Odotetusti oikeuskansleri ei löytänyt huomautettavaa maa- ja
metsätalousministeriön menettelystä metsähallituslain uudistamiseen liittyneiden
saamelaispykälien valmistelusta.
Oikeuskansleri Jaakko Jonkan allekirjoittamassa vastauksessa
maaliskuussa tänä vuonna tekemääni kanteluun todetaan, että ministeriöille ei
ole annettu lainvalmistelutyössä ja siihen liittyvässä sidosryhmien
kuulemisessa sitovia oikeusohjeita, joten niillä on harkintavaltaa siitä miten
työ yksittäisissä lainvalmisteluhankkeissa järjestetään.
Oikeuskansleri on tutkinut maa- ja metsätalousministeriön
verkkosivuja, joilta käy hänen mukaansa ilmi, ettei metsähallituslaista aiota tehdä
kuluvan syksyn aikana hallituksen esitystä eduskunnalle. Näin ollen
oikeuskansleri katsoo, ettei hänen kuulu osallistua lainvalmistelun aikana
tehtäviin, lain sisältöä koskeviin ratkaisuihin. Kun valtioneuvosto tekee
lakiesityksen eduskunnalle, kanslerin tehtävänä on Jonkan mukaan tarkastaa
etukäteen ja valvoa, että esitys täyttää lakiesityksille asetettavat oikeudelliset
ja muodolliset vaatimukset.
Aiemmin Jonkka on moitiskellut lainvalmistelun heikkouksia
ja ollut huolissaan mm. lakiesitysten perustelujen puutteista. Perustelut ovat olleet
hänestä toisinaan irrallisia ja niukkoja. Hänestä esityksiin sisältyviä
rasitteita ei ole välttämättä tuotu avoimesti ja uskottavasti esiin.
Jonkasta pahimmillaan lakien vaikutuksia ja vaihtoehtoja ei
ole arvioitu riittävän syvällisesti ja tasapuolisesti. Hänen mukaansa joskus on
käynyt ilmi, että lain sisältö on lyöty lukkoon ensin ja perustelut laadittu
vasta jälkikäteen.
Juuri noihinkin Jonkkaa huolestuttaneisiin asioihin kantelussani kiinnitin huomiota, mutta koska lakiesitystä ei siis ole annettu ja kun valmistelussa sitä harkintavaltaa sitovien oikeusohjeiden puuttumisen takia on, täytyy vain toivoa, että kansleri tosiaan tarkastelee metsähallituslakiehdotusta ja sen saamelaisosiota uudelleen sitten valtioneuvoston antamana ehdotuksena.
Juuri noihinkin Jonkkaa huolestuttaneisiin asioihin kantelussani kiinnitin huomiota, mutta koska lakiesitystä ei siis ole annettu ja kun valmistelussa sitä harkintavaltaa sitovien oikeusohjeiden puuttumisen takia on, täytyy vain toivoa, että kansleri tosiaan tarkastelee metsähallituslakiehdotusta ja sen saamelaisosiota uudelleen sitten valtioneuvoston antamana ehdotuksena.
Sekä oikeuskansleri että eduskunnan oikeusasiamies ovat arvokkaita ja arvovaltaisia instituutioita jotka omalta osaltaan ylläpitävät oikeusvaltiota. Pahimmillaan näiden korkeiden virkojen haltijat ovat lainvääntäjiä, jotka näkevät keskeiseksi tehtäväkseen virkamiesten suojelemisen kansalaisten valituksilta. Tällöin päätös sää säännönmukaisesti muodon, jossa OK tai EOA kääntävät ja vääntävät asiaa, päätyen jonkun oudon mutkan kautta siihen ettei asia anna aihetta enempiin toimenpiteisiin heidän puoleltaan. Näin vaikka tavallisella oikeustajulla varustettu kansalainen näkee huutavan vääryyden tai virkamiehen räikeän lainvastaisen toiminnan tai laista piittaamattoman laiminlyönnin.
VastaaPoistaOikeuskanslerin vastaus Veikon kanteluun on monella lailla mielenkiintoinen. Oikeuskanslerilta on jäänyt huomaamatta, että miksi paikalliset saamelaiset ja myös statuksettomia saamelaiset vastustavat metsähallituslakiin tehtäviä muutoksia erityisesti sen saamelaiskulttuuria heikentävän kiellon vuoksi. Selvennykseksi on todettava, että paikalliset asukkaat vastustavat sellaisia esityksiä, jossa samasta laillisesta saannosta peräisin olevien oikeuden haltijoita eriarvoistetaan. Onko kyseessä valtiollinen syrjintä tai suoranainen rasismi? Kysymykseen oikeuttaa ilman muuta harjoitettu tieteellinen tutkimus tuloksineen, jotka on sivuutettu tässä asiassa.
VastaaPoistaOikeuskansleri on näköjään ratkaisussaan päätynyt siihen mitä viranomaiset ovat jatkuvasti vakuutelleet, ettei esityksillä puututa kenenkään yksityisen ihmisen oikeuksiin tai että oikeustilassa ei tapahdu muutoksia.
Oikeuskansleri ei ole myöskään sisäistänyt niitä vasta-argumentteja mitä Veikko metsähallituslakityöryhmän mietintöön jättämässä eriävässä mielipiteessään toi esille. Todellisuudessa statuksettomiin saamelaisiin kohdistuvat vaikutukset ovat tuntuvia mm. siksi, että heidät on rajattu kaikista maankäyttöön liittyvien neuvotteluoikeuksien ulkopuolelle. Päätösvalta ei siten olisikaan oikeuskysymys. Saamelaiskäräjille tuo ryhmä ovat harmaata massaa, jotka kavennettavaksi esitettävällä saamelaismääritelmällä pyritään kokonaan syrjäyttämään poliittisilla perusteilla. Sekään ei saa syyllistyä viranomaisena mainittuun rikokseen.
Oikeudellinen ajattelu ja lainsäädäntö eivät käsittele yleensä asioita yksilötasolla. Se tunnistaa erilaisia luokka- tai ryhmäkäsitteitä. Tällaisia ovat esimerkiksi "kantaja", "vastaaja", "todistaja tai "maanomistaja". Kun siis puhutaan intresseistä, voidaan tässä yhteydessä puhua saamelaisten ryhmäintresseistä esim. luonnonvarojen käytön turvaamisesta saamelaisille riippumatta, siitä onko yksittäinen saamelainen maanomistaja, maaton, poronomistaja tai poroton. Raja vedetään saamelaismääritelmällä.
Oikeuskanslerin kannanotto ei selvennä tilannetta, vaan johtaa tulkintajuridiikkaan, jonka tarkoituksena on nostaa saamelaiskäräjien roolin tuomioistuimen tasolle. Tämä johtuu siitä, että tulkintajuridiikan ominta aluetta ovat nimenomaan erilaiset keinot, niiden käyttämisen edellytykset ja menettelytavat eri keinoja käytettäessä.
Tämä tulee myös esille metsähallituslakiesitykseen otetussa saamelaiskulttuurin heikentämiskiellossa. Intressiperusteisesta alkuperäiskansan elämän muodon ja oikeuksien suojelusta on kysymys silloin, kun saamelaisten elämänmuotoa pyritään suojelemaan heikentämiskiellon nojalla. Kokemus osoittaa selkeästi, ettei metsähallitus ole ollut väestöryhmien kohtelussa tasapuolinen tai edes pyrkinyt olemaan.
Tämä tyydyttää etnisten saamelaisten intressejä mutta ei statuksettomien saamelaisten kuten ei myöskään alueella asuvien muiden ihmisten. Ympäristölakien kohdalla käy niin, että ympäristön luonnonmukaisuus joutuu sopeutumaan ylilaidunnuksesta huolimatta saamelaisten intresseihin. Kysymys ei ole enää mistään kestävän kehityksen turvaamisesta, vaan luonnonvarojen riiston laillistamisesta ja biodiversiteetin tietoisesta kaventamisesta. Miksi näin menetellään tietoisesti ja mm. raju ylilaiduntaminen tiedostaen? Hallituksen olisi jo korkea aika ryhdistäytyä!
Jouni Kitti
Ehkäpä hän näihin asioihin ottaa kantaa oma-aloitteisesti silloin ja mikäli hallitus tuon lakiehdotuksen tuollaisenaan antaa. Epäilen, ettei kanslerilla riitä aikaa moiseen, mutta epäilen myös seuraavan hallituksen haluja edistää metsähallituslakia saamelaispykälien osalta Lähteenojan työryhmän enemmistön edellyttämällä tavalla.
Poista