lauantai 22. marraskuuta 2014

Faktaa ja fiktiota ILO-keskustelussa

Lapin Kansa julkaisi (LK 19.11.2014) Kaisa Korpijaakko-Labban ja Heikki J. Hyvärisen kirjoitukset, jotka olivat vastineita aiemmin Korpijaakko-Labban kirjoitusta kommentoineelle Jouko Vahtolalle. Tänään 22.11.2014 Vahtola vastaa puolestaan kaksikolle – ja mielestäni erittäin hyvin.
Liitän kaikki viisi kirjoitusta tähän blogiini, jotta kiinnostunut lukija voi hahmottaa miten nämä oppineet, oikeustieteen tohtori, historian emeritus professori ja saamelaiskäräjien entinen lakimiessihteeri sanailevat saamelaisten maa-asioista. Keskustelun juuret ovat paljastuksessa, jonka mukaan oikeusministeriön yhdessä saamelaiskäräjien johdon kanssa valmisteleman ILO 169 -sopimuksen ratifiointiehdotuksen maaoikeusartiklaa koskeva ”selitys” eli varauma ei ole juridisesti sitova. ”Selityksen” mukaan maaoikeusartiklaa 14 ei Suomessa sovellettaisi, kuten se on kirjoitettu, vaan saamelaiskäräjien itselle vaatima valtionmaiden omistus ja hallinta jäisi toteutumatta.
”Selityksen” pätemättömyydestä johtuen saamelaiskäräjien 30.10.2014 tekemä äänestyspäätös, jolla oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin ja puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärven junailema ratifiointiehdotus hyväksyttiin käräjillä, oli yhdenlainen näytelmä. Sen piti hämätä Suomen päättäjät luulemaan, että oli saavutettu saamelaiskäräjien kannalta vaikeasti hyväksyttävä, mutta kuitenkin jollain tavoin hyväksyttävä kompromissi. Henriksson ehätti jopa tiedottamaan ”merkittävästä askelesta” puolueensa RKP:n nimissä.
Todellisuudessa virityksen piti johdattaa Suomi yhä syvemmälle maaoikeuskiistassa. Näin sen jälkeen kun ILO 169 -ratifiointi olisi tehty ja saamelaisjohto, ja ehkäpä RKP sitä edelleen tukien, olisi voinut sopimuksen sisältöön vedoten jatkaa kahinointia entistä paljon paremmilta pohjilta.
Vaikea arvioida, mutta käsittikö Kaisa Korpijaakko-Labba todella niin kuin heti kohta saamelaiskäräjien päätöksen jälkeen Lapin Kansassa kirjoitti. ”Halvalla menivät saamelaisten maat” otsikoidussa kirjoituksessaan hän harmitteli elämäntyönsä valumista moisen kompromissiehdotuksen takia hukkaan ja paljasti myös kaksoisrooliaan tutkijana ja poliitikkona, jollaisia ”poliitikkotutkijoita” saamentutkimus tuntuu keränneen enemmältikin. ”En malta jättää sanomatta vanhaa CSV-henkeä (näyttäkää saamelaisten voima)”, tohtori haikaili. Hänen mielestään tuo ilmeisesti häntä itseäänkin elähdyttänyt henki oli nyt kuollut.
Tulkitsin Korpijaakko-Labban vuodatuksen kömpelöksi harhautukseksi, jolla piti vahvistaa Henrikssonin ja Näkkäläjärven ”kompromissin” erinomaisuutta ratifioinnin vastustajien kannalta. Taktisesti vielä ihmeellisemmäksi tilanne muuttui, kun firenzeläinen saamelaisasioiden ylimystöön kuuluva Martin Scheinin ehätti suoraan ilmoittamaan, että pätemätönhän se Suomen ”selitys” olisi.
Scheinin olisin uskonut malttavan pysyä hetken vielä hiljaa, mutta ei.
Korpijaakko-Labba sai Jouko Vahtolan kommentoimaan saamelaisten maiden menetystä kirjoituksellaan ”Saamelaiset ovat saaneet maansa”. Nyt sitten Korpijaakko-Labba ja Hyvärinen kävivät oikein kahdestaan todistamaan, ettei Vahtola ymmärrä mistä kirjoitti.
Tuo muiden ymmärtämättömyys on ollut perinteisesti aina Heikki J. Hyvärisen harmina, sillä hänhän nämä asiat usein ihan yksin ja ylimielisiesti ymmärtää ja tietää.
Nyt Korpijaakko-Labba jo iloitsee onnesta onnettomuudessa, Scheininiin vedoten, että Suomen ”selitys” onkin oikeudellisesti pätemätön ja mahdollistaa siis saamelaisten maaoikeustaistelun jatkumisen. Hyvärisen kirjoitus on varsinainen ääni kumpujen yöstä. Hänen mukaansa ”Porosaamelaiset ovat tilattomia”, koska hänen tiedossaan ei ole, että Lapinmaahan olisi koskaan voitu edes perustaa uudistiloja poronhoidon harjoittamista varten. Hyvärisen mukaan tilat perustettiin maatalouden harjoittamiseksi.
Kun katsoo millaisia peltoja ja karjamääriä taannoisilla Lapinmaan tiloilla oli, ei Hyvärisen selitykselle löydy kummoista kaikupohjaa. Ja etenkään, kun tietää mistä kaikista elinkeinon haaroista tilallisten elanto otettiin silloin ja otetaan yhä. Tuohon aikaan tilojen toimeentulo perustui muutaman lehmän tai lampaan ohella poroihin, metsästykseen ja kalastukseen sekä keräilyyn. Vasta nyt uudemmalla ajalla ovat syntyneet sellaiset käsitteet ja perustamisperusteet kuin porotilat, luontaiselinkeinotilat ja kolttatilat, joissa niilläkään ei kaiketi yhdelläkään eletä pelkän yhden luontaiselinkeinon varassa.
Kaiken lisäksi Hyvärinen haluaa kohottaa porosaamelaiset aivan erityiseksi elinkeinoharjoittajien haaraksi poronhoidossa, jossa hänen mukaansa poronhoitolakikaan ei tunne heidän erityistä oikeuttaan poronhoitoon.
Heikki J. Hyvärisen ajatuksista ei löydä tähän aikaan ja tämän ajan tietoon soveltuvaa punaista lankaa. Ehkä se ainoa onkin luoda asioita tuntemattomille mielikuvaa tuntureilla maattomina värjöttelevistä sorretuista porosaamelaisista, joita Suomen valtio ei halua vieläkään kohdella tasa-arvoisesti muuhun väestöön nähden.
Todellisuudessa nykyajan porosaamelainen on tilallinen ja maallinen siinä missä muutkin saamelaiset ja suomalaiset.
Jouko Vahtolan viimeisin kirjoitus ansaitsee suorasanaisuudessaan ja objektiivisuudessaan suuret kiitokset. Noin kirjoittaa tutkija, eikä mikään ”poliitikkotutkija”.


Veikko





Ja 25.11.2014 Kaisa Korpijaakko-Labba vielä vastailee ja toivoo aloittamansa keskustelun päättyvän:


Lähettänyt klo

46 kommenttia:

  1. Anonyymi22. marraskuuta 2014 klo 14.46

    Ylä-Lappiin ei tarvita rotuerottelua! Näin joutuu sanomaan Kaisa Korpijaakon ja Heikki Hyvärisen kirjoituksesta Lapin Kansassa 19.11.2014. Pidän valitettavana sitä, ettei valtiovallan toimesta ole lainkaan selvitetty ja verrattu niitä olosuhteita joissa Ylä-Lapin juuriltaan saamelainen ja juuriltaan suomalainen väestö yhdessä ja erikseen elävät. Sellaista tietoa tarvittaisiin juuri nyt kun keskustellaan väestöä jakavasta alkuperäis- ja heimokansoja koskevan ILOn sopimuksen ratifioinnista ja ratifiointiin liittyvistä edellytyksistä.
    ILOn sopimuksen nro 169 ratifioinnin erääksi ennakkoehdoksi on vaadittu olosuhdeanalyysin laatimista, muun muassa koska etniset ja statuksettomat saamelaiset sekä pääväestö nykyään enimmiltä osin asuvat ja elävät samoissa kyläyhteisöissä, taajamissa, työskentelevät samoissa elinkeinoissa joko yhdessä tai erikseen, lapset käyvät samoja kouluja jne.
    Ylä-Lappi on monietninen ja monikulttuurinen, väestöryhmät ovat samoissa kyläyhteisössä eläessään yksilötasolla vilkkaassa jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa keskenään. Myös sukujuuria seurattaessa selviää, että väestöryhmien väliset avioliitot ovat olleet hyvinkin yleisiä. Erillisiä etnisesti puhtaita saamenkielisiä saarekkeita ei ole enää, yhtä vähän kuin on ”rodullisesti puhtaita” suomalaisia alueita. Väestöryhmien keskinäinen riippuvaisuus on tänään entistä silmiinpistävämpää, ja tämän myönteisen vuorovaikutuksen häiritseminen väestöä jakavalla etnopoliittisella lainsäädännöllä on erittäin herkkä ja tulenarka asia.
    Kyse on monessa mielessä Ylä-Lapin tulevaisuudesta. Saamelaisten niin kuin muidenkin väestöryhmien erityistarpeet on kyettävä täyttämään ilman että luodaan rotuerottelun ja -syrjinnän tunnusmerkit täyttävä järjestelmä. Asiantuntijoina esiintyvien Scheininin, Hyvärisen ja Korpijaakon täytyy olla tietoinen siitä, että Suomi on liittynyt useisiin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, jotka nyt sitovat Suomea. Suomi ei voi mennä ratifioimaan ILO:n alkuperäiskansasopimusta niin, että siitä seuraisi mainittujen ihmisoikeuksien rikkomuksia ja vieläpä valtiovallan toimesta. Viimeisin, mitä Lapissa ja ylipäätänsä Suomessa tarvitaan, on virallisen rotuerottelupolitiikan luominen.
    Väitteet siitä, että ILOn sopimuksen ratifiointiin liitettävä selitys ei vie maaoikeuksia, on harhaanjohtava, koska yleissopimuksen periaatteista johtuen palauttamisvaatimuksen tulisi perustua siihen, että valtio olisi ensin vallannut tai ryöstänyt saamelaisalueen maat palauttamista vaativalta ryhmältä. Suomessa ei ole esitetty yhtään todistusta sellaisesta seikasta. Asiantuntijoina esiintyvät Korpijaakko, Hyvärinen ja Scheinin tietävät, että yleissopimus ei kirjaa uutta historiaa eikä muuta entistä. Ei tarvita varaumaa, jossa todetaan, ettei valtion tai kenenkään maanomistukseen kajota, vaan valtion on kerrottava, ettei ratifiointi luo eikä anna mitään uusia maaoikeuksia. Inarinsaamelaisten kannalta tämä on avainkysymys! Tänään tajutaan yhä selkeämmin, että statuksettomat saamelaiset tulisi nähdä saamelaisten liittolaisina. On tosi tärkeää korjata virheelliset käsitykset, joiden mukaan monessa mielessä samaa väestöä etnisten saamelaisten kanssa olevat statuksettomat saamelaiset eivät olisi osa samaa alkuperäiskansaa. Heidät on laidasta lukien tunnustettava sellaiseksi, sikäli kuin he sitä itse haluavat. Karmeinta kehityksessä on pyrkimys väestöryhmien erottamiseen toisistaan, syvien railojen rakentaminen valtion toimin ja aito ylimielisyys tutkimustietoa kohtaan.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  2. Anonyymi22. marraskuuta 2014 klo 14.51

    Mietippä Veikko kuinka paljon on saamelaisia nuoria ja ja lapsia joille pitäisi saada valtion rakentama ja lahjoittama pieni mökki ja maapalanen oikeuksineen.Kohta loppuu helmitaulun helmet,niin suuret on vaateet?!

    VastaaPoista
  3. Anonyymi22. marraskuuta 2014 klo 17.52

    Nähtäväksi jää löytyykö Stubbilta kanttia torjua hänenkin varmasti jo järjettömäksi havaitsema Henriksson-Näkkäläjärvi vedätys. On näet niin, että RKP on nyt pelipaikalla takaamassa täpärää hallituspuolueiden enemmistöä ja he voivat tällä asialla kyykyttää isompiaan. Nyt olisi Stubbilta ja Rinteeltä sekä Sipilältä ja Soinilta paras vastaveto ilmoittaa heille, että saavat unohtaa hallitushaaveet tulevaisuudessa ellei järki löydy käteen.

    VastaaPoista
  4. Gunnar Pettersson22. marraskuuta 2014 klo 18.23

    Kaisa Korpijaakko-Labba saattaa olla oikeassa siinä, että hänen tutkimissaan tapauksissa saamelaiset ovat omistaneet veromaansa. Ruotsissakin on viime vuosikymmeninä pitkälti kallistuttu tähän tulkintaan, koska n.s. löytyy näyttöä siitä että saamelaiset ovat omistaneet n.s. verotunturinsa. Saamelaiskylät eli vanhalla terminologialla lapinkylät ovat vastanneet veroistaan kollektiivisesti, mutta saattaa olla auki onko maanomistus ollut kollektiivista vai onko omistus kuulunut esim. perheiden päämiehille . Korpijaakko-Labba painottanee kollektiivista omistusta, niin kuin myös Ruotsin puolen saamelaiset ovat eräissä keskeisissä olikeusjutuissa tehneet.

    Vahtola on oikeassa siinä, että Enontekiön kehitystä ei voi yleistä koko Suomen Lapin saamelaisalueelle, joista nyt on puhe. Vanhojen lapinkylien rajojen välissä ei kuitenkaan ollut isännätöntä maata. On myös erotettava toisaalta vanhemmat,metsä- ja kalastajasaamelaisten lyhyeeseen vuotuiskiertoon perustuvat lapinkylät ja suurten porotokkien suraamisen ja liikuttamisen edellyttämään pitempään vuotuiskiertoon perustuvien tunturisaamelaisten siirtyilevät siidat. Kun veromaita muutettiin tiloiksi, tilojen kokoa saatettiin järjestellä rajoja rukkaamalla ja nautintoja kirjaamalla ja osoittamall, jotta tilasta tulisi elinkelpoinen ja veronmaksukykyinen. Silti vanhoista, pyyntitalouden vaatimista laajoista veromaista jätettiin laajat osat tilan ulkopuolelle ja valtio omi ne. Usko maatalouteen oli lähes valtakunnanuskonto, mutta lappalaisten tiloista muodostui kuitenkin ensisijaisesti pyynti- ja myöhemmin paimentolaistalouden kotitukikohtia, jotka eivät olisi läpäisseet asutulle, viljellylle ja rakennetulle tilalle laissa asetettuja vaatimuksia määräaikaissyyneissä. Pian jo lisää tiloja perustettaessa tiedettiin että vain harvasta lappalaisten ja saamelaisten tilasta tulee elinkelpoinen talonpoikaistila, kuten lait edellyttivät. Silti tiloja perustettiin, monesta syystä. Voidaan sanoa, että ne perustettiin muodollisesti maatalouden ja sen sivuelinkeinojen kuten kotitarvekalastuksen harjoittamista varten, mutta tosiasiallisesti ja aivan tietoisesti erä- ja porotalouden harjoittamista varten.

    Keskustelun ulkopuolelle on kuitenkin jätetty olennaisin asia: Ne lappalaiset,tai jos halutaan, saamelaiset, jotka nykyisen Suomen Lapin alueella menettivät osia yksityisistää veromaistaan valtiolle suojatessaan oikeuksiaan antamalla muodosta itselleen tiloja, eivät olleet samoja saamelaisia jolille saamelaiskäräjät nyt alkuperäiskansaoikeuksiin vedoten vaativat näiden maiden "palauttamista", ensisijaisesti kollektiiviseen omistukseen tai omistuksenkaltaiseen hallintaan. Maitaan menettivät ensisijaisesti lappalaiset jotka asuivat Suomessa ennen kauden 1864-1910 tapahtunutta porosaamelaisten maahanmuuttoa tuhatpäisine poroeloineen.

    Jos ja mikäli halutaan etsiä nykyoikeuksien perusteita vanhoista maaoikeuksista, tehtävä on suoritettava perusteellisesti, eikä entisten yksilöiden, perhekuntien ja lapinkylien vanhoja omistuksia voi käyttää perusteina kollektiivisen maanomistuksen luomiselle muille ilman noiden entisten omistajien oikeudenomistajien tahdonilmaisua.

    Ruotsin ja Suomen oikeuskehitys saamelaisten maanomistuksen suhteen on eriytynyt vuoden 1809 jälkeen. Olot olivat kuten jo tuli sanottua jo alunperinkin erilaiset niin tosiasiallisesti kuin oikeudellisesti, ja Ruotsin valtio on sittemmin noudattanut erilaista saamelaispolitiikkaa kuin Suomi. Saamelaisten oikeustaistelu on Ruotsin puolella mennyt pitemmälle ja tuottanut ainakin sikäläisille porosaamelaisille enemmän tuloksia. Tämä tietenkin houkuttelee siirtämään Ruotsin puolen käsitteitä ja periaatteita kritiikittömästi Suomen puolelle. Vaikka Suomi oli osa Ruotsin valtakuntaa, olot ja lainsäädäntö eri lapinmaissa poikkesivat toisistaan. Jos kerran halutaan etsiä saamelaisten oikeudet menneisyydestä, tutkimuksen on perustuttava paitsi koko silloista valtakuntaa koskeneisiin säädöksiin jne, myös niihin säädöksiin jne jotka koskivat nimenomaan valtakunnan itäisiä osia

    Jatkuu...

    VastaaPoista
  5. Gunnar Pettersson22. marraskuuta 2014 klo 18.25

    …jatkoa

    Olisi myös jäljitettävä kaikista ajateltavissa olevista lähteistä saamelaista maaoikeudellista tapaoikeutta, ja ehkä jopa tietoa kveenien ja pirkkalaisten oikeuksia.
    Sen verran ennakoisin tutkimusten tuloksia, että valtiolla ei Suomessa sen paremmin kuin Ruotsissa ole osoittaa laillista saantoaan Lapissa oleville mailleen. Saantoja on epäilemättä ollut, mutta ne eivät ole olleet laillisia, vaan perustuneet hallintoviraanomaisten yksipuolisiin toimiin.

    Taustalta löytyyv vuoden 1683 metsäsääntö, jonka perusta vuorostaan on ohut ja yksipuolinen: Kustaa Vaasan kirje 20.4.1542. Tuo kirje on kuitenkin omana aikanaan ollut perustuslain, tarkemmin sanoen kuninkaan valan vastainen, sillä kuningas oli valtaansa astumisen ehtona vannonut pyhästi suojata jokaisen oikeutta nauttia omaisuudestaan rauhassa. Jos regaalioikeudet olisi voitu viedä läpi loppuun asti, Kustaa Vaasa olisi varmasti mielellään ollut valtakunnan kaikkien maitten välitön omistajaisäntä, ja jos aateli olisi saanut tahtonsa läpi, vapaista talonpojista olisi tullut heidän maaorjiaan. Näin ei kuitenkaan käynyt, mutta lappalaisten/saamelaisten maat valtio on onnistunut omimaan itselleen vuosisadoiksi. Ruotsissa valtio osaa jo olla hövelimpi, mutta Suomessa valtio panee vielä mutkat suoriksi väittäen että valtionmaat ovat valtion laillista omaisuutta. Jopa perustuslakivaliokunta on jo nähnyt että valtion saannot eivät ehkä ole kallionkovalla pohjalla. Valtion tuorein siirto asiassa on mielenkiitnoinen, siis tämä ILO-sopimukseen liitettäväski suunniteltu selitysosa. Sen avulla valtio pyrkii ikuistamaan maanomaistuksensa Lapisa, mutta silti siihen liitty epävarmuuden siemen. Sanamuoto voisi yhtä hyvin kuulua "valtion saantojen laillisuuteen ei puututa". Jos omistus on laillista, mitäpä siitä erikseen kirjoittelemaan jossain selityksessä.

    Mutta, kuten sanottua, jos maita palautellaan, niin sitten oikeile omistajille, kuten voimass oleva laki edellyttä tehtävän jos oikea omistaja moittii nykyisen näennäisomistajan saantia ja voittaa asiansa.

    Itse olen kuitenkin yhä vahvemmin taipuvainen ajattelemaan, että Ylä-Lapin maakiistaa ei tule ja ehkä ei myöskään voida ratkaista yksinomaan vanhoja oikeuksia selvittämällä. Selvitystyötä pitää tehdä, ja sen tulee olla viimeisen päälle perusteellista, mutta silti ratkaisut olisi tehtävä meidän aikamme tilanteesta lähtien ja tulevaisuuteen tähdäten. Norjan esimerkin mukaisesti ratkaisut voidaan rakentaa niin että ne eivät ole oikeudellisesti ikuisia vaan tiukan paikan tulleen purettavissa.

    Rakentavat ratkaisut lähtevät siitä että sovitaan selvittelyjen jatkamisesta, samalla kun lähdetään hahmottelemaan ainakin toistaiseksi voimassa olevaa ratkaisua. Tähän istuu hyvin Jouni Kitin ehdottama status quo -ratkaisu eli nykytilanteesta kiinni pitäminen. Itse näkisin kuitenkin että status quo koskisi nimenomaan nykyislä omistusoikeuksia, jotka tavallaan jäädytettäisiin samalla kun niiden selvittäminen voisi jaktua, myös maaoikeudellisilla proseseilla. Samaan aikaan hahmoteltaisiin laajaa maitten hallintaratkaisua, johon valtio satsaisi - omistusoikeutensa säilyttäen - Lapissa olevat valtionmaat, ehkä jopa kansallispuistot, vanhojen lapinkylien oikeudenhaltijat omikseen katsomansa maat - omistusvaateistaan luopumatta - ja saamelaiskäräjät ne maat, jotka se katsoo kuuluvan sen hallintaan porosaamelaisten yksinomistuksen toteuttajana. Vaikka kyse on samoista ja siis omistusoikeuden suhteen kiistanalaisista maista, tämän ei välttämättä tarvitse estää niiden yhteishallinnosta sopimisen, vaikkapa määräajaksi. Tässä taas astuu kuvaan Mikko Kärnän ehdotus Lapin väestön ja alueen itsehallinnon laajentamisesta. Löisinpä vielä samaan pakettiin laajan luonnoncvarojen, kuten kaivannaisten hallinnan.

    Näin toimien ja eri etuja sovitellen mahdollistettaisiin sellaisen todellisen kompromissiratkaisun rakentaminen, jonka puitteissa alkuperäiskansaoikeudet toteutuisivat ILO:n vaatimukset hyvinkin täyttäen, mutta ilman ylenmääräistä etnistä erottelua ja ilman etnistä syrjintää.

    VastaaPoista
  6. Anonyymi23. marraskuuta 2014 klo 15.55

    Uudet siirtomaaisännät jälleen saamelaisten asialla! Lapin Kansa julkaisi 19.11.014 Heikki Hyvärisen ja Kaisa Korpijaakon kommenttikirjoitukset, joissa he julistivat mikä on saamelaisten asioissa totuus. Mitä taas tulee arviooni ns. ”oikeiden asiantuntijoiden” käsityksiin lapinkyläoikeuksista, kantani on ollut Hyvärisen ja Korpijaakkon tiedossa jo vuosia sitten. Toisekseen Hyvärisen ja Korpijaakon kanta jatkaa saamelaiskäräjien valitsemaa linjaa jossa saamelaisasioissa pätee vain saamelaiskäräjien yksipuolinen ilmoitus mikä toteutuessaan edustaisi diktatuuria. Tällaiseen oikeusvaltio ei voi osallistua.

    Hyvärisen kirjoituksesta nousevat mieleeni ne ajat, jolloin olin saamelaisvaltuuskunnan ja saamelaiskäräjien jäsen. Jouduin usein Heikki Hyvärisen hampaisiin, koska en voinut hyväksyä kaikkia hänen tulkintojaan Lapin asutushistoriasta ja saamelaisten oikeuksien muodostuksesta. Hyvärisen Lapin Kansassa 19.11.2014 julkaistu kirjoitus herätti elävästi henkiin kovat kokemukseni vuonna 1950, jolloin aloitin saamenkielisenä ummikkona suomenkielisen kansakoulun Inarin kirkolla. Suomalaisten oppilaiden käytös minua kohtaan ummikkokielisyyteni johdosta oli pöyristyttävä; koska en osannut enkä ymmärtänyt suomenkieltä, he rankaisivat minua pyrkimällä nujertamaan minut sekä fyysisesti että henkisesti.

    Valitettavasti samanlainen asenne heijastuu saamelaisten asioissa asiantuntijoina mielellään esiintyvien Korpijaakon ja Hyvärisen kirjoituksessa Lapin Kansassa. Heistä on absoluuttisen sallimatonta, että joku uskaltaa kyseenalaistaa heidän "saamelaiset pelastavan" oppinsa.

    Korpijaakon ja Hyvärisen ”argumentaatio” muistuttaa minua niistä monista siirtomaaisännistä, jotka ovat alistaneet alkuperäisväestöjä eri puolilla maailmaa. Samalla tavalla uudet siirtomaaisännät ovat aina pyrkineet lyömään luun kurkkuun alkuperäiskansojen jäsenille, jotka uskaltavat olla heidän kanssaan eri mieltä. Mitä tämä kertoo suomalaisista saamelaisten pitkässä historiassa? Jos et ole meidän kanssa samaa mieltä, olet meitä vastaan!

    Pitkäaikaisena saamelaisparlamentaarikkona olen pannut merkille miten varsin useiden erilaisten asioiden kohtaaminen voi olla hyödyllistä ja opettavaa. Joten tiedon karttuminen, ei tietämättömyys, on oltava tavoitteena kaikkien niiden osalta jotka haluavat hoitaa saamelaisten ja statuksettomien saamelaisten yhteisiä asioita.

    Tutkittuani etnisten ja statuksettomien saamelaisten yhteistä historiaa voin todeta, että saamelaiset ovat välttäneet tähän asti sisäisesti orjuuttamasta itseään ja siten he ovat myös välttäneet ulkoisen terrorin ja vallan alla elämisen. Niinpä pyrkimys suvaitsemattomiin lakeihin ja sensuuriin osoittavat ulkoisen vallankäytön halusta, joka mielestäni liiallisena saattaa vaarantaa oikean tiedon, vapauden vastuun hyveen. Kaltaisiani totuuden epäilijöitä on leimattu väärän tien kulkijoiksi, saamelaisvastaisiksi.

    Tähän totean, että sellainen saattaa joissakin tilanteissa olla tarpeen, mutta siihen liittyy aina se vaara, että ne tekevätkin ihmisestä orjan joka ei käytä järkeään eikä vapauttaan itsensä ja toimintansa hallitsemiseen, vaan joka toimii enemmässä tai vähemmässä määrin ulkoisten pakkojen ohjaamana.

    Joten saavuttaaksemme todellista tietoa lapinkylien historiasta, se ei voi perustua vain mahdollisten epämieluisten asioiden karttelulla. Todellinen kulttuuri-itsehallinto edellyttää että valituilla luottamusmiehillä on oikea käsitystä asioista; urhea ei ole sama kuin täysin peloton, joka ymmärtämättömyyttään arvioi vaaratilanteet täysin väärin.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  7. Anonyymi23. marraskuuta 2014 klo 15.55

    ..jatkoa:

    Seurattuani viime vuosien aikana käytyä keskusteltua saamelaisten kulttuuri-itsehallinnosta ja Lapin asuttamiseen liittyvää keskustelua, olen pannut merkille miten saamelaiskäräjät tarjoaa saamelaisten perustaksi totuutta saamelaisten historiasta sovitellen sitä kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimusvaltiolle asettamiin velvoitteisiin. Saamelaisten historia pyritään esittämään yleisesti sellaisena kuin koko etnisen saamenkansan elämä olisi ollut yhtä sortokautta. Tämä näkökulma kuitenkin lähemmässä tarkastelussa osoittautuukin varsin ongelmalliseksi; faktat osoittautuvatkin kahdenlaiseksi: todellisen alkuperäisväestön historia ei ole sama kuin 1800-luvulta toisista valtioista Suomeen muuttaneiden porolappalaisten historia, vaikka siihen koko ajan vedotaankin toimenpiteitä perusteltaessa.

    Kuten tunnettua saamelaiskäräjien historiankirjoitus hyväksyy vain yhden, sen itsensä asettaman totuuden: kielellisesti etniset saamelaiset ovat Suomen alkuperäiskansa. Saamelaiskäräjien edistyksellisyyden kriteerit täyttäviä tutkijoita on Suomen akateemisen historiankirjoituksen piirissä vähän. Erityisen närkästyneitä johtavat saamelaiset ovat siitä, että heidän suosimiaan tutkijoita arvioivat kriittisesti sellaiset pitkän kokemuksen omaavat entiset saamelaispoliitikot kuten allekirjoittanut. Osin sekin on harmittanut, ettei näitä ns. hyväksyttyjä tutkijoita ole voitu kuulla virallisissa yhteyksissä heidän epätieteellisen toimintansa ja asenteensa vuoksi. Minkä muut helposti havaitsevat, se on diskriminaatiota ja vihamielisyyttä saamelaisia kohtaan.
    Saamelaiskäräjistä riippumattomia tutkimuksia arvostellessaankin käräjien suosimat tutkijat ovat joutuneet erityisen tiukasti pitämään kiinni käräjien valvomista, virallisista totuuksista. Poliittisesti arkaluontoisempaa aihetta olisi edes vaikeampi kuvitella kuin juuri tätä maanomistuskysymystä. Tämä rakenteellinen ongelma on häirinnyt pahoin saamelaista historiakeskustelua. Kummasakin alkuperäiskansaosapuolessa ovat omalla tavallaan vallinneet stereotyyppiset käsitykset, jotka ovat taustalla kummitellen estäneet tieteellisen mielipiteen vaihdon lähes tyystin. Pidän suurena vahinkona sitä, että oikeusministeri Henriksson on sulkenut silmänsä oikeudenmukaisuudelta asettuessaan puolustamaan alkuperäiskansan yhtä ryhmää, porosaamelaisia.

    Ihanne saamelaisyhteisössä sen jäsenet eivät tekisi koskaan oikein tai hyvää sen enempää yhteisölle kuin toisille omasta halusta, vaan aina kulttuuri-itsehallintolain ja sitä toteuttavan saamelaisen itsehallinnon vaatimuksesta. Näin saamelaiset saataisiin uskomaan utopiaan, että vain tähän yhteisöön kelpuutetut ovat maaemon lapsia ja veljiä toisilleen, jota sen ulkopuolella samoilla alueilla ehkä kauemmin eläneet eivät olisi. Näin pyritään päättäjille antamaan sellainen kuva, että vain tämä ryhmä todella välittäisi toisistaan ja yhteisöstään. Väitän, että tällaisten kliseiden avulla ei luoda kestävää sidettä tämän "ihanne yhteisön" jäsenten välille. Totalitarismista saadut kokemukset eri puolilta maailmaa osoittavat aivan muuta.

    Otan oikeudekseni sanoa, että Korpijaakko ja Hyvärinen yrittävät pakottaa saamelaisia noudattamaan vierasta maailmankatsomusta ja kieltämään statuksettomien saamelaisten kuulumisen alkuperäisväestöön. Olen kirjoituksilla pyrkinyt puolustamaan heidän oikeutettuja vaatimuksia kuulumisesta alkuperäiskansaan. Lopuksi viittaan siihen mitä Fidel Castro sanoi aikoinaan kun hänet tuomittiin vankilaan: "Historia on vapauttava minut".

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  8. Anonyymi26. marraskuuta 2014 klo 18.11

    Tutkija ei ole poliitikko" tällainen ajatus nousi mieleen kun luin Veikon blogista 25.11 Kaisa Korpijaakon viimeisimmän vastineen professori Jouko Vahtolalle heräsi kysymys kuinka paljon ja millaista saamelaispolitiikkaa tukevaa tutkimusta oikeasti tarvitaan? Onko Korpijaakon ja muiden tukijoiden tutkimuksesta todellista hyötyä vai pitävätkö tutkijat yllä vain omaa akateemista piirileikkiään, jossa tutkijat tutkivat lähinnä toistensa tekstejä? Korpijaakolle minun on valitettavasti todeta, että saamelaispolitiikkaa tukevan tutkimuksen omakuva ei ole niin hyvä kuin mitä ulkoisen kysynnän ja siihen liittyvän arvostuksen valossa voisi olettaa. Varsinkin tutkijan asenne voi muodostua ongelmaksi suhteessa tutkimuskohteeseen. Saman voi aiheuttaa muu tutkijan sidos teemaansa.
    Etnisten kriteereiden pohjalta määritellyt saamelaiset eivät edusta kattavasti todellista alkuperäisväestöä, vaan ovat osa sitä. Alkuperäiskansahistoriankirjoitus ei saa tyytyä siihen mistä Korpijaakko kirjoittaa: etnisyys ei luo uutta omistusoikeutta toisten omistamiin maihin. Koska kenelläkään ei ole oikeuttaa tässä asiassa totuuteen, etnisiä saamelaisia edustavien tutkijoiden on kilpailtava statuksettomien saamelaisten näkemysten kanssa. Mielestäni historiankirjoitusta ei saa alistaa pelkästään saamelaiskäräjien poliittisen johdon arvojen palvelukseen. Voidaan kysyä miten saamelaiskäräjien työkaluksi alistettu historia saattaa olla tiedettä? Tätä minun on vaikea käsittää ja muille selittää. Saamelaiskäräjien historiankirjoituksen arvoperusta on meidän vallitsevien tieteenperusteiden ihanteiden täydellinen vastakohta.
    Saamelaisten ja lappalaisten historiankirjoituksen pääkohde on yhteinen: lappalaisten ja heidän verisukulaisten historia vuoteen 1875, jonka perusteella kolmen miehen työryhmä Hyvärinen, Aikio ja Aarnio) jakoi yhteisen historian kahteen osaan; lappalaisista muodostettujen etnisten saamelaisten ja muun väestön historiaan. Myös tieteen traditiot ovat yhteiset, vaikka kummallakin puolen korostettiin vielä 1980-luvulla enemmän ideologisia vastakohtia ja eroja kuin yhteisiä traditioita.
    Kilpailu lappalaisten historiasta on pakottanut saamelaiskäräjien lähellä olevia tutkijoita ottamaan alituisesti kantaa riippumattomaan historiankirjoitukseen. Lappalaisen historiasodan viimeisin ja samalla kiivain taistelu käytiin 2000-luvun alussa. Tässä taistelussa saamelaiskäräjät halusi valloittaa koko Lapin asutushistorian itselleen ja turvautui keinoihin, joita se ei ollut aikaisemmin käyttänyt; historian aikakausia, tapahtumia ja henkilöitä, joita pidettiin saamelaisvastaisina, ryhdyttiin arvioimaan julkisesti.
    Saamelaiskäräjien historiankirjoitus ryhtyi kehittelemään saamelaisen lapinkylähallinnon muodostamisen teoriaa Neuvostotoliitossa saatujen hyvien kokemusten pohjalta.
    Monet saamelaisista ja lappalaisista ovat turhautuneita siihen, ettei alalla ole tapahtunut mitään merkittävää tieteellistä edistystä. Tieteenalan määrällisen kasvun seurauksena tutkimus on fragmentoitunut niin maantieteellisesti ja temaattisesti kuin teoreettisestikin. Vaikka hyödyllistä tietoa olisikin, sitä ei helposti pystytä tunnistamaan, sillä aina löytyy kilpailevia väitteitä. Tutkimusta leimaa myös helppojen, jo tutkittujen teemojen viljely. Niistä tutkijoilla on harvoin mitään uutta sanottavaa.
    ...jatkuu

    VastaaPoista
  9. Anonyymi26. marraskuuta 2014 klo 18.11

    ...jatkoa:

    Harva tutkija pääsee näinä päivinä suoraan vaikuttamaan saamelaispolitiikan merkittäviin ratkaisuihin eikä enemmistö taida siihen pyrkiäkään. Hallinnossa tieteenalan kysyntää laskee se, etteivät tutkijat ole useinkaan pystyneet tuottamaan uusia faktatietoja.
    Tällä hetkellä saamelaispolitiikan tosiasiat ovat yleensä paremmin aktiivisten toimijoiden, toimittajien tai kansalaisjärjestöjen tiedossa. Käytännön toiminnan tutkiminen tieteessä on usein jo ontuva lähtökohta.
    Tutkijat voivat toki koota tosiasioita ja tuoda niitä julkisuuteen systemaattisessa muodossa. Vain harvalla saamelaispolitiikan tutkijalla on kuitenkaan pääsyä tai mahdollista koota sellaista aineistoa, joka olisi itsessään uutta ja merkittävää.
    Laadukas tutkimus antaa tärkeän tiedollisen perustan eri linjaus- ja päätösvaihtoehdoille. Tässä otan esimerkiksi saamelaismääritelmän, jolla on todellista merkitystä vain, jos se vastaa tutkittua tietoa, käytännön realiteetteja, nojaa perusoikeuksien noudattamiseen ja on riittävän joustava aivan niin kuin Norjan saamelaismääritelmä tekee. Toki on muistettava, että määritelmä on seurausta jostakin, eikä se päätä mitään. Määritelmiin käsiteanalyyttisinä asioina on suhtauduttava perustellun epäillen juuri mainituista syistä.
    Korpijaakon kirjoituksen johdosta totean lopuksi, että tutkijan tehtävä ei ole politikoida, vaan hänen tehtävänsä on olla tutkimuskohteeseensa nähden vapaa kaikista ennakkoasenteista. Tutkijoiden tehtävänä on antaa poliittista päätöksentekoa varten mahdollisimman luotettavaan tutkimukseen perustuvat tiedot, jotta mahdollisesti syntyviin haittoihin kyetään ajoissa reagoimaan.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  10. Anonyymi27. marraskuuta 2014 klo 0.15

    Korpijaakko on saamelaisasioissa asianosaisen vertaisessa asemassa, koska hänelle suurena poronomistajana saamelaisalueella on edullista edistää nykyisten saamelaiskäräjien asiaa poronhoitajien edunvalvojatahona. Edut ovat yhteneväiset.

    Korpijaakon juridinen argumentaatio saamelaisasioissa näyttäytyy strategisena toimintana, jonka tavoitteena lähinnä on saavuttaa jotain toisten kustannuksella.

    VastaaPoista
  11. Anonyymi27. marraskuuta 2014 klo 9.23

    Olipa hyvin kirjoitettu: saamelaiskäräjät Näkkällandiassa poronomistajien

    edunvalvojana. No tokkiinsa!!! Korpijaakolla on todellakin samat edut

    puolustettavana. Joopa joo. Maat otetaan RKP:n avustuksella vaikka

    väkisin nykyisiltä omistajiltaan. ILO- sopimus on oivallinen käsikassara

    homman toteuttamiseen.

    VastaaPoista
  12. Anonyymi27. marraskuuta 2014 klo 10.38

    Korpijaakko-Labban pelinavaus ja siitä jatkunut lehtikeskustelu Vahtolan kanssa Hyvärisen antaessa sivustatukea on juuttunut sanalliseksi asemasodaksi. Sotatoimet rajoittuvat inttämiseksi yhdestä tai kahdesta yksityiskohdasta, keskittyen siihen mitä itse kukin on sanonut, mitä toinen on väittänyt kirjoittajan sanoneen, ja mitä kirjoittaja itse asiassa sanoi. Eräänlaista sanasodan puhdetyötä, tai pientä kahakointia jolla sidotaan vastapuolen huomiota ja energiaa. Samaan aikaan jää käymättä keskeisempiin kysymyksiin puretuva keskustelu jossa tutkijat tuulettaisivat näkemyksiään tekeillä oleviin lakimuutoksiin liittyen.

    Tuuletus voi todellakin olla tarpeen, sillä ainakin Korpijaakon tutkimuksiin on tarttunut uummehtunut kaapin haju. Ellei nenäni petä vieno tuoksun vivahde kertoo että samassa kaapissa on roikkunut myös poromiehen kamppeita.

    VastaaPoista
  13. Anonyymi28. marraskuuta 2014 klo 7.48

    Nyt se sitten on nähty, minkälaista alkuperäiskansapolitiikkaa ruotsalainen kansanpuolue ajaa. Ruotsalaisen kansanpuolueen toimesta Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelmaan kirjattiin ILOn yleissopimuksen ratifioiminen. Ruotsalainen kansanpuolue lähti siis pelastamaan sorrettua saamelaisväestön muiden puolueiden sorrolta. No mitä nämä RKP:n saamelaisten pelastamiseksi annetut lakiesitykset tosiasiassa sisältävät? Tänään 27.11.2014 hallitus antoi eduskunnalle esityksen ILOn sopimuksen ratifioimiseksi. Esityksen saamelaiskäräjälain muuttamiseksi hallitus antoi eduskunnalle jo 25.9.2014.
    Jos esitykset menevät sellaisenaan eduskunnassa läpi, kiista siitä kuka kuuluu alkuperäiskansaan, jatkuu jäätyneenä konfliktina samalla lailla kuin tähänkin asti. Sanelulla ja pakottamalla ei saada sovintoa aikaan. Hallituksen esityksiä valmistellut oikeusministeriö on ollut tietoinen ongelmista, eikä ole siitä huolimatta yrittänyt käynnistää sovittelua, mikä tuntuu oudolta oikeusvaltiossa.
    Lyhyesti sanottuna esitykset tulevat jakamaan samaan alkuperäisväestöön kuuluvat ihmiset voittajiin ja häviäjiin. Esitykset ovat kaiken kaikkiaan rasistisia ja antavat ulospäin huonon kuvan RKP:n alkuperäiskansa- ja ihmisoikeuspolitiikasta. Sellainen ei ole oikeusministeri Henrikssonille kunniaksi! Minun kaltaisesta ulkopuolisesta tarkkailijasta tällainen rasistinen toiminta vielä meidän aikanamme tuntuu käsittämättömältä sivistyspuoluetta edustavalta RKP:ltä. Mutta mikäpä ei olisi mahdollista puolueelta, joka on puhdasoppinut tietyn edun ajaja häikäilemättömyyksiin saakka. Kaikki periaatteet ovat ostettavissa ja niitä myydään politiikan markkinoilla.
    Saamelaiskäräjillä on etnisesti pohjustettu ideologinen missio, jonka sisältö on pieniin saamelaisryhmiin kohdistuva taistelu. Aseena siinä käytetään nykyistäkin ahtaampaa saamelaismääritelmää. Saamelaismääritelmän muuttaminen on myös yhteydessä ILOn yleissopimuksen ratifioinnissa alkuperäiskansalle vahvistettaviin maaoikeuksiin. Saamelaismääritelmän kaventaminen merkitsee suuria yhteiskunnallisia muutoksia Ylä-Lapissa: valtion piiska ja kirves heiluvat ennen näkemättömällä tavalla sivistyneistön itsensä nolanneen osan julkisesti tukemassa hankkeessa.
    Se tulee aiheuttamaan valtion johdolla saman väestön keskuuteen kahtia jakautumista etnisiin ja statuksettomiin saamelaisiin aitoon apartheid-tyyliin. Selvennykseksi on todettava, että ILOn yleissopimuksen ratifioinnin suurin ongelma on se, että paikalliset asukkaat eivät tunne sille tarvetta, eikä pienissä saamelaisryhmissä, joiden ääni hukkuu taustahälyyn, ole helppo saada sille legitimiteettiä, eli yleistä hyväksyttävyyttä. Kun valtiolla ja RKP:llä on tarve, millään ei ole merkitystä. Ihmiset luulevat yhä sinisilmäisyyttään että kansan edustajiksi valitut poliitikot puolustavat perusoikeuksia. Todellisuudessa tämä eliitti joustaa loputtomasti suomalaisessa perusoikeuskäytännössä. Jos perusoikeudet ovat valtion eli poliitikkojen tarpeiden tiellä, ei ole epäilystäkään siitä mikä joustaa.
    Nykyistäkin kapeammaksi ehdotettu saamelaismääritelmä lain kirjaimestakin supistavine tulkintoineen uhkaa koko inarinsaamelaisen yhteisön elinkelpoisuutta. Saamelaismääritelmään kytkeytyvä luonnonvarojen käyttö vaikuttaisi epätasaisesti eri saamelaisryhmiin ja yhteisöihin. Syntyisi demokratia, jossa saamelaiskäräjät saisi etnisen viikatteenheiluttajan ja tuomarin roolin. Syntyneet erot vahvistavat ja luovat yhteiskunnallista ja taloudellista eriarvoisuutta sekä syventävät etnisiä ja poliittisia jakolinjoja.
    Yksipuoliset hankkeet saamelaismääritelmän kaventamiseksi ja etnisen syrjinnän pohjalta jaettavien erioikeuksien järjestelmän luomiseksi ovat kiristäneet ilmapiiriä. Epäluulot ja jännitys voivat jarruttaa alueen kehitystä estämällä yhteisiä hankkeita ja kaikkien osapuolten yhteisten perusrakenteiden luomista. Useimmat poliitikot ovat vastanneet ihmisten väliseen kriisiin pakenemalla vastuutaan, vähättelemällä ja totuttuun tapaan ummistamalla silmänsä. Sen vaikutukset näemme tänään jo yleensä kansallisessa taloudessa
    ...jatkuu

    VastaaPoista
  14. Anonyymi28. marraskuuta 2014 klo 7.49

    ...jatkoa:
    Kansalliseksi tavaksi on tullut paeta kansallista identiteettiä, palvoa eurooppalaisia epäjumalia ja uhrata alttarille mitä on tarpeen. Poliittisen harkinnan mukaisesti päätöksiä tehdään silmät ummessa väärän aikaan ja suuntaan, minkä selittelyn sanat eivät lopu. Tutkimuksia tilataan kulloiseenkin tarpeeseen ja kaiken kuittaa ikuinen optimismi ja moraalisaarnat oman kaksinaismoralismin edessä. Sekö on meidän tiemme?
    Kaikille pitäisi olla selvää, ettei pienpuolueesta RKP:stä ole yksinään ILOn yleissopimuksen ratifioinnin ratkaisijaksi ainakaan sen historiaan perustumattoman mallin pohjalta, mitä saamelaiskäräjät tähän mennessä on yrittänyt Suomen johtaville politiikoille tarjota. Toki tämä puolue voi ratkaista kielikysymyksenä aivan mitä tahansa kuten kansallinen kokemus osoittaa.
    Yhtä vaikea on uskoa, että saamelaisväestö voisi samaistua tällaiseen äänten kalasteluun ja ehkäpä viikinkimiekkojen kalisteluun. Eikä kyse voi olla vain saamelaiskäräjien poliittisesta juonittelusta tai taktikoinnista. On vaikea uskoa, että kielipuolueesta olisi edes hyötyä maaoikeusasiassa, sillä sen ratkaisu edellyttää laajaa yksimielisyyttä asiasta olevassa olevan tutkimustiedon perusteella. Onko joku muuten havainnut, että RKP olisi esittänyt valtion omistusten alkuperän selvittämistä ja kiistänyt perusoikeuksien kannalta oikeutetuksi katsotun valtion omistuksen? Valtiomonopolismi on puolueelle täysin sopusoinnussa omistusoikeuden käsittelyn mielivallan ja liberalismin sosiaalisten ihanteiden kanssa.
    Saamelaiskäräjien ajama malli maaoikeuksien järjestämiseksi heikentämiskiellon kautta tuo etnisille ja statuksettomille saamelaisille enemmän ristiriitoja kuin mitä sillä pyritään poistamaan. Myös RKP:tä edustava vähemmistövaltuutettu on lähtenyt rasismia tukevalle tielle kun hän on sitoutunut puolustamaan samaa väestöä jakavaa saamelaismääritelmää. Vähemmistövaltuutettu on itsekin hyvä esimerkki tasa-arvon yhteiskunnasta: hänet on pyhitetty viralla, johon olisi ollut muodollisen kelpoisuuden täyttäviä akateemisia tuhansittain suoraan työttömyyskortissa täynnä intoa ja aitoa pyrkimystä oikeudenmukaisuuteen.
    Harva näyttää muistavan, minkälaisiin vaikeuksiin itärajan takana asuvat saamelaiset joutuivat kommunistivallan aikana. Neuvostoliitossa suoritettiin samantyyppisiä maanomistusta ja hallintaa koskevia kokeiluja kuin mihin hallituksen tänään eduskunnalle antama esitys tulee mitä todennäköisimmin johtamaan. Neuvostoliitossa utopia ei toiminut käytännössä alkuunkaan. Pomoja riitti, mutta asiat elivät omiaan vailla mieltä. Kollektivisointi johtaa ennen näkemättömään sortoon ja alistamiseen, sillä ihmisen mieltä ei hallitse mikään, jos sikseen on.
    Kun tarkastellaan oikeusministeriössä valmisteltuja esityksiä saamelaismääritelmän kaventamiseksi ja ILOn yleissopimuksen ratifioimiseksi, voisi samalla kysyä oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonilta, että mitä ajattelisi RKP:tä äänestävä ruotsikielinen väestö, jos sen alueella alettaisiin valmistella samanlaisia lakiesityksiä kuin mitä nyt esitetään saamelaisväestön ”pelastamiseksi”. Löytyisikö poliittista uskallusta ja muiden hallituspuolueiden tukea siihen, että vaikkapa perussuomalaisten ministereiden toimesta valmisteltaisiin lakiesitystä, jonka perusteella ruotsinkielisen väestön asuinalueen – rannikkoalueen – kuntiin ryhdyttäisiin muodostamaan vaikkapa kalastuskolhooseja ja maaomaisuus siirrettäisiin Ruotsalaisten kansankäräjien hallintaan, samaan tyyliin kuin mitä saamelaiskäräjät pyrkii kollektiivisesti hallinnoimaan Ylä-Lapin maita ja vesiä RKP:n tuella? Miltä tuntuisi, jos uusmaalaiset ja vaasalaiset ruotsinkieliset liittoutuisivat perussuomalaisen oikeusministerin kanssa, ja säätäisivät lain joka sulkisi lapinjärveläiset, inkoolaiset ja närpiöläiset noiden kansankäräjien ulkopuolelle, ja käräjien puheenjohtaja Christina Gestrin julistaisi että mainittujen kuntien ruotsinkielinen väestö ei ole lainkaan suomenruotsalaisia vaan suomalaisperäisten maanviljelijöiden jälkeläisiä?
    ...jatkuu

    VastaaPoista
  15. Anonyymi28. marraskuuta 2014 klo 7.49

    ....jatkoa:
    Edellä mainittu on tietenkin van ajatusleikki, ja saanemme vielä odottaa päivää jolloin RKP ja PS löytävät toisensa. Ellei se nyt sitten koita jo seuraavaa hallitusta muodostettaessa…
    Mutta puhutaan nyt ihan ajankohtaisesta tilanteesta. Ei ole ensimmäinen kerta, kun RKP:n oikea käsi ei tiedä mitä vasen tekee. Vai onko kyse vain puolueelle niin ominaisesta itseriittoisuudesta, ylimielisyydestä ja kielikeskeisyydestä? Ylä-Lapissa asuva runsaslukuinen muu väestö ei tule kannattamaan ILO-sopimuksesta nousevia vaatimuksia ja järjestelyjä; ei se kannata nytkään saamelaiskäräjälain muutosesitystä. Harvaan asuttu Ylä-Lappi onkin etelän romanttisille haaveilijoille villi länsi, jossa asuva etninen saamelaisväestö odottaa pelastajaa.
    ILOn yleissopimuksen ratifioimisen valmistelussa tarvittaisiin kuitenkin tieteelliseen tutkimukseen (mm. Matti Enbuske ja Tanja Joona) perustuvaa valmistelua romanttisen haihattelun ja kielipoliittisen ilkeilyn asemesta. Voisi puhua myös ilveilystä, jossa pellenä on lahjana saatu saamelaishuivi hartioillaan eduskunnan käytävillä ja sosiaalisessa mediassa kekkuloiva ministeri. Suomalaiseen kansalliseen tapaan hallitus ja sen liberalistiset edustajat leimaavat kaikkea liikkuvaa; liekö tapa omaksuttu kansallisen identiteettinsä menettäneestä Ruotsista.
    RKP hallitsee joukkuepelin, mutta lähinnä sisäpelin. Esitysten viemisessä eteenpäin vaaditaan joukkuepeliä muiden hallituspuolueiden kanssa, ja siinä RKP on onnistunut. Ulkopeli kentällä on sujunut vähemmän kauniisti. Hallituksen esitykset on valmistettu tiukasti puoluetovereiden Henrikssonin ja Näkkäläjärven kabinettityönä, ja niinpä esitykset ovat torsoja erityisesti inarinsaamelaisten kannalta; ne vähentävät heidän mahdollisuuksia olla mukana päättämässä heidän historiallisten alueidensa hallinnasta. Pääministerin tyyliin tällainen asiahan lukeutuu nykyisin antaa mennä -asioihin. Hän on varmaan jo ikuistanut selfien tulevasta tuhosta. Kohta kuullaan varmuudella ILO- twiittaus.
    Maaoikeuskysymyksen ratkaisemisessa on oleellista saada kaikkien osapuolten, erityisesti todellisen alkuperäiskansan – myös statuksettomiksi jätettyjen – kannalta mahdollisimman oikeudenmukainen ratkaisu. Yhden puoleen RKP:n sijasta tarvitaan laaja-alaisempaa, kaikkien puolueiden yhteispeliä ja Ylä-Lapin koko väestön mukaan vetämistä tulevien ratkaisujen suunnitteluun.
    RKP-oppineiden johtaman oikeusministeriön saamelaiskäräjälain valmistelu ei lupaa hyvää. Ministeriön toiminta on ollut elämälle vierasta, johto vanhakantainen ja näköalaton, lainvalmistelu sallimattoman heikolla tasolla, virkamiesten toiminta etäistä eikä saamelaiskäräjälain ja ILOn sopimuksen valmistelua ole ohjattu tutkimustulosten mukaisesti.
    Joku voisi puolustella oikeusministeriötä sillä, että niinhän ministeriö on viime vuosina toiminut muutenkin: ministeriö ja oikeuslaitos elävät eristynyttä elämäänsä kehitellen ja käyttäen elämälle ja oikeusturvalle vieraita periaatteita ihmisten tuhoksi poliittisen johdon suojeluksessa.
    ...jatkuu

    VastaaPoista
  16. Anonyymi28. marraskuuta 2014 klo 7.50

    ...jatkoa:
    Onneksi näyttää siltä, että eduskunnalla on vielä jonkinlainen toimintakyky ja järjen taju tässä saamelaiskäräjälain muuttamisasiassa ja ILOn sopimuksen ratifioimisasiassa. Viimeistään eduskunnassa joudutaan toteamaan se, että käräjien ajamaan maanomistusta koskevaan lain säätämiseen käräjien mallilla tarvitaan perustuslaissa vaadittava 5/6 määräenemmistö. Näin siitä huolimatta, että ILO-sopimuksen ratifiointiasiakirjoihin liitettäväksi esitetyn selitysosan yksi ilmeinen tarkoitus on perustuslainsäätämisjärjestyksen välttäminen. Uskallan luottaa siihen että perustuslakivaliokunta näkee tämän kiertoyrityksen läpi, sen lisäksi, että selitysosa on kyseenalainen niin valtiosopimuskäytännössämme kuin ILO:n komiteoiden näkökulmasta.
    Se että lakiesityksen voi odottaa tarttuvan perustuslakivaliokunnan seulaan johtuu siitä, että heikentämiskieltoon nojaavalla lakiesityksellä rajoitetaan niin saamelaisten kuin muun väestön perustuslain suojaamaan yksityisomistuksen käyttöä. Sen jälkeen asiassa joudutaan palaamaan kuten aikaisempien rauenneiden esitysten kohdalla on käynyt, lähtöruutuun. Mutta perustuslakivaliokuntakin voi kyllä pahimmassa tapauksessa myydä perusoikeudet, jotta sen RKP:n edustajien ei tarvitse pahoittaa mieltään.
    Koska politiikka on nimenomaan joukkuepeliä, se ei ole pelkästään RKP:lle hallituksessa varattu yksilölaji. Kun täällä Helsingissä toimii kaupunkisaamelaisten yhdistys läheisessä yhteistyössä RKP:n kanssa, niin kannattaisiko hallitusvastuussa olevan RKP:n ministereiden ryhtyä valmistelemaan sellaista esitystä, jossa Nuuksion kansallispuistosta muodostetaan Uudellamaalla asuville saamelaisille reservaatti? Mitähän muut hallituspuolueet sanoisivat tällaisesta esityksestä? Sinne voitaisiin myös lähettää poliittisesti kuluneet oikeusministerit perehtymään kolhoosielämään ja ”perinteiseen saamelaiseen” poronhoitoon, joka näkyy olevan ministeriön erityissuojeluksessa.
    Mutta ihan aikuisten oikeasti, mikä riivaa kielipuoluetta? Sen kannatusluvut matelevat jo omienkin keskuudessa, ja nyt tällainen liittoutuminen johtavien saamelaispoliitikkojen kanssa ja äänten kalastelu aivan vierailla vesillä?
    Ihmiset vierastavat tällaista toimintaa. Saamelaiskäräjien puheenjohtaja on profiloitunut Lapissa vähintäänkin vieraan ruotsalaisen kansapuolueen politiikan alueelliseksi maaseutuasiamieheksi, mikä ei ole omiaan lisäämään hänen uskottavuuttaan muiden poliittisten ryhmien tai alueen äänestäjien silmissä. Toistaiseksi asiat ovat edenneet Suomen hallituksessa saamelaiskäräjien puheenjohtajan haluamalla tavalla, lukuun ottamatta muutamaa pikku takapotkua.
    ILOn yleissopimuksen ratifiointi ja käytännön toteutus on periaatteellisesti niin syvä ja käytännössä niin laaja hanke, että se voi menestyä loppuun asti vain hyvällä ja yhteisesti valmistellulla esityksellä, jolla on tuki yli poliittisten puoluerajojen. RKP:n tukema saamelaiskäräjien linja näyttää johtavan päinvastaiseen tulokseen, josta ei hyödy kukaan. Käräjien linja perustuu tiukkaan vastakkainasetteluun, mikä näkyy valitettavasti jopa täällä Etelä-Suomessa asuvien saamelaisten keskuudessa.
    Etnisillä ja statuksettomilla saamelaisilla on paljon yhteistä, kuten yhteinen historiallinen perinne, elinkeinot, poliittinen järjestelmä, uskonto, moraalinen normisto. Poliittisen järjestelmämme tehtävä on suojella etnisten ja statuksettomien saamelaisten yhteistä kulttuuriperintöä ja edistää kansanryhmien välistä yhteiseloa eikä lähteä sitä turmelemaan epäonnistuneen saamelaismääritelmän avulla. Tämän vastuun soisi painavan poliittisessa päätöksen teossa enemmän kuin puoluepolitikoinnin. Jos nyt eduskunnan käsissä olevat hankkeet viedään läpi hallituksen esittämässä muodossa, ne vahvistavat yhteiskunnallista ja taloudellista eriarvoisuutta sekä syventävät etnisiä ja poliittisia jakolinjoja.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  17. Anonyymi28. marraskuuta 2014 klo 7.55

    Pyöritelläänpä vielä vähän eteenpäin Jouni Kitin ajatusta siitä, että muut alakaisivatkin mestaroimaan suomenruotsalaisten asioita, Löytyisikö poliittista uskallusta ja muiden hallituspuolueiden tukea siihen, että vaikkapa perussuomalaisten ministereiden toimesta valmisteltaisiin lakiesitystä, jonka perusteella ruotsinkielisen väestön asuinalueen – rannikkoalueen – kuntiin tosiaankin ryhdyttäisiin muodostamaan kalastuskolhooseja ja maaomaisuus siirrettäisiin Ruotsalaisten kansankäräjien kollektiiviseen hallintaan, samaan tyyliin kuin mitä saamelaiskäräjät pyrkii kollektiivisesti omimaan Ylä-Lapin maita ja vesiä RKP:n tuella? Miltä tuntuisi, jos uusmaalaiset ja vaasalaiset ruotsinkieliset liittoutuisivat tässä hankkeessa perussuomalaisen oikeusministerin kanssa, ja säätäisivät lain joka sulkisi lapinjärveläiset, inkoolaiset ja närpiöläiset noiden kansankäräjien ulkopuolelle, ja käräjien puheenjohtaja Christina Gestrin julistaisi että mainittujen kuntien ruotsinkielinen väestö joka on menettänyt salonkikelpoisen ruotsinkielensä ei ole lainkaan suomenruotsalaisia vaan suomalaisperäisten maanviljelijöiden jälkeläisiä, tai olkoot vaikka heinähankoruotsalaisia? Äänioikeutta ei tipu!

    Edellä mainittu on tietenkin van ajatusleikki, ja saanemme vielä odottaa päivää jolloin RKP ja PS löytävät toisensa. Ellei se nyt sitten koita jo seuraavaa hallitusta muodostettaessa…

    Ei ole syytä unohtaa, että Ruotsalaisella kansanpuolueella on oma rasistinen menneisyytensä, jossa kielivähemmistö taisteli etujensa leikkaamista vastaan leimaamalla suomalaiset perimältään alempiarvoisiksi. Ruotsalaiset olivat viikinkejä, suomalaiset ”mongoleja”, opetti puolueen perustaja ja ideologi Axel Olof Freudenthal (1836–1911) lehdessä, jonka nimikin oli ”Vikingen”. RKP jakoi vuosittain Freudenthal-mitaleja aina vuoteen 2007, jolloin puolue luopui perinteestä ihan hissukseen sen jälkeen kun Freudenthalin avoimeen rasismiin oli kohdistettu huomiota julkisuudessa, muuten mainittujen perussuomalaisten taholta.

    RKP:n outo veljeily saamelaisnationalistien kanssa ei ole enää perinteistä äänten kalastelua vaikkakin vierailla vesillä, vaan jonkinlainen alitajuinen poliittinen itsemurhayritys. RKP on hypännyt saamelaisnationalistien veneeseen pohjoisilla vesillä, mutta vene on keikkuvaista sorttia. Perää pitää ”jalo villi” johon norjalaishuivi hartioillaan istuva ministeri luo ihailevia katseitaan. Oikea alkuperäiskansan päällikkö, sellainen on viikingin mieleen! ” Vaikka eihän saamelaisesta viikinkiä saa tekemälläkään. Joku painaa RKP-läisen ministerin taskussa. Olisiko niihin jäänyt nippu jakamatta jääneitä Freudenthal-mitaleja tai muuta rasistista painolastia? Edessäpäin kuohuu koski ja virta venhettä vie.

    On käsittämätöntä, että RKP:n poliittinen johto ei ole jo aikoja sitten pannut oikeusministerinsä järjestykseen. Ihan ensimmäisenä hänelle voisi antaa poliittista ohjausta joka johtaisi lahjaporon ja ennen kaikkea huivin ja riskun palauttamiseen ystävällisen kiitoskortin kera. Jos Itellan mainoksiin on uskominen niin ei kun paketti postiin Arkadianmäellä tänään, niin huomenna se on jo Inarissa. Eikä enää yhtäkään kuvaa se huivi hartiolla, bästa Anna-Maja. Jos et olekaan puolueeton, niin yritä nyt herran tähden edes näyttää siltä.

    Gunnar Pettersson

    VastaaPoista
  18. Anonyymi28. marraskuuta 2014 klo 9.04

    Gunnar Petterssonin huomio on tärkeä.
    Mutta klemettiläisten ja RKP:n "yhteistyö" alkoi jo ainakin vuonna 2011, jolloin eräät klemettiläiset istuivat erään RKP:n ministerin ja puolueen vaikuttajien kanssa puolueen toimistossa laatimassa strategiaa saamelaiskäräjien vallan vahvistamiseksi ja politiikan, sekä rahoituksen, tiedotuksen ja maa- ja vesioikeuksien ym. osalta.
    RKP:n poliitikko, joka on myös erään järjestön toiminnanjohtaja ja erään ministeriön virkamies on ollut mukana rakentamassa "puitteita" klemettiläisen politiikan edistämiseksi. Klemettiläisten käytössä lienee ollut RKP:ta "lähelläolevien" instituutioiden ja säätiöiden tuki eri muodoissaan.

    Voidaankin sanoa RKP:n sekaantuneen saamelaisten sisäisiin ja saamelaisalueen väestön olosuhteisiin tukemalla pienen mutta vauraan sukuryppään korkeastikoulutettujen pyrkimyksiä vallan kartuttamiseksi.

    Saahan puolue politiikkaa harjoittaa. RKP ei kuitenkaan "saamelaisten oikeuksia" ajaessaan ole tarkoittanut kaikkien saamelaisten, vaan nimenomaan klemettiläisten porosaamelaisten "oikeuksia" kun ministeri Henrikson on tuijottanut silmänsä sokeiksi Klemetti Näkkäläjärven kanssa käymissään loputtomissa "neuvotteluissa". Muitahan ei juuri ole kuultu kuin Näkkäläjärven laahuksena kulkevaa joukkoa, ei ennenkuin ministerityöryhmä muistutti, että kaikkia on kuultava eikä sen jälkeenkään kuin hätäisesti viime metreillä.

    Klemettiläiset ovat viime aikoina pyrkineet monin tavoin peittelemään ja paikkaamaan harjoittamaansa muiden (kuin porosaamelaisten) syrjintää.
    Vaikka voidaankin laulun sanoin todeta: Hailla hampaat julmat suuret niitä ei se piiloon saa. Eiköhän sekin asia korjaannut kun ILO-sopimus on ratifioitu ja saamelaiskäräjämääritelmällä loputkin ei-toivotut saamelaiset sysätty syrjään. Ei tarvita enää näytösluontoisia eleitä.

    Vassokuu RKP. Saamelaisalueen väestö, ja Suomen valtio tuskin tulevaisuudessa kiittävät puolueen saavutuksia.



    VastaaPoista
  19. Anonyymi28. marraskuuta 2014 klo 9.38

    Bästa Anna- Maja tulee tietenkin eduskunnan eteen nokka pystyssä, riskut

    rinnoilla ja huivi hartioilla selostelemaan maan mainiota ILO- sopimusta.

    Se on rustattu saamelaiseliitin kanssa erittäin hyvässä

    yhteisymmärryksessä kieliongelmista huolimatta. Nuo muualta tulleet

    suomenruotsalaiset ja muualta tulleet porosaamelaiset sopivat hyvin

    yhteen. Samanlaisia otteita löytyy molemmista em. ryhmistä.

    Nimittäin maan alkuperäisten ihmisten nimittelyä milloin miksikin.

    Ja vallanhimo ei sammu, vaikka sitä kuinka ruokitaan.

    VastaaPoista
  20. Anonyymi28. marraskuuta 2014 klo 11.24

    Hallituksen esitykseen ilon sopimuksesta sisältyy myös ehdotus metsähallituslain muuttamisesta. Viimeksi mainittu tulee muodostamaan käytännön elämässä suuria ongelmia elinkeinon harjoittamisessa muiden kuin porosaamelaisten kannalta. Muistakaa, että kepu on linjakkaasti vastustanut kaikkia näitä uudistuksia silloin kun se oli pääministeripuolue. Myös blogisti vastustanut tätä.

    Metsähallituslakiin ehdotetaan lisättäväksi:

    Saamelaisten kotiseutualueella tapahtuva suunnittelu (16a §)
    Ehdotuksen mukaan Metsähallitus, saamelaiskäräjät ja koltat selvittävät maahankkeiden vaikutukset.

    Heikentämiskielto (16b §)
    Maahankkeet eivät saa olennaisesti heikentää saamelaisten kulttuuria. Valitusoikeus vain saamelaiskäräjillä ja koltilla.

    Neuvottelukunnat (20 §)
    Perustetaan kuntakohtaiset neuvottelukunnat, jotka käsittelevät luonnonvarojoen kestävää käyttöä. Myöhemmin annetaan tarkempi asetus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi28. marraskuuta 2014 klo 11.43

      Ylä-Lapin maiden ja vesien käyttöön nojaavan kehityksen totaalisesti pysäyttäviä pykäliä.

      Poista
    2. Anonyymi28. marraskuuta 2014 klo 11.46

      tai sitten syttyy täysi rähinä

      Poista
    3. Anonyymi28. marraskuuta 2014 klo 12.23

      Ei taija olla kokkoomuksen Heikki Autolla paljon näihin asioihin sanomista Helsingissä. Lapissa kyllä uhoilee.

      Poista
  21. Anonyymi28. marraskuuta 2014 klo 11.28

    Ruotsalaiseliitin harjoittama historiallinen rasismi on tunnettu tosiasia ja sen jatkumoahan tämä pororuotsalaisten Haglundin ja Henrikssonin toiminta on mitä suorimmin. Kiristivät varmasti Stubbiraukan tekemään ILO esityksen että pysyvät hallituksessa. Halvalla meni Suomen maine oikeusvaltiona, mutta jatkuu kokoomuksen liukumäki. Mahtava puheenaihe seuraaviin eduskuntavaaleihin!

    VastaaPoista
  22. Anonyymi28. marraskuuta 2014 klo 11.39

    Miten ihmeessä kokoomuksen huipussa ollut kannatus onnistuttiin tuhoamaan muutamassa kuukaudessa ja yhä vain syvemmälle sukelletaan? ILO-esityksen lähetekeskusteluun eduskuntaan pitää saada näkyvä mielenilmaus, mutta vaikuttaako sekään tällaisiin selfietyyppeihin?

    VastaaPoista
  23. Anonyymi28. marraskuuta 2014 klo 13.06

    Linkki hyviin tietohin, Anonyymi28. marraskuuta 2014 11.55
    Kannattaa kuitenkin muistaa että fennomaanisen liikkeen ja suomen kielen nousun liikkeellepanijoiden joukossa oli runsaasti ruotsinkielisiä. RKP:n historian rasistisia piirteitä on hyvä välillä muistella, mutta rasisimia on ollut myös suomalaiskiihkoisessa liikkeessä. Uutta kielisotaa ei kannata käynnistää. Tehtävänä on kansalliskiihkoisten liikkeiden aisoissa pitäminen, ei niiden lietsonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi28. marraskuuta 2014 klo 14.13

      Näin on. Yleistää ei sovi, kuten ei saamelaispolitiikkaakaan saamelaisiin. Todellisuudessahan esimerkiksi nyt esitetyt ILO-ratifiointi ja saamelaiskäräjälaki sekä siellä taustalla oleva metsähallituslain uudistus sortaisivat suurinta osaa saamelaisistakin. Rasistit ovat pieni vähemmistö niin ruotsalaisissa kuin saamelaisissa ja myös suomalaisissa mikäli noita ensin mainittuja on väärin puhutella suomalaisina.

      Poista
  24. Anonyymi28. marraskuuta 2014 klo 14.43

    Lapin kansanedustajat, Enontekiön, Inarin ja Sodankylän kunnat eivät kannata lakien voimaantuloa tässä muodossa. Perustellusti vaaditaan olosuhdeanalyysiä ja seurannaisvaikutusten selvittämistä. Toteutuuko demokratia, jos suurimman osan Lapin väestöä ääntä ei kuulla. Lapin kansanedustajat edustavat lappilaisia. Se tulisi muidenkin edustajien muistaa ja kuunnella meidän edustajiamme.

    VastaaPoista
  25. Anonyymi28. marraskuuta 2014 klo 15.20

    Jos ILO-sopimus ratifioidaan Lapin kansanedustajien ja kuntien päitten yli, kyseessä on kolonialistinen politiikka.

    VastaaPoista
  26. Anonyymi28. marraskuuta 2014 klo 16.02

    Kuten sen "sateenkaarilain" yhteydessä, myös tässä ILO-kysymyksessä on vedottu suvaitsevaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen. Homoliittojen vastustajia suomittiin "suvaitsevaisesti" ruotuun ja sama suvaitsematon suvaitsevaisuus sortaa pohjoisen ihmisiä, tavallisia saamelaisia ja suomalaisia, yhteisöjä kunnat mukaan lukien täysin käsittämättömään sekasortoon.

    VastaaPoista
  27. Anonyymi28. marraskuuta 2014 klo 16.13

    Jospa eduskunnan suvaitsevaisuuskiintiö olisi nyt täynnä vähäksi aikaa. Toivotaan.

    VastaaPoista
  28. Gunnar Pettersson28. marraskuuta 2014 klo 16.18

    Hei, Anonyymi28. marraskuuta 2014 14.13! Freudenthal kehitteli käsitteen "finländare" (suomenmaalainen), joka kattaa niin suomen- kuin ruotsinkieliset Suomen kansalaiset. Vaikka freudenthal oli aikansa lapsi ja rasisisti, "finländare" -käsitettä voidaan käyttää aivan edistyksellisesti. Ainakaan nykyään valtaosa suomenruotsalaisista ei katso muodostavansa mitenkään erillistä kansaa Suomen rajojen sisällä, vaan olevansa osa samaa "finländareiden" kansaa kuin suomenkieliset. Tässä jo kauan sovelletussa tulkinnassa nähdään että on kaksi kieliryhmää (svenskar/ruotsalaiset ja finnar/suomalaiset, sanan erottavassa merkityksessä), jotka muodostavat yhden kansan, finländare (suomenmaalaiset/suomalaiset, sanan kokoavassa merkityksessä). Kielen lisäksi on eroja n.s. kansanluonteessa (jos sellaista oikesti on) ja kulttuurin tietyissä piirteissä, mutta nämä ovat lähes mitättömiä verrattuina yhdistäviin tekijöihin.

    Kansallista jakoa eli eksklusiivista kansallisuuspolitiikka kannattavat suomalaisnationalistit eivät hyväksy ruotsinkielisiä suomalaisiksi lainkaan, ja mielellään lähettäisivät nämä "takaisin Ruotsiin". Nykyaikana lienee hiljalleen "inkludoitava" myös maahanmuuttajat "finländareiden" laajaan ryhmään, joihin on kyllä jo kauan luettu vanhempia kansallisia vähemmistöjä, esimerkkinä tataarit, juutalaiset ja romanit. Eri asia mitkä näistä ryhmistä ja yksilöistä haluavat tulla luetuiksi suomenmaalaisiin. Se on asia jota en tunne. Ilmeisesti tähän "inkludoitumiseen" vaikuttaa mm. se, kauanko väestöryhmä on asunut Suomessa. Yleensä oleskeluaika lisää integroitumista ainakin "suomenmaalaisuutta" keskeisimmin määrittelevien tekijöiden osalta.

    Omaperäinen kultturi ja oma kieli en näyttäisi olevan tässä esteenä. Osa maahanmuuttajista ja tänne jäävistä pakolaisista integroituu aikaa myöten "suomenmaalaisiksi" monikulttuuriseen Suomeen, säilyttaäen samalla oman taustakulttuurinsa piirteitä ja osia.

    Olen iältäni monessa asiassa ”vanhan liiton miehiä”, ensimmäisen mustaihoisen ihmisen näin Tukholmassa noin 7-vuotiaana 1950-luvun puolessavälissä. Silti yritän uudistua ja suhtautua, muuten myös tämänpäiväisen eduskuntaäänestyksen kohteena olevaan samaa sukupuolta olevien liittoihin, jotka joku täällä mainitsi. Minusta on jo selviä että näillä ihmisillä pitää olla oikeus juridisesti samanlaiseen suhteeseen kuin eri sukupuolta olevilla. Katsellen elämääni taaksepäin luulen ymmärtäväni miksi naaprin kaksi vanhaa tätiä, toinen roteva ja miesmäisiä pukuja pitävä, toinen hento kuin lintu, elivät kahdestaan ilman miehiä. Tai ehkä he olivat vain sisaruksia...? Muistelen lämmöllä myös poikkeuksellisen ankaraa, oikeudenmukaista ja aktiivista naisopettajaamme, joka piti aina liituraitaista miehen mallista takkia, suoraa hametta ja miesmäisiä kenkiä. Minun puolesta!

    VastaaPoista
  29. Gunnar Pettersson28. marraskuuta 2014 klo 16.24

    Sateenkaaresta puheen olleen, haluavatkohan Sápmin suomenpuoleissa osassa asuvat saamelaiset olla suomenmaalaisia? Esim. Sápmin ruotsinpuoleisessa osassa (huom. poliittisesti korrekti ilmaukseni) asuvan saamelaisen tutkijan ja poliitikon Mattias Åhrénin mukaan saamelaiset muodostavat oman, pääväestöstä erillisen kansan joka vainasuu samojen rajojen sisällä pääväestön kanssa. Tämä kahden rinnakkaisen kansakunnan oppi ohjaa edelleen ainakin Norjan ja Ruotsin saamelaisaktivisteja, vaikka sen ote on ehkä vähän hellittänyt.

    Itse kannatan linjaa joka ilmenee YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta. Sen ajatukset ymmärtää suomalaisittain parhaiten asiakirjan savonkielisestä viännöksestä, joka löytyy ainakin nettisivulta

    http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/165616-immeinen-immeisena

    Laetanpa alle pari otetta, Niitä lukiessa kannattaa mietti omaa suhtautumista eri väestöryhmiin, ja miksei myös puntaroida saamelaisnationalistisia pyrkimyksiä niiden valossa:

    1. artikla
    Ihmisarvo
    Immeisen arvoo ei pie männä ronkkimaan millään laella. Se pittää vuan immeinen pittee immeisenä ja on pantava kampoehin, jos muuta meinataan.

    2. artikla
    Oikeus elämään
    Itekunnii pittää suaha ellee niin kun aenae, eikä kettään sua laktuvasta yksnaruseen kiikkuun miärätä.

    10. artikla
    Ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus

    1. Jokkaesen pitäs oekeestaan suaha aatella ja uskoo niin kun ite tahtoo, eikä ommootuntookaan pitäs kennenkään toesen panna vorminterisa alle. Tämon semmonen tappaas, että uskontoo suap vaehtoohhii, jos siltä tuntuu ja sama juttu, oljpa tuo nyt mikä uate hyvvääsä. Eikä niitä tarvihe pittee salassa, vuan julukisesti suap ite kuhhii yksinään tae porukassa pittee ommoo kirkonmeininkijjään, opettoo, harjottoo hartaatta tae muita mänöjääsä.


    17. artikla
    Omistusoikeus

    Sen, minkä on ite omilla tienestillään hankkinna, suap itekuhhii pittee itellään taekka komhoejjata sen kanssa niin kun ite parraaks näkköö – söe, möe tae testamenttas. Eikä niitä sualiita sua kukkaan vähässä kummassa poes ottoo, jos ei nyt ihan vänkärakosessa ja sillonnii on kelepo korvaas annettava.

    20. artikla
    Yhdenvertaisuus lain edessä

    Oljpa herra tae narri, niin lakia sille pittää lukkee samalla tavalla.

    21. artikla
    Syrjintäkielto

    Sattupa tuo olemaan naesen tae miehenpuoelj, nuamavärkki minkä värinen tae näkönen hyvvään, kielj sitä eli tätä, uskopa mihin hyvvään, oljpa tuo mikä puoluepukarj tahhaan taekka liikkas eli lenttas tae olj miehiin eli naesiin kallellaan suatikka sitten ikä mikä hyvvään, niin rajjaesia ie pie pittee, ei minkäällaesia!

    23 artikla
    Miesten ja naisten välinen tasa-arvo

    Ne on ukot ja akat samalla orrella tässä virmassa – joka suhteessa.

    24. artikla
    Lapsen oikeudet

    Penskoesta on piettävä paras huoelj ja muusta ei ies ruveta huastelemmaan! Ja niitäe keskenkasvusia on kuunneltava, eikä vuan aena oltava aekaimmeisiin tietävinnään paremmin.

    25. artikla
    Ikääntyneiden henkilöiden oikeudet

    Se on vanahae immeinen tässä rätingissä ja suap muklata elämäsä mieleisekseen.

    37. artikla
    Ympäristönsuojelu

    Luontoo on suojeltava immeisen ahneuvvelta tuloviahii sukupolovia varten.

    41. artikla
    Oikeus hyvään hallintoon

    Sitä ei potalletakkaan kun siat pottuhalameessa, mitä tähän hallintopuoleen tulloo, vuan jokkaesella on oekeus suaha asiasa reilaan oekpelissä ja sikseennii joutuin, eikä kuppaella niihen kanssa kun Ieva saanassa.Tässä kohen pittää erittäen maenita se, että omia paperijjaan suap viskaalilta kysyä tutierattavaks, eikä ne sua niitä iliman kunnon syytä pimittee.

    VastaaPoista
  30. Anonyymi29. marraskuuta 2014 klo 16.36

    Veikon blogissa joku ihmetteli sitä miten on mahdollista, että ILO-sopimuksen ratifioinnin yhteydessä ei ole arvioitu saamelaisten ja muiden ihmisten nykyhetken tilannetta maan omistuksen ja asumisolosuhteiden kannalta kuten ei myöskään sitä mitä se vaikuttaa päivittäisissä käytännöissä. Seuraavassa korjaan tämän puutteen:

    - Valtio on lukuisten lakien nojalla tähän mennessä tukenut saamelaisia ja heidän asuinpaikkojensa säilymistä. Useimmiten saamelaiset ovat saaneet valita itse asuinpaikkansa,
    - Lakeja ovat olleet mm. asutusplakaatti(1695), lapin maan asutuslaki(1749), metsäasetus(1851), julistus kruunun maista ja metsistä(1877), laki uudis- ja viljelytiloista(1892), asutuslaki(1922), verolle panolaki(1925), maanhankintalaki(1945), kolttalaki(1955), maankäyttölaki(1958), koltta- ja maanjärjestely(1969), kolttalaki (1984), korjattu kolttalaki(1973), allasevakkojen laki(1963), porotilalaki(1969), luontaiselinkeinolaki(1984), uusittu kolttalaki (1995)
    - Valtio on siis jo edellä mainittujen lakien nojalla poistanut suuren joukon ILO:n sopimuksen tiellä olevia ratifiointiesteitä.
    - Kun n. 2-3 % saamelaisista saa leivän perinteisistä saamelaiselinkeinoista ja n.. 40 % saa yhteiskunnan tulonsiirroista (työttömyyspäivärahat, eläkkeet, yhteiskunnan muut tulonsiirrot) joudutaan kysymään mihin tarvitaan enää ILO sopimusta kun yhteiskunnan tulosiirroilla ”huolehditaan” saamelaisten pärjäämisestä. Joten ei ole akuuttia tarvetta yhteiskunnan panostusten jälkeen enää tehdä lisäinvestointeja.

    - Saamelaisilla on 300 porotilaa, joiden avustusprosentti oli 90 Valtio satsannut pelkän porotilalain kautta 150 miljoonaa markkaa porosaamelaisten asuntolojen parantamiseen
    - Mikäli mukaan lasketaan vielä luontaistila- ja kolttalakien nojalla suoritettu tukeminen saadaan yhteissummaksi yli lähes 100 miljoonaa euroa.
    - Elinkeinojen harjoittamisen osalta aluetta ei voi millään muotoa jakaa vain saamelaisalueeseen, koska myös rekisteriin kuulumattomat harjoittavat samoja yhdessä ja erikseen etnisten saamelaisten kanssa samoja elinkeinoja

    - Hallituksen esitys jakaa paikalliset asukkaat kahtia antamalla perinteiset saamelaiselinkeino-oikeudet vain rekisterissä oleville saamelaisille kun taas verolappalaisten jälkeläisten oikeudet menevät luvanvaraisiksi heikentämiskiellon kautta.
    - Ylin päättävä valta siirtyy saamelaiskäräjien tekemien linjausten mukaan Metsähallitukselle, joten sen asemalla ole ei minkäänlaista perustetta oikeushistoriallisesti, koska ei ole selvitetty kenelle oikeudet kuuluvat katkeamattoman polveutumisen perusteella.
    - Nykyisen voimassaolevan valtiosäännön perusteella pitäisi pyrkiä testaamaan vanhojen asiakirjojen oikeudellinen luonne maanomistuksen ja elinkeinojen osalta.

    - Nykyinen rakennuskaavoituslaki menettää merkityksensä jos päätäntävalta siirretään saamelaiskäräjille.

    - Asiaa ei saa viedä eteenpäin ennen kuin käytännön vaikutukset on tutkittu ja arvioitu
    - Myös muut mahdolliset ”hallintavaihtoehdot” on tutkittava. Mm. lapinkyläsysteemi
    - Jos paikallisten (muiden kuin rekisterissä olevien) oikeuksia kavennetaan suunnitellusti, millaisia oikeuksia jatkossa annetaan?
    - Oikeudellisesti kestämätön tilanne mm. kalastuksessa. Esimerkiksi Inarin, Lokan ja Porttipahdan osuuskuntien osakkailla on erilaiset oikeudet kalastukseen
    - Sama koskee myös poronhoitoa
    - Vaikka hallitus väittää, etteivät toimenpiteet kavenna kansalaisten yhdenvertaisia oikeuksia niin se ei pidä millään muotoa paikkansa
    ...jatkuu

    VastaaPoista
  31. Anonyymi29. marraskuuta 2014 klo 16.37

    ...jatkoa:

    - Mm. Metsähallituksen hakkuutulot siirretään pohjoisten palkisten rehun maksamisiin, sitäkö on saamelaiskulttuurin ylläpito?
    - Täytyy varmistaa että tulot palvelevat oman alueen ihmisiä
    - Jos historialliset oikeudet menevät niitä ei enää saa takaisin tuomioistuimen kautta
    - Muualta muuttaneet saamelaiset ovat paremmassa oikeudellisessa asemassa ilman laillista saantoa
    - Oikeusvaltiossa pitää taata alkuperäisille asukkaille kuuluvat oikeudet ilman että tarvitsee kuulua saamelaisrekisteriin
    - Maan arvo laskee ja myynnit estyy vaikeista rajoituksista johtuen
    - Saamelaiskäräjien linjausten mukaan tullaan ohjaamaan rakentamista, lähinnä haittaako se perinteisten saamelaiselinkeinojen harjoittamista, entä tilanne missä muu kuin saamelainen hakee rakennusluvan, saako sen. Sen jälkeen tilaa ei saa luovuttaa muille kuin saamelaiselinkeinojen harjoittajalle, näin tila siirtyy suoraan saamelaisille eikä tilallisen omille jälkeläisille
    - Maanvuokrasopimuksilla rakennettujen tilojen ja tonttien kohtalo (jos vuokrasopimusta ei uusita), siirtyy käräjien linjausten mukaan osaksi valtion maata kiinteistöineen
    - Esitys heikentää paliskuntien oikeuksia
    - Poroja saa hoitaa vain siinä palkisessa missä asuu (jos ei kuulu s-rekisteriin)
    - Puhdistavat poronhoitajat kerralla saamelaisiksi poronhoito käy mahdottomaksi mm. Hammastunturissa, Vätsärissä, Muttusjärvellä…ja Käsivarressa missä pääosa poronhoitajista asuu Hetassa

    Summa summarum: Esitys loukkaa pohjoisten ihmisten tasavertaisuutta keskittämällä kaikki oikeudet ihmisille, jotka vaativat oikeuksia veteen ja maahan 3:n sukupolven takaiseen kieleen ja historiaan vedoten. Esityksen mukaan statuksettomat saamelaiset jotka eivät saamelaisrekisteriin kuulu, joutuvat käräjien ikeen alle: lupa on pyydettävä elinkeinoon, rakentamiseen, kulkemiseen… ja sitä edes tuskin saadaan! Käytännössä tämä tappaa luontaiselinkeinot lapista täysin muiden kuin rekisteriin kuuluvien osalta.
    On myös muistettava ettei vaaliluetteloon merkintä turvaa elinkeinon jatkuvuutta heidänkään osalta, koska vallankäyttö perustuu klaanivaltaan. Jos olet hyvissä väleissä vallassa olevan klaanin kanssa, menee kaikki niin kuin ennenkin, mutta jos olet huonoissa väleissä, alkavat vaikeudet! Siinä on hiukan mallia mitä tämä saamelaiskäräjien ja RKP:n alkuperäiskansa- ja ihmisoikeuspolitiikka käytännössä tarkoittaa.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  32. Anonyymi7. joulukuuta 2014 klo 8.29

    Kaikki ovat ällistyneitä siitä, että pääministeri Alexander Stubb päästi hallituksessaan läpi oikeusministeriössä valmistellun esityksen ILOn alkuperäiskansasopimuksen ratifioimiseksi. Hallituksen esitys on melkein sama kuin mikä oli kevätkesällä lausunnolla eli lausuntojen ei ole annettu vaikuttaa esitykseen.

    Oikeusministeri Henriksson ja saamelaiskäräjät ovat yhteen ääneen vakuutelleet että sopimus ei tule muuttamaan mitään, ja varsinkaan ei saamelaisalueen ei-saamelaisten oikeuksia. Tämä vakuuttelu on tietenkin ollut täysin epäloogista – eiväthän saamelaiskäräjät ja oikeusministeriö olisi ajaneet sopimusta kuin käärmettä pyssyyn, ellei sillä olisi oikeusvaikutuksia. Tuo valheellinen rauhoittelu on kuitenkin pitänyt asiasta tietämättömät ulkopuoliset siinä käsityksessä, että mikään ei todella muutu.

    Kun sopimukseen liittyvä saamelaiskäräjälaki ja metsähallituslaki arvioidaan yhdessä ja erikseen, huomataankin SUURI YLLÄTYS; saamelaiskäräjät saa poliittiseen tuomioistuimeen verrattavan aseman. Kaikki luonnonvarojen hallintaa koskeva ohjaus tulee tapahtumaan saamelaiskäräjien poliittisen ohjauksen mukaisesti. Ehdotettuun hallintomalliin joutuvat metsähallitus, kunnat ja maanomistajat sopeuttamaan toimintansa.

    Jos ja kun statukseton saamelainen valittaa viranomaisen tekemästä päätöksestä tuomioistuimelle, joka on toimeenpantu saamelaiskäräjien linjausten mukaisesti, tuomioistuinkäytäntö tulee olemaan vastaava kuin KHO:n päätös kullan käsikaivuun kieltämisen osalta. Käytännössä käräjät pystyy halutessaan pysäyttämään kaiken taloudellisen toimeliaisuuden Ylä-Lapissa. Seurauksena tulee olemaan poismuuton kiihtyminen, ja sen mukana myös nuorten citysaamelaisten määrä tulee kasvamaan. Siinäpä saamelaisalueen, saamelaisen kulttuurin ja saamen kielen elvytystä!

    Erikoiselta tuntuu, että kokoomus on lähtenyt tukemaan sellaista politiikkaa jossa sen omien kannattajien mahdollisuutta taloudelliseen toimintaan rajoitetaan merkittävästi. Itse olisin odottanut, että kykypuolueella olisi ollut malttia ja kanttia vaatia kunnon taustaselvityksiä ennen kuin lähdetään oman kannattajakunnan oksaa sahaamaan.

    Vaikuttaa siltä, että kokoomus ja muut hallituspuolueet ovat nielleet saamelaiskäräjien yksipuolisen propagandan, jonka mukaan saamelaiset ovat muusta alueella elävästä väestöstä irrallinen saareke, jonka olemassaolon turvaamiseksi ILOn sopimus on aivan välttämättä ratifioitava.

    Tällainen kuva Suomen alkuperäisestä kansasta – saamelaisista – on näköjään hallinnut alkuperäisestä väestöstä annettua ihmiskuvaa, historiankäsityksiä ja tulevaisuuden odotuksia. Sen avulla vuoden 1852 jälkeen Suomeen muuttaneet porosaamelaiset ovat onnistuneet laillistamaan itsensä Suomen alkuperäiskansaksi, ja peräti ainoaksi. Näillä lakihankkeilla on pyritty turvaamaan etnisille saamelaisille pysyvä onnela.

    Se että saamelaiskäräjät kokevat statuksettomat saamelaiset uhkana kertoo kuinka huonosti käräjien johtoklikki ymmärtää alkuperäiskansakysymyksen – aivan kuin ILO-sopimus olisi luotu vain tätä joukkoa varten. Se kertoo huonolla itsetunnolla varustetuista ihmisistä kaukaisen Euroopan nurkassa, joilla on hyvin yksityistynyt käsitys alkuperäisväestön ihmissuhteista. Sekä saamelaiskäräjät että oikeusministeriö tarvitsevat apua näkökulmansa laajentamiseen, ulkopuolisten antamaa tukiopetusta. Suomen Lapin aito alkuperäiskansa ei voi tämän jälkeen jäädä hiljaisena tyytymään kohtaloonsa. Statuksettomien saamelaisten tunnustaminen on otettava nyt esille, mikäli Suomi mielii pysyä oikeusvaltion kirjoissa.
    ...jatkuu

    VastaaPoista
  33. Anonyymi7. joulukuuta 2014 klo 8.31

    ...jatkoa:
    .Hallituksen esityksen mukaan perustettaisiin metsähallituslain muutoksella erityiset kuntakohtaiset neuvostot, joiden tehtävänä olisi yleisesti saamelaisten ja paikallisen väestön oikeuksien ja etujen arviointi ja valvonta. Veikko Väänänen on eriävässä mielipiteessään osoittanut, miten tämä esitys tulee huonontamaan väestöryhmien keskinäiset suhteet ja miten se on itsehallintojärjestelmien luonteen vastainen.

    Kokonaan on jäänyt erittelemättä se miten jo tällä hetkellä saamelaisilla on oikeus käyttää puhevaltaa eri lakien perusteella. Saamelaisten kannalta rahoitusperusta on tärkeä j ja olennainen asia, johon ei kuitenkaan tarvita erityissääntelyä. Maaoikeuksien ja luonnonvarojen käsittelyä koskevat suojasäännökset ohjaavat päätöksentekoa jo saamelaisten kannalta riittävästi. Saamelaisten suojaksi esitetyt intressiperusteiset säännökset tulevat muuttamaan päätöksentekoa nykyisestä merkittävästi. Yleinen havainto on, ettei saamelaiskäräjät voi tämän jälkeen olla riippumaton tai puolueeton tilanteen edellyttämällä tavalla kuuluessaan samanaikaisesti toisen itsehallintojärjestelmän – saamelaiskäräjien, metsähallinnon jne – piiriin.

    Neuvottelu- ja vuorovaikutustoimielimet ovat aivan eri asia kuin elimet, joille annetaan julkista päätösvaltaa. Kun saamelaiskäräjien kaltaiselle poliittiselle elimelle, joka pohjimmiltaan on etujärjestöluonteinen, ollaan antamassa muitten kansalaisten oikeuksia rajoittavaa ja säätelevää varsinaista julkista päätösvaltaa, esitettyihin hallintomalleihin on suhtauduttava kielteisesti, varsinkin kun päätöksenteko valtakunnassa muuten perustuu yhdenvertaisuuden ja puolueettomuuden vaatimuksiin sekä kansalaisten oikeudellisen eikä etnisen tai poliittisen aseman arviointiin. Ongelma koskettaa syvästi perusoikeuksia ja perustuslaillisia kysymyksiä, mutta oikeusministeriö on suhtautunut tähän kuin ilmaan.

    Saamelaiskäräjien tekemien linjausten perusteella myös kaikkia luonnonvarojen käyttöä voidaan rajoittaa saamelaisten hyväksi saamelaisten kotiseutualueella. Esitysten mukaan vahvistettaisiin saamelaisten väestön oikeuksia ns. saamelaiskulttuurin heikentämiskieltoa soveltamalla. Sellainen päätöksenteon malli ulottuu kaikkeen, mm. paliskunnille määrätyt ylimmät sallitut poroluvut voidaan kyseenalaistaa osoittamalla ne saamelaiskulttuurin vastaisiksi.

    Otan tässä esimerkiksi metsästyksen. Metsästysoikeuksien sääntelyssä on käytännössä kysymys myös siitä, onko metsästettävää. Koko saamelaisalueella sitä ei ole. Sen vuoksi on mielenkiintoista, miten hoidetaan kantojen elpyminen, jos hyväksytään esitys, jonka mukaan saamelainen saa metsästää saamelaisalueella muista paikallisista asukkaista ja metsästyslain sääntelystä poiketen myös valtion maalla muuallakin kuin kotikunnassaan. Paikallisen asukkaan eli kuntalaisten oikeutta metsästää valtion alueella on jo kauan pidetty suojattuna oikeutena, ja siitä on erityissäännös metsästyslaissa. Säännös antaa mahdollisuuden rajoittaa metsästysoikeutta koskevien sopimusten tekemistä saamelaisalueella. Sopimukset eivät saa mainittavasti vaikeuttaa saamelaisten perinteisten elinkeinojen harjoittamista. Sama koskee kalastusta ja kalastusoikeuden käyttöä. Miten se voi tapahtua, jää auki esityksessä.

    Eräiden muiden lakien kuten kaivoslain ja maastoliikennelain soveltamisen osalta on jo nähty miten saamelaiskäräjät tulkitsee kansainvälisiä sopimuksia omaksi edukseen ja muiden vahingoksi. Tällainen tulee tappamaan ennen pitkää erityisesti talvella tapahtuvan erämatkailuyritystoiminnan.
    jatkuu...

    VastaaPoista
  34. Anonyymi7. joulukuuta 2014 klo 8.32

    ..jatkoa:
    Kyse on myös yleensä paikallisen väestön oikeuksista. Muutosesitysten oikeudellinen sovellettavuus on vahva, koska valtuus tähän esitetään lisättäväksi metsähallituslakiin. Kyse on siten niiden vaikutuksen arvioinnista päätöksentekoon. Nämä esitykset ovat harkinnanvaraisia eikä niitä voida suoraan johtaa jostakin ILOn yleissopimuksen artiklasta. Siksi niiden funktiota tai niiden perusteella tehtävää kokonaisarviointia ja -punnintaa on korostettava. Mikä on ensi näkemältä saamelaisten välitön intressi, ei ole sitä välttämättä pitemmän päälle alueen kehitystä arvioitaessa. Tästä pitäisi avoimesti nyt keskustella myös Eduskunnassa.

    Kaivoslain osalta KHO on rajoittanut ensi sijassa valtion harkintavaltaa. Sen kielteisellä päätöksellä on kuitenkin merkittävät alueelliset ja paikalliset merkitykset. Sen vuoksi tulisikin harkita, millä poikkeusedellytyksillä kielteisestä harkinnasta erittäin painavan yleisen edun vuoksi voidaan poiketa. KHO:n kielteisen päätöksen tulkinta on kirjoitettu niin, että se on ehdoton, kun vaaditut vaikutukset ovat olemassa. Suojelun osalta on enemmän harkintaa vastaavassa tapauksessa. Aiemmin todetulla tavalla ILOn yleissopimus edellyttää nimenomaan oikeutta tulla kuulluksi ja mahdollisuuksien mukaan oikeutta päästä osalliseksi luonnonvarojen käytön hyödystä. Tässä on menty pitemmälle.

    Saamelaisten kotiseutualueella suojelualueen perustaminen ja laajentaminen ovat valtionmailla mahdollisia, jos suojelu ei mainittavasti vaikeuta saamelaisväestön perinteisten elinkeinojen harjoittamista. Tässä asiassa on poikkeuksellisesti säädetty samalla, että tätä arvioitaessa on otettava huomioon myös se etu, jonka suojelu tuottaa sanottujen elinkeinojen harjoittamiselle. Suojelualueiden perustamisesta on kuulemisvelvollisuus.

    Esitys herättää kysymyksen siitä, kuinka herkkä on sääntelyn vaikutus tavalliseen rakentamiseen taajamissa ja haja-asutusalueella. Tätä puolta ei ole selvitetty esityksissä. Kyse on kunnan kehittämisen ja maanrakentamisen kannalta tärkeästä valtuudesta, jonka rajat tulee olla etukäteen selvillä.

    Kunnalliseen itsehallintoon esityksillä on vaikutuksia oikeastaan kolmea eri kanavaa kautta. Se vaikuttaa suoraan kokonaisuuden ja osien kautta siihen, missä laajuudessa kunta voi kehittää elinkeinotoimintoja, mikä on tavallista merkittävämpi asia harvaanasutuissa ja Pohjois-Lapin kunnissa jo elinolosuhteiden vuoksi. Toisaalta kyse on myös siitä, millaisia välillisiä vaikutuksia esityksillä on. Kyse on kuitenkin kunnan kannalta olennaisesta eli sen saamista tuloista ja sen asukkaiden ja yritysten toimintamahdollisuuksista suhteessa säädettävään alkuperäiskansan suojaan. Edelleen esityksillä on vaikutuksia eri tavoin kunnan väestöryhmiin ja asukkaisiin. Tässä suhteessa esitysten täytäntöönpano muuttaa kovasti aiempaa käytäntöä.

    Erityisesti on tarpeen kiinnittää huomiota siihen, että kunta saa lasketuista tai laskennallisista menetyksistä kompensaation, josta se itse saa päättää. Sillä on siihen valmis koneisto ja ohjelmat, joita on tarpeen kehittää voimaan saatettavien muutosten perusteella. Kunnan kannalta tämän kompensaation, joka ei ratkaise muita vaatimuksia kuin yleissopimuksen täytäntöönpanosta arvioitavat menetykset, merkitys ei saa perustua huteraan tai muuttuvaan oikeudelliseen ja taloudelliseen perustaan.

    Valtio on vastuullinen, asiasta pitää säätää lailla, kompensaatioiden pitää tulla suoraan kunnan käyttöön ja niitä on voitava tarkistaa perustellusti selvityksen jälkeen aivan riippuen siitä, millainen laskentaperusta asetetaan. Ehdotettu menettely ei ole tässä suhteessa onnistunut. Siinä ei ole osoitettu kompensaation todellista, vakaata perustaa eikä sitä miten menetyksiä arvioidaan tai tarkistetaan myöhemmin.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  35. Anonyymi7. joulukuuta 2014 klo 8.33

    ...jatkoa:
    Valtio voi valita ILOn alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen ratifioinnissa linjan, jossa alkuperäiskansan suojan aste vaihtelee ja tasapainottaa tätä puolta jossain määrin taloudellisen tuen kanssa. Hallituksen esityksen painopiste on suojan lainsäädännöllisissä muutoksissa ja niiden antamassa suojassa. Linjaksi on valittu se, ettei yhdenvertaisuusperiaatteen vuoksi ja muiden Euroopan ihmisoikeussopimuksen ihmisoikeuksien, joista omaisuudensuoja on tärkeä tässä yhteydessä, vuoksi ei ole päädytty ainakaan tässä vaiheessa yksinoikeuksien asettamiseen.

    ILOn yleissopimus on monessa suhteessa erittäin harkinnanvarainen ja tulkinnallinen, ja on olut sitä jo sopimukseen liityttäessä. Tämä käy kiistatta ilmi jo yleissopimusta epävirallisesti luonnehtivasta, oikeudellisesti sitomattomasta tulkintaoppaasta.
    Valtion harkitsee vähimmäistason, jonka se katsoo täyttävän ratifioinnin edellytykset. Tästä on kyse selvitysmiehen raportissa.

    Yleissopimus on kollektiivisten oikeuksien suojaa koskeva yleissopimus ja ihmisoikeussopimus. Sen suhde vahvaan ja oikeudellisesti sitovaan Euroopan ihmisoikeussopimukseen on aukollinen.

    Tämän yleissopimuksen säännökset mahdollistavat poikkeuksien tekemisen perustelluista syistä esimerkiksi yhdenvertaisuuden periaatteesta. Se ilmenee tavassa, miten yhdenvertaisuutta sinänsä takaavaa syrjimättömyyden periaatetta tulkitaan. Euroopan ihmisoikeussopimus pöytäkirjoineen turvaa yksilöiden oikeuksia. ILOn yleissopimuksen varsinainen luonne on toinen. Sen kansallinen toteuttaminen tapahtuu kuitenkin osaksi myös yksittäisten kansalaisten oikeuksia sääntelemällä. Tämän vuoksi juuri yhdenvertaisuuden periaate ja perustuslain turvaama omaisuudensuoja oli pitänyt ottaa huomioon kansallisissa ratkaisuissa.

    Hallitus on joutunut hakemaan tasapainoa erilaisten intressien välillä. Erityisen avointa tässä suhteessa olisi pitänyt olla eri ihmisoikeuksien keskinäisen yhteensovittamisen tulkinta ja ihmisoikeuksien vaikutusten tarkastelu. Tällaista ei ole tehty. Tämä ja yhteiskunnan realismi ovat aina niitä, jotka ennemmin tai myöhemmin kohdistuvat päätöksentekijään ja velvoittavat tätä. Lainsäätäjän tulee demokratiassa hankkia päätöksilleen uudelleen ja uudelleen legitimiteetti eli kansalaisten enemmistön tai suuren enemmistön hyväksyttävyys. Demokratian perimmäinen koetinkivi on sitten se, miten se kohtelee vähemmistöjään, myös päätöksenteossa syntyneitä vähemmistöjä. Tämä ei ole sosiaalinen vaan oikeudellinen kysymys. Ehkä tässä suhteessa lainsäätäjä on panostanut aivan liiaksi holhoukseen ja yhteiskunnan ohjaamiseen tilanteessa, jossa se ei ole tai ei ole enää haluttavaa tai tarpeen. Kun tilanne ja olosuhdeselvitystä ei ole tehty on menty metsään.

    Saamelaiskäräjälaki ja siihen tehtävät muutokset samoin kuin metsähallituslakiin ehdotetut muutokset ovat vain osittain valtion yleissopimukseen liittymisen edellytyksiä. Periaatteessa saamelaiskäräjälain ja voimassa olevien erityissäännösten soveltamisen kesken ei olisi pitänyt olla ristiriitaa; sääntelyn olisi pitänyt olla tässä suhteessa riittävän.

    Perustuslainsäätämisjärjestyksen kannalta keskeiseksi noussee hallituksen esityksestä päätelleen se, miten turvataan historiallisesti pitkän nautinnan valtion maihin ja vesiin omaavien saamelaisten ja lappalaisten oikeudet samanaikaisesti.

    Kun yleissopimuksen voimaansaattaminen näyttää tässä suhteessa olevan epätasapainoinen ja se perustuu puutteelliseen selvitykseen, yleissopimuksen voimaansaattaminen aiheuttaa perus- ja ihmisoikeusongelman tai -jännitteen. Tästä pidän esitystä tarpeettomana, koska se tulee aiheuttamaan vuosikymmeniä kestävän taistelun kaikissa niissä lainmukaisissa organisaatioissa, jotka mainitaan hallituksen esityksessä saamelaiskäräjälain 9 §: n perusteluissa. Olen varma, että Suomi joutuu tästä syystä ennen pitkää purkamaan etnisten saamelaisten turvaksi tarkoitetun, mutta statuksettomia saamelaisia ja muuta väestöä syrjivän järjestelmän.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  36. Anonyymi8. joulukuuta 2014 klo 16.50

    Näkyy olevan samanlainen taktiikka oikeusministeriöllä ja saam.käräjien

    johtoryhmällä: Martin Scheinin puhuskelee YK:n logo takanaan,

    vaikkei ole siellä enää vaikuttamassa. Anna- Maj H. kysyy ohjetta

    henkilöltä, joka ei ole enää ILO- organisaatiossa. Näin meitä "pissitään

    silmään" Jo vain...

    VastaaPoista
  37. Anonyymi9. joulukuuta 2014 klo 16.55

    Yle Sápmin sivuilla on yksityiskohtaiset ohjeet ja neuvot saamelaisnuorille vaaliluetteloon hakeutumisesta,
    Vain pohjoissaamenkielellä.
    Missä ovat suomen, inarinsaamen ja koltansaamen nuorille ohjeet?

    Toinen piirre on nyt korostaa uutisissa henkilön inarilaisuutta, esim. Mikkel Näkkäläjärvi mainitaan inarilaislähtöiseksi. Luodaan kuva, että yle sapmin sivuilla kovasti otetaan huomioon tasaveroisena inarinsaamelaiset.
    Kyseessä on useimmiten Inarin saamelainen, joka kuuluu pohjoissaamelaiseen suurporonhoitajasukuun ja kulttuuriin, on sattunut syntymään Inarissa tai asuu Inarissa. Mutta kulttuuriltaan ja kieleltään on pohjoissaamelainen.
    Pelleilyä! Läpinäkyvää!

    VastaaPoista
  38. Anonyymi11. joulukuuta 2014 klo 12.12

    Kysäisiköhän Anna-Maja samaiselta Swepstonilta, etteihän haittaa, jos

    alkuperäiskansaa jätetään sopimuksesta pois? Noin niinkuin kansallinen

    selitys sekin.

    VastaaPoista
  39. Anonyymi13. joulukuuta 2014 klo 17.48

    Ollessaan saamelaiskäräjien hallituksen jäsen ja ennen siirtymistään lokakuussa Yle Sápmin päälliköksi Pirita Näkkäläjärvi otti kantaa saamelaismääritelmää koskeviin kiistojen syihin ja ILO-sopimuksen vaikutuksiin Helsingin Sanomissa 29.7.2012.

    "Kiis­tan ta­ka­na ovat ta­lou­del­li­set int­res­sit. Suo­mi on lu­van­nut ra­ti­fioi­da täl­lä hal­li­tus­kau­del­la kan­sain­vä­li­sen ILO 169 -so­pi­muk­sen. Se siir­tää suur­ten maa-aluei­den omis­tus­oi­keu­den val­tiol­ta saa­me­lai­sil­le – eli niil­le, jot­ka Saa­me­lais­kä­rä­jät on hy­väk­sy­nyt vaa­li­luet­te­loon­sa."

    Taidatko sen selkeämmin sanoa. Enpä usko, että Klemetti Näkkäläjärvi ja Pirita Näkkäläjärvi ovat muuttanet kantaansa.


    VastaaPoista
  40. Anonyymi14. joulukuuta 2014 klo 11.09

    Yle Sápmin uutisissa YK:n alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevästä julistuksesta, ei ole mainintaa julistuksen viimeisestä artiklasta 46, joka kuuluu:
    "1. Minkään tässä julistuksessa ei saa tulkita merkitsevän minkään valtion, kansan, ryhmän tai henkilön oikeutta osallistua toimintaan tai suorittaa tekoa, joka on Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan vastainen, eikä tulkita sallivan toimintaa, joka kokonaan tai osittain hajottaisi täysivaltaisten ja itsenäisten valtioiden alueellisen eheyden tai poliittisen yhtenäisyyden tai heikentäisi niitä, eikä kannustavan tällaiseen toimintaan.
    2. Käytettäessä tässä julistuksessa ilmaistuja oikeuksia on kunnioitettava kaikkien ihmisoikeuksia ja perusvapauksia. Tässä julistuksessa ilmaistujen oikeuksien käyttämiseen saa kohdistaa ainoastaan lailla säädettyjä rajoituksia kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti. Näiden rajoitusten on oltava syrjimättömiä ja ehdottoman välttämättömiä ainoastaan sen varmistamiseksi, että muiden oikeudet ja vapaudet tunnustetaan ja niitä kunnioitetaan asianmukaisesti ja että demokraattisen yhteiskunnan oikeutetut ja pakottavimmat vaatimukset täyttyvät.
    3. Tätä julistusta on tulkittava noudattaen oikeudenmukaisuuden, kansanvallan, ihmisoikeuksien kunnioittamisen, tasa-arvon, yhdenvertaisuuden, hyvän hallinnon ja vilpittömän mielen periaatteita. "

    Saamelaiskäräjien ja Yle Sápmin lukuinto ei ole ulottunut tähän viimeiseen artiklaan.
    Kansanedustajien ja ministerien olisi syytä tutustua artiklaan. Se on tärkeä, koska Klemetti Näkkäläjärvi on monesti ja viimeksi valiokunnassa esittänyt ukaaseja ja pyrkinyt mitätöimään eduskunnan ja hallituksen työskentelyä.

    Saamelaiskäräjälakia ja ILO:sopimusta koskevien lakeja tulisi erityisesti perustuslakivaliokunnassa tutkia tämän artiklan valossa.
    Klemetti Näkkäläjärvi ja ministeri Anna- Maija Henriksson ovat kiivaasti vastustaneet minkäänlaisten selvitysten tekemista siitä, miten em. lait vaikuttavat muun väestön oikeusasemaan ja yleisiin demokrattisiin oikeuksiin saamelaisten kotiseutualueella.

    VastaaPoista
  41. Gunnar Pettersson16. joulukuuta 2014 klo 19.21

    Ruotsissa on käynnissä poliittinen myrsky kysymyksestä ovatko saamelaiset ruotsalaisia. Aika monelle lienee tullut kovana yllätyksenä Ruotsin saamelaiskäräjien pääteoreetikko Mattias Åhrén ilmoitti tänään Ruotsin saamelaisradion verkkosivustossa että fasistiksi leimattu ruotsalainen poliitikko on asiallisesti ottaen aivan oikeassa: saamelaiset eivät ole ruotsalaisia. Oma pitkä kommenttipuheenvuoroni, joka antaa perusteellisen taustakuvan kaikkien pohjoismaisten saamelaiskäräjien omaksumasta Åhrenin kahden kansakunnan opista, löytyy täältä:
    http://hirvasrumpu.blogspot.fi/2014/12/ruotsalainen-ja-saamelainen-nationalismi.html

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)