Uudella lailla halutaan kaventaa saamelaisuutta ja kuntien asemaa

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsittelyyn tuleva oikeusministeriön valmistelua myötäävä hallituksen esitys saamelaiskäräjälain uudistamisesta tulisi säädettynä johtamaan Suomen alkuperäiskansakysymyksen entistä syvempään ja ihmisoikeuksia loukkaavaan allikkoon. Asiaa pitkään seuranneena ei voi muuta kuin hämmästellä sitä keveyttä, jolla asiaan on oikeusvaltion oikeusministeriössä suhtauduttu, ja täytyy vain toivoa, ettei perustuslakivaliokunta eikä eduskunta kokonaisuudessaan päästäisi tätä etnisen konfliktin sytytintä käsistään sitä kunnolla purkamatta.

Lakiehdotus sisältää kaksi keskeistä asiaa: saamelaisuuden määritelmän kaventamisen vastaamaan saamelaiskäräjien nykyjohdon pyrkimyksiä turvata valtansa sekä saamelaiskäräjien ja sitä hallitsevan ryhmän aseman vahvistamisen suhteessa alueen kuntien itsehallintoon sekä valtion maiden ja vesien hallintaan. Kummallakin tavoitteella loukataan myös huomattavaa joukkoa, käytännössä enemmistöä, saamelaisista, joiden nykyinen elämänmuoto ja toimeentulo eivät istu käräjäeliitin kapea-alaiseen näkemykseen oikeasta saamelaiskulttuurista ja joille tasavertaisina kuntalaisina kunnat ovat luonnollinen toimija yhteiskunnan palvelujen tuottajana ja sen kehityksen moottorina.

Tuon yhden ja hyväksytyn saamelaiskulttuurin tärkeimmäksi julistettu perusta on Suomeen varsin myöhäisellä ajalla tullut suurporonhoito.

Nyt tehty lakiesitys merkitsee luopumista korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) vuonna 2011 tekemästä tulkinnasta, joka vahvisti saamelaisuuden määrittelyssä sekä polveutumista että saamelaiseksi hakeutuvan itseidentifikaation merkitystä. Nuo molemmat perusteet ovat kestäviä, sekä historiallisesti että kansainvälisen alkuperäiskansojen määrittelyn kanssa. Tuolla KHO:n tulkinnalla tehtiin oikeutta kolonisaatiossa kielensä menettäneelle lappalaisväestölle. Maailmasta löytyy lukuisia lappalaisten ja statuksettomien saamelaisten kaltaisia alkuperäiskansanryhmiä, joita ei ole etenkään valtion lainsäädäntötoimin haluttu erottaa identiteetistään ja kulttuuristaan vain siksi, että he eivät enää puhu vanhaa kieltään. Oikeusvaltio Suomessa tällaiseen ihmisoikeusloukkaukseen ollaan pyrkimässä valtakunnan oikeusministeriön vedättämänä.

Itseidentifikaation tilalle ollaan nostamassa saamelaiskäräjien valtaryhmän vaatimana ryhmähyväksyntää eli tuon valtaryhmän hallitseman vaalilautakunnan valintaa. Se tarkoittaa, että käytännössä pohjoissaamelainen enemmistö voi päättää siitä kenet se hyväksyy saamelaiskäräjien vaaliluetteloon inarinsaamelaisena. Kun tämä sama valtaryhmä haluaa vähentää myös polveutumisen perusteen ”sukuyhteisössä tapahtuneeksi kasvamiseksi saamelaiskulttuuriin” tuntuisi jokseenkin oikeudenmukaiselta, että pohjoissaamelaiset saisivat ryhmähyväksyä henkilöt, jotka he tuntevat pohjoissaamelaisiksi, inarinsaamelaiset ne henkilöt, jotka haluavat tulla ja jotka he tuntevat inarinsaamelaisiksi ja koltat tietenkin myös omat ”sukuyhteisönsä” jäsenet. Vaan ei taida kelvata tällainen!

1970-luvulta asti haaveiltu ja alun perin vasemmistolaisen kollektivismin ihanteisiin perustunut Saamenmaa ei ole mikään nykypäivän demokratia. Ja eihän sitä olleet nuo ihanneyhteiskunnatkaan.

Saamelaiskäräjälakiehdotuksessa oleva käräjien aseman vahvistaminen suhteessa viranomaisiin ja muun muassa kuntien itsehallintoon on kuitattu tähän asti käydyissä keskusteluissa varsin vähin pohdinnoin.

Kun nykyinen saamelaiskäräjälaki sisältää viranomaisia ja kuntien kaltaisia julkisyhteisöjä koskevan velvoitteen saamelaiskäräjien kuulemisesta, ollaan tuota neuvotteluin ja lausuntopyynnöin sovellettua velvoitetta vahvistamassa siten, että "Viranomaisten velvollisuus neuvotella saamelaiskäräjien kanssa saamelaisten kieleen ja kulttuuriin samoin kuin saamelaisten asemaan ja oikeuksiin alkuperäiskansana vaikuttavista toimenpiteistä laajenisi. Ehdotetulla sääntelyllä kehitetään neuvottelumenettelyä tavanomaista lausunto- ja kuulemismenettelyä pidemmälle meneväksi muodoksi osallistua ja myötävaikuttaa viranomaisten ja julkisia hallintotehtäviä hoitavien tahojen päätöksentekoon."

Tuota osallistumista on jo jossain määrin sovellettu Metsähallituksen Akwé:Kon työryhmien muodossa ja käytännössä se tuo tai ainakin pyrkii tuomaan saamelaiskäräjien valvontakomissiot myös muihin organisaatioihin kuten kuntiin. Ainakin tuota lain suomaa osallistumisoikeutta tultaisiin eri tavoin testaamaan, sanokaapa minun sanoneen.

Perustuslakivaliokunta on pyytänyt kuulla lakiehdotuksesta kuntien edustajia 7.10. Hallituksen esitystä pyritään uutistietojen mukaan viemään läpi kiireellä niin, että laista voitaisiin päättää ”hyvissä ajoin” ennen tämän vuoden loppua ja lähestyviä saamelaiskäräjävaaleja.

Ehkä selkein ja helpoin vaatimus tässä ihmeen kiireessä olisi säilyttää saamelaisuuden määrittely ennallaan, samoin saamelaiskäräjien asema neuvottelu- ja lausunnonantajaelimenä.

Suomen alkuperäiskansakysymystä tuolla ratkaisulla ei vielä oikeudenmukaisesti eikä lopullisesti ratkaistaisi, mutta pysyttäisiin edes jotenkuten vielä oikeusvaltion kirjoissa ja turvattaisiin edes jotenkuten pohjoisimman Suomen yhteiskunnallinen rinnakkaiselo ja kehitys.

Veikko