Tuleeko ILO-ratifioinnista Jyrki Kataisen lahja Lapille?

Oikeusministeriössä virkamiestyönä valmistunut luonnos hallituksen esitykseksi ILO 169 -sopimuksen ratifioimiseksi putkahti lausuntokierrokselle, joka kestää kesäkuun loppuun. Lueskelin lainsäädäntöjohtaja Sami Mannisen ja hänen virkamiesjoukkueensa aikaansaannoksen tänään kertaalleen läpi ja ensimmäisinä vaikutelmina joutuu kysymään samaa kuin mistä jo aiemmin kirjoitin: Tekisikö Suomi naapurinsa erheen ILO-sopimuksen ratifioinnissa?

Toinen ja hieman huvittunut ajatus jäi päälle aivan lähes 80-sivuisen luonnoksen lopusta, jossa hallituksen esityksen allekirjoittajiksi on signeerattu pääministeri Jyrki Katainen ja oikeusministeri Anna-Maja Henriksson: Näinköhän kokoomuslaisen pääministerin piti olla rakentamassa Suomen Lappiin taannoisten taistolaisten kollektiivinen haavemaa? Historiaan perustumaton järjestelmä, jota on viimeiset kolmekymmentä vuotta ajettu kuin käärmettä pyssyyn, mutta joka on jokaisella yrityksellä tähän mennessä kaatunut omaan mahdottomuuteensa.

Täytyy heti jatkoksi todeta, että mikäli Suomen alkuperäiskansakysymys olisi kansainvälisesti ja kansallisesti kestävällä tavalla ratkaistu - ja johon ratkaisuun olisi ollut tutkimuspohjaa ja aikaa edellisestä maaherra Hannele Pokan saamelaistoimikunnasta lähtien reilustikin - ei ILO-sopimuksen ratifioinnille mahtaisi löytyä juurikaan vastustusta. Kyseessä on toki vanha ja nykyajan tasa-arvoisiin ja hyvinvoiviin Pohjoismaihin huonosti istuva sopimus, mutta siitä huolimatta mikä ettei. Mutta nyt kun oikeusministeriön lainvalmistelijat rajaavat sopimuksen ratifiointia maiden käytössä koskemaan vain nykyistä nk. saamelaisaluetta ja nykyistä saamelaiskäräjien vaaliluettelon tarkoittamaa väestöä, josta kaiken lisäksi yli 60 prosenttia asuu muualla kuin tuolla rajatulla alueella, riittää jo tuosta lähtökohdasta vääntöä muutamiksi kymmeniksi vuosiksi tulevaisuuteen.

No, Katainenhan ei aio olla enää sitten näissä kotomaan politiikan kuvioissa, Suomen selvityksiä työjärjestö ILO:lle tai muuallekaan allekirjoittamassa.

Oikeusministeriön virkamiesten luonnoksessa todetaan, että Suomen nykyinen lainsäädäntö luo riittävät edellytykset ILO 169 -sopimuksen ratifioinnille. Tosiasiassa näinhän on ollut jo kymmeniä vuosia, mutta kun valtiolta on herunut kaiken aikaa lisää, miksei sitä olisi saamelaiskäräjien johdon kannattanut lypsää. Nyt kun Mannisen joukko kirjoittaa lainsäädännön riittävästä tasosta, se liittää tuohon tasoon jo myös vasta valmistelussa olevia lakeja eli saamelaiskäräjälain tarkistamisen ja parhaillaan lausuntokierroksella olevan uuden metsähallituslain ja siihen sisältyvät ”saamelaispykälät”.

Jos saamelaiskäräjille ja sen kylkeen kiinnittyneelle kolttien kyläkokoukselle annetaan noissa laeissa esitetty asema käyttää saamelaisten puheoikeutta valtionmaiden ja -vesien käyttöä sekä myös kuntien hankkeita koskien, on kysymys yksityisten oikeuksien – myös saamelaisten yksityisten oikeuksien – ylitse menevästä kollektiivisesta vallankäytöstä. Kaiken lisäksi tuo ”kollektiivi” kutistuu käytännön lausunnonannossa ja yhteistyövelvoitteen täyttymisen valvonnassa muutamaan henkilöön. Näyttöjä näistä yhden miehen tai yhden naisen puheenjohtajalausunnoista on viime aikoina saatu. Niissä on pyritty puuttumaan myös saamelaisten yksityisiin oikeuksiin tai hankkeisiin.

Tuohon saamelaiskäräjien tulevaan statukseen pitää lakien poliittisen käsittelyn vaiheissa tarkoin tarttua. Saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmäkin on edelleen tietenkin hakusessa, mutta tänään siitäkin saatiin julki oikeusministeriöstä saamelaiskäräjille tarjottu ”neuvottelupohja”, joka jättäisi polveutumisen jollain tavalla mukaan saamelaisuuden määrittelyyn.

Epäilen, tokko moinen kelpaa Klemetti Näkkäläjärvelle.

Koko tämä ILO-sopimuksen ratifioinnin valmisteluun tähtäävä prosessi on ollut Jyrki Kataisen(kin) hallituksen aikana melkoista sirkusta. Näkkäläjärven puolue tuntuu oikeusministerinsä topakkuudella vedättäneen asiaa mennen tullen ja muut tuntuvat vain vikisseen. Ei ole kauankaan, kun eräs melkoisella pallilla istuva virkamies vakuutteli minulle, ettei Suomi tule ILO-sopimusta ratifioimaan. Ehkä näin vielä käykin, mutta se Norjan erhe näyttää joka tapauksessa olevan toinen potentiaalinen vaihtoehto.

Toisin sanoen, että ensin ratifioidaan ja sitten aletaan taajoa mitä ratifioinnin olisi pitänyt tosiasiassa tarkoittaa. Ja onhan näitä tapauksia toki muualtakin maailmalta.

ILO-valmistelujen vaiheista vielä muistutus siitä episodista, kun Klemetti Näkkäläjärvi ilmoitti julkisuudessa kuinka ILO-sopimuksen ratifiointi voidaan tällä erää unohtaa. Hän pani suorastaan pistettä koko puuhastelulle. Monikin taisi ihmetellä Näkkäläjärven sanomaa, mutta toki sekin oivallettiin, ettei ILO-sopimusta itse asiassa enää tarvittaisikaan mikäli nyt meneillään olevat lakihankkeet menevät saamelaiskäräjien johdon haluamalla tavalla läpi.

Niin, Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa luvataan edistää aktiivisesti myös pohjoismaisen saamelaissopimuksen synnyttämistä. Ehkä siitäkin saadaan vielä kuulla hallituskauden loppukirin aikana.

Ruotsi muuten on tainnut heittää haikailemasta ILO:n sekä pohjoismaisen saamelaissopimuksenkin perään.

Veikko