Oikeusvaltio Suomi ja 8(j)

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoi joitain päiviä sitten ratkaisunsa hänelle tehtyyn kanteluun koskien kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen 8(j)-artiklan suomenkielisen käännöksen virhettä ja siitä johtuvaa artiklan virheellistä ja syrjivää soveltamista Suomessa.

Kantelu kohdistui erityisesti ympäristöministeriöön, joka on kyseiseen artiklaan viitaten laatinut muun muassa Metsähallituksen sovellettavakseen ottaman Akwé:Kon -ohjeistuksen. Tuo ohjeistus nostaa käytännössä saamelaiskäräjät arvoon arvaamattomaan valtionmaiden ja -vesien käytössä ja sen suunnittelussa eli tuomaan niihin ohjeeksi saamelaista perinteistä tietoa ja luonnon käytön osaamista.

Käytännössä tuo ”perinnetieto” ja osaaminen ovat olleet hyvin pitkälle yhtä kuin poronhoidon intressi.

Suomenkielisessä 8(j)-artiklan käännöksessä viitataan alkuperäiskansoihin ja paikallisiin yhteisöihin, kun taas englanninkielisessä versiossa käytetään vastaavassa kohdassa ilmaisua ”indigenous and local communities”. Kantelijoiden mukaan tuo ”indigenous and local communities”olisi tullut kääntää muotoon ”alkuperäiset ja paikalliset yhteisöt” eikä kytkeä sitä suoraan koskemaan vain alkuperäiskansoja. Käsitettä kansat eli ”peoples” ei ole mainittu alkuperäisessä sopimuksessa, jonka virallisiin kirjauskieliin englanti kuuluu.

Käytännössä suomalainen omaperäinen käännös tai tulkinta ovat johtaneet tilanteeseen, jossa artiklan katsotaan koskevan Suomessa vain saamelaisia – ja joiden ääntä artiklan nojalla siis käyttää saamelaiskäräjät.

Kantelijat halusivat oikeuskanslerin selvittävän, ovatko sopimuksen kääntämiseen osallistuneet sekä artiklan 8(j) soveltamisesta päättäneet syyllistyneet toiminnassaan laiminlyönteihin. Edelleen haluttiin selvityttää, tulisiko kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen käännös laatia uudelleen ja tulisiko artiklan soveltamista laajentaa koskemaan Suomessa myös muita yhteisöjä kuin alkuperäiskansa saamelaisia.

Muun muassa kansalaisten perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista valvova oikeuskansleri Jonkka käsitteli asian lopulta kevyesti.

Näin voi asiaa kansalainen itsekseen arvioida kun katsoo mihin taustatietoon ratkaisu näyttäisi perustuvan. Käytännössä se myötäilee ympäristöministeriön antamaa selitystä.

Jonkan ratkaisussa todetaan: ”Englanninkielisen sopimustekstin 8 artiklan j-kohdan mukaan ”each Contracting Party shall, as far as possible and appropriate: --- (j) Subject to this national legislation, respect, preverse and maintain knowledge, innovations and practices of indigenous and local communities embodying traditional lifestyles relevant for the conservation and sustainable use of biological diversity and promote their wider application with the approval and involmement of the holders of such knowledge, innovations and practices and encourage the equitable sharing of the benefits arising from the utilization of such knowledge, innovations and practices;”

Edelleen todetaan: “Suomenkielisen käännöksen 8 artiklan j-kohta kuuluu seuraavasti: ´Kunkin sopimuspuolen tulee mahdollisuuksien mukaan ja soveltuvin osin---) kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kunnioittaa, suojella ja ylläpitää alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen sellaista tietämystä, keksintöjä ja käytäntöä, joka sisältyy biologisen monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kannalta merkityksellisiin perinteisiin elämänmuotoihin ja edistää ja laajentaa niiden soveltamista mainittujen yhteisöjen luvalla ja myötävaikutuksella sekä rohkaista tietämyksestä, keksinnöistä ja käytännöstä saadun hyödyn tasapuolista jakoa´,”

Oikeuskansleri Jonkka lausuu edellisestä: ”Voidaan todeta, että suomen- ja englanninkieliset sopimustekstit eroavat sanamuodoltaan toisistaan kantelijain väittämällä tavalla siten, että suomenkielisessä versiossa käytetään sanaa alkuperäiskansa, jota ei englanninkielisessä tekstissä ole.”

Mutta sitten mitä lausuukaan ympäristöministeriö?

Sen mukaan suomenkielisen käännöksen osalta kyseessä ei ole kuitenkaan käännösvirhe, ”vaan sopimuksessa tarkoitetaan nimenomaan alkuperäiskansoja.” Ministeriö katsoo myös, että biodiversiteettisopimuksen hyväksymisen jälkeen alkuperäiskansojen käsite (indegenous peoples) on saanut YK:ssa laajan hyväksynnän ja sitä on nyttemmin YK:ssa käytetty ilmaisun ”indigenous communities” sijasta. Ministeriön mukaan ”myös biodiversiteettisopimuksen osapuolten välillä on käynnissä prosessi, jonka tarkoituksena on, että tulevissa sopimukseen liittyvissä päätöksissä käytettäisiin ilmaisua indigenous peoples and local communities, vaikka alkuperäistä sanamuotoa ei olekaan tarkoitus muuttaa”.

Tämä selitys tukee ympäristöministeriön mukaan sitä, että suomenkielinen teksti ei ole kantelun tarkoittamalla tavalla virheellinen!

Ministeriö myöntää, että ”paikallisyhteisön käsitettä tulisi kansainvälisellä tasolla selventää, mutta tällä ei ole merkitystä sopimuksen suomenkielisen oikeellisuuden suhteen”. Ministeriön mielestä se ei ole soveltanut 8(j)-artiklaa virheellisesti.

Oikeuskansleri Jonkka lausuu ympäristöministeriön selityksen perusteella: ”Ympäristöministeriön lausunnosta edellä esitetty huomioon ottaen minulla ei ole käytettävissä olevan aineiston perusteella aihetta epäillä, että Suomen säädöskokoelman sopimussarjassa julkaistu biodiversiteettisopimuksen suomenkielinen käännös kantelussa tarkoitetuilta osin olisi ainakaan sillä tavoin virheellinen tai sopimuksen soveltamisalasta epäselvyyttä aiheuttava, että se antaisi oikeudellisen perusteen toimenpiteisiini”.

Ei voi kuin ”käytettävissä olevan materiaalin perusteella" ihmetellä!

Oikeuskansleri ei näytä selvittäneen mikä on tuo ympäristöministeriön selittämä ”laaja hyväksyntä YK:n piirissä”, mikä on tuo ”biodiversiteettisopimuksen osapuolten välillä käynnissä oleva prosessi” ja mistä asiat siinä mahdollisesti kiikastavat ja eipä hän tunnu perustavan toimenpiteisiin asti siitäkään, että ministeriö myöntää epäselvyyttä artiklan soveltamisesta paikallisyhteisöjen suuntaan olevan, mutta voi muun muassa lainvalmisteluissa soveltaa artiklaa saamelaiskäräjien asemaa korostaen – tietoisena siitä, että paikallisyhteisöt-ilmaisu tulee joka tapauksessa säilymään artiklassa jatkossakin.

Jos oikeuskanslerin päätöstä ja sitä ohjaavaa ympäristöministeriön selitystä tarkkaan tulkitsee, niissä tunnustetaan, ettei Suomessa tiedetä miten sopimusta tulisi soveltaa, vaan paikallisten yhteisöjen käsite vaatisi kansainvälistä selventämistä.

Tosiasiassa vaadittaisiin vain kansallista selventämistä!

Ohessa UNEP-CBD:n (United Nations Environment Programme - The Convention on Biological Diversity) määritelmä, joka on varsin selkeä: ”Local communities may be defined as the human population in a distinct ecological area who depend directly on its biodiversity and ecosystem goods and services for all or part of their livelihood and who have developed or acquired traditional knowledge as a result of this dependence, including farmers, fisherfolk, pastoralists, forest dwellers and others.” (See UNEP-CBD Sui generis workshop, UNEP/CBD/WG8J/4/INF/18, p.2.)

Edellinen vapaasti suomentaen: ”ihmispopulaatio, joka asuu tietyllä ekologisella alueella ollen suoraan riippuvainen sen biodiversiteetista ja ekosysteemin tuotteista sekä palveluista joko kokonaan tai osittain ja joka on tämän riippuvuussuhteen seurauksena hankkinut perinteistä tietoa, esimerkiksi maanviljelijät, kalastajat, paimentolaiset, metsästäjät jne.”

Kun Suomessa tulee tarkastella ja tarkistaa artiklan 8(j) tulkitsemista ja soveltamista, tulee samassa yhteydessä myös selvittää onko saamelaiskäräjät edes sellainen yhteisö, jota tällaisessa soveltamisessa (esimerkiksi Akwé:Kon) voidaan pitää tarkoitettuna osapuolena. Toisin sanoen, tulisiko artiklaan liittyvä kuuleminen ja tukeminen kohdistua oikeasti saamelaistenkin kohdalla huomattavasti paikallisemmin – niihin todellisiin alkuperäis- ja paikallisyhteisöihin, joissa artiklassa mainittu perinteinen tietämys ja käytäntö todellisuudessa elävät?

Minusta oikeusvaltio Suomen oikeuskanslerin nyt antama päätös ei vakuuta. Se antaa kuitenkin mahdollisuuden prosessin jatkamiseen – ja ellei muutoin, kansainvälisellä foorumilla.

Veikko