En malta olla lainaamatta sitä tähän ikään kuin jatkoksi
kritiikilleni:
”Olen joskus kansainvälisissä lehdistötilaisuuksissa miettinyt, mikä maailman toimittajia yhdistää.
Vastaus on terävä katse.
Valppaat silmät, jotka eivät uinu, vaan kykenevät pyydystämään uutisen lennosta. Tällaisia silmiä kohtaa journalisteilla niin Euroopassa, Etelä-Amerikassa kuin Aasiassakin.
Parhaimmillaan valppaus ilmenee terävinä kysymyksinä. Suomalaisilla niiden muotoilu on yleensä ytimekäs, mutta eteläamerikkalaisilla tiukatkin kysymykset saattavat polvella ja kestää, ikään kuin toimittaja haluaisi myös vastata itse.
Terävyys ei kuitenkaan aina tarkoita omaperäisyyttä, avarakatseisuutta tai syvällisyyttä. Toimittajien kysymykset ovat usein niitä kaikkein ilmeisimpiä. Valinnat kumpuavat uutistyöstä mutta poikivat samoja näkökulmia kuin kaikilla muilla viestimillä.
Esimerkiksi kun presidentti Sauli Niinistö avasi viime vuonna Inarissa saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen, pressitilaisuuteen osallistui erään saamelaistoimittajan mukaan putkinäköisiä kollegoita.
- Toimittajat jankkasivat vain ILO:n alkuperäiskansasopimuksesta eivätkä osanneet kysyä mistään muusta. Tuntui, että heiltä loppuivat eväät kesken, hän kertoo.
- Presidentiltä olisi voinut kysyä vaikka hänen suhteestaan Lappiin tai saamen kielen ja kulttuurin säilyttämisestä.
Jotkut kysymykset ovat puolestaan niin yksinkertaisia, ettei kukaan älyä tai kehtaa kysyä niitä. Toisessa tilaisuudessa toimittaja sai kehitysministeri Heidi Hautalan mietteliääksi kysymällä, mistä tämä piti työssään eniten.
- Tuota minulta ei ole koskaan kysytty, Hautala sanoi.
Pätevien uutiskysymysten rinnalle tarvitaan herkkyyttä irrottautua niistä.”
Pahimmillaan ”teräväkatseisen toimittajan” sen ”ilmeisimmän”
kysymyksen on ideoinut uutispäällikkö tai Facebook-kaveriltaan aiheeseen
liittyviä ”taka-ajatuksettomia” vinkkejä saanut päätoimittaja. Näin pakkasi
käymään ainakin eräässä Alamedian pohjoisessa lehdykässä niinä viimeisinä
aikoina, joina sitä palvelin ja joina välinettä kehitettiin lyhyiden juttujen
ja isojen kuvien nykyaikaiseksi tarinajournalismin airueksi. Tuohon kehitystyöhön
kuului portaittainen palaveeraaminen eli suunnittelu, josta se maakunnassa
toimiva maalaistoimittaja ei ollut aina kärryillä ennen kuin sai päälliköiltä
intoa puhkuvan puhelun mitä hänen tulisi sinne infoon mentyään kysyä.
Ja kun ei sitten kysynyt vaan kirjoitti omistaan, oltiin
naamat happamina.
Joskus joku Tampereen guru opetti pohjoisen toimittajia
esittämään haastateltaville tyhmiä kysymyksiä. Silloin totesin, ettei niitä tarvitse
kyllä ruveta asiasta tehden keksimään, kun sellaisia tulee tehneeksi vaikka
yrittäisi parastaan.
Veikko
Terve Veikko
VastaaPoistaOlen lukenut kirjoituksiasi pitkään, samoin Jouni Kitin. Luen säännöllisesti myös Klemetin kirjoituksia. Luen Inarilaista ja tietenkin netin kautta kaikkea mahdollista. Minulla on tuttuja saamelaisia poromiehiä. Käyn ylä-lapissa 6-7 kertaa vuodessa, aloitin vuonna 1972. Jäin ns. koukkuun. Olen ala-suomesta.
En koskaan ole törmännyt 169-problematiikkaan ns. arkipuheissa. Ikään kuin sitä ei olisi olemassakaan.
Kysymykseni kuuluukin: onko se ns. akateeminen ongelma, vai puhutaanko siitä marketin kassajonossa tai Inarin Nesteen baarissa? Onko se tavallisten ihmisten ongelma? Pitäisikö minun ajatella sitä kun haen ryynimakkaraa Siwasta ohikulkiessani?
Vai onko parempi että keskityn vaan hiilijalanjäljen keräämiseen...
Ella K.
Ihmiset ylisessä Lapissa ovat eläneet vuosisatoja rinnatusten, olivat he sitten alkuperäisiä inarinsaamelaisia, Tenon jokisaamelaisia, kolttia, metsäsaamelaisia tai sitten alueelle (viimeisimmät 1930-luvulla) asettuneita tunturisaamelaisia sekä pitkin historiaa täällä vaikuttaneita ja asuneita "suomalaisia". Nykyisinkin väkeä tänne saapuu ja täältä muuttaa; saamelaiskäräjät kertoo että jo yli 60 prosenttia saamelaisistakin on muuttanut täältä jonnekin muualle.
VastaaPoistaArjessaan naapureina ja kyläyhteisöinä elävät ihmiset riitelevät ja elävät sovussa samalla tavalla kuin missä tahansa Suomessa ja maailmalla. Tämä ILO 169 -kysymys ei ole sellainen asia, että siitä isommin noissa arkisissa Siwan reissuissa puhuttaisiin saati tingattaisiin. Kyllä saamelaiskäräjien politiikasta silti puhutaan nykyään varmasti monissa yhteyksissä, mutta ehkä enemmän vakiintuneissa keskustelupiireissä, ei marketin kassajonoissa. Asia on sen verran arka, että se halutaan kasvotusten kohdattaessa ohittaa. Oma lukunsa ovat politiikan tekijät ja muut aktiivit, joita lopulta tapaa harvoin arkisissa kauppareissuissa, mutta joiden kannanottoja näkee ja kuulee sitten mediassa. Saamelaispolitiikan johtajilla ja aktivisteilla onkin sellainen strategia, että he keskustelevat vaatimuksistaan mieluummin päättäjien ja erilaisten muiden vaikuttajien kanssa ja heidän suuntaansa. On jopa niin, että aihepiirin seminaarit viedään jonnekin muualle alueelta, jolloin sanoman vastaanottajina ja keskustelijoina ovat jotkut muut kuin sen alueen asukkaat, joita tilaisuus koskee. Sillä tavalla tämä asia on "akateeminen".
Saamelaiskäräjien seuraava avoin täysistunto pidetään kai Brysselissä, jossa saamenparlamentin vierailua isännöi RKP:n meppi Nils Torvalds. Hänkään ei siis tämän kairan miehiä.
Taas ovat Lapin Kansan toimittajat teroittaneet kynänsä otsikoinnissa "Väänänen edustaa lantalaisia". Jos edustajana olisi esim. Avaskari, edustaisiko hän lehden mielestä saamelaisia. Olisikohan parempi, että Lapin Kansa jättäisi nämä asiat uutisoimatta, jos asiantuntemus ei riitä asialliseen uutisointiin.
VastaaPoistaPidän tällaista Veikon leimaamista lantalaisten edusmieheksi mustamaalaamisena, koska hänet on kunta tehtävään nimennyt. Työryhmään valitun edusmiehen tehtävä on edistää ja parantaa kunnassa asuvien saamelaisten, lappalaisten ja muiden asukkaiden keskinäistä yhteistyötä. Sellainen on kuitenkin erittäin vaikeana niin kauan, kun saamelaiskäräjien poliittinen johto saa jatkaa vaarallista peliään demokratian perusperiaatteiden kanssa eikä noudata omassa toiminnassaan ja kannanotoissaan ILOn sopimuksen oikeusperiaatteita. Mielestäni saamelaisten ja kuntien yhteistyötä tarvittaisiin erityisesti nyt. Ellei tämä yhteistyö on mahdollista, Suomen hallituksen tulee tehdä arvio siitä mihin koko nykyisen muotoista saamelaishallintoa tarvitaan? Joten pidän Väänäsen leimaamista tässä tapauksessa ja muutoinkin asiattomana ja loukkaavana. Mitä muutoin tulee ILO-yleissopimuksen ratifiointiin, on sopimus suurelta osin Suomessa voimassa olevan lainsäädännön ja saamelaiskäräjälain sisällön vuoksi jo nyt mahdollista ratifioida. Sen pääasialliseksi avainkysymykseksi jäävät maaoikeuksien sisällön erittely. Tässä onkin työryhmällä haastetta kerrakseen ja Väänäsen hyvällä asiantuntemuksella tulee olemaan vielä kuten tähänkin asti paljon käyttöä.
VastaaPoistaJouni Kitti
Noita leimojahan meikäläiseen vielä mahtuu, mutta tuossa tapauksessa oli kuulemma ollut kyse enemmän otsikointitekniikasta: pitää olla lyhyttä!
PoistaNo, toki uutisessa kävi ilmi se, että myös suurimman saamelaiskunnan Inarin ohella saamelaisin kunta Utsjoki tuki valintaani, ja siitähän kyllä olisi voinut otsikoida vaikkapa niinkin, että on myös saamelaisia, jotka luottavat minuun tässä asiassa. Ehkäpä siis enemmän kuin saamelaiskäräjien ennakoituihin edustajiin. Suurin osa saamelaisistahan on tosiasiassa sitä "muuta väestöä" silloin kun saamelaiskulttuuria ja sen harjoittamista valtionmailla katsotaan saamelaiskäräjien nykyjohdon näkösektorista.
Sitten ovat myös alueella asuvat inarinsaamelaisten verisukulaiset, lappalaiset tai statuksettomat saamelaiset ja viimeistään Sodankylän Sompion rajamailla vastaan tulevat niiden "tummien miesten" metsälappalaisten jälkeläiset.Eikä edustukseni työryhmän toteutuessa rajoitu vain Inarin-Utsjoen-Sodankylän Lappiin, vaan lännellä ovat enontekiöläiset, sen alueen "muuksi väestöksi" eristetyt vanhat suvut ja se varsinainen muu väestö.
Kovin on yhden kortin ja edustajan varassa koko tämän alueen suurena enemmistönä olevan väestön edun ajaminen tuossa työryhmässä, jonka toimenkuva kattaa valtionmaiden käyttöön liittyvät asiat hyvin laajasti,näin uskon. Yhtenä konkreettisena kommentoitavana hankkeena on varmasti metsähallituslain valmistelu.
No, mitä pienemmällä edustuksella tuohon työhön sallitaan osallistua, sitä jämerämmät eväät tarvitaan edusmiehen tai -naisen matkaan - sitten jos työ päästään alkamaan - kaikilta niiltä mahdollisilta tahoilta, joita asia koskettaa.
lupaavaa että suomen suvaitsevaisin saamelaisyhteisö Utsjoki on Veikon takana. Onnwa Veikko työhösi, menestystä ja pitkää ikää. Uskomme yhdessä vanhojen lapinsukujen asiat etenevät. Utsjokelaiset ovat lappalaisten sukua. Terveiset kunnallisvaltuutetlta, lobbarilta.
Poistatämä on viimeinen todistus siitä että saamelaiset ovat kyllästyneet riidankylväjäsuvun komentoon ja halutaan pysöyttää huono kehitys. Viimeiset vuodet ovat vieneet saamelaisuutta ala-arvoiseen tilaan. Saamelaisuuteen ei liity ahdasmielisyys. Alkuperäiskansa ei menesty ja selviä nykypolitiikan avulla, vaan tarvitaan uusi tie.pistäkääpä ne asiat kuntoon, luotamme teihin.
PoistaKyllä moni sanoi Lapin Kansan tilauksen irti moisesta loukkauksesta! Että lantalaisia - ja kattia kanssa! Lantalainen on muualta tullut suomalainen ja loput on saamelaisia. Vähän eri maustein niinkuin Arvi Hagelin näkyi tänään kirjoittavan Inarilaisessa. Että on 1920-luvun muuttosaamelaiset ja sitten alkuperäiset lappalaiset. Kenelle maaoikeudet ovat menossa? Ainakin saamelaiskäräjien haaveissa 1920-luvun muuttosaamelaisille ja heidän kavereilleen palkkiona kannatuksesta.
VastaaPoistaOliko puheenjohtajan äärisiipi kirjoittanut uutisen, kun oli umpirasistinen sävy?
Laidunmaat ja vallan menetys on nyt saamelaiskäräjien johdon painajainen numero 1.
Ja eikun tekstaria laittamaan Lapin Kansan tekstiviestipalstalle. Mitä useampi laittaa palautetta niin sen varmemmin sielläkin tajutaan mitä mieltä täällä Ylä-Lapissa ollaan. Ja että heidän on opittava avartamaan näkemyksiään saamalaisuudesta.
VastaaPoistaLiekö hyväveli järjestelmä vallannut myös Lapparin porukan. Onko voideltu joltain taholta!?
Onnea ja tsemppiä Veikolle vaativan tehtävän suorittamiseen. Urakka on iso mutta ei epäilystäkään etteikö hän siitä suoriutuisi. Luotamme sinuun :)
VastaaPoistaLapin Kansan uutisointi Väänäsen nimeämisestä lantalaisten edustajaksi maa- ja metsätalousministeriön työryhmään herättää monenlaisia mietteitä. Kun olen viime vuosien aikana seurannut Pohjois-Suomen tiedotusvälineissä käytyä julkista keskustelua, joka koskee kuka on saamelainen, lappalainen tai lantalainen, olen pannut merkille, että ensimmäinen vaikeus liittyy tiedotuksen sisällön määrittelyn hankaluuksiin.
VastaaPoistaAjatelkaamme vaikkapa lausetta: ”kaikkihan me tunnemme lappalaiset, eiväthän ne ole kuin maata viljeleviä lantalaisia” tai "lantalaiset ovat vain paikallaan asuvia suomalaisia.” Tällaisten lauseiden tulkinta edellyttää, että tiedämme millaisena lukijakunta tuntee lappalaisen, lantalaisen tai saamelaisen. Tai millaisia jatkoja lause lantalainen herättää lukijassa?
Tämän tyyppisellä tiedottamisella pyritäänkin propagandistisin vihjein ja symbolein antamaan tietynlainen kuva suuressa yleisössä lappalaisista ja lantalaisista ikään kuin he olisivat elämänmuotoineen vastakohta ja siten uhka saamelaisten ”luonnonmukaiselle elämänmuodolle.” Toinen vaikeus liittyy siihen, missä määrin se, että lappalaista pidetään maanviljelijänä, kertoo heidän historiastaan koko siinä saamelainen, lappalainen ja lantalainen propaganda kokonaisuudessa. Nykytutkimuksen mukaan ei juuri mitään tai paljonkaan.
Yhtä lailla on selviö, että saamelaisen laissa oleva ja määritelmä ja varsinkin saamelaiskäräjien historiallisesta totuudesta irrallaan olevan tulkinta ovat erottaneet ihmisiä enemmän kuin yhdistäneet. Samalla sellainen on vääristänyt historiaa ja jokaisen omaa historiaa ilman oikeutusta. Tämän on todennut nyt myös korkein hallinto-oikeus käytännöllään. Siten ei voida jatkaa entistä linjaa osana saamelaispolitiikkaa.
Tiedonvälityksen tilannehan on kriisitilanteessa varsin herkkä, yleisö oppii vähitellen lukemaan rivien välistä. Tiedotuksella on oma rutiininsa, josta poikkeamiset on tarkoitettu herättämään huomiota. Yhdellä näkyvästi esiin nostetulla ristiriidalla voi olla yleisön mieleen jäävä suurempi vaikutus kuin sadalla yhteensopivalla palalla lappalaisten historiaa selitettäessä. Kolmas vaikeus liittyy tekstien kohteestaan antaman kuvan positiivisuuteen tai negatiivisuuteen.
jatkuu...
....Suurimmaksi oikean ja reaalisen tiedonvälityksen tulpaksi on noussut kyvyttömyys tunnustaa tutkimuksen osoittamia tosiseikkoja. Näitä ovat monet seikat: lapinkylien varsin rajoitettu tai rajallinen merkitys lappalaisten ja saamelaisten historiassa, seikka, joka on osoittanut kaiken omistusoikeuden olleen vain yksityistä, omistuksen olevan etnisestä alkuperästä riippumatonta ja saamelaisten yhden osan polveutuvan Norjan tai Ruotsin saamelaisista ja näiden on osoitettu siirtyneen Suomen alueelle eri vaiheissa sitten 1800-luvun alkuvuosikymmenten aina 1900-luvun puolelle saakka tultaessa. Käsitys yhtenäisestä, vain saamelaisten kirjoittamasta omasta historiasta ei ole ollut kestävällä pohjalla, mikä vaatii saamelaispolitiikan ja -identiteetin arviointia suhteessa muihin.
VastaaPoistaEipä silti; valtiolla on sama ongelma kuin saamelaiskäräjillä eli on arvioitava uudelleen menneisyyttä, tulevia uudistuksia uuden tutkimustiedon avulla. Sille ei ole mitään kestävää vaihtoehtoa olemassa. Mikään sopimus tai peruste ei salli historian riistoa ja väärentämistä kulloisenkin tarpeen mukaan. Se olisi oikeusmurha, jos ihmisoikeusloukkauskin.
Otanpa tähän hyvin asiaa valaisen hieman historiallisen esimerkin; jos saamenmaasta kerrotaan Pohjois-Suomessa ilmestyvissä sanomalehdissä 50 kertaa, että täällä on eteviä joikaajia ja vain yhden kerran että saamenmaata asutetaan valtion pakkotoimin samalla tavalla kuin Palestiinaa asutetaan muodostamalla juutalaisille omia siirtokuntia, onko kuva tällöin negatiivinen vaiko positiivinen?
Jotta kysymykseen kyettäisiin vastaamaan objektiivisesti, olisi kaikki saamenmaasta annetun kuvan osat painotettava suuren yleisön arvojärjestyksen avulla oikeisiin suhteisiin. Kun pyritään historian avulla ilmiöitä selittämään, on pureuduttava historian logiikkaan, siihen mikä ja millainen toiminta tukee historian lainomaisiin kehityskulkuihin perustuvia päämääriä?
Jouni Kitti
Jälleen voi todeta, että lapinkylän historia kelpaa kyllä Näkkäläjärville, mutta eivät ne ihmiset. Haluan edelleen painottaa, että Näkkäläjärvi on nimenomaan saanut saamenoikeudet lapinkylän kautta ja tämä suku on Eira, ja jota Näkkäläjärvi ei siis hyväksy. Absurdia, että hän on saamelaistunut Eiran kautta, mutta sittemmin nämä Eirat eivät kelpaa saamelaisiksi. Näkkäläjärvi on muutoin ulkopuolinen suomalainen suku. Eli Näkkäläjärvi kieltää Eiran saamelaisuuden, vaikka samalla nauttii saamelaisuutta sitä kautta. Kätevää koska polveutumisen kieltämällä he tulevat itseasiassa kieltäneeksi samalla myös oman saamelaisuutensa. Mutta sitähän he eivät tietenkään halua paljastaa ja näin ollaan todella hiljaa tästä totuudesta.
VastaaPoistaLaita lehteen tämä asia niin saadaan se vielä laajemmalle ihmisjoukolle tiedoksi.
VastaaPoistaJärkyttävää millaista peliä täällä pelataan. Asiat kuuluu tulla julki ja avoimeksi. Kaikki korruptio ja salakähmäisyys mikä tämän saamelaisasian ympärillä velloo, ilettää ja sylettää.