Suomalaisen porotutkimuksen uranuurtaja ja tutkijan nahkansa
myymättä säilyttänyt dosentti ja RKTL:n Kaamasen porotutkimusaseman
tutkimuspäällikkö Mauri Nieminen
kirjoittaa Lapin Kansan ”Näkökulma” -palstalla (LK 9.12.13) vakavaa asiaa
poronhoidosta – ja eritoten nk. saamelaisalueella.
Vaatii tutkijalta rohkeutta arvioida kriittisesti kahta
tabua asiaa: poronhoitoa ja saamelaisten luonnon käyttöä.
Nieminen oli viikonpäivät sitten kuultavana, kun uuteen
metsähallituslakiin erityisiä saamelaispykäliä sorvaamaan nimitetty maa- ja
metsätalousministeriön työryhmä kokoontui Inarissa. Niemisen lisäksi työryhmä
kuuli hänen nuorempaa kollegaansa Jouko
Kumpulaa ja poroasioissa vielä Suomen porosaamelaisten puheenjohtajana
tällä kerralla esiintynyttä Pekka
Aikiota.
Niemisen ja Kumpulan viestit pohjoisten erämaa- ja
tunturipaliskuntien laidunten tilasta kävivät täysin yksiin. Aikiokin myönsi
”saamelaisen poronhoidon” ongelmat, mutta syytti niistä lähinnä vain suomalaista
paliskuntien aitaamista. Hänen ratkaisunsa porolaidunten kestoon oli varsin
teoreettinen: tulisi olla mahdollisuus jutata vaikkapa Utsjoen ja Sallan
välillä.
Voin kertoa, että yhtä utopistisia asioita on tyrkyllä myös Klemetti Näkkäläjärven johtamalta
saamelaiskäräjien työryhmäkokoonpanolta.
Nyt kun edessä on kyseisen lakityöryhmän viimeiseksi
tarkoitettu kokous, näyttää siltä, että poronhoidon ja sen ohella nimellisinä
elinkeinoina metsästyksen ja kalastuksen edistäminen saamelaisten kotiseutualueella ollaan esittämässä Metsähallituksen julkiseksi
hallintotehtäväksi. Se tarkoittaa, että Metsähallitus saa erämaalain,
luonnonsuojelulain sekä laatimiensa kansallis- ja luonnonpuistojen hoito- ja
käyttösuunnitelmien saamelaiskirjausten ohella uuden työkalun luonnon
köyhdyttämisen jatkamiseen. Suorastaan määräyksen.
Nykyisessä metsähallituslaissa ja uuteenkin on tulossa
kirjaus siitä, että Metsähallituksen tulee hoitaa, käyttää ja suojella
hallinnassaan olevia luonnonvaroja ja että sen sen tulee toimia kestävästi ja
tuloksellisesti. En tiedä miten tuo ”kestävästi” on tulkittu, sillä ainakin
täällä pohjoisessa, lähestulkoon kauttaaltaan jollain tavoin suojelluilla
alueilla, tuo ”kestävyys” ei näy ainakaan luonnon kestävänä käyttönä ja
etenkään luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisenä.
Niinpä kun uuden metsähallituslain saamelaispykälien
kohdalla on puhuttu kaiken aikaa mm. luonnon monimuotoisuutta ylläpitävän ja
edistävän ”saamelaisen perinnetiedon” hyödyntämisestä kansainvälisen
biodiversiteettisopimuksen 8j-artiklasta juonnetulla Akwé: Kon –yhteistyöllä,
ei voi kuin ensimmäisten kokemusten perusteella mielessään ihmetellä. Ja pelätä
pahinta, sikäli mikäli moisten ohjeistusten soveltaminen jää pelkästään
saamelaiskäräjien ja Metsähallituksen aluetason hommiksi. Ympäristöministeriönhän
kuuluisi Metsähallitusta luonnonsuojelun osalta ohjeistaa, mutta lieneekö se
ohjeistus jäänyt tällaisten Akwé: Kon –kirjasten tasolle? Ainakin jäljistä
voisi jotain sinne päin päätellä.
Joka tapauksessa Akwé: Kon –ohjeistusta on ajettu pitkin
matkaa, ellei nyt metsähallituslakiin, ainakin lain perusteluihin erinomaisena
kulttuurisena ja luonnon kannalta erinomaisena työskentelymallina.
Ehkäpä tässä käy vielä niin, että tarvitaan kunnollinen
kansainvälinen skandaali puhkaisemaan suomalainen biodiversiteettikupla.
Tapahtuuko se jonkin kansainvälisen suojelujärjestön masinoimana vai EU:lle
tehtynä Natura-kanteluna, sen aika saattaa näyttää.
Tai sitten annetaan vain itse aiheutetun ekokatastrofin
hoitaa asia.
Veikko
Jk. Kun moitin Metsähallitusta ja sitä ohjaavia
ministeriöitä, täytyy huomauttaa, että toki Metsähallituksenkin sisältä löytyy
kriittisiä näkökulmia. Monet niistä jäävät taustapuheiksi, mutta joku sanoo
niitä myös julki, kuten oheisen linkin takaa löytyvä aluepäällikkö Yrjö Norokorpi Helsingin Sanomien
haastattelussa:
ja kukaan " poromies" ei edes pärjää teurasmyynti tuloillaan
VastaaPoistaMetsähallituksessa on unohdettu sen tehtävänä olevan muukin kuin edustaa Näkkälän väitöstilaisuudessa!
VastaaPoistaHaluan kiittää tohtori Mauri Niemistä hänen kirjoituksessaan Lapin Kansassa 9.12.2013. Siinä hän osoittaa vakuuttavasti miten huonosti porolaitumet saamelaisalueilla Suomessa ja Norjassa voivat.
VastaaPoistaMauri osoittaa miten 1970-luvulta lähtien laidunmaita on kulutettu katastrofaalisin sosiaalisin ja taloudellisin seurauksin. Tämä jos mikäosoittaa, että laidunten käyttöön perustunut perinnetiedon mukainen valvonta on ollut heikkoa, mikä puolestaan osoittaa saamelaisten poroyhteisöjen sosiaalisten instituutioiden olevan helppoja muutoksille.
Joten kysymyksessä on laajempi malli: kun saamelaisten vastuullisuus ei käy yhteen luonnon mallien ja kiertokulkujen kanssa, on selvää, että vastuuttomuus tässä suhteessa rehottaa. Luonnon logiikan ja ihmisten käytöstä sääntöjen välistä epäyhtenäisyyttä kutsutaan yhteisen ja yksityisen edun väliseksi ristiriidaksi. Maurin kirjoitus osoittaa myös saamelaisten perinnetiedolla ei tällaisessa ristiriitatilanteessa ole ollut mitään käyttöä.
Maailma saamelaisalueella on nykyään aineellisesti aivan erilainen kuin ennen. Nämä erot selittävät, miksi ns. perinteisen saamelaisen talousajattelun periaatteet eivät enää toimi 2000-luvun alussa. Saamelaisten suhde myös luontoon, käsitys vaurauden alkuperästä ja taloudellisen toiminnan tarkoituksesta on muuttunut viimeisen sadan vuoden aikana radikaalisesti. Muutos on ollut niin silmiinpistävä, että sitä voidaan pitää merkkinä yhden aikakauden loppumisesta ja uuden alkamisesta. Ennen toista maailmasotaa luontoa saamelaisalueella pidettiin yhtymättömänä luonnonvarojen lähteenä. Ihmisiä sata vuotta sitten saamelaisten kotiseutualueella oli n. 1 000-1 500, ja alkeellinen tuotantoteknologia rasitti luontoa paljon vähemmän kuin nykyään. Asukkaiden vaikutus ympäristöön oli vähäinen ja vain paikallinen. Vesistöjen ja metsien luonnonvarat vaikuttivat käytännössä rajattomilta.
Asutuksen levittäytyessä yhä pohjoisemmaksi kasvoi tunne ihmisen ylivertaisuudesta luontoon nähden. Teknologian edistysaskelten ansiosta saamelaisetkaan eivät olleet enää yhtä avuttomia kulkutautien, nälänhädän ja luonnonmullistusten edessä.
Kun tämä tunne yhdistyi käsitykseen lähes ehtymättömistä luonnonvaroista, saamelaisten, lappalaisten ja uudisasukkaiden kohtalo tuntui olevan Lapin ihmisten itsensä käsissä eikä riippunut enää samalla tavoin kuin aikaisemmin perinteisestä tiedosta. Saamelaisille luonto ei ollut enää este kehitykselle kuten aikaisemmin. Myöhempi kehitys on kuitenkin osoittanut, miten talouden riippumattomuus luonnosta on ollut jo lähtökohtaisesti toiveajattelua. Kuten uusimmat tutkimustulokset osoittavat; viimeistään nyt se on menettänyt uskottavuutensa.
jatkuu...
... Vuosisatojen ajan paikallisesti toimineen talouden hyödyt tunnetaankin jo vanhastaan. Siksi perinnetiedon merkitystä ja sen käyttöönottoa olisi kannattanut pohtia perusteellisestikin tässä metsähallituslakityöryhmässä. Vain kestävään kehitykseen perustuva paikallistalous tarjoaa pysyviä työpaikkoja ja vakaata tuloa sekä vähentää kuljetusmatkoja ja polttoaineen tarvetta.
VastaaPoistaSen sijaan nykysaamelaisten porotalous, maanviljelys ja muut luontaiselinkeinot vaativat valtavasti öljypohjaisia tuotantopanoksia; moottorikelkkoja, autoja, traktoreita, moottoreita ja muita teknisiä laitteita, tuhansien kilometrien kuljetuksia laivoilla ja lentokoneilla, sekä lannoitteita, rehujen säilöntäaineita jne. Ruokamuovipakkauksetkin ovat öljypohjaisia.
Niin kauan kuin öljy on ollut halpaa ja ilmastonmuutos pysynyt kurissa, poronhoidon ja muiden saamelaiselinkeinojen öljyistyminen ei ole ollut suuri ongelma. Nyt kun koko maailma taistelee kasvihuonekaasujen päästöjä vastaan ja kilpailu vähäisistä öljyvaroista käy yhä kovemmaksi, tuontiruoka muuttuu yhä kalliimmaksi. Kestävä paikallinen porotalous ja muut luontaiselinkeinot voisivat lieventää näitä ongelmia. Ne voisivat myös vähentää poronhoidon ja muiden saamelaiselinkeinojen öljyriippuvuutta ja lieventää nykyisen tehoporonhoidon ekologisia vaikutuksia. Samalla ne tuottaisivat terveellisempää ruokaa, lisäisivät ruokaturvallisuutta ja kohentaisivat paikallisten yhteisöjen vuorovaikutusta. Paikallisesti tuotettua ruokaa ei tarvitsisi kuljettaa kauas. Se vähentäisi polttoaineen kulutusta. Olisi jo korkea aika saamelaiskäräjienkin keskuudessa pohtia stradegiaa siitä missä aikataulussa voitaisiin poronhoidossa palata jälleen kestävään talouteen.
Myös globaali näkökulma tukisi tällaista näkemystä. Siirtyminen nykyisestä luonnonvaroja kuluttavasta talousmallista ekologiseen ja kestävään talouteen vaatii kuitenkin vuosia kestäviä muutoksia monilla tasoilla - perusteorioissa, bisneskäytännöissä ja politiikassa. Talouden edistysaskeleista huolimatta nykyinen talousjärjestelmän painii vakavissa ongelmissa, ja se kaipaa muutosta. Muutos ei kuitenkaan ole mahdollista ennen kuin tunnustetaan tosiasiat.
Jouni Kitti
Hienoa Mauri Nieminen! Onneksi löytyy vielä korkean tason asiantuntija, joka sanoo asiat niin kuin ne on. Kiitokset myös Veikolle ja Jounille - ilman teitä olisi vääryys muuttunut jo todeksi.
VastaaPoistaJa kaiken lisäksi: Mauri haluaisi poronhoidon parasta, mutta on saanut usein lyhytnäköiset maksimaalisen hyödyn tavoittelijat silmilleen. Kuten muutkin, jotka uskaltavat sanoa asiat niin kuin ne on.
VastaaPoistaTaitaapi nälkiintyminen olla pahin peto poroille. Nälkäänkuollut poro
Poistaon helppo laskea pedon tiliin. Vai kuinka?
Akwe Kon näyttää olevan Klemetin perhe-suku -projekti. Aika sisäpiirin touhuksi on mennyt. Työryhmän sihteeri Suvi Juntunen näkyi itsenäisyyspäivän vastaanotolla Klemetti Näkkäläjärven käsipuolessa. Onko hän vaimo tai avopuoliso/seuralainen? Jos ei ole on asia kummallinen. Yleensä ulkopuolinen seuralainen avustaa kutsuttua, joka tarvitsee apua selvitäkseen kutsuille/kutsuilla. Ei Klemetissä näkynyt mitään ulkoisia merkkejä siitä, että hän olisi ollut avustajan tarpeesta.
VastaaPoistaToisaalta Suvi Juntunen allekirjoittaa puheenjohtajan avustajan ominaisuudessa Saamelaiskäräjien lausuntoja. Toisena allekirjoittajana on Klemetti Näkkäläjärvi, joka on tehnyt lausunnosta päätöksen.
Omituista.n Voisiko joku selittää?
Sikäli kun työssä ollessani tulkitsin oikein saamelaiskäräjillä edellisten asemasta käytyä keskustelua, kyseessä on sekä työ- että siviilielämän pari. Jotain ongelmaa kai tuosta suhteesta silloin rakenneltiin, en niin tarkoin muista mikä se ongelma oli, mutta taisi liittyä edustamiseen.
PoistaSaamelaisuushan ei ole geeneissä eikä väestökirjanpidossa tai veroluetteloissa, vaan se opitaan perheyhteisössä.
VastaaPoistaNäinhän sen nykyään kerrotaan olevan!
PoistaKellään ei kiinnosta miten Inarin kalastajilla menee ? Tänne kuulumatonta suurporotaloutta kyllä tuetaan. Taitaa se kalastus olla kuitenkin se mikä on Inarin alueen ihmisiä elättänyt. Enpä ole kuullut Klemetinkään sanakaan asiasta puhuneen.
VastaaPoistaVeikon blogikirjoituksista syntynyt keskustelu osoittaa, että olosuhdeanalyysi olisi paljon auttanut käsittämään ILOn alkuperäiskansayleissopimuksen ratifioinnin tiellä olevia esteitä tai , onko Suomessa alkuperäiskansoja yleissopimuksen tarkoittamassa merkityksessä. Tosiasia myös on, että kansainvälisen sääntelyn mukaisesti alkuperäisyyden keskeisin kriteeri on itseidentifikaatio, ei mikään muu yksittäinen seikka.
VastaaPoistaSaamelaisten kotiseutualueella ja koko muulla Lapilla on kuitenkin paljon yhteisiä piirteitä, jotka korostuvat sitä enemmän mitä yleisempi tarkastelun näkökulma on. Lappalaiset joutuivat luopumaan kielestään valtion ja kirkon vaatimuksesta. Se oli osa tilojen perustamista ja kiinteän asutuksen muodostumista. Kielensä menettäneet eivät ole luopuneet kuitenkaan oikeuksistaan, eikä heillä ole mitään syytä siihen. Todettakoon, ettei yleissopimuksen soveltamisen kannalta kielellä tai nykyisillä itsehallintoelimillä, valtion perustamalla saamelaiskäräjillä ole merkitystä alkuperäisyyttä arvioitaessa. Jos sellainen katsotaan olevan, se puhuu yleissopimuksen alkuperäisyyttä vastaan kansan olojen määrittäjänä enemmän kuin puolesta.
Etujärjestöksi muokkaantunut saamelaiskäräjien linja on valtion hyväksymä: sen politiikkana on kieltäytyä neuvottelemasta todellisten osapuolten kanssa ja sopimasta yhtään mistään. Lappalaiset verisukulaiset kielletään virallisesti! Lappalaisten asemaan liittyvien ongelmien ratkaisu edellyttää syvällisiä sisäisiä uudistuksia saamelaiskäräjien hallinnossa. Saamelaiskäräjien rakenteen on taattava kaikkien saamelaisryhmien tasapuolinen edustus niin, ettei enemmistö voi vaientaa ja jyrätä alleen kulttuurisia tai saamelaispoliittisia vähemmistöjä.
Historiallisissa selitysmalleissa ei avaudu keinotekoinen kaksijakoisuus; saamelaisuus ja lappalaisuus. Kun tätä kysymystä katsoo alkuperäisväestönmuodostuksen näkökulmasta, huomaa, ettei asiaan liity ristiriitoja; saamen kielen vaihtuminen vuosisatojen aikana saamesta suomen kieleksi ei estä lappalaisia identifioitumasta alkuperäisväestöksi. Kulttuurierot ovat muutoin vähäisiä, jos niitä on ollenkaan. Sama koskee perinteisiä elinkeinoja.
Maantapaan kuuluvan tasapainon säilyttämisen kannalta on tärkeää huomata, että saamelaisilla ja lappalaisilla on mahdollisimman pitkälle samanlainen historia ja siihen sisältyvät perusarvot. Rauhanomainen rinnakkaiselo voidaan varmistaa silloin, kun se nojaa orgaaniseen todellisuuteen. Etnisillä saamelaisilla ja lappalaisilla on vuosisatojen ajalta vakiintuneet verkostoituneet yhteistyömuodot mitä moninaisemmissa arkisissa ja muissa yhteyksissä, eikä niitä kannata väkivalloin ryhtyä hävittämään tällaisilla käräjien esittämillä malleilla-
Valtion on nyt aika astua esiin ja noudatettava lakia. Viime kädessä kansallinen ja kansainvälinen vastuu alkuperäiskansasta, kaikkien Suomen saamelaisten ja koko Lapin väestön asioista kuuluu Suomen eduskunnalle, joka ei voi sitä luovuttaa kenellekään etenkään etnisin perustein muodostetulle saamelaiskäräjille. Eduskunnalla ja sen perustuslakivaliokunnalla on nyt ajankohtainen mandaatti esittää myönteisten muutosten käynnistäminen! Sekin on sidottu kuitenkin tutkittuun totuuteen, selvitettyyn asutus- ja oikeushistoriaan ja saamelaisten ja lappalaisten nykyisiin oikeuksiin. Politiikan ala on rajattu. Valtion suurin taakka on lappalaisiin kohdistunut vääryyden taakka, jota ei laeilla voida työntää sivuun.
Tulevien ratkaisujen on oltava oikeudenmukaisia ja kaikkien väestöryhmien hyväksyttävissä, eikä tasa-arvoisuuden periaatetta voi syrjäyttää edes alkuperäiskansan oikeuksien perusteella. Valtion on aika hyväksyä lappalaisten alkuperäisyys ja oikeudet, jotta asiassa voidaan edetä. Sen myötä myös koko ratifiointi on pantava uusharkintaan.
Jouni Kitti
Saamenkielisen Sapmelas-lehden
päätoimittaja 1980-1999
67 § ” Saamelaiskärjäjien nimen kirjoittaa käräjien puheenjohtaja tai hänen estyneenä ollessaan jompikumpi varapuheenjohtajista yhdessä käräjien hallintopäälikön tai hänen määräämänsä käräjien muun virkamiehen kanssa.
VastaaPoistaKäräjien antamat lausunnot ja sen tekemät esitykset, aloitteet ja kannanotot sekä muut vastaavat asiakirjat allekirjoittaa käräjien puheenjohtaja tai hänen estyneenä ollessaan jompikumpi varapuheenjohtajista yhdessä hallintopäällikön tai hänen määräämänsä käräjien muun virkamiehen kansssa.
Pykälässä 22 on määritelty virat: hallintopäällikön, kulttuurisihteerin, lakimiessihteerin, sosiaali- ja terveyssihteerin, nuorisihteerin, talousihteerin ja toimistosihteerin virat sekä saamelaisyksikön suunnittelijan virka.
Puheenjohtajan avustaja ei ole virkamies eikä hallintopäällikkö voi määrätä häntä saamelaiskäräjien asiakirjojen toiseksi nimenkirjoittajaksi.
On huomattava, että käräjien kokouksen ei tarvitse käsitellä asiaa josta lausunto tms asiakirja annetaan. Saamelaiskäräjien nimissä annetut asiakirjat on em. tavalla allekirjoitettava.
68 § ”Saamelaiskäräjien hallintomenettelystä on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä hallintolaissa (434/03) säädetään.
Suomessa ei saamelaiskäräjien puheenjohtajalla ole virkamiesvastuuta, mutta muista pohjoismaista poiketen hänellä ja koko hallituksella ei ole myöskään parlamentaarista vastuuta, eli hallitukselle esitettyä epäluottamuslausetta ei oteta käsittelyyn eikä hallituksen tarvitse erota kesken vaalikauden vaikka se ei enää nauttisi käräjien yleiskokouksen enemmistön luottamusta, jota siis ei oteta edes äänestykseen. Poliittinen vastuu toteutuu ainoastaan säännöllisissä Saamelaiskäräjien vaaleissa, ja virkamiesvastuu ei milloinkaan. Saamelaiskäräjälain uudiistamisen yhteydessä olisi ollut ensiarvoisen tärkeää säätää että saamelaiskäräjillä olisi eduskunnan tapaan oma puhemiehensä ja hallituksella omansa, ja toteuttaa parlamentaarinen vastuu. Norjassa ja Ruotsissa puute ymmärrettiin ja korjattiin. Suomen Saamelaiskäräjäthän yleensä vaatii eri pohjoismaiden saamelaislainsäädännön yhdenmukaistamista. Mihin ihmeessä tämä vaatimus on nyt jäänyt saamelaiskäräjälakia uudistettaessa?
VastaaPoistaOn tärkeää, että tuot selväsanaisesti esiin, ettei puheenjohtajalla ja hallituksella ole minkäänlaista vastuuta mistään. Poliittinen vastuukin on aivan tyhjä sana. Se näkyy toiminnassa, joka on ilmeisen vastuutonta.
PoistaSaamelaiskäräjien työjärjestyksestä saa sen käsityksen, että virkamiehillä on samanlainen virkavastuu kuin muillakin julkisilla viranomaisilla ja organisaatioilla. Mutta se ei koske puheenjohtajaa.
Saamelaiskäräjiltä ei ole vastaisuudessakaan odotettavissa vastuullista toimintaa eikä demokratian pelisääntöjen noudattamista, jos asiaa ei korjata. Se tulee olemaan mielivaltaisen harvainvallan linnake Suomessa, kuten se on tähänkin saakka ollut.
Kun tähän vielä lisää "ihmisoikeuspuolustaja" Martin Scheininin esitys saamelaisten omasta tuomiovallasta (omat oikeusistuimet) "itsehallinnon" toteuttamisen verukkeella, voi kaiken toivon heittää edes alkeellisen oikeuden toteutumisesta.
En ymmärrä kuinka oikeusministeriön alaisena on valmisteltu esitys saamelaiskäräjälaiksi, jossa ei ole häivähdystäkään demokratiasta ja vastuusta. Onko niin, että oikeusministeri on kaikin voimin pyrkinyt toteuttamaan K. Näkkäläjärven ja hänen aseenkantajiensa harvainvallan pyrkimykset ja samalla pyrkinyt laajentamaan saamelaiskäräjien vastuutonta valtaa "vaikuttaa vähän enemmän" saamelaisten kotiseutualueen maiden ja vesien käyttöön.
Selityksenä voi olla vain se, että oikeusministeriön virkamiehet ovat täysin tietämättömiä (mikä ei liene mahdollista?) tai valmistelu on tapahtunut orjallisesti ministerin ohjeiden mukaan ja ministeri ilmeisesti on toiminut vain Klemetti Näkkäläjärven toiveiden postilaatikkona. Yksi selitys on se, että saamelaisia pidetään edelleen "viattomina jaloina villeinä", joita pitää ymmärtää ja "suojella" pahojen suomalaisten kulttuurin kontaminaatioilta, kuten demokratialta.
SK:n puheenjohtaja on mediassa esittänyt kantanaan eti yhteyksissä, ettei Suomen SK ota kantaa muiden maiden käräjiin, ja toisinpäin, ettei näiden toisten tule puuttua Suomen käräjien toimiin, mm. alkuperäiskansa-määrittelyssä, joka on Suomen SK:n itsenäisesti ratkaistava asia.
VastaaPoistaEi siis ole tulossa pohjoismaista saamelaissopimusta kun yhteispeli ei nyt maistu.
Puhemies ja hallituksen poliittinen puheenjohtaja korjaisi ongelman epäluottamuksen käsittelemättömyyden osalta. Omituista että vallan keskittäminen on käytössä oleva malli.
Saamelaisten 18. konferenssi vuonna 2004 toi Honningsvågin julistuksessa esille vaatimuksen jonka mukaan "on tärkeää, että koko saamelainen yhteisö voi tehokkaasti osallistua saamelaisen itsemääräämisen kehittämiseen ja toteuttamiseen". Eikö tämä edellyttäisi vähintäänkin lausunnon pyytämistä naapurimaiden saamelaiskäräjiltä silloin kun oman maan keskeistä saamelaisten itsemääräämiseen vaikuttavaa lakia ollaan uudistamassa? Ellei tämä tunnu tarpeelliselta, niin mitä tuolla kohdalla tarkoitetaan? Jos nyt sallitaan täysin ulkopuolisen sekaantua kommentillaan saamelaisen itsemäärämisoikeuden kehittämiseen.
VastaaPoistaKlemetti Näkkäläjärvi on etenkin blogeissaan arvostellut etten sanoisi haukkunut etenkin Norjan saamelaisten, suomalaisten ja monen muun mm.ugrilaisten kansojen yhteisön niiden "puuttumisesta " Suomen saamelaiskäräjien toimintaan. Kyse on ollut mielipiteen ilmaisuista tai saamelaiskäräjien huomioimattomuudesta ei varsinaisesta puuttumisesta itsehallintoon.
PoistaKlemetti kumppaneineen kuvittelee ja uskookin, että itsehallinto tai itsemäärääminen tarkoittaa itsevaltiutta ja sitä, ettei saamelaisten tarvitse ottaa huomioon muita esim. alueen, muiden pohjoimaiden tai Suomen asukkaita.
Käsitys on absurdi.
Se heijastaa sitä etnonationalistista ajattelua, joka on saanut yliotteen Klemetin ja hänen seuraajiensa ajattelussa.
Absurdia on myös, että sama joukko on oikopäätä hakemassa kansainvälisiltä areenoilta tukea silloin, kun heidän toiveitaan vastustetaan. Mutta haluavat sivuuttaa muiden suomalaisten mielipiteet.
Saamelaiset eivät ole tabu. Tai olisiko heistä parempi, että heistä vaietaan tyystin? Ei tietenkään, koska he ovat vakuuttuneet siitä, että heidän toiveidensa täyttymisen tiellä on muiden syvä tietämättömyys saamelaisten kulttuurista ja oikeuksista. Väärän tiedon vuoksi saamelaisia sorretaan eikä ymmärretä heidän tarpeitaan.
Tuokin ajatus on absurdi. Mitä enemmän saamelaisten asiat ovat vain heidän "oma asiansa" sitä vähemmän syntyy ymmärrystä.
Mitä tarkempaa eristäytymistä ja salailua, sitä vähemmän ymmärrystä.
Mutta tuollainen ajattelu on selvästikin Klemetti Näkkäläjärven tietoinen etnonationalistinen linja.
Siihen voi ja pitää otta kantaa.
Anonyymi 13.12. 10.55 sanoo nappin että saamelaiset eivät ole tabu. Itse osaan tilata yhden oluen saameksi ja lisäksi onnistun ehkä jo sanomaan "minä en ole saamelainen". ja lisäksi osaan sanoa "pieni postibussi paahtaa" siltä ajalta kun muutaman kerran ajoin Vovlo Duetilla pääosin saamelaisista koostuvaa iloista seuruetta reitillä joka pääosin kulki linjaa Outakoski - Karigasniemi - Karasjoen Hotelli. Kun kommentoin ja jopa hutkin sanan säilällä tiettyjä saamelaispoliittisia ilmentymiä tämä tapahtuu ota-tai-jätä -periaatteella, ei kukaan pakoita minulta ensimmäistäkään ajatusta omaksumaan. Eikä kyse missään nimessä ole siitä että olisin saamelaisia ja saamelaisuutta vastaan yleisesti. Kuten nimetön sanoi, tiedon lisääminen lisää ymmärtämystä, ja vanhana lehtimiehä lisäisin tähän että varsinkin kriittinen tieto joka rikkoo propagandistisen kiiltokuvan kuoren on omiaan syventämään todellista ymmärtämystä. Jos kaltaiseni outsiderin ajatukset eivät anna mitään vaan ainoastaan häiritsevät itsemäärämisoikeuden paksuun peskiin suojautuvia poliitikkoja ja heidän Sabmin väreissä intoaan hehkuvaa nuorta kaartiaan niin se ei minua kauheasti sureta, mutta ei se myöskään vaienna. Suomessa vallitsee vielä sananvapaus, ja toivottavasti myös Sabmissa.
VastaaPoistaSaamelaiskäräjien poliittinen johto on vaatinut, että metsä -ja porotalouden ristiriidoissa käräjiä olisi uskottava, koska vain se tietää tosiasiat. Eri osapuolista riippumaton porontutkimuksen tulokset osoittavat kuitenkin, että tosiasioilla ei ole mitään merkitystä silloin kun haetaan saamelaiskäräjille mieluista poliittista ratkaisua.
VastaaPoistaKäräjien poliittiselle johdolle suosittelen, että sen kannattaisi käydä katsomassa itärajan takana olevia hakkuuaukeamia, joissa on jäkälää korttelin verran. Porolaidunten tutkimuksen käynnistymisen jälkeen on havaittu, että talvilaidunvaroja ei uhkaa muut kuin poro, jonka laiduntamisella on merkittävin vaikutus talvilaidunvarojen pienenemiseen. Niinpä tänään voidaan sanoa, että monet jäkälälajit ovat suuren häviämisuhan alla hakattiinpa metsää tai ei. Sama koskee ylipäänsä luonnon monimuotoisuuden suojelua. Sitä ei paranna yhtään se, että muiden kuin saamelaisrekisteriin kuuluvien mahdollisuuksia käyttää luontoa eri tavoin rajoitetaan.
Tästä on hyvänä esimerkkinä kansainvälisen arviointiryhmän käsitys kansallispuistojen kuluneista jäkälälaitumista. Inarin metsäalueella yhteiselo ihmisen ja poron välillä on jatkunut tähän päivään asti vaihtelevasti. Pitkään jatkuneen ylilaidunnuksen seurauksena monet jäkälälajit ovat taantuneet suorastaan katoamassa. Poro muodostaakin pahimman uhkan tulevaisuudelleen, mutta ihminen voi myös parhaiten turvata poron tulevaisuuden, jos niin halutaan.
Siitä on onko talvilaidunvarojen suojelu nyt riittävää, näyttää saamelaisten johtomiehet kumppaneineen olevan täysin eri mieltä tutkijoiden kanssa. Kysymyksessä ei ole kestävään talouteen palaamisesta, vaan saamelaispolitiikan oikeutuksesta, johon pyritään saamaan tukea Suomen hallitukselta ja Eduskunnalta. Vipuvartena tähän yritetään käyttää ILOn sopimusta. Luonnonsuojelijat ovat kuitenkin jo huomanneet tämän vedätysyrityksen, joka vie uskottavuuden koko saamelaiskäräjien luonnonvarapolitiikalta. Tieto tästä on poliittisten päättäjien tiedossa.
Valitettavasti tosiasia on, että jos jäkäliköt katoavat, mikä ei johdu mistään muusta kuin ylilaiduntamisen seurauksista poron elinympäristössä. Vain yhden uhan poistaminen ja vain yhden suojelukeinon käyttö ei riitä, vaan koko prosessin onnistuminen vaatii kaikkien keinojen käyttöä samanaikaisesti.
Kaikkein tehokkain olisi varmaankin poron laiduntehon voimakas vähentäminen. Toista ääripäätä edustaa talvilaidunten suojelusta luopuminen kokonaisuudessaan, jota käräjien poliittinen johto ei millään näytä haluavan. Mitä tulee taas maaoikeuksiin, niitä ei ratkaista historiallisin selvityksin, vaan tuomioistuimen päätöksin.
Jouni Kitti
Pitkäaikainen saamelaisparlamentaarikko
Ivalon lentokentän aidan sisäpuolen metsikköä katsellessa saa hyvän käsityksen siitä millainen ero on poron kaluamalla maaperällä ja sellaisella alueella johon poroilla ei ole pääsyä. Jäkälää on paksu matto. Ja on hakattua metsää, moneen kertaan vieläpä.
VastaaPoistaTai jos katsoo isojen siirtolohkareiden päällä tai kalliorinteiden jyrkillä olevia jäkälikköjä. Moni etelän ihminen on järkyttynyt kun on tajunnut koskemattomana pitämänsä Lapin luonnon hävityksen. Venäjän rajan takana näkee ettei metsien hakkuu vie jäkälää kuten ansiokkaasti on päättäjille selitetty.
PoistaOn se vaan kumma ja ihme, että Suomen alkuperäisväestöllä ei ole näkyvyyttä Helsingissä. Vuosi 1870 aloittaa uudenlaisen historiankirjoituksen, jotta tulokasporosaamelaisetkin saavat historian, joka
VastaaPoistasyrjäyttää ja mitätöi alkuperäisten jopa olemassaolon. Jo on aikoihin
eletty!
Klemetti Näkkäläjärvi on pyytänyt eroa pohjoismaisen saamelaissopimuksen neuvottelukunnasta. Syyksi hän ilmoittaa, ettei hän ”muiden työkiireiden ja ajanpuutteen vuoksi ehdi riittävästi paneutua jatkoneuvotteluihin”. Eli pohjoismainen saamelaissopimus on pudonnut hänen prioriteettilistaltaan kokonaan.
VastaaPoistaKäräjien kokous käsittelee pyyntöä sekä uuden edustajan nimeämistä kokouksessaan 18.12.
Ei siis ole yhtä saamen kansaa. Ilmeisesti puheenjohtaja/presidentti Näkkäläjärvellä on tietoa ”paremmasta” - hänhän neuvottelee vain ”Suomen valtion” kanssa ja vetoaa ylemmän tason organisaatioihin.
Onko Rkp jäsenyys tuottamassa Näkkälälandian? Vai onko hänellä mielestään, kuten hän eräässä haastattelussaan väitöstilaisuutensa jälkeen lausui, , avautunut ”uusia mahdollisuuksia”. EU-parlamentaarikko, jokin EU virka Brysselissä (Scheininin ja Nils Torvaldsin/ Astrid Thorisn järkäämänä), saamelaisasioiden valtiosihteeri tai peräti alkuperäiskansojen presidentti YK:ssa?
Saas nähdä kuka nouseva/laskeva saamelaispoliitikko saa kunnian/ristikseen neuvotella yhteispohjoismaisesta sopimuksesta kun se ei Klemetille sovi muiden kiireiden vuoksi.
Viime aikaista julkista keskustelua seuratessani olen pannut merkille miten saamelaiset yrittävät tehdä pesäeroa lappalaisiin, joista he itsekin polveutuvat. Saamelaisuuden perusteena oleva kielimääritelmä kun ei ota lainkaan huomioon väestön polveutumista. Sen vuoksi olen joutunut pohtimaan onko saamelaisilla jokin ominainen kansallinen luonne, joka eroaa muusta saamelaisalueen väestöstä? Saamelaiset tietenkin vastaavat myönteisesti, mutta lappalaiset kielteisesti. Mahdollisesti loukkausten vuosisadat ovat kärjistäneet asetelmaa, lietsoneet romanttisia toiveita paremmasta tulevaisuudesta. Lappalaisen kulttuurin kukoistuskautena saamenkielisiä lappalaisia ei ole vainottu.
VastaaPoistaMinut liittää saamelaisiin Inarissa eletty 27 vuoden pituinen yhtäjaksoinen aika. Idealistina lähdin mukaan vuonna 1975 saamelaispolitiikkaan puolustamaan vanhempieni henkistä kieli- ja kulttuuriperintöä. Vanhempani Uula ja Magga olivat ummikkosaamelaisia. Äitini Magga kertoi käyneensä vuonna 1914 neljän päivän rippikoulun, jona aikana hän ei oppinut lukemaan. Itse olin myös Inariin syksyllä 1950 kansakouluun tullessani ummikko. Koulutodistuksestani keväällä 1951 en ymmärtänyt mitään. Sen käänsi minulle saameksi koulun päättäjäisjuhlissa vieressäni istunut vuonna 1937 syntynyt Oula Näkkäläjärvi, joka kertoi, että olin jäänyt luokalle. Ehkä sen vuoksi olen kaikissa tilaisuuksissa sanonut, että tulen aina ilmaisemaan saamelaisen syntyperäni - niin kauan kuin maailmassa esiintyy rotuennakkoluuloja. Näitä sanoja ei aiheuta saamelaisnationalismi, vaan käsitykseni ihmisarvosta. Ajattelen jatkuvasti, että rotuennakkoluulot on menneisyyden paha jäänne ja että se katoaa samoin kuin katoaa kaikki ennakkoluulot. Mutta näin ei ole vielä tapahtunut.
Päivittäisessä kanssakäymisessä lappalaisten ja saamelaisten välillä ei ole vihaa, vaan ystävyyttä; ystävyyttä arkisissa toiminnoissa, pitkillä matkoilla syntynyttä ystävyyttä, poroerotuksissa syntynyttä ystävyyttä, nuotioilla syntynyttä ystävyyttä. Näitä eri tilanteissa syntyneitä ystävyyssuhteita vaalitaan vuosikausia. Lappalaisten ja saamelaisten välillä on ystävyyttä ilossa ja surussa. Ystävyyttä tasa ja -eriarvoisuudessa. Missä sitten saamelaisten ja lappalaisten välinen ystävyys piilee? Onko ystävyyden ydin työssä tai jossakin muussa? Tietenkin saamelaisia ja lappalaisia ystäviä kohtaa useimmin saman ammatin, yhteisten hankkeiden piirissä, mutta on ennen aikaista päätellä, että tuollainen yhteisyys määrittäisi todellisen ystävyyden. Joskus saamelaisten ja lappalaisten välinen ystävyys on itsekästä, joskus uhrautuvaa, mutta merkillistä -ystävyyden itsekkyys hyödyttää pyyteettömästi kumpiakin. Saamelaisten ja lappalaisten ystävyys on peili, josta molemmat näkevät itsensä. Välistä he keskustellessaan keskenään tutustuvat paremmin toisiinsa, kommunikoivat itsensä ja toistensa kanssa. Ystävyys on saamelaisten ja lappalaisten välillä on tasa-arvoista. Lappalainen auttaessaan heikkoa ja kokematonta saamelaista kokee kypsyytensä. Heikko saamelainen näkee lappalaisessa ystävässä ihanteensa - kokemuksen voiman ja kypsyyden. Saamelaisilla on paljon vielä opittavaa lappalaisilta. Heidän kannatta perehtyä mm. Morattajan sukukirjaan, josta selviää miten Inarin alkuperäisasutus on muodostunut.
jatkuu..
... Lappalaisten saamenkielisen ryhmän -saamelaisten- kasvavat vaatimukset johtivat aikoinaan kiistaan Ylä-Lapin maiden omistuksesta ja hallinnasta. Silmiinpistävää oli se, että asiaa ovat ajaneet näkyvästi erityisesti vähän yli 100 vuotta sitten ulkomailta Suomeen muuttaneiden porolappalaisten jälkeläiset (joihin itsekin kuulun), vaikka heiltä puuttui yhtäjaksoiseen polveutumiseen perustuva side alueeseen. He kuitenkin kertoivat olevansa lappalaisten ystäviä, mutta jotka kuitenkin kielsivät heidän historiansa.
VastaaPoistaMuistan, kun kiistaa 1990-luvun loppupuolella puitiin saamelaiskäräjien kokouksissa, kuulin puheita joiden pitäjiä oli vaikea ymmärtää. He väittivät ns. uuslappalaisten olevan rasisteja. Sellaisen saamelaisen "lappalaisten ystävän" käsityksiä oli vaikea ymmärtää, koska nämä ihmiset kykenivät osoittamaan polveutumiseen perustuvien asiakirjanäyttöjen avulla olevansa vieläkin alkuperäisempää väestöä kuin tällaisten puheenpitäjät. Tulin huomaamaan, että tällaisten puheenpitäjien aatteet olivat sekavia ja naiiveja. Keskustellessani näiden henkilöiden kanssa he sanoivat, että saamelaiskulttuurin pelastaa ainoastaan sen, että valtio palauttaa saamelaisilta varastamansa maat takaisin saamelaisille. He tuomitsivat saamelaisiakin vanhempaan väestöön kuuluvien lappalaisten vastarinnan rasistisena, vaikka kysymyksessä oli näiden perus- ja ihmisoikeuksista. Edellä kerrotun perusteella jokainen päätelköön itse, että eikö tämä ole pahimman luokan rasimia ja syrjintää. Sellaisesta politiikasta on vihdoin korkea aika päästä eroon.
Tässä yhteydessä viittaan hiljattain kuolleen Nelson Mandelan henkiseen perintöön, joka tarina heijastuu myös yleisellä inhimillisellä tasolla kaikkiin käynnissä oleviin konflikteihin, myös tähän saamelaiskärjien ja lappalaisten väliseen kiistaan Ylä-Lapin maanomistuksesta ja hallinnasta. Mandelan arvoihin perehtyminen saattaisi nyt olla ajankohtainen kaikille osapuolille.
Jouni Kitti
Ei viitsi K. Näkkäläjärvi itse mieskohtaisesti torpata saamelaissopimusta.
VastaaPoistaHän valituttaa jonkun muun toimimaan antamiensa määräysten mukaan.
Näin säilyvät K. Näkkäläjärven kasvot "kauniina".
Käräjien internetsivulla on kuvattu AkweKon-ohjetta, sis. alkuperäiskansat,
VastaaPoistaEhkä sopimusta kuvaavan selitystekstin voisi tarkistaa torjumaan virheellisiä (käännös-) tulkintoja ja tuomaan esiin virallisen tulkinnan nyt kun tuo Suomen käännösvirhe on tunnistettu, tai jo tiedetty aikoja sitten ja sen virheen kaikki tuntevat? Maallikot ja osaamattomat saattavat lukea sopimusten sisältöjä esim. käräjien sivulta.
"Artikla 8(j):n toimeenpano
...Biodiversiteettisopimuksen artikla 8(j) velvoittaa sopimusosapuolia suojelemaan alkuperäiskansojen biodiversiteettiin liittyvää perinteistä tietoa. Artikla määrää, että sopimusosapuolten tulee kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kunnioittaa, suojella ja ylläpitää biologisen monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kannalta merkittävää alkuperäiskansojen ja perinteisen elämänmuodon omaavien paikallisyhteisöjen tietoa, innovaatioita ja käytäntöjä, sekä edistää ja laajentaa niiden soveltamista tämän tiedon innovaatioiden ja käytäntöjen omistajien luvalla ja myötävaikutuksella sekä rohkaista tämän tiedon, innovaatioiden ja käytäntöjen käytöstä saatujen hyötyjen tasapuolista jakamista. Artikla suojaa Suomessa saamelaisten luonnonkäyttöön liittyvää perinteistä tietoa.
Artikla koskee Suomessa saamelaisia. Sopimuksen artikla 10 (c) velvoittaa sopimusosapuolia suojelemaan ja kannustamaan biologisten resurssien tavanomaista käyttöä perinteisten kulttuuristen tapojen mukaisesti, jotka soveltuvat suojelun ja kestävän käytön vaatimuksiin.
Viimeksi päivitetty ( 20.09.2012 )"
http://www.samediggi.fi/index.php?option=com_content&task=blogcategory&id=184&Itemid=326
Virheellisestä käännöksestä blogivastauksessa, onko SK:n internet-sivun sopimusta avaaan tekstin tarkistus paikallaan, vai ei ole?
"...Näiden yhdistyksien kantelu on suorastaan surkuhupaisa kun ne kuvittelevat, että Suomi olisi vuodesta 1994 lähtien tulkinnut kansainvälistä sopimusta virheellisesti ja nyt nämä ”asiantuntijat” korjaisivat tilanteen. Yhdistysten edustajat eivät anna suurta arvoa eduskunnan ja ministeriöiden asiantuntemukselle.
....Sinänsä kantelijat nostavat esille oikean ongelman, joka kylläkin on ollut kaikkien tiedossa hyvin pitkään, eikä tällainen kantelu siihen vaikuta, eli kansainvälisten sopimusten virheelliset käännökset. Virheelliset käännökset aiheuttavat ongelmia vain niitä tulkitseville maallikoille ja YK:n virallisia tekstejä tulkintaa osaamattomille henkilöille ja tahoille. Biodiversiteettisopimus on käännetty suomeksi virheellisesti ja virheellinen käännös löytyy Finlexistä. Ympäristöministeriö on asiasta hyvin tietoinen. Artikla 8(j) on myös käännetty virheellisesti Finlexiin, mutta virheellinen käännös ei ole vaikuttanut artiklan toimeenpanoon Suomessa. Suomessa artikla 8(j):tä toimeenpannaan biodiversiteettisopimuksen englanninkielisen alkuperäistekstin velvoitteiden mukaisesti eikä Suomessa ole minkäänlaista väärinymmärrystä alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen erojen välillä. YM:n käyttämä käännös löytyy biodiversiteettitoimintaohjelman liitteestä sivulta 102 oheisesta linkistä."
http://klemetti.blogspot.se/2013/11/8j-ja-ilo-keskustelua.html
Onhan sekavaa.
Minusta on raukkamaista laittaa toiset tekemään "likaiset työt".
VastaaPoistaNiistä ei ikikuuna päivänä heru kunniaa tekijöilleen.
No, säästyyhän teettäjän maine puhtoisena vaikkapa eurovaaleja silmälläpitäen.
Keskeistä mm biodiversiteettisopimuksen artikla 8(j) osalta on säännöksen tulkinta ja soveltaminen käytäntöön esimerkiksi Hammastunturin tapauksessa.
VastaaPoistaJos sopimusta on sovellettu virheellisesti, ollaan virkavelvollisuuden mukaisen tai siitä poikkeavan toiminnan parissa. Jos käännös on harhaanjohtava ja virheellinen, voiko virkamies nojautua tähän.
Milloinkahan tulee imperiumin vastaisku?
VastaaPoistaVoisiko joku saamenkielinen suomentaa mitä Yle Sapmin sivuilla oleva uutinen on jossa Länsman ja Paltto ilmeisesti hyökkäävät Anu Avaskaria vastaan?
VastaaPoistaPääajatus Palton ja Länsmanin puheessa oli, että Anu ei saa puhua kuin omasta ja ehkä yhdistyksenä puolesta. Nämä katsoivat olevansa myös Inarin saamelaisia (siis polveutumisen muttei kai kulttuurinsa puolesta).
PoistaAnu tähän, että kiva huomata Inarin saamelaisia on näin paljon.
Sama pätee muuten itse saamelaiskäräjiin. Kenen puolesta se voi puhua. Ei ainakaan niiden, jotka eivät kuulu vaaliluetteloon. Puhevalta olisi hyvä selvityttää.
Pöyristyttää, kun saamelaiskäräjien kokouksessa olivat järkyttävät toimintatavat eri mieltä olevaa käräjäedustajaa kohtaan. Aivan kuin eduskunnassa Eero Heinäluoma rupeaisi solvaamaan kansanedustajaa, joka on eri kantaa kuin puhemies. Kuka opettaisi kokouskäyttäytymistä
VastaaPoistaylimielisille "poroparlamentaarikoille" ?
Suomalaiset veronmaksajat. Euro on hyvä konsultti toisten työllä siipeilijöille.
PoistaOn aivan liikaa vaadittu saamelaiskäräjien eräiltä edustajilta, että he käyttäytyisivät kokouksissa edes alkeellisten käyttäytymissääntöjen mukaisesti.
VastaaPoistaOn tullut täysin selväksi etteivät he tiedä mitä demokratia tarkoittaa. Heidän mielestään mikä tahansa on sallittua vallan säilyttämiseksi. Viime aikoina on paljastunut monta isoa asiaa, jonka he ovat valheilla pyrkineet peittämään.
Moraalinen rappio on pohjaton. Valtakunnan poliitikkojen kiemurat kalpenevat heidän röyhkeytensä rinnalla.
Inarin saamelaisia ovat
VastaaPoista1) Pohjoissaamen kulttuuri ja kieliryhmään kuuluvat Inariin muuttaneet saamelaiset (pohjoisaamelaisissa on usempaa elinkeinon perusteella eriytynyttä kulttuuriryhmää) joista suurimpana 1800 luvun lopulta Inariin muuttaneet porosaamelaiset
2) pääosin sotiemme jälkeen Inariin sijoitetut koltat, joita varten laadittiin erityinen lainsäädäntö erityisoikeuksineen, jotka lienevät sellaisenaan voimassa.
3) alueen alkuperäisestä inarinsaamelaisesta väestöstä polveutuvat, joista osa on kielenvaihtajia, joita saamelaiskäräjät eivät saamelaisiksi tunnusta, vaikka suvut on listattu siihen saamelaissukujen listaan, jota sk ilmoittaa pitävänsä "edellytyksenä" saamelaiskäräjien äänestysluetteloon eli tunnustaa samelaiseksi. On tunnettu, että sukulista on puutteellinen ja sen koostaminen jäi kesken.
Saamelaiskäräjien äänestysluettelossa on henkilöitä, jotka eivät osaa saamea eivätkä täytä muitakaan kriteerejä. Näissä on myös pohjoissaamelaisten jälkeläisiä, joiden yhteys saamenkulttuuriin on katkennut ja kieli kadonnut ja jotka eivät asu saamelaisalueella.
Saamelaiskäräjälain edellyttämä kaikkien kolmen saamen kulttuuri- ja kieliryhmän yhtätälaisesta kohtelusta ja oikeudesta vaikuttaa yhteisönsä kulttuurin-, kielen ja elinkeinojen asioissa, ei ole toteutunut.
Inarinsaamelaisia on saamelaiskäräjien äänestysluetteloon jo alusta alkaen hyväksytty aivan eri seulalla kuin tiettyjen pohjoissaamelaissukujen jäseniä. Tämä on myöhemmin kostautunut niin, että yhä harvempi inarinsaamelainen on voinut osoittaa isovanhempi olisi voitu äänestysluetteloon ottaa. Käytännössä saamelaiskäräjät ei ole hyväksynyt muita kriteerejä kuin polveutumisen oikeasta suvusta ja kielen. Varhempi suomenkielistyminen on ollut sk:n keino vähentää inarinsaamelaisten vaikutuksta ja lisätä omaa valtaansa.
SK:n päätökset ovat inarinsaamelaisten osalta mielivaltaisia. Asia olisi tutkimisen arvoinen vaikkapa erillisen puolueettoman oikeusoppineista koostuvan elimen toimesta. Siinä ei saisi olla yhtään saamelaista.
Pohjoissaamelaisten esiintyminen inarinsaamelaisten edustajana on riena. Monet heistä puhuvat/kirjoittavat tosiasiassa hämäävästi Inarin saamelaisista, ei inarinsaamelaisista. Se on epärehellistä. Se harhauttaa asiaa tuntemattomia mm. rkpläisiä tukijoita.
Sitä tapaa, jolla saamalaiskäräjillä on toimittu ja yhä toimitaan kutsutaan kulttuuri-imperialismiksi. Sellaista politiikkaa ovat tukemassa vahvasti rkp:läiset - inarilaisia alistavaa kulttuuri-imperialismia.
Inarinsaamelaiset ovat jo pitkään elvyttäneet kieltään ja kulttuuriaan menestyksellisesti. He alottivat elvytyksen ja muut ovat tulleet heidän jalanjäljillään. Sitäkin saamelaiskäräjien vallan keskiössä olevat arvostelevat ja syyttävät kielenelvyttäjiä suomalaistamisesta.
Jos kerran Nilla Tapiola polveutumisensa mukaan edusti inarinsaamelaisia
VastaaPoistaoikeusministeriön asettamassa työryhmässä, niin saman päättelyn mukaan
puheenjohtaja K.Näkkäläjärvi edusti suomalaisia, koska hänen taustassaan
on suomalaisia esivanhempia.
Saamelaiskäräjälain työryhmän mietinnön esitystä käsiteltiin kaikille avoimessa saamelaiskäräjien Inarissa 18.12.2013 pidetyssä kokouksessa.
VastaaPoistaYle Sapmi (Pirita Näkkäläjärvi) ja Lapin Kansa/Sagat (Oula-Antti Labba). Molemmat mediat olivat edustettuina kokouksessa. Lapin Kansan Sagatin toimintaa tuetaan julkisilla verovaroilla ministeriön toimesta samoin myös Yle Sapmi saa verorahoja Yle:n kautta ja erikseen suoraan ministeriöltä.
Yksi johtava periaate on, että journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (Journalistien ohjeiden kohta 8.), mikä yleensä edellyttää asian käsittelyä pro & contra.
Ainakin seuraavat esityksen kannalta eriävät ja asian käsittelyn kannalta merkittävät mielipiteet jäivät suurelta osaltaan uutisoimatta sekä Yle Sapmiltä että Lapin Kansan Sagatilta:
1. Lausunnosta tulee poistaa kirjaus siitä, että ”on erityisen tärkeää että työryhmän kokoonpano oli tasapuolinen”.
Työryhmän kokoonpano oli vain hallituksen esittämä, vaikka työryhmän jäsenten esittäminen olisi tullut jättää saamelaiskäräjien kokouksen asiaksi. Työryhmässä ei ollut Inarin saamelaisia lainkaan. Työryhmässä ei ollut myöskään eri saamelaiselinkeinojen edustusta. Ei voida puhua työryhmän kokoonpanosta tasapuolisena. Lain jatkotyössä tulee olla myös myös Inarin saamelaisia, ja kaikki saamelaiselinkeinot tulee olla edustettuna työssä.
2. Saamelaismääritelmästä
Lausunnosta tulee poistaa maininta, että saamelaismääritelmä vastaa saamelaisten omaa näkemystä saamelaisuudesta.
Esitetty määritelmä on keinotekoinen ja tarkoitushakuinen. Esitys estää osittain saamelaisten pääsyn vaaliluetteloon. Vaatimus kielen henkilön oppimisesta sukuyhteisössä on outo.
Saamelaismääritelmä tulee säilyttää nykyisellään, mitään muutoksia ei tarvita. Nykyinen määritelmä vastaa kokonaisvaltaisesti sitä, mitä saamelaisuus on ja kuka on saamelainen.
3. Saamelaisten edustaminen
Selvyyden vuoksi tulee tarkentaa: Saamelaiskäräjät edustaa tässä laissa tarkoitettuja saamelaisia kansallisissa ja kansainvälisissä tehtävissään.
Saamelaiskäräjät ei voi lain kokonaisuus huomioiden edustaa esimerkiksi niitä saamelaisia, jotka ovat vaatineet nimensä poistamista vaaliluettelosta.
4. Kokoonpano ja toimikausi
Saamelaiskäräjillä tulee olla saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolelta vähintään kaksi jäsentä ja kaksi varajäsentä.
Muutos on tarpeellinen, koska suurin osa saamelaisista asuu saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Mietintö on perustettu virheellisesti vanhaan vuodelta 1994 olevan perustuslakivaliokunnan lausuntoon. Vanha käsitys ei edusta nykyistä tilannetta ja se sotii demokratiaa vastaan.
5. Valitus vaaliluetteloa ja itseoikaisua koskevassa asiassa
On tärkeätä saamelaisten oikeusturvan kannalta, että KHO on asiassa viimeinen valituselin. Tätä vaatii perustuslain oikeusturvaa koskevat säännökset (§ 21). Saamelaiskäräjät ei täytä vaatimusta puolueettomasta ja riippumattomasta tuomioistuimesta eikä sitä ole asetettu tuomioistuimeksi. Ei edes Norjassa saamelaiskäräjät ole viimeinen valituselin.
Yle:n Pirita Näkkäläjärven ja Lapin Kansan Oula-Antti Labban välillä on tietty yhteys.
VastaaPoistaMiksikähän ei saamelaiskäräjien kullakin edustajalla ole henkilökohtaista varajäsentä, joka tarvittaessa toimisi käräjäkokouksissa? Varajäsenten puuttuminen on minusta räikeä epäkohta, jos ajatellaan parlamentarismin
VastaaPoistatoteutumista.
Yle Sápmin toiminta on paitsi puolueellista tai jopa suoraan saamelaiskäräjien äänitorvena olemista. Sen uutiset internet sivuilla toimivat erään saamelaisryhmän eli Piritan oman viitekehyksen, Klemetti Näkkäläjärven poppoon äänitorvena, jonka toiminnan kriittistä tarkastelua ei ole, vaan uutiset ovat yksipuolisia ja kaunisteltuja. Lisäksi se on ammattitaidotonta. Esim. uutisesta puuttuu lähdetieto tai tieto missä yhteydessä henkilö on ottanut kantaa. Uutiset muistuttavat usein "näkkäläjärvisten" tukilistaa.
VastaaPoistaToisten, "näkkäläjärvisten" kanssa eri mieltä olevien henkilöitä ja heidän saavutuksiaan ei juuri esitellä. Jotkut aktiiviset saamelaiset ovat ilmeisesti pannassa ja heidät pyritään vaientamaan olemattomiin.
Veikon viimeisimpään blokikirjoitukseen liittyvässä kommentissa kiinnitettiin aiheellisesti huomiota saamelaiskäräjien Inarin alkuperäisävetöä syrjivään politiikkaan. Tähän totean, että alkuperäiskansakysymys jää avoimeksi kunnes saamelaiskäräjät tunnustaa saamelaisten ja lappalaisten yhteisen historian ja siinä tapahtuneen kielikolonialisaation. Itse luotan siihen, että osapuolet pystyvät oppimaan historiastaan, ja että nykytilanne ei ole ikuinen. Tällä hetkellä Ylä-Lapissa saamelaisnationalismi voi kuitenkin hyvin. Toisille se on aivan arkipäiväistä identiteetin etsintää, mutta toisilla on kyseessä varsin vaarallisten tunteiden ilmitulo.
VastaaPoistaErityisen vaikean ongelman muodostaa Ruotsista ja Norjasta 1852 jälkeen Suomeen muuttaneiden porosaamelaisten siirtolaisten jälkeläisten ja täällä ennestään asuneiden jälkeläisten välinen suhde. Kuten viimeisintä saamelaiskäräjien kokousta koskeva uutisointi osoittaa ovat porosaamelaisten siirtolaisten jälkeläiset varsin haluttomia jakamaan valtaa täällä asuvan todellisen alkuperäisväestön kanssa, koska he eivät pidä näitä alkuperäisväestönä, vaan suomalaisina. Tämä merkitsee, että muualta tänne muuttaneiden siirtolaisten jälkeläiset haluavat kantaväestön taipuvan vaikka pakolla heidän tahtoonsa. Taipuisivatko porosaamelaiset, jos asetelma olisi toisin päin? Osalla porosaamelaisista käsitys omasta alkuperäisyydestään Suomessa on vilpitön, tietämättömyyteen perustuva.
Niillä jotka tietävät totuuden, mutta silti heiluttavat alkuperäisyyden lippua alueen todellista alkuperäiskansaa polkien on kyse valheeseen perustuvasta häikäilemättömästä sorrosta.
Saamelaisille on valtion toimesta pystytetty saamelainen kulttuuri-itsehallinto, jota vastaan porosaamelaisten syrjimä kantaväestö oikeutetusti protestoi siksi, että heitä ei ole siihen kelpuutettu mukaan, tai jos on, heidän äänensä jää kuulematta. Tällä hetkellä tilanne on se, että porosaamelaisia edustavan Saamelaiskäräjien ja heidän syrjimän kantaväestön yhteisymmärrys ei käytännössä onnistu.
1800-luvun nälkävuosina muutti Inarista yli 400 Inarin saamelaista Norjaan, joista vain pien osa palasi takaisin. Heidän jälkeläisiä asuu Norjassa rajan takana n. 2000. Saamenkieltä nämä eivät ankaran norjalaistamisen seurauksena enää puhu, mutta polveutuvat Inarin lapinkylään kuuluvista suvuista. Norjassa voimassaolevan saamelaismääritelmän mukaan suuri osa on kuuluu saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Lähes samanlaisen kielikolonialisaation uhreja ovat Inarin saamelaiset, joita käräjät ei pidä saamelaisina,
Nykyään alueella asuvat saamelaisrekisteriin kuuluvat ja kuulumattomat verisukulaiset eivät poikkea toisistaan millään tavoin sen enempää elinkeinojensa kuin vapaa-ajan suhteen. Nuoret käyvät samoissa diskoissa tanssimassa, käyvät yhdessä elokuvissa, samoissa kaupoissa, samoissa jumalanpalveluksissa, asuvat samoissa kylissä, samanlaisissa taloissa, harjoittavat ns. saamelais-ja lappalaiselinkeinoja yhdessä ja puhuvat keskenään enimmäkseen suomea.
jatkuu...
....Pienen eliittisaamelaisten ryhmä ei tyydy kulttuurii-itsehallintoon vaan haluaa korvata sen yleisellä saamelaisten itsehallinnolla, joka loppuun vietynä laajenisi ja syvenisi itsemääräämisoikeudeksi kansainvälisen oikeuden mielessä. Tämä eliittiryhmä perustelee vaatimuksiaan ensisijaisesti ILOn alkuperäiskansasopimuksella. Tätä eliittiryhmää on vastassa todellista alkuperäisväestöä edustava Lapinkylien liitto. Mielestäni tämä saamelaiseliitin äkkijyrkät kannat ovat vaaratekijä tulevalle kehitykselle.
VastaaPoistaVaikka saamelaiseliitti perustelee omia vaatimuksiaan viittaamalla saamenkielen säilymiseen, kielen säilymisen eteen ei käytännössä tehdä mitään. Yksi selitys voi olla, että eliitin vaalima ihanne on saamenkielen oppiminen sukuyhteisössä. Muulla tavalla opittua saamenkieltä pidetään väärin opittuna, ja siinä nähdään riski saamenkielen taidon leviämisestä oman tiukasti säädellyn piirin ulkopuolelle. Juhlapuheiden ja todellisuuden välinen ristiriita on siis mitä ilmeisin. Siitä hyvänä esimerkkinä on vuodesta 1934 ilmestyneen saamenkielisen Sapmelas- lehden lopettaminen vuonna 2003. Saamenkielen elvytyksen edelle on mennyt maanomistuksen muuttamiseksi tarkoitettu poliittinen toiminta.
Kunnallisella tasolla saamelaisilla on vielä sananvaltaa, jos kohta saamelaisuutta seka-avioliitojen myötä alkaa olla kohta vaikea täsmentää. Sitä paitsi on luultavaa, ettei Suomen seuraava hallitus osallistu saamelaisuuden lämmittämiseen yhtä innokkaasti kuin nykyinen hallitus ja ennen kaikkea oikeusministeri Anna Maj Henriksson on tehnyt.
Jouni Kitti
"Suku on pahin", sanoi kettukin, kun koirat takaa-ajattivat.
PoistaVanhan kansan viisaus, edelleen paikkansapitävä.
Tultuaan nimitetyksi Yle Sápmin johtajaksi Pirita Näkkäläjärvi totesi, että hänestä tulee nyt vallanpitäjän sijasta vallan vahtikoira
VastaaPoistaKuvittelin, että hän tarkoitti ilmaisun alkuperäistä tarkoitusta. Mutta hän rupesikin vahtikoiraksi, joka tarkoin vartioi Klemetti Näkkäläjärven valtapoolin valtaa, suojaa sitä ja räksyttää kriitikoille eikä itse harjoita kritiikkiä sk:n vallanpitäjiä kohtaan (valtion ja kuntien vallanpitäjiä kohtaan kylläkin silloin kun ne eivät purematta niele sk:n esityksiä). Hän ohittaa kaiken kritiikin ja julkaisee vain aivan pakosta "toisia" saamelaisaktivisteja koskevia uutisia. SK:n vallanpitäjien oppeja ja toimintaa kriittisesti tarkastelevat ja tutkijat, joiden tutkimukset eivät tue heidän dogmejaan, saavat osakseen negatiivista julkisuutta. Palstoille marrssitetaan oitis Martin Scheinin, Nils Torvalds, Anna-Maija Henriksson, ja muita "arvovaltaisia" ihmisiä sekä eräiden luotettavien saamelaisyhdistysten edustajat ja viimeinenkin saamelainen, joka suostuu julkiseti langettamaan ankaran tuomion harhaoppisuutta vastaan ja todistamaan saamelaiskäräjien kannan puolesta.
Toiseksi hän ilmoitti, että hän on täysin tietoinen niistä ankarista eettisistä säännöistä ja objektiivisuuden vaatimuksista, joita hänen uudessa toimessaan tulee noudatta.
Pirita Näkkäläjärven olisi syytä lukea Julkisen sanan neuvoston eettiset säännöt. Sen hän varmaan on joutunutkin tekemään. Näyttöa niiden ymmärtämisestä ja noudattamisesta ei ole.
Hänen toimintansa olisi linjakasta ja hyväksyttävää, jos hän olisi SK:n vallanpitäjien markkinointi- ja tiedotuspäällikkö.
Yle Sapmi ja Lapin Kansan Sagat ovat samaa perhepiiriä. Näyttää, että nämä uutisoivat samaa näkemystä, joka on sama kuin saamelaiskäräjien hallituksen linja (valtaa pitävien edut). Näyttää, että mainitut mediat "vaikenevat yhdellä suulla" hallituksen vastaisista näkemyksistä, kuten Neuvostoliitossa ikään.
PoistaTulee harkittavaksi, onko syytä pitää yllä valtion lainarahoilla eli syömävelalla kumpaakin mediaa näistä lähtökohdista. Jos printtimediaa (Lapin Kansan Sagat) on tarpeen julkaista, on tätä vastaava panostus poistettava Yle Sapmin rahoituksesta.
Ylipäätään on pohdittava, onko tarpeen rahoittaa verovaroilla sitä osaa mediasta, joka ei toimi yleisten journalistien pelisääntöjen mukaan.
Klemetti Näkäläjärvi on tänään puhunut blogissaan. Käykää katsomassa. Niinkuin aina hänen bloginsa kertoo paljon sellaista, mitä hän ei ole aikonut sanoa, mutta tulee selittelyssä ilmi.
VastaaPoistaVoisiko joku nimetä edes yhden saamen radion toimittajan, joka olisi pätevä ylen vastaaviin muihin toimituksiin. Vai pystymetsästäkö ne toimittajat repäistään. Minkälainen koulutus toimittajalta vaaditaan?
VastaaPoistaKyllä on taas pelleilyä kerrakseen, veronmaksajien kustantamana. Koita tässä repiä leipä perheelle kasaan rehellisillä töillä.
VastaaPoistaNyt on kyllä siipeileviä loisia jo liikaa. Eikö riitä, että idiootit kantaa veronmaksajan rahaa euroopan pankkiireille? Nämä kotoiset kuppaajat ylälapissa kehittelevät vielä oikein kunnon etnisen kähinän ja valtion (eli veronmaksajien) tuella. Taitaa mennä niin, että vale, emävale ja saamelainen "tieteellinen" tutkimus. Että luottoa löytyy. Klemetinkin habitukseen tekisi terää tehdä ruumiillista työtä ja miettiä samalla, että mihin kaikkeen tuosta työstä maksettavaa veroa käytetään.
Habitukset sikseen, asioista puheet mieluummin?
VastaaPoistaLuin saamelaisradion sivuilta luin järkyttyneenä uutisointia, joka liittyi viimeisimpään saamelaiskäräjien kokousta koskevaan uutisointiin. Uutisointi kohdistui erityisesti saamelaiskäräjien jäsen Anu Avaskarin mielipiteisiin Inarin saamelaisten oikeutettujen etujen puolustajana asiassa, joka koski saamelaiskäräjälain uudistamista koskevaa mietinnöstä annettavaa lausuntoa. Vaikka hän jäi kokouksessa faktoineen yksin, totuus on kuitenkin hänen puolellaan. Sitä ei käräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärven sukulaisen Pirita Näkkäläjärven johtaman saamelaisradion vastapropaganda kykene muuttamaan toiseksi.
VastaaPoistaAnu Avaskarin esityksiä Inarin saamelaisten huomioon ottamisessa saamelaismääritelmän muuttamisen osalta saamelaisradion uutisoinnissa vääristeltiin ja vähäteltiin. Mielestäni tällaisten uutisten kiihkomielinen yksipuolisuus vie pohjan koko saamelaisradion uskottavuudelta, sen asialliselta ja tasapuoliselta uutisoinnilta. Huomautan vielä, että yleisradion tehtävänä ei ole keskinäisen vihanpidon ylläpitäminen eri väestöryhmien kesken. Eivät saamelaiset sentään niin tietämättömiä ja tyhmiä ole, etteivätkö he huomaisi tällaisen yksisilmäisen vedätyksen.
Saamelaiskäräjissä porosaamelaisilla on pitkään ollut erityinen rakenteellinen johtoasema, joka perustuu heidän yliedustukseen saamelaiskäräjien kuntakohtaisissa kiintiöissä. Asema konkretisoituu esimerkiksi röyhkeänä yliedustuksena käräjien kokoonpanossa – vaikka kyse toki on paljosta muustakin kuin muodollisista päätöksenteko-oikeuksista.
Puheenjohtajan nykyinen valta heijastaa huonoa kykyä tehdä kompromisseja muiden kanssa tai luoda toimivia koalitioita. Tämä torjutaan nykyisen puheenjohtajan politiikassa, koska koalitioissa myös pienille saamelaisryhmille saattaisi tarjoutua yllättävän paljon johtajuutta hallituksen ja erilaisten jaostojen sisällä.
Käräjien nykyinen toimintamalli antaa muodollisen johtoaseman puheenjohtajalle, mutta tässä asemassa osoitettu kyvykkyys ei kuitenkaan ole taannut hänelle tosiasiallista henkistä johtajuutta erityisesti asiasta, joka liittyy tähän alkuperäiskansakysymykseen. Se on nähty silloin kun näitä asioita on käräjien yleiskokouksessa käsitelty. Kysymyksessä on erityisestä tiedollisesta pääomasta ja kyvystä sitä käyttää viisaasti jottei eri mieltä olevia käräjien jäseniä mustamaalattaisi.
Viimeisimmässä saamelaiskäräjien kokouksessa tuli esille käräjien kokouksessa puheenjohtaja Näkäläjärven kyvyttömyys kohdata syvälle tunnetasolle jäänyt ongelma tässä saamelaismääritelmää koskevassa kiistassa. Puheenjohtaja yksioikoisesti mitätöi Inarin saamelaisia edustavan käräjien jäsen Anu Avaskarin muutosesitykset. Sellainen ei ole sivistynyttä vallan käyttöä.
Rohkeus panna itsensä likoon johtamisessa edellyttää oman linjan työstämistä. Kaikki eivät ehkä saa elämäntehtäväkseen yhtä dramaattista haastetta kuin Mooses, joka otti kuljettaakseen kansansa luvattuun maahan, tai kuten Churchill, jonka tehtäväksi tuli luvata kansalleen vain ”verta, hikeä ja kyyneliä”, kun hän asettui vastustamaan diktatuuria.
Mielestäni saamelaiskäräjien puheenjohtajan tehtävä on saada käräjien jäsenet mukaan keskusteluprosesseihin, joissa yhdessä etsitään ratkaisuja esiintyviin pulmatilanteisiin ja uudenlaisen, entistä paremman tulevaisuuden luomiseen.
Puheenjohtajan tehtävänä on luoda vuorovaikutukselliset puitteet tällaisen keskustelun käymiselle. Keskeisimmät puitteet koostuvat luottamuksen ja avoimuuden varaan. Käräjien puheenjohtaja voi rakentaa luottamusta ja avoimuutta arvostamalla kaikkia käräjien jäseniä ja kuuntelemalla sekä kuulemalla heitä. Tämä periaate näyttää nyt huonosti toimivan saamelaiskäräjissä ja saamelaisradiossa, jossa molempien organisaatioiden päälliköt ovat sukulaisia toisilleen, nimeltään Näkkäläjärvi.
Jouni Kitti
Saamenielisen Sapmelas-lehden päätoimittaja vv. 1980-1999