Varovaisen päättäväistä

Valtioneuvoston viestintäosasto kertoo keskiviikkoaamun 12.12.2012 tiedotteessaan hallituksen saamelaisasioita käsitelleestä samaisen aamun ”iltakoulusta”. Tiedotteesta tulee mieleeni edellinen kerta kun ILO 169 -sopimus ja pohjoismainen saamelaissopimus olivat silloisen hallituksen iltakoulussa vuonna 2007. Eli se taas siitä.

Hallitus lupaa siis jatkaa neuvotteluja pohjoismaisesta saamelaissopimuksesta ”tavoitteena saada moderni valtiosopimus kolmen pohjoismaan alueella alkuperäiskansan oikeuksista”. Myös ”työtä alkuperäiskansoja koskevan ILO-sopimuksen ratifiointiesteiden poistamiseksi jatketaan oikeusministeriön johdolla muiden vastuuministeriöiden ja saamelaiskäräjien yhteistyönä”.  Tässä yhteydessä aiotaan käydä ”avointa vuoropuhelua ILO-sopimuksen tarkoituksesta ja merkityksestä”.

Edelleen todetaan, että ”poliittista linjausta vaativista saamelaisasioista ja erityisesti saamelaissopimuksesta neuvoteltaessa esiin nousevista kysymyksistä päättämään muodostetaan saamelaisasioiden ministerityöryhmä”.

Mitäkö tuo kaikki varovaisen päättäväisesti lausuttu tarkoittaa?

No sitä, että hoputus ILO 169 -sopimuksen ratifioimiseksi saamelaiskäräjien johdon vaatimalla tavalla toviksi hellittää ja että puoluetoverit Klemetti Näkkäläjärvi ja Anna-Maja Henriksson saavat esiliinakseen erityisen ministeriryhmän. Ja että ILO 169 -sopimuksen tarkoitus ja merkitys – käytännössä siis myös tarve – tuodaan avoimeen vuoropuheluun. Avoimen vuoropuhelun täytyy käsittääkseni olla laajempaa kuin tähänastinen saamelaiskäräjien puheenjohtajan ja oikeusministerin keskinäinen rupattelu.

Edelleen valtioneuvosto kertoo maa- ja metsätalousministeriön asettavan työryhmän valmistelemaan saamelaisten osallistumisoikeuksien lisäämistä valtion maa- ja vesialueiden käyttöä koskevassa päätöksentekomenettelyssä. Samalla otettaisiin huomioon muun paikallisen väestön osallistumismahdollisuudet ja tarvittavat säännökset otettaisiin Metsähallitusta koskevaan organisaatiolainsäädäntöön.

Tämäkään periaate ei mahdollista enää Metsähallitusta seurustelemaan valtionmaiden käytöstä pelkästään saamelaiskäräjien ja käytännössä poroisäntien kesken.  Jos ja kun työryhmä perustetaan, on siinä oltava muidenkin paikallisyhteisöjen kuin paliskuntien tai saamelaiskäräjien edustus – kunnista kalastuskuntiin ja erityisesti erityisperusteisten oikeuksien omistajiin.

Viittaanpahan vain Ylä-Lapin luonnonvarasuunnitelman laatimisen yhteydessä esiin nousseeseen Akwé:Kon -työryhmään.

Valtioneuvosto tiedottaa edelleen työn saamelaiskäräjistä annetun lain nykyaikaistamisesta jatkuvan tavoitteena kehittää saamelaisten kulttuuri-itsehallintoa ja saamelaiskäräjien toimintaedellytyksiä. Myös saamen kielen elvyttämisohjelman valmistelu jatkuu hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti.

Mitähän tuo saamelaiskäräjälain nykyaikaistaminen saattaisi käytännössä tarkoittaa? Ehkä vanhanaikaisimmillaan tiukennuksia saamelaismääritelmään – tai sitten päinvastoin. Saamelaismääritelmästä voi heittää sen verran siltaa takaisin pohjoismaiseen saamelaissopimukseen, että siinä on yksi mielenkiintoinen yhteensovittamisen paikka pohjoismaisesti kun on seurannut viime ajat Suomessa, Norjassa ja viimeksi Ruotsissa käytyä keskustelua ja sovellettuja käytäntöjä saamelaisuudesta ja pääsystä saamelaiskäräjien vaaliluetteloihin.

Ei lopu jahnaaminen ihan lähivuosina jos vuosikymmeninäkään.

Valtioneuvoston tiedote päättyy virkkeeseen, jonka mukaan ”hallitus pitää tärkeänä, että saamelaisasioita valmistelevat työryhmät ja muut valmisteluelimet kuulevat laajasti myös saamelaisten kotiseutualueella asuvia eri osapuolia”.

Siinä on hyvä virke, joka kunnolla käytännössä toteutettuna voi jopa pelastaa Suomen siltä käteen räjähtävältä ihmisoikeuspommilta, josta juuri edellä kirjoitin.

Nyt on vain huolehdittava, että avoin vuoropuhelu ja eri osapuolten laaja kuuleminen saadaan kunnollisille, virallisille raiteille.

Mikäli Suomi todella aikoo joskus ratifioida ILO 169 -sopimuksen, sen on aidosti pureuduttava ratifioinnin perusteisiin ja niistä löytyviin esteisiin. Ja tuon pureutumisen on tapahduttava valtion aloitteesta ja kustannuksella eikä kuten tähän asti kun eri osapuolet - saamelaiskäräjiä lukuun ottamatta - ovat joutuneet perustelemaan oikeuksiaan omin avuin ja varoin.

Veikko