Uudella lailla halutaan kaventaa saamelaisuutta ja kuntien asemaa

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsittelyyn tuleva oikeusministeriön valmistelua myötäävä hallituksen esitys saamelaiskäräjälain uudistamisesta tulisi säädettynä johtamaan Suomen alkuperäiskansakysymyksen entistä syvempään ja ihmisoikeuksia loukkaavaan allikkoon. Asiaa pitkään seuranneena ei voi muuta kuin hämmästellä sitä keveyttä, jolla asiaan on oikeusvaltion oikeusministeriössä suhtauduttu, ja täytyy vain toivoa, ettei perustuslakivaliokunta eikä eduskunta kokonaisuudessaan päästäisi tätä etnisen konfliktin sytytintä käsistään sitä kunnolla purkamatta.

Lakiehdotus sisältää kaksi keskeistä asiaa: saamelaisuuden määritelmän kaventamisen vastaamaan saamelaiskäräjien nykyjohdon pyrkimyksiä turvata valtansa sekä saamelaiskäräjien ja sitä hallitsevan ryhmän aseman vahvistamisen suhteessa alueen kuntien itsehallintoon sekä valtion maiden ja vesien hallintaan. Kummallakin tavoitteella loukataan myös huomattavaa joukkoa, käytännössä enemmistöä, saamelaisista, joiden nykyinen elämänmuoto ja toimeentulo eivät istu käräjäeliitin kapea-alaiseen näkemykseen oikeasta saamelaiskulttuurista ja joille tasavertaisina kuntalaisina kunnat ovat luonnollinen toimija yhteiskunnan palvelujen tuottajana ja sen kehityksen moottorina.

Tuon yhden ja hyväksytyn saamelaiskulttuurin tärkeimmäksi julistettu perusta on Suomeen varsin myöhäisellä ajalla tullut suurporonhoito.

Nyt tehty lakiesitys merkitsee luopumista korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) vuonna 2011 tekemästä tulkinnasta, joka vahvisti saamelaisuuden määrittelyssä sekä polveutumista että saamelaiseksi hakeutuvan itseidentifikaation merkitystä. Nuo molemmat perusteet ovat kestäviä, sekä historiallisesti että kansainvälisen alkuperäiskansojen määrittelyn kanssa. Tuolla KHO:n tulkinnalla tehtiin oikeutta kolonisaatiossa kielensä menettäneelle lappalaisväestölle. Maailmasta löytyy lukuisia lappalaisten ja statuksettomien saamelaisten kaltaisia alkuperäiskansanryhmiä, joita ei ole etenkään valtion lainsäädäntötoimin haluttu erottaa identiteetistään ja kulttuuristaan vain siksi, että he eivät enää puhu vanhaa kieltään. Oikeusvaltio Suomessa tällaiseen ihmisoikeusloukkaukseen ollaan pyrkimässä valtakunnan oikeusministeriön vedättämänä.

Itseidentifikaation tilalle ollaan nostamassa saamelaiskäräjien valtaryhmän vaatimana ryhmähyväksyntää eli tuon valtaryhmän hallitseman vaalilautakunnan valintaa. Se tarkoittaa, että käytännössä pohjoissaamelainen enemmistö voi päättää siitä kenet se hyväksyy saamelaiskäräjien vaaliluetteloon inarinsaamelaisena. Kun tämä sama valtaryhmä haluaa vähentää myös polveutumisen perusteen ”sukuyhteisössä tapahtuneeksi kasvamiseksi saamelaiskulttuuriin” tuntuisi jokseenkin oikeudenmukaiselta, että pohjoissaamelaiset saisivat ryhmähyväksyä henkilöt, jotka he tuntevat pohjoissaamelaisiksi, inarinsaamelaiset ne henkilöt, jotka haluavat tulla ja jotka he tuntevat inarinsaamelaisiksi ja koltat tietenkin myös omat ”sukuyhteisönsä” jäsenet. Vaan ei taida kelvata tällainen!

1970-luvulta asti haaveiltu ja alun perin vasemmistolaisen kollektivismin ihanteisiin perustunut Saamenmaa ei ole mikään nykypäivän demokratia. Ja eihän sitä olleet nuo ihanneyhteiskunnatkaan.

Saamelaiskäräjälakiehdotuksessa oleva käräjien aseman vahvistaminen suhteessa viranomaisiin ja muun muassa kuntien itsehallintoon on kuitattu tähän asti käydyissä keskusteluissa varsin vähin pohdinnoin.

Kun nykyinen saamelaiskäräjälaki sisältää viranomaisia ja kuntien kaltaisia julkisyhteisöjä koskevan velvoitteen saamelaiskäräjien kuulemisesta, ollaan tuota neuvotteluin ja lausuntopyynnöin sovellettua velvoitetta vahvistamassa siten, että "Viranomaisten velvollisuus neuvotella saamelaiskäräjien kanssa saamelaisten kieleen ja kulttuuriin samoin kuin saamelaisten asemaan ja oikeuksiin alkuperäiskansana vaikuttavista toimenpiteistä laajenisi. Ehdotetulla sääntelyllä kehitetään neuvottelumenettelyä tavanomaista lausunto- ja kuulemismenettelyä pidemmälle meneväksi muodoksi osallistua ja myötävaikuttaa viranomaisten ja julkisia hallintotehtäviä hoitavien tahojen päätöksentekoon."

Tuota osallistumista on jo jossain määrin sovellettu Metsähallituksen Akwé:Kon työryhmien muodossa ja käytännössä se tuo tai ainakin pyrkii tuomaan saamelaiskäräjien valvontakomissiot myös muihin organisaatioihin kuten kuntiin. Ainakin tuota lain suomaa osallistumisoikeutta tultaisiin eri tavoin testaamaan, sanokaapa minun sanoneen.

Perustuslakivaliokunta on pyytänyt kuulla lakiehdotuksesta kuntien edustajia 7.10. Hallituksen esitystä pyritään uutistietojen mukaan viemään läpi kiireellä niin, että laista voitaisiin päättää ”hyvissä ajoin” ennen tämän vuoden loppua ja lähestyviä saamelaiskäräjävaaleja.

Ehkä selkein ja helpoin vaatimus tässä ihmeen kiireessä olisi säilyttää saamelaisuuden määrittely ennallaan, samoin saamelaiskäräjien asema neuvottelu- ja lausunnonantajaelimenä.

Suomen alkuperäiskansakysymystä tuolla ratkaisulla ei vielä oikeudenmukaisesti eikä lopullisesti ratkaistaisi, mutta pysyttäisiin edes jotenkuten vielä oikeusvaltion kirjoissa ja turvattaisiin edes jotenkuten pohjoisimman Suomen yhteiskunnallinen rinnakkaiselo ja kehitys.

Veikko

Jonkalta siunaus Lähteenojan työryhmälle

Odotetusti oikeuskansleri ei löytänyt huomautettavaa maa- ja metsätalousministeriön menettelystä metsähallituslain uudistamiseen liittyneiden saamelaispykälien valmistelusta.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkan allekirjoittamassa vastauksessa maaliskuussa tänä vuonna tekemääni kanteluun todetaan, että ministeriöille ei ole annettu lainvalmistelutyössä ja siihen liittyvässä sidosryhmien kuulemisessa sitovia oikeusohjeita, joten niillä on harkintavaltaa siitä miten työ yksittäisissä lainvalmisteluhankkeissa järjestetään.

Oikeuskansleri on tutkinut maa- ja metsätalousministeriön verkkosivuja, joilta käy hänen mukaansa ilmi, ettei metsähallituslaista aiota tehdä kuluvan syksyn aikana hallituksen esitystä eduskunnalle. Näin ollen oikeuskansleri katsoo, ettei hänen kuulu osallistua lainvalmistelun aikana tehtäviin, lain sisältöä koskeviin ratkaisuihin. Kun valtioneuvosto tekee lakiesityksen eduskunnalle, kanslerin tehtävänä on Jonkan mukaan tarkastaa etukäteen ja valvoa, että esitys täyttää lakiesityksille asetettavat oikeudelliset ja muodolliset vaatimukset.

Aiemmin Jonkka on moitiskellut lainvalmistelun heikkouksia ja ollut huolissaan mm. lakiesitysten perustelujen puutteista. Perustelut ovat olleet hänestä toisinaan irrallisia ja niukkoja. Hänestä esityksiin sisältyviä rasitteita ei ole välttämättä tuotu avoimesti ja uskottavasti esiin.

Jonkasta pahimmillaan lakien vaikutuksia ja vaihtoehtoja ei ole arvioitu riittävän syvällisesti ja tasapuolisesti. Hänen mukaansa joskus on käynyt ilmi, että lain sisältö on lyöty lukkoon ensin ja perustelut laadittu vasta jälkikäteen.
Juuri noihinkin Jonkkaa huolestuttaneisiin asioihin kantelussani kiinnitin huomiota, mutta koska lakiesitystä ei siis ole annettu ja kun valmistelussa sitä harkintavaltaa sitovien oikeusohjeiden puuttumisen takia on, täytyy vain toivoa, että kansleri tosiaan tarkastelee metsähallituslakiehdotusta ja sen saamelaisosiota uudelleen sitten valtioneuvoston antamana ehdotuksena.

Sevetin koltta ohjeistaa Kekkospuiston matkailua

Lapin Kansa uutisoi 12.9.2014 Urho Kekkosen kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelman tarkistukseen liittyvästä Akwé:Kon työryhmästä. Sen kautta Metsähallitus saa saamelaiskäräjiltä ohjeita miten laajassa kansallispuistossa on otettava huomioon alkuperäiskansa saamelaisten perinteinen tieto. Vastaava työryhmä on toiminut ainakin koetelluissa muissa vastaavissa suunnitteluprosesseissa erillään muusta suunnitteluun liittyvästä sidosryhmätyöstä. Hammastunturin erämaan hoito- ja käyttösuunnitelman uudistamisen yhteydessä muut sidostahot kuulivat vasta prosessin lopussa mitä moisen työryhmän kanssa oli sovittu.

Hammastunturin kohdalla Akwé:Kon työryhmässä ei ollut lopulta ketään sellaista saamelaistakaan, jonka olisi voitu katsoa edustaneen historiallisessa perspektiivissä erämaata käyttänyttä alkuperäiskansaa, inarinsaamelaisia tai metsälappalaisia.

Kekkospuiston Akwé:Kon työryhmä näyttää edustavan pitkälti tuota samaa kolonisaatiota, ainakin mitä uutisessa julkaistusta kokoonpanosta voisi päätellä. Työryhmään kuuluvat Jouko Hetta, Inkermarja Hetta, Inga-Briitta Magga, Jouni Alakorva ja Veikko Feodoroff.

Hettojen ja Maggojen historia kyseisessä erämaassa tiedetään varsin lyhyeksi. Missä määrin sevettijärveläinen Feodoroff on perinteisen saamelaisen luonnontietonsa alueella, sitä on sivullisen vaikeampi mennä sanomaan. Ehkä Feodoroffin esi-isät ovat kisailleet kyseisessä kairassa reviireistään ja poroistaan Moskun ja muidenkin metsälappalaisten kanssa. Pelkästään nykypäivän tiedosta puhuttaessa asiahan selviäisi kun ajettaisiin kelkalla Saariselältä Korvatunturin kautta Kärekeojalle.

Toki tuosta Akwé:Kon työryhmästä muutama tuon välin tunteva löytyisi, pois siis moinen viisastelu.
Siis Jouni Alakorvako hän sitten edustaa ainoana Sompion erämaan alkuperäisintä lappalaisväestöä?
On myös muistettava, että UKK-puisto on varsin pitkälle Inarista etelään inarinsaamelaisten, inarinlappalaisten, asiakirjoistakin todennettavaa pyyntialuetta. Totta toki yhtään inarinsaamelaista ei tähänkään Akwè:Kon työryhmään voitu valita, joten mistään perinteisyydestä en menisi työryhmän kohdalla kokonaisuutena puhumaan.

Inarinsaamelaisten kohdalla on todettava vielä sen verran, että jotkut heistä ovat ihan ministereihin vedoten vaatineet, ettei heidän edustustaan saa saamelaiskäräjillä vahvistaa. Kauhea vahinko sinällään tuo taannoinen 84 nimen vetoomus.

UKK-puiston Akwé:Kon työryhmä on yhden lausuntonsa antanut. Se vastustaa jyrkästi moottorikelkkojen sallimista matkailussa puiston alueella, koska kelkat heikentävät saamelaisen kulttuurin, erityisesti poronhoidon, harjoittamista. Sikäli kun olen puiston johdolta toisessa yhteydessä kuullut, mitään massakelkkailua alueelle ei olla edes esittämässä, ainoastaan jonkun verran ohjatun retkeilyn huoltoajoa. En tiedä montako Vuotson tai Inarin saamelaista tai ilman etnistä erityisstatusta omaavaa matkailuyrittäjää UKK-puistoon noilla luvanvaraisilla huoltoajoillaan suunnistaisi, mutta kyllä se sitten varmaan poronhoidolle merkittävä uhka olisi?

Kun seuraava otsikko liittyy toivomiseen, voisin tässä toivoa, että Metsähallitus ottaisi näihin Akwé:Kon haahuiluihin jo kriittisemmän kannan ja koettaisi osaltaan kokeilla elää nykypäivää ja nykyajan realismit ymmärtäen.

Tuohon realismiin kuuluu se, että annetaan sellaistenkin elinkeinojen elää, joilla on vielä kehittymisen edellytyksiä.

Toivotaan, toivotaan ILOa

Samainen Lapin kansa kertoi kahdella kielellä kuinka eduskunta käsittelee ILO 169 sopimuksen ratifiointia syksyn aikana. Uutisen mukaan sopimuksen voimaansaattaminen mainitaan valtioneuvoston kanslian luettelossa, jossa listataan eduskunnalle vaalikauden lopulla annettavat esitykset.

Luettelossa ILO-sopimuksen aikatauluksi mainitaan marraskuu. Oula-Antti Labba uutisoi valtasaamella ja Riku Lavia monistaa saman suomenkielelle, että oikeusministeriön saamelaisasioista vastaava virkamies Camilla Busck-Nilsen ei kuitenkaan tiedä vielä tarkkaa ILO-aikataulua. Se riippuu hänen mukaansa saamelaisasioiden ministerityöryhmän päätöksestä ja miten jatkovalmistelussa edetään.

Siis miten lienee, mutta toivotaan, toivotaan, on ainakin tuon uutisen fakta-anti.

Ei voi ainakaan sanoa, etteivätkö Yle Sápmi ja Lapin Kansan saamelaistoimitus olisi jaksaneet asiaa pyörittää ja siitä kysellä. Myös saamelaiskäräjälain uudistamisesta on kirjoitettu niin, että puhutaan jo vanhasta ja uudesta saamelaiskäräjälaista, vaikka mitään virallista uutta lakiehdotustakaan ei liene missään valtioneuvoston käsittelyssä.

Siispä katsotaan, katsotaan.

Veikko