaan toisten yksityistä omaisuutta.
Suomen on hyvä seurata Ruotsia. Sielläkään ei ole todettu mitään menetettyjä oikeuksia, joiden vuoksi se voisi ratifioida sopimuksen. Muu kielen ja poroelinkeinon kehitys on asetettu etusijalle.
...jatkuu
...jatkoa:
VastaaPoistaMaaoikeuskysymystä ei voida ratkaista uudella tässä tapauksessa myöskään pohjoismaisella valtiosopimuksella, jonka perusteet ovat oikeudellisesti ja historiallisesti kestämättömiä, perustuslain perusoikeuksien, tuomiovallan ja lainsäädäntövallan jaon vastaisia, uusimman tutkimustiedon ja muiden perusarvojen vastaisia. Kehittämisen ydin pitää olla valtion toimissa. Valtion on tunnustettava tilanne ja kaikille alkuperäisyys: asiakirjat ja näyttö ovat ratkaisevia oman identiteetin rinnalla.
Tätä linjaa ei voi lailla muuttaa esimerkiksi siten, että pohjoissaamelainen ryhmä päättäisi siitä, että hyväksyykö se, että inarinsaamelaiset merkitään käräjien vaaliluetteloon. Valtion on lisäksi oivallettava, ettei kehitystä turvata saamelaisalueella eristämällä väestöä ja jakamalla se erottaviin ryhmiin eikä kaiken aikaa yleislainsäädännöllä vähentämällä paikallisen väestön suojattuja oikeuksia. Valtion on näytettävä omat oikeutensa asiakirjaselvityksin viipymättä.
Valtio ei voi valita avartamisen ja kapseloitumisen välillä saamelaisille eristystä. Se ei ole tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden mukaista. Sellainen ei nojaa tulevaisuuteen vaan politiikkaan. Sellaista vaihtoehtoa ei saa olla. Statuksettomien saamelaisten oikeutettujen etujen turvaamisessa Eduskunnan rooli on oleellinen.
Ylä-Lappi on monietninen ja monikulttuurinen, väestöryhmät ovat samoissa kyläyhteisössä eläessään yksilötasolla vilkkaassa jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa keskenään. Myös sukujuuria seurattaessa selviää, että väestöryhmien väliset avioliitot ovat olleet hyvinkin yleisiä.
Erillisiä etnisesti puhtaita saamenkielisiä saarekkeita ei ole enää, yhtä vähän kuin on ”rodullisesti puhtaita” suomalaisia alueita. Väestöryhmien keskinäinen riippuvaisuus on tänään silmiinpistävää, ja tämän myönteisen vuorovaikutuksen häiritseminen väestöä jakavalla lainsäädännöllä on erittäin herkkä asia.
Hallituksen esitys saamelaiskäräjälain ja metsähallituslain muuttamiseksi ei ota huomioon riittävän tasapuolisesti eri saamelaisryhmiä, vaan se keskittää vallan saamelaiskäräjille ja sen pohjoissaamelaisenemmistöiselle vaalilautakunnalle, joka voi halutessaan estää esim. inarinsaamelaiseksi identifioituvan henkilön merkitsemistä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Tästä on riittävästi näyttöä viime vuosien ajalta. Käytäntö on ollut liian sattumanvarainen jäsenyyden hyväksymiselle, varsikin kun tiedetään kuka rekisteriin on hakeutumassa, sellaisenaan se on tietoinen diskriminaatiotoimi.
Asiassa on sekoitettu poliittissävytteinen identifikaatio ja kansalaisten oikeudet pahasti. Lakiesitys on poliittinen, ei oikeudellinen. Sitä on olennaisesti selvennettävä olennaisesti edellä minituista syistä. Lakiesitykset eivät perustu minkäänlaiseen olosuhde tai tilanneselvitykseen. Mikäli lakiesitystä ei muuteta siten, että siitä poistetaan ryhmähyväksyntä ja viittaus saamenkielisiin sukuyhteisöihin, merkitsee se kiistan jatkumista jäätyneenä konfliktina. Kuka ottaa tästä poliittisen vastuun?
Jouni Kitti
Pomppasihan se Martin Scheinin julkisuuteen, tosin vastoin ennustusta jo ennen ILO-sopimuksen ratifiointia. Vielä kun joku suomentaisia mitä hän sanoo YLE Sápmin sivuilla.
VastaaPoistaScheinin tavallaan vahvistaa sen mitä Mikko Kärnä on jo aikaisemmin tuonut esille että selitys ei ratkaise maaoikeuksien osalta vielä mitään. Hän antaa ymmärtää, että saamelaiskäräjät on joutunut painostuksen edessä tähän menettelytapaan tyytymään. Varauma tässä tarkoittaa sitä, että 14 artikla tarjoaa saamelaisille mahdollisuuden ohittaa käräjöinti saamelaisten oikeuksien selvittelyssä. Hän toteaa myös että tämän jälkeen saamelaiset voivat ILOn sopimuksen kansainvälisten organisaatioiden kautta lähteä vaatimaan maaoikeuksien erittelyä.
PoistaTähän vain sellainen kommentti, että jos niin käy että sellaiseen menettelyyn jouduttaisiin niin silloin on ensisijaisesti selvitettävä onko Suomessa sellaisia heimoasteella olevia kansoja, jotka ovat säilyttäneet omat perinteiset heimoyhteisöt ja jotka elävät muusta väestöstä poikkeavalla tavalla. Joten tällä Scheinin kommentilla on bluffauksen makua, jolla taas puijataan tietämättömiä ihmisiä.
Näinhän se kävi, että Scheinin kaivettiin tai kaivautui esiin kertomaan jo etukäteen miten kestävä tuo ILO-selitys olisi. Ihmettelen kyllä Korpijaakko-Labban ja Scheininin ulostuloja taktisuuden kannalta. Odotin näitä vasta mahdollisen ratifiointipäätöksen jälkeen.
PoistaAina kun vastoinkäymisiä osuu saamelaiskäräjien pyrkimysten tielle, alkaa Yle Sápmissa "asiantuntijoiden kavalkaadi".
PoistaMissähän yhteydessä Sheinin on esittänyt lausuntonsa? Onko kyseessä taas tilaustyö? Kun on korviaan myöten saamelaissuossa, on mentävä samaa linjaa.
Scheininin rooli? Kyseenalainen minusta.
Tässä vielä linkki Scheininin haastatteluun (suomeksi).
Poistahttp://yle.fi/uutiset/scheinin_hallituksen_ilo-ehdotus_ei_poista_saamelaisten_maaoikeuksia/7620371
Kantelu tästä Henrikssonin kähminnästä pitää tehdä ja välittömästi!
PoistaKari Kyrö on ehdottanut että valtio asettaisia vaalitarkkailijoita saamelaiskäräjien vaaleihin:
VastaaPoistahttp://vgdsamit.blogspot.fi/2014/11/vieraileva-kirjoittaja-avoin-kirje.html?m=1
Ja tässä tuore kommenttini ehdotukseen:
http://hirvasrumpu.blogspot.fi/2014/11/saamelaiskarajavaalien-vaalitarkkailijat.html
Tuo oikeusministeriön ja oikeusministerin asema saamelaiskäräjävaalien seurantaan ja seurannan järjestämiseen nähden on todella huomioitava asia. Jos RKP:n ministerit viihtyvät toisaalla avoimesti yhden saamelaiskysymyksessä muodostuneen osapuolen kanssa milloin missäkin laavuilloissa ja ovat suhtautuneet varsin nuivasti toisten pyrkimyksiin päästä jopa tapaamaan heitä, ei heillä ja heidän johtamillaan ministeriöillä ole edellytyksiä esittää mitään uskottavaa roolia tässäkään.
PoistaYle Sápmin kuvassa Marin Scheininin taustalla on YKN tunnukset. Esittikö Martin Scheinin kantansa YK:n foorumeilla tai peräti YK:n nimissä?
VastaaPoistaJos ei, on uutinen ja kuva pelkää propagandaa.
Tyypillistä Yle Sápmin toimintaa, pyritään puhumaan suulla suuremmalla.
Uutta lukemista, tällä kertaa käräjäedustajien Etelä-Korean reissun tiimoilta. Biodiversiteettisopimuksen 8j-kohtaa selvennettiin onnistuneesti, mutta kun sitä olisi haluttu selventää vielä siitäkin. Vaan ei hätää, eiköhän sitä omaa tiukkaa linjaa voida jatkaa kotimaassa, kenelläpä siihen on nokan koputtamista...
VastaaPoistahttp://hirvasrumpu.blogspot.fi/2014/11/saamelaisterveiset-etela-koreasta.html
Edustaakohan tuo Pertti Heikkuri noissa ympyröissä kuinka Metsähallituksen linjausta. On jokin metsätalouspäällikkö, mutta lieneekö vaihtanut aikaisemmista kannoistaan Näkkäläjärven maahankkeita edistämään? Valtion virkamies kaiketikin vielä.
PoistaMartin Scheinin EI OLE YK:N EDUSTAJA. Hän on Firenzessä palkkalistoilla. Varmaankin myös Turun yliopistossa.
VastaaPoistaMissä kulkee vääristelyn ja valehtelun "mittatäysi -raja"? Mikä on vakavasti otettavan toimijan vastuu omista sanomisistaan ja julkaisuistaan?
VastaaPoistaSaamelaiskäräjien etenkin sen puheenjohtajan ja hänen liittolaistensa (jotka voi nimetä siitä kuinka usein heidän sanomisiaan julkaistaan Yle Sápmin sivuilla ja ketkä seuraavat Klemetti Näkkäläjärveä virallisissakin "delegaatioissa" ja näyttävillä foorumeilla) kannanotoissa.
Aikoinaan seurattiin valokuvia Neuvostoliiton voitonparaatin arvovaltaisten vastaanottajien korokkeella seisovista, virallisista valokuvista poistetuista ja sitä kuka seisoi lähinnä tai kaukana Johtajasta.
Aivan samoin voi lukea Yle Sápmista ketkä ovat Klemetin suosikkeja eli niitä, jotka innolla ja kritiikittä seuraavat suurta johtajaa vaikka valheen läpi.
Miettikääpä milloin koltat lähtivät Näkkäläjärven kyytiin. Brysselin matkalle päästyään Tauno Halttakin haltioitui Näkkäläjärvestä. Matkalla otetusta kuvasta näkyy kuinka Haltta luo palvovan katseensa Klemettiin.
Pertti Heikkurin kannat muuttuivat yhtäkkiä. Kumpikin on päässyt seisomaan Klemetti Näkkäläjärven kanssa samalle korokkeelle.
Pertti Heikkuri on metsähallituksen Ylä-Lapin tiimiesimies ja siten hyvin hyödyllinen Näkkäläjärvelle. Saamelaiskäräjillä on muitakin kytköksiä Metsähallitukseen. Joten metsähallituksen kantoja ei kannata ihmetellä.
Tuo kolttien takinkäännös on kyllä äärimmäisen ihmeellinen. Enkä tarkoita kolttia minään ryhmänä vaan näitä halttoja ja heikkureita.
PoistaMartin Scheinin on nähtävä Suomen saamelaiskäräjien johdon epävirallisen taustatukiesikunnan alkuperäiskansaoikeuden erikoisasiantuntijana. Saamelaisten oikeuksista ja laajemmin alkuperäiskansaoikeuksista ponnistaen hän on kuitenkin luonut kunnioitettavan uran ihmisoikeusasiantuntijana. Vuonna 2005 YK:n ihmisoikeuskomitea nimitti hänet erikoistarkkailijakseen vastuualueena perusoikeuksien ja -vapauksien suojeleminen terrorismin torjunnassa. Scheininin tarkkailijatoimi oli kolmivuotinen, mutta sitä jatkettiin toisella kolmivuotiskaudella vuoteen 2011.
VastaaPoistaVaikka terrorismin torjunta sinänsä on tarpeellista ja oikeutettua, valtioilla on pyrkimys sen varjolla rajoittaa perusoikeuksia yli sen mikä on tarpeen. Terrorismistä epäiltyjen tai syytettyjen kohdalla oikeuksien riistäminen pyrkii olemaan totaalista. Tarkkailijana Scheinin tehtävänä oli siis pitää huoli siitä että perusoikeuksia ei poljettu vaikka terrorismia torjuttiin. Tätä tehtäväänsä Scheinin hoiti kiitoksen ansaitsevalla tavalla.
Alkuperäiskansaoikeuden ja ihmisoikeuden lisäksi professori Scheininin erikosialana on valtiosääntöoikeus (perustuslakioikeus). Hänet valittiin 2007 Kansainvälisen perustuslakiliiton varapuheenjohtajaksi ja vuonna 2010 nelivuotiskaudeksi liiton puheenjohtajaksi. Tällä hetkellä Scheinin toimii tiettävästi kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien professorina Firenzessä varttuneille tutkijoille suunnatussa oppiahjossa nimeltä European University Institute.
Vaikka Martin Scheinin onkin kuvattu YK:n lippu taustanaan, hän ei toki ole puhunut YK:n edustajana kommentoidessaan viimeksi ILO-sopimuksen ratifiointiin kytkettyä selitysasiakirjaa. Silti on otettava huomioon, että hän on useamman oikeusalan raskaan sarjan kansainvälisen tason asiantuntija. Lapin asioissa hän ei kuitenkaan näytä kykenevän säilyttämään puolueettomuuttaan, mikä on hyvin valitettavaa. Professori Scheininin korkea ammatillinen kompetenssi voisi tehdä hänestä keskeisen resurssin rakennettaessa etnisesti syrjimätöntä mallia jossa Suomen kaikkien saamelaisten/lappalaisten oikeudet varmistettaisiin samalla kuin alueen muunkin väestön itsehallintoa laajennettaisiin. Muiden kuin etnonationalistisesti suuntautuneiden rekisterisaamelaisten ja heidän poliittisen johtonsa kannalta professori Scheinin ei kuitenkaan ole toistaiseksi näyttäytynyt ongelman ratkaisijana, vaan osana ongelmaa, ollen Lapin osalta juuttunut vuosikymmenten takaisiin rintamalinjoihin ja asemiin. Jonkinasteisena kehitysoptimistina minun on kuitenkin hyvin vaikea uskoa etteikö nyt jo hyvin laajan ja korkeatasoisen kansainvälisen kokemuksen omaava professori pystyisi kokoamaan nykyisen ammatillisen itsensä myöskin Lapin asioissa ja siirtymään niissäkin nykyaikaan, yhdeksi myönteisten ratkaisujen tekijäksi. Vanhoiksi jääriksi muuttuneiden entisten taistelutoverien kamuna on tietenkin mukava turista, mutta sittenkin.
Inarin Tiltun julkaisemien valokuvien kremlologinen analyysi on nerokas ajatus. Tulkitsemismenetelmää puoltaa tuon brysselinkokoustamiskuvan kohdalla myös se että Saamelaiskäräjät Brysseliin kutsunut meppi Nils Torvalds (RKP) oli aikoinaan johtavia suomenruotsalaisia stalinisteja. Aikoinaan kun poliitikon tähti nousi, hänen kuvansa saatettiin leikata irti kokonaisuudesta ja siirtää lähemmäksi Stalinia. Jos korkea poliitikko putosi suosiosta hänen kuvansa yksinkertaisesti leikattiin pois,ja liimasaumoihin sutaistiin vähän retussiväriä neukuille ominaisella tarkkuudella. Täytyypä tästälähin katsella YLE Sapmin kuvatarjontaa uudella silmällä, josko siitä olisi tulkittavissa muutoksia tähtien keskinäisessä asemassa.
VastaaPoistaTutkija Martin Scheinin erikoiset tulkinnat ILOn sopimuksen 14 artiklan soveltamisesta ovat herättäneet laajasti huomiota. Se ei ole ensimmäinen kerta. On se kumma ja merkillinen asia kun kuvitellaan, että ILOn sopimuksen ratifioinnilla voitaisiin kumota vallitseva yhteiskuntajärjestelmä.
VastaaPoistaTutkija Martin Scheinin on hiljattain ottanut julkisesti kantaa oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin selitykseen ILOn yleissopimuksen (nro 169) 14 artiklaa koskevasta varauksesta. Hänen mukaansa varauma antaa mahdollisuuden ohi tuomioistuinlaitoksen kautta vaatia saamelaisten maaoikeuksien vahvistamista. Tämä Scheininin julkitulo osoittaa konkreettisesti, miten Suomessa on tehty useita vakavia juridisia virheitä; ILOn yleissopimusta ei voida käyttää omistusoikeusvaatimusten perusteena. Tutkijan antama tieto on väärää ja kansalaisia harhaanjohtavaa vailla vastuuta. Tutkijan on tunnettava myös muiden tutkimus.
Yleissopimuksen mukaan valtion on pitänyt vallata tai ryöstää maat saamelaisalueella: Suomessa ei ole esitetty yhtään todistusta sellaisesta seikasta. Sen vuoksi yleissopimus ei kirjaa uutta historiaa eikä muuta entistä.
Mitään varaumaa ei tarvita kuvatulla tavalla, vaan valtion on kerrottava, ettei ratifiointi luo eikä anna mitään oikeuksia tässä suhteessa.
Maa- ja vesioikeuksien tai korvausten saamiseksi saamelaisten tulisi nostaa kanne Suomen valtiota vastaan. Näin voitaisiin julistuksiin viittaamisen sijasta katsoa kestävästi juridiikalla mitä luovutettavaa tai korvattavaa valtiolla saamelaisille voisi olla. Sellainen on käytännössä mahdotonta: siksi saamelaiskäräjät kehittelee uusia verukkeita oikeuksille. Oikeusministerin roolia on täysin mahdotonta ymmärtää: hänen pitäisi nojata totuuteen ja oikeuteen tekemänsä valan nojalla.
Suomessa laki nojautuu erittäin vakaviin, äärimmäisiä mielipiteitä ja kestämättömiä käsityksiä omaavien lakimiesten kuten tutkija Scheininin tekemiin virheisiin. Niitä ovat käsitteet alkuperäiskansasta ja saamelaiskäräjien vaatimasta "positiivisesta syrjinnästä". Tällaisista juridisista väärinkäsityksistä on tähän mennessä seurannut, että tuomioistuimissa ja hallinnossa on esitetty kestämättömiä käsityksiä omistusoikeudesta ja oikeudesta työntää toisia syrjään.
Näitä ehdotuksia riivaa hämmästyttävä kyky vaatia siis saamelaisrekisterissä olevien yksityisten oikeuksien siirtämistä saamelaiskäräjille puhumattakaan statuksettomien saamelaisten todellisista alkuperäisoikeuksista, joita valtio ei ole tunnustanut mutta ei kykene kiistämään omiensa rinnalla.
jatkuu
..jatkoa:
VastaaPoistaOn jouduttu tilanteeseen, josta on jo nähty esimerkkejä, että ILOn yleissopimusta on käytetty perusteena vaatia omistusoikeutta muiden kuin saamelaisten omistamiin maihin ja että se voisi antaa oikeuksia positiiviseen syrjintään. Samaan kategoriaan voidaan lukea, että "alkuperäiskansa olisi jotain aivan eriskummallista, joka ikään kuin juontaisi juurensa jostain muinaisuudesta, ja joka tämän perusteella oikeuttaisi erioikeuksiin. Puuttuu vain tutkijoiden vaatimus palauttamisesta saamelaiset takaisin heimoasteelle. Suomessa viimeinen heimoasteella elävä saamelainen Uula Hetta kuoli syyskesällä 1992.
Tutkija Scheinin jättää mainitsematta, että ILOn yleissopimuksen tarkoituksena on suojella vanhaan tapaan järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella eläviä syntyperäisiä heimoasteella eläviä, ei nykysaamelaisia, jotka elävät yhtä korkeatasoisesti kuten muutkin suomalaiset. Tutkija ei silti esitä, kuka on heimoasteella. Sellaista faktaa tarvitaan juuri nyt Edukuskunnassa käytäväää keskustelua varten.
On annettu ymmärtää, että yleissopimuksen piiriin olisi oikeus erityissuojeluun. Näkemys perustuu YK:n vuoden yleissopimuksen 27.artiklan erikoiseen tulkintaan. Artikla ei kuitenkaan puhu mitään taloudellisista oikeuksista tai erioikeuksista, vaan sen on vain tarkoitus turvata vähemmistön oikeudet tunnustaa uskontoaan ja kieltään. Siitä on vakiintunut käytäntö Suomenkin osalta. Mitään omistusoikeutta ei sen nojalla voida luoda.
Saamelaiskäräjien vaatimukset 14 artiklan soveltamisesta Suomessa saamelaiskäräjien ja valtion välisenä asiana loukkaa aiempaa vankkaa suomalaista oikeusperinnettä, kun laissa etnisyys ja asuinsija jäivät määrääviksi oikeussuhteiden kriteereiksi.
Parasta olisi, että Eduskunta toteaisi yksiselitteisesti, ettei Suomessa ei ole ILOn yleissopimuksen tarkoittamia heimokansoja eikä heiltä ole niin muodoin mitään vallattu eikä ryöstetty aika suuren porosaamelaisryhmän tultua Suomeen osin vasta 1900-luvulla.
Jouni Kitti
Politiikan perusteiden mukaan, jos haluaa edetä poliittisella uralla, niin pitää olla likeisissä väleissä korkeimman johdon kanssa. Nythän esimerkiksi edellisellä kaudella tietyt tyypit oli likeisissä väleissä Aikion kanssa. Nyt on siis edullista olla lähisuhteessa Klemettiin. Siitä huolimatta onko samaa mieltä tai ei asioista. Mutta kunhan ura kiipii pitkin puheenjohtajan lapin helmettä.
VastaaPoistaYle Sápmin sivuilla on referoitu eräiden saamelaistutkijoiden puheenvuoroja Sajoksessa käynnissä olevassa seminaarissa.
VastaaPoistaRauna Kuokkanen kehotti saamentutkijoita osallistumaan saamelaisesta yhteiskunnasta käytävään keskusteluun.
Asia on kannatettava, sillä julkisuudessa keskustelua käyvät ja sitä provosoivat saamelaispoliitikot, etupäässä Klemetti Näkkäläjärvi hoveineen, sekä Yle Sápmi lähinnä saamelaiskäräjien valtaapitävän ryhmän yksipuolisena tiedotuskanavana sekä myös pohjoisimman Suomen alueella asuvat saamelaiskäräjien ulkopuolelle jääneet ja jätetyt saamelaiset että suomalaiset, joita saamelaiskäräjien esitykset ja toiminta läheisesti ja henkilökohtaisesti koskevat. Toki muutkin tiedotusvälineet ovat osallistuneet keskusteluun, kuten vapaassa demokraattisessa maassa on tapana.
Saamelaisten olisi paikallaan käydä vuoropuhelua myös "ulkopuolisen yhteiskunnan" kanssa eikä käpertyä omaan sisäiseen maailmaansa. Suomen saamelaiset ovat jo vuosisatoja asuneet alueella ja ovat olleet vuorovaikutuksessa alueen muiden ihmisten kanssa sekä eläneet ja suomalaisessa yhteiskunnassa.
Laura Junka-Aikio peräänkuuluttaa laajempaa perspektiiviä ja asiantuntevuutta (esim. paikallishistoriaa koskevaa). Hänen puheenvuorostaan (Yle Sápmin refiroimana) ilmenee kuitenkin, että hän ei arvosta muiden kuin saamelaisten itsensä tuottamaa tietoa, ja arvostelee ei-saamelaisten tutkimuksia niiden perustana olevantiedon vajavaisuuksista.
Anni-Siiri Länsman toteaasaamentutkimuksen trendinä olevan saamelaisen yhteiskunnan sisäisten ilmiöiden tutkimuksen.
Saamelaisen kulttuurin tutkimukseen mahtuu monta näkökulmaa. Näyttää siltä, että nyt referoidut tutkijat pyrkivät eroon "ulkopuolisesta" yhteiskunnasta ja tutkimuksista. Ei haluta nähdä saamelaista kulttuuria tai yhteisöä osana suomalaista yhteiskuntaa. Saamelaiskulttuurin ja saamenkielen säilymisen ja kehittymisen kannalta tärkeää on ymmärtää miten "saamelainen yhteiskunta" liittyy ja sijoittuu muuhun maailmaan ja valtioon nimeltä Suomi, ja miten elää vuorovaikutuksessa "ulkopuolisten" ja "vieraan" kulttuurin kanssa ja samalla tuottaa kukoistava oma kulttuuri.
Se toteutuu vain tutkimuksen riippumattomuuden, avoimuuden ja totuuden periaatteita kunnioittaen ja "ulkopuolisten" ääniäkin arvostaen.
Kommenttipuheenvuoro Martin Scheininin, Kaisa Korpijaakko-Labban ja vähän muidenkin maa- ja alkuperäiskansaoikeudellisiin ulostuloihin, ja annos taustatietoa:
VastaaPoistahttp://hirvasrumpu.blogspot.fi/2014/11/pitkia-kaaria.html
Kiitos mainiosta, asiapitoisesta ja tyylikkästä selvityksestä.
PoistaTarkennus: Kaisa Korpijaakko-Labba ei toimi vaalilautakunnan sihteerinä. Syy mikä lienee, ei ainakaan julkisuudessa perusteltu. Hänen tilalleen on vaivihkaa palkattu Antti (Pekanpoika?) Aikio ja vaalilautakunnan suunnittelijaksi on palkattu Inka Saara Arttijeff. Kumpikin on palkattu ilman hakumenettelyä. Eiköhän vaaleista tule Klemetti Näkkäläjärvelle mieluisat kaikinpuolin, kun vaalilautakunnan puheenjohtajanakin on ehta Näkkäläjärvi ja lautakunnan jäsenetkin Klemetin käsinpoimimia.
Kari Kyrön esitystä vaalitarkkailijoista tulee harkita vakavasti, ettei jälkipyykkiä tarvitse neljää vuotta pestä. Vaalivirkailijoiden kokoonpanoa voi K ilmeisesti muokata aina vaan mieluisammaksi.
Kiitos tarkennuksesta, korjasin blogikirjoitustani sen mukaisesti.
VastaaPoistaKuinka monta sotaa on syttynyt, kun vieras kansa on pyrkinyt valtaamaan alueita? Meillä sellaiseen saa oikeusministerin siunauksen. Eivät intiaanitkaan ilman taisteluita luovuttaneet historiallisia asuinalueitaan toisille intiaaniheimoille, kuten oikeusministeri ja saamelaiskäräjät olettavat inarinsaamelaisten jälkeläisten tekevän. Oma sukuni on asuttanut aluetta sukupolvesta toiseen vuosisatojen ajan, voin nimetä heitä 1500-luvulta lähtien, kuinka moni saamelaiskäräjien jäsen voi sanoa samoin? Mikä meistä tekee niin pelottavia, että meidät pitää kieltää? Vai onko se vain pahuutta ja ahneutta? Näitä mietin ja olen suuresti kiitollinen, ettei isäni, eikä isänisäni tai sitä aiempien sukupolvien tarvinnut kohdata tätä elämänsä ja elämäntyönsä mitätöintiä.
VastaaPoistaEduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta on antanut pari päivää sitten lausuntonsa saamelaiskäräjälakiesityksestä. Kun lausuntoa lukee siitä huomaa, että hallituksen esityksen saamelaismääritelmä ei ratkaise kiistaa kuka kuuluu alkuperäiskansaan. Tilanne on umpikujassa. Paikallisen väestön parissa löytyy rauhantahtoa, mutta poliitikoilta puuttuu kokonaisnäkemys, joka loisi sovun. Tämä voi johtaa käräjiä edustavan vastapuolen vahvistumiseen ja oman aseman heikentymiseen. Lähi-idän ja Ukrainan malli uhkaa myös Ylä-Lappia: Saamelaiskäräjien kannalta tilanteen rauhoittuminen merkitsisi statuksettomien saamelaisten tunnustamista alkuperäisväestöksi, johon taas saamelaiskäräjien poliittinen johto ei ole halukas. Siksi on parempi jatkaa kiistaa jäätyneen konfliktin muodossa. Oikeusministeriön ja Saamelaiskäräjien poliittisen johdon kyvyttömyys yhteistyöhän statuksettomien saamelaisten kanssa on yksi syy tähän.
VastaaPoistaMielestäni oikeusministeri Henriksson ei ole käyttänyt vaikutusvaltaansa konfliktin ratkaisemiseksi. Taloudellisen tuen leikkaaminen olisi yksi tapa aloittaa normalisoitumisprosessi. Oikeusministeriöllä on suuri vastuu saada saamelaiskäräjien poliittinen johto ymmärtämään, että tällaisella syrjinnän tiellä ei voida enää jatkaa.
Epäonnistuminen johtuu oikeusministeriön kyvyttömyydestä yhteistyöhön statuksettomien saamelaisten kanssa. Sellainen johtaa vain statuksettomien saamelaisten vahvistumiseen. Juuri tässä tilanteessa osapuolet on saatava saman neuvottelupöydän ääreen.
Etnisten ja statuksettomien saamelaisten konfliktissa kysymys on politiikasta ja taloudesta. Se on hallinnut myös ihmiskuvaa, historian käsityksiä ja tulevaisuuden odotuksia. Saamelaiskäräjät on legimitoinut itsensä oman kehitysmallinsa kanssa ja esittänyt yhteiskunnallisen vision, jonka toteuttaminen turvaisi etnisille saamelaisille pysyvän onnelan. Saamelaiskäräjien poliittisen johdon mukaan se olisi luokaton, statuksettomilla saamelaisilla on taas pyrkimys olla kaikille saamelaisille avoin yhteisö. Saamelaiskäräjien johto on uskonut vakaasti siihen, että on eletty siirtymäkautta, joka päättyisi ennen pitkää statuksettomien saamelaisten kukistumiseen. Sen jälkeen vallitsisi pysyvä ja peruuttamaton olotila.
No asia ei ole edennyt sillä tavoin kuin saamelaispoliitikot ovat toivoneet. Kiista muistuttaa Saksaa jakanutta Berliinin muuria. Berliinin muurin murtumiseen päättyi joka tapauksessa kahden vastakkaista yhteiskuntajärjestelmää edustaneen saksalaisen valtion keskinäinen kilpailu, jota ne olivat käyneet 40 vuotta miltei kaikilla kuviteltavissa olevilla inhimillisen elämänalueilla. Ylä-Lapissa Saksan jakoa vastaavaa kiistaa on käyty 25 vuotta.
Saamelaiskäräjät on käyttänyt historiaa omaksi hyväkseen, että statuksettomia saamelaisia vastaan. Käräjät on tässä ollut paljon aktiivisempi ja aggressiivisempi osapuoli. Välien selvittely statuksettomien saamelaisten kanssa on ollut yksi saamelaiskäräjien propagandatyön keskeisempiä elementtejä.
Tämä saamelaiskäräjien poliittiselle johdolle ominainen menneisyyden hallinnan ongelma juontaa juurensa 1970-luvulle, niihin vaikeuksiin, joita saamelaishallinnon muodostaminen kohtasi. Suomessa ei yhdenkään vakavasti otettavan historioitsijan mieleen juolahtaisi ruveta pohtimaan kuinka savolaisia ovat savolaiset tai kuinka hämäläisiä ovat hämäläiset. Mutta saamelaisten kohdalla kaikki on mahdollista, ollaan valmiita jopa verisukulaiset kieltämään jos siitä on taloudellista etua.
...jatkuu
...jatkoa:
VastaaPoistaYlä-Lapissa aihe on yhä ajankohtainen tämän samaa väestöä jakavan saamelaismääritelmän vuoksi, joka antaa erilaiset sisällöt osapuolten politiikalle; eristäytyäkö ja avautua? Hyvin vähäinen osa historiakeskustelusta on ollut konkreettista vuoropuhelua, saamelaislappalaista vuoropuhelua. Siihen ei käräjien eristäytymisen ja propagandistisen esiintymisen vuoksi ole ollut mahdollisuuksia. Toisaalta useampien historioitsijoiden suhde saamelaiskäräjiin on ollut hyvin kompleksinen. Monet ovat sitä mieltä, että käräjien historiankirjoituksessa ei ole mitään tieteellisesti kiinnostavaa. Mielipiteen vaihtoa, sikäli kuin sitä on esiintynyt, ovat vaivanneet ideologiset vastakohdat.
Saamelaiskäräjien käyttämät historiankirjoittajat edustavat maailmankatsomuksellisesti sellaista lähestymistapaa, joka tukee käräjien poliittisia tavoitteita "maiden palauttamisesta" takaisin etnisille saamelaisille. Kirjoittajilta loppuivat sanat kun he yrittivät todistella etnisten saamelaisten olevan suomen ainoan alkuperäiskansan. Saamelaiskäräjille myötämieliset historiankirjoittajat pyrkivät muuttamaan sitä historiankuvaa, joka on liittynyt lappalaisuuteen. He antoivat ymmärtää, että se kaipasi uudelleen arviointia, jotta voitaisiin erottaa siitä mikä siinä etnisten saamelaisten kannalta arvokasta ja arvotonta.
Taistelu käräjien historiankirjoitukselle on toisaalta luonut perustan etnisten ja statuksettomien saamelaisten yhteiselle historialle ja sen jatkuvuudelle ja sisäiselle integraatiolle.
Saamelaisalue alkoi modernisoitua 1950-luvulla nopeasti, se integroitui taloudellisesti ja poliittisesti suomalaiseen yhteiskuntaan ja omaksui suomalaisen historiankuvan. Tässä modernisaatioprosessissa vanhasta historiasta ei ollut juuri apua. Historiantutkimus menetti asemansa yhteiskuntatieteille, erityisesti sosiologeille ja myöhemmin oikeustieteille.
1980-luvun alusta lähtien aloitettiin historiankirjoituksen ideologinen yhdenmukaistaminen ja saamelaisutopiaan pakottaminen. Käräjien virallinen historiankirjoitus selitti, että saamelaisalueella tapahtuva kehitys on parhaillaan muuttamassa ratkaisevasti voimasuhteita saamelaisten hyväksi. Toivottiin saamelaishallinnon vakiintumista ja että saamelaiset saisivat omissa asioissaan määräysvallan.
Annettiin ymmärtää, että pohjoismaiset yhteiskunnat olivat väkivalloin ja pakottamalla syösseet saamelaiset poliittiseen takapajuisuuteen. Vedottiin johtaviin poliitikkoihin, että jokaisen täysivaltaiseksi tahtovan kansan on kannettava vastuunsa oman historiansa virheistä. Annettiin ymmärtää, että suomalaiset ovat vastuussa siitä, että he ovat antaneet suistaa saamelaiset väärälle raiteelle. Vaadittiin, että saamelaisten historia on arvioitava perusteellisesti uudelleen ja menneisyys joka varjostaa kuin painajainen vapaata kehitystä on säälimättä karkotettava pois. Ratkaisevaa on että saamenkansa oppii ratkaisevan toimintatavan omista asioista päätettäessä.
Aluksi saamelaispolitiikassa vallitsi etnisten ja statuksettomien saamelaisten katsomusten rinnakkaiselo. Mutta ahtaan ja rajoittavan saamelaismääritelmän myötä kahtiajako alkoi näkyä ja tuntua. Uuden saamelaisen historiankirjoituksen kasvattaminen on tähän mennessä vienyt vuosia.
Tähän voidaan lisätä, että saamelaiskäräjät on kovin ottein ryhtynyt puhdistamaan tiede ja kulttuurielämää "lappalaisista jäänteistä". Taustalla on vaikuttanut etnisten ja statuksettomien saamelaisten välinen jännityksen kiristyminen. Käräjien historiankirjoitusta hallitsee saamelaisutopistinen ehdoton poliittinen doktriini.
...jatkuu
...jatkoa:
VastaaPoistaHistoriapolitiikka ja kulttuuri näkökulmasta ei ole tähän mennessä tarkasteltu saamelaisten ja lappalaisten yhteistä asutus ja kielihistoriaa. Niinpä saamelaiskäräjien historian kirjoituksen kokonaisesitys odottaa edelleen kirjoittajaansa.
Aikoinaan puhuttiin yksinomaan lappalaisten historiasta. Mutta sitten historia repesi kahtia kun lailla määriteltiin kuka on saamelainen. Tämän jälkeen saamelaisten historia vakiintui historiankirjoituksen ainoaksi oikeaksi teoriaksi ja metodiksi. Saamelaiskäräjien virallisen historiankirjoituksen pyrkimyksenä oli legimitoida saamelaiskäräjien perustaminen saamelaisen kansallisen historian korkeimmaksi saavutukseksi. Ehkä tästä syystä saamelaiset ja statuksettomat saamelaiset eivät ole kyenneet pääsemään yhteisymmärrykseen saamelaisalueen itsehallinnosta ja sen asemasta. Erimielisyydet ovat kärjistyneet kysymykseen siitä kuka kuuluu alkuperäisväestöön. Ristiriidan taustalla ovat saamelaiskäräjien valtapyrkimykset ja erilaiset käsitykset saamelaisten kotiseutualueen yhteiskunnallisista ja poliittisista kehitysmahdollisuuksista.
Alun perin alkuperäiskansaa edustava saamelaiskäräjät oli ajateltu kilpailevaksi malliksi siirtomaavaltaa edustaville kunnille. Se tuli näyttää oman järjestelmänsä – saamelaisen utopian – paremmuus ja siten osoittaa, minkä järjestelmän mukaisesti saamelaisaluetta tulisi johtaa. Saamelaiskäräjät kytkettiin mukaan alkuperäiskansasopimuksen nro 169 ratifiointiin.
Samaa kansaa jakava saamelaismäärittely on aiheuttanut jatkuvasti jännitystiloja, kun kumpikin alkuperäiskansa halusi pitää kiinni taloudellisista eduistaan. Tilanteeseen on vaikuttanut myös taloudellinen kilpailu. Yhä useammat ymmärtävät, että saamelaiskäräjät ei selviytyisi ahdingostaan ja ongelmistaan ilman valtiovallan tuntuvaa apua. Väestöä jakava saamelaismääritelmä antaa valtaa pitäneelle saamelaiskäräjien poliittiselle johdolle vielä mahdollisuuden vaikuttaa saamelaisutopian elinkelpoisuutta suomalaisuuden vaihtoehtona.
Saamelaiskäräjiä on johtanut keskitetysti ruotsalaisen kansanpuolueen jäsen Klemetti Näkkäläjärvi. Saamelaiskäräjien toiminta lepää yhden ideologian varassa. Käräjien poliittisen johdossa vallitsee yksi ideologinen totuus, jota kutsutaan käsitteellä etnosaamelainen poronhoitokulttuuri.
Jouni Kitti
Ohessa muuten se linkki, josta edellä mainittu maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunto perustuslakivaliokunnalle löytyy:
VastaaPoistawww.parlement.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/mmvl_40_2014_p.shtml
Aivan appropåå: Suomen hallituksen ILO-sopimuksen ratifioinnin ehdoksi asettama selitysosa ei sido eduskuntaa. Se ei sido saamelaiskäräjiä, koska tällaiseen painostukseen vetoaminen on Suomen valtion taholta kunniatonta. Kaikkein vähiten selitysosa sitoo ILOa. Tämä ei estä sitä, että Suomen valtio ja saamelaiskäräjät voivat (jos SK:lla on siihen valmius) tehdä koko lailla vastaavan sopimuksen tai yhteisymmärrysmuistion (engl. menorandum of understanding) vaikkapa siitä, että valtion maiden omistussuhteisiin ei puututa ennen määrättyjä valtionmaiden saantoon (ja siten oikeisiin omistajiin) liittyviä selvittelyjä ja alueen muiden asukkaiden aseman selvittelyä jne (n.s moratorio eli asioiden pitäminen ennallaan toistaiseksi tai kunnes tietty ehto laukeaa). Ongelmana tässä on tällä hetkellä se, että sika on niin sanotusti säkissä, ja ILO-sopimuksen ratifiointi tietämättä mitä säkissä oikeasti on, on yhteiskunnallisen kehityksen ja yhteiskuntarauhan kannalta vastuuton seikkailuhanke. Siksi turvallisin moratorio olisi sellainen jossa ILO-ratifiointi lykätään vielä kerran, tehdään olosuhde- ja seuraamusanalyysi, ja suunnitellaan ja neuvotellaan kaikkien osapuolten hyväksymä kokonaisratkaisu jossa valtio heittää pelipöydälle myös omat maanomistuksensa Lapissa.
VastaaPoistaMartin Scheinin on Lapin Kansassa 15.11.014ottanut räväkästi kantaa ILOn sopimuksen 14 artiklan soveltamisesta Suomessa. Hän taktisesti jättää kertomatta, että sopimus on tarkoitettu täydentämään muita ihmisoikeussopimuksia. Useissa yleissopimuksen sopimusmääräyksissä sopimukseen liittyneiden valtioiden edellytetään kohtelevan alkuperäiskansoja yhdenvertaisesti muuhun väestöön nähden sekä kieltävän kansojen jäsenten syrjinnän. Yleissopimus edellyttää valtioiden ryhtyvän myös erityistoimiin muun muassa kansojen kulttuurien, kielten sekä ympäristön suojelemiseksi.
VastaaPoistaSuomen lainsäädännön on kuitenkin katsottu olleen sopusoinnussa ILO:n yleissopimuksen kanssa kaikilta em.. kohdilta jo vuonna 1990. Hallituksen esityksessä 1990 vp. -HE no 306 on kuitenkin katsottu, että Suomen tulisi liittyessään yleissopimukseen turvata saamelaisille voimassa olevaa lainsäädäntöämme laajemmin heidän perinteisesti asuttamiinsa ja omistamiinsa maihin ja vesiin. Tässä kohtaa Scheinin jättää kuitenkin kertomatta sen, että oikeusvaltionperiaatteita noudattaen tämä tarkoittaa sitä, että asia joudutaan selvittämään tarkemmin tutkimuksin. Sellainen edellyttää myös olosuhdeselvityksen laatimista kohteena olevasta väestöstä ja samalla vertailua muuhun väestöön nähden.
Saamelaiskäräjistä annetun lain (974/1995) mukaisen saamelaisväestön määrä on noin 9900 henkeä. Saamelaisten kotiseutualueen väestön kokonaismäärä on noin 10 500 henkeä, joista saamelaisia asuu alueella noin 3000. Valtaosa saamelaisista asuu tällä hetkellä alueen ulkopuolella.
Saamelaiset ovat siten kotiseutualueellaan vähemmistönä. Saamelaiset eivät ole homogeeninen, maata omistamaton ja saamelaiskulttuuriin kuuluvista perinteisistä elinkeinoista toimeentulonsa saava kansa. Saamelaisasutus ei ole keskittynyttä, vaan monin paikoin saamelaiset ja suomalaiset asuvat limittäin ja saamelaiset ovat huomattavassa määrin jo sekoittuneet muuhun väestöön. Tämän vuoksi on erityisen tärkeätä, että kaikkia alueella asuvia kohdellaan tasapuolisesti.
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaSaamelaisten perinteisesti harjoittamiin elinkeinoihin kuuluvat porotalous, kalastus, metsästys, luonnontuotteiden keräily ja käsityöt. Poronhoito on vanhastaan ollut elinkeino, jota ovat saamelaisten kotiseutualueella harjoittaneet perinteisesti muutkin kuin nykyiset saamelaiset. Tuoreimpien selvitysten mukaan perinteisten elinkeinojen harjoittaminen on kuitenkin oleellisesti vähentynyt. Poronhoitokin on muuttunut paimentolaisuudesta nykyaikaiseksi koneellistuneeksi elinkeinoksi (mönkijät, moottorikelkat, autot ja helikopterien käyttö porojen kokoamisessa).
Scheinin jättää myös kertomatta sen, että mikäli lLO:n yleissopimus halutaan saattaa voimaan Suomessa, sen voimaan saattamiseksi tarpeellisessa valmistelussa on perinteisten maankäyttöoikeuksien lisäksi otettava huomioon perustuslaki, Suomea sitovat kansainväliset sopimukset, kuten Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus muutoksineen, Suomen liittymisestä Euroopan Unioniin seuranneet velvoitteet, jne. Kaikissa em. säännöksissä kielletään kaikenlainen syrjintä, sen edellyttämää syrjimättömyysperiaatetta ja mm. omaisuuden suojaa noudatetaan kansallisesti. ILO:n yleissopimuksella ei ole tarkoitettukaan poiketa ihmisoikeussopimuksesta, vaan sopimuksen tarkoituksena on ollut vaikuttaa ensisijaisesti työoloihin liittyviin kysymyksiin. Siinä yhteydessä on pyritty myös suojaamaan niihin sekä niiden luonnonvarojen käyttämiseen liittyviä oikeuksia.
Ihmisoikeussopimuksen 14 artiklaa on myös noudatettava. Ihmisoikeussopimuksen 17 artiklassa säädetään lisäksi, että minkään tässä yleissopimuksessa ei saa tulkita suovan millekään valtiolle, ryhmälle tai henkilölle oikeutta ryhtyä sellaiseen toimintaan tai tehdä sellaista tekoa, jonka tarkoituksena on tehdä tyhjäksi jokin tässä yleissopimuksessa tunnustettu oikeus tai vapaus tai rajoittaa niitä enemmän kuin tässä yleissopimuksessa on sallittu. Ihmisoikeussopimuksen säännöksistä ei saa poiketa, koska se ei sisällä poikkeamisen sallivaa säännöstä. Näin ollen sopimuksen ratifioineet valtiot - Suomi mukaan lukien - ovat velvolliset huolehtimaan siitä, että sopimuksen säännöksiä noudatetaan.
Jouni Kitti
YLEn saamelaisuutisten sivulla ministeri Henriksson esittelee huiviaan:
VastaaPoistahttp://yle.fi/uutiset/davviriikkaid_sameministarat_ja_samedikkiid_sagadoallit_deaivvadit_helssegis__seamma_oktavuoas_geigejuvvo_gollegiella-balkkasupmi/7636139
Korukin näkyy nyt hyvin. Riskun arvon voisi alustavasti haarukoida 70-140 euroon.
Olivatpa saamelaistutkijat koolla Inarissa. Tärkeintä kuulosti olevan uskon
VastaaPoistavahvistaminen: Metsäsaamelaisia ei ole, eikä ole ollutkaan koskaan.
Oulusta oleva tutkijakin kuulutti:" En ole ikinä kuullutkaan metsäsaame-
laisista". Onkohan opinnoissa toivomisen varaa? On aukkoja kuin
Erkki Nickulin haastattelututkimuksessa vuodelta 1962.
Ei taida löytyä 70:n euron riskua. Halvinkin on 100 euroa. Tämmöinen
VastaaPoistarisku on tosi pieni. Ei semmoista kehtaa antaa hyvin toimineelle puolue-
laisministerille.
Ja mikähän olisi valkkovasan käypä arvo, realistisesti haarukoiden? Villasaali kustantaa noin 140 euroa, vai olisiko parempaa tietoa?
VastaaPoistaPaljonko kolariporosta maksetaan? Hinnan määrityksenä tulee käyttää ko.hintaa vai onko tässäkin kaksihintajärjestelmä.Toisaalta kyseinen poro on saamelaisille paljon arvokkaampi,onhan se alkuperäiskansan ja oikeusministeriön välinen vaihtokauppa.Vs.poro/lapin maat.
VastaaPoistaVaihtavatko tuollaiset valkkovasat milloinkaan omistajaa elävinä niin että niistä maksetaan rahalla? Tai edes tavanomaisen väriset? Tällaisen perusteella voisi saada lahjalle elävän eläimen "karvakilohinnan". ja jos kuka tietää sanoa sen kolariporokorvauksen tuolle vasalle euroina niin paljonko se olisi?
VastaaPoistaViikonloppulukemiseksi tietoa siitä miten mohikaanit päättävät kuka otetaan heimoon, ja perusteista jolla päätös tehdään:
VastaaPoistahttp://hirvasrumpu.blogspot.fi/2014/11/mohikaanien-laki.html
Hyvä rinnastus! Ja videolla hyvinvoivan näköistä alkuperäiskansaa.
VastaaPoista